Emman harrastukset

Toko       

Tokoa harrastamme Emman kanssa tässä vaiheessa omaksi huviksi, aivotyön tarpeeseen sekä koiran ja ohjaajan yhteistyön kehittämiseksi. Kuten kaikissa yhteisissä harrastuksissamme, olemme molemmat aloittaneet yhtä alusta. Heti toisten rokotusten jälkeen menimme Herwoodin Hauvat ry:n tokokurssille penturyhmään. Tässä vaiheessa Emmalla oli ikää n. 16vk ja hallussa "istu"-käsky ja luoksetulon alkeet. Ensimmäisissä treeneissämme harjoittelimmekin vaan luoksetuloa, aloitimme pikkuhiljaa sivulle-tulon harjoittelun ja joka kerta treenattiin kontaktia.

Myöhemmin olemme käyneet myös koirakoulu Pikkuhukan tottelevaisuuskoulutuksen alkeiskurssin sekä kevättalvella 2007 Procanis- tokokurssin aloluokkaan kilpailemaan aikoville. Ensimmäisiin möllitoko-kokeisiin osallistuttiin 17.5.2007 ja ansaittiin 3-tulos paikallaan makuun mentyä nollille. Seuraava tähtäin on osallistua virallisiin kokeisiin talven 2007-08 aikana.

Oma innostus lajiin on vain kasvanut treenatessa eikä Emma vaikuta ollenkaan lahjattomalta tähänkään lajiin. Sen vilkkaalle ja kiihkeälle luonteelle pitää vain keksiä sopiva tapa harjoitella ja löytää itsellemme sopiva harjoitustahti. Kiire meillä ei ole eikä kokeisiin mennä ennen kuin tiedän, että kumpikin pysyy kokeen ajan samassa kehässä :-D.

Mejä

Mejästä harrastuksena ja koelajina löytyy Kennelliiton sivuilta löytyvien koesääntöjen lisäksi esimerkiksi seuraavilta sivuilta: Kultaistennoutajien rotujärjestö,  Suomen noutajakoirajärjestö, Oulun seurun noutajakoirayhdistys, Kennel Ruutilan, Kennel Tupla-Täplän.  

Emman kanssa mejä-harjoittelu aloitettiin keväällä 2006 suoralla lyhyellä jäljellä jonka päästä löytyi aimo annos makkaraa :-). Emma jäljesti heti alussa innokkaasti vaikka ei selvästikään oikein vielä tiennyt mistä on kysymys. Kannustaminen ja pieni patistaminen kuitenkin innostivat ja oppiminen oli nopeaa.

Seuraaviin jälkiin tehtiin ainakin yksi kulma makuineen, mutta koko kesä treenattiin lyhyitä jälkiä. Vasta syksyllä pari pidempää. Jäljestysvarmuus lisääntyy joka kerta ja alkukesän "nuoren koiran haahuilu" vähenee. Alkuun Emma saattoi keksiä metsästä mitä tahansa muutakin mukavaa, mutta kun nyt on kesä ulkoiltu ahkerasti metsissä monenlaisilla keleillä, malttaa jäljestykseenkin keskittyä paremmin. Alkukesästä osallistuimme PRT ry:n koetoimikunnan järjestämälle mejä- ja lut-leirille (Hukka) jossa koiran lisäksi uutta oppia saivat koiranohjaajat.

Käytämme treeneissä kaatona hirven sorkkaa. "Oikea" riistanhajuinen kaato ja sen löytäminen on Emmalle se mieluisin palkkio ja kaatoa seurataan tarkasti vielä kotiin tullessakin. Olemme harjoitelleet jäljestystä Tampereen ympäristön maastoissa, sekä reissatessamme tehneet jälkiä myös Joutsenossa ja Hankasalmella joista vapaita metsiä löytyy paremmin. Pienessä porukassa jäljen teko on kuitenkin rattoisampaa ja ongelmien ratkominen helpompaa.

Kesällä 2007 Emma osallistui kolmeen mejä-kokeeseen. Jokaisessa kokeessaan se teki oikein hyvää työtä, mutta riistan jäljet ja metsästä löytyneet eläimen luut- ja karvat veivät usein hukkaan. Yhdestä kokeesta Emma saavutti 2-tuloksen pistein 36. Treenaamme nyt syksyn aikana mahdollisimman riistarikkaissa maastoissa ja vaihtelevilla keleillä. Ensi kesänä sitten taas...

Koirajuoksu- ja hiihto

Kohtuullisen innokkaana lenkkeilijänä aloin opettaa Emmaa vajaan vuoden ikäisenä koirajuoksuun- ja nyt talvella hiihtoonkin. Oppimisen myötä innostus lajiin on kasvanut niin koiralla kuin ohjaajallakin. Tällä hetkellä juoksemme vetovaljailla noin pari lenkkiä viikossa ja talvella hiihdämme kelistä riippuen mahdollisuuksien mukaan 1-2krt/vko. Koirajuoksu- ja hiihtohan eroavat tavallisesta hihnalenkeilystä siten, että koiran tehtävä on vetää ja ohjaajan tehtävä on pysyä liikaa jarruttelematta perässä ja ohjata koirakon menoa (suunta ja vauhti). Kerron tässä ainoastaan meidän tavastamme harjoitella ja harrastaa lajia. On varmasti olemassa parempia ja oikeampiakin tapoja.

