Sisällysluettelo

1.0 Johdatus aiheeseen
2.0 Vartiotorni-seura - suuri maailmanlaajuinen organisaatio
3.0 Julistajan kohtaaminen ovelta ovelle työssä
4.0 Vartiotorni-seuran maailmankuva ja eläminen järjestössä
5.0 Miten Vartiotorni-seura värvää uusia jäseniä ja pitää heidät siellä?
6.0 Keitä ovat Jehovan todistajat?
7.0 Vartiotorni-seuran hallintoelimen opetukset
8.0 Vartiotorni-seuran organisaatio
9.0 Vartiotorni-seuran käyttämä kieli
10.0 Lisätietoja ja sekalaisia otteita

1.0 Johdatus aiheeseen

1.1 Tekijänoikeuksista ja viitemerkinnöistä

Tämän dokumentin kotisivu on osoitteessa http://raamattu.cante.net

Tämä dokumentti on julkaistu Creative Commons 3.0 tai sitä uudemman lisenssin alaisuudessa. Lisenssin puitteissa on sallittua kopioida, julkaista ja levittää; otteita tai kokonaan; sähköisesti tai ei-sähköisesti; tämän dokumentin materiaalia ilman erikseen pyydettyä suostumusta.

Kaikki ilman merkintää tai merkinnällä KR38 varustetut suomenkieliset raamatun jakeiden lainaukset ovat vuoden 1933(VT)/1938(UT) kirkkoraamatun painoksesta.

UM-merkintä viittaa vuoden 1995 Uuden Maailman käännökseen, jonka tekijänoikeudet kuuluvat Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania/New York ja International Bible Students Association -yhdistyksille, jota suomessa edustaa Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta ry. Kyseisestä organisaatiosta käytetään myös nimitystä Vartiotorni-seura ja asiayhteydessä siihen viitataan lyhyemmin sanoilla seura tai järjestö.

Kaikki Vartiotorni-seuran suomenkieliset tai englanninkieliset lainaukset ja valokopiot kuuluvat Watchtower Bible And Tract Society, Pennsylvania/New York ja International Bible Students Association -yhdistyksille. Kansainvälisen tekijänoikeuslainsäädännön ja Suomen sitaattioikeuden perusteella otteita on lainattu tutkimusta varten esittämällä lainaus joko tekstinä tai suoraan alkuperäisestä teoksesta siirrettynä kuvatiedostona käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi sekä erilaisten käsitysten vertailemiseksi. Kuvia alkuperäisistä teoksista on käytetty, jotta lukija voisi varmistua siitä, että tutkittavissa aiheissa alkuperäisen teoksen sanomaa ei ole vääristelty tai tekijöiden moraalisia oikeuksia loukattu.

Kaikki sivulla olevat tekstit, kuvat ja linkit on esitetty tutkimusta ja tarkastelua varten, ilman että kirjoittaja saa niistä mitään rahallista tai muutoin mitattavaa vastinetta tai muuta maksua palkkioksi julkiselta yhteisöltä, yhdistykseltä, yksityiseltä työnantajalta, seuralta, uskonnolliselta järjestöltä tahi muulta taholta. Sivuista koituneista kustannuksista ja muista ylläpitokuluista on kirjoittaja vastannut itse. Kyseessä on yksityinen kirjoitus, jonka tulokset tekijä haluaa tarjota yleiseen käyttöön kriittistä uskonnollisia yhdyskuntia koskevaa keskustelua varten.

Mikäli sivuilla esiintyy virheellistä informaatiota, huomautukset ja korjausehdotukset pyydetään osoittamaan kotisivulla mainittuun sähköpostiosoitteeseen. Virheelliset tiedot oikaistaan. Tekijä on vilpittömässä uskossa pyrkinyt tukeutumaan mahdollisuuksien mukaan lainauksissa ja yhteenvedoissa alkuperäisiiin tai muutoin yleisesti ja julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin.

1.2 Esipuhe

Huom. Osoittaessa hiirellä viitattuja jakeita, esiin pitäisi avautua raamattuikkuna, jossa jakeen teksti on nähtävissä. Jos ikkunaa ei avaudu, selaimesta tulee sallia JavaScript asetukset ja lisäikkunoiden avaaminen.

Tässä dokumentissa kerrotaan uskonnollisesta Jehovan todistajat -järjestöstä ts. Vartiotorni-seurasta, joka on organisaation virallinen nimitys. Tulevissa kappaleissa kuvataan järjestön välittämää maailmankuvaa, johon jäsentä kasvatetaan pitkäaikaisen ja säännöllisen seurakuntatoiminnan ja järjestön kautta ohjatun raamatun tutkiskelutilaisuuksien avulla. Osallistuminen järjestön tarjoamiin tilaisuuksiin ja tiivis sosiaalinen kanssakäyminen johtavat järjestön arvojen ja näkemysten nopeaan omaksumiseen suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

Dokumentti ei sisällä Vartiotorni-seuran hallintoelimen esittämien profetioiden tarkastelua maailmanlopun vuosiluvuista, joita järjestö on esittänyt Raamatun totuutena. Mainittakoon, että yksikään ennustettu vuosiluku ei ole toistaiseksi toteutunut. Aiheesta voi kiinnostunut lukija saada lisätietoja tietoa suomeksi valaisijan sivuilta. Lukijaa suositellaan tutustumaan myös torninvartijan, entinen pitkäaikainen todistajan ylläpitämiin sivuihin ja Jehovan todistajat -järjestön toimintaa käsittelevään veljesseura-portaaliin.

Nimitystä todistaja, joka on lyhennelmä sanoista Jehovan todistaja, käytetään tässä dokumentissa väljästi ja sillä viitataan henkilöön, joka on mukana Vartiotorni-seuran toiminnassa tai henkilöstä, joka uskoo Vartiotorni-seuran hallintoelimen määrittelemien opetusten mukaisesti. Määritelmä poikkeaa järjestön virallisesta kannasta, jonka mukaan henkilöstä tulee järjestön jäsen vasta hänen käytyään kasteella. Kaste muodollisesti liittää henkilön Jehovan todistajat -järjestön täysivaltaiseksi jäseneksi samalla kuin hänet rekisteröidään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteriin ja Suomen Jehovan todistajat -haaratoimistoon.

Dokumentin loppupuolella keskitytään järjestön oppijärjestelmän pääkohtien esittelemiseen ja siihen miten nämä opit eroavat kristinuskon opetuksista. Opppijärjestelmää koskevat tiedot on mahdollista tarkistaa vertaamalla niitä Vartiotorni-seuran virallisiin sivuihin. Järjestön ylläpitämistä sivuista on julkaistu myös suomenkielinen versio.


2.0 Vartiotorni-seura - suuri maailmanlaajuinen organisaatio

2.1 Jumalan näkyvä järjestö maan päällä

Vartiotorni-seura, toiselta nimeltään Jehovan todistajat -järjestö, on tunnettu maailmanlaajuisesti ja sitä johdetaan New Yorkin Brooklynin kaupunginosassa sijaitsevassa päämajasta, nk. Betelistä, käsin. Tämä valtava organisaatio painaa säännöllisesti kahta kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyviä julkaisuja: Vartiotorni-lehteä, joka ilmestyy n. 147 kielellä n. 26 miljoonan painoksen kappaleena ja Herätkää-lehteä 87 kielellä melkein 23 miljoonan painoksen kappaleena (lähde: v. 2005 tammikuun lehtien sisäsivulla ilmoitetut julkaisumäärät). Koko "valtakunnan" maailmanlaajuisesta johtamisesta teokraattisesti päättää hallintoelin, joka koostuu "uskollinen ja ymmärtävä orja" - luokan jäännöksen jäsenistä. Uskollinen ja ymmärtävä orja -luokka ts. hallitsijaluokka viittaa 144 000:n tuhanteen taivaaseen pelastuvaan ihmiseen. Hallintoelimen julkaisujen mukaan mukaan vain nämä 144 000 tulevat hallitsemaan muita maanpäälliseen toivoon pelastuneita ihmisiä.

[Kuva 1.  pic/watchtower-brooklyn.jpg]
Kuva 1. Watchtower, 25 Columbia Hights, Brooklyn, New York 11201-2483. Vartiotorni-seuran maailmanlaajuisen organisaation päämaja nk. "Betel". Kuva on järjestön ilmaiseksi kotikäynneille jaettavaksi tarkoitetusta Jehovan todistajat - keitä he ovat ja mihin he uskovat (2001) -lehtisestä, s. 10.

Hallintoelimeen kuuluvien uskotaan olevan erityisen pyhiä miehiä (keski-ikä n. 50-75 v.), jotka käyttävät valtaosan elämästään raamatuntutkiskeluun ja joiden tietämys Raamatusta on erityisen syvällistä. Ei ole harvinaista, että joidenkin jäsenien keskuudessa on vallalla käsitys, että hallintoelimeen kuuluvat henkilöt ovat vastuussa Vartiotornin ja muiden julkaisujen kautta jaettavasta raamatunopetuksesta, vaikka todellisuudessa kyseisiä artikkeleita kirjoittavat Betel-toimipisteessä työskentelevät tavalliset henkilöt. Uuden testamentin jakeista useiden katsotaan koskevan ainoastaan "voideltuja", 144 000:een taivasluokkaan kuuluviin. Hallintoelimen jäsenien uskotaan saavan suoraan teokraattista eli "Jumalalta tulevaa ohjausta". Tätä ohjausta ja syvällistä Jumalalta tulevaa raamatuntuntemusta siirretään painetun tekstin muotoon kaikille seurakuntalaisille julkaisujen kautta.

Lokakuun 7. päivänä vuonna 2000 järjestön presidentti Don Adams (synt. 1925) suoritti seuran historiassa poikkeuksellisia järjestelyjä, joiden seurauksena 7 istuvaa hallintoelimen jäsentä poistui seuran johtokunnasta. Näiden henkilöiden tilalle astuivat 7 uutta jäsentä, jotka eivät kuulu hallintoelimeen. Vartiotorni-seuran kielessä hallintoelin-termi otettiin ensi kertaa käyttöön vuonna 1944 (ks. Watchtower-lehti, 15.12.1971, s. 755-762). Vuoden 1971 Vartiotorni-lehden artikkelissa kerrottiin ensimmäisen kerran, että hallintoelin (Governing body) ei tarkoittanut samaa kuin Vartiotorni-seuran toiminnasta vastaava 7 henkinen johtokunta (Board of directors), vaan että hallintoelin saatoi koostua useammastakin jäsenestä. Laillisesti tämä vuonna 1971 tehty ilmoitus tarkoitti, että taloudellista valtaa Vartiotorni-seurassa harjoitti johtokunta ja presidentti, kun taas hallintoelin ei puuttunut taloudellisiin asioihin, jotka koskivat mm. rahaliikennettä kuten kiinteistöjä ja niiden ylläpitoa. Tämä uusi järjestön hallinnollisen kahtiajakorakenteen - johtokunta ja hallintoelin - kuvaus julkaistiin englanninkielisessä Watchtower-lehdessä 1.1.1977 sivuilla 15-17.

Adamsin uudelleenjärjestely osoitti, että henkilön ei enää ole välttämätöntä kuulua nk. voideltuihin, 144 000:een uskollinen ja ymmärtävä -orja luokkaan, jotta hänet voitaisiin nimittää järjestön johtokuntaan. Tässä suhteessa presidentin tekemä järjestely lopetti järjestön pitkäaikaisen opetuksen järjestön johtoon hyväksyttävien ihmisten kelpoisuudesta. (Lähteet: Google hakusana "watchtower announces organizational changes" sekä sivut 1, 2, 3 ja 4.)

Hallintoelimen mainitaan muodostuvan "eri puolilta maailmaa tulleista vanhimmista" (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä 1987, 195). Sen kokoonpano, joka on vaihdellut vuosien aikana 12 ja 18 jäsenen välillä, kerrotaan seuraavan Apostolien tekojen 15. lukua, jonka hallintoelin on tulkinnut kertovan siitä, että Jerusalemissa sijaitsi kaikkien seurakuntien toimintaa johtava viisaista miehistä koostuva (apostolinen) vanhimmisto. Järjestön raamatuntulkinnassa Apostolisen ajan seurakuntien uskotaan toimineen yksimielisesti Jerusalemin vanhimmiston päätösten mukaisesti. Tähän tulkintaan uskoen hallintoelin selittää jäsenilleen, miksi toiminnan tulee olla tiukan keskitetysti ohjattua ja miksi yksittäisten seurakuntalaisten ei tule "kiirehtiä" tai "mennä edelle" Raamatun kysymysten suhteen. Seurakuntalaisten odotetaan hyväksyvän hallintoelimen julkaisuissa esitetyt artikkelit, kuten esim. Vartiotorni-lehden "lukijain kysymyksissä" -selityspalstan, sellaisinaan. Jäsen harvoin asettaa palstojen tai artikkeleiden antamaa tietoa kyseenalaiseksi. Mikäli järjestön jäsen ei koe saavansa tyydyttävää vastausta häntä vaivaaviin kysymyksiin, hänen oletetaan asettavan pohdintansa sivuun ja odottavan että hallintoelin joissakin mahdollisissa myöhemmissä julkaisuissa tuo "uutta valoa" aiheeseen.

Seurakuntalaisille annettu kuva Raamatun tutkimiseen omistautuneista miehistä ja siitä, että järjestöllä olisi ollut alusta lähtien erityinen hallintoelin, osoittautuu lähemmässä tarkastelussa virheelliseksi. Hallintoelimessä pitkään toiminut jäsen Raymond Franz kertoo yksityiskohtaisesti miten hallintoelin varsinaisesti perustettiin vasta vuonna 1941 kun J. F. Rutherfordin itsevaltiaan ottein johtaman valtakausi oli päättynyt (Raymond Franz, Crisis of Conscience 1999, 3. painos, 59-69). Vartiotorni-seuraa on kulloinenkin presidentti käytännössä johtanut järjestöä hyvin autoritäärisesti:

Hallintoelelin julkaisi "Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajina" -historiankirjan, jonka englanninkielinen painos ilmestyi 1993. Kirjassa kerrotaan mm. että Rutherfordin valtakauden aikana toiminut johtokunta (Board of Directors) olisi merkinnyt samaa kuin nykyinen hallintoelimen (Governing Body). Todistelu johtokunnan toiminnasta on tärkeää siksi, että hallintoelin on väittänyt toimintansa alusta lähtien perustuneen Raamatun esimerkkiin Jerusalemin neuvostosta (ks. Apostolien teot; Apt. 15 luku).

Raymond Franz kumoaa esitetyn väitteen johtokunnan roolista järjestön oman historiankirjoituksen uudelleenkirjoittamisen sekä totuuden peittelyn yritykseksi ja kertoo, että väitetty "hallintoelin" ts. johtokunta ei milloinkaan kokoontunut säännöllisesti, vaan ainoastaan silloin kuin presidentti Rutherford tahtoi. Istuntojen välillä kului kuukausia ja käsiteltävät asiat olivat hyvin yritysmäisiä käsitellen lisätilojen ja tarvikkeiden hankkimista. Kokouksissa ei käsitelty lainkaan hengellisiä asioita, joissa olisi keskusteltu painettavaksi tarkoitettujen artikkeleiden sisällöstä. (Raymond Franz, Crisis of Conscience 1999, 3. painos, 73.) Vuoden 1999 jälkeen hallintoelimessä on tapahtunut lukuisia muutoksia, kuten Samuel Herd:in valitseminen ensimmäisenä afrikkalais-amerikkalaisena jäsenenä.

Aika ajoin hallintoelin lähettää eri maanosiin paimenkirjeitä (engl. To all bodies of elders ts. BOE-kirjeitä), joilla ohjeistetaan seurakuntien toimintaa. Esimerkiksi vuoden 2002 helmikuussa USA:n seurakunnille osoitetusssa 7 sivuisessa kirjeessä käsitellään hyvin monia asioita kuten seurakuntien vanhinten valintaa koskevia moraalinäkökulmia, vanhimpien tietoon tuotujen aviollisten asioiden oikeaa käsittelyä jne. Kirjeessä annetaan ohjeita myös seurakunnissa tapahtuneiden lasten hyväksikäyttötapausten käsittelyyn (ks. uutinen 28.2.2001), jonka hoidossa ensisijaisesti painotetaan ottamista yhteyttä järjestön lakiasiain toimistoon. Ohjeistuksen painotus tuntuu oudolta, sillä voidaan kysyä miksi henkilöitä ei ohjata ottamaan yhteyttä yhteiskunnan viranomaisiin kaikissa tapauksissa, jotka rikkovat voimassa olevaa kansallista lakia. Ihmisrikoksissa erityisesti on kyse raskauttavasta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen liittyvästä loukkauksesta, joka kohdistuu puolustuskyvyttömään alaikäiseen lapseen. Vuonna 2002 julkaistussa kirjeessä lisäksi määriteltiin "aktiiviseksi julistajaksi" seurakuntalainen, joka kuukausittaisessa palvelusraportissaan ilmoittaa tehneensä vähintään 15 minuuttia julistustyötä.

[Kuva 2.  pic/document-boe-2002-02.jpg]
Kuva 2. Hallintoelimen lähettämä Body of Elders (2002) -paimenkirje kaikille USA:n seurakunnille. Korostukset lisätty.

Lisätietoja Vartiotorni-seuran hallintoelimestä:

2.2 Järjestön julkaisema Raamattu - onko se luotettava?

Ovelta ovelle kulkevalle järjestön jäsenelle Uuden maailman käännös edustaa "ainoaa oikeaa" Raamattua ainoastaan siksi, että siinä esiintyy Jehova-sana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Seurakunnan jäsenien käyttämän Uuden maailman käännöksen takasivulla on yksityiskohtainen luettelo avainsanoista ja opinkohdista sekä lista niitä tukevista jakeista. Tämä lista tukenaan seurakuntalainen pystyy keskustelemaan niin kutsutusti "vain Raamattua käyttäen" kiinnostuneen henkilön kanssa.

[Kuva 3.  pic/jt-raamattu-um-esittely.jpg]
Kuva 3. Otteita Uuden maailman käännöksen takaosasta sivuilta 1560 ja 1650. Useiden sivujen mittaiset aakkoselliset ja aihealueittain jaotellut osiot sisältävät kattavat jaeviitteet.

William Cetnar (järjestön jäsen vuosina 1940-1962) työskenteli Vartiotorni-seuran pääkonttorissa Brooklynin Betelissä samaan aikaan kuin Uuden maailman käännös valmistui. Betelissä oli yleisessä tiedossa keitä käännöskomiteaan, tähän vastuutatuntevien vihkiytyneiden miesten joukkoon, kuuluivat. Virallisesti muutamasta henkilöstä koostuvan käännöskomitean jäsenien nimiä ei ole koskaan julkistettu vedoten kääntäjien nöyryyteen ja heidän haluttomuuteen saada työstä minkäänlaista kunniaa. Cetnar kertoo henkilöiden olleen Nathan Knorr, Fred W. Franz, Albert Schroeder, George Gangas ja Milton Henshel. Käännöksen luotettavuuden arvioimisen kannalta on kysyttävä miksi yhdelläkään käännöskomitean kuuluvista jäsenistä ei ollut tarvittavaa koulutusta ja pätevyyttä toimia Raamatun käännöstyössä? (William I. Cetnar, Questions for Jehovah's Witnesses, 68; Raymond Franz, Crisis of Conscience 1999, 3. painos, alaviite sivulla 54.)

Käännöskomitean jäsenistä Fred W. Franz, josta tuli myöhemmin järjestön presidentti, oli ainoa, joka tunsi jonkin verran Raamatullista kreikkaa. Franzin uskotaan olleen lähes yksin vastuussa käännöstyöstä, kuten J. Penton esittää kirjassa "Apocalypse Delayed - The Story od Jehowah's Witnesses" (2. painos, s. 174). Cincinnatin yliopiston rekisteriote Fred W. Franzin opiskeluajalta (1911-1913) kertoo että hän oli opiskellut jonkin verran klassista kreikkaa, mutta vain yhden kurssin verran Uuden testamentin koinee-kreikkaa. Otteesta näkyy, että kyseisestä Uuden testamentin kurssista hän suoritti vain 16 tuntia. Cincinnatin yliopiston vuoden 1911 jakson kuvaus kuuluu: "The New Testament--A course in grammar and translation" – suom. Uusi testamentti, sen kielioppi ja kääntäminen. Vähäinen tuntimäärä ei vahvista hänen kuvaansa Vartiotorni-seuran käännöskomitean raamatullisten kielien asiantuntijana. Franz aloitti opiskelunsa heti lukion jälkeen 1911 mutta lopetti muutaman vuoden jälkeen vuonna, keväällä 1914. Hän ei koskaan suorittanut aloittamiaan yliopisto-opintoja loppuun. Alla olevan kuvan rekisteriotteen alkuperäiset kuvat löytyvät linkeistä 1 ja 2.

[Kuva 4.  pic/document-franz-1911-university-cincinnaty-record.jpg]
Kuva 4. Cincinnatin yliopistin opintorekisteriote Fred W. Franz:in opinnoista. Franz:in opintomäärät kreikan opinnoissa olivat hyvin vähäiset, eikä mainintoja heprean kielestä ole lainkaan. Korostukset lisätty.

Franz väitti myöhemmin Walsh vs. Latham (Skotlanti, Marraskuu 1954) oikeudenkäynnissä valan vannomana, että hänelle olisi vuonna 1914 myönnetty Rhodes-säätiön stipendi (William Cetnar, Questions for Jehovah's Witnesses 1983, 6, 68, 69). Rhodes-stipendi käytännössä olisi taannut pääsyn Englannin Oxfordin yliopistoon.

[Kuva 5.  pic/document-franz-1981-rhodes-scolarship.jpg]
Kuva 5. Rhodes säätiön vastaus kyselyyn Fred W. Franzin stipendistä. Kirjeen vahvennetuissa osissa lukee: "Olen tarkistanut arkistomme ja minkäänlaisia tietoja siitä, että Frederick William Franz olisi saanut Rhodes-stipendin, ei ole (...) voitte pitää hänen väitettään Rhodes-stipendistä vääränä". Kuva on kopio sivulta 33 William I. Cetnarin kirjoittamasta kirjasta Questions for Jehovah's Witnesses. Korostukset lisätty.

Skotlannin oikeudenkäynnissä Franz myös väitti osaavansa raamatullisia kieliä ja antoi ymmärtää kykenevänsä kääntämään Raamatun tekstiä suoraan alkukielestä. Oikeudenpalvelijan ojentaessa hänelle hänelle näytteen Vanhan testamentin hepreasta ja pyytäessä kääntämään tekstin, johon kuka hyvänsä muutaman vuoden yliopistossa opiskellut opiskelija olisi kyennyt, torjui Franz käännöspyynnön sanoin: "Ei, en yritä kääntämistä". Lisätietoja ja alkuperäisiä valokopioita vuoden 1954 Skotlannin Walsh case -oikeudenkäynnistä, Pasi Turusen "Vartiotorni - valtakunta uudessa valossa" -kirjassa ja Raymond Franzin kattavassa In Search of Christian Freedom -kirjassa sivuilla 16-28 ja 94-96.

      Q. Have you also made yourself familiar with Hebrew?
      A. Yes.
      Q. So that you have a substantial linguistic apparatus at your command?
      A. Yes, for use in my Biblical work.
      Q. I think you are able to read and follow the Bible in Hebrew,
         Greek, Latin, Spanish, Portuguese, German and French?
      A. Yes. ( Pursuer' s Proof, Page 7)
      Q. You, yourself, read and speak Hebrew, do you?
      A. I do not speak Hebrew.
      Q  You do not?
      A. No.
      Q. Can you, yourself, translate that into Hebrew?
      A. Which?
      Q. That fourth verse of the second chapter of Genesis.
      A. You mean here?
      Q. Yes.
      A. No. I wouldn't attempt to do that.
      (Douglas Walsh vs the Right Honourable James Latham Clyde, MP.,
      PC., Trial in Scotland (1954); Pursuer' s Proof, pages 102 ja 103)    

Seurakunnan kielitaitoiset jäsenet ovat saattaneet hankkia itselleen "vahvaa hengellistä ruokaa" tarjoavan Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen ja KIT rivienvälisen käännöksen. Teokset ovat englanninkielisiä. UM-viitelaitos sisältää tavallista Uuden maailman käännöstä kattavammat ja monisivuisemmat liiteluettelot. Viiteraamattu sisältää laajan esipuheen, jossa UM raamatun käännösperiaatteita on esitellään laajemmin kuin Uuden maailman käännöksen perusversiossa. Viiteraamatussa jokaisen jakeessa esiintyvän Jehova-sanan kohdalle on merkitty tähti (*) ja sivun alaviitteisiin on merkitty jaetta koskevat käsikirjoitukset. Merkinnät antavat lisätietoja käsikirjoituksista ja Jehova-sanan käytöstä kunkin jakeen kohdalla (vrt. KIT-kuva alla ja sen alaviitteiden merkinnät). Alla olevan kuvan taustana käytetty liite 1D erityisesti käsittelee perusteita Jehova-sanaa lisäämistä Uuteen testamenttiin.

[Kuva 6.  pic/jt-raamattu-nwt-ref-esittely.jpg]
Kuva 6. New World Translation with References (1984). Uuden maailman käännöksen viitelaitos, joka on julkaistu vain englanninkielisenä. Huomaa laitoksen kattavat liiteluettelot kirjan lopussa: 1A-9G; sivuilla 1561-1595, yhteensä 34 sivua. Kuvassa on taustalla ote tärkeimmästä liittestä 1D, joka käsittelee Jehova-nimen mahdollista palauttamista Uuden testamentin jakeisiin.

KIT rivienvälinen käännös on vielä syvempään raamatuntutkiskeluun tarjolla oleva teos ja sen yleensä omistavat seurakunnan vanhimmat tai erittäin paljon raamatusta kiinnostuneet henkilöt. Kyse on vastaavanlaisesta yleisteoksesta, jollaisia käyttävät lähes kaikki Raamatun tutkimista tai kääntämistä harjoittavat ihmiset. Vastaavia teoksia ovat kansainvälinen Novum-kirjasarja sekä kenties maailman kattavien interlineaarilaitos UBS. KIT:in tai muun vastaavan Uuden testamentin kreikan tekstilaitoksien avulla on mahdollista tarkastaa miten jae kuuluu sanatarkasti alkuperäisessä muodossaan.

[Kuva 7.  pic/jt-raamattu-kit-esittely.jpg]
Kuva 7. KIT-rivienvälinen käännös. Julkaisussa Uuden testamentin alkuperäisen kreikan sanojen alla on englanninkielinen sanatarkka käännös. KIT perustuu Wescott & Hort (1881) lähdetekstilaitokseen. Julkaisun lukeminen ei vaadi kreikan kielen taitoja, sillä jokaisen sanan yläpuolella on englannin vastine.

Ne seurakunnan jäsenet, jotka eivät englanninkielen puutteellisen kielitaitonsa vuoksi ole voineet tutustuneet Uuden maailman käännöksen viitelaitokseen tai KIT-rivienväliseen käänökseen, ovat tietämättöminä näiden teosten merkittävyydestä. Jos seurakuntalainen vertaisi hänen kädessään olevaa suomalaista Uuden maailman käännöstä näihin teoksiin, hän tulisi tietoiseksi niistä lukuisista käännösvirheistä, joita Uuden maailman käännös sisältää. Virheet eivät ole yksittäistapauksia ja alkukielen kääntämisen vaikeudesta johtuvia, vaan tarkemmassa tutkiskelussa Uuden maailman käännös todellakin kertoo eri sanomaa kuin muut raamatunkäännökset, kuten esimerkiksi vuoden 1938 vanha Kirkkoraamattu. Uuden maailman käännöksessä on suuria puutteita erityisesti Uuden testamentin kohdalla ja paikoin muutamassa Vanha testamentin kohdissa. Monissa opillisesti tärkeissä jakeissa Uuden maailman käännös ei seuraa tunnettuja kreikan tai heprean kielen kirjakääröjen tekstejä. Jakeisiin on lisätty, jakeista on poistettu sanoja ja jakeiden lauserakenteita on muutettu. Erityisen paljon muutoksia ja virheitä tavataan jakeissa, joissa viitataan Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja henki-sanaan yleensä.

Verrattaessa Uuden maailman käännöstä Raamatun tekstilaitoksiin, kuten Vartiotorni-seuran hallintoelimen omaan KIT-julkaisuun, kreikka-englanti rivienväliseen käännökseen, voidaan osoittaa, että UM käännöksen luotettavuus on kyseenalainen. Sanoma muutaman jakeen kohdalla saattaa näyttää samalta kuin muissa Raamatussa, mutta opillisesti tärkeiden jakeiden kohdalla pieninkin ja yksikin hiuksenhieno muutos on merkittävä. Seurakuntalainen lukiessaan Uuden maailman käännöstä ei ole tietoinen, että "Jumalaa koskevan tiedon hankkiminen" sen pohjalta kulkee aivan eri tietä kuin jos sanoman lukisi esim. vanhasta Kirkkoraamatusta. Useiden jakeiden yhteissummana muutoksista tulee vesiputous, jossa alkuperäinen sanoma on peittynyt.

[Kuva 8.  pic/bible-verse-jh-14-14-kit-novum.jpg]
Kuva 8. Esimerkki jakeen Joh. 14:14 alkuperäisestä kreikasta Vartiotorni-seuran KIT ja kansainvälisen Novum -tekstilaitosten valossa. Korostukset lisätty. Ylinnä oleva viiva ja kaksi kysymysmerkkiä (??) viittavat sanan poistamiseen englanninkielisestä UM:stä. Minä-sanaa ei myöskään löydy suomenkielisestä Uuden maailman käännöksestä. Jae alkuperäisessä muodossaan kertoo, että Jeesus pyysi rukoilemaan itseään. Hallintoelin sen sijaan on UM käännöksen pohjalta muodostanut opin, jossa opetetaan, että Jeesusta henkilönä ei saa rukoilla, vaan rukoukset tulee esittää Jehovalle Jeesuksen kautta. Hallintoelimen kanta on ristiriidassa alkuperäisen tekstin kanssa, joka on nähtävissä sen julkaisemasta Kingdom Interlinear Translation -rivienvälisestä käännöksestä.

Jos hallintoelimen julkaisujen jaeviitteet tarkistettaisiin Kirkkoraamatun 1938 painoksesta ja jakeiden sanomaa verrattaisiin Uuden maailman käännöksen vastaaviin, kävisi ilmi, että jakeet ovat Uuden maailman käännöksessä ikäänkuin aavistuksen sivussa ja kertovat sanoman vaikeammin sanankääntein. Vierailta kuulostavien sananvalintojen ja kankean tekstin takana on periaate kaiken opetuksen yhdenmukaisuudesta. Tämä hallintoelimen periaate näkyy myös UM käännöksen kohdalla, sillä siinä ei ole otettu huomioon suomen kielen ilmaisun piirteitä, vaan suomalaisessa käännöksessä on pyritty täsmällisen tarkasti seuraamaan englanninkielistä Uuden maailman käännöstä, New Word Translation of The Holy Scriptures (NWT) -raamattua.

Kattavampaan tutkiskeluun tarkoitetun Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen liitteiden 1A-1D tarkempi lukeminen paljastaa myös sen, että Uuden testamentin kääntämisen kohdalla on paikoin tukeuduttu vasta n. 1300-luvulta peräisin oleviin teksteihin. Tämä on hämmästyttävää, sillä Raamatun vanhimpia käsikirjoituksia on olemassa jo heti apostolien aikaa seuranneilta sukupolvilta 70 - 150 jKr.

Lisätietoja:

2.3 Voidaanko hallintoelimen julkaisuja pitää luotettavana?

Järjestön julkaisemassa kirjallisuudessa esiintyy usein arvostettujen professorien, akateemikkojen, tutkijoiden ym. lausuntoja. Lukija ei kuitenkaan usein huomaa panna merkille, että lainauksia ei aina esitetä kokonaisuudessaan. Mikäli otteesta tai henkilön lausunnosta jätetään sopivasti tärkeitä osia pois ja korvataan puuttuva osuus jatkomerkeillä ". . ." tai [- -], sanoma saattaa muuttua ja näyttäytyä siltä, kuin akateemikko X:n lausunto tukisi hallintoelimen esittämiä näkökantoja ja tulkintoja.

Järjestön julkaiseman kirjallisuudessa viitattujen lainausten luotettavuus on kyseenalainen, sillä esimerkiksi "Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen" -kirjasen monet lainaukset tietosanakirjoista ja muista lähteistä ovat osoittautuneet suorastaan väärennöksiksi. Lainauksia ei kirjasessa ole esitetty kokonaisuudessaan. Kiinnostunutta lukijaa kehotetaan tutustumaan Angel Arellano julkaisemaan 128 sivuiseen "Exposing Should You Believe In the Trinity?" -kirjaseen, jossa on asetettu rinnatusten alkuperäisistä lähteistä otetut valokopiot hallintoelimen julkaisemien lainauksien kanssa. Vertailusta voidaan nähdä, että monia oppineiden lausuntoja käytetään väärin järjestön julkaisemassa kolminaisuus-kirjasessa. Arellanon kirjasta selviää lainaus lainaukselta, mitä osia hallintoelin jätti pois oppineiden viitteistä, jolloin tekstien sanoma muuttui. Lisätietoja alla.


3.0 Julistajan kohtaaminen ovelta ovelle työssä

3.1 Kop, kop - ovelta ovelle

Ensi kosketus seurakuntalaisiin, todistajiin, ovelta ovelle kenttäpalvelustyötä tekeviin julistajiin tai tienraivaajiin, antaa usein vaikuttavan ja huolitellun kuvan. Nämä pareittain toimivat Jehovalle vihkiytyneet palvelijat, ovelle kolkuttavat kaksi todistajaa, uskovat vakaasti Raamatun sanomaan ja haluavat keskustella ja tuoda sanomaa jokaiseen kotiin. Oven avannut panee usein merkille heidän erittäin siistin ja huolitellun pukeutumisensa ja sen, miten hienotunteisesti ja ystävällisesti he puhuttelevat henkilöä. Kädessä olevien lehtisten kera todistajat hymyilevät oven aukaisseelle ihmiselle ja koettavat saada tunnelman kaikille osapuolille miellyttäväksi.

Vierailevista kahdesta henkilöstä toinen saattaa olla kokeneempi ja järjestössä kauemmin toiminut. Kyseessä voi olla myös entuudestaan tuttu toimintapari, sillä ovelta ovelle -kulkemisessa muodostua ajoittain toimivia työpareja. Ovelta ovelle -työtä tekevä henkilö on jo vahvasti mukana järjestössä, sillä tähän toimintaan voi osallistua vain ne henkilöt, jotka täyttävät hallintoelimen määrittelemän moraalisen mittapuun kriteerit. Julistustyötä tekevä henkilö on tavallisesti käynyt jo kasteella ja vahvasti sitoutunut järjestön toimintaan, mutta hän voi olla vasta järjestöstä kiinnostunut henkilö, joka ei ole vielä käynyt kasteella, eikä siten vielä virallisesti järjestön jäsen. Kenttätyöhän ryhtyminen on todistajaelämän alkuvaiheen kiihkein vaihe, sillä jokaisen liittyneen jäsenen odotetaan ottavan osaa ahkerasti "julkiseen sananpalvelustyöhön".

[Kuva 9.  pic/vt-1999-10-01-sivu17-kilpajuoksu-loppuun-asti.jpg]
Kuva 9. Järjestöön liittyvä henkilön odotetaan osallistuvan nk. kilpajuoksuun, jonka oleellisena osana on julkinen sanapalvelustyö sen eri muodoissaan. Niiden henkilöiden, jotka kestävät tässä työssä ottamalla aktiivisesti osaa valtakunnansalin kristilliseen kokoustoimintaan sekä osoittavat teoillaan ja käytöksellään seuraavansa Jeesuksen antamaa mallia, katsotaan täyttävän "Jehovan vaatimukset". Taustakuva ja tekstiotteet: Vartiotorni-lehti 1. Lokakuuta 1999, artikkeli "Sinä voit kestää loppuun asti", sivut 17-21. Vasen pyöreä taustakuva: Vartiotorni-lehti 15. Heinäkuuta 1999, sivu 13. Etualan kuva kenttäpalveluksesta: Vartiotorni-lehti 15. heinäkuuta 1999, sivu 23. Korostukset lisätty.

Todistajat aloittavat keskustelun usein hyvin yleisluontoisilla huomautuksilla maailmalla tapahtuneista asioista ja saattavat viitata terveysongelmiin, sairauksien ilmeentymiseen tai sotien lisääntymiseen viime aikoina. Kuuntelevaa henkilöä pyydetään pohtimaan hetki, mistä tämä kaikki oikein saattaisi johtua. Näiden muutamien avausrepliikeiden jälkeen todistajat tavallisesti esittelevät jotakin järjestön julkaisemaa lehtistä, kuten Vartiotorni- tai Herätkää-lehteä, jotka usein käsittelevät maailman ajankohtaisia aiheita ja tapahtumia. Todistajat harvoin viipyvät ensi käynnillään kauan, sillä vastaanotto saattaa olla vastahakoista ja varautunutta. Kunkin talouden kohdalla todistajat toivovat löytävän kiinnostuneen ihmisen, jonka kanssa voisi aloittaa myöhemmin, uusintakäynnillä (UK), keskustelun Raamatusta ja sen sanomasta. Mahdollisesti lyhyeksi jäävän ovikeskustelun lomassa todistajat tarjoavat avaajalle lehtisiä, joiden sanomaan henkilö voi omassa rauhassaan tutustua myöhemmin.

Kohtaamisesta jää yleisvaikutelma, että henkilö on tavannut miellyttäviä ja elämässään onnellisia ihmisiä, jotka näyttävät arvostaan Raamatun sanaa erittäin paljon.

[Kuva 10.  pic/kortti-kenttapalvelusraport.png]
Kuva 10. Kenttäpalvelusraportti, johon järjestön jäsenet keräävät tietojat palveluksestaan. Järjestö vaatii ilmoittamaan tiedot kuukausittain. Raportit auttavat Seuraa tarkkailemaan, miten maailmanlaajuinen valtakunnan työ etenee. Valtakunnan palveluksemme -lehtinen (tammikuu 1997, sivu 3) mainitsee: "Jokaisen julistajan tulee ymmärtää, että hänellä on vastuu jättää kenttäpalvelusraporttinsa ripeästi joka kuukausi. Seurakunnan kirjantutkistelunjohtajilla on hyvä tilaisuus muistuttaa julistajia tästä vastuusta (...) jotta ne voidaan liittää seurakunnan säännölliseen kuukausiraporttiin, joka lähetetään Seuralle.". Lähde: www.geocities.com/uskotoivo2004/rapo.htm

3.2 Kotikäyntejä - tarjoamme sinulle ilmaista raamatuntutkiskelua

Ensikosketusten tavoitteena on saada henkilö kiinnostumaan niin paljon, että hän kutsuu todistajat kotiinsa keskustelemaan seuraavalla kerralla. Kenties jokin aikaisemmalla kerralla jätettyjen lehtien artikkeleista sai henkilön ajattelemaan asioita. Tai hän saattoi kiinnittää huomiota lehden ulkoasuun ja painotapaan, jossa painottuu visuaalinen ja houkutteleva ilmaisu. Herätkää! ja Vartiotorni-lehtiä voisi luonnehtia 50-luvun mannekiineiksi, sillä lehtien tyyliin kuuluvat hymyilevät kasvot, onnelliset ihmiset ja sarjakuvamaisesti piirretyt taustaväritykset. Keskustelujen edetessä henkilön asunnossa, todistajat viittaavat ahkerasti Raamattuun ja perustelevat esittämiään näkökantoja sen jakeita lainaamalla. Juuri todistajien tavalliselle ihmiselle näyttäytyvä raamatuntuntemus tekee syvän vaikutuksen. "Miksi papit tai kirkon seurakuntalaiset eivät puhu Raamatusta samalla vakavuudella", saattaa henkilö jäädä pohtimaan.

[Kuva 11.  pic/pp-toc.jpg]
Kuva 11. Puhu perustellen käyttämällä raamattua (1987), sisällysluettelo. Hallintoelimen tärkeimmät opinkappaleet ja ovelta ovelle -työtä tekevän ihmisen "raamatuntuntemus".

Muutaman käynnin jälkeen henkilölle ehdotetaan varsinaista Raamatun tutkiskelua ja asioiden pohtimista henkilön kotona, säännöllisesti. Nämä säännöllisesti toistuvat käynnit luovat pikku hiljaa tuttavuussuhteen todistajien kanssa ja kasvatus kohti Vartiotorni-seuran hallintoelimen ajatusmaailmaa, sen arvoja ja järjestön tarjoamaa "hyvää sanomaa" kohti, voi alkaa.

Tarkemmassa keskustelussa raamattua entuudestaan tunteva ihminen huomaisi, että hallintoelimen näkemyksiä esittävät todistajat eivät kenties ole pohtineet järjestön perusteita riittävästi. Tieto, joka on omaksuttu vain järjestön kirjallisuutta lukemalla, on helposti yksipuolista ja pintapuolisesta eikä pureudu useinkaan asioiden käsittelyyn hyvin monelta eri kannalta. Esimerkiksi seurakuntalaisten raamatun tuntemus saattaa hyvin pitkälle perustua ainoastaan järjestön julkaisemaan pienikokoiseen "Puhu perustellen käyttämällä Raamattua (1987)" -kirjaan.

Tämä kirja edustaa hallintoelimen julkaisuissa samaa kuin esim. luterilaisille Lutherin katekismus. Kirja sisältää keskeiset hallintoelimen tarjoaman pääopetukset ja niihin liittyvät raamatunjakeet selityksineen. Monille seurakuntalaisille kirja on ensisijaisen tärkeä, sillä se sisältää tiiviissä muodossa kaikki hallintoelimen keskeisimmät Raamatun jakeista tehdyt päätelmät. Kirja oli vuosia tärkein Raamatun asioiden selittämiseen ohjannut opas. Nykyisin kirja ei enää ole virallisesti viimeisin, vaan sen tilalla mieluummin ohjataan käyttämään uudempia julkaisuja ja teoksia kuten Insight on The Scriptures (osat 1-2).

[Kuva 12.  pic/pp-106-107.jpg]
Kuva 12. Puhu perustellen käyttämällä raamattua (1987), sivut 106 ja 107. Korostukset lisätty. Kirja pienikokoinen ja sopivasti taskuun mahtuva. Hallintoelimen näkemys keskeisimmistä Raamatun ilmoituksista ja ideologiasta, jota jäsenille opetetaan.

3.3 Jehova - tiedätkö sinä miten tärkeää on tuntea Jumalan persoonanimi?

Asia, jonka henkilö oppii ensikosketuksissa järjestöön, on Jehova-sana, jonka kerrotaan olevan Jumalasta käytetty persoonanimi. Henkilö saa kuulla ja lukea vakuuttavan kertomuksen siitä, miten alkuperäisissä teksteissä tuo pyhä nimi on kautta aikojen ollut, mutta joka myöhemmin melkein hävisi, kunnes hallintoelin raamatuntutkimuksessaan "palautti" nimen oikealle paikalleen yli 7000 kertaa. Henkilö on ällikällä lyöty, sillä hän ei ole lainkaan kuullut näin suuresta salaliitosta Jumalan sanan muuttamiseksi Raamatusta. Tätä virallista opetusta on käsitelty perusteellisesti järjestön julkaisemassa Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti -kirjasessa.

Ei mikään ole niin tärkeää kuin Jehova-nimen pyhittäminen, sen kunnioittaminen ja lausuminen (ks. kuva alla). Tuon nimen käyttö ja sen merkityksen ymmärtämisen hallintoelin opettaa olevan tärkeämpää kuin mikään muu Raamatussa mainittu asia. Hallintoelimen julkaisuja ja seurakuntalaisten ajatusmaailmaa ei voi itse asiassa ymmärtää ennen kuin käytetyn Jehova-nimen tärkeys ja keskeisyys avautuu lukijalle. Kaikkien moraalisääntöjen, todistajan elämäntavan esimerkillisyyden tarkoituksena on tuottaa kunniaa Jehova-nimelle. Jos henkilön ei nähdä olevan tarpeeksi hengellinen, hänen toimintansa käytännössä on järjestön näkökulmasta on Jehova-nimeä halveksivaa. Todistajalle, ennen hänen liittymistään järjestöön, on usein ollut kaikkein suurin paljastus juuri kuuleminen Jehova-nimestä; nimestä, jonka kristikunnan esitetään piilottaneen lukijoilta. Jehova-nimessä on salaisuuden verho, jolla sana saadaan kuulostamaan uuden henkilön korvissa arvoitukselliselta. Se on uusi asia ihmiselle, joka ei ole koskaan aiemmin kuuluut nimeä. Tämän salaisuuden verhon raottaminen toimii kipinänä, jonka toivotaan sytyttävän henkilön innostuksen järjestöön.

"Jumalan nimen tunteminen merkitsee paljon enemmän kuin vain sen tosiasian tietämistä, että hänen nimensä on Jehova", kertoo kirjanen sivulla 28. Lauseen tarkoituksena on saada henkilö pohtimaan, mitä muuta nimeen vielä liittyy. Nimestä tehdään mystinen ja arvoituksellinen. Pienin yksinkertaisin askelin ja assosiatiivisin keinoin, Jehova-sanaan liitetään ominaisuuksia a, b, c, d. Näiden nimeen liitettyjen ominaisuuksien "avaaminen" kirjasessa on tarkoitettu saamaan ihminen kiinnostumaan lisää tästä "mystisestä tiedosta". Mitä henkilö voisi saadakaan tietää vielä lisää, jos hän olisi järjestön jäsen? Kirjasessa hänelle luvataan siunauksia tuon nimen tuntemisesta. Näitä siunauksia on tarjolla vain Vartiotorni-seuran hallintoelimen johtaman järjestön kautta. Huomaamattaan henkilö ei rekisteröi enää kirjasen muuta sisältöä, eikä osaa kiinnittää huomiota useasti toistuvaan vaatimus-sanaan. Tiedonjanossaan, hän ei ehdi huomata, että loppujen lopulta järjestö odottaa jäsenen täyttävän vaatimukset a, b, c, d, jotta hän voisi pyhittää Jehova-nimeä. Kirjasen ja hallintoelimen julkaisujen kautta tuodaan esille Jehovalle annettava kunnia, kunhan henkilö esimerkiksi a) pysyy erossa maailmallisuudesta b) ei äänestä c) ei liity poliittiseen puolueeseen jne. Lukuinnossaan henkilö ei osaa pysähtyä miettimään kuuleeko hän todella Raamatun äänen vai ainoastaan hallintoelimen piiloseduktiivisia tulkintoja ja omatekoisia "ihmiskäskyjä" (Matt. 15:9).

[Kuva 13.  pic/jt-jhvh-esittely.jpg]
Kuva 13. Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti (1984; suom. 1988 Vantaa) -kirjanen. Lehteä (järjestön kielessä "kirjanen") levitetään usein kiinnostuneille henkilöille, jotka ovat valmiit aloittamaan "ilmaiset tutkiskelutilaisuudet". Näiden kotikäyntien tarkoituksena on saada kiinnostuneet henkilöt johdatetuksi valtakunnansalien kolme kertaa viikossa pidettäviin "kristillisiin" tilaisuuksiin ja edelleen järjestön täysivaltaiseksi jäseneksi.

Järjestön julkaisuissa viitataan usein Jehova-sanan poistamisen. Tarkemmassa tutkiskelussa väite osoittautuu perusteiltaan puolitotuudeksi. Totta on se, että Vanhan testamentin tunnetuissa heprealaisissa kirjakääröissä JHVH-tetragrammin esiintyy ja melkein kaikissa Raamatuissa tämän sanan vastineena on HERRA-sana (engl. LORD). Tätä Vanhan testamentin osuutta käsitellään laajasti kirjasen alkupuolella ja se tarkoitus on luoda kuvaa kristittyjen tekemästä suuresta vääryydestä ja Raamatun sanan muuttamisesta. Tämä oli kuitenkin vasta osa totuudesta. Uuden testamentin osuuteen siirryttäessä kirjasen tarjoama selitys on ehtinyt muuttua totuuden vastakohdaksi.

[Kuva 14.  pic/jt-1993-julistajat-107.jpg]
Kuva 14. Vartiotorni-seuran julkaisemia kirjoja. Kuvassa Aid to Bible Understanding -kirja, jonka kirjoittamisessa oli mukana hallintoelimen jäsen Raymond Franz. Ote on hallintoelimen julkaisemasta virallisesta historiankirjasta Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia (1933), s. 107.

Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti -kirjanen otsikossa "mitä lausumistapaa sinä käytät" mainitsee, että Jahve-lausumistavasta olisi epäselvyyttä ja että parempi ja tunnetumpi nimen muoto olisi Jehova. Kirjanen pyrkii vähättelemään Jahve-sanan arvoa väittämällä sen olevan kiistanalaisen päättelyn tulos ja tuomaan esille Jehova-sanan paremmuutta.

Mistä sitten lausumistapa Jahve on peräisin? Se on yksi niistä muodoista, joita nykyiset oppineet ovat ehdottaneet yrittäessään päätellä Jumalan nimen alkuperäistä lausumistapaa. Jotkut - vaikkakaan eivät kaikki - ovat sitä mieltä, että israelilaiset ennen Jeesuksen aikaa lausuivat todennäköisesti Jumalan nimen Jahve. Mutta kukaan ei voi olla siitä varma. Ehkä he lausuivat sen sillä tavalla, ehkä eivät. Monet pitävät kuitenkin lausimistapaa Jehova parempana. Miksi? Koska se on yleisempi ja tunnetumpi kuin Jahve. Eikö kuitenkin olisi parempi käyttää sellaista muotoa, joka saattaisi olla lähempänä alkuperäistä lausumistapaa? Ei oikeastaan, sillä siten ei yleensä menetellä raamatullisten nimien suhteen (Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti. 1984; suom. 1988 Vantaa, s. 8, 9)

Tarkasti tutkien alkuperäisempi ja vanhempi kirjoitusmuoto on Jahve, sillä Jehova-nimi on myöhempien aikojen, vasta 1200-luvulta peräisin olevien munkkien ja kirkkoisien keksimä. Vartiotorni-seuran Aid to Bible Understanding -julkaisu mainitsee, että vuonna 1270 espanjalainen dominikaanimunkki Raymundus Martini oli ensimmäisiä, jotka aloittivat kääntämään JHVH-tetragrammia hepreasta latinaksi Pugeo Fidei -kirjaa varten.

[Kuva 15.  pic/jt-aid-jehova.jpg]
Kuva 15. Aid to Bible Understanding, 1971, sivut 884-885 ja Jehovah-hakusana. Julkaisija Vartiotorni-seura. Korostukset lisätty. Kirjan tekemisestä oli vahvasti mukana hallintoelimen jäsen Frederick W. Franz. Etualalla vasemmalla pienessä laatikossa (a) oleva tummennettu teksti on edelliseltä sivulta 884, jonka teksti jatkuu sivun 885 alalaidassa (b). Kirjan 885 sivun ylemmällä vasemmalla palstalla (c) on valokopio Pugeo Fidei -kirjasta ja tummennetussa kohdassa mainitaan JHVH-tetragrammi ja katolisen dominikaanimunkin käyttämä latinalainen vastine "Jehova".

Tummennetussa tekstissä lukee:

"JEHOVAH JA YAHWEH SANOJEN ÄÄNTÄMISESTÄ: (...) Ensimmäinen näistä lausuntamuodoista [Yehowah] muodosti perustan latinakieliselle muodolle "Jehova(h)". Ensimmäinen historiankirjojen tuntema tämän kirjoitusasun muoto on ajoitettu 1200-luvulle C.E [jälkeen Kristuksen]. Raymundus Martini, espanjalainen dominikaaniveljeskunnan munkki, käytti sitä kirjassaan Pugeo Fidei vuonna 1270. Hebrealaiset asiantuntijat yleensä pitävät kaikein todennäköisimpänä Yahweh-ääntämistapaa." (Frederick W. Franz, Aid to Bible Understanding, 1971, sivu 884-885, Jehova-hakusana)

Aid To Bible Understanding, Raamatun syvempää tutkimiseen tarkoitettu kirja, on myöhemmin korvattu kaksiosaisella vuonna 1988 ilmestyneellä kaksiosaisella Insight on the Scriptures -teossarjalla. Mielenkiintoista uusissa teoksissa on se, että niiden Jehova-hakusanan kohdalta on poistettu kokonaan Aid-kirjan mainitsema historiallinen tausta Jehova-sanan käyttöönotosta. Insight-kirjat eivät sisällä Puego Fide -kirjan sivun valokopiota, josta kävisi ilmi Jehova-sanan esiintyminen kirjoitetussa tekstissä ensimmäistä kertaa. Insight-kirjat eivät myöskään enää mainitse, että sana otettiin käyttöön myöhempinä vuosisatoina katolisen veljeskunnan keskuudessa. Nykyisissä tutkimuskäyttöön tarkoitetuissa teoksissa oleva tieto Jehova-sanasta (Insight-teos, osa 2, sivu 7) on kavennettu seurakuntalaisille kenties siksi, että tuntemus sanan katolisesta ja latinankielisestä alkuperästä herättäisi kysymyksiä sanan alkuperästä suhteessa paljon vanhempaan heprealaiseen Jahve-sanaa.

Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti -kirjanen mainitsee Jahve–Jehova-nimikiistasta alla olevan lainauksen mukaisesti. Herää kysymys, jos nimen lausumistapa ei ole merkityksellinen, niin miksi ihmeessä se kuitenkin on oltava nimenomaan Jehova? Kirjasta välitetään kuvaa Jehova-sanasta Jumalan ainoana oikeana muotona, vaikka tosin lukijalle vihjaistaan lyhyesti Jahve-sanan olemassaolosta.

Totuus on ettei kukaan tiedä varmasti, miten Jumalan nimi alunperin lausuttiin. (...) Eri oppineilla on erilaisia käsityksiä siitä, kuinka nimi JHVH alun perin lausuttiin (...) on siis ilmeistä, ettei Jumalan nimen alkuperäistä lausumistapaa enää tiedetä. Todellisuudessa se ei ole tärkeätäkään. Jos se olisi, niin Jumala itse olisi varmasti huolehtinut siitä, että se olisi säilynyt meitä varten. Tärkeätä on käyttää Jumalan nimeä sellaisenaan kuin se omassa kielessämme tavanomaisesti lausutaan. (Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti. 1984. Sivu 6, otsikon "Miten Jumalan nimi lausutaan?" reunahuomauksen teksti. Korostus lisätty.)

Historiankirjoituksen mukaan Paavi Leo X käytti De Arcanis Catholic Veritatis II -kirjassa myös muotoa Iohua(h), josta tohtori J.B. Rotherham mainitsee, että Jehova-sana oli tuntematon ennen vuotta 1520. Tällöin sitä käytti ensi kertaa Paavi X:n avustaja Galatinus. Jehova-nimen käyttöön ottamista vastaan protestoivat aikoinaan Le Mercier, J. Drusius ja L. Capellus, jotka viittasivat siihen, että sana oli sekä kieliopillisesti että historiallisesti väärä. Encyclopedia Judaica taas mainitsee että JHVH-tetragrammin lausumistapa ei koskaan kadonnut. Nimi oli aina lausuttu juutalaisten keskuudessa Jahve-muodissa (Jewish Encyclopedia, 1994, osa 7, sivu 680). Jehova-sana on mahdoton jo heprean oman kieliopin mukaan. Tämän vahvistavat mm. seuraavat juutalaiset lähteet: The Jewish Encyclopedia, 1904, 7 painos, Jehovah-hakusana; The New Jewish Encyclopedia, 1962, Jehovah-hakusana. Vrt. samoin Encyclopedia Britannica 1993, osa 12, Yahweh-hakusana, Encyclopedia Americana, 1972, osa 16, Jehovah-hakusana; Webster's Collegiate Dictionary, 1973, Jehovah-hakusana. (Lähteenä käytetty Google-hakusanat: Jahweh Jehovah "Encyclopedia Judaica".)

Alkuosan kattavan sanakirjojen lainausten ja Jumalan nimen lausuntatapojen esittelyjen sekä historiikin ja heprealaisiin kirjakääröihin viittaavien lausuntojen jälkeen lukija ei välttämättä loppupuolella osaa olla tarkkana ja huomata, että sanoma Uuden Testamentin Jehova-sanan poistamisesta onkin suurta teatteriesitystä. Totuudesta on siirrytty huomaamattomasti olemattomiin kuvitelmiin. Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti -kirjasen kappaleessa, sivulla 23, tehdään selväksi, että yksikään Uuden testamentin tunnettu kirjakäärö ei sisällä JHVH-tetragrammia aramean tai heprean sanoin kirjoitettuna. Samalla sivulla lukijaa kuitenkin uskotellaan, tästä huolimatta "hyvin perustein" Jehova-sana on lisättiin Uuden maailman käännöksessä Uuteen testamenttiin. Tarkkaavainen lukija jäisi ihmettelemään, mitä todisteita enää voitaisiin esittää kirjasen loppupuolella, jos on todettu, että sanaa ei esiinny yhdessäkään Uuden testamentin kirjakäärössä? Voidaan hyvällä syyllä kysyä, mitä sivun 23 mainitsemia "hyviä perusteita" lukijalle pyritään taikomaan esiin tyhjästä?

[Kuva 16.  pic/jt-jhvh-sivu-23.jpg]
Kuva 16. Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti (1984), sivu 23. Korostukset lisätty.

Ei ole oikeastaan yllättävää, että lukija saattaa kompastua esitettyyn harhakuvaan, jossa kristityt esitetään suurina salaliittolaisina, jotka ovat peittäneet Jehova-sanan ihmisiltä. Todellisuudessa kirjanen esittelee Uuden testamentin osalta George Howardin esittämää teoriaa Jehova-nimen mahdollisesta esiintymisestä Uuden testamentin teksteissä. Kirjasen lisäksi Jehova-sanan vaiheista kertovat Uuden maailman käännöksen liitteet (UM liite 1; UM käännöksen viitelaitoksen liitteet 1A - 1D). Liitesivujen selostuksesta tarkkanäköinen lukija voi huomata, että Jehova-nimen lisääminen Uuteen testamenttiin on todella tapahtunut teorian eikä vanhimpien yli 5000:n tunnetun käsikirjoitusten pohjalta. Uuden maailman käännöksen liitteitä on tarkemmin analysoitu sivulla <http://raamattu.cante.net/um-virheet>.

Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti -kirjasessa viitataan hallelujah-sanaan, mutta kohdissa ei lukijalle mainita, että sana ja sen loppuosa jah on kirjoitettu kreikkalaisin kirjaimin – ei siis heprealaisin, kuten tunnetussa JHVH-tetragrammissa. Viimeisellä lehdelläkään lukijalle ei esitetä mitään konkreettista, jossa todistettaisiin aramean tai heprean kielisen JHVH-tetragrammin löytyneen Uuden testamentin kirjakääröistä. Kirjasen tärkein todistuksen kärki Uuden testamentin osalta nojautuu professori George Howardin esittämään teoriaan, jossa hän teki päättelmiä Vanhan testamentin teksteistä. On merkillepantavaa, että Howard ei lainkaan tutkinut ainuttakaan Uuden testamentin kreikan käsikirjoitusta.

Puhu perustellen -kirja ja George Howardin teoria

Howardin teoriaa käsittelevässä osuudessa Puhu perustellen käyttämällä Raamattua (1987) -kirjassa mielenkiintoa herättää tekstissä käytetty argumentaatioperusta. Perusteluissa vedotaan puhtaasti tunteita herättäviin mielikuviin. Lukijalle vihjaillaan miten "on epätodennäköistä", "olisi poikkeuksellista jos ...", "on järkevää uskoa" ja niin edelleen. Kirjassa ei esitetä tosiseikkoja, vaan lukijan huomio pyritään kiinnittämään spekulaatioihin. Näitä toistetaan vakuuttavan tuntuisesti kunnes henkilö saattaa pitää tekstin spekulaatioita faktoina. Kyseessä eivät kuitenkaan ole faktat, vaan mielikuvat toisensa jälkeen. Lukijalle ei ole todellisuudessa esittää yhtäkään pitävää todistetta, kuten esimerkiksi arkealogista löytöä, kirjakäärön fragmenttia, savilaatan kirjoitusta tms. Hallintoelimen julkaiseman kirjan tehtäväksi jää vain kertoa eri ihmisten näkökantoja, ja mielipiteitä. Yksi näistä mielipiteistä on Howardin esittämä Jehova-sanan poistamisteoria.

Alla esitetyn kirjan kappaleen viittaus Hieronymokseen on myöskin teoretisointia, mutta lukija saattaa erehtyä luulemaan asiaa totuudeksi. Se, että onko kyseessä totuus vai ei, ei riipu Hieronymoksen omista sanoista. Vaikka Hieronymos olisi kertonut Matteuksen kirjoittaneen aluksi evankeliuminsa osia hepreaksi, meillä ei ole tästä asiasta tietoja, todisteita, faktoja, sillä ainuttakaan hepreankielistä Matteuksen kirjakääröä tai sen palasta, fragmenttia, ei ole olemassa. Jos uskomme Raamatun sanaan, mikä käytännössä tarkoittaa uskoa tähän päivään menneessä löydettyihin kirjakääröihin tai niiden fragmentteihin, on meidän todettava, että vaikka kuinka rakennettaisiin teorioita siitä mitä "mahdollisesti voisi olla ...", ei se muuta tiedossamme olevien arkeologisten aineistojen tietoja toisiksi kuin ne ovat.

[Kuva 17.  pic/pp-101-jhvh-howard.jpg]
Kuva 17. Puhu perustellen käyttämällä raamattua (1987) -kirja, sivut 101 ja 102. George Howard -teoria ja Vartiotorni-seuran tunteisiin vetoavat perustelut: "on järkevää uskoa, todennäköistä, olisi ollut" jne. Korostukset lisätty.

George Howard - hänen omien sanojensa mukaan

Raymond Franzin In Search Of Christian Freedom -kirjassa on valokopio Georgian yliopiston professori George Howardin kirjeestä, jossa hän viittaa teoriaansa ja sen heikkouksiin. Hän vahvistaa että ainuttakaan Uuden testamentin kirjakääröä ei ole olemassa, joissa esiintyisi tetragrammi, ts. Jehova-sana. Kirjeessä Howard mainitsee myös kantansa, että hän ei ole koskaan tukenut Vartiotorni-seuran kantaa siitä, että hän olisi pitänyt teoriaansa todistettuna.

[Kuva 18.  pic/franz-christian-freedom-page720-george-howard-letter.jpg]
Kuva 18. Raymond Frand, In Search Of Christian Freedom, sivu 720. Professori Howard toteaa, että uusien ajoitusten valossa hänen esittämänsä teoriansa on heikentynyt entisestään. Hän ei tue Vartiotorni-seuran pitkälle tehtyjä olettamuksia. Korostukset lisätty.

Kirjeen teksti käännettynä kuuluu:

"Kiitos kirjeestänne 29. kesäkuuta, jossa käsittelitte [Chester Beatty] P46 papyryksen uudelleen määrittämistä ensimmäiselle vuosisadalle. Jos Kimin ajanmääritys pitää paikkansa se tarkoittaa, että Paavalin ensimmäisen vuosisadalle ajoittuvassa kirjakäärössä (MS, manuscript) ei käytetty JHVH-tetragrammia, kuten olin arvellut. Tämä heikentää teoriaani, ainakin Paavalin kirjeiden osalta. Se, että onko samoin ensimmäisen vuosisadan evankeliumien käsikirjoitusten ja muiden kirjoitusten [UT:n kirjeiden] kohdalla samoin, on arvausta. Voimme vain toivoa, että ensimmäisen vuosisadan kirjakääröjä (MSS, manuscripts) löytyy lisää. Tarkempi tarkasteltu osoittaa, että papyrykset P75 ja P66 eivät ole paljoakaan vanhempia [kaukana] papyryksestä P46. – Toivottaen George Howard, Professori. P.S Jehovan todistajat ovat päätelleet liikaa artikkeleistani. Minä en kannata heidän teorioitansa."

George Howard -tutkimusta on perusteellisesti analysoitu The Tetragrammaton and the Christian Greek Scriptures -kirjan liitteessä D, sivuilla 237-244. Kirjassa kerrotaan miten professori Howard kehittelee Uutta testamenttia koskevansa teoriansa aineksia ainoastaan Vanhan testamentin kirjakääröihin tukeutuen. Kirja liitteineen on saatavilla ilmaiseksi sähköisessä muodossa.

3.3.1 Muuttaako Jehova-sana Uuden testamentin sanomaa?

Uuden maailman käännöksen Jehova-sanan lisääminen Uuteen testamenttiin 237 kertaa on opillisesti ratkaisevampaa kuin esim. Vanhan Kirkkoraamatun (1933/38) muutos, jossa n. 6800:ssa kohdassa JHVH-tetragrammin sijasta on käytetty Herra-sanaa. Asiaa havainnollistaa se, että yhdenkään KR38:n jakeen sanoma ei muutu toiseksi käytettinpä Vanhan testamentin jakeissa Jehova, Jahve tai Herra-sanoja. Uuden testamentin puolella tilanne on toinen, sillä näissä lainauksissa kohteena on toinen henkilö. Esimerkki:

KR38; Apt. 2:21. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Uuden maailman käännöksessä jae on käännetty:

UM; Apt. 2:21. Ja jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.'

Pohtiessamme kenen nimeä Paavali kehottaa huutamaan avuksi ja kenen nimessä pelastumaan on näiden kahden käännöksen välittämissä sanomissa täysin erilainen. Uuden maailman käännöstä lukeva henkilö saa jakeesta hallintoelimen toivoman kuvan, jossa Jehova-nimen tärkeyttä korostetaan jakeessa pelastavana nimenä. Jos taas lukija olisi tietoinen sanan lisäyksistä ja Herra-sanan (kreik. Kyrios) oikeasta vastineesta, olisi jaetta pohdittava huolellisesti ja kysyttävä kuka on jakeessa mainittu Herra? Asia selviää lauseyhteydestä – lukemalla tekstiä sekä ennen että jälkeen jakeeen (KR38:n mukaan):

Paavali osoitti sanansa juutalaisille ja viittasi heidän aikaisempaan kuninkaaseensa Daavidiin, jonka muistiinkirjoitettuja sanoja pidettiin pyhinä. Daavid oli hallintoaikanaan läheisessä yhteydessä suoraan heidän tuntemaansa Jumalaan. Paavali osoitti kuulijoille Vanhasta testamentista (jae 21), että hänen saarnaamassa ilmoituksessa Herra, jota huudettin avuksi, oli Jeesus Kristus (ks. jae 22-24). Paavali vahvistaa todisteluaan osoittamalla kanssaveljilleen Vanhasta testamentista, että Daavid todella puhui Jeesuksesta Herranaan (ks. jae 34). Isän oikealla puolella istuva (ks. jae 34), Daavidin Herra, on Jeesus Kristus (Mark. 16:19).

Yllä oleva esimerkki on vain yksi niistä lukuisista Vanhan testamentin lainauksista, joissa Uuden maailman käännöksessä Jehova-sanan käyttö muuttaa alkuepräisen sanoman toiseksi (ks. myös Room. 10:9 [vrt. Jes. 43:11], Room. 10:12 [vrt. 5. Moos. 6:4; Jes. 45:5], Room. 10:13 [vrt. Jooel. 2:32], Room. 10:14; vrt. Apt. 8:12, 9:13, 14, 15, 16, 17). Lisätietoja siitä, miksi muutokset Uuden maailman käännöksessä ovat erittäin merkittäviä löytyy Is the New World Translation a Better Bible? -PDF kirjasta, joka on käännetty myös suomeksi.

3.4 Keisarin uudet vaatteet ja Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti -kirjanen

Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti -kirjasta lukiessa tulee väistämättä mieleen tunnettu satu, jossa petkuttajat myivät keisarille olemattomasta kankaasta tehdyt vaatteet:

Siinä suuressa kaupungissa, missä keisari asui, vietettiin iloistaelämää, ja sinne tuli joka päivä paljon vieraita. Kerran kaupunkiin ilmestyi kaksi petkuttajaa. He olivat olevinaan kankureita ja kehuivat kutovansa maailman ihaninta kangasta. Sekä värit että malli olivat harvinaisen kauniit, ja lisäksi oli vaatteissa, jotka tästä kankaasta valmistettiin, kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä niitä (H. C. Adersen, Satu keisarin vaatteista).

Yksi toisensa jälkeen keisari lähetti tarkastamaan hänelle kudotun kankaan mallia ja värejä. Lopulta hän halusi tietää miten työ edistyi, koska oli kuullut virkamiesten ylistävän kankaan hienoutta:

Keisari ei nähnyt kangasta. - Olenko minä typerä? Enkö minä kelpaa keisariksi! - Oi se on erittäin sievää! sanoi keisari. Ja hän nyökäytti ystävällisesti päätään ja katseli tyhjiä kangaspuita uskaltamatta sanoa, ettei nähnyt mitään. Koko seurue tirkisteli muttei nähnyt mitään.Kaikki kuitenkin vakuuttelivat keisarin mukana: -oi se on erittäin sievää! Ja kehottivat keisaria esiintymään uudet vaatteet yllään siinä suuressa juhlakulkuessa, joka piakkoin pantaisiin toimeen (emt.)

Keisarille kuitenkin vakuutettiin edelleen miten hieno kangas oli ja miten hyvin se asettautui hänen ylleen. Yksi toisensa jälkeen hoviväestä ja kansasta vakuuttautuivat petkuttajien tinkimättömästä näkemyksestä eikä kukaan osannut lausua epäilyksiään ääneen. Vasta juhlakulkueessa lapsi, joka näki vain sydämellään, rohkeni huudahtaa totuuden:

- Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään! sanoin pieni lapsi. Herranen aika, kuulkaa nyt, mitä tuo viaton lapsi sanoo! virkkoi lapsen isä, ja sanoja kuiskattiin suusta suuhun. - Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! huusi vihdoin koko kansa. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli:- Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti. Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään. LOPPU. – H.C Andersen (emt.)

Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti -kirjasen tarkoituksena on saada lukija vakuuttuneeksi Jehova-nimen tärkeydestä ja esittää perustelut miksi Uuden maailman käännöksessä Jehova-sanan "palauttaminen" oli merkityksellistä. Todellisuudessa, kuten sivulta 23 käy ilmi, koko kirjasen 30-sivun perustelut, tyhjä kangas, jää ilmaan, sillä Jehova-nimeä ei ole olemassa Uuden testamentin teksteissä.

3.5 Kolminaisuus - tiesitkö, että se on pakanallinen harhaoppi?

Vartiotorni-seuran hallintoelin pyrkii julkaisuissaan vaikuttamaan jäseniensä uskollisuuteen leimaamalla jotkin asiat hyväksyttäviksi ja toiset tuomittaviksi. Järjestön luomassa mielikuvassa ohjeiden on tarkoitus kohentaa henkilön omaa hengellisen elämää ja "oikeaa" palvelusta Jehovaa kohtaan. Julkaisuissa lukijoille annetuissa ohjeissa pyritään tekemään selväksi esimerkiksi pakanallisten asioiden karttaminen. Pitkän ajan kuluessa opetuksen kohteena olleelle henkilölle muodostuu hyvin voimakas ja torjuva mielikuva kaikkea pakanallis-leimalla varustettuja asioita kohtaan. Ydinajatuksena opetuksessa on se, että järjestö pyrkii saamaan jäsenen mielessään yhdistämään toisiinsa sanat pakanallinen ja epäjumala. Vartiotorni-seuran johdolla on valta julistaa mikä tahansa asia pakanalliseksi, jos se palvelee liikkeen tarkoitusperiä. Tätä valtaa on käytetty esimerkiksi julistamalla kristinuskon käyttämä kolminaisuus-sana pakanalliseksi. Asioiden toistaminen lukuisia kertoja kirjallisuudessa edesauttaa seurakuntalaisten kokemaa reaktiivista torjuntaa tiettyjen sanojen, kuten kolminaisuus-sanan, kohdalla.

[Kuva 19.  pic/www.watchtower.org-finnish-library-pr--kolminaisuus.jpg]
Kuva 19. Vartiororniseuran virallisten esittelysivujen näkemys kristinuskon harhoista. Sivulla esitellään Mikä on elämän tarkoitus? (1993) -kirjasta. Kuva on pääotsikosta "Kristikunta on pettänyt Jumalan ja Raamatun" (vasen navigointipalsta) ja sen alaotsikosta "Epäraamatullisia oppeja". Huom. Sivun tekstiä on supistettu kuvassa olevan kolmen pisteen (...) kohdalla. Viitattu 2005-02-22, www.watchtower.org/languages/finnish/library/pr/ (kopio sivusta)

Järjestö on selittänyt kirjallisuudessaan kolminaisuus-käsitteen syntyneen kirkkokunnan keskuudessa Nikean kokouksessa 325 jKr. Käytännössä kolminaisuuskäsitettä tai sen teologisia perusteita ei muotoiltu Nikean kokouksessa, vaan Kristinuskon pääkohdat muotoutuivat useiden toisiaan seuranneiden ekumeenisten kokouksien tuloksena. Kriisin laukaisseet tapahtumat ja niitä käsitelleet kokoukset ajoittuvat yli n. 100 vuoden ajanjaksolle. Kysymys ei ole ollut kolminaisuus-opin muodostamisesta, kuten hallintoelin kertoo jäsenilleen, vaan kokouksien tarkoituksena oli ottaa käsittelyyn rinnakkaista opetusta antavien henkilöiden näkemykset. Kokoukset pyrkivät ottamaan kantaa kysymyksiin: kuka oli raamatun ilmoittama Jeesus? Mikä oli hänen ja Isän välinen suhde? Myöhemmissä kokouksissa käsiteltiin vastakkaisia näkemyksiä Jeesuksen olemuksesta esittäneiden henkilöiden ajatukset siitä oliko Jeesus kokonaan ihminen. Ratkaistavana ongelmana oli antaa julistus oliko Jeesus kokonaan ihminen vai vain jotenkin puolittain ihminen ja puolittain Jumala? Edelleen apostolisen ajan jälkeisissä seurakunnissa nousi esiin kysymys Pyhästä Hengestä. Mitä tuli sanoa Pyhästä hengestä ihmisille? Jokaisen vaiheen kautta, jokaisen kokouksen kautta, rakennettiin ikäänkuin ensimmäistä kertaa palapeliä ja selvärajaista linjaa siitä, mikä oli siihen asti apostolisen perimätiedon kautta kulkeutunut tunnettu usko. Tämä usko oli ollut tuohon asti lähes yksinomaan suullisen perinteen muodossa. Kristittyjen tuntemaa uskoa vastaan esitettiin gnostilaisuudesta käsin filosofisia ajatuksia, jossa usko haluttiin ymmärtää joko järjen tai salatiedon keinoin. Vähitellen käydyt ekumeeniset kokoukset muodostivat ikäänkuin kehän, jonka sisäpuolella jäi yhteisesti tunnustettu uskonnäkemys. Tämän rajan ulkopuolelle torjuttiin gnostilaiset ja filosofiset ajatukset esimerkiksi Jeesuksen osittaisesta luonteen jakautumisesta. Lisätietoa Kristinuskon muuttumasta uskontunnustuksesta löytyy "Kolmesta vanhasta kirkon tunnustuksesta".

Vartiotorni-seura on pyrkinyt vakuuttamaan kirjallisuudessa, että yksi "suuren Babylonin", kristinuskon, tuntomerkkejä olisi pitäytyminen "kolmipäisenen Jumala" -oppiin. Hallintoelin on erittäin voimakkaasti korostanut julkaisuissa, että kolminaisuus-sanaa ei löydy Raamatusta. Järjestön jäsen, joka vierailee kiinnostuneen ihmisen luona muistaa hyvin lehtien artikkelit ja saattaa mainita niistä henkilölle, joka joutuu hämmennyksiin asia kohdalla. "Minulle on aina kerrottu, että kolminaisuus on raamatullinen", saattaa olla hänen ensi reaktionsa, eikä henkilö osaa vähillä tiedoillaan vastata kommenttiin. "Hämmästyttävää, miten paljon todistajat tietävät enemmän", hän saattaa todistajien vakuuttelujen lomassa ajatella kuullessaan heiltä järjestön tarjoaman myyttisen kertomuksen "kristinuskon salaliittoteoriasta Jumalan nimen poistamisesta". Keskustelun edetessä tähän suuntaan on henkilölle tarjolla nähtäväksi erityinen hallintoelimen painama kirjanen, jossa aihetta käsitellään 31 sivun verran:

[Kuva 20.  pic/jt-kolminaisuus-esittely.jpg]
Kuva 20. Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? (1989) -kirjanen. Kansisivu, sisällysluetelo ja ote johtopäätöksistä kirjasen lopusta.

Nopeasti lukiessa kirjasessa käsitellyt perustelut tuntuvat vakuuttavalta. Se sisältää useita viittauksia professorien, sanakirjojen, teologisten julkaisujen ja hakuteosten lainauksiin. Jos henkilö pysähtyisi hetkeksi miettimään, hän huomaisi, että "kauneus on katsojan silmässä" ts. jonkun ihmisen kirjoittama teos tai lausunto ei vielä sinällään ole todiste asian raamatullisuudesta tai epäraamatullisuudesta. Kolminaisuus-aihe voidaan lopullisesti ratkaistava vain ja ainoastaan Raamatun sanoin, ei joidenkin professorien lausumien ja muiden ihmisten mielipiteiden nojalla. Tuntematta henkilöitä tarkemmin on mahdollista, etteivät kaikki lausuntoja antaneet välttämättä edes usko Raamatun jumalalliseen alkuperään (ts. henkeytykseen; sanainspiraatioon) ja sen auktoriteettiin. Asiaan vaikuttaa suuresti oppineiden mahdollinen liberaaliteologinen suhtautumistapa, joka on suurelta osin vallalla akateemisissa tutkimuspiireissä. Liberaaliteologisessa suuntauksessa ei useinkaan lähdetä henkilökohtaisen uskon näkökulmasta, vaan Raamattua katsotaan voivan tutkia mm. tekstikritiikin ja lähdekritiikin valossa. Kirjasesta ei lisäksi käy ilmi minkälainen on lausujien usko Raamattuun tai heidän uskonsa persoonalliseen Jumalaan.

Kirjasen alun useiden sivujen pohjustusten, asiantuntijalausuntojen ja lainauksien perään kuka hyvänsä asiaa tuntematon lukija olisi valmis nyökyttelemään mielessään ja myöntymään näin vahvojen auktoriteettien näkemyksiin. Vastarinnan ja epäilyksen vähentymisen jälkeen – henkilön ahmiessa tätä aivan uutta tietoa kolminaisuuden pakanallisuudesta ja harhaisuudesta – kirjanen siirtyy lopussa käsittelemään Raamatun todistuksia asiasta. Kirjanen päättyy rationaaliseen johtopäätelmiin, että kolminaisuus ei voi olla mahdollinen. Jumala on yksi, ei kolme. Mitä muuta lukija enää tarvitsee vakuuttuakseen asiasta? Hän on kirjasen lopussa jopa itse nähnyt ja tarkistanut mainitut raamatunjakeet. "Ihmeellistä, voisivatko liikkeen muutkin opit olla yhtä vahvalla pohjalla", henkilö miettii. Ansa on valmis ja henkilö on nielaissut syötin näennäisestä "akateemikoiden todistelusta", jonka päälle kuorrutuksena lopussa on kaadettu raamatunjakeiden kerma.

[Kuva 21.  pic/jt-kolminaisuus-03.jpg]
Kuva 21. Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? (1989), sivu 3. Alleviivaukset esiintyivät alkuperäisestä lehtisestä otetussa kopiossa. Jeesus on hallintoelimen mukaan enkeli, luotu olento muiden luotujen joukossa ja Pyhä Henki luvataan persoonattomana Jumalan voimana, kuten sähkö. Huomaa kirjasessa käytetty tunnepohjainen perustelu ja vetoaminen sanoihin "arvoa alentavaa" ja "Jumalaa häpäisevää".

[Kuva 22.  pic/jt-kolminaisuus-06.jpg]
Kuva 22. Tulisi sinun uskoa kolminaisuuteen? (1989), sivu 6. Huomaa kirjasen käyttämät lainaukset, joissa lukijalle esitetään yleisten sanakirjojen (kuten The Ensyclopedia of Religion), kirjailijoiden (Bernard Lohse; A Short History Of Christian Docrine), yliopiston akateemikoiden (professori E. Washburn) ja historioitsijoiden lausuntoja.

Kirjasen lopussa käsitellään joitakin yksittäisiä jakeita, ja siksi ensisilmäyksellä hallintoelimen esittämät jakeet näyttävät kumoavan kristinuskon opettaman Jumala-käsityksen. Kyseessä on kuitenkin harha, sillä kirjasessa kolminaisuus-käsitettä ei käsitellä samoin kuin alussa (kuten sivulla 3; vasen palsta), keskivaiheilla ja lopussa. Raamatun jakeiden tutkinta kirjasen lopussa ei siksi lainkaan puhu kristinuskon opettamasta Isä, Poika ja Pyhä Henki -teemoista, vaan aivan muusta. Kun lisäksi järjestön oppijulkaisut, kuten "Puhu perustellen käyttämällä Raamattua (1987)" -kirja (s. 163; kolminaisuus), vihjaavat kristinuskoon kuuluvan opetus, että Isän ja Poika olisi sama persoona., pyritään lukija tietoisesti saamaan omaksumaan kristinuskosta eri käsitys, kuin mikä se on todellisuudessa. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen esittäminen samaksi persoonaksi, kuten hallintoelin sitä käsittelee kolminaisuus-kirjasen raamatun jakeiden kohdalla, on käytännössä esitys modaalisesta kolminaisuus-näkemyksestä. Sen mukaan Jumalan uskotaan manifestoivan ts. ilmestyvän tarpeen mukaan kunakin persoonana: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä – ei kuitenkaan yhtä aikaa kaikkina näistä. Areiolainen käsitys taas opettaa Jumalan ja Jeesuksen välisestä suhteesta siten, että vain on yksi ainoa Jumala ja Jeesus on alempiarvoinen luotu olento. Tätä näkemystä edustaa Vartiotorni-seura ja moderni suuntaus Unitaari Universalismi, jonka oppi-isä oli Michael Servetus (1511-1553).

Kristinuskon kolminaisuus-käsitteen teologinen sisältö ei ole mikään näistä. Laajan sisältönsä vuoksi käsitettä ei ole mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti tässä dokumentissa. Lisätietoja siitä miten Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteet on todellisuudessa ymmärretty kristinuskossa, löytyy Nikean ja Kaldean kokouksien uskontunnustuksista.

Oppia Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä käsitellään myös hallintoelimen julkaisemassa "Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia" -historiankirjassa (1993), jossa lukijalle kerrotaan kolminaisuus-ajatusten tulleen kristinuskoon kreikkalaisesta filosofiasta. Kirjassa jätetään kuitenkin mainitsematta ne syyt, joiden vuoksi Nikean kokous ja muut kokoukset noin 100 seuraavan vuoden ajan (325 - 450 jKr) joutuivat jatkuvasti tarkentamaan käsitystä yhteisesti ymmärretystä Raamatun ilmoittamasta uskosta. Tuona aikana kirkkohistoriassa nousi esiin erityisen paljon kilpailevia näkemyksiä, jotka poikkesivat kristinuskon laajasti levinneestä yhteisestä opetuksesta. Jokainen kokous joutui käytännössä tarkentamaan kantaansa kysymykseen "Kuka oli Jeesus Kristus", jotta muut esiintyneet kilpailevat opit olisi tunnistettu (ks. Shelley, Bruce L., Church History in plain language, 1995, s. 108-115). Hallintoelimen julkaisema historiankirja taas antaa ymmärtää, että "filosofia" olisi sekoittunut kirkkoon ja sen opetuksen käännynnäisten kautta. Väitteen perusteita voisi havainnollistaa kysymällä tuoko ateisti, käännyttyään uskovaksi, mukanaan ateistisen maailmankuvan? Kirkkohistoriallisen Nikean ja Chaldean kokousten aikana eläneet ihmiset olivat tottuneet panteismiin ts. monijumaluuteen, mutta silti kreikkalainen moneen jumalaan uskova ihminen otti vastaan kristinusko opettaman yhden Jumalan ja hylkäsi aiemmin tuntemansa monet jumalat.

Kreikka oli oppineiden kieli, jolla pystyttiin määrittelemään hyvin tarkasti tietyt käsitteet ja asiat. Sen kielellinen ilmaisuvoima hakee vertaistaan koko maailmassa, sillä kreikan kielessä yksi ainoa sana tai verbi saattaa kertoa täydellisesti useita asioita; esim. sen kuinka kauan toiminta on kestänyt tai tulee kestämään. Ei ole siten lainkaan ihmeellistä, että Jumala valitsi Uuden testamentin säilyneeksi kieleksi kreikan, sillä sen avulla hän saattoi olla varma, että sen sanomaa ei voisi tulkita kovinkaan usealla tavalla. Tätä näkökulmaa vasten kreikka ei olekaan "filosofiaa" vaan mitä parhain keino ilmaista opilliset seikat täsmällisesti. Kreikkalaisten ihmisten liittyminen kristinuskoon ei tuonut mukanaan filosofiaa – siis ajatusta monesta kreikkalaisesta jumalasta – vaan saamme kiittää kreikan kieltä sen ilmaisuvoimasta. Vain kreikan avulla oli mahdollista määritellä Nikean ja Chaldean kokouksissa tarkasti miten Jeesuksen Kristuksen olemus ymmärrettiin ja selitettiin. Alla olevassa tekstissä mainittu "salakavala vaikutus" on perätön, sillä juuri kreikan kieltä käytettiin torjumaan apostolista uskoa kohdanneet väärät opetukset, eikä se siten liity alla mainitun otteen mainintaan: "tyydyttääkseen omaa älyään ja käännytttääkseen oppineita pakanoita".

[Kuva 23.  pic/jt-1993-julistajat-037.jpg]
Kuva 23. Jehovan todistajat - valtakunnan julistajia (1993) -historiankirja, sivu 37. Korostukset lisätty. Vartiotorni-seuran johto on pyrkinyt selittämään kolminaisuuden olevan seurausta filosofiasta, jonka väitetään ujuttautuneen 300-luvun kristinuskoon. Tätä filosofia-teemaa käsitellään toistuvasti järjestön julkaisuissa, jotta sanoma saadaan syövytetyksi uusien ja vanhojen jäsenien ajatuksiin. Todellisuudessa kristinusko kamppaili hellenistisen maailman panteistisen kulttuurin ja sen gnostilaisuuden keskellä. Aika ajoin nousseet opettajat pyrkivät ajamaan omia tulkintojaan alkuperäisestä sanomasta, jolloin nousi esiin tarve pohtia kysymystä "kuka on Jeesus". Noin sadan vuoden ajan kysymystä pohdittiin (325 - 451) ja näin muodostuneiden julistusten avulla Raamatusta poikkeavia käsityksiä vastaan muodostettiin kuuluisat "muuttumattomat uskontunnustukset".

Altavastaajaksi joutunut henkilö – tässä erittäin vaativassa teologisessa aiheessa – ei voi mitenkään olla valmis arvioimaan tai vastaamaan Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen -kirjasen esittämiin seikkoihin. Aihe vaatisi erilaisten kolminaisuus-käsitteiden teologista tuntemusta ja koko Raamatun laajaa tuntemusta. Vajavaisilla perustiedoilla varustettu henkilö, joka on hämärästi kuullut asiasta kenties viimeksi rippikouluaikana, ei ole valmis käymään mainittavaa teologista keskustelu asian tiimoilta. Järjestön henkilö sen sijaan on saattanut keskustella aiheesta aikaisemminkin.

Ongelma kolminaisuus-sanan käsittelyssä on monisyinen. Siihen kiteytyy koko kristinuskon ymmärtämä vakaumus ja oppi. Tämän vuoksi, aiheesta keskustelevan henkilön olisi tunnettava koko kristinuskon teologiset perustat ja prinsiipit sekä kristinuskon alkuaikoina esiintyneet opit ja ne syyt, joiden vuoksi kirkolliskokousten tunnustukset muotoiltiin tietyin sanankääntein (esim. miksi tunnustuksiin valittiin kreikan homoousis-sanaa eikä homoiousis-sana). Lisäksi henkilön olisi tunnettava kaikki asiaan liittyvät raamatunjakeet alkaen Israelin kansan liittojen eroista ja päätyen Jeesuksen vereen ja synnin olemukseen. Tämä vaatisi useiden vuosien kirkkohistoriaa ja toelogiaa käsittelevien kirjojen sekä raamatun lukemista. Sitä harvoin tavallisella Matti Meikäläisellä, ovensa todistajille avanneella ihmisellä, harvoin on. Vartiotorni-seuran jäsenelle kolminaisuus-aihe saattaa olla paljon tutumpi, hallintoelin on pitänyt huolen "hengellisen ruoan" jakamisesta erityisesti kolminaisuuttaa-käsittelevissä artikkeleissa. Näiden artikkelien toistolla seurakuntalainen pyritään saamaan yhä enemmän vakuuttuneemmaksi opin mahdottomuudesta ja sen pakanallisuudesta.

3.6 Kolminaisuus - onko se selittämätön mysteeri?

Hallintoelin on pyrkinyt esittämään kolminaisuuden kristinuskon mysteerinä ikään kuin kukaan kristitty ei oikeastaan osaisi selittää mistä on kysymys. Mysteeri-sanaan viittaaminen kolminaisuus-lehden lainauksissa (esim. s. 4: "mysteeri, jota ihmisjärki ei yrityksistään huolimatta voi ymmärtää") palvelee hallintoelimen vaikuttamisen tarkoitusperiä siinä, että ensi silmäyksellä lukija saattaa ajatella, että kyseessä on jokin asia, jota ei voisi selittää. Hallintoelimen esittämän ajatuskulun taustalla on saada lukija itse huomaamaan, että hän kävelee kohti loogista seinää. Seinämän kohdalla henkilön toivotaan huomaavan olevan umpikujassa eikä mikään muu johtopäätös, kuin hallintoelimen tarjoaman vastaus, näytä mahdolliselta. Ajatuskulku, jonne henkilö pyritään ohjataan, on: "... kyseessä on mysteeri, hämmentävä, siis selittämätön asia, siis Raamatunvastainen asia - kukaan ei osaa selittää asiaa, kukaan ei ole todistanut asiaa Raamatun sanoin, siis asia on epäraamatullinen, pakanallinen". Tämän ajatusketjun laukaisijana toimii juuri mysteeri-sanan arkimerkityksen käyttö.

Ajatellaanpa jotakin toista mysteeriä, jonka kohdalla järjestön esittämä päättelyketju ei olekaan pätevä. Jumala on mysteeri. Mutta Jumala ei ole selittämätön. Me tiedämme Jumalasta jotain, mutta emme koskaan pysty täydellisesti ymmärtämään millainen hän on. Rajalliseen käsityskykyymme ei mahdu, että Jumala on kaikkivaltias, kaikkivoipa ja kaikkitietävä. Nuo sanat itsessään ovat suurimmat superlatiivit mitä kielessämme on. Entä millainen on Jumalan olemus? Emme tiedä varmaksi. Raamattu antaa siitä vain ohikiitäviä viitteitä. Jumalalla ei ole mitään muotoa, joka rajoittaisi hänen olemustaa, sillä Raamatun alussa kerrotaan, että "Jumalan Henki liikkui vetten päällä (1. Moos. 1:2)" ja muualla Raamatussa luemme, että "Jumala on henki (Joh. 4:24)". Minkälainen on Henki? Onko sillä tietty koko, muoto, olotila? Emme tiedä. Raamattu ei kerro asiaa tyhjentävästi. Mitä tarkoittaa, että "Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan (Matt. 6:8))"? Emme käsitä tuon lauseen sisältöä täysin, sillä mitä se merkitsee, että "Jumala tietää ajatuksemme jo ennen kuin pyydämme". Mikään näistä ei kuitenkaan viittaa siihen, ettemmekö voisi tietää Jumalasta jotain. Jumala ei ole selittämätön, sillä me voimme kyllä selittää häntä, kuvailla häntä rajallisesti, mutta emme tyhjentävästi. Mysteeri-sana ei siis tarkoita sitä, että jokin asia olisi täysin selittämätön. Sana viittaa selityksen rajallisuuteen – siihen mihin ihmisjärki riittää.

