lonkkakuvaukset

2.4.2005 Tampere, luennon aihe: Lonkkakuvaukset; Annie Liman, Suomen Kennelliiton jalostusosaston päällikkö
Teksti luennolta: Jaana Viinikka
Tekstin tarkistus: Annie Liman

LONKKAKUVAUKSET

Annie Liman kertoi aluksi hieman itsestään ja työstään. Hän on valmistunut eläinlääkäriksi 1989 ja työskennellyt sen jälkeen eläinlääkärinä varsin vaihtelevissa töissä, niin kunnaneläinlääkärinä kuin pieneläinpuolellakin. Vuonna 1995 hän tuli Kennelliiton palvelukseen ja työskentelee nyt Jalostusosaston päällikkönä. Jalostusosastolla on töissä 12 henkilöä ja lonkkakuvien arvostelu on vain pieni osa Annien työstä muun jalostukseen liittyvän työn ohella. Kaikille vielä kerrottakoon, että Annie Liman on henkilö, joka antaa lausunnon kaikista Suomessa kuvatuista koirista. Näin kuvien arvostelut ovat varsin vakiintuneita ja vertailukelpoisia keskenään. Lausunnot ovat myös puolueettomia. Jalostusosaston työntekijät valmistelevat kuvat lausuttaviksi, joten Annien saadessa kuvat eteensä, hän tietää niistä vain kuvissa olevan koiran syntymäajan, kuvausajan ja koiran rodun.

Tutkimukset kasvussa

Kennelliiton tutkimustilastojen mukaan koirien tutkiminen on koko ajan kasvussa. Ohessa pieni vertailu:
2004 2003 tulos

lonkkanivelet             8.307         7.416          +12%
kyynärnivelet            5.001         4.393          +14%
silmät                    11.707        10.083          +16%

Lonkkavika

Lonkkanivel koostuu lantioluiden muodostamasta lonkkamaljakosta ja siihen sopivasta reisiluun päästä. Kun lonkkanivel ei kehity normaalisti koiran kasvuaikana on seurauksena lonkkavika. Ulkomailla siitä käytetään lyhennettä HD (hip dysplasia), meillä Suomessa puhutaan yleisesti lonkkaviasta, vaikka kyse ei välttämättä mistään viasta olekaan vaan kehityshäiriöstä eli dysplasiasta.

Kyse on siis takajalan yhdestä nivelestä. Koirassa on paljon muutakin, mutta tämä nivel on saanut varsin suuren huomion, eikä siitä vieläkään tiedetä kaikkea. Lonkkavika ei kuitenkaan ole täysin merkityksetön. Se on mm. toiseksi yleisin koirien kuolinsyy liikenneonnettomuusvammojen jälkeen, kyseessä on siis vakavista oireista johtuva lopetus. Tilasto perustuu erään vakuutusyhtiön tekemiin tilastoihin.

Mistä se sitten johtuu?

Katariina Mäki, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston Kotieläintieteen laitoksella, on tutkinut lonkkavian periytyvyysastetta. Eri roduilla periytyvyysaste on 0,2-0,8% eli koirien välisistä eroista 20%-80% selittyy perimällä (luku 1 tarkoittaisi täysin periytyvää).

Lonkkavika on reisiluun pään ja lonkkamaljakon yhteensopimattomuus tai alikehittyneisyys / epämuodostuneisuus. Se voi ilmetä nivelen löysyytenä tai jopa kulumana, jolloin on kyseessä nivelrikko.

Eri maissa on käytössä erilaisia arvosteluasteikkoja. Meillä Suomessa käytetään FCI:n asteikkoa, jossa lonkat jaotellaan arvosanoin A, B, C, D ja E. Englannissa ja Yhdysvalloissa on käytössä omat asteikkonsa. Yhdysvalloissa esimerkiksi on käytössä 4 eriasteista tervettä lonkkaa, joista osa vastaa jopa Suomen C-lonkkia. Kuvausasento siellä on kuitenkin sama kuin meilläkin.

