Jätettäköön kuitenkin nuorison murjominen sikseen. 70-luvun
merkittävin leffa on ehdottomasti Manaaja. Sen yliluonnolliset elementit
ja vaikutus on nähtävissä lähes kaikissa nykyisin tehtävissä
kauhuelokuvissa. 80-luvun kadonnut eli sensuroitu leffa joka merkitsee vastaavaa
kaikille kauhuelokuville on Sam Raimin pienellä budjetilla ohjaama
Evil Dead.
Evil Deadin juoni on kenties yksinkertaisin mahdollinen ja silti erittäin toimiva. Anti-sankari Ashley (Bruce Campbell) painuu muutaman ystävänsä kanssa hylätylle mökille jossa alkaa tapahtumaan kummia. Ennen elokuvan loppua olemme nähneet pienellä budjetilla tuotetun elokuvan joka pystyy kilpailemaan edelleenkin miljoonabudjetteja vaativien erikoistehoste-stoorejen kanssa.
Sen lisäksi että Evil Dead on omalla tavallaan kauhuelokuva se on myös komedia. Evil Dead ei ota itseään liian vakavasti jolloin se välttää pateettisuuden. Ivan Raimin käsikirjoitus sisältää lukuisia hyviä one-linereita. Näiden sijoittaminen sopiviin kohtiin ennen Ashleyn aktiviteetteja luo unohtumattomia elämyksiä ja jättää muistijäljen. (Henkilökohtainen suosikkini Evil Dead-sarjan one-linereista on Yo, She-bitch).
Osataan sitä tosin 90-luvullakin. 80-luvun loppupuolella tuotettiin sekä kauhun että draaman puolella höttöä jota ei kehtaa tunnustaa katsoneensa. 90-luvun myötä David Lynch sai viimeinkin tilaisuuksia - ehkä juuri Twin Peaksin takia - tehdä uutta. Elokuvat kuten Lost Highway ja Villi Sydän määrittelevät ainakin trillerin ja jossain määrin draaman tai kauhun rajoja uusiksi.
Vielä videovuokraamoista löytyvistä leffoista suosittelenkin tutustumista Shaun of the Deadiin, Bubba Ho-Tepiin ja Beyond Re-Animatoriin. Japanin suunnalta on tulossa myös näkemisenarvoista materiaalia kuten Tale of two sisters, Old boy, Ring ja One missed call.
Lisään näille sivuille vielä joitain katsomissuosituksia myöhemmin.