Rodun historia

Rodun historia · History of the Breed

Rotukoiria alettiin jalostaa vasta 1800-luvulla ensimmäisten koiranäyttelyiden myötä. Selkeät perustyypit erottuivat jo Rooman valtakunnan aikoihin; lammaskoirat, ajavat koirat, mastiffit jne. Paimenkoirien alkuperästä on olemassa paljon erilaisia teorioita, tässä niistä muutama:

Pitkäkarvaisia paimenkoiria käsittelevän tutkimuksen mukaan kivikaudella 4000 eKr. elänyt Canis familiaris palustris, suokoira, on kantarotu kaikille paimenkoirille. Pronssikaudella 2000 eKr. siitä polveutui Canis familiaris Matris optimæ, Aasiasta kotoisin oleva koirarotu. Tästä rodusta polveutui rautakaudella 1000 eKr. ovcharka, venäjänpaimenkoira, jonka jälkeläisiä ovat pitkäkarvaisista paimenkoirista: pyreneittenpaimenkoira, atlashuippujenpaimenkoira, bergamasco ja egyptinpaimenkoira (armant), sekä myöhemmin n. 800 jKr.; barbet, komondor ja puli. Myöhemmin pyreneittenpaimenkoira vaikutti katalonianpaimenkoiran, serra de airesinpaimenkoiran, labritin ja pumin kehittymiseen. (Pyreneittenpaimenkoirasta käytetään myös nimeä labrit, mutta se on ollut aikoinaan oma rotunsa, hieman korkeampi tasankoalueiden paimen.)

Bergamascojen syntyhistorian mukaan ensimmäiset keskittymät kesytetyistä lampaista ja vuohista esiintyivät Zagros vuorilta levittäytyvillä alueilla molemmin puolin Irakin ja Iranin rajaa (n. 7000 eKr.). Näillä samoilla seuduilla kehittyi pitkä- ja kankeakarvainen koiratyyppi. Kerrotaan, että nämä alueet tunnettiin erittäin paksukarvaisesta sudesta (Canis lupus Laniger). Näiltä seuduilta koirat muuttivat kansojen mukana länteen etsimään uusia laidunmaita, asettuen Aasian ylängöiltä kaikkialle vuoristoihin; Anatoliaan, Kaukasukselle, Karpaateille, Alpeille ja Ranskan Pyreneille.
Tämän kulkureitin varrella on nykyisin erilaisia rotuja, jotka ovat melkeinpä varmasti suoraan jälkeläisiä tästä yhteisestä esi-isästä. Näitä koiria yhdistävät ominaisuudet ovat: vanttera rakenne, tuuhea, karheakarvainen turkki, joka on enemmän tai vähemmän taipuvainen huopumaan, mukaan lukien pää, jossa karvat yleensä roikkuvat silmien edessä.
Nämä ominaisuudet ovat tulleet synnynnäisiksi ilmastoon sopeutumisen ja niiden alkuperäisen maantieteellisen sijainnin johdosta ja ne ovat säilyneet läpi ympäröivien olosuhteiden.
Näistä ominaisuuksista tunnettuja rotuja ovat: ovcharka Venäjällä, komondor ja puli Unkarissa, polski owczarek nizinny Puolassa, schäferpudel Saksassa, bergamasco Italiassa, briardi ja pyreneittenpaimenkoira Ranskassa sekä katalonianpaimenkoira Espanjassa.

Erään ehkä yleisimmän teorian mukaan Aasiasta siirtyi koiria Eurooppaan kansainvaellusten mukana. Tiibetistä kotoisin olevan tiibetinterrierin uskotaan olleen esi-isä kaikille Euroopan pienikokoisille paimenkoirille. Siitä polveutuvia rotuja ovat: pyreneittenpaimenkoira, katalonianpaimenkoira, serra de airesinpaimenkoira, polski owczarek nizinny, puli ja pumi.

