Ragdoll-rotuna

Räsynukkemaisten lötköjen, Ragdollien, tarinan kerrotaan alkaneen 60-luvulla aurinkoisessa Kaliforniassa. Kantaemona tunnetaan valkoinen angoraa muistuttava kissa, nimeltään Josephine. Rotu sai alkunsa, kun Josephine joutui auto-onnettomuuteen, odottaessaan pentuja. Pennut syntyivät terveinä ja osoittautuivat luonteeltaan sosiaalisi, seurallisiksi ja lempeiksi. Erityisominaisuutena ne heittäytyivät lötköiksi käsiteltäessä.

Naapurin rouva, Ann Baker, huomasi reippaat pennut ja hankki itselleen myös muutaman niistä. Näistä Baker aloitti rodun kehittämisen. Kilteistä ja luottavista kissoista kiinnostui myös vuonna 1969 Denny ja Laura Dayton. Heidän suurena aikaansaannoksena on mm. rodun tunnustus useimmissa USA:n rotukissayhdistyksissä. Heidän työnsä tuloksena mahdollistui ragdollien kansainvälinen voittokulku.

Ragdoll on kissa, joka hurmaa omaa lemmikkiä etsivän yleensä sinisillä silmillään ja pehmeällä ulkomuodollaan. Ragdolleille tyypillisintä on kuitenkin niiden luonne. Ragdollit ovat rauhallisia, seurallisia ja syvästi ihmiseen kiintyviä. Ne ovat aina siellä, missä ihmisetkin ovat, ja osallistuvat kaikkeen, mitä perheessä tehdään. Ne ovatkin luonteeltaan enemmän koiranpennun kuin kissan kaltaisia ja kiintyvät syvästi perheeseensä.

Ragdoll on saanut nimensä räsynukkemaisesta olemuksestaan. Kun ragdoll-kissan ottaa syliin, se rentoutuu ja tuntuu veltolta kuin räsynukke. Tämä on puhtaasti luonneominaisuus ja kissa tekeekin niin vain silloin, kun se itse sitä haluaa. Ragdoll-kissa sopeutuu yleensä nopeasti uuteen perheeseensä. Se pitää lapsista ja myös koiriin sopeutuminen käy yleensä helposti. Erittäin seurallisena kissana ragdolleja saattaa vaivata yksinäisyys. Etenkin, jos kaikki perheen ihmiset ovat päivät poissa, niin ragdoll kaipaa jonkin muun eläimen, mieluiten toisen kissakaverin seuraa.

Ulkonäöltään aikuinen ragdoll on komean näköinen, suuri ja lihaksikas kissa. Naaraat jäävät kuitenkin uroksia huomattavasti pienemmiksi. Tosin tässäkin poikkeuksia on. Kun urokset voivat kasvaa jopa 10-kiloisiksi jässiköiksi, jäävät naaraat usein noin 4-6 kiloa painaviksi tytön tylleröiksi.

Ragdollit kehittyvät hyvin hitaasti ja sykäyksittäin. Täysikasvuisia ne ovat vasta noin kolmevuotiaina.

Ragdollien silmät ovat aina siniset, turkki puolipitkä, kaunis ja silkkinen. Turkin pituudesta huolimatta turkki on helppohoitoinen ja se ei takkuunnu helposti. Ragdollien rotutyypillinen ulkonäkö syntyy leveän kolmion muotoisesta päästä ja hieman etukumarasta asennosta.

Värit ja kuvioinnit

Väritykseltään ragdollit ovat naamiokissoja. Se tarkoittaa, että kissan vartalo on vaalea ja naama, korvat, tassut ja häntä vartaloa tummemmat. Euroopassa hyväksyttyjä värejä on neljä: ruskea, sininen, suklaa ja lila. Suklaa ja lila ovat harvinaisempia.

1.1.2005 alkaen on myös hyväksytty täysin serttioikeuksin ragdollien "uudet" värit ja kuvioinnit: punainen, creme, kilpikonna, sini-, suklaa- ja lilakilpikonna sekä tabbymuunnokset.

Ruskea tabbycolourpoint-kuvioinen ragdoll:

Ragdollin kuviointeja on kolme: colourpoint, mitted ja bicolour.

Colourpoint-kissoilla ei ole valkoista lainkaan. Niiden pointit, eli "ulokkeet"; naama, korvat, tassut, häntä ovat muuta vartaloa tummempi. Muun värityksen tulee olla sopusoinnussa pointien suhteen.

Colourpoint-kuvioisia ragdolleja:

Mitted-kissoilla on valkoinen leuka, valkoiset kintaat etujaloissa ja valkoiset saappaat takajaloissa.

Mitted-kuvioinen ragdoll:

Bicolour-kissan erottaa parhaiten naaman valkoisesta alassuin olevasta V-kuviosta ja kokonaan valkoisista jaloista.

Ruskeatabbybicolour-kuvioinen ragdoll: