|
24.5.2008 Terveisiä itärajalta! Lopultakin emäntä sai tän vempeleen toimimaan ja päästään päivittämään meidän kuulumisia. Edellisestä kerrasta on kulunut aikaa ja tapahtunut niin paljon etten edes muista mitä kaikkea. Ekanakin tärkein uutinen on kai se, että me ollaan muutettu. Meillä on Kiukun kanssa paljon entistä suurempi valtakunta valvottavana ja neljä kerrosta alamaisia. Tätä kutsutaan kerrostaloksi ja meidän pitää vahtia koko talollista mummoja ja ukkoja. Muuten tässä asuminen on ihan hauskaa, mutta kerran päivässä siinä ennen puolta päivää meille yrittää joka ainut päivä tulla tunkeilija ja meidän pitää Kiukun kanssa olla tosi skarppina häätämässä sitä pois. Kerran me jotenkin vissiin nukahdettiin ja se pääsi livahtamaan sisään. Onneksi se säikähti meitä niin että jätti vaan kirjeensä ja häipyi sen siliän tien ilmeisesti samaa reittiä mitä tulikin. Parasta tässä uudessa kodissa on ehkä tosi pehmeä matto ja emännän äiti joka käy joskus meidän kanssa ulkona kun meidän emäntä vaan laiskottelee jossain ihmepaikassa mitä se kutsuu ilmeisesti peitenimellä työpaikaksi. Tämä meidän uusi koti on ihan täällä valtakunnan itärajoilla. Me ei välillä ymmärretä yhtään mitä kieltä täällä puhutaan, mutta koska mekään ei osata niiden kieltä, me huudetaan sitä vähän lujempaa niin että ne tajuaa. Lisäksi täällä on hirveästi metsää missä on hirveästi ihania jahdattavia eläimiä. Me ollaan löydetty ainakin peura, monta metsoa ja teertä sekä ilmeisesti iso paha susi. Tai ei me oikeasti sitä sutta nähty, sen jäljet vaan. Ja saattoi ne jäljetkin olla karhun. En oikein tiedä. Tältä se jälki näytti. Jos me nähdään niiden jälkien jättäjä niin me osataan onneksi jo sanoa tosi kovalla ja vihaisella äänellä että "dasvidanja nyt ja uskokin kerrasta".
Meillä on täällä uudessa kotipaikassa myös kaikenlaista muuta uutta kuten harkkaryhmä. Tiistaisin me käydään tuossa naapurikaupungissa treeneissä. Ekana Kiukku opettelee ihan helppoja penskojen touhuja penskojen ryhmässä, sitten käydään pienellä lenkillä ja seiskalta on mun treenit kil-pai-le-vi-en ryhmässä. Siis kuulitte oikein, olen lopultakin arvoni mukaisesti kilpailevien ryhmässä. Ekalla kerralla emäntä ei luonnollisestikaan osannut mitään, mutta oppi heti paljon kun kolme viisasta itämaan tietäjää, eli koulutusohjaajaa täkäläisittäin, neuvoivat sitä suut vaahdossa. Se oppi viimein heittämään mulle noutokapulaa oikein ja antamaan käskyjä oikeaan aikaan. Kyllä siitä mulle vielä kisakaveri saadaan. Muuton lisäksi me ollaan käyty ainakin kerran tokokokeissa ja näytelmissä. Se toko-koe oli Pieksämäellä ja se olikin paljon edellistä hauskempi paikka harrastaa. Siellä sai nimittäin tokon lisäksi harrastaa agilityä!!!! Arvatkaa oliko juhlaa kun paikallaan makuun lomassa sai kiipeillä puomilla. Siitä ilosta jaksoin jo vähän taas makaillakin välillä. Emäntä ei sitten kuitenkaan innostunut siitä agilitystä tällä kertaa enempää ja päätettiin lopuksi ihan vaan tokoilla. Tehtiin niitä kaikenmaailman pönötyksiä ja estehyppyjä ja tuomari kehui minua minkä ehti. Jotain ihme löysyyttä se oli löytävinään jostain käännöksistä, mutta muuten latoi pisteitä tiskiin niin että saatiin kuitenkin pokaali mukaan.
Seuraavana päivänä me mentiin näytelmiin Joensuuhun. Siltä reissulta ei oikeastaan taidakaan olla muuta mainittava kuin ihana flätti-uros joka pääsi meidän matkaseuraksi ja kamala räntäsade jota kesti koko päivän. Me jouduttiin saunomaan koko ilta että ikirouta lähti meidän luista ja ytimistä sen reissun jälkeen. Niin tai emäntä sentään lämpeni vähän jo vähän paikan päälläkin koska sen piti viedä myös Kiukku kehään. Kiukku ja Tuittu lämmittivät ensin toisensa ennen kehään menoa ja emännät sitten itsensä niiden kanssa. Tyhmiä pentuja! Minä tapasin myös Kiukun äidin. Voi sitä parkaa, se on joutunut elämään noiden molempien kanssa. Siitä raukasta olis tullut varmaan hermoraunio jos noi Tuitun kanssa olis molemmat jääneet sen huolehdittaviksi. Milille terveisiä, kyllä me Voiton kanssa jaksetaan paimentaa noista penikoista vielä edes jotenkin yhteiskuntakelpoisia. Tässä vielä Kiukku rentoutumassa raskaan viikon päätteeksi omaan tuttuun tapaansa. Tänään se taisi saunoa noin tunnin verran pidempään kuin me järkevät.