Ensimmäiset varsinaiset juoksuharjoitukset aloitimme Emman ollessa vielä alle vuoden ikäinen, mutta kuitenkin jo täysikasvuinen ja muuten hyväkuntoinen. Tällöin tärkeintä oli ettei koira rasitu liikaa ja intoa riittää. Mistään vetämisestä ei ollut puhettakaan vaan juoksemisen harjoittelu meni niin, että minä aloin juosta jolloin Emma riemastui ja alkoi pomppia -jolloin minä taas olin juosta koiran päälle. Samaa jatkettiin sinnikkäästi niin kauan että lopulta Emmakin malttoi juosta joitakin askelia ja pääsin kehumaan ja palkitsemaan. Totuttelimme siis siihen, että ohjaaja juoksee. Lisäksi oli tärkeää harjoitella nimenomaan vetämättä hihnassa kävelyä jotta juokseminen ja vetäminen eivät aiheuttaisi ongelmia muissa harrastuksissa tai tavallisilla kävelylenkeillä.

Varsinaiset vetoharjoitukset aloitettiin syksyllä 2006 jolloin Emma oli vuoden ikäinen. Emma sai upouudet vetovaljaat (ns. puolihusky-malli) ja minä sain lopultakin pukea päälleni lajia varten hankitun vetovyön johon joustava hihna kiinnitetään. Käskysanaksi vetämiselle valittiin "mennään" ja hidastamiselle "rauhoitu". Ensimmäiset lenkit tehtiin koko perheen voimin niin että Jukka juoksi edellä ja minä tulin Emman kanssa perässä. Tällaisella harjoittelulla saatiin aikaan se että Emma juoksi hihna kireällä Jukan perässä jolloin se siinä sivussa teki huomaamattaan juuri sitä mitä oli pyydetty, eli veti. Pääsin näin liittämään "mennään" käskyä tähän toimintaan ja palkkaamaan sillä hetkellä kun hihna on kireällä. Emma ymmärsikin homman tosi nopeasti. Kun ensimmäiset harjoitukset tehtiin vielä kaikki samassa paikassa, se yhdisti nopeasti käskysanan, vetovaljaat ja juoksulenkkarit tähän hommaan.

Alussa palkitseminen tehtiin niin että palkka oli Jukalla ja sen sai loogisesti vetämällä Jukan luokse. Palkkiona oli vinkumaton vinkusiili jonka heitteleminen on KIVAA. Namit eivät olleet oikein hyvä idea sillä läähättävä ja kierroksilla käyvä innokas veturi ei välttämättä halua tai kykenekään syömään kesken suorituksen. Harjoittelun myötä vetäminen tapahtuu jo hienosti ilman edellä juoksevaa ja käskysana on muuttunut ennemminkin "lupasanaksi" jonka kuultua on lupa lähteä taas täysillä.

Koirahiihtoon tutustuimme opittuamme ensin juoksun salat. Ensimmäiset harjoitukset tehtiin olohuoneen lattialla jolloin Emma sai palkan aina kun EI yrittänyt syödä sauvoja tai hyökkäillä kohti suksia. Ensimmäisellä hiihtolenkilllä helpotimme harjoitusta taas niin, että toinen hiihtäjä meni edellä. Näin emme pystyneet kuitenkaan harjoittelemaan kovin pitkään, sillä Emma tajusi lähes heti mistä on kysymys ja veti edellä hiihtävän ohi! Tarkoitus oli saada Emman huomio edessä hiihtäjän avulla pois suksista ja sauvoista (jotka eivät sitten sitä lopulta häirinneetkään). Koska vetämisestä on tullut sille tärkeä työtehtävä, se ei välitä vetolenkeillä ohikulkevista eikä vastaantulevista vaan menee pää korkealla tärkeänä puuskuttaen ohi. Lenkin jälkeen on sitten aikaa leikkiä kun työt on tehty ja palkka siitä saatu.

Osallistuimme ensimmäiseen koirajuoksukilpailuun syksyllä 2007 Jämijärvellä. Juoksimme harrastajasarjan sijalle 7 (8), mutta koira oli ehdottomasti päivän pienin ;-).

    Varusteet ja huolto

Kummassakin lajissa koiralle riittää kunnolliset vetämiseen soveltuvat, hiertämättömät valjaat (esim. huskyvaljaat). Hihnan tulee olla joustava tai sitten tavalliseen joustamattomaan hihnaan lisätään joustava jatkopala. Ohjaaja vyön johon hihna kiinnitetään ja lajista riippuen lenkkarit tai sukset. Vyössä on hyvä olla joko avokoukku tai sitten ns. "paniikkilukko" josta hihnan saa tarvittaessa nopeasti irti. Vyön on hyvä olla riittävän leveä ja selästä hieman pehmustettu. Jos lajista innostuu kilpailuihin asti, ei hihnan päässä saa olla mitään metalliosia eikä jalassa piikkareita jotka voivat vahingoittaa koiraa.

