Koiran luonne, sen kehitys ja siihen vaikuttaminen



Artikkeli perustuu dosentti Kai Pelkosen 11.2.2001 pitämään luentoon. Luentotilaisuuden järjesti Springerspanielit ry. Juttu on kirjoitettu luentomuistiinpanojen pohjalta ja julkaistu Springeri 1/01 lehdessä.

Koiran luonne oli dosentti Kai pelkosen pitämän luennon aiheena. Tämä mukaansatempaava luennoitsija kertoi ensimmäiseksi, että koira on edelleenkin melkein susi, jopa 99,5-99,8 % koiran geeneistä on samoja kuin sudella ja osa eroavista geeneistä on ulkomuodollisia. Kesyttäminen on kuitenkin aiheuttanut muutoksia näiden tuhansien vuosien aikana. Joidenkin käyttäytymismuotojen kynnysärsykkeen taso on muuttunut, esimerkiksi koirilla kynnysarvo valehyökkäyksiin on pienempi. Koirat ovat helpommin opetettavia ja sopeutuvaisempia, ja niiden lapsenomainen käyttäytyminen jatkuu osittain aikuisuuteen saakka. Koirat saavuttavat aikaisemmin sukukypsyyden ja nartuilla on juoksu kaksi kertaa vuodessa (poikkeuksena basenji), kun susinartulla on vain kerran vuodessa. Susiuros tuottaa toimivia siittiöitä vain osan vuodesta, koira ympäri vuoden. Sudella aikuiskäytös, dominoiva ja territoraalinen aggressiivisuus alkaa sukukypsyyden myötä. Koiralla on paljon pentupuremista ja näykkimistä, susi puree lähinnä vain tapaakseen tai vahingoittaakseen. Kiinnostava kokeilu oli myös yrittää jalostaa kesyjä kettuja. Kesyttämisen myötä niiden ulkonäkö muuttui: niille ilmestyi luppakorvat, kippura häntä ja laikkuja. Koirilla on suhteessa 25 % pienempi kallo ja suhteessa 20 % pienemmät aivot kuin sudella. Sudella on siis suurempi joustavuus ja kyky oppia. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että tyhmemmät sudet ovat karsiutuneet luonnossa pois.

Koiran käytöksen pohjana onkin suden käytös. Samankaltaisuuksia löytyy paljon ja kumma kyllä koiraeläinten sosiaalinen käytös on pitkälti samanlaista kuin ihmistenkin. Ensimmäinen käsitelty asia oli pitkään kestävä pentuhuolto ja se, että sekä sukulaiset että ei sukua olevat huolehtivat pennuista. Pennut syntyvät avuttomina (vertaa esimerkiksi eläimiin, jotka nousevat jaloilleen heti synnyttyään) ja ne ovat venhempiensa hoidon varassa, niiden normaali kehitys vaatii laaja-alaista vuorovaikutusta siinä ympäristössä, missä ne joutuvat toimimaan. Sukupuolinen kypsyminen tapahtuu ennen sosiaalista kypsyyttä. Sudet elävät suurperheryhmissä ja laumalla on tarkoitus lähteä seuraamaan johtajaa. Sosiaalinen hierarkia on ryhmässä joustava ja perustuu sekä kykyihin että älyyn ja asema pysyy muuttumattomana. Susilaumassa ei siis suinkaan vallitse kanoille ja kukoille tyypillinen nokkimisjärjestys, vaan hierarkia on paljon joustavampi. Ristiriitojen ratkaisuun ei käytetä ensimmäiseksi fyysistä voimaa, vaan siihen turvaudutaan vasta pakon edessä. Molemminpuolinen kommunikaatio tapahtuu erilaisten eleiden, hajujen ja äänien avulla. Tästä kommunikaatiosta kuulimme kiinnostavan kertomuksen siitä, kuinka koiralle pitäisi olla rehellinen. Jos sisällä kihiset kiukusta tai pelkäät kuollaksesi, älä yritäkään puhua koirallesi rauhoittelevasti tai hyvitellen. Tunteet saa peittää ainoastaan välinpitämättömyyteen, mutta valehdella ei saa, koira haistaa ja vaistoaa kuitenkin mielentilasi. Kuvittelepa millainen lapsesta tulisi, jos vanhemmat valehtelisivat jälkikasvulleen kaiken, ja kun totuus tulisi ilmi, ei lienisi paljon toiveita hänen mielenterveytensä puolesta. Yhtä lailla koiralle pitäisi olla rehellinen.

Seuraavaksi aloimme käsitellä springerspanieleiden luonnetta. Kai Pelkonen oli etsinyt rotujen luonteen määritelmiä yhdistyksen kotisivuilta ja kommentoi sitten niitä. Englanninspringerspanieleiden kohdalta löytyivät määritelmät iloinen ja toiminallinen, ystävällinen, iloisesti suhtautuvaja miellyttämishaluinen sekä lopuksi vielä lause ei saa olla arka tai hyökkäävä. Walesinspringerspanielin määritellään iloiseksi, hyvin toiminnanhaluiseksi ja ystävälliseksi, ne eivät puolestaan saisi olla hermostuneita tai hyökkääviä. Ensimmäiseksi käsiteltiin termiä iloinen, joka tietysti liittyy olennaisesti omistajan mielentilaan. Jos omistaja vaikuttaa myrskynmerkiltä, on koirakaan harvoin iloinen. Toiminnallisuus on puolestaan sellainen ominaisuus, jota voidaan ainakin osittain käsitellä, koska koiraroduissa on suuria eroja tässä suhteessa: vertaapa esimerkiksi bassetia ja suomenpystykorvaa toisiinsa. Miellyttämishalu on myös jalostuksessa vaikeasti mitattavissa. Hyökkäävyydellä ilmeisesti tarkoitetaan korkeaa hyökkäävyyttä, koskapa hyökkäävyys kuuluu kaikkiin lajeihin, jos joku vie resursseja pois. Elävän esimerkin saimme ihmiselämän arkipäivästä, valitettavasti kirjoitustaitoni ei riitä yhtä elävään esitykseen, kuin mistä saimme nauttia luennolla. Kuvittelepa rauhallinen koti-ilta ja televisiosta on tulossa kauan odottamasi lempileffasi, jossa on Clint Eastwood pääosassa, ja sinulla on yksi olutpullo jääkaapissasi. Juuri kun olet korkannut pullon auki ryntää joku sisälle ja meinaa kulauttaa koko pullollisen kurkkuunsa. Melkoisen varmasti puutut tässä tilanteessa asiaan. Tilanne onkin aivan toinen, jos jääkapista löytyy korillinen kaljaa; niistä riittää jo naapurillekin yksi. Walesien rotumääritelmääritelmästä löytyy termi hermostunut, jolla kuitenkin ilmeisesti tarkoitetaan pelokkuutta ja arkuutta. Tapa reagoida uusiin asioihin on voimakkaasti periytyvä ja pelokas koira on hankala nyky-yhteiskunnassa. Arkuus periytyy susilta, jotka hyväksyvät lähinnä vain sellaiset asiat, jotka ne ovat tavanneet aivan pieninä pentuina. Susien arkuudesta kuulimme tositarinan Itä-Suomesta, jossa nyt on susia riesaksi asti ja yksi lauma oli saarrettu alueelle, jota kiersi ohut lanka, johon oli ripustettu tuulessa heiluvia muovin paloja. Sudet eivät uskaltaneet ylittää ohutta lankaa vaan jäivät saarroksiin. Kuitenkaan ne eivät hetkeäkään epäröi hyökätä satoja kiloja painavan uroshirven kimppuun, vaikka sillä olisi komea sarvikruunukin, koska se on niille tuttu ilmiö.

Mitä luonne sitten on? Ainoa keinomme arvioida koiran luonnetta on katsoa kuinka ne käyttäytyvät eri tilanteissa. On mahdollista verrata luonnetta ja rotua, esimerkiksi kultaistanoutajaa, joka hyökkää kaikkien vastaantulijoiden kimppuun, voidaan pitää epätyypillisenä. Lopputulos, siis se millainen koira on ja miten se käyttäytyy, riippuu koiran perityistä taipumuksista ja sen kokemuksista.

Entä mitenkä luonnetta voi mitata? Muun muassa iloisuutta on mahdotonta mitata, miten iloisuudesta voisi antaa viisi tai kuusi pistettä? Millainen on viiden pisteen iloinen koira? Ihmisten luonteen mittaamiseen on käytetty nelikenttä luonnekaaviota, jossa ympyrä jaetaan neljään lohkoon, joissa erotetaan
ekstrovertti ja introvertti
sekä vakaa, tasapainoinen ja epävakaa, tasapainoton toisistaan.
Näiden välimuotoihin on sitten yhdistetty erilaisia taipumuksia.
OCEAN-tutkimuksessaihmisillä on erotettu viisi suurta luonnetekijää:
ulospäin suuntautuvaisuus - sisäänpäin kääntyneisyys
myöntyvyys, joustavuus - vastahakoisuus, itsepäisyys
harkitsevaisuus - ailahtelevaisuus
vakaus - hermostuneisuus
avoin uudelle - varautuneisuus uutta kohtaan.
Näitä tukimuksia tehtäessä on kysytty lukemattomia kysymyksiä suuralta määrältä ihmisiä, koirien luonteen arvionnissa joudumme puolestaan luottamaan vain omiin havantoihimme. Suomessa käytössä oleva Kennelliiton luonnetesti perustuu kahdeksan erilaisen kohdan havaintoihin, joissa arvioidaan miten koira käyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Luonnetestin ongelma on kuitenkin se, että se karrikoidusti mittaa sopiiko koira 60-luvulla Ruotsin poliisikoiraksi. Testien arviot ovat kuitenkin tarkkoja eri osa-alueissa ja arvio koirasta on kohtuullisen hyvä. Ongelmia syntyykin siinä vaiheessa, kun aletaan arvioimaan, mikä on on springerille paras, se on tuskin sama kuin palveluskoiran paras! Luonnetestissä on todettu, että luoksepäästävyys (siis myös iloisuus) ei liity muihin luonteenpiirteisiin, muut luonnetestin kohdat sen sijaan kulkevat yhtenä pakettina. Tästä voidaan päätellä, että luoksepäästävyys on opittua eikä luultavasti periydy.

