|
Anna-Liisa ja Jarkko Koponen |
|
Minun ja
mieheni Jarkon kissaharrastus alkoi vuonna 1991, jolloin saimme veljeni
kissan jälkeläisen, pitkäkarvaisen kotikissanpennun Oton omaksemme.
Otto-poika valloitti sydämemme uskomattoman kiltillä ja seurallisella
luonteella. Otto oli ulkoisilta raameiltaan myös upea ilmestys. Iso vankka
vartalo, todella pitkä häntä ja tuuhea turkki herätti ihastusta myös
muissa ihmisissä. Eräs kissoja paremmin tunteva ystävämme sanoikin, että
Otto on aivan kuin norjalainen metsäkissa. Viereisessä kuvassa poseeraa
Otto, ikää kuvan otto hetkellä oli alle puoli vuotta. Aikaa ehti kulua useampikin vuosi, kunnes eräänä keväisenä iltana vuonna -98 aloin muistelemaan tarkemmin ystävämme sanoja siitä, kuinka Otto muistutti norjalaista metsäkissaa. Ei muuta kuin tietokone päälle ja nettiin surffaamaan ja etsimään lisätietoja tästä uteliaisuuteni herättäneestä rodusta. Löysin upeita kuvia aidoista mettiksistä ja pentulistan, josta otin parin kasvattajan tiedot ylös. Keskusteltuani ensin mieheni kanssa ja saatuani hänet vakuuttuneeksi siitä, että meidän olisi jo vihdoin aika hankkia uusi kissa ja vielä rotukissa, otin yhteyttä Hilkka Filpukseen. Parin päivän päästä lähdimme katsomaan pentuja ja niinhän siinä kävi, että varasimme toisen sinivalkoisista urospennuista. Heinäkuussa meille sitten muutti pentu nimeltään Fanfaron le Figaro, jolle olimme jo kutsumanimen Rontti valinneet aikaisemmin. Rontin ja Hilkan seurassa aloitin tutustumisen myös kissanäyttelyihin, ja niin siinä pääsi käymään, että tämä harrastus vei mukanaan. Ja nyt rotua enemmän tuntevana, täytyy myöntää, että ystävämme oli väärässä, eipä se Otto kyllä karvanpituutta lukuun ottamatta muistuttanut mettistä juuri alkuunkaan.
Vuonna -99 anoimme jo kasvattajanimeä,
ja saimme rekisteröityä käyttöömme nimen Pikkumetsän. Nimi tuli kotimme
viereisestä pienestä metsiköstä, jota poikamme Akseli nimitti
pikkumetsäksi. Kissalamme sijaitsee Tampereen naapurissa, Nokialla. Asumme omakotitalossa, jossa tilaa riittää, ainakin toistaiseksi, sekä kissoille, että ihmisille. Muutimme kesällä 2008 vuodeksi Saksaan, tarkemmin Bremeniin, Jarkon työn vuoksi. Työkomennuksen jälkeen palaamme takaisin Nokialle. Yksikään kissa ei joudu asumaan erillään muista, vaan kaikki tulevat juttuun keskenään. Toki arvovalta kiistoja käydään tasaisin väliajoin. Yritämme pitää kissojen määrän sellaisena, että jokaiselle ehdimme antaa perus huolenpidon lisäksi myös hellyyttä ja huomiota tasapuolisesti. Erityisesti vanhin poikamme Akseli auttaa tässä tehtävässä hienosti. Joskus olemme joutuneet etsimään kissallemme uuden kodin, jos hän ei ole esim. kastroinnin jälkeen sopeutunut enää laumaamme. Silloin olemme tarkkaan harkinneet millaisen kodin haluamme kissalle ja varmistaneet, että juuri sellaiseen hän on myös päässyt. Pennut kasvavat ensimmäiset viikot lämpimässä pesässä emonsa kanssa makuuhuoneessamme. Noin kolmen viikon iästä he alkavat tutustumaan muihin kissalamme asukkeihin. Samoihin aikoihin vieraat pääsevät tutustumaan ensi kertaa pentuihin. Pidämme pentujen sosiaalistumisen kannalta tärkeänä sitä, että he pienestä pitäen tottuvat niin lapsiin kuin aikuisiin. Ja Kensti-koiramme pitää huolen siitä, että koiranelämäkin tulee pennuille tutuksi. Kasvatustoiminnassamme noudatamme FIFEn eli kansainvälisen kissajärjestön ohjeita ja stannardeja. Kissamme ovat vähintään FelV , FIV ja HCM testattuja ja veriryhmä määritettyjä. Painotamme kasvatuksessamme hyvän luonteen ja kauniin ulkomuodon lisäksi mahdollisimman laajaa sukupuuta, jotta minimoisimme mm. riskin perinnöllisten tautien leviämiseen. Tärkeintä meille on, että kasvattimme saa hyvän ja rakastavan kodin, eikä suinkaan se, kuinka usein kissa vierailee näyttelyissä. Olemme kuitenkin tyytyväisenä huomanneet, että moni pikkumetsäläinen on innostunut myös näyttelyistä. Jos näyttelyihin kasvattimme osallistuu, olemme mukana tukemassa ja kannustamassa alusta alkaen. Yritämme myös luoda "me pikkumetsäläiset"-henkeä järjestämällä silloin tällöin jotakin pientä tapahtumaa tms. Esimerkiksi kesällä 2004 pidimme piknikkiä Jämsän näyttelyn yhteydessä ja samana kesänä kutsuimme kaikki kasvattiemme omistajat Pikkumetsän Suvipäiville :). Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan kissalamme elämään, myös silloin kun pentuja ei ole tarjolla. Laita tulemaan sähköpostia tai soittele, jos haluat kuulla lisää Pikkumetsän väestä! Kuulemisiin Jarkko ja Anna-Liisa!
|
|
ŠAnna-Liisa Koponen |
