"Tervehdys Koillis-Savosta!
Tämä kirje on pyörinyt pitkään korvien välissä eikä ole suostunut valumaan paperille, 
eikä olisi tullut vieläkään ellen sitä pakottaisi.
Oheinen kuva ei tee oikeutta Puten kauneudelle, sillä sitä se todella oli - kaunis.
On olemassa yksi Joonan iltalenkillä ottama kuva, joka on todella hyvä, mutta siinä koirulainen ei näy kokonaan, vain pään profiili. Joona ei itse voi ottaa sitä omaan albumiinsa, menetys tekee hänelle vieläkin niin pahaa.
Botanisti Putte Pietaryrtti piti nimensä mukaisesti ojan kasveista, nimenomaan juuri pietaryrteistä. Sen vuoksi päästä piti ensimmäisenä keväänä poistaa 3 punkkia ja jatkossa käyttää jatkuvasti punkkikarkoitetta. Pakkasen kesto oli Putella heikkoa, onneksi, lenkit kovilla pakkasilla jäivät lyhyiksi.
Paimennusvaisto oli erinomainen - jopa niin, että poju loiskautti perässämme laiturilta veteen yrittäessään paimentaa perheen pois vedestä. Rokotusten lisäksi jouduttiin kerran käymään lääkärissä, vasen takajalka ei ottanut välillä maahan ollenkaan, mutta vauhti säilyi siitä huolimatta. Vikana oli loppujen lopuksi ilmeisesti sijoiltaan mennyt nivel, koska kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, hyvät lonkat kuulemma ja lääkäri sanoi havainneensa kuvausta asetellessaan pienen naksahduksen vasemmassa lonkassa. Lääkäri sanoi Puten olevan erittäin tervepäinen koiranpoika.
Vauhtia Putella kuitenkin riitti. Jopa niin ettei tapojen kouluttaminenkaan tuottanut tulosta. 
Aivan selvästi Putte valitsi isännäkseen Joonan, poikamme, 
ja rakkaus näytti olevan molemmin puolista.
Putella oli suosikkipaikkanaan sohvan nurkka, josta se hääti vieraat pois tuijottamalla. 
Yöt nukuttiin kaikki yhdessä, Putte minun sänkyni alla tai Joonan patjan vieressä. 
Elleivät kaikki tulleet samaan aikaan, 
kävi Putte huomauttamassa nukkumaanmenoajasta illan virkuille.
Puten harrastuksia kasvitieteen ohella oli ystävämme kissojen puihin ajaminen ja ihmisten juoksuttaminen. Oikeaa paimentamista se ei päässyt kokeilemaan. 
Elintavoiltaan Putte oli erittäin siisti, mutta se ei voinut vastustaa kenkien syömistä. Muutamat Zojan, tyttäremme, kengät menivät ennen kuin hätiin ehdittiin.
Antamallasi ohjeella keitin puuroa, muttei siitä tullut niin hyvää, 
että Putte olisi sitä suostunut syömään.
Lyhyesti en osaa Puten elämää kiteyttää, 
mutta toivottavasti tästä saa jotain aineksia muistosivua varten.
Terveisin Lonkila perhe"