Seuraavaksi katsoimme muutamia lainauksia piirtoheitinkalvolta, valitettavasti en muista lainauksien lähteitä. "Hyvillä kouluttajilla on kyky tunnistaa perintötekijöiltään hyvät koirat". Tämä perustuu siihen, että hyvä kouluttaja tuntee koiran ominaisuudet ja osaa niin ollen valita hyviä koiria. Myös seuraava lainaus on totta: "(kanakoirien) Kenttäkokeissa korkeasti palkittujen vanhempien jälkeläiset eivät välttämättä ole keskitasoa parempia". Tässä lauseessa paino on kuitenkin sanalla välttämättä. Perimmiltään tämä tarkoittaa sitä, ettei tulisi katsoa vain papereita vaan nähdä koira sen työskennellessä. Joskus kokeessa palkitsematta jäänyt koira voi toimia hyvin, mutta olosuhteet vaan sattuivat olemaan niin mahdottomat ettei koiraa voida palkita. Ja yhtä lailla toisinpäin; kohtuullisen huono koira voi joskus onnistua kauniina päivänä omalla tutulla fasaanipellolla. Tästä syystä Kai Pelkonen huomauttikin, että jalostusneuvojien tulisi itse käydä kokeissa ja omin silmin nähdä, miten koirat toimivat voidakseen päätellä niiden kyvyt. Kolmas lainaus kuului: "Kahden rodun 1. polven risteytysjälkeläiset selviävät paremmin ongelmanratkaisusta". Tähän selitys löytyy siitä, että jokaisen rodun geenipohja on kaventunut (ulkonäkö)jalostuksen tuloksena ja niin risteytysjälkeläiset saavat kummaltakin rodulta eri geenejä, geenipohja laajenee ja ongelmanratkaisukyky paranee. Tästä aiheesta luennoitsija huomauttikin, että pelkästään ulkonäköjalostus ei ole hyvä asia, esimerkiksi roikkuvia luomia pois jalostettaessa saatetaan samalla menettää joitakin ominaisuuksia koira pääkopasta huomaamatta. Seuraavaksi keskusteltiin koiran oppivuudesta erilaisiin tehtäviin: on passiivisia tehtäviä (kuten istuminen, maahanmeno ja taluttimessa seuraaminen), joita tyhmäkin koira osaa, ja ongelmanratkaisukykyä vaativia tehtäviä. Viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluvat muun muassa jäljen seuraaminen, tilanne, jossa lintu karkaa edestä, risukon läpi kulkeminen ja linnun noutaminen hankalasta maastosta. Metsästyskoiralle ongelmanratkaisukyky on erittäin tärkeätä ja se on ominaisuus, jonka kokenut kouluttaja pystyy näkemään.

Ainakin minulle uutena asiana paljastui, että koira käyttäytyy eri lailla mies- ja naispuolisen ohjaajan kanssa. Olen kylläkin monissa tilanteissa huomannut tämän, mutta luullut sen vain liittyvän tiettyyn henkilöön. Koira esimerkiksi puolustaa helpommin naista. Luonteen arviontiin vaikuttaa siis se, onko testaaja nainen vai mies. Taas saimme kuulla kertomuksen elävästä elämästä, luonnoitsijalla oli seisojauros, joka käyttäytyi jäyhästi ja rauhallisesti kotona, se tuntui vain huokailevan nuorempien koirien toilailuille. Yhtenä päivänä isäntä lähti hakemaan koirien kanssa pellolla ulkoilevaa vaimoaan puhelimeen ja sattui näkemään samaisen uroksen leikin tiimellyksessä. Leikki loppui kuin seinään koiran tunnistaessa isäntänsä ja se muuttui taas hetkessä rauhalliseksi ja arvokkaaksi.