PYRENEÄN-WOLFSHUND 1853. I found this graphic print at antiqvarian bookshop in Budapest. It's called "Pyrenean wolfdog".

Vuoristopaimen · Mountain Shepherd

Olipa teorioista mikä tahansa oikea, varmaa on ainakin, että pyreneittenpaimenkoira on rotuna erittäin vanha. Sitä ei ole varsinaisesti jalostettu mistään muusta rodusta, vaan se on kehittynyt omaksi rodukseen aikojen kuluessa. Pieni pyreneittenpaimenkoira on elänyt eristyksissä Pyreneitten vuoristossa jo vuosisatoja. Se on kuulunut vuorille niin kauan kuin alkuperäiset kasvattajat vain muistavat, paimentaen vuohia, lampaita, lehmiä ja jopa hevosia.

Rotu on säilynyt vuoristossa alkukantaisena ja lähes muuttumattomana. Jokaisessa Pyreneitten vuorten laaksossa on aikoinaan ollut oma paimenkoiratyyppinsä, osittain sisäsiitoksesta johtuen. Arbazzien paimenia pidettiin tyypiltään ihanteellisimpana, turkiltaan ne olivat lyhyt- ja puolipitkäkarvaisia fawneja. Saint-Béatin koirat olivat vantteria ja rauhallisia, melkein kuin mini-bobtailit. Lesponnen koirat olivat luonteenomaisia, pieniä, melko vantteria ja karvaisia. Azunin paimenkoirat olivat aina mustia, muistuttaen pientä groenendalia. Nykyisin muunnoksia on kolme: pitkäkarvainen ja puolipitkäkarvainen, jotka arvostellaa yhdessä sekä lyhytkarvainen joka arvostellaan omana rotunaan.

Eniten paimenkoiria on ollut yleisillä paimennusalueilla Pyreneitten vuorilla. Se onkin erinomainen vuoristopaimen, kiipeilijä vailla vertaansa. Rotua tapaa edelleen työskentelemässä kotiseudullaan. Tämän pienen paimenen kaverina vuorilla on työskennellyt suuri, valkoinen pyreneittenkoira, vahtien laumaa susilta ja karhuilta. Nykyään pyreneittenpaimenkoira on jo levinnyt Ranskasta muualle maailman, mutta on edelleen harvinainen rotu kotimaansa ulkopuolella.

Tämä paljolti heikentynyt kanta muodostui hitaasti uudelleen sodan jälkeen. Talonpojilta ja vuoriston paimenilta puuttui kasvatuksestaan järjellinen valinta, koska he eivät välittäneet paljoakaan tyyppikysymyksistä. Tämän seurauksena tyypiltään ihanteelliset yksilöt jäivät harvinaisiksi. Kuitenkin ne, jotka ovat kiinnostuneita pyreneittenpaimenkoirien kasvatuksesta tietävät, että epämiellyttävät yllätykset ovat harvinaisia ja, että ulkomuodoltaan samantyyppinen jalostusmateriaali riittävällä muuttumattomuudella tuottaa jälkeläisiä, jotka ovat identtisiä jalostusmateriaalin kanssa.
Paimenkoiraamme ei ole altistettu niille ennalta arvaamattomille haitoille, ei ainoastaan tyypiltään vaan ei myös työlaadultaan, jotka näkyvät muissa melko tuntemattomissa alkuperäispaimenissa. Sen muuttumattomuus luontaiselta fysiikaltaan ja luonteenlaadultaan ja sen luontainen voima on tuore todiste puhdasoppisesta tyypistä, jonka näemme jälleen pyreneittenpaimenkoirassa.