Sikiöasteella luuranko on pelkkää rustoa, joka kehittyy lopulta kokonaiseksi luustoksi. Rustoisten luiden päihin kehittyy kasvulevyt, joista luu kasvaa pituutta. Vielä alle 12 viikkoisella pennulla nämä luutumisalueet ovat pelkkää rustoa, joten ne ovat erittäin alttiita vioittumaan. Kasvukauden päättyessä nämä luun päiden kasvulevyt sulkeutuvat. Vuoden ikäisellä isokokoisen rodun pennulla ne eivät vielä välttämättä ole sulkeutuneet. Pienillä roduilla kasvulevyt sulkeutuvat isoja rotuja aikaisemmin. Luustossa tapahtuu koko koiranpennun kasvun ajan muutoksia, joten ympäristötekijöillä on tärkeä osuus luuston kehityksessä. Koiranpennulla 3-4 kk ikä on herkin ikä lonkkavikoihin. Hyvin paljon voi tapahtua tässä iässä!

Pennun liikuntaa on siis syytä tarkkailla. Parasta liikuntaa pienelle pennulle on vapaana leikkiminen toisten samankokoisten pentujen kanssa pihamaalla. Pennun liikunan tulee aina tapahtua vapaaehtoisesti, jotta pentu voi väsähdettyään välillä nukkua ja jatkaa taas herättyään. Esimerkiksi portaissa liikkuminen sinällään ei ole pennulle vaarallista, mutta pennut yleensä koheltavat portaissa vauhdilla ja silloin voi sattua venähdyksiä. Samoin voi tapahtua liukkailla lattioilla. Pentuaikaiset venähdykset voivat haitata nivelen kehitystä. Myöskään alle vuoden ikäistä pentua ei pitäisi vielä viedä pyörälenkille, vaan kaiken liikunnan tulee olla vapaaehtoista kunnes luut ovat kehittyneet eli maalaisjärki käyttöön!

Perintötekijät

Lonkkavika on polygeenisesti periytyvä. Esimerkiksi silmäsairauksista PRA on yhden geenin aiheuttama, väistyvästi periytyvä sairaus. Lonkkavika ei ole näin, vaan siihen vaikuttaa monet geenit, mutta ne eivät välttämättä tule läpi. Eli jos pennulla on suotuisat olosuhteet kasvuaikana, lonkat voivat olla terveet, vaikka perimässä olisi vikageenejä.

Jos pennulla on vain ns. normaaleja geenejä, se ei voi saada eikä periyttää lonkkavikaa. Jos pennulla on perimässä ns. vikageenejä, suodattuvat nämä kaikkien ympäristövaikutusten kautta ja tulos voi olla mitä vain terveestä sairaaseen, riippuen niistä ympäristövaikutuksista.

On paljon koiria joiden perimästä ei tiedetä. Esimerkiksi eri roduilla nivel voi reagoida eri tavalla löysyyteen ja nivelrikon syntyyn. Eräässä tutkimuksessa verrattiin saksanpaimenkoiraa ja rottweileria. Siinä saksanpaimenkoiralle kehittyi nivelrikko paljon rottweileriä herkemmin ja vähäisemmällä löysyydellä, toisinsanoen rotikka sai olla lonkiltaan paljon löysempi ennenkuin nivelrikkoa alkoi ilmetä. Rotukohtaisiakin eroja siis ilmenee.

Lonkkakuvat

Suomessa kaikki eläinlääkärit voivat ottaa lonkkakuvia jos vain röntgenlaitteet löytyvät. Meillä siis eläinlääkäriopiskelijoille opetetaan lonkkien kuvaus. Miksi sitten eläinlääkäreitten omat epäviralliset lausunnot poikkeavat jokus paljonkin SKL.n lausunnoista? Siksi, että jokainen eläinlääkäri ei välttämättä osaa arvostella kuvia. Hyvin harvalla eläinlääkärillä on paljon kokemusta kuvien arvostelusta ja siksi kuvaajan ja SKL:n lausunnoissa voi olla vaihtelua. On kuitenkin tärkeää, että mahdollisimman moni eläinlääkäri pystyy kuvaamaan koiran. Voisihan tilanne olla sekin, että vain parilla isolla klinikalla olisi oikeudet kuvauksiin, mutta se ei edistä kuvaamista, siksi näin on parempi. Lisäksi Suomen eläinlääkärit ottavat hyviä kuvia verrattuna muiden maiden kuviin.

