TK1 FIN KVA-L Starrose Ready To Love "Emma"

Synt. 18.9.2005 Tampereella, Kasvattaja Marjut Mäntynen, Kennel Starrose

Rekisterinumero: FIN48802/05, parsonrussellinterrieri, narttu

Isä: Miselin MrBean, "Papu"

Äiti: Fin Mva Smells Like Rosebud, "Roosa"

Turkki broken, tricolour, säkä 33cm, paino 7,5-8,5kg

Terveys: Silmät terveet, polvet 0/0, 24.4.2007

Omistajat: Riikka Partanen, Jukka Laitinen

     SUKUTAULU

    EMMA KOIRANETISSÄ

Lempinimiä: emmuska, emmuli, emmaus, emmukka, eppu, emppu, sapelihammastiikeri, taskuraketti , valkotornado, Emma Möttönen, Kike

Emma on moneen lajiin lahjakas, vilkas ja riistaviettinenkin nuori parsonneiti. Emma on ensimmäinen parsonimme, sekä itselleni (Riikka) myös ensimmäinen oma koira. (Jukan kotona on ollut metsästysrotuisia koiria enemmän ja vähemmän aina, Suomen ajokoiraa, dreeveriä, x-rotuisia... )  Emmalla riittää energiaa joskus niin paljon, että tuntuu kuin omistaisimmekin jo useamman koiran, niin ehtiväinen se on. :-) Se on iloinen ja avoin niin ihmisiä kuin muita eläimiäkin kohtaan ja kiinnostuu kaikesta eteentulevasta. Emma rakastaa villinä juoksemista (ja juoksemista ja juoksemista), ulkoilua, ruokaa, vieraita, uimista, pomppimista, kaivamista, leikkimistä, peuhaamista, kavereita, kaiken jahtaamista ja huomion keskipisteenä oloa. Se kulkee mukanamme lähes joka paikassa ja avoimen, sosiaalisen luonteensa takia se onkin helppo ottaa mukaan. Emma haluaa aina osallistua ja auttaa. Toisaalta se osaa tarvittaessa myös touhuta itsekseen ja kotioloissa jopa rauhoittuakin välillä! Nuoren ikänsä ja villin luonteensa takia Emma kaipaa kuitenkin paljon tekemistä ja toimintaa sekä rauhoittavaa aivotyötä. Joskus myös ihmisten täytyy muistaa kertoa sille milloin on aika levätä ettei  riehuminen mene yli ja möröt valtaa väsyneen pikkukoiran mieltä...

Emma on ollut pääasiassa helppo opettaa kodin tavoille ja uusiin harrastuksiin. Se on älykäs ja oppii nopeasti. uutta. Suuri energiamäärä pienessä paketissa ja kova juoksemisen into kuitenkin tuo omat haasteensa esimerkiksi agilityyn ja tokoon. Yhteisen sävelen löytyminen ja intojuoksemisen hallitseminen vaatii kärsivällisyyttä. On löydettävä ne Emmalle parhaat kiinnostuksen kohteet ja palkattava hyvästä suorituksesta oikein ja usein. Herkut toimivat Emman kanssa yleensä hyvin niin kauan kun koira ei ole aivan kiihdyksissä. Se onkin ehkä yksi maailman ahneimmista koirista. Toinen mukava juttu ovat kaikki lelut joista lähtee kova ääni tai joita heitellään. Tyypilliset parsonjutut siis.

Mitä toivoisin Emmalle vielä iän myötä kehittyvän, on edes hitunen itsesuojeluvaistoa ja malttia. Sillä ei ole juurikaan mitään käsitystä omasta koostaan ja kyvyistään vaan se kuvittelee usein olevansa se "maailman mahtavin koira" joka pystyy mihin vain. Tästä syystä meillä onkin koettu sydämentykytyksiä sen tempauksia seuratessa. On hypitty kalliolta ja sukellettu pilkkireikään. On pysäytetty hevonen ratsastajineen ja syöty lääkkeitä. Tähän asti on onneksi selvitty kaikesta ja onni on ollut matkassa, mutta varovainen ja tarkkana saa olla. Emman kanssa ei ole tylsää! (tulossa myöhemmin kertomus Emman retkestä yliopistolliseen eläinsairaalaan.)