Näyttely- ja koetulokset emäntä näpyttää tonne tuloksia-sivuille heti kun löytää taas tarvittavat paperit. Tänään me oltiin koko lauma Lahdessa ja mulla oli työpäivä. Mun piti tehdä emännän kanssa tuomarin ja yleisön edessä niitä samoja temppuja mitä me tehdään meidän lähikentillä ja Hervannan harkoissa. Niitä kaikkia seuraamisjuttuja, luoksetuloja, vinksinvonksinasentoja ja estehyppyä. Ekana piti mennä kahdeksan muun koiran kanssa riviin jossa tuomari ekana kopeloi ja sen jälkeen maattiin pari minuuttia paikallaan maassa kun ohjaajat meni esittämään rivimuodostelmaa toiseen päähän kenttää. Seuraavaksi pidettiin taukoa, levättiin autossa ja käveltiin hermostuneen emännän kanssa ympyrää ainakin varmaan jotain tunti tai ylikin. Lopulta päästiin uudestaan sinne halliin eli kilpailuareenalle jossa suoritettiin loputkin temput. Seuraamista hihnassa ja ilman hihnaa, istumista, makaamista, seisomista, estehyppyä, luoksetuloa... Tiesin että emännällä on iso kasa juustoa autossa ja teinkin kaikki temput tosi äkkiä vitkastelematta että päästiin taas itse asiaan. Viimeisen homman jälkeen emäntä oli niin sekaisin ja ihmeissään ettei se meinannut osata sieltä kehästä ulos, mutta onneksi minä tiedän aina missä juusto sijaitsee eikä eksytty lopullisesti tuon toopen kanssa. Tiedä mitä temppuja tuo emäntä vielä olisi esittänyt jos ei olisi äkkiä poistuttu siinä kohtaa. Tuomari kuitenkin tykkäsi minusta ja tiesi että minulla "on vielä ruusuinen tulevaisuus edessäni". No tottakai on, niin kauan kuin kaupoissa Edamia riittää - ja riittäähän sitä. Tuomari jakoi meille niistä tempuista pisteitä ja emäntä tuli taas onnelliseksi erivärisistä nauhoista, ruusukkeista ja arvosanoista. Pisteet löytyy tarkemmin meidän treeniblogista jos jotakuta kiinnostaa. Tämä tottelevaisuuskoe oli samalla kilpailu jossa sijoituin toiseksi. Siitä hyvästä pokaali ja kuten asiaan kuuluu, meidän maksimaalisenkokoisten aikuisten koirien muonaa nelisen kiloa sekä naisellisen violetti ruusuke. Voittaja taisi edustaa x-rotua ja kolmanneksi tullut labradorilaisia noutajia. Muita rotuja oli mukana shetlannin lammaskoiria, berninpaimenkoira, kultaisianoutajia noin miljoona, sileäkarvainen noutaja, mustaterriereitä, novascotialaisia noutajia sekä bordercollieita ja australianpaimenkoira. Tuomari kertoi että seuraavan kerran saamme mennä kokeilemaan avoimen luokan temppuja mutta että alokasluokkaankin saa mennä vielä hakemaan kokemusta niin kauan kuin ykköstuloksia on sieltä yhteensä kolme kipaletta. Me pidetään nyt kuitenkin lepolomaa välillä ja katsotaan sitten joskus mitä me vielä kokeillaan.
Kiukku pääsi meidän Lahden työmatkalle myöskin mukaan ja tapasi toisen omistajansa Kaisan. Se ei taaskaan osannut käyttäytyä, koikkelehti ihmisten vaatteet harmaiksi, kusi keskelle parkkipaikkaa ja irvisteli tottelevaisille kisakoirille. Kaksinaamaisena se sitten kuitenkin nuoleskeli taas nätisti ihmisten naamoja ja esitti herranterttua niin että sitä kehuttiin. On siinä varsinainen. Luulee olevansa jotain kun ihmset kehuu sitä ihan nätiksi vaikka onkin ihan miniatyyri. Kiukku sovitti viime viikolla ensimmäistä kertaa kaulaansa näytelmäremmiä ja isäntä otti pari kuvaa neiti päivänsäteestä.
Me saatiin tänään miesvieras meille melkein koko päiväksi! Käytiin ekana vaan Danan ja Dokun kanssa lenkillä ja sitten mentiin Hatanpäälle hakemaan Veeti meille. Aluksi me liehiteltiin Kiukun kanssa Veetiä kilpaa niin että sitä taisi alkaa totuuden nimissä koko touhu jo vähän kyllästyttämään. (Veeti on salaa vähän mun idoli) Sitten yritin vielä vähän lisää leikittää Veetiä, mutta se halusi vaan leikkiä mun luilla ja Kiukun kanssa jollain tyhmällä lelulla. Mokomakin putkiaivo joka ei onnistu tekemään kahta asiaa, eikä leikittämään kahta naista, yhtä aikaa. Veeti ja Kiukku taitaavat olla aika hyvät ystävät. Osaavat molemmat vinkuakin yhtä ärsyttävästi autossa ihan mun korvan juuressa.
Liehittelyn ja leikkimisen jälkeen me Kiukun kanssa esitettiin vaikeasti tavoiteltavia syömällä luita ja "torkkumalla" ja otettiin me kolmestaankin pikku nokoset meidän pikkupedissä. Kaiken kaikkiaan meillä oli siis hirveän kiva päivä ja harmitti kun Veeti lähti. Olisin mieluusti lähtenyt sen mukaan. Tule Veeti taas käymään! Sen verran vielä eilisestä että Kiukulla oli tiukka paikka meidän metsälenkillä. Oltiin taas Oriveden puolella metsässä jossa emännän harjoitellessa lumikenkäilyä, Kiukku joutui kamppailemaan lähes henkensä edestä hullua männynkarahkaa vastaan ;-). Emäntä laittoi siitä oikein videokuvaa meidän treeniblogiin, tässä sinne LINKKI. Kannattaa katsoa se video ihan varovasti, Kiukku oli nimittäin aiiiiiika hurjana sen kepin kanssa. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti! -Emma- 10.3.2008 Ei mitään uutta tältä rintamalta Meille ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Lumessa ollaan ulkoiltu kun on lopultakin talvi ja välillä harvoin paistanut aurinkokin. Kiukulla on ollut melkoinen vauhti päällä, nuorella riittää virtaa.
Kiukun kasvaminen ei ole tapahtunut mitenkään hurjalla vauhdilla. Se painaa toistaiseksi vasta 4,3 kiloa, mutta jalkoja on sentään sen verran että todennäköisesti siitä kasvaa lähelle Emman korkuinen (33cm). Erehdyttävästi tuo pikku kuikelo kuitenkin alkaa koiraa muistuttaa - jos ihan tarkkoja ollaan :-) Kiukku on viikon päästä puoli vuotias!! Hampaat ovat nyt vaihtuneet ja emännän laskuopin mukaan sillä on suussa koko vaadittava kalusto. Kulmahampaat asettuivat lopulta oikeille kohdilleen ja yläpurentakin on enää korkeintaan ihan lievä kun alaleuka koko ajan kehittyy. Emäntä ja isäntä kutsuu sitä milloin bambiksi, milloin marakatiksi. Neidillä on bambin siro luusto, pitkä kaula ja suuret kauriin silmät <3. Toisaalta se käyttäytyy kuin marakatti, pomppii ja roikkuu ja lempipaikka löytyy aina jonkun ihmisen olkapäältä. Taitaa olla identiteettikriisiä. Kuulin muuten tässä viikonloppuna hyviä uutisia. Me päästään Kiukun kanssa Lappiin!!!! Kahdesti minä olen siellä ollut, mutten koskaan talvella. Kiukku lähtee nyt ekan kerran. Me aiotaan kai tarpoa lumessa, tarpoa lumessa ja tarpoa lumessa. Minä aion myös ehkä vähän hiihtää ja tiesä vaikka lumilautailla. Kiukku kait sitten luultavasti vaan tapansa mukaan juoksee ja murisee koska ei osaa hiihtää. Pari viikkoa on siihen reissuun vielä aikaa. 4.3.2008 Paljastuksia Kleni haastoi minut paljastamaan seitsemän kappaletta syvimpiä salaisuuksiani. Tässä ne tulee: 1. Kärsin tällä hetkellä kamalista pms-oireista (naiset tietää mistä puhun). Juoksenteluaika lähestyy ja minua vähän iltaisin jännittää sängyn alla. 2. Pystyn syömään ihan mitä vaan. Suurinta herkkua taitaa olla mandariinilohkot ja banaani. Myös pupun kakka on makujen parhaasta päästä. 3. Meillä on naapurin sedän kanssa yhteisiä juttuja joita Kiukku ei ymmärrä. Me jutellaan iltaisin tuosta aidan ali kun olen iltapissalla. 4. Tiedän minne Kiukku muka yrittää piilottaa puruluitaan, mutta Kiukku ei tiedä että minä tiedän sen piilopaikan korituolin pehmusteen alla. :-) 5. Minä en taida pitää ollenkaan saksanpaimenkoirista. Koirakoulun saksalainen yritti kerran viedä mun pallon ja hiihtävät saksalaiset pääsee aina ladulle ennen minua. 6. Osaan paimentaa ja pysäyttää. Pystyn pitämään visusti paikoillaan ison lauman sonneja tai liikkeelle yrittävän hevosen. Tiedän, olen kokeillut. 7. Suurinta, parasta, tärkeintä ja hauskinta kaikista asioista koko maailmassa on juokseminen. Haluan juosta aina, jokapaikassa, kaikkialle ja kaikilla nopeuksilla. Mun lempielokuva on Forest Gump ja lempirepliikki tietysti "run, Forest, run". Haluaisin joskus tavata Forestin ja juosta hänen kanssaan valtameren laidalta toiselle. Tämä haaste on tarkoitus laittaa kiertämään ja nytpä siis haastankin tasapuolisuuden vuoksi sisaruksistani Blondin ja Ronin. Katsotaan onko meillä suvussa yhtään samanlaisia salaisuuksia. Oikeastaan voisin haastaa bonuksena myös meidän äidin, Roosan kun sukulaisten salaisuuksia alettiin penkoa :-). 29.2.2008 Meidän uudet ystävät Tässä on Dana, muistaakseni kohta ehkä jotain yhdeksän vee, arvokas rouva joka näyttää meille uusia metsäpolkuja. Dana on niin iso että pitää hypätä korkealle ylös että sitä ylettyy pussaamaan. Dana on Kultainen Irlannin Noutajasetteri ja Dokun "isosisko".
Tässä taas on Doku. Doku on kai cockersparsoni, noin neljä vuotias Uros ja hyvinkin samalla aaltopituudella Emman kanssa. (Juokseminen verissä)
Dana ja Doku ovat niin reiluja että vievät meitä aina välillä metsään lenkille vaikka meidän emäntä ei melkein jaksa edes nousta sängystä ylös yövuoron jälkeen. Kiitos! 27.2.2008 Kiukku Fan Club esittää - Kiukku&Tuittu the hurrrrrrrrjat sisarukset
Yleisön pyynnöstä oli pak-ko perustaa Kiukku Fan Club koska fanien ja suosion määrä on yllättänyt kaikki. Fan Clubin toiminta tulee olemaan aktiivista kuten suuren luokan tähdillä yleensäkin. Jäsenistöä on tällä hetkellä jo yksi kunniajäsen ja lisää hakemuksia tulvii ovista ja ikkunoista! :-D Viikonloppuna oltiin metsästysreissulla josta saaliina neljä raitanaamapossua Leicille ja vähän Peicollekin. Saavat vapaasti leuhkia mäyrillään koska Kiukku joka tapauksessa tiesi itse metsästäneensä ja omistavansa kyseiset elukat ;-)
17.2.2008 Kiukku 5kk Kiukku täyttää tänään 5kk ja painaa jo 4kg. Kyllä siitä vielä hieno koiratyttö kasvaa! Kaikki vauvakulmahampaat on jo irti ja uusia kasvaa tilalle. Luiden syöminen alkaa taas onnistua pienen hampaattoman kauden jälkeen jolloin piti luuruuat pistää valmiiksi pienemmiksi. Pelkillä ikenillä on huono pureskella. Eilen oltiin Klenin ja Ainon kanssa yhdessä metsälenkillä. Kuten kuvista näkyy, taas juostiin ja painittiin minkä metsurin hommilta ehdittiin.
15.2.2008 Julkkis Tässä kuvia tämän viikon metsälenkiltä. Olikin huima metsälenkki kun tuuli niin että meinattiin lähteä lentoon ja Kiukku meni kerran ojaan uimaan. Onneksi hanki kuitenkin kantoi ja juoksemalla pysyi lämpimänä. Me saatiin Veetiltä kyyti tonne mettään ja palkkioksi juoksutettiin sitä sitten MEIDÄN metsissä.
Meidän emäntä oli ihan sankari kun se pelasti Kiukun sieltä ojasta. Me katsottiin että on niin leveä oja ettei päästä yli kuin toisesta kohtaa kiertämällä, mutta Kiukku päätti lähteä uiden. Toisella puolella ojaa se sitten huomasi että ojan reuna on niin jyrkkä ja jäisestä lumesta liukas, ettei pääsekään ylös. Emäntä totesi että nyt se on pakko sieltä nostaa ja loikkasi hurjan loikan mahalleen sinne ojan toiselle puolelle ja nosti Kiukun ylös. Kiukku kiittämätön lähti samantien vaan kaahailemaan turkki märkänä eikä osannut arvostaa edes Veetin hienoa elettä lainata omaa takkiaan kuivaamista varten. Huomatkaa kuvista Kiukun lambaada-tanssi :-)
Kiukussa on kuitenkin sisustajan vikaa. Tällä viikolla se laittoi meidän kenkätelineen lopullisesti uuteen muotoonsa ja siirsi mielestään sopivampaan paikkaan. Itse nauroin vaan partaani kun tiesin mitä mieltä meidän emäntä on sisustuspuuhista. Onneksi se tajusi laittaa noi kengät takas telineeseen repimättä niitä.
Sitten tärkeimpään asiaan. Voitte kaverit istua alas ennen kuin luette tän ettette satuta itseänne kun pyörrytte kuitenkin kateudesta. Meikäläisestä tulee nimittäin ehkä julkkis!!!! Eilen meidän hiihtotreeneissä oli toimittaja tekemässä juttua koirahiihdosta ja se otti MINUSTA monta kuvaa ja kyseli mun emännältä MINUSTA. Sen mielestä olin oikein hieno ja "vähän erikoisempaa valjakkorotua". :-D Tottakai olen erikoisempi, parsonit ei ole mitään taviksia. Kuvasi se sitten niitä muitakin taviskoiria ja niiden emäntiä. Pian nähdään kenestä meistä tulee julkimoita. Mun emäntä tahtois kiittää niitä muita hiihtäjiä. Ovat olleet sille oikein yliystävällisiä ja neuvoneet sille kaikenlaista. Eilen saatiin varusteitakin kokeiltavaksi ja mulle uusia juomailu- ja ruokailuvinkkejä. Kukaan ei katso meitä kieroon vaikka mulla on muita läskimpi kuski vedettävänä ja saadaan sen takia aina lähteä letkan viimeisenä jos halutaan. Tämä kuva on viime syksyltä juoksukisoista, mutta kun ei talvikuvia vielä ole niin sopii aiheeseen. Syksyn ekat lumet kuitenkin.
11.2.2008 Kuulumisia pitkästä aikaa - Emman silmät terveet! Meidän koirat on nyt niin väsyneitä että itse emäntä joutuu tällä kertaa kirjoituspuuhiin. Paljon on kaikenlaista sitten viime päivityksen touhuttu, mutta ihan paras ja iloisin uutinen heti alkuun. Emma kävi viime viikolla silmätarkastuksessa jossa molemmat silmät tutkittiin ja terveiksi todettiin. Hieno juttu :-). Silmissä näkyi pieniä jälkiä vanhoista verenpurkaumista jotka ovat lääkärin mielestä aika varmasti peruja ibuprofeenimyrkytyksestä (Burana) eivätkä ole näkökentässä niin että haittaisivat näkemistä millään tavalla. Vuoden päästä sitten taas. Tutkituttakaahan muutkin parsoninne säännöllisesti ettei pääse mikään salakavala iskemään huomaamatta. Monet vaivat voidaan hoitaa kun ajoissa todetaan (eikä siitä rodun jalostusta suunnittelevillekaan haittaa ole). Viime viikolla avattiin Emman kanssa hiihtokausi kun päästiin vihdoin vetovaljaiden kanssa ladulle. Järven jäälle ei ole vielä mitään asiaa, mutta onneksi löytyi luvallinen latuvuoro kun vaan jaksaa tarpeeksi myöhään valvoa että muut kunnialliset saavat hiihtää ensin ilman koiria. Ja meillähän oli mukavaa! Ai että oli ihanaa. Emma palkkaa itse itsensä jo sillä vetotouhulla eikä juuri kannustusta tarvitse ja minä innostun sen intoa perässä seuraamalla. Kahdeksan kilometriä otettiin ekalla kerralla kahdessa erässä ja tuntui ihan sopivalta ainakin tässä vaiheessa kautta kun ekoja kertoja hiihdellään. Kiukku-kuikkis on kasvanut. Ihan totta se on kasvanut, siitä on nyt kahden luotettavan tahon lausunto vaa'an lisäksi :-). Anne kävi sitä tänään meillä vilkuilemassa ja totesi sen kasvaneen. Jopa naapuri jota monta kertaa viikossa tavataan, huomasi Kiukun kasvaneen! Muutenkin se alkaa toden totta muistuttaa enempi koiraa kuin rottaa joten kyllä siitä jonkinlainen elukka taitaa vielä tulla ;-) Viime viikolla Emman silmätarkastuksilla Kiukun painoksi punnittiin mahtavat 3,9 kiloa ja siinä sivussa pikkuneiti ehti hillua yhden kissan boksilla. Kyllin noloahan ja silkka vahinkohan se oli, mutta kissan omistaja antoi onneksi anteeksi kun "toinenhan on ihan vauvakin vielä". Kiukku sai pikalähdön autoon. Kiukun hampaat vaihtuvat nyt vauhdilla. Etuhampaat on jo tyystin upouudet ja vanhoja kulmahampaitakaan jäljellä enää kaksi tai kolme. Välillä ihmettelen kun keskellä olkkarin lattiaa on kiviä heti imuroinnin jälkeen, mutta Kiukun hammaskalustohan se vaan siellä rapisee jaloissa :-) Muuten päivät ovat menneet ulkoillessa ja kaikennäköistä arkista touhutessa. Eilen oltiin kuitenkin surkuhupaisassa näyttelyssä Helsingissä jossa norjalainen tuontituomari otti pääosan ja keksi alkaa hylkäilemään ja jakelemaan tyydyttäviä todella kauniille parsoneille. Emma oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja mietin pitkään vienkö sitä kehään ollenkaan kun olin tuomarin olemattoman "linjan" nähnyt, mutta päätettiin sitten kuitenkin että rohkea rokan syö. Harjoitusarvostelijoita oli ainakin neljä joista vähän jokainen hiplasi ja koplasi, spannasi ja väänteli. Tunne oli kuin suurella voittajalla kun tästä kaikesta huolimatta Emma oli pöydällä nätisti, liikkui upeasti ja seisoi kuin pieni enkeli arvostelua kirjoitettaessa. Lopulta se sai EH:n ja voitti käyttöluokan joka oli eilisessä näyttelyssä vallan loistavaa, mutta tuota nyt ei voi sitten arvostaa, ei suuntaan eikä toiseen kun tuomarin asiantuntemus rotua kohtaan tuli nähtyä jo ennen kehään menoa :-S. Arvostelussakaan ei ole mitään hävettävää mutta ei myöskään mitään erityistä. Hyvät oli mittasuhteet ja kivasti esiintyy ja sitä sun tätä. Varmaan sitä mitä sattui meille muilta jäämään. Harmittaa hirveästi monen kauniin parsonin puolesta sillä kukapa sitä ennakkoon tiesi mihin rahansa laittoi :-(. Oli kuitenkin muuten mukava päivä ja tulostasoon nähden hauska tunnelma parsonistien kesken. Jopa nätti voittaja ja yksi sertin saaja löytyi 27 parsonin joukosta. Kuviakin reissulla otettiin mutta ovat vielä kamerassa odottamassa akun latautumista. Lisäilen niitä sitten myöhemmin. Tuoreen talven kunniaksi jokunen kuva meidän lumiselta metsälenkiltä.
21.1.2008 LUNTA!!! Talvessa parasta on lumi ja jää. Minulla on sitä varten ihan omanlainen etenemistyylikin, saukkoliuku. Tänään en ole sitä vielä ehtinyt testata uudessa lumessa, mutta hurjarinkiä me vedettiin Kiukun kanssa pihalla heti aamusta. Vähän meinasi Kiukku jäädä jalkoihin kun innostuin, mutta riemastuihan se lumesta kun tajusi miten hurjana me voidaan nyt takapihalla peuhata kun ei ole kuraa ja mutta yhtään ja lumi on tullut tilalle. Eilen vielä maattiin sohvassa kun ulkona oli kurja keli ja tuuli...
...ja aamulla kun herättiin, olikin tullut talvi :-)
18.1.2008 Uusi mökki Me oltiin eilen Veetin <3 kanssa sporttaamassa. Vedettiin meidän mammoja ympäri kyliä meiltä ainakin Atalaan ja Niihamaan asti ja kotiin. Muuten ne oliskin varmaan jääneet matkan varrelle jos ei olis oltu vetokoirina. Meidän emännillä on huono kunto mutta ne vaan naamioi sen mieluummin oman mielenterveytensä takia huonoiksi lenkkareiksi, selkäkivuiksi, niskakivuiksi, rakkuloiksi varpaissa ja liukkaaksi tieksi ;-). Onneksi niillä on meidät kohottamassa kuntoa ja pitämässä muutenkin kuosissa. Jos ihan totta puhutaan ni väsyttiin me sillä lenkillä vähän Veetin kanssakin. Kotiin tullessa piti venytellä ja saunoa, syödä hyvin ja mennä melkein heti maate. Mulla oli muutenkin kiire nukkumaan ksoka mulla on uusi mökki, eli peti joka on ihan ku oma mökki. Olen ollut aika kateellinen Kiukulle joka saa melkein joka yö nukkua boksissa ja yritän aina joskus tunkea samaan pikkuboksiin sen kanssa. Toisinaan saan tyytyä vaan menemään sängyn alle. Nyt ei kuiteskaan enää tartte mennä pikkuboksiin eikä sängyn alle kun meikäläisellä on ihan oma mökkipeti. Se on niin iso että mahdun olemaan vaikka minkälaisissa asennoissa ja voidaan torkkua siellä Kiukun kanssa vaikka yhdessä.
Tänään me toivotetaan meidän emännän äidille hyvää synttäriä!!! Vaikka se on ikivanha, se on silti välillä jaksanut ulkoiluttaa meitä ja muistaa se joskus tuoda meille vähän jotain tuliaisiakin. ;-) Kivaa syntymäpäivää ja tervetuloa taas tuomaan meille herkkuja! Terveisin: atk-nörtit Emma, Kiukku sekä meidän ihmiset.
