Mukana matkassa:
Pertti
Leena
Minna
Kirsi
Timo
ja
taksikuski Teuvo Räty
Matkareitti: Viitasaari - Ilomantsi - Värtsilä - Ruskealan pappila - Kuljakko - Hörsky - Hirvimäki - Sortavala - Värtsilä - Ilomantsi - Viitasaari
Reissu alkoi Viitasaarelta 3.6.2003. Aluksi kurvailtiin Vectralla Ilomantsiin Pertin ja Ritvan luokse yöksi ja aamulla startattiin taksilla kohti Värtsilän raja-asemaa.
Taksikuskina ja matkanjohtajana toimi yli 10 vuoden Neuvostoliiton/Venäjän matkailun kokemuksella taksiautoilija Teuvo Räty. Hän hommasi koko porukalle myös viisumit.
Rajamuodollisuudet sujuivat ilman mitään ongelmia tai viivytyksiä. Jonottaa ei tarvinnut kummallakaan raja-asemalla, myöskään matkatavaroita ei pengottu. Venäjänpuoleinen raja-asema on suomalaisten tekemä, ja se oli uuden ja siistin näköinen, tosin naisten vessa oli kuuleman mukaan erittäin epäsiisti.
Ruskealan pappilassa pysähdyttiin sumpille. Matkaseurue kuvassa vasemmalta: Leena, Pertti, Minna, Kirsi ja Timo. Pappilan isäntänä ja ylläpitäjänä on Kalevi Keinonen, kenraali Yrjö Keinosen veli. Paikka on ilmeisesti varsin suosittu turistien ja kotiseutumatkaajien joukossa.
Pappilan jälkeen seuraavana kohteena oli Kuljakon koulu, Pertin entinen opinahjo. Jäljellä ei ollut muuta kuin kuvassa näkyvät rappuset ja kivijalka. Koulu on ilmeisesti hävitetty sodan aikana.
Kuljakon koulun jälkeen jalkauduttiin maastoon etsimään Pertin "toisen" kotitalon raunioita. Aikamme kun metsikössä harhailtiin, niin löytyihän se Hörsky sitten viimein. Rakennuksista ei ollut tietenkään enää mitään jäljellä. Jotain rakennuksen pohjia tosin vielä löytyi. Sitten lähdettiin hipsimään Pertin "ensimmäisen" kotipaikan, Hirvikankaan suuntaan. Hirvikankaan pellot olivat hyvässä kunnossa ja viljeltyinä. Hirvikankaan talon paikalla oli peltoa, ja talon perustuksia ei enää löydetty. Navetan rauniot olivat vielä jäljellä. Hirvikankaan saunan vieressä ollut lähde sentään löytyi. Sitä venäläiset eivät olleet onnistuneet hävittämään.
Silvennoisen Veikon kotipaikka oli aivan lähellä mutta jostain käsittämättömästä syystä emme siellä käyneet. Itse vielä hiippailin sinnepäin ihan jo näköyhteyden päähän mutta siihen se sitten jäi. Tämä asia täytyy korjata seuraavalla kerralla, kun samoille seuduille mennään. Uutta reissua on jo vähän alustavasti suunniteltu keväälle/kesälle 2005.
Sortavalassa ei jalkauduttu ollenkaan. Kaupunkia pällisteltiin turvallisesti taksin tummennettujen ikkunoiden läpi. Kuten muukin luovutettu alue, Sortavalakin on aivan paskassa kunnossa. Tiet, rakennukset, luonto ja koko infrastruktuuri ovat järkyttävän huonolla hoidolla. Parhaiten säilyneet rakennukset ovat entisiä suomalaisten rakentamia ja sinne jättämiä. Rakennukset ovat luodinreikiä myöten alkuperäisessä kunnossa mutta silti paremmassa kunnossa kuin venäläisten itse tehdyt kyhäelmät. Onkohan niin, ettei paikallisia kiinnosta kehittää aluetta, koska heillä ei ole sinne mitään siteitä, ja toisaalta siksi, että he pelkäävät alueiden takaisin palautusta Suomelle?
Paluumatka sujui mukavasti ja rajamuodollisuudet olivat lähinnä läpihuutojuttu. Passit tarkastettiin mutta matkatavaroihin ei koskettu. Jonottaa ei tarvinnut käytännöllisesti katsottuna ollenkaan. Ilomantsissa pysähdyttiin vielä vähäksi aikaa ja sitten ajettiin Vectran pakoputki punaisena Viitasaarelle, ja seuraavana päivänä sitten vaan pirteästi töihin.
Jos jotain virheitä sivusta löytyy, niin pistäkää palautetta tulemaan.
E-mail sivujen ylläpitäjälle: Timo
