etusivulle

KUOLLUT 09/2004

Poju on ollut entisen omistajansa mukaan oikea hurjapää nuoruudessaan, mutta nyt tuntuu ori rauhoittuneen ja tasaantuneen. Ennen sitä sai taluttaa ketju suussa tai naru turvan ympärillä mutta nykyään Poju kulkee kauniisti vieressä tai jopa laahustaa perässä ja katselee maisemia. Poju tietää hyvin oman arvonsa ja käyttäytyy sen mukaan. Karsinassa Poju ei juurikaan välitä vieraista ihmisistä ja näyttääkin silloin hapanta naamaa. Tutuille ihmisille Poju näyttää pehmeänkin puolensa ja osaa olla silloin oikein herttainen.
Hoitaessa Poju osaa käyttäytyä oikein nätisti. Ori seisoo paikallaan ja väistää pyydettäessä. Eläinlääkäri ja kengittäjäkin ovat Pojulle vanhoja tuttuja joten ongelmia ei ole ollut. Pojun kanssa saa kyllä olla tarkkana, täysin pomminvarma ori ei kuitenkaan ole. Välillä ori luulee olevansa taas nuori ja silloin siinä onkin pitelemistä. Onneksi näitä päivä on harvassa.

Iästään huolimatta Poju on edelleen reipas ja vetreä ratsastettava. Se tekee mielellään töitä ja sen kanssa onkin ilo työskennellä. Pojun askeleet ovat tasaiset istua mutta sivusta katsottuna näyttävät. Ori liikkuu hyvässä tasapainossa ja sillä on luonnostaan hyvä tahti liikkeissä. Poju on hyvin herkkä suustaan eikä juurikaan siedä ylimääräistä ohjilla nyppimistä. Ratsastajalta vaaditaankin pehmeää kättä ja herkkyyttä jotta Poju näyttäisi parhaat puolensa. Kouluradalla Poju on kuin kotonaan. Ori pitää esiintymisestä eikä hätkähdä suuriakaan ihmismääriä.

Esteillä Poju ei ole kovinkaan lahjakas. Intoa oriilla kyllä riittää ja mielen virkistykseksi sillä hypätään, mutta tekniikka ei ole siitä parhaimmasta päästä. Poju tuntuu ajattelevan että mitä kovemmassa vauhdissa esteet ylitetään sitä parempi. Maastolenkit ovat aina olleet Pojun suosikkeja. Vanhemmiten vauhti on hieman rauhoittunut, mutta vieläkin Poju saattaa innostua ja laukata nuoruusvuosien innolla.

Jälkeläiset:

• 28.6.2003 sh-tamma FNS Ujotar (e. FNS Arkajalka)
• 30.6.2003 sh-tamma Elokuun Kultapiisku (e. Taikatuulen Säde)