15.1.2008 Kuikkis kasvaa Kiukku (alias Kuikkis) on kai muuttumassa vauvasta lapseksi. Viime perjantaina se kävi toistamiseen lekurilla piikitettävänä ja punnittavana ja nyt se jo vaihtaa hampaita! Lääkärillä Kuikkis painoi 3,55 kiloa ja oli emännän mittailujen mukaan jo jotain 28cm korkea. Se ei osannut yhtään käyttäytyä siellä lääkärillä, mitä nyt oli tietysti avuksi putsatessaan siellä hyllyjen alta pölyt ja koirankarvat. Se kolisteli sen lääkärin tyhjässä boksissa, paukutti jotan lääkärin tarvikekärryjä ja hyppi tuoleilla. Tällä kertaa se ei sentään kakannut lattioille! Lääkärin pöydällä se oli ollut kuitenkin reippaasti ja päässyt sitten lääkärin syliin ihmeteltäväksi. Eilen tuo penikka alkoi sitten vaihtaa hampaita. Huvittavan näköinen vauveliini kun ei ole ylhäällä eikä alhaalla etuhampaita :-). Toissapäivänä huomattiin että alkaa olla pienimmät naskalit ihan löysällä ja nyt niitä tippuilee leikin tiimellyksessä. Melkoinen verilöyly syntyy vetoleikeistä mutta ei se Kiukkua haittaa. Täytyypä vielä kertoa miten hauskaa meillä oli lauantaina metsälenkillä. Emännän työkaveri oli tullut mukaan ja tuonut mukanaan nelijalkaset ystävänsä Danan ja "PikkuPeen". Dana olisi voinut olla meidän muiden mummo, niin vanha se on, mutta silti hyväkuntoinen varhaisvanhus. Koska Dana on rodultaan kultainenirlanninnoutajasetteri, näytin sille kaikki mun parhaat metsäkanalintupaikat mitä olen tutusta metästä kesällä löytänyt. Se selvästi arvosti mun neuvoja! PikkuPeen, eli Dokun kanssa me löydettiin heti yhteinen sävel. Pee on kohta neljävuotias ja ymmärsi todella mistä juoksemisen riemussa on kysymys. Me ollaan myös ehkä vähän muutenkin sukulaisia kuin sielujen sukulaisia sillä Pee on rodultaan cockersparsoni. Ai että meillä oli kivaa meidän uusien ystävien kanssa. Oltiin Kuikkiksen kanssa väsyneitä ja onnellisia kun tultiin kotiin. Kuikkis väsähti villistä juoksulenkistä niin ettei ensin osannut edes yhtään rauhoittua sohvalle makaamaan, yllätys - taas. Sen pitää väsyneenä aina hillua ja pissailla lattialle kun järki pakenee päästä väsymyksen mukana. Yhdestä asiasta minä olen Kiukulle tosi kateellinen. Se pääsi nimittäin viime viikolla Klenin ja Ainon luokse leikkimään eikä minua otettu mukaan. Mulla on ehkä vähän etenkin Ainoa ikävä, me ollaan niin samalla aaltopituudella. Kiukku ja Ainokin tulivat mallikkaasti juttuun sitten kun Kiukku lopultakin pitkän jankkaamisen jälkeen tajusi ettei sillä ole asiaa Klenin, tuoreen kartanonherran, takkapuille ollenkaan. Ihan ku Kiukku osaisikaan sellaisia arvostaa, hyvä jos löytää metsästäkään mitään maukkaita kepakoita. 9.1.2008 Perhe matkalla Oikeastaan siis lauma matkalla. Tai ainakin osa laumaa. Viime perjantaina me jätettiin isäntä töihinsä ja lähdettiin emännän ja Kiukun kanssa ajelemaan ensin kohti Kuopiota ja sitten seuraavana päivänä Kajaaniin. Kuopiossa yövyttiin hotellissa jossa Kiukku oli ihka ensimmäistä kertaa. Se rassukka ei tajunnut edes hississä matkustamisesta mitään, mutta ymmärsi kuitenkin että koska ei olla kotona, saadaan nukkua emännän petissä ja elellä herroiksi. Me nukuttiin siellä kuin pienet possut eikä rähjätty yhtään käytävän äänille sen jälkeen kun emäntä illalla moisesta kertaaleen tulistui (tiukkapipo niuho). Aamulla sitten lauantaina jatkettiin kohti Kajaania. Kuopiosta sinne piti ajaa vielä jotain pari tuntia. Mulla oli lauantaina jotenkin kamalan kipeä maha eikä kakka tullut ollenkaan. Minusta tuntuu että se oli jotenkin sen Kajaanissa asuvan herraskaisen, Sepon vika. En tykännyt siitä syystä Seposta yhtään ja päätin lähinnä murjottaa sille omassa boksissani, se oli sille ihan oikein. Minusta se oli sitäpaitsi muutenkin jotenkin erikoinen. Kiukusta ja Seposta tuli kuitenkin ihan parhaat ystävät ja sain potea mahaani siitä syystä ihan rauhassa. Seppo sopikin hyvin Kiukun kaveriksi koska on ihan penikka itsekin vielä, 9 kkk vanha basset hound-uros. Seposta on kuvia meidän galleriassa. Jos ketään kiinnostaa niin sunnuntaina se kakka sitten alkoi kulkea ja mahakipu helpotti heti. Taisi samalla tulla ulos perjantaina ennen lähtöä kiireellä syöty poron potkaluu jota ei ollut varsinaisesti tarkoitus syödä ihan kerralla kokonaan... No kuitenkin, sen kunniaksi tai siitä syystä tai siitä huolimatta me Sepon kanssa jouduttiin sunnuntaina näytelmiin. Vierekkäisissä kehissä mentiin, Seppo vähän hienommin ja minä vähän huonommin. Ei olis vähempää voinut kiinnostaa sen tuomarin sanomiset, mutta hyviä hajuja siellä kehässä oli ja löysin pari namiakin kun ahkerasti haistelin. Sillä tuomarilla oli ainakin jotain sanottavaa mun ryhdistä, mutta mitä se siitä voi tietää kun en sitä sille näyttänyt vaan keskityin siihen namien etsintään. Emäntää inhotti mutta mitäs raahaa meikäläisen tuollaiseen ahtaaseen ihmis- ja koirapaljouteen kylmään halliin kovan metelin keskelle, pah. Tuomari antoi mun suorituksesta emännälle punaisen nauhan ja tottakai voitin käyttöluokan koska olin siinä ainut. Seppo oli junioriluokassa ja sen isäntä sai kehästä ensin vaaleanpunaisen nauhan ja sitten punaisen nauhan, onnea! Oli siellä Kajaanissa jotain mukavaakin. Siellä oli sellainen koirapuisto missä sai juosta sydämensä kyllyydestä ja mennä välillä agilityesteitä!! Siellä oli jopa mun suosikki, puomi. Lisäksi hyppy ja rengas ja keinu ja myös a-este jota tosin ei voitu kokeilla kun se oli niin lumessa ja jäässä että tassut eivät siinä pitäneet. Keinulla rämistelin muutaman kerran edestakaisin oikein kunnolla että pysyy siinäkin saranat liukkaina. Lisäksi me lenkkeiltiin jotain lenkkipolkuja, nähtiin Kajaaninlinnan rauniot ja hienoja taloja sekä Kajaanin keskustan kävelykatua raatihuoneineen. Kiukku ei voinut parina päivänä lenkkeillä koko lenkkiä omin jaloin koska sen tassut olivat vallan jäätyä. Se ei ole vielä koskaan kokenut sellaista pakkasta kuin Kajaanissa, yhtenäkin iltana liki kaksikymmentä astetta. Onneksi sille oli ennen lähtöä ostettu uusi takki ja välillä se pääsi Sepon isännän takin sisälle lämmittelemään. Kiukku sai sinne Kajaaniin myös omia vieraita, olin niistä vähän melkein kateellinen. Sen kasvattaja ja sitten joku toinen kasvattitäti tuli sitä katsomaan ja kehuskelemaan. Onneksi Kiukku ei niille sentään näyttänyt miten se yritti tehdä Sepon pään kanssa lapsia eräänä aamuna. Nolottaa miten pöllö se joskus on. Seppo ei tainnut moisesta hölmöilystä välittää vaan jaksoi leikkiä Kiukun kanssa koko ajan. Minuunkin se Seppo taisi vähän ihastua, ilmeisesti mun kylmäkiskoisuus ja arvokas viileys puri jälleen ;-). Mennen tullen me käytiin myös moikkaamassa Bimboa ja ulkoilemassa sen pihoilla. Kiva reissu kaikenkaikkiaan, mutta mukava oli tulla kotiin jossa isäntä jo odotteli meitä. Me ollaankin nukuttu melkein koko ajan kotiin tulon jälkeen ja otetaan tässä pari päivää ihan rennosti.
1.1.2008 Hauskaa uutta vuotta! Aloitetaas taas uuden vuoden kunniaksi uusi päiväkirja tänne sivuille. Edellisen vuoden kuulumiset löytyy tuolta yläpuolella olevasta linkistä. Joulut on vietetty, kinkut syöty :-( ja lahjat avattu. Me ollaan joululomalla ulkoiltu melkein joka päivä jossain metsässä ja välillä metsästetykin. Minä en viime kerralla kyllä pahemmin metsästyksestä perustanut koska ne supit on inhottavia ja puree. Yksikin vihulias teki mulle kaulaan sellaisen reiän että suuttuahan sille piti. Sodin sen kanssa hetken, mutta kun ei se siitä tullut miksikään niin minähän en viitsinyt sillä itseäni rei'ittää vaan läksin hauskempiin hommiin juoksentelemaan. Mielelläänhän sitä multaa pöllyttää maan allakin, mahtuu sielläkin juoksemaan mutta millä sitä sitten syö kaikki herkut jos turpavärkki on suikaleina? Ihmisten mielestä mun tarviaa kasvaa ja opetella vielä, mutta hyvähän niiden on lapiolla kaivella kun ei omilla tassuilla ja hampailla tartte. Meikäläisen tehdessä kaikki hommat, Kiukku on olla möllöttänyt ja kasvanut vaan. Se on nyt kolme ja puoli kuukautta vanha ja alkaa näyttää ihan koiralta. Se jaksaa jo mukana metsälenkeillä tosi pitkään ja riehuu joskus kotona ihan päättömästi. Autossa sillä on mukava lämmittää itseään jos sattuu olemaan lenkin jälkeen turkki märkä :-). Useinmiten Kiukku osaa jo pissatakin ulos eikä siitä ole niin kamalasti hajuhaittoja. Kiukkukin sai vähän tutkia supia kun oltiin metsällä. Se haisteli ensin ihmeissään ja hetken tutkittuaan sanoi sille "räyh". Todella omaperäistä... Eilen me oltiin Orivedellä metsässä eväsretkellä:
Uutta vuotta juhlittiin ulkoilun uuvuttamina rauhallisesti. Meillä meinaa olla välillä sohvalla ahdasta kun ihmisetkin tunkee samalle sohvalle.
Tänään oltiin Kangasalalla laavulla retkellä:
|