Oman lihashuollon lisäksi tulee huolehtia myös koiran huollosta. Etenkin jos koira on huono juomaan, sen nesteyttämiseen pitää paneutua erikseen. Meillä hyväksi havaittu  niksi on ollut pakastaa lihan keitinlientä tavallisiin jääpalapusseihin ja sulattaa tätä juomaa lenkin jälkeen koiralle. Pakkaslenkin jälkeen liemen voi tarjota vähän lämpöisenäkin. Lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen lisäksi koiraa kannattaa venytellä ja hieroa. Meillä turvaudutaan ammattilaiseen aina silloin tällöin tarpeen mukaan mutta perusjutut, rentouttavaa hierontaa ja venyttelyä tehdään säännöllisesti myös itse.

Lisää näistä koiraurheilulajeista voi lukea esimerkiksi seuraavilta sivuilta:

Valjakkourheilijoiden Liitto ry:n koirajuoksuopas

Canicross lyhyesti (Motivaattori, lisää koirajuoksulinkkejä)

Valjakkourheilijoiden Liitto ry:n koirahiihto-opas

Valjakkourheilijoiden liitto ry (lisää oppaita, varusteita, kilpailuja, foorumi ym) 

Luolat ja metsästys    

Emman ensikosketus kettuun tapahtui PRT ry:n koetoimikunnan järjestämällä Hukka-leirillä keinoluolilla Ristiinassa. Ketun haju oli todella mielenkiintoinen ja kettukin kovasti ihmetytti, mutta vielä ei nuori koira tohtinyt ruveta haukkumaan tai lähempää tuttavuutta tekemään. Oltiin tyytyväisiä että homma kiinnosti eikä pelottanut ja päätettiin mennä uudelleen tutustumaan heti kun on mahdollisuus.

Pari kertaa piti luolilla käydä sytyttelemässä kunnes Ainon esimerkin kannustamana Emma ymmärsi mistä on kyse ja sen jälkeen intoa riitti. Ketusta innostuttuaan Emma selvitti ahdingot nopeasti ja innokkaasti eikä ketulle kumarrellut. Olin alkuun jopa melko yllättynyt Emman rohkeudesta ja innokkuudesta, mutta toki kovin iloinen sen voimakkaasta riistavietistä.

Koska Emma kehittyi luolilla nopeasti, suuntasimme ensimmäiseen lut-kokeeseen keväällä 2007 kun ikää ja kovuutta oli riittävästi. Emma teki kahdella ensimmäisellä koekerrallaan b-tulokset ja 28.4.2007 se teki kolmannen B:n perään pisteet A48 ja tuli käyttövalioksi.

Jatkossa Emman kanssa keskitytään luolaharrastuksissa luonnonluolilla pienpetopyyntiin. Koko perhe koirineen opettelee uutta metsästysmuotoa ja tulevaisuus näyttää miten homma eteenee...

Käytännön metsästystä Emma on toistaiseksi harjoitellut lähinnä lintumetsällä ja luolia etsimällä. Emma on ollut Jukan mukana kahtena syksynä vesilintumetsällä ja saalistakin on saatu vaikka laatu onkin korvannut määrän ;-) Emma ajaa linnut innokkaasti ylös ja noutaakin linnun ihan mukavasti. Se on laukausvarma ja lähinnä vaan innostuu haulikon laukauksesta.. tai pelkästä aseen näkemisestä.

  Kuva: Ville Pirisjoki

Yhteislenkit

Tampereen parsonistit ovat aktiivista porukkaa ja kokoontuvat joka viikko yhteiselle lenkille. Lenkkeilemme eri puolilla Tamperetta; Kaupissa, Pyynikillä, Hatanpään rannoilla tai joskus Ylöjärven puolella Teivossa. Emman kanssa olemme käyneet yhteislenkeillä alusta asti aina kun vaan olemme ehtineet. Ensimmäisellä lenkillään Emma taisi olla 9 viikkoa vanha. Lenkeillä Emma pääsee tapaamaan kavereitaan, leikkimään ja harjoittelemaan sosiaalisuutta ja käyttäytymistä muiden koirien seurassa. Samalla me ihmiset tapaamme toisiamme ja vaihdamme kuulumisia. Uutena parsonin omistajana lenkeillä on myös mahdollisuus oppia ja kysellä mieltä askarruttavia asioita kasvattajilta ja muilta kokeneemmilta. Ennen erkkaria pidimme yhteislenkkien yhteydessä myös pieniä näyttelytreenejä.

Tampereen yhteislenkkien paikasta ja ajasta sovitaan viikottain PRT ry:n paikkakuntakohtaiset tapahtumat ja tapaamiset-keskustelupalstalla.