Ryhmä, joka sai paljon myöhemmin nimen Sahrany, syntyi loppuvuodesta 2002. Oli sunnuntaiaamu, kun Ahjolan itämaisen tanssin jatkoryhmässä eräs oppilaista, Leena Kakko, kysyi, olisiko halukkaita Pietariin lähtijöitä. Leenan lisäksi ilmoittautui neljä henkilöä: Marja Mäntysalo, Marja Äijö, minä ja opettajamme Pirjo Aarnio.

Pietarissa asuu Leenan tuttavapariskunta, joka oli järjestämässä seuraavaksi kevääksi kolmannen kulttuurin foorumia. Leena oli esittänyt tuttavilleen kerran aikaisemmin itämaista tanssia ja nyt he halusivat samaa kaunista tanssia tapahtumaansa.

Ryhmän ainoa päämäärä sen alkutaipaleella oli siis vain ja ainoastaan matka Pietariin kesäkuussa 2003 ja siellä tapahtuvat esiintymiset.

Meillä oli kolme yhteistä tanssia eli juuri sen verran ehdimme harjoitella esiintymiskuntoon. Lisäksi oli joitakin sooloja, joita olimme varautuneet esittämään tarvittaessa.

Matka tuli ja meni kiitettävsti onnistuen. Eivät pelkästään esiintymiset vaan myös matka kokonaisuudessaan. Emme tunteneet toisiamme paljoakaan ennen matkaa, joten olisi ollut täysin mahdollista, että yhteistyö ei sujuisi, vaan eipä käynyt niin. Ryhmän yhteistoiminta Pietarissa ja ilmapiiri huoneessa, johon olimme majoittuneet, oli merkittävän mukavaa.

Kesän 2003 yhä nimetön ryhmämme lepäili eikä kukaan puhunut tulevaisuudesta mitään. Outoa olisi ollut puhuakaan, olihan ryhmän ainoa tehtävä jo suoritettu. Kunnes...

Syksyllä tuli uusi kutsu Pietariin. Ryhmä havahtui hereille ja kokoontui. Tärkein tehtävämme oli miettiä aluksi, kuinka saisimme matkarahat kerättyä. Ensimmäisellä matkalla tukenamme oli sponsori, mutta tällä kertaa sponsorin saaminen oli epävarmaa. Mitäpä tanssijat muuta tekevät kuin tanssivat. Syystalveksi saimmekin hankittua muutaman keikan.

Mielenkiintoinen keikka oli helmikuussa Tohlopissa, jossa kuvattiin esiintymisemme TV2:n Harakanpesä-ohjelmaan. Tässä vaiheessa meitä oli jo kuusi, uusi ryhmän jäsen Maija-Liisa Salmi oli mukana. Ryhmä ei tuntunut vajaalta ennen hänen mukaan tuloaan, mutta ei se ole tuntunut liian täydeltäkään hänen tulonsa jälkeen, joten siitä voisi päätellä, että hän on sopivan kokoinen ihminen Sahranyyn. Muidenkin jäsenten koko ja muoto vastaa ryhmän tarpeita. Minä olen erittäin tyytväinen ryhmäämme ja sen jäseniin ja olen iloinen saadessani kuulua Saharanyyn.

Jos jokainen ihminen ansaitsee 15 minuutin julkisuuden, niin ryhmämme jäsenillä on vielä 13,5 min jäljellä, tv-esiintymisemme oli siis lyhyt ajallisesti, vaikka Tohlopissa menikin koko päivä. Se toi paljon hyötyä ryhmälle: lihotti matkakassaamme merkittävästi, tiivisti ryhmää entisestään ja pakotti meidät kastajaisiin. Nimeä mietimme ja aprikoimme kuten kunnon vanhempien kuuluukin ennen ristiäisiä. Päädyimme Sahranyyn useasta syystä: se on naisen nimi, se on erään tanssimme nimi ja lisäksi nimi on helppo ja yksinkertainen. Tosin jotkut sotkevat sen sahramiin, mutta se ei ole suuri synti, onhan sahrami upean värinen ja hienostunut mauste.

Toinen matka Pietariin toteutui vuoden 2004 toukokuussa. Yhteisten tanssien määrä oli vuodessa lisääntynyt kolmesta kuuteen ja varatanssien joukko oli laaja. Tästäkään matkasta emme moitteen sanaa saaneet. Sahrany ei tälläkään kertaa jäänyt ulkomaille lekottelemaan, vaan palasi kotiin ja katselee reippaan aurinkoisesti ja keikka-ahnein silmin.

Tulipa kolmatta Pietarin matkaa tai ei (kutsu on jo käynyt), on meillä ajatuksia ja puhuttavaa tulevaisuudesta. Sahrany ei vaivu talviuneen.

Ryhmän roolijako on ollut alusta asti varsin selkeä ja sopuisa. Olemme demokraattinen joukko eikä demokratia toimi ilman johtajaa. Kaikkien sataprosenttisella suostumuksella Pirjo toimii teknisenä ja taiteellisena johtajana. Pietarin matkoilla Leena on ollut korvaamaton. Hänen suhteidensa kautta ylipäätään olemme päässeet Pietariin. Leena hallitsee venäjän kielen lisäksi Pietarin kaupungin kulkuväylät sekä tietää paljon kulttuurista ja toimintatavoista. Tottakai me muutkin olemme tarpeellisia, koska ryhmä on ryhmä vasta sitten, kun siinä on jäseniä. Ja harvoin on niin ahtaita esiintymispaikkoja, etteikö sinne kuusi sopuisaa neitokaista mahtuisi tanssahtelemaan, ainakin jos vuorottelevat.