|
-
Liisa Py1?
-
Otsikko on lyhenne nimestäni Liisa Pyykkönen. Synnyin 2.11.1980 Tampereella, jossa olen koko ikäni asunutkin. Olen perheen nuorimmainen, kolmen veljen pikkusisko. Nuorin, minua vain neljä vuotta vanhempi veljeni menehtyi aivosyöpään muutama kuukausi sitten, 25-vuotiaana, mutta elää aina muistoissa. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen. Toivottavasti saan joskus myös oman perheen.
Musiikki on intohimoni ja harrastan laulamista, jonkin verran ihan yleisönkin edessä. Musiikin lisäksi harrastuksiini kuuluu myös elokuvat, lukeminen, haaveilu, ystävät ja (ikävä kyllä) syöpöttely. Hesburgeriin aina luottaa voi kuin ystäviin...=).
Musiikkimakuni on melko laaja, mutta ehdoton ykkönen on Kaija Koo! Loistavien kappaleiden, ainutlaatuisen äänen, herkkien ja voimakkaiden tulkintojen lisäksi Kaija on myös mahtava live-esiintyjä! Uutta levyä ja keikkoja odotellaan...
-
Ystävät
-
Ystäväpiirini kasvaa vuosi vuodelta ja osaan sitä arvostaa, koska on ollut aikoja jolloin ystäviä ei juuri ollut. Joskus ajattelin etten ystäviä tarvitsekkaan, mutta todelliset ystävät on kultaakin kalliimpia! Mm. kauppiksesta on jäänyt mukaan hienoja ihmisiä, nimiä mainitsematta. Asianosaiset varmasti itse tietävät ketä tarkoitan.
Nykyään olen melko sosiaalinen ihminen ja tutustun helposti ihmisiin. Myös netistä olen löytänyt mukavia tuttavuuksia, vaikka aikaisemmin epäilin oikeiden ihmissuhteiden luomista netin kautta. Se voi toimia hyvänä tutustumiskeinona, mutta toki silti arvosta enemmän oikeaa kommunikointia kasvotusten, jos se vain suinkin on mahdollista välimatkojen yms. suhteen.
-
Minusta tulee isona...
-
Niin mitähän minusta tulee?! No toivottavasti ei ainakaan turhan aikuista =). Lapsesta saakka on haaveammattini ollut laulaja. Saahan sitä haaveilla... Tällä hetkellä olen töissä Tampereen sosiaalivirastossa, vammaispalveluissa. Työni on lähinnä tietokoneella tapahtuvaa, mutta myös asiakaspalvelua. Asiakkaat ovat kehitysvammaisia ja tämä vajaa vuosi, jonka olen työskennellyt näissä tehtävissä on ollut kasvattavaa ja hyvin mielenkiintoista. Aion pyrkiä myös opiskelemaan sosiaalialaa ammattikorkeakouluun. Saa nähdä tärppääkö jo tämän kevään yhteishaussa.
Liikaa en kuitenkaan suunnittele tulevaisuuttani, koska uskon että asiat tapahtuvat omalla painollaan. Olen myös usein huomannut että kun jotain suunnittelee, se ei toteudu ajattelemallaan tavalla, mutta aina asiat järjestyy.
-
Loppusanat
-
Mieleeni ei nyt tule muuta kertomisen arvoista, mutta olen aina innokas tutustuman uusiin ihmisiin, joten jos eksyt sivuilleni ja olet halukas vaihtamaan ajatuksia, niin pistä ihmeessä sähköpostia!
|