Koirille tehdyissä tutkimuksissa on todettu erilaisia luonteenpiirteitä, jotka liittyvät sukupuoleen. Urokset ovat rodusta riippumatta hyökkäävämpiä, aggressiivisempiä, aktiivisempia ja leikkisämpiä. Nartut ovat tyypillisesti enemmän hellittelynkipeitä, ja oppivat nopeammin sisäsiisteyden ja tottelevaisuuskoulutusta. On myös todettu, että hyökkäävyys ja reaktiivisuus tuntuvat kuuluvan pitkälle koulutetun koiran ominaisuuksiin.

Periytyykö koiran älykkyys? Rotuihin näyttää kiinnittyneen ominaisuuksia. Hart&Hartin tutkimuksen mukaan tällaisia olivat muun muassa reaktiivisuus, koulutettavuus ja aggressiivisuus.

Arkuus periytyy. Hermostuneisuus periytyy epätäydellisen dominoivasti tasaisuuteen (lethargy) nähden. Paukkuarkuus (=herkkyys voimakkaille ääniefekteille) periytyy dominoivasti yhden geeniparin määräämänä paukkuvarmuuteen (=epäherkkyys voimakkaille äänille) nähden. Todennäköisesti siihen vaikuttavat myös muut geenit. Myös ympäristö vaikuttaa, täytyy siis tietää mikä on opittua ja mikä perittyä. Epäluuloisuus ja kosketusarkuus ovat kaksi eri asiaa. Pelokkaan narutn pennuista tulee pelokkaita, koska käyttäytymistavat siirtyvät. Jos ystävällisen ja rauhallisen nartun pennut ovat arkoja, arkuus luultavasti periytyy isältä. Oli kaksi rottanaarasta, joista toinen oli tasapainoinen ja ystävällinen ja toinen puolestaan arka ja vihainen. Naaraat saivat samaan aikaan poikasia, jotka vaihdettiin emojen kesken. Poikasten kasvettua todettiin, että kaikki rotat olivat sekä vihaisia että arkoja. Toiset olivat perineet arkuuden, johon hyvä keinoemokaan ei pystynyt vaikuttamaan ja toiset puolestaan olivat oppineet käyttäytymistavan hankalalta keinoemoltaan.

Käyttäytymiseen liittyvät ominaisuudet ovat usein polygeenisiä eli useiden perintötekijöiden toiminnan yhteisvaikutusta. Parikymmentä vuotta sitten Englannissa tehtiin tutkimuksia roturisteytysten avulla. Tällöin todettiin, että taipumus periytyy muun muassa seuraavissa tapauksissa:
äänekäs ajo - äänetön ajo
yläpäinen haku - alapäinen haku
veteenmenohalukkuus - veteenmenohaluttomuus
lintukiinnostus - lintukiinnostamattomuus
näöllä metsästäminen - vainulla metsästäminen
varautuneisuus - avoimuus
vilkkaus - tasaisuus
herkkyys - epäherkkyys
itsepäisyys - yhteistyökykyisyys
paimentaminen - paimennuksen puute.
Nämäkin asiat ovat tietysti osittain opittuja, mutta taipumus tuntuu silti periytyvän.

Lopuksi puhuimme vielä koiranpennun ensimmäisestä neljästä kuukaudesta, joiden aikana sosiaalistuminen tapahtuu. Myös sosiaalistuminen on periytyvä taipumus, jota ympäristö kuitenkin vahvasti muokkaa. Jotta pennusta kehittyisi mahdollisimman tasapainoinen tulisi sen elää tämä aika virikerikkaassa ympäristössä, jossa on muita koiria ja ihmisiä läsnä. Ihminen välittää tahattomasti suhtautumistaan ympäristöön myös koiraan. Tähän vaikuttaa muun muassa autonominen hermostomme, joka koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Parasympaattinen hermosto välittää rauhallista oloa elimistöön ja muun muassa ruoka toimii aktivoivana asiana. Sympaattinen hermosto puolestaan vastaa aktiivisesta olosta. Kuvitellaanpa päivittäinen tilanne, jossa kuljemme koiran kanssa remmissä ulkona. Jos alamme nykimään koiraa remmistä toisen koiran tullessa vastaan, aktivoi nykiminen koiran sympaattista hermostoa ja näin tietämättämme opetamme koiran ärtymään. Tällainen käytös voi välittyä myös koirasta toiseen. Samalla tavoin omat pelkomme ja epäuulomme välittyvät nelijalkaiseen kumppaniimme. Viimeiseksi ohjeeksi meitä neuvottiin etukäteen päättämään, miten pennun kanssa eletään ja kuinka sen halutaan suhtautuvan erilaisiin asioihin. Kuten jo luennon alussa puhuttiin: koiraa kohtaan tulee olla rehellinen!