Lonkkakuvien on oltava riittävän suuret. Niissä tulee näkyä ristiluu ja osa polvilumpiosta sekä lantion siivekkeiden tulee olla suorassa. Vino kuva on todella vaikea arvostella. Jos kuvattavaa koiraa ei saa millään suoraan, olisi parempi kuvata se vinona molempiin suuntiin, näin siitä saisi selvemmän käsityksen virheasennosta huolimatta. Joskus huonoista kuvista lähteekin huomautus kuvanneelle eläinlääkärille.

Arvostelu

Lonkat jaotellaan arvosanoin A:sta E:hen. A:ssa ei saa olla muutoksia ja nivelpinnat ovat yhtenevät. B saa poiketa A:sta yhdessä kohdassa, B voi olla todella tiivis, mutta vähän matala tai se voi olla syvä, mutta hieman löysä. Jos se poikkeaa enemmän, tippuu tulos C:hen tai jos nivelessä ilmenee nivelrikkoa. Yleisesti ottaen C = löysä, D = löysempi ja E = todella löysä. Apukeinona kuvia arvosteltaessa käytetään Norbergin kulmaa. Kulman aste A ja B lonkkaisella koiralla on 105°, C lonkkaisella n. 100° ja D lonkkaisella n. 90°.

Joskus lonkkakuvissa näkyy muutakin. Esimerkiksi selän sillottumat ovat aika yleisiä. Myös nikaman välimuoto voi näkyä eli lantio voi olla vino. Se aiheuttaa rasitusta ja koiralle voi jopa tulla toispuoleinen lonkkavika jos jo pennulla on vino selkä. Myös häntämutkia näkyy joskus. Jos Annie huomaa kuvissa jotain ylimääräistä, jolla on vaikutusta koiraan ja jota kuvannut eläinlääkäri ei kenties ole huomannut, hän kirjaa tuloksiin esim. ”selkämuutos”. Tällöin kannattaa keskustella kuvanneen eläinlääkärin kanssa mahdollisesta selkäviasta ja sen hoidosta. Myös Kennellitton voi soittaa ja kysyä mitä kommentti tarkoittaa.

Joskus koiran lonkkatulos voi olla myös ns. eriparilonkat. Syytä ei ole virallisesti tutkittu, mutta kokemuksen mukaan toispuoleinen lonkkavika on periytyvää.

Kuvausaika

Koirapiireissä liikkuu sitkeässä oletus, että nartun juoksuaika ilmenee ylimääräisenä löysyytenä lonkkakuvissa. Aiheesta on tehty yksi tutkimus. Tutkimuksessa oli mukana 9 narttua, mikä on liian pieni määrä varmalle tulokselle. Kyseisen tutkimuksen mukaan juoksuajalla ei ollut vaikutusta kuvien tuloksiin, joten voisi olettaa sen olevan suuntaa antava. Annie Liman on kuitenkin sitä mieltä, että jos haluaa pelata varman päälle, niin ei kuvaa narttuaan juoksuaikana. Joillakin yksilöillä sillä on käytännössä havaittu olevan vaikutusta, mutta on enemmän poikkeus kuin sääntö, että juoksulla olisi vaikutusta. Useimmilla koirilla sillä ei ole vaikutusta.

Minkä ikäisenä koira sitten pitäisi kuvata? Annien mukaan harva koira tiivistyy enää vuoden iän jälkeen, mutta 2-3 vuotiaiden koirien röntgenkuvia on helpompi tulkita kuin heti vuoden ikäisten.

Jotkut haluavat kuvauttaa koiristaan välikuvat jo ennen vuoden ikää, nähdäkseen millaiset lonkat koiralle on kehittymässä. Välikuvissa näkyvät ainoastaan huonot lonkat. Jos välikuvissa lonkat ovat hyvät, ne voivat vielä muuttua huonommiksi, mutta jos ne ovat jo välikuvissa huonot, ne eivät siitä paremmiksi muutu.

Iällä on myös siinä mielessä vaikutusta kuvia arvosteltaessa, että C lonkkaisella koiralla saa olla nivelrikkoa hieman enemmän vanhana kuin nuorena, ikärajana on 6 vuotta.

Mutta jos koiralla on terve nivel, se on sitä vielä 10-vuotiaanakin. Koiralla hyvä nivel ei kulu iän myötä!