Ottakaamme toinen esimerkki. Ymmärrämmekö mitä on valo? Näemme sen, mutta emme pysty selittämään miten se toimii. Kukaan tiedemies ei osaa tyhjentävästi selittää mitä on sähkömagneettinen valosäteily ja fotonien liike. Tietomme tästäkin näkyvästä ilmiöstä on rajallinen. Valo on suuri mysteeri ja kuitenkin silti selitettävissä; rajallisesti.

Kun kolminaisuudesta puhutaan mysteerinä, kyseessä ei ole selittämätön asia, vaan selitettävissä oleva asia. Hallintoelimen julkaisuissa kolminaisuus-asian käsittelyssä piilotellaan taka-ajatusta, että ennen kuin kolminaisuus-ajatus voidaan katsoa todistetuksi, olisi tämä "mysteeri" selitettävä tyhjentävästi, siis täydellisesti. Tämä on mahdoton vaatimus, samoin kuin on mahdotonta vaatia, että joku todistaisi Raamatulla tyhjentävästi millainen on Jumala ja hänen olemuksensa. Joudumme molemmissa tapauksissa, Jumalan ja kolminaisuuden kohdalla, tyytymään Raamatun rajalliseen ilmoitukseen; rajalliseen selitykseen asiasta.

Kolminaisuus käsitteenä on mahdollista todistaa pitävästi yksin Raamatun sanoista ja nämä perustodisteet (vrt. valo; lamppu syttyy, valon olemus on alustavasti "todistettu") on esitettävissä muutaman jakeen avulla. Tarkempaan tutkiskeluun ja koko todistusketjuun luonnollisesti vaaditaan huomattavan suuri osa Raamatun ilmoituksesta, sillä kolminaisuus siinä muodossa kuin kristinusko on sen formuloinut, ei ole tyhjentävästi löydettävissä yhden tai kahden jakeen avulla. Mutta jos on tarjolla useita satoja jakeita asian tueksi, on kolminaisuuden todistusketju kuitenkin katsottava pitäväksi. On muistettava mitä kolminaisuus-käsite tarkoittaa. Se on Oppi Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, jolloin kolminaisuuden teologian käsittely vaatii laajasti kaikkien Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ja näiden välisten jakeiden suhteiden tarkastelua.

Mitä todennäköisimmin järjestön jäsen, seurakuntalainen, ei ole tavannut ovelta ovelle -työssään ketään, joka olisi pystynyt käymään tätä laajaa keskustelua. Asiaa ei auta, vaikka henkilö menisi paikallisen papin juttusille, sillä hyvin harvat papit tuntevat Raamatun jakeita läpikotaisin. Pappien perustehtävä kansankirkoissa ei ole olla Raamatun asiantuntijoita – erehdys, jonka Vartiotorni-seuran jäsen usein tekee - vaan olla ensisijassa hengellinen paimen tavallisille seurakunnan jäsenille. Pappien työtehtävä eroaa huomattavasti Valtakunnansalien vanhimpien työtehtävistä siinä, että pappien tehtävät ovat enimmäkseen hallinnollisia (jumalanpalvelus, kastetilaisuudet, vihkijäiset, vanhustoiminta ym muu hallinto), kun taas Valtakunnansalien seurakuntia johtavien vanhempien ainoa tehtävä on Raamatun opetustoiminnan järjestäminen hallintoelimestä lähetettyjen yksityiskohtaisten viikkoaikataulujen mukaan.

Jos kukaan ei ole asettanut Vartiotorni-seuran hallintoelimen esittämää kuvaa kolminaisuudesta Raamatun vastaisena asiana testiin, ei henkilö ole päässyt varmistamaan, onko kysymyksessä kristinuskon harhaoppi vai hallintoelimen omille jäsenille hyvin myyty harhakuva asiasta. Ehkä syvällisessä tutkinnassa paljastuisikin, että järjestön tarkoituksena on saada jäsen uskomaan yksin sen tekemään Raamatun tulkintaan, sen sijaan että se kannustaisi jäseniä testaamaan antamansa opetuksen. Jos henkilö ei koskaan tutki asiaa itse, vaan luottaa hallintoelimen painamaan materiaaliin, hän väistämättä ottaa annettuna järjestön esittämän näkökannan.

Jos seurakuntalainen tapaisi henkilön, joka olisi valmis perustelemaan kolminaisuuden hänelle Raamatulla, vaatisi tämä useiden kuukausien säännöllisen tapaamisen noin kerran viikossa. On todennäköistä, että aktiivinen jäsen, julistaja, saattaisi kokea tapaamiset ajan tuhlaamiseksi, sillä hän saattaa olla kuvitelmissa, että mikään ei voi horjuttaa hallintoelimen tarjoamaa "totuutta" ja raamatuntuntemusta. Julistaja saattaa olettaa jo tietävänsä totuuden kolminaisuudesta harhaoppina, joten miksi siis keskustella aiheesta?

Lisävaikuttimena keskustelujen ehkäisemiseksi hallintoelin antaa jäseniensä ymmärtää, että "ei tule jäädä kiistelemään". Kiistely ja asioiden tarkistaminen ovat kuitenkin kaksi eri näkökantaa keskustelun etenemisestä. Hallintoelin, käyttäessään kiistely-sanaa, pyrkii ehkäisemään seurakuntalaisten kanssakäymisiä muiden ulkopuolisten tahojen kanssa. Julkaisuissa ei sitetä rohkaisuja asettaa opit koetukselle ja rehelliseen Raamatun jakeiden testiin. Järjestön kirjallisuudessa käytetystä kiistely-sanasta johtuen saattaa seurakuntalainen siksi jättää väliin tarjotun keskustelumahdollisuuden käyttämättä. Maininta "turhien keskustelujen välttämisestä" palvelee parhaiten hallintoelimen omia tarkoitusperiä, eikä jäsentä, joka kenties haluaisi selvittää mikä on totuus asiassa. Mitä enemmän jäsen saadaan välttämään keskusteluja, joista hän voisi saada tietoja ja perusteluja, sitä helpompi on järjestön pitää henkilö kiinni sen julkaiseman informaation varassa.

Vartiotorni-seuran hallintoelimen edun mukaista on valtakunnan julistustyössä saavuttaa useita Raamatusta kiinnostuneita ihmisiä. Sen edun mukaista ei ole antaa jäsenten jäädä keskustelemaan aiheista pitkäksi ajaksi asioiden tiimoilta henkilöiden luokse. Tavoitteena on enemmän toiminnan laajentuminen ja kasvu, kuin yksittäisten ihmisten uskonkysymysten vakava pohdiskelu. Vartiotorni-seuran hallintoelimen kannalta edistyminen henkilön kanssa tarkoittaa henkilön halukkuutta vastaanottaa järjestön tarjoamaa sanomaa. Mitä vähemmän Matti Meikäläinen tekee kysymyksiä, sitä helpompi hänet on saada ohjatun opetuksen piiriin.

Kolminaisuus-sana on jossakin mielessä huono kuvaamaan kristinuskon ymmärtämää Raamatun ilmoitusta. Sanassa voidaan nähdä omat puutteensa, mutta muutakaan yhtä ytimekästä ei ole aikojen saatossa tarjoutunut tilalle. Hallintoelin on painamansa kirjallisuuden kautta saanut kolminaisuus-sanan kohdalla lukijan ajatuksissa tapahtumaan vastareaktion ja torjunnan, sillä järjestö on pyrkinyt tekemään sanasta mahdollisimman epämiellyttävän ja luotaantyöntävän. Sanaan on järjestön sisällä voimakkaasti assosioituneet negatiiviset merkityssisällöt, kuten: pakanallinen, useat epäjumalat, filosofiasta peräisin oleva, Raamatun vastainen, selittämätön ja mysteeri. Nämä sisällöt, sanaan iskostetut leimat, toimivat samoin kuin jos tavalliselta henkilöltä kysyttäisiin mitä hänelle tulee mieleen sanasta "pakolainen" tai "äiti". Mielleyhtymien sidonnat sanoihin ovat opittuja ja hallintoelin pyrkii määrätietoisesti julkaisujensa kautta saamaan jäsenensä ajattelemaan kolminaisuus-sanan kohdalla tietyllä tavalla. Tätä ei henkilö välttämättä tiedosta, ennen kuin hän tekee itselleen kysymyksen: "Mitä minulle tulee mieleen sanasta X? Mitä se minulle merkitsee?"

Kolminaisuus-sana, lat. trinitas, ei esiinny Raamatussa. Järjestön julkaisuissa tämä on pyritty leimaamaan erittäin epäilyttäksi. Keskustelun tuoksinnassa ei kuitenkaan aina havahdu huomaamaan, että on monia muitakin sanoja nykykielessä, joita ei löydy Raamatussa. Hallintoelimen esittämän "sanan puuttuminen" -todistelun tausta-ajatuksena on saada lukijan ajatukset tietylle uralle. Vihjailun tarkoituksena on saada hänet epäilemään, että puuttuminen tarkoittaa yhtä kuin epäraamatullinen. Tähän yksinkertaiseen ja väärään logiikkaan on helppo kompastua vain silloin, jos asiaa ei pysähdy pohtimaan rauhassa. Lukijan kannattaa pysähtyä miettimään rauhassa sitä, "tekeekö sanan puuttuminen Uuden tai Vanhan testamentin teksteistä sanasta todellakin epäraamatullisen?" Vastausta pohtiessa voi rinnalle ottaa toisen kysymyksen: "Raamatussa ei esiinny Jehova-sanaa, vaan ainoastaan JHVH-tetragrammi. Onko Jehova-sana siis epäraamatullinen?" Pienen ajatusleikin jälkeen, on selvää, että sanan tai käsitteen puuttuminen Raamatun käyttämästä sanastosta ei tee siitä epäraamatullista, vaan ihmisen kielelle on luonnollista ottaa käyttöön käsitteitä kuvaamaan asioita ja kokonaisuuksia. Ajatusleikkiin voisi ottaa mukaan myös arkkitehtuuri-sanan, jota ei myöskään esiinny Raamatussa. Silti voimme olla varmoja että Jeesuksen ajan juutalaisuudesta on löydettävissä oma arkkitehtuurinsa. Voidaan sanoa, että mikään käsite tai sana itsessään ei ole pakanallinen tai epäraamatullinen, sillä sanat syntyessään ovat täysin neuraaleja. Vasta niihin assosioidut ajatukset ja konnotaatiot (vrt. "pakolainen") tekevät niistä propagandan välineitä.

3.7 Haluatko sinä paratiisiin maan päälle?

Useiden iltojen jälkeen on henkilöllä edessään erityinen opetuskirja, joka esittelee hyvin yksinkertaisella kielellä hallintoelimen tarjoaman oppirakennelman. Opetuskirja sisältää runsaasti tunteisiin vetoavia kuvia sekä runsain mitoin kuvauksia tulevaisuudessa ennallistetusta paratiisista. Kirja kertoo tämän uuden Eedenin, paratiisin, tulevan ennallistettavaksi maan päälle. Tässä opetus poikkeaa kristittyjen opetuksesta, jossa taas taivas on ihmisten pelastumisen paikka. Jos henkilö liittyisi Vartiotorni-seuraan, hänellä olisi mahdollisesti "odote" päästä tulevaisuudessa ennallistettavaan maahan. Kirjan käsittelemät aiheet käydään lävitse yksi kerrallaan, hyvässä järjestyksessä, ja sen tarkoituksena on saattaa ihminen vakuuttuneeksi Vartiotorni-seuran hallintoelimen ilmoituksen raamatullisuudesta.

Kirjan omaksumisessa on käytössä hyvin tehokas behavioristinen, mutta ala-astemainen, "Lue kappale - vastaa sivun alalaidassa oleviin kysymyksiin" -opetusmetodi. Tiukan strukturoidut "ilmaiset opetustunnit" eivät edistä lukijaa itsenäiseen ajatteluun ja tekemään kysymyksiä kappaleiden käsittelemien aiheiden ulkopuolelta. Kysymyksiin tulee vastata omin sanoin, mutta henkilön odotetaan pysyvän täysin kappaleessa esitettyjen johtopäätösten rajoissa. Ulkopuolisen teoksen ottaminen tutkiskelun rinnalle tuntuu todistajista yleensä epämieluisalta ja teoksiin suhtaudutaan vastahakoisesti, jopa torjuvasti. Hallintoelimen tehokas julkaisutoiminta ja lehtien artikkelit ovat saaneet useimmat seurakuntalaiset uskomaan, että Järjestön kirjallisuus kattaa kaiken; muu hengellinen kirjallisuus on käytännössä panettelijan eksytystä ja siksi kartettavaa.

[Kuva 24.  pic/jt-1987-sina-voit-elaa-esittely.jpg]
Kuva 24. Sinä voit elää paratiisissa maan päällä (1987). Aikaisempi kirja, jota hallintoelimen ohjeiden mukaan tuli käyttää uusien jäsenien opetuksessa. Viikottaisten "ilmaisten raamatuntutkiskelukäyntien" yhteydessä kirja käytiin yksityiskohtaisesti lävitse. Henkilölle ei yleensä tarjota luettavaksi muita kirjoja ennen kuin voimassa oleva opetuskirja on käsitelty loppuun.

Kirjan ja useiden muiden Vartiotorni-julkaisujen tutkiskelujen edetessä, Raamatun käyttö huomattavasti vähenee ja henkilölle tarjotaan vastauksia viittaamalla enimmäkseen hallintoelimen julkaisuihin ja niiden artikkeleihin. Tässä vaiheesa henkilölle on lahjoitettu hallintoelimen julkaisema Uuden maailman raamatunkäännös (UM), josta henkilöä voi tarkistaa opetuskirjan tekstien seassa olevat jaeviitteet. Viitteiden tarkoituksena on "todistaa" kirjan esittämien oppien raamatullisuus. Hallintoelimen julkaisuilla ja UM käännöksellä on tietty yhteys, sillä henkilö on vaikeampi saada vakuuttuneeksi kirjallisuudessa viitattujen jakeiden todistusvoimasta, jos henkilö pitäytyy esim. Vanhan kirkkoraamatun 1938 painokseen.

3.8 Täsmällinen tieto - onko se pelastuksen tie?

Sinä voit elää paratiisissa maan päällä (1987) -kirjan seuraajaksi julkaistin Tieto, joka johtaa ikuiseen elämään (1995) -kirja. Kauan palvellut nk. Paratiisi-kirja sai uuden seuraajan, jota alettiin käyttää uusien jäsenien kotitutkiskeluissa. Tieto-kirja alkaa järjestön muiden julkaisujen tapaan kertomalla paratiisista. Tämän ruusunhohtoisen kuvan avulla henkilö pyritään saamaan vakuuttuneeksi, että vain tieto, voi johtaa hänet ikuiseen elämään (pienikantinen kirja, s. 7) tulevaisuudessa paratiisiksi ennallistettavaan maahan. Nopeasti luettuna voisi ajatella, että kirja viittaisi Raamatun ahkeraan lukemiseen. Käytännössä tieto-sanalla viitataan henkilön velvollisuuteen hankkia tietoa väsymättömästi järjestön julkaisuista koko tulevan seurakuntaelämänsä ajan. Tieto-kirja painottaa asiaa sanoin:

TÄSMÄLLINEN TIETO - SUOJA: Jumalan tahdon tekeminen vaatii sekä Jehova Jumalan että Jeesuksen Kristuksen täsmällistä tuntemusta. Tuo tuntemus, tieto, johtaa ikuiseen elämään. Varmasti me kaikki haluamme siksi suhtautua vakavasti täsmällisen tiedon hankkimiseen Jumalan sanasta, Raamatusta (...) Tälläinen tieto palvontaamme saastumiselta (...) Jos tietäisit, että joku on tahallaan myrkyttänyt vesilähteesi, joisitko siitä edelleen? Alkaisit varmaankin heti etsiä puhtaan veden lähdettä, josta voisit juoda vaaratta. Kun hankimme Jumalan sana täsmällistä tuntemusta, voimme tunnistaa tosi uskonnon ja hylätä epäpuhtaudet, jotka tekevät palvonnan Jumalalle kelpaamattomaksi. (Tieto, joka johtaa ikuiseen elämään, pienikantinen painos, sivut 46-47).

Tiedon lisääntyminen, sen muuttuminen ja tiedon ajan tasalla pysyminen edellyttää henkilön olevan kiinnostunut tutkimaan kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyviä Herätkää! ja Vartiotoni -lehtiä. Tämän lisäksi henkilö "hankkii tietoa" traktaateista ja uusimmista kirjoista, joiden julkistaminen yleensä tapahtuu kohun saattelema. Seurakuntalaisten keskuudessa tiedetään jo etukäteen, että tyypillisesti kesän konventissa on uutta tietoa tulossa, joko kirjasen, lehtisen tai uuden kirjan muodossa. Järjestön tärkeimpänä toimintatapana onkin pitää jäsenet jatkuvasti varpaillaan vyöryttämällä esiin jotain uutta, jotta jäsenien tarmo voitaisiin suunnata sen omaan kirjallisuuteen samalla kun varoitetaan ulkopuolisen tiedon vaaroista.

[Kuva 25.  pic/jt-1995-tieto-joka-johtaa-ikuiseen-elamaan.jpg]
Kuva 25. Tieto, joka johtaa ikuiseen elämään -oppikirja (1995). Järjestön sanastossa "uusi valo", jota hallintoelimen ohjeiden mukaisesti aikaisemmin käytettiin kiinnostuneen henkilön perehdyttämisessä järjestön käsityksiin. Oppikirjan sivujen loppuun on kysymyslista, johon "ilmaisessa Raamatuntutkiskelutilaisuudessa" kiinnostuneen henkilön tulee etsiä vastaukset edellisten kappaleiden sivuilta. Kirja sisältää paljon kuvia, kuten taka-alalla oleva henkilö sivulla 20. Etualan sisällysluettelo on sivulta 2.

Kirja jatkaa paraatiisia käsittelevässä osassa sanoin: "Jos elämä paratiisissa vetoaa sinuun, älä anna minkään estää sinua hankkimasta tietoa Jumalasta" (s. 10). Järjestön näkökulmasta estämisellä tarkoitetaan ulkoapäin tulevien impulssien torjumista. Kaikki tieto, joka tulee ulkoapäin ja joka kertoo asiat eri tavalla kuin järjestön kirjallisuus, on demonien hyökkäystä valtakunnan työtä kohtaan. Järjestö opettaa, että sitä hyökkäystä tulee jokaisen seurakuntalaisen vastustaa. Asiasta ei mainita uuden jäsenen Tieto-oppikirjassa, vaan toimintaan mukaan saatu henkilö oppii tämän ymmärryksen viikottaisten valtakunnansalien Vartiotorni-lehden tutkiskelutilaisuuksissa.

Vartiotorni-seuran julkaisuissa viitataan usein täsmällinen-sanaan, jotta lukijalle painotettaisiin, että yleinen tieto sinällään ei riitä, vaan tiedon tulee olla erityisen tarkkaa. Jäsenen halutaan ymmärtävän, että vain järjestön omat julkaisut pystyvät tarjoamaan oikeaa ja syvällistä tietoa ja ymmärrystä Raamattuun. Yllä olevan Tieto-kirjan lainauksesta käy ilmi järjestön poikkeava näkemys pelastumisesta. Sen mukaan pelastus olisi riippuvainen tosi tiedosta ja sen hankkimisesta. Järjestön kirjallisuudessa usein viitataan jakeeseen Joh. 17:3, joka Uuden maailman käännöksessä on käännetty sanoin: "tämä merkitsee ikuista elämaaä, että he hankkivat sinun tuntemustasi (...)". Uuden maailman käännöksen turvin Raamatun ilmoitus pelastussanomasta on muutettu tiedolliseksi suoritteeksi, jossa tiedon hankkimiselle saisi kuolemattomuuden. Sanoja "hankkia tuntemusta" ei kuitenkaan ole alkuperäisessä kreikan tekstissä, vaan kyseinen kohta puhuu inhimillisestä, henkilökohtaisesta, Jeesuksen ja Isän tuntemisesta.

[Kuva 26.  pic/bible-verse-jh-17-03-novum-kit.jpg]
Kuva 26. Esimerkki jakeen Joh. 17:3 alkuperäisestä kreikasta KIT ja Novum -tekstilaitosten valossa. Ylinnä olevassa järjestön Kingdom Interlinear translation of the Greek Scriptures -kirjassa näkyvä henkilökohtaista tuntemista (eng. knowing you) ilmaiseva sana on Uuden maailman käännökseen oikealle muutettu muotoon "hankkia tuntemusta" (eng. taking knowledge). Oikea henkilökohtaista tuntemista ilmiaseva sana (kreik. ginoskosin; vrt. KIT vasen palsta), näkyy myös Novum-teoksen kreikankielisessä tekstilaitoksessa. Korostukset lisätty.

Tieto-kirjan esittämä näkemys ihmisen pelastumisesta poikkeaa Raamatun kokonaissanomasta, jossa painotetaan jokaisen ihmisen tekemää parannusta (2. Kor. 7:10), sydämen muutosta ja henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tiedolla sinänsä tai sen määrällä ei ole Raamatun mukaan merkitystä, vaan ainoastaan ihmisen henkilökohtaisella uskolla ja sydämen tilan muuttumisella. Raamattu kertoo, että tieto ei voi pelastaa. Evankeliumien johtoajatuksena on usko Jeesuksen nimeen (Matt. 19:29; Joh. 3:15, 6:47, 54, 1. Tim. 1:16; 1. Joh. 5:11, 13) ja siihen että vain Vapahtaja voi ottaa pois jokaisen ihmisen synnin (Joh. 3:16, 20:31; Apt. 4:12, 26:18; 1. Joh. 2:12, 5:13). Pelastus Raamatussa kytkeytyy kiinteästi uskoon (Luuk. 7:50). Ihminen voi olla uskossa ilman että hän paljoakaan tietää asioista. Ihmissuhteissa rakkauden ja uskon välillä on myös syvä suhde. Henkilö voi hankkia vaikka kuinka paljon kirjallista tietoa rakkaudesta, mutta se ei silti vie häntä yhtään lähemmäksi varsinaista rakkauden tuntemusta; ihmisen tulee rakastua kokeakseen rakkauden. Jeesus ei kysynyt "onko sinulla tietoa pelastuksesta", vaan hän kysyi: "Uskotko sinä" (Mark. 16:16; Luuk. 8:12, 48; Apt. 15:11, 16:31, Ef. 2:5, 8, 9, 2. Tim. 3:15, Hepr. 11:7, 31; 1. Piet. 1:5). Pelastuneesta henkilöstä tulee sanamukaisesti uskova (Ef. 1:13) ja hänellä on pelastusvarmuus (Room. 8:15; Gal. 4:6; Ef. 1:13).