This greatly diminished stock reconstituted itself slowly after the war. In the hands of peasants and mountain shepherds, who bothered little about the question of type, breeding lacked any reasonable selection. As a result, specimens approaching the ideal type were rare. However, those who are interested in breeding the Pyrenean Sheepdog know that disagreeable suprises are rare with it, and that breeding stock of the same morphological type produce, with sufficient constancy, subjects which are identical to themselves.
Our sheepdog is not exposed to those unforeseen eclipses, not only of type but also of working qualites, which indicate in others a fairly obscure pastoral origin. His constancy in inheriting physical and temperamental qualites, and his inherent strength is to us fresh proof of orthodoxy of type which we are once more seeking in the Pyrenean Sheepdog.

DUCONTE & SABOURAUD: PYRENEAN DOGS

Merkittäviä vuosilukuja · Important dates

Bernard Senac-Lagtange (1880–1954), rodun kasvattaja vuosisadan alussa, on vaikuttanut suuresti pyreneittenpaimenkoiran kehitykseen.
Ensimmäinen ranskalaisten paimenkoirakasvattajien kerho perustettiin Pyreneitten vuoristossa 1890-luvulla. Rodun kasvattajat pitivät silloin omaa rekisteriään rodusta. Kerho lakkautettiin ensimmäisen maailmansodan aikana.

1893 Pierre Mégnin antoi ensimmäistä kertaa kuvauksen pyreneittenpaimenkoirasta ranskalaisten paimenkoirien rekisteriin.

Ranskan armeija ponnisteli rodun parissa 1914–1918 kouluttaakseen ja käyttääkseen sitä ensimmäisen maailmansodan taisteluissa viestin viejänä sekä etsintä- ja pelastuskoirana. Paimenia määrättiin silloin luovutettavaksi armeijan käyttöön. Sotakoirakouluttajat pitivät pyreneittenpaimenkoiraa älykkäimpänä, viisaimpana, nopeimpana ja käytetyimpänä viestikoirana. Näihin aikoihin rotu tuli tunnetuksi kotimaassaan.

1923 Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskaan perustettiin Pyreneläisiä rotuja harrastavien yhdistys "Réunion des Amateurs de Chiens Pyrénéens" (R.A.C.P.), johon kuuluivat silloin suuret pyreneittenkoirat ja pienet pyreneittenpaimenkoirat. Se jatkoi pohjimmiltaan ensimmäisen kerhon toimintaa, puheenjohtajanaan Bernard Senac-Lagtange. Hänen ansiostaan 3 vuotta myöhemmin 1926 Ranskan kennelyhdistys ja maatalousministeriö hyväksyivät virallisesti pyreneittenpaimenkoiran. Se esitettiin ensimmäistä kertaa Pariisin yleisessä maatalousnäyttelyssä.

1973 ensimmäinen pyreneittenpaimenkoira saavutti käyttövalion arvon.

1986 ensimmäiset 2 pyreneittenpaimenkoiraa saapuivat Suomeen. Nyt (2001) niitä on jo liki 500 yksilöä. Tyypiltään Suomen paimenet eroavat vielä paljon kotimaansa Ranskan paimenista. Ranskassa korvat ja hännät typistetään edelleen. Rotu on erittäin heterogeeninen ja se on yksi epäyhtenäisimmistä roduista joka on hyväksytty.

...2006 pyreneittenpaimenkoiria on Suomessa jo yli 600 yksilöä. Tyypiltään Suomen paimenet ovat lähentyneet ranskalaisia paimenia lukuisien tuontikoirien ansiosta. Myös lyhytkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria on alettu tuoda maahamme. Ranskassa on astunut voimaan korvien ja häntien typistyskielto, tämä vaikuttanee omalta osaltaan koirien ulkonäköön.

Pyrenean Journal -sivuilta löydät kuvia vanhoista paimenista ja lisää tietoa rodun historiasta.

Lähteet/Sources: DUCONTE & SABOURAUD – Pyrenean dogs, JACQUES COLY – Le Berger des Pyrénées, JOEL HERREROS – Le Berger des Pyrénées, Suuri koirakirja 1, pastore-bergamasco.org
Käännökset/Translations: Jaana Viinikka