Rauhoitus

Lonkkakuvia arvosteltaessa on tärkeää, että kaikki kuvattavat saadaan mahdollisimman samaan asentoon, jotta kuvat ovat vertailukelpoisia. Väärin tai huonosti vedetyt takajalat voivat antaa lonkista huonomman käsityksen kuin ne oikeasti ovat. Aina ei siis ole kuten yleisesti luullaan, että vetämällä tulos huononee. Huono rauhoitus voi myös jättää löysyyden piiloon. Jos koiraa ei ole rauhoitettu kunnolla on myös mahdotonta saada sitä oikeaan kuvausasentoon, jolloin arvostelu muutenkin vaikeutuu, lonkat voivat silloin näyttää huonommiltakin, kts. ed.

Löysyys

USA:ssa on tehty tutkimus, jonka mukaan löysyys on tärkein nivelrikolle altistava tekijä. Siellä on kehitetty oma tutkimus jossa mitataan vain löysyttä (löysyysindeksi). Tutkimuksessa koira asetetaan selälleen, takajalat nostetaan ylös, polvien ollessa 90° kulmassa ikään kuin istuma-asennossa ja jalkojen välissä kulkee putket pitämässä jalkoja lonkkien kohdalta auki. Itse testissä koiran jalkoja sitten työnnetään ylhäältä yhteen, jolloin lonkkaniveleen saadaa vipuvarsivaikutus, joka pakottaa reisiluun pään ulos maljakosta ja nähdään kuinka löysä nivel on. Löysyys on tärkeää meilläkin lonkkatutkimuksissa, mutta jokainen koira pitäisi kuvata samanlaisissa oloissa.

Uusintakuvaus

Jos koira kuvataan syystä tai toisesta uudestaan, voi vanhojen ja uusien kuvien välillä olla eroja. Nuoruuden löysyys lonkkanivelessä voi tiivistyä, nivelet voivat myös kulua iän myötä, jolloin vika varmistuu tai ne voivat olla ennallaan, joka on tieto sekin. Eli on mahdotonta sanoa kannattaako koira kuvata uusiksi.

Lausunnoista voi kuitenkin valittaa. Koiran omistaja lähettää tutkimusosastolle kirjallisen pyynnön, että hänen koiransa kuvat arvostellaan paneelissa. Silloin ne arvostelee kolmen henkilön muodostama asiantuntijapaneeli. Jokainen jäsen antaa kuvista oman arvionsa ja tulos muodostuu näiden keskiarvosta. Valitus on maksullinen. Paneeli saa nähtäväkseen kaikki koirasta otetut kuvat. Jos koira on arvosteltu kerran, voi valittaa jos haluaa. Jos koira on uusintakuvattu, voi myös uudesta tuloksesta valittaa (riippumatta siitä,

onko ensimmäisellä kerralla valitettu). Paneeli on siis valitusaste, jossa arvostellaan kuvia, joista jo on lausunto.

Lonkkalausunto voi muuttua jos uudet kuvat antavat sellaista tietoa, mitä vanhoissa kuvissa ei ole nähtävissä. Yli puolella uusintakuvatuista on sama tulos kuin ensimmäisellä kerralla, lopuista suunnilleen yhtä monta huononee ja paranee.

Vastustaminen

Pääperiaatteet lonkkavian vastustamiseen:
1. Yksilön tulokseen perustuvat raja-arvot
2. Jalostusarvoennustukseen eli indeksiin perustuvat menetelmät
3. Tietyn jälkeläismäärän jälkeen vaatimus jälkeläisnäytöstä

Esimerkki eri lonkkayhdistelmistä ja pentujen lonkkatuloksista kultaisella noutajalla:

Vanhemmat         koiramäärä     ->     A,B          C, D, E
A/A                   252              ->     61,9%       38,1%
A/B                   717              ->   60,1%       39,9%
A/C                   112               ->    55,3%       44,7%
B/B                   353             ->     47,9%       52,1%
B/C                   113              ->     46,9%       53,1%

Indeksi

BLUP indeksi on erinomainen työkalu jalostuksessa. Hieno asia indeksin kanssa toimittaessa on, että jalostukseen voidaan käyttää huonompaakin koiraa, kunhan yhdistelmässä pysytään koko rodun keskiarvon alapuolella eli indeksiä apuna käyttäen voidaan tasapainottaa jalostuskäyttöä. Ohessa esimerkki kahdesta indeksistä ja jälkeläisten lonkkatuloksista suomenajokoiralla.

Uroksen lonkkaindeksi:
n. 125 n. 100 42
73% 38% 15%
jälkeläisistä tervelonkkaisia

Vanhempien lonkkaindeksi:
>100                   <100
A – 70%               A – 14%
D – 1%                D – 25%

Lonkkatilanteen seuraaminen

1. Mitä yhdistelmiä käytetään pennuttamiseen
2. Paljon käytettyjen urosten jälkeläisten lonkkatulokset suhteutettuna rodun kokonaistulokseen
3. Eri sukulinjojen lonkkatilanne
4. Tuontiurosten / ulkomaalaisten urosten jälkeläisten lonkkatulokset

Nivelrikko

Jos nivelessä on jokin vika, oli se sitten reumaattinen, tapaturmainen tai bakteerin aiheuttama, muodostaa se aina samanlaisen nivelrikon. Nivelrikko on epäspesifinen reaktio ja se on aina reaktio itse perussairauteen. Nivelrikkoa ei kuitenkaan aina mainita lausunnoissa. Se mainitaan ainoastaan silloin jos se on huomattavaa tai sillä on ollut merkitystä lausunnolle.

Tyypillinen oire kipeistä lonkista on jos koira ei halua tai pysty hyppäämään vaikkapa sohvalle tai autoon. Se voi myös juosta pupuhyppelyä eli molemmat takajalat yhtäaikaa. Koira yrittää näin helpottaa kipua lonkissa. Tavallinen oire on myös vaikeus nousta ylös makuulta.

Lonkkavikaa ei näe päällepäin. Esim. bernhardinkoiralla, joka on hyvin lonkkavikainen rotu, voi E lonkkainen koira liikkua näyttelykehässä lennokkaasti pitkällä askeleella ja A lonkkainen hyvinkin ahtaasti.

Kyynärnivelet

Kysyttäessä mikä tekee lonkkakuvat niin paljon kyynärkuvia tärkeämmäksi ja onko kyynärkuvauksiin edes aihetta, Annie vastasi, että muut kuin lonkkanivelen kasvuhäiriöt ovat luutumishäiriöitä eli ne ovat aivan eri sairauksia ja jos hän saisi leikkiä diktaattoria, ei millään rodulla tarvitsisi kuvata kyynärniveliä – hieman liioitellusti ilmaistuna.

Annie tarkoitti, että koiria katsomalla ja suosimalla jalostuksessa hitaasti kehittyviä päästäisiin hyviin tuloksiin. Kasvuhäiriöt johtuvat siitä, että jalostuksessa suositaan nopeakasvuisuutta. Koirat palkitaan näyttelyissä siitä, että ne kehittyvät nopeasti ja tätä geneettistä kasvupotentiaalia sitten vielä hyödynnetään ruokkimalla koiria optimaalisesti. Ilmiötä voidaan verrata kotieläimiin, joita kasvatetaan lihantuotantoa varten.

Kyynärkuvien täytyy olla lonkkakuviin verrattuna todella kirkkaat, koska niissä tutkitaan pieniä nivelrikon palasia. Kyynärniveltutkimukset perustuvat siis nivelrikon toteamiseen. Tavallisin syy nivelrikkoon on osteokondroosi. Kannattaa harkita tarkoin tarvitseeko kyynäriä kuvata rodussa eli onko niissä ilmennyt irtopaloja ja onko koirilla näkyviä oireita. Niin lonkkanivelien kuin kyynärnivelienkin kuvaustarve on siis rotukohtaista.

Myös kyynärniveliin vaikuttaa ruokinta ja rasitus, ehkä vielä enemmän kuin lonkkaniveliin ja varsinkin ylipaino kasvuiässä on suuri tekijä. Palaamme tässä samaan aiheeseen kuin lonkkanivelien kohdalla eli kasvavan koiran pitäisi saada liikkua omaehtoisesti, leikkimällä samankokoisten koirien kanssa. Eikä liikunnan missään nimessä saisi olla yksipuolista liikuttamista kuten ei myöskään häkissä oleilua kokonaan liikuttamatta. Kasvavan koiran pitää saada liikkua, mutta vapaasti.