Raamatun kertoma pelastuksen tie ei aukea rationaalisen, järjellä systematisoidun, tiedon avulla, kuten Vartiotorni-seura tarjoaa asian Tieto-kirjassa. Asiaa voisi verrata arkipäiväiseen toisen ihmisen tuntemiseen, joka voi olla joko tiedollisesta tai inhimillistä. Kysymys: " Tiedätkö Pekan, joka asuu parin kilometrin päässä", on aivan eri kysymys kuin: "Miten hyvin tunnet Pekan?" Raamattu puhuu henkilökohtaista suhteesta, henkilökohtaisesta Jumala suhteesta. Tämä tunteminen ei ole tiedollisesta tai älyllisestä. Ihminen pelastuessaan kokee asian; hän ei pelkästään tiedä pelastuneensa. Tätä kokemusta tarkoittivat Jeesuksen lupaus hänen tulostaan asumaan ihmisen sydämeen Isänsä kanssa (Joh. 14:23). Myös puheet rakkaudesta viittavat samaan henkilökohtaisen tuntemiseen (Matt. 5:43, 46, 10:37, 22:37). Jopa Filippos, yksi apostoleista, oli matkannut Jeesuksen rinnalla pitkään järjellään, mutta ei sydämellään (Joh. 14:9). Jumalan tunteminen on Jumalan rakkauden löytämistä – hänen armonsa ja hyvyytensä – sillä vain sydämellä voi nähdä; siihen ei riitä tiedollinen ymmärrys (Matt. 13:15). Jumalaa ei voi todellakaan tuntea ilman rakkautta (1. Joh. 4:8, 10, 5:1).


4.0 Vartiotorni-seuran maailmankuva ja eläminen järjestössä

4.1 Kristillisille käsitteille on annettu eri merkitys

Vartiotorni-seuran tarjoamat opilliset aiheet saattavat vähän Raamattua tuntevalle ihmiselle näyttäytyä hyvin samalta kuin kristinuskossa. Alustavissa keskusteluissa järjestöön tutustuessa näyttää siltä kuin kyseessä olisivat vain pienet erot. Kysyttäessä jäsenet kertovat uskovansa pelastukseen, he kertovat uskovansa Jeesukseen Jumalan Poikana, lunastus-sana on jäsenille erittäin tärkeä ja he uskovat vakaasti Raamattuun ainoana totuuden mittaajana. Keskusteluissa käytetty terminologia näyttäytyy aluksi samana kuin kristinuskossa ja ellei henkilö tunne kristinuskon termien sisältöjä, hän ei vähittäin etenevien keskustelujen lomassa huomaa, että hallintoelin on antanut käsiteillä täysin eri merkityksen seurakuntalaisten silmissä.

[Kuva 27.  pic/www.watchtower.org-finnish-library-pr--jumalan-tarkoitus-1914.jpg]
Kuva 27. Vartiororniseuran virallisten esittelysivujen näkemys lopun ajan täyttymisen ajankohdasta. Sivulla esitellään Mikä on elämän tarkoitus? (1993) -kirjasta. Kuva on pääotsikosta "Jumalan tarkoitus toteutuu pian" ja sen alaotsikosta "Kuinka lähellä olemme", kappale 6. Viitattu 2007-05-22, www.watchtower.org/languages/finnish/library/pr/. Korostukset lisätty.

Armo-käsitteen kristillinen sisältö on seurakuntalaiselle tuntematon, sillä heille asia on opetettu nimellä "Jehovan ansaitsematon hyvyys". Armon ja lahjan sijasta järjestön jäsen on uskossa, että hänen on jatkuvasti osoitettava ja todistettava uskonsa näkyvin teoin Jehovalle ja muille järjestön jäsenille – veljille ja sisarille. Järjestö on opettanut hänelle, että uskon pitää olla elävää ts. näkyvää ja siksi seurakuntalaiset saadaan tuntemaan huonoa omatuntoa, jos he eivät tee julistustyötä; käy sinun ja muiden ihmisten ovella. Todistustyö on kuin damokleen miekka, joka koko ajan muistuttaa seurakuntalaisia heidän velvollisuuksistaan osoittaa hengellisyytensä, jotta kukaan ei vain katsoisi heidän olevan "hengellisen vahvistuksen tarpeessa". Henkilö saatetaan pienemmissä yhteisössä katsoa "toimettomaksi julistajaksi", jos hän ei palauta henkilökohtaista palveluraporttiaan useaan kuukauteen. Tämä sosiaalinen häpeään joutuminen, muiden sisarien ja veljien paheksunta ehkäisee käytännössä vähin äänin henkilön osallistumista Valtakunnansalin kolmeen viikottaiseen kokoukseen. Kukapa haluaisi tuntea olonsa vaivautuneeksi ja olla toisten katseiden punnittavana.

Järjestön ja vanhinten näkökulmasta yksittäisen seurakuntalaisen pelätään vaipuvan hengellisen heikkouden tilaan, jos hän 1) jättää todistustyön 2) ei käy säännöllisesti kokouksissa 3) ei seuraa kaikkia järjestön antamia ohjeita. Näiden kohtien laiminlyönneistä päätellään jäsenen tarvitsevan hengellistä vahvistusta. Yksi seurakunnan vanhimmista ja joku muu seurakunnasta saattaa poiketa niin kutsutulle paimennuskäynnille (ks. vuoden 2002 To All Bodies of Elders -kirjeen teksti kohdassa 2.1), jonka tarkoituksena on suostutella henkilö takaisin järjestön ohjatun ja valvotun toiminnan piiriin. Vanhinten näkökulmasta henkilölle ei ole tarpeen ilmoittaa milloin kyseessä on "paimenkäynti" ja milloin taas tavallinen "sosiaalinen vierailu". Yleensä pitkään kokouksista pois ollut toimeton seurakuntalainen osaa laskea yhteen 1 + 1 saadessaan esim. puhelinsoiton seurakunnan vanhimmilta, joka esittää lyhyen jutustelun jälkeen toiveen poiketa "käymään" ja "kyselemään kuulumisia". Ei ole myöskään harvinaista, että vanhimmat saattavat suoraan ilmestyä oven taakse "olleessaan tässä lähistöllä" ja näin aiheuttaa henkilölle tukalan tilanteen, josta ei ole kunniallista kieltäytymisen mahdollisuutta. Vanhimman käännyttäminen pois ovelta tarkoittaisi käytännössä joutumista entistä tarkemman silmälläpidon alaiseksi.

Seurakunnan toimintatapa ja tiukkojen moraalisten elämäntapanormien asettaminen jäsenille, johtaa käytännössä keskinäisen valvonnan ja raportoinnin kulttuuriin. Ne, jotka ovat uskoneet tiukasti kaikki hallintoelimen ohjeet, haluavat hyvinkin tarkasti seurata annettua ideaalia ja pyrkivät "pitämään seurakunnan puhtaana" ilmoittamalla rikkomuksista seurakunnan vanhimmille. Hallintoelimen julkaisuissa jäsenten toinen toisiaan kohtaan osoittamaa valvontaa pyritään pehmentämään käyttämältä siitä nimitystä rakkaudellinen huolenpito. Seurakuntalaisille asia esitetään aivan kuten kyseessä olisi luonnollinen yhteisön olotila ja toimintatapa, jossa yksilön ei tulisi peitellä toisen kristityn "vakavia" syntejä ollessaan sellaisen silminnäkijä. Jäsenten valvontavelvollisuuteen vedotaan rinnastamalla järjestö pienoisyhteiskuntaan ja kansalaistoimintaan, jossa "Kansalaisten oletetaan raportoivan rikokset kuten yhteiskunnassa poliisille". Jotta ihmissilmistä koostuvan valvontakoneisto toiminta olisi ylipäätään mahdollista, on Vartiotorni-seuran hallintoelimen ollut välttämätöntä poimia Raamatusta sopivat jakeet, jotta käytäntöön saadaan "raamatullinen" hyväksymisleima. Uuden testamentin teksteissä ei kuitenkaan löydy ainuttakaan jaetta, jossa ihmisten kristittynä elämisen velvollisuuteen kuuluisi yleinen kantelu- tai raportointitoiminta.

On kyseenalaista, voidaanko toimintaa nimittää Vartiotorni-seuran mukaan rakkaudelliseksi, sillä käytännössä kyseessä on seurantajärjestelmä, jossa henkilön kaikkea, myös vapaa-aikana tapahtuvaa, tapahtuvaa, sosiaalisia kanssakäymistä ja toiminta, on silmälläpidon alaisena. Jos henkilö on nähty epäilyttävien maailmallisisten tuttavien seurassa esim. kaupungilla, tai kulkevan käsi kädessä muun kuin toisen seurakuntalaisen kanssa, heittää se mitä epäilyksen varjon henkilön päälle. Erityisen huomion alaiseksi ihminen joutuu, jos hänet on nähty entisen todistajan seurassa tai toiseen kirkkokuntaan kuuluvan uskovan ihmisten seurassa. On hyvä kuitenkin muistaa, että eri seurakuntien välillä on eroja; pienissä seurakunnissa ja vähälukuisilla paikkakunnilla sosiaalinen kanssakäyminen saattaa olla tiukemmin kontrolloitua kuin suuremmissa (esim. Hki), jossa jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan ja jossa keskinäiset suhteet saattavat olla löyhempiä.

Uudestisyntymisen ei katsota olevan juurikaan ole todellisuutta uudelle seurakuntalaiselle. Kristitty, joka mainitsee olevansa uudistisyntynyt ja tuntevansa Pyhän Hengen sisällään, on seurakuntalaisen silmissä kummajainen. Hän ei voi mitenkään ymmärtää, että kyseinen henkilö voisi olla yksi 144 000:n etuoikeutetun ja taivaaseen menevän jäsenen joukosta. Hallintoelimen ilmoituksen mukaan seurakuntalaiset on saatu sisäistämään käsitys, että uudestisyntynyt-nimitys on varattu ainoastaan harvoille etuoikeutetuille ihmisille, uskollinen ja ymmärtäväinen orja -luokan jäsenille ts. "voidelluille". Seurakuntalaisen näkökulmasta kyseessä on hallintoelimen ilmoittama erityinen ihmisjoukko, jonne henkilö ei katso voivansa kuulua, eikä hän voi näin ollen myöskään olla uudestisyntynyt.

Hallintoelin on myöhemmissä julkaisuissa ilmoittanut, että seurakuntalaisilla on mahdollisuus olla uudestisyntyneitä, mutta käytännössä tämä mahdollisuus ei koskaan realisoidu. 144 000:n ihmisen lukumäärä on jo ollut täynnä kauan sitten. Kysymykseen "Minä päivänä sinä tiesit/tunsit uudestisyntyneesi?", ei seurakuntalainen useinkaan voi antaa vastausta. Järjestö on opettanut, että on mahdotonta olla uudestisyntynyt, sillä se merkitsisi uskollinen ja ymmärtävä orja -luokkaan kuulumista; niihin, jotka hallitsevat taivasta käsin toisia ihmisiä maan päällä. Pystyäkseen kuitenkin puhumaan uudestisyntyminen-aiheesta, saattaa seurakuntalainen kertoa, että hänelläkin on mahdollisuus saada Pyhää Henkeä (Ks. Watchtower 1996-06-15, sivu 3 ja Watchtower 1996-08-15, sivu 21). Tällä henkilö tarkoittaa, että tehdessään julistustyötä, hän saa Jumalalta "voimaa" työnsä tekemiseen. Kuilu keskustelijoiden välillä on siinä, että hallintoelimen opetuksessa Pyhä Henki on vain eloton voima, eikä persoona, joka asuisi ihmisen sydämessä antamassa ohjausta ja iloa elämään.

Pelastus-käsite ei hallintoelimen painamassa kielessä tarkoita samaa kuin kristinuskon "uskoa Jeesukseen kaikkien ihmisten syntien lunastajana". Julkaisujen kautta jäsenelle on opetettu sanan merkitsevän uskoa nk. pelastusjärjestelyihin, joilla viitataan vapautukseen "nykyisestä pahasta asiainjärjestelmästä". Nämä pelastusjärjestelyt kattavat sisälleen joukon asioita. Hallintoelimen johtaman järjestön yhteydessä pysymisen ehtona on näiden pelastusjärjestelyjen tunnustaminen ja niihin uskominen. Järjestelyjen kautta jäsenet voivat mahdollisesti saada "edun" ikuiseen elämään maan päälliseen paratiisiin. Kattavampi selvitys hallintoelimen pelastusopista löytyy mm. entisen todistajan, Valaisijan, sivulla. Lyhyesti kerrottuna nämä pelastusjärjestelyt ovat:

Kuukausia kestävien seuran kirjallisuuden tutkimisen, Valtakunnansalien kokoustoimintaan ja kenttäpalvelukseen osallistumisen jälkeen henkilö opiskelee välttämättömiä kastekysymyksiä ja vastaanottaa "edun kuulua" järjestöön, kastamalla itsensä jäseneksi. Hallintoelimen mukaan ilman liittymistä heidän johtamaansa järjestöön – ilman kastetta – henkilö jää pelastuksen ulkopuolelle ja on tuomittu ikuiseen olemattomuuteen nk. tyhjiin hävittämiseen Herran viimeisenä päivänä Harmagedonissa. Tätä ulkopuolelle jäämisen kuvaa ruokitaan tunteisiin vetoavilla kuvasarjoilla:

[Kuva 28.  pic/jt-2003-learn-from-great-teacher-page-243.jpg]
Kuva 28. Harmagenin sota, jossa kaikki Järjestön ulkopuolella olevat naiset, lapset ja muut ihmiset tuhotaan. Vain se, joka "kestää loppuun asti" järjestön sisällä voi saada mahdollisuuden välttyä tältä tuholta. Järjestö uskottelee jäseniensä eläneen viimeisiä päiviä vuodesta 1914 lähtien. Kuva kirjasta Learn from the Great Teacher (2003), sivu 243.

Yllä esitetyt asiat kokonaisuudessaan selkiytyvät henkilölle vasta, kun hän on pitkään osallistunut valtakunnansaleilla tapahtuviin palveluskokokouksiin ja tutkiskelutilaisuuksiin. Näiden kokousten tarkoituksena on johtaa ihminen teokraattiseen kasvatukseen ja pitää ihminen järjestön hengellisessä ohjauksessa, jossa oikeaan aikaan järjestön jakama "hengellinen ruoka" annetaan nautittavaksi järjestön julkaisujen kautta. Liittyvälle henkilölle kerrotaan asioita ainoastaan pikku hiljaa, ja "oikeassa järjestyksessä", jotta liittyminen ja oppijärjestelmän omaksuminen ja siirtyminen kristinuskon opetuksista järjestön opetuksiin tapahtuisi mahdollisimman pehmeästi ja huomaamatta.

4.2 Raamatun tutkiminen on näennäistä ja yksipuolista

Vartiotorni-seuran hengellinen johto painottaa kirjallisuutensa kautta järjestössä tapahtuvaa Raamatun tutkimista. Käytännössä tutkiminen-sanalla tarkoitetaan kapeasti ainoastaan Vartiotorni-seuran virallisten julkaisujen kautta tapahtuvaa Raamatun tutkimista. Raamatun tutkiminen -nimikettä käytetään minkä hyvänsä hallintoelimen julkaiseman artikkelin tai kirjan lukemisesta, kunhan luettava asia vain sisältää viitteitä Raamatun jakeisiin. Tutkiminen-sanalla ei hallintoelimen painamassa kirjallisuudessa tarkoiteta tiedon hankkimista eri lähteistä ja niiden vertailua tai vastakkaisten väitteiden tarkastelua. Seurakuntalainen saadaan "maailmallisia" asioita käsittelevien artikkelien jälkeen uskomaan epäillen ja vastahakoisesti järjestön ulkopuoliseen kirjallisuuteen. Erityisen voimakkaasti hallintoelin pyrkii leimaamaan kaikki muut kuin heidän julkaisunsa epäluotettavaksi. Hallintoeelimen julkaiseman kirjallisuuden kanssa ristiriidassa oleva tieto esitetään panettelijan eksytyksenä ja jäsenen annetaan ymmärtää, että olisi parempi jos hän ei vastaanottaisi ja lukisi ulkopuolista tietoa lainkaan. Artikkeleissa tuodaan esille ihannekuvaa, jossa seurakuntalainen välittömästi ulkopuolisen teoksen saatuaan, heittää sen roskikseen lainkaan sitä avaamatta. Käytännössä tämä maailmankuva "ulkopuolisesta tiedosta" johtaa siihen, että valtakunnansalilla käydyissä keskusteluissa jäsenet palkitsevat toisiaan itsesensuurista, viittamalla muihin ulkopuolisiin, jotka yrittivät saada heidät vastaanottamaan ulkopuolista materiaalia. Tämä itsevahvistus korostuu koko ajan muistuttamalla, että tulee jatkuvasti vastustaa maailmallisia arveluttavia asioita, kuten vaaralliseksi tunnettuja kirjoja tai julkaisuja ja hengellisesti arveluttavia Internet-sivuja. Näiden keskustelujen kautta välittyvistä hienovaraisista huomautuksista, tunnelmasta ja katseista, sosiaalisista palkkioista, jäsen saavat vahvistusta sille, että hän on toiminut oikein ja on pysynyt "hengellisesti vahvana" ja "vastustanut panettelijaa".

Usein jäsenen esittämä arvio muusta kirjallisuudesta on: "kuinka luotettavana pidät lukemaasi tietoa?" Tätä kysymystä ei kuitenkaan tule mieleen esittää hallintoelimen oman kirjallisuuden kohdalla. Jäsen on tuskin pysähtynyt miettimään mitä kaiken ulkopuolisen informaation sulkemisesta seuraa. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Ajatusten havahduttamiseksi voi lukija muistella kommunistisen Kiinan sosialistista maailmankuva, autoritäärisesti johdettua Pohjois-Korean valtiota tai entisen Neuvostoliiton kommunismin läpitunkemaa yhteiskuntajärjestystä. Kaikissa näissä yhteiskuntajärjestelmissä totalitaristinen ote perustui juuri ensisijaisesti tiedon ja ajatusten vaihdon kontrollointiin. Kun ihmisen saaman tiedon määrä supistetaan koskemaan vain hyvin kapealle alueelle, ovat seuraukset arvattavissa.

4.3 Ulkopuolinen maailma on Panettelijan vallassa – niin myös tieto

Vartiotorni-seuran julkaiseman kirjallisuuden ylivertainen asema seurakuntalaisen silmissä perustuu siihen, että järjestö saanut jäsenet uskomaan kirjallisuuden tulevan suoraan Jehovalta. Valtakunnansaleilta, kokouksista ja kirjallisuudesta saa kuvan, jossa Vartiotorni-seuran hallintoelin esitetään olevan Jehovan toimivan voiman, ns. "pyhän hengen voiman", ohjauksessa. Jäsen kuvittelee hallintoelimen levittävän Jehovan suoraa sanomaa eteenpäin painamalla tätä jumalallista ilmoitusta ja raamatuntuntemusta kirjallisuutensa kautta. Tätä taustaa vasten jäsen on saatu tuntemaan vastahakoisuutta kaikkea "valtakunnan" ulkopuolisista lähteistä tulevaa tietoa vastaan.

4.3.1 Henkilön saamaa ulkopuolista tietoa kontrolloidaan tiukasti

Hallintoelimen julkaisemassa kirjallisuudessa painotetaan erityisesti epäluuloisuutta, vainoharhaisuutta, pelkoa ja epäilyksiä ulkomaailmaa kohtaan. Näillä artikkeleilla maailmallisuuden vaaroista, henkilö on saatu pelkäämään saastumista. Vartiotorni-lehden artikkeleissa on otettu säännöllisesti teemaksi ulkopuolisten tarjoamien hengellisten kirjoitusten ja artikkeleiden haitallinen vaikutus. Näiden on kerrottu mm. olevan täynnä panettelijan juonia. Hallintoelimen ajatusten taustalla on saada henkilö täysin uskomaan siihen, että "koko maailma on paholaisen vallassa". Tähän vedoten ei enää olekaan vaikeaa leimata valikoituja esineitä ja kirjoja demonisiksi ja panettelijan kontrolloimiksi, jolloin ne toimisivat hengellisen eksytyksen ja tartunnan lähteinä. Tehostaakseen kerrannaisvaikutusta, hallintoelimen julkaisemassa kirjallisuudessa viitataan usein Paavalin sanoihin: "pienikin hapatus hapattaa koko taikinan" (1. Kor. 5:6). Jakeen toisto antaa ymmärtää jäsenelle kiertoteitse, että muuta kuin järjestön omaa kirjallisuutta ei ole turvallista lukea ja tutkia.

4.3.2 Psykologista sodankäyntiä vastakkaista tietoa kohtaan

Hallintoelimen suurin pelko on toisenlaisen totuuden paljastuminen. On helpointa uskotella jäsenille, että kaikki vastakkainen todistusaineisto on panettelua, mustamaalausta ja luopioiden kirjoituksia. Jäseniä kehotetaan hienovaraisesti ja mutkan kautta pidättäytymään ottamasta asioista selvää itse. Vanhimmat rohkaisevat tuomaan ongelmat ja epäilyksen mieluummin heidän kuultavakseen, jotta he voisivat "rakkaudellisesti" ohjata jäsentä takaisin tutkimaan vain järjestön kirjallisuutta.

Totalitaristinen kontrolli, olipa se sitten poliittista tai uskonnollista, näkee yksilöllisyyden uhkana. Pelko on aina merkki heikkoudesta, ei vahvuudesta. Samoin valhe pelkää totuuden ilmituloa. Valhe pysyttelee kaukana totuuden kirkkaudesta ja yrittää kaikin keinoin peitellä tekemisiään tai selitellä sanomisiaan. Valhe yrittää aina torjua hyökkäyksen joko hienovaraisesti vihjaillen tai aggressiivisesti mustaten ja pyrkii kaikin keinoin välttämään totuuden kohtaamista avoimesti; kasvotusten.

Seurakuntalaisten keskinäinen yhteenkuuluvuus, joka on saatu aikaan yhdenmukaisella toimintatavalla ja käytöksellä on itse asiassa haurasta. Sen sijaan yhteenkuuluvuus, joka perustuu totuuteen etsimiseen ja rakkauteen – täydelliseen pariin – kasvaa sisäisestä ja luonnollisesta voimasta. Säännöin pakotettu yhtenäisyyttä voidaan ylläpitää ainoastaan sosiaalisen manipuulation (käyttäytymissäännöt), pakon (sanktiot) ja pelon (erottaminen) avulla. Ihmisten välinen rakkaus taas kumpuaa vapaaehtoisuudesta ja syvältä sydämestä.

4.3.3 Eroamisen kallis hinta

Jos todellisuudessa paljastuisikin, että hallintoelin on peitellyt asioita, kertonut vääristeltyjä totuuksia ja johtanut jäseniään harhaan, johtaisi tämä ennen pitkää aikaisemmin turvallisen ja tutun järjestön kriittiseen tarkasteluun ja uudelleenarviointiin. Ensimmäisiä pohdintoja ovat usein epäilys siitä, onko kyseessä todella Jumalan ohjaama järjestö?

Eroamiseen järjestöstä ei ole olemassa kunniallista tietä. Se on rankka tapahtuma, sillä kummassakin tapauksessa, joko itse eroilmoituksen jättäen tai erotettuna, hintana on useimpien sosiaalisten siteiden katkeaminen aikaisempiin todistaja-sukulaisiin ja todistaja-ystäviin. Esimerkiksi tyttären tai pojan kanssakäymisen mahdollisuudet vanhempiinsa tulevat olemaan jatkossa rajoitetut, kuten käy ilmi hallintoelimen julkaisemasta ohjeesta:

Samaan huonekuntaan kuuluvat. (...) perheenjäsenten päätettäväksi jää missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa. Toisaalta he eivät halua antaa veljille seurakunnassa sellaista vaikutelmaa, että kaikki on samoin kuin ennen erottamista. (Valtakunnan palveluksemme, elokuu 2002, sivu 3, oikea palsta. Korostukset lisätty.)

Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. (...) asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin. (...) uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. (Valtakunnan palveluksemme, elokuu 2002, sivu 4, vasen palsta. Korostukset lisätty.)

Pitkään alustettua aihetta seuraa varsinainen käytännön esimerkki, jossa havainnollistetaan kuvauksella miten ohjeen mukaisesti tulee toimia eronneisiin tai erotettuihin sukulaisiin nähden:

Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa, muuan veli ja hänen lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän oli oikaistava suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja vakuutettuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä välttämättä vaatisi. (...) Kun noudatamme Raamatussa esitettyä erottamisjärjestelyä, osoitamme rakkauttamme. (Valtakunnan palveluksemme, elokuu 2002, sivu 4, oikea palsta. Korostukset lisätty.)

Pitkään järjestössä olleelle henkilölle, jolle hengelliset asiat ovat olleet sydämen asia, irrottautuminen jättää jäljelle lisäksi valtavan hengellisen tyhjyyden. Järjestön jättämisen jälkeen henkilö saattaa menettää uskonsa kaikkiin uskonnollisiin järjestöihin ja päätyä agnostikoksi ajatellen, että kaikki muutkin "myyvät samaa, mutta eri paketissa". Toisessa ääripäässä täydellisen järjestön kuplasta epätäydelliseen ihmisten perustamana organisaatioon havahtunut henkilö saattaa etsiä tilalle toista "yhtä täydellistä", yhtä vahvasti Raamattuun nojautuvaa yhteisöä, joka kertoisi hänelle sen oikean "totuuden". Valitettavasti henkilö ei voi kasvaa aikuiseksi hengellisyydessä (Ef. 4:13, 14, 15) ennenkuin hän katselee ympärilleen ja ymmärtää että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, samoin myös kaikki ihmisten perustamat organisaatiot.

Kuten vuosien seurustelusuhde tai avioliitto löytää oman uomansa kaikkien ihanteiden ja pilvilinnojen ja myrskyjen jälkeen, löytää henkilökin kypsän hengellisyyden totuuden etsintänsä tuloksena. Raamattu ei nimittäin sanallakaan sano, että on olemassa yksi ainoa kirkko tai kirkkokunta, vaan se puhuu ainoastaan yhdestä ja samasta uskosta – uskosta Jeesukseen Kristukseen jokaisen ihmisen henkilökohtaisena pelastajana.

4.3.4 Vain heillä on rakkaus keskuudessaan

Kolmena päivänä viikossa, 52 viikkoa vuodessa, useiden vuosien ajan sosiaalistaa henkilön kiinteästi yhteisöön, sen ajattelutapaan ja "hengellisiin" maneereihin, kuten puhe-, pukeutumis- ja käyttäytymistapoihin. Henkilö on tämän ajan kuluessa saatu uskomaan maailmallisuuden vaaroihin ja pitää siksi kaikkia ulkopuolisia vaikutuksia uhkana hengellisyydelleen. Pitkäaikaisen järjestön kirjallisuuden lukemisen myötä henkilö huomaamatta katsoo ja tulkitsee kohtaamaansa todellisuutta eri tavalla.

Hallintoelimen antamassa maailmankuvassa ne, joka puhuvat seurakuntalaisista pahaa ja suhtautuvat heihin vihamielisesti täyttävät Jeesuksen ennustuksen ihmisistä, jotka "puhuvat valehdellen kaikenlaista pahaa" (Matt. 5:11). Juuri valtakunnan julistamisen vastustamisen katsotaan olevan näkyvä merkki Panettelijan läsnäolosta ja tuovan Johanneksen jakeen (Joh. 13:35) mukaan siunausta sanoman viejälle, julistajalle. Kirjallisuudessa kerrotaan, että vihamielisyys Jehova-nimeä ja valtakunnan julistustyötä kohtaan kasvaa "viimeisinä päivinä".

Hallintoelimen näkemyksessä kristinuskon eri suuntien opilliset eroavuudet ovat hajottavia ja luovat sekasortoa, koska jokaisen sallitaan ilmaista omia näkemyksiään. Jäsen oppii nopeasti ymmärtämään että järjestössä ei ole tilaa kedon kukkien väriloistolle, vaan hänelle kerrotaan sotilaalisen jämerästi, että Jehova on aina ollut järjestyksellinen. Tästä seuraa, että Vartiotorni-seuran sanastossa "yksi usko" (Ef. 4:5) kääntyy helposti merkitykseksi "yhdenmukainen usko". Raamatunopetuksen yhdenmukaisen tulkinnan ja seurakuntien kellontarkka toimintatavan uskotellaan olevan Raamatun mallin noudattamista puhtaimmillaan. Vaikuttavaa on henkilölle se, että hän kuulee saman tapahtuvan täysin samoin puittein kaikkialla maailmassa. Tämä saattaa antaa jäsenelle turvallisuuden tunteen, kun hän voi olettaa, että hän voisi ventovieraana mennä minne tahansa paikkakunnalle, jopa toiseen maahan, ja kokea olevansa tervetullut samoin periaattein toimivaan yhteisöön. Kristinuskon kohdalla ei ole kysymys vastaavasta kasvottomasta yhdenmukaisuudesta.

Kristinuskoon kuuluvien ihmisten osallistuminen sotaan ja siihen kuuluva tappaminen on hallintoelimen näkökulmasta Raamatun rakkauden käskyn täydellinen vastakohta. "Mitä rakkautta on sellainen, jos kristitty rikkoo Raamatun 'älä tapa' käskyä?" -pohtii jäsen mielessään. Erityisen pahoina ja tuomittavina nähdään pappien ja kirkon johtohenkilöiden siunaustilaisuudet ennen sotaa tai sodan alla.

Kaiken yllä olevan hallintoelimen ohjeiden kasvattamalle henkilölle olisi yllätys jos hän tapaisi täysin hallintoelimen mielikuvasta poikkeavan "maailmallisen kristityn"; ts. uskovan ihmisen, joka ottaisi hänet vastaan lempeästi, ihmisenä, ja joka kertoisi elämästään Jeesuksen johdatuksessa ilman yhteenkään seurakuntaan.

4.4 Järjestön jättäminen ja karttamisjärjestelyt - keskinäisen rakkauden hinta

Osa jäsenien vastahakoisuudesta ottaa vastaan ulkopuolista tietoa selittyy pelolla tulevaisuudesta, jota varjostaa kuoleminen Jehovan päivänä Harmagedonissa. Seurakunnan kokouksissa, konventeissa ja julkaisuissa esiin tuotu näkemys, kuultuna viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan, iskostaa alitajuntaan väistämättä mielikuvan, että todistaja kuolee muiden maailmallisten ihmisten joukossa ilman Jehovan todistajat -järjestön maanpäälliseen valtakuntaan kuulumista. Vartiotornin hallintoelin opettaa jäsenilleen, että Jehovan vihan päivänä Harmagedonissa, koko muu maailma, todistajien puhekielessä "nykyinen asiainjärjestelmä", saa tuomion, koska se ei vastaanottanut Jehovan todistajat -järjestön julistusta valtakunnasta ja sen turvapaikasta.

Hallintoelimen pitää jatkuvasti esillä jäsenien silmien edessä lopunajan päivien uhkakuvaa, Harmagedonia. Enemmän kuin mitään muuta asiaa, vaikutetaan seurakuntalaisiin vihjailemalla yksilön jäämisestä leirin ulkopuolelle. Juuri tästä syystä useat uskovat, että Vartiotorni-seuraan ts. "valtakuntaan" kuuluminen on heidän turvallisuutensa ainoa takaaja ja että "valtakunnan sanomaa" on saarnattava ovelta-ovelle. Jäsenen näkökulmasta asia näyttäytyy sanoin: "Mikä olisi yhtään oikeampi seurakunta jolla olisi totuus?" Raamatun sanan mukaan taas turvapaikka on uskossa ja lupauksessa Jeesukseen (turva: Matt. 9:2, 22; Joh. 16:33; 2. Kor. 5:6; – luottamus: 2. Kor. 3:4; Ef. 3:12; Hepr. 10:19). Olleessaan hallintoelimen tarjoaman "Noan arkin" pauloissa, henkilö ei huomaa verrata annettuja tietoja Raamatun omaan sanaan. Tarkemmassa tutkiskelussa, henkilö löytäisi, että Raamattu ei lainkaan puhu turvapaikasta, joka olisi jokin tietty yhteisö, järjestö tai kirkko, vaan Raamatun mainitsema turvapaikka ja linnoitus on yksinkertaisesti ihmisen henkilökohtainen usko (Joh. 10:28; Room. 8:39).

Pitkäaikaisen kanssakäynnin ja aktiivisen seurakuntatoiminnan johdosta jäsen väistämättä leimaantuu sosiaalisesti Vartiotorni-seuran hallintoelimen johtamaan järjestöön. Irrottautuminen tutusta ja turvallisesta kodista on emotionaalinen uhka, joka jättäisi jälkeen täydellisen sosiaalisen tyhjiön läheisten ihmissuhteiden katketessa. Jos henkilön perheenjäsenistä kaikki kuuluvat seurakuntaan, aiheuttaa lähteminen kaaoksen, sillä lähtenyttä henkilöä pidetään käytännössä "kuolleena" perheenjäsenenä. Normaalin kanssakäymisen mahdollisuudet vanhempien ja sisarusten kanssa ovat täysin sen varassa, miten ehdottomasti perhe tai muut sukulaiset suhtautuvat kieltoon, jonka mukaan erotettujen kanssa ei seurustella. Kanssakäyminen kattaa sosiaaliset tervehdyskäynnit ts. vierailut, puhelinsoitot, kirjeet ja suullisen kanssakäymisen kadulla. Seurakunnasta annettu idyllinen kuva kristillisen rakkauden osoituspaikkana on todellisuudessa harhakuva. Järjestön ohjenuora on rakkauden osoittaminen ainoastaan samaan uskoon kuuluvia uskonveljiä ja -sisaria kohtaan. Vartiotorni-lehden mainospuheiden tarkoituksena on vahvistaa jo järjestössä olevien moraalista näkemystä, että johdon antamat ohjeet ovat aina oikeita. Ovelta-ovelle käynneillä jätettyjen lehtien houkuttelevien perheidylli-artikkelien avulla pyritään johtamaan kiinnostuneet henkilöt nk. rakastavaan seurakuntaan. Artikkeleissa jätetään sopivasti kertomatta miten hallintoelin on antanut ohjeita eronneisiin ihmisiin suhtautumisesta.

[Kuva 29.  pic/vt-1999-05-15-kristillinen-seurakunta.jpg]
Kuva 29. Järjestö esitettynä rakkaudellisen perheen idyllinä. Seurakunta, jossa autetaan kaikissa vaikeuksissa ja jossa rakkautta "osoitetaan" järjestön tulkitseman Raamatun sanan mukaisesti. Alla olevat tekstiotteet ja oikealla sivussa olevat artikkeleiden otsikot Vartiotorni-lehti, 15. toukokuuta 1999, sivut 25-28. Etualan kuva sivulta 26. Pyöreä kuva Vartiotorni 1. elokuuta 1999, sivu 24. Korostuksetlisätty.

Järjestön jättäneiden jäsenien kohdalla ei enää puhuta rakkaudesta vaan uskollisuudesta järjestölle. Seurakunnan perheidylliä ei sovelleta oman suvun jäseniin, jos joku heistä on jättäytynyt järjestön ulkopuolelle. Suhtautumista erotettuihin teroitetaan säännöllisesti ja esimerkiksi seurakunnan puhtaudesta julkaistiin laaja artikkelisarja loppuvuoden 1981 Vartiotorni-lehden numeroissa. Seurakunnan hengellisen puhtauden vaaliminen on hallintoelimen kannalta ensiarvoista ja kirjoituksissa usein vedotaan "pysymiseen uskollisena Jehovalle". Johdon näkökulmasta ei ole minkäänlaista eroa siinä, onko henkilö itse omasta aloitteestaan jättänyt järjestön kenties oman elämäntilanteensa tai muun kiinnostuksen vuoksi, tai onko hänet erotettu rikkomuksen vuoksi. Artikkelissa "Miten suhtautua erottamiseen" ja sen otsikossa "seurakunnasta eroavat" järjestön jättävä henkilö rinnastetaan pahantekijään sanoin:

"Joku, joka on ollut tosi kristitty, saattaisi hylätä totuuden tien ja sanoa, ettei hän enää pidä itseään Jehovan todistajana tai ettei hän halua, että hänet tunnetaan todistajana (...) Ihmisiin, jotka tahallisesti hylkäävät Jehovan todistajien uskon ja vakaumukset (...) heitä tulisi kohdella samoin kuin niitä, jotka on erotettu väärintekemisen vuoksi." (Vartiotorni-lehti, 15. marraskuu1981, 23. korostus lisätty).

Järjestön näkökulmassa syyllinen on erotettu itse. Mutta häntä pidetään mielipahan tuottajana myös siinäkin tapauksessa, että henkilö päättäisi vapaaehtoisesti jättäytyä seurakunnasta pois. Mitään hyväksyttävää keinoa ei ole poistua järjestöstä sen jälkeen kun ihminen on ottanut kasteen ja astunut "Jehovan järjestön" yhteyteen.

[Kuva 30.  pic/vt-1981-11-15-01-erotettu.jpg]
Kuva 30. Vartiotorni-lehti 15. marraskuun numero 1981. Lehdessä seurakuntaa sekä eronneihin ja erotettuihin suhtautumista käsiteltiin laajasti kolmen artikkelin sarjalla: "Jumalinen käytös toisia kohtaan" (s. 16-20), "Miten suhtautua erottamiseen" (s. 20-26) ja "Jos sukulainen erotetaan..." (s. 26-31). Kuvassa ylhäällä vasemmalla oleva tekstiote sivulta 23. Alhaalla olevat tekstiotteet sivuilta 26-31. Korostukset lisätty.

Teokraattiset järjestelyt ja "uskollisena pysyminen" viittavat hallintoelimen johtamaan järjestöön ja sen ohjeisiin, joita seurakuntalaisten odotetaan noudattavan. Jokaisen tulisi toimia lehdessä kuvattujen menettelytapojen mukaisesti sukulaisten tai muiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät enää ole enää järjestön jäseniä. Todellisuudessa ohjeita harvoin noudatetaan kirjaimellisesti, mutta ohjeita teroitetaan säännöllisesti jäsenien keskuudessa. Mikään ei ole muuttunut johdon suhtautumisessa 20 vuoden aikana, sillä asia nousi vuonna 2002 elokuussa erityiseen tarkasteluun vain jäsenille jaettavassa tiedotteessa. Tämä vaikutti julkaisemisensa jälkeen syvästi kaikkiin aiempiin ihmissuhteisiin; erityisesti perhesuhteisiin, kuten Laura kertoo tapahtumasta:

Olen eronnut jehovan todistajat -järjestöstä neljä vuotta sitten. Olin tällöin 18 v ja erosin elettyäni pidemmän ajan kaksoiselämää. Koska olin muuttanut eri paikkakunnalle kuin perheeni ( äiti, kolme sisarusta, isä kuollut) pystyin helposti lopettamaan kokouksissa käynnin ja todistamisen. Seurakunnan vanhimmat soittivat kuitenkin perheeni seurakuntaan ja ilmoittivat minun poissaolostani ja näin äitini sai tietää asiasta. Tästä nousikin kova melu ja kun ilmoitin eroavani äitini ei halunnut enää olla väleissä. No, jatkoin opintojani eri paikkakunnalla ja aloin ELÄMÄÄN. Löysin ihanan miehen ja aika kului. Kävin läpi suuren identiteettikriisin, masennuksen, tunsin suurta ahdistusta ja mihkäänkuulumattomuutta. Vasta psykologin avulla pystyin hahmottelemaan oman minuuteni. Tultuani raskaaksi halusin ottaa kuitenkin ottaa yhteyttä äitiini. Soitin ja hän oli hämmästynyt kun otin yhteyttä mutta kuitenkin iloinen. Saatuani lapsen tapasimme ja olimme hyvissä väleissä, uskonnosta emme kuitenkaan puhuneet.

Syksyllä 2002, elokuussa, yhteytemme kuitenkin katkesi. Kun soitin äidilleni oli hän kovin kumma, yksisanainen ja hiljainen. Hän oli ennen ollut hyvin kiinnostunut lapsenlapsestaan, mutta nyt hän ei kysynyt mitään kuulumisia, ei edes silloin kun tiesi että poikani oli ollut sairaalahoidossa ja läpikäynyt leikkauksen. Koska minusta tuntui että yhteydenpito oli hyvin yksipuolista lopetin soittelemasta. Kävi kuitenkin ilmi että juuri tuohon aikaan olivat jt:t saaneet uudet ohjeet siitä miten pitää käsitellä eronneita sukulaisia, silloinkin kun he ovat omasta perheestä. Niiden mukaan kaikki ylimääräinen yhteydenpito ei ole sallittua jottei vaan itse maailmallistu. Tänä päivänä minulla ei ole mitään yhteyttä mihinkään perheenjäsenistäni. (2002-03-20 Laura H20 keskustelupalstalla)

Yllä olevan henkilön kertomus suhtautumistavan muutoksesta johtui hallintoelimen lähettämästä ohjeesta, joka jaettiin jokaiseen seurakuntaan. Tämän ohjeen vaikutukset ovat näkyneet tiukentuneessa suhtautumistavassa kaikkiin, jotka ovat lähteneet organisaatiosta.

[Kuva 31.  pic/2002-08-valtakunnan-palveluksemme-sivu-3.jpg]
Kuva 31. Valtakunnan palveluksemme 2002 elokuu, sivu 3. Korostukset lisätty.

[Kuva 32.  pic/2002-08-valtakunnan-palveluksemme-sivu-4.jpg]
Kuva 32. Valtakunnan palveluksemme 2002 elokuu, sivu 4. Korostukset lisätty.

Yllä olevan ohjeen julkaiseminen on jäsenien keskuudessa saanut aikaan vakavia sosiaalisia perhesidosten heikentymisiä ja jopa rikkoutumisia. Ilta-Sanomissa hieman tämän ohjeen jälkeen 15.3.2003 oli haastattelu hyvin nuoren ihmisen elämänkokemuksista hallintoelimen johtaman järjestön sääntöjen alaisuudessa. Haastattelu on tehty vain noin puoli vuotta yllä olevan Valtakunnan palveluksemme -ohjeen ilmestymisen jälkeen. Artikkelissa Helka kuvailee ylhäältä johdettua järjestöä, joka ei anna tilaa rakkaudelle edes omien perheenjäsenten kesken.

Helka suhtautuu erottamisen jälkeenkin lämpimästi ja ymmärtäväisesti jäseniin, sillä hän ymmärtää että syyt eivät ole seurakunnan ihmisissä - hei eivät voi muuta kuin totella hallintoelimen antamia ohjeita kyselemättä. Hallintoelimen pyrkii erityisen voimakkaasti ohjaamaan seurakuntalaisten mielikuvaa eronneista siten, että jokainen eronnut henkilö esitetään lähes poikkeuksetta katkerina. Jokaisen eronneen, jopa Inhimillisistä syistä, kuten tupakanpolton vuoksi erotettujen, kuvailee hallintoelin seurakuntalaisille henkilöinä, jotka pyrkivän ainoastaan mustamaalaamaan entistä seurakuntaa kertomalla asioita, jotka eivät ole totta. Tämä hallintoelimen käsitys, "musta totuus" erotetuista, voi saada yksittäiset seurakuntalaiset uskomaan, että jokainen erotettu henkilö muuttuu järjestön ulkopuolella jonkin ajan kuluttua panettelijan kätyriksi ja on valmis levittämään perättömiä valheita järjestön toiminnasta. Artikkelissa Helka oli kokenut lapsi-kysymyksen ohella ristiriitaa myös järjestön opetuksessa sekä teorian että käytännön välillä. Lopulta vanhempiensa ja sukulaistensa häntä kohtaan osoittama "keskinäinen rakkaus" seurakunnassa osoittautuikin vain näennäiseksi ja ulkokultaiseksi. Rakkautta oltiin valmiit osoittamaan vain niin kauan henkilö oli kuuliainen kaikille hallintoelimen ohjeille.

[Kuva 33.  pic/ilta-sanomat-2003-03-15-sivu14.jpg]
Kuva 33. Ilta-Sanomat, 15.3.2003, sivu 14. Helkan tarina järjestön Kuopion seurakunnassa. Korostukset lisätty.

[Kuva 34.  pic/ilta-sanomat-2003-03-15-sivu16.jpg]
Kuva 34. Ilta-Sanomat, 15.3.2003, sivu 16. Helkan tarina järjestön Kuopion seurakunnassa. Korostukset lisätty.

Seuraavassa artikkelissa nuori Marjukka kertoo kokemuksistaan miten hän 16-vuotiaana tutustui järjestöön ja sitä kautta julistamistyöhön. Käytännössä todellisuus osoittautui kaikkea muuta kuin ruusuiseksi, sillä seurakuntalaisten keskuudessa vallitsee tarkkailun ilmapiiri, jossa ihmisten tekemien rikkomusten seuraamisesta huolehtivat seurakuntalaiset juoruilemalla ja raportoimalla asiat vanhimmille. Marjukka näki aktiiviaikanaan, että järjestössä eläminen ei poistanut ihmiselämään liittyviä ongelmia, kuten ihmissuhdeongelmia ja rikkoutuneita avioliittoja, vaikka hän aluksi uskoi "valtakunnan julistamiseen". Erottaminen nähdään seurakunnassa hyvänä tekona, sillä seurakunnan puhtaus on tärkeämpää kuin ihmiselle aiheutetut kärsimykset. Juuri ystävien menettämisen pelosta johtuen henkilöt saattavat jäädä nimellisesti seurakuntaan kirjoille, vaikka eivät enää uskoisi järjestöön tai sen toimintaan.

[Kuva 35.  pic/mix-lehti-2002-12-01-s21-222-marjukka.jpg]
Kuva 35. Marjukan tarina Helsingin seurakunnassa. Mix-lehti, joulukuussa 2002. Etualalla sivu 21 ja tarinan jatko sivulla 22. Korostukset lisätty.

Henkisen tyhjyyden jättämää aukkoa on vaikea täyttää ilman vahvaa itsetuntoa tai muiden henkilöiden tukea. Kokemusten ylipääsemistä edesauttaa parhaiten asian jakaminen jonkun toisen entisen jäsenen kanssa. Yksin eron jälkeen jääneelle ihmiselle esim. Internetin keskustelupalstat saattavat olla juuri se pelastava henkireikä, joka saa eheyttävän prosessin aikaan. Samalla henkilö näkee maailman uudella tavalla ja toisten ihmisten silmin. Irrottautuminen on erittäin on tuskallista ja järjestöön kuuluminen on eronneille saattanut osoittautua traumaattiseksi kokemukseksi.

Toisekseen murrosikäisen rimpuilu ja vastareaktiot vanhempien otteesta on kevyttä kauraa siihen nähden mitä entiset jäsenet ovat kokeneet. Oma kokemukseni etäisyyden ottamisesta vähemmän lakihenkisen kansanlähetyksen kristillisyyteen oli joskus hankalaa, mutta en joutunut koskaan kamppailemaan sellaista indoktrinaatiota ja mielenhallintaa vastaan mitä järjestöstä eroavat joutuvat tekemään. Vertaisin asiaa pikemminkin huume- tai alkoholiriippuvuudesta parantumiseen. (2002-08-10 FordPrefect)

Kun Jehovan todistajat puhuvat "rakkaudellisesta järjestelystä erotettuja kohtaan" tarkoittaen entisten jäsentensä täydellistä karttamista, täällä asiasta puhutaan suoraan mitä se käytännössä on: tuskasta, joka tulee kun ystävät ja sukulaiset hylkäävät sinut, ja ovat valmiita hyväksymään sinut vain sillä ehdolla, että olet heidän kanssaan samaa mieltä tietyistä asioista. Kiristämistähän se on. (2002-08-10 Therapy)

Irtaantumisprosessissa ongelmana on erityisesti piilotajuntaan iskostuneet tavat ja maneerit, jotka jopa vuosienkin jälkeen putkahtelevat pintaan, vaikka henkilö on ollut jo kauan sitten vakuuttunut opittujen tapojen valheellisuudesta. Joissakn tapauksissa lopullinen irtautuminen voi olla vuosikausien tuskallinen tilitys.

Olen viimeaikoina häiritsevän usein huomannut itsessäni piirteitä, jotka ovat tarttuneet mukaan järjestössä olon ajoilta. Esimerkkinä voin mainita sen, kun olin mieheni veljen kihlajaisia juhlimassa. Tämän mieheni veljen kihlatun isä sattuu olemaan erään ev.lut. seurakunnan kirkkoherra, ja hänen äitinsäkin on töissä seurakunnan kansliassa. Koko perhe on siis syvästi uskonnollisia. Kihlajaisia juhlittiin "pikkupappilassa", ja seurojen kera. Eli, juotiin kahvia kylän mummojen kanssa, laulettiin virsiä ja kuunneltiin muutama puhe - mitkä eivät olleet kovinkaan syvältä luotaavia. Ennen tilaisuuden alkua tämä perheenäiti kävi jakamassa virsikirjoja kaikille, ja minä sitten menin isoon ääneen siitä kieltäytymään.

Ja että hävetti. Miksi ihmeessä minä en sitä virsikirjaa voinut ottaa, vaan pahoitin suotta toisen mielen? Olimme sentään heidän kodissaan juhlimassa! Eihän minun olisi tarvinnut sitä avata saati sitten laulaa mukana, mutta ei kun ei, pakko oli suurieleisesti kieltäytyä koko virsikirjasta! Jälkeenpäinkin suututti hirmuisesti, kunnes tajusin toimivani yhä samalla tavalla kuin jehnut. "Ei riitä, että kieltäytyy, vaan se pitää tehdä mahdollisimman huomiota herättävästi, voisihan joku vaikka kiinnostua näkemyksestäsi ja uskostasi, kun todistat sen puolesta niin voimakkaasti kuin vain voit!" (Mukaillen muistikuviani hallintoelimen kirjoituksista). Ja tämän tajuttuani suututti vielä enemmänkin. Hitto, erosin seurakunnasta jo yli 4 vuotta sitten, ja vieläkin nämä asenteet istuvat minussa näin lujassa. (2002-11-14 Scn76)

Jehovien vuosikausien aikana harjoittaman mielenhallinnan indoktrinaation avulla luomasta harhamaailmasta on vaikea päästä yks'kaks irti. Poisoppiminen on osa paranemisprosessia, jonka avulla voi palautua normaaliksi suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Ilman poisoppimista voi huomata vuosikymmenienkin jälkeen kieltäytyvänsä veriletuista, syntymäpäivistä, joulusta jne. ja elävänsä yhä monien jehovien sosiaalista eristämistä tehostavien kieltojen alaisuudessa - ja vieläpä ilman edes jehovien oman sosiaalisen yhteisön "tukea". (2002-11-14 AchanBeroean)

Jäsenen käyttäytymistä ja elämää organisaatiossa säätelee enemmän pelko, kuin luottamus ja varmuus pelastuksesta. Hän ei voi olla milloinkaan varma riittävyydestään Jehovan silmien edessä. Hänen työnsä, moraalinsa, etiikkansa ja käytöksensä ovat tietoisesti tai tiedostomatta järjestön veljien ja sisarien seurannan kohteena. "Onko käytökseni hyväksyttävää Jehovan silmissä?" -pohdinta ohjaa todistajaa toimintaa ja saa hänet muuttumaan toiseksi kuin hän normaalisti olisi. Hänestä tulee ylitsevuotavan ystävällinen ja huomaava ihmisten keskellä. Hyvin usein monet korostavat miten todistajuus on muuttanut heidän koko elämänsä: henkilö on lopettanut tupakoinnin, jättänyt alkoholin, perhe-elämä kukoistaa jne. Tässä suhteessa muutokset persoonallisuudessa ovat yksilökohtaisia. Toisinaan taas todistajana oleminen suo suurempia valtaoikeuksia suhteessa seurustelukumppaniin, sillä hallintoelimen mukaan mies on naisen pää ja naisen on alistuttava kaikkiin miehen päätöksiin ja osoitettava olevansa "hyvä vaimo". Vartiotorni-seura viittaa usein jakeeseen Matt. 12:33: "(...) hedelmästä puu tunnetaan", jolla ulkoisen käytöksen ja moraalin on oltava näkyvää. Kapeasti jakeen katsotaan tarkoittavan vain ulkoisesti näkyviä tunnusmerkkejä, tekoja.

Minulla on ainakin nykyisin parempi omatunto kuin ikinä Jehovan todistajana ollessani. Silloin jouduin elämään jatkuvasti huonon omantunnon kanssa, koska sydämeni ei ollut mukana siinä toiminnassa, mitä konemaisesti olin lapsesta asti tehnyt. Ja koska Jehovan todistajien lukemattomia käyttäytymisohjeita ja pikkumaisia säännöksiä oli täysin mahdoton noudattaa, jouduin jatkuvasti kokemaan huonoa omaatuntoa. Puhumattakaan seurakunnan vanhimmille kiinni jäämisen pelkoa!

Huonosta omastatunnosta tässä ei siis minun kohdallani ainakaan ole kyse. Sen sijaan koen jo ihan psyykkisestikin itselleni tervehdyttäväksi päästä välillä purkamaan itseäni ihmisille, jotka oikeasti ymmärtävät taustani ja sen vaikutukset elämässäni. Ei minua loppujen lopuksi kiinnosta syvälliset akateemiset teologiajorinat vaan keskustelu oikeiden, aitojen ihmisten kanssa joita yhdistää sama tausta kuin minua. (2002-08-08 Keiju)

Järjestä ei pyri kirjallisuudessaan kiinnittämään huomiota ihmisen sydämen tilaan, vaan ohjaa jäseniä arvioimaan kaikkea maailmaa ja kaikkia kristittyjä heidän ulkoisen käytöksen ja tekojen (sodan siunaaminen jne.) perusteella. Jeesus kuitenkin kertoi, että ulkokultaisuus ei ole ihmisen mittari, vaan että vain sydämen muutos kelpaa Jumalalle (Matt. 23:27). Pitkän järjestötoiminnan haavat ulottuvat pitkälle ja syvälle:

Tämä on nyt tällaisen ikuisen mietiskelijän ja pohdiskelijan ikuista vuodatusta... Olen eronnut/erotettu (riippuu katsantokannasta) noin viisi vuotta sitten. Elämä oli lapsuudessa sitä normaalia jt-painostusta. Asioista piti ajatella sen yhden ja tietyn mallin mukaan. Identiteetti ei päässyt kasvamaan ja epävarmuus omasta ihmisyydestä ja oikeudesta siihen oli kateissa. Nyt nämä asiat taas vievät mukanaan.

Onko kellään kokemuksia siitä, miten löytää se identiteetti, itsekunnioitus ja hyvä itserakkaus. Meillä kotona elämä oli yhtä kulissia. Oltiin olevinamme onnellisia, koska seurakunnassa ei voinut näyttää jos oli onneton elämäänsä. Uskontohan toi mukanaan täydellisen onnellisuuden eikä ollut sopivaa olla tyytymätön mihinkään, meillähän oli asiat hyvin rakkaudellisessa yhteisössä. Olen kokenut viime aikoina täydellistä kontrollin puutetta. Minut on ohjelmoitu niin kokonaisvaltaisesti olemaan riippuvainen toisista etten osaa olla yksin. En löydä todellista tyytyväisyyden tunnetta oikein mistään ja tuntuu että olen epäonnistunut ihminen kun en osaa arvostaa pieniä asioita elämässäni.

Olen törmännyt ristiriitaan itseni kanssa. Olen täysin läheisriippuvainen, tarvitsen edelleen toisten hyväksyntää voidakseni hyväksyä itseni. Olin suhteessa kolme vuotta joka oli täysi kopio vanhempieni suhteesta, lukuun ottamatta uskontoa. (...)

Mielenterveyttä olen usein epäillyt ja monesti syyttänyt jt:ia kieroutuneesta elämän katsomuksestani. Miten voi "ohjelmoida" itsensä uudelleen? Poistaa sen vääristyneen juuren joka on ollut sisällä syntymästä asti? Olen ollut nyt hieman masentunut ja siksi tämä teksti on tällaista vuodatusta. Pakko saada tunteita ulos koska ne meinaavat hukuttaa minut. Tuntuu kuin olisi keskellä synkkää metsää ilman karttaa tietäen että kyllä se ulospääsy on jossain muttei mitään hajua missä.

Toinen asia mikä on jäänyt kalvamaan lapsuudesta on itseluottamuksen puute. Ei ollut sopivaa sanoa omia mielipiteitään ja se on vieläkin hankalaa. Huomaan monesti jättäväni omat tunteeni sivuun voidakseni miellyttää muita ja mukaudun tilanteeseen koska se tuntuu turvallisimmalta vaihtoehdolta. Sen takia en varmaan toisiin tutustukaan, mitä jos ne hylkäävät minut. Se tuntuisi pahalta koska sukuni on jo minut hylännyt. Pelkään kaikkein eniten elämässä nimenomaan hylätyksi tulemista ja julkista nöyryytystä. Ihastun usein, mutta jätän aina tunteeni jossain vaiheessa sivuun koska en kestäisi ei-vastausta.

Olen ehkä itsekäs paska ihminen kun valitan näin. Tämä piti saada vain ulos. Kiitos kun sain kirjoittaa tänne! (2004-11-19 Anonymous)

4.5 Yhden ihmisen erokokemus järjestöstä

2002-11-13 ja 2003-04-16 Pun-nimimerkki Kirjoitti H2O-palstalla kahteen otteeseen, joissa hän kuvasi omia tuntemuksiaan ja vähän myöhemmin kertoi oman tarinansa lopullisesta erokokokemuksesta.

Se että eroaminen järjestöstä aiheuttaa niin pahan välirikon jopa omiin vanhempiin, on todella paha juttu. Olen itsekin miettinyt mitä tapahtuisi jos eroaisin järjestöstä, koska minusta tuntuu että ainoa syy miksi roikun mukana on juuri tuo omien rakkaimpien ihmisten hylkäämisen pelkääminen. Olen lapsesta asti kasvatettu JT:ksi, ja ikinä minulla ei ole ollut "maailmallista" kaveria. Olen siis elänyt koko tähän astisen 25v elämäni pelkästään muiden JT:n seurassa. Siksi tälläkin hetkellä kaikki sosiaaliset suhteet on pelkkiä JT:a. Minua ainakin pelottaa. Tähän asti olen pitänyt tätä asiaa 100% oikeana, mutta jotain vuosi sitten alkoi asia muuttua. Olen aina vihannut kaikkia kiihkoilijoita ym. jotka toimillaan vahingoittaa muita ihmisiä. Varsinkin uskonnon nimissä tehtävää pahuutta.

Kaikki alkoi siitä kun tein virheratkaisun elämässäni jotain 19-20 vuotiaana. Lähes peruuttamattoman JT näkemyksien mukaan. Menin naimisiin yhden vakituisen tienraivaajan ja seurakunnan vanhimman tyttären kanssa. Tajusin tehneeni todella suuren virheen melkein heti avioliittoon vihkimisen jälkeen. Tämä on ollut kaikkea muuta kuin rakkaudellinen järjestely meille kummallekin. Rakkauteni tähän tyttöön sammui melkein samantien. Elämäni meni päin helvettiä tässä vaiheessa. Ei ole ketään keneen luottaisi ja puhuisi asiasta. Ja järjestön ohjeistakaan ei löytynyt mitään lohduttavaa tai muuta tilanteen korjaamiseksi. Eikö tässä voi muuta kuin todeta itsensä tyhmäksi ja elää tunteetonta elämää kunnes jotain tapahtuu? Mitä hyötyä on oppia virheistään jos ei anneta edes korjata niitä? Sitten iski puolen vuoden raju masennuskausi. En ole itkenyt koskaan niin paljon kuin silloin itkin. Sen jälkeen tunteeni kuoli lopullisesti, koska kyllästyin itkemiseen ja päätin etten ikinä enää itke tämän virheeni takia. Ei ole vaimollakaan helppoa elää tälläisen jääpalan kanssa. Itken ainoastaan Tauskia kuunnellesani.

Nuoruudessani ennen en ole ikinä tykännyt urheilusta, mutta masennuskauden aikana aloitin aktiivisen treenaamisen ja kuntoilun, jottei tarvitsisi olla kotona. Se onkin ainoa asia joka on saanut elämäni takasin jonkinlaiseen ryhtiin. Ja jatkan yhä sitä. Ilmeisesti alkoi veri virrata aivoissakin saaden minut hiukan miettimään asioita uudestaan ja nyt ollaan siinä pisteessä, että kumpikin meistä miettii järjestön jättämistä ja siitä koituvia rangaistuksia. Se onkin ainoita meitä yhdistäviä asioita, kun mietimme miten voimme korjata tilanteen pilaamatta suhdetta Jumalaan. Mutta heikosti on vanhinkin hoitanut tyttärensäkin hengellisen kasvattamisen. Aina kun kysyn jotain asiaa uskosta niin saan vastauksen "en minä tiedä". Mistään asiasta ei ole mielipidettä. "Kai se asia on sillai kun sanotaan". Eli ainoa joka meistä edes pohtii JT oppeja ja niiden oikeellisuutta, olen minä. Liekö vanhimman tehtävät sitten niin vaativia, että ne hoidetaan perhevastuun kustannuksella. Ja tämä kaava tuntuu toistuvan muissakin perheissä ikävä kyllä.

Tätä onnetonta elämää on nyt kestänyt pian 5 vuotta ja nyt sitten olen ottanut toisen askeleen ja alkanut tutkia JT kriittistä aineistoa. Katsotaan nyt että mihin sekin johtaa. On jo niin paljon asioita joissa muutenkin menee napit vastakkain. Rakkaus on hävinnyt JT keskuudesta, jos sellaista nyt koskaan on ollutkaan, paitsi lapsen mielikuvituksessa. Illuusio hyvistä todistajista ja pahoista maailmallisista on särkynyt löytäessäni kontakteja ulkopuolelta. Haluan olla täysin varma uskostani, tuli se sitten olemaan mitä tahansa. Niin varma että voin sen kirkkain silmin lapselleni opettaa. En halua kulkea joukon mukana tekemässä jotain mitä joku muu on "todennut" oikeaksi. Haluan positiivisen elämän katsomukseni takaisin! Haluan onnellisuuteni takaisin!

Tämä on varmaan aika samanlainen epäonnistumistarina kuin mitä muillakin, mutta kirjoitin sen nyt kuitenkin tänne. Mikä sitten viimeinen totuus tässä maailmassa onkaan.. vain sitä tavoittelemalla osoitamme olevamme oikeilla jäljillä.

(... Tarina jatkuu n. puolen vuoden jälkeen ...)

Viime kesä oli todella rankka. Jehovan todistajuus ei kiinnostanut yhtään. Kaikki toiminta sen yhteydessä tuntui rasittavalta ja teennäiseltä. Avioliittokaan ei maistunut ollenkaan. Tilanne oli sama, mikä se oli ollut jo jonkin aikaa. Ja tuntui että tilanne vain paheni syksyä kohden. Siksi en lainkaan vastustellut, kun vaimo ilmoitti haluavansa mennä työharjoitteluun kuukaudeksi ulkomaille. Päätin, että silloin viimeistään tekisin ratkaisuni. Silloin olisi aikaa miettiä rauhassa kaikkia asioita. Kuukaudet kului. Se kuukausi yksin tuntui hyvältä. Lakkasin käymästä kokouksissa heti vaimon lähdettyä, enkä sen jälkeen enää käynyt kertaakaan. En enää halunnut käydä siellä, koska tiedostin sen aivopesevän vaikutuksen. Ja jokainen kerta tuntui raskaammalta. En enää mennyt vaikka vaimo palasi reissultaan. Hän sai mennä yksin siitä lähtien. Vanhimmat kävivät kerran ovellani kyselemässä vointiani. Pari viikkoa myöhemmin  toinen heistä soitti. Nyt he olisivat halunneet tulla juttelemaan ja selvittämään mistä kenkä puristaa. Kieltäydyin edusta ja sanoin että siitä ei taida olla mitään hyötyä nyt. En halunnut jutella heidän kanssaan. Tiesin että siitä ei olisi mitään hyötyä.

Tunsin olevani nyt selkä seinää vasten. Tämä elämä alkoi käydä liian raskaaksi. Avioliitto oli onneton. Erota ei saisi, ei vaikka kumpikin sitä haluaisi. Täytyisi olla raamatullinen peruste. Kulissien ylläpitäminen kokouksissa ja muualla oli henkisesti raskasta. Ei tästä tulisi yhtään mitään. Elämämme vain valuu hukkaan. Kirjoitin valmiiksi kaksi kirjettä ja seuraavana päivänä päätin lähettää ne. Toinen vanhemmilleni ja toinen seurakuntamme esivalvojalle. Päätös oli helpompi tehdä, kun olin vakuuttunut siitä, etten enää hylkää totuutta, vaan jonkun ihmisten käsityksen siitä. Järjestö, joka toiminnallaan ja käsityksillään on aiheuttanut ihmisille kärsimyksiä ja tuskaisia menetyksiä, ei tulisi enää määrämään elämääni. Olin jo oppinut paljon järjestön historiasta, ja kaikista oppimuutoksista. Myös tämä ajankohtainen pedofiiliskandaali (Vartiotorni-seuran pedofiliatapauksia USA:ssa ja Englannissa, TV2 silminnäkijä esitti 2002-12-12 BBC:n Panorama dokumentin; pedofiliatapauksia Ruotsissa, Ruotsin SVT1: "UPPDRAG granskning: Om Jehovas Vittnen som skyddar pedofiler", 2003-04-03 <http://medlem.spray.se/aaac/granskning.html>) vaikutti. Olin jo monissa asioissa erimieltä järjestön kanssa, joten sen ote sai irrota lopullisesti. Enkä enää halunnut sen pelon, että menetän suhteeni sukulaisiini, perheeseeni ja kavereihini, estää tekemästä sitä mitä olin jo kauan harkinnut. Minun oli päästävä pois.

Mietin myös elämääni tulevaisuudessa. Haluaisinko kasvattaa lapseni todistajiksi? En. Haluan myös juhlia heidän syntymäpäiviään. Mitä pahaa siinä muka on? Ja haluaisin myös viettää joulua perheenä. Siten kuten monet sitä viettää. En voisi koskaan saavuttaa tälläistä, jos jäisin. En voinut myöskään sietää sitä, miten lapsia raahataan kokouksiin ja opetetaan istumaan hiljaa paikallaan. Kaksi tuntia on pitkä aika. Jopa minulle. Sitten jos siitä joku suuttuu, niin eikun vessaan tukistamaan. Itselleni ainakin tehtiin niin lapsena.

Seuraava viikonloppu olikin tosi stressaava. Puhelin soi kokoajan. En vastannut kovinkaan moneen puheluun. Sain myös emaileja ja tekstiviestejä vanhemmilta veljiltäni ja siskoltani. Kaikki veljeni syyttivät minua herkkäuskoiseksi, kun uskon luopioiden kirjoituksia ja niiden vihjailuja ilman mitään kunnollisia todisteita. Aika nopeasti huomasin vastailun niihin turhaksi. He olivat jo päättäneet mitä tehdä, ja nyt yrittivät vain painostamalla saada minut perääntymään aikeistani. Esittämilläni todisteilla ja syillä ei ollut minkäänlaista painoa. Kaikki luopioiden valehtelua. He kiristivät perhesuhteilla. Kun mainitsin heidän ehdollisesta rakkaudestaan, yksi moitti minua siitä että yritän syyttää perhettäni tästä tilanteestani.

Sain myös kirjeen äidiltäni. Se oli kirjoitettu suuressa tunteiden kuohussa. Se sai vihani järjestöä kohtaan kasvamaan. Siinä luki sellaisia sanoja, joita en olisi koskaan voinut uskoa tulevan äidiltäni. Uskonnon hylkääminen olikin perheeni ja rakkaitteni hylkäämistä. Kun puhuin heille tästä henkisestä kiristyksestä, he eivät edes ymmärtäneet sitä. Annoin heillekin mahdollisuuden tutustua niihin todisteisiin joita minulla oli. Sanoin, että siitä hekin saisivat tietoa joihinkin asioihin, jotka olivat vaivanneet menneinä vuosina. Mutta JT aivopesu oli tehnyt tehtävänsä, mikään järjestön ulkopuolinen ei voi mitenkään olla totta. Vanhempani asettivat vielä lisärangaistuksia jos eroan vaimostani ilman raamatullista perustetta. Itse kuitenkin saisin tavata heitä jatkossakin.

Lähetin myös yhden viestin parhaalle kaverilleni, jonka kanssa olen ollut kaveri lapsesta saakka. En saanut mitään vastausta. Kuulin vain myöhemmin, että tämä oli soittanut yhdelle seurakuntansa vanhimmalle ja kysynyt ohjeita. Ei kuulemma aio pitää mitään yhteyttä minuun. Eroamisestani ilmoitettiin jo seuraavan viikon tiistaina, 4 päivää kirjeiden saapumisesta. Nyt näyttää siltä että menetin melkein kaiken kerralla. Kaikki kaverini ja suurimman osan perheestäni. Ja tuskin he kovin kauan edes harkitsivat sitä. Vastaus oli valmiiksi ohjelmoituna. Onneksi minulla oli jo tuttavuuksia, joita olin löytänyt täältä H20:sta ja Luppakorvista. Heidän apunsa ja tukensa tässä tilanteessa on ollut korvaamaton. Erityisesti se auttoi, että sain tavata useita heistä yhdellä kertaa viime viikonloppuna.

Nyt haen myös avioeroa. En näe mitään mieltä enää pitkittää tätä suhdetta, joka jo alussa alkoi mennä pieleen. Olen varma, että tämä ratkaisu on paras molempien kohdalla. Vaimoni ilmeisesti jatkaa todistajana olemista. Hän sai nyt erityistä huomiota tilanteemme takia sellaisilta sukulaisiltaan ja kavereiltaan, jotka aikaisemmin eivät pahemmin olleet ollenkaan kiinnostuneita. Ja se