Ahjolan kansalaisopiston itämaisen tanssin jatkoryhmä oli kutsuttu Pietarin Kevät 2003 -foorumin avajaisiin esiintymään. Foorumi oli poikkitieteellinen ja -taiteellinen kolmatta kulttuuria pohtiva ja esittelevä monien eri yhteisöjen ja ryhmien tapahtuma. Se koostui pyöreän pöydän keskusteluista, asiantuntijaesitelmistä ja pohdinnoista, näyttelyistä, esityksistä, performansseista. Esitteen mukaan kolmannen kulttuurin kehitysvaiheen avainsana on informaatio, sanan laajemmassa merkityksessä.
    Tapahtuman vastuullisena järjestäjänä toimi Isänmaan Imagon kehittämissäätiö ja muina järjestäjinä mainitaan erilaisia luonnontieteiden, tekniikan, psykoterapian, taiteiden ja kulttuurin toimijoita.

Kiihottavan jännittävä esiintymismatka 300-vuotisjuhliaan viettävään Pietarin kaupunkiin toteutui kesäkuun alussa, jolloin muut suomalaiset harrastajat osallistuivat Jyväskylän festareille. Matkaa oli huolellisesti valmisteltu usean kuukauden ajan.
    Varsinaisten opetustuntien päätyttyä ryhmä keskittyi Pietarissa esitettävien tanssien harjoitteluun. Ohjelmisto käsitti lähinnä koko ryhmää koskevia tansseja, joina oli Kariman "Sahrany", Taikun "Nar" ja Aida Nourin "Kairo". Varauduimme myös sooloihin ja duoihin, koska saimme ennakkotietoa, että esiintymis-mahdollisuuksia tarjoutuisi myös epävirallisemmissa yhteyksissä.
    Jo etukäteen Leena oli valmentanut meitä yllätysten varalle. Kaikki voi olla aivan toisin kuin on suunniteltu. Varsinainen yllätys selvisikin heti tuloiltana, kun vierailimme tapahtuman presidentin kotona. Avajaisesitys peruuntui. Korkeimman viranomaisen taholta oli kielletty arabimusiikin soittaminen virallisessa avajaisseremoniassa.
    Meille oli järjestetty kuitenkin monta muuta esiintymistilaisuutta. Tanssimme lauantaina Anomalia-tapahtumassa Lehtimiesten talolla kaksi tanssia. Sunnuntaina meillä oli kolme esiintymissettiä ITMO:ssa (Tekninen Yliopisto) ja paluupäivänä maanantaina esiinnyimme vielä ITMO:n lavalla.

Meikkaamista, vaatteiden vaihtoa, odottelua, suhteita ja shampanjaa

Matkamme oli esiintymisvaatteiden raahaamista paikasta toiseen, meikkaamista, vaatteiden vaihtoa ja odottelua, ei siis mikään turistimatka. Ostoksetkin jäivät toiseen kertaan. Majapaikkamme oli Pietari-Paavalin linnnoituksen huoneistossa, josta oli kätevä liikkua joka paikkaan. Enimmäkseen kävelimme tai käytimme metroa.
    Linnoituksen portit suljettiin yöksi ja sisäänkäynneissä oli ympärivuorokautinen vartiointi, joten asuimme varsin turvallisissa olosuhteissa historiallisella paikalla. Pietarin kaupunki on saanut alkunsa juuri tuolta saarelta, missä linnoitus sijaitsee.
    Linnoituksessa asuminen antoi meille oivan mahdollisuuden tutustua sydämellisiin venäläisiin, jotka asuivat huoneiston toisissa huoneissa: nuoria miehiä äiteineen. Upseereiksi valmistuneiden miesten valmistujaisjuhlia vietettiin monta päivää. Shampanjapullot poksahtelivat, joka lasillisella kilistelitiin ja pidettiin puheita, laulettiin, halailtiin ja meno oli kaikin puolin hyvin venäläistä. Nuoret menivät iltaisin jatkamaan juhliaan kaupungille, kun me vaivuimme jo kuka sikeämpään kuka kevyempään uneen.

Tervehdyksiä, puheenvuoroja, haastatteluja

Jo ennakkoon meitä oli pyydetty varautumaan tervehdysten esittämiseen. Niinpä olimme pyytäneer ryhmämme taustatahoilta lupaa viedä terveisiä foorumiin. Tampereen kaupungilta, Ahjolan kansalaisopistolta, Mihrimah ry:ltä ja Lenin-museolta.
    Juhlallisessa alkuseremoniassa ITMO:ssa ryhmämme seisoi lavalla ja kukin vuorollaan lausui onnea ja menestystä tälle tapahtumalle, Pietarin kauniille kaupungille ja pietarilaisille. Tampereen kaupungin tervehdyksen lausui Pertti "Veltto"Virtanen, jonka nappasimme mukaamme foorumin luennoitsijoiden joukosta.
    Tulkatussa viiden minuutin puheenvuorossani kerroin Vapaasta sivistystyöstä, opistoliikkeestä ja itämaisesta tanssista Suomessa. Venäjällä ei vastaavia ilmiöitä ole ja puheenvuoroni herättikin suurta kiinnostusta. Sen ja ennenkaikkea esitystemme johdosta nousimme hyvin suosituiksi varsinkin foorumin naisosanottajien keskuudessa. Naiset olivat vaikuttuneita paitsi meidän esityksistämme myös tästä lajista, jota voi alkaa harrastaa aikuisiällä.
    Tanssiryhmämme jäseniä haastateltiin tapahtumasta tehtävään dokumenttiin. Kameran surratessa kukin meistä vuorollaan vastasi suomeksi kysymykseen "Mikä minun mielestäni on kulttuuria"

Matkalla olivat mukana Pirjo Aarnio, Leena Kakko, Marja Mäntysalo, Ulla-Maija Rämänen ja Marja Äijö sekä teknisenä avustajana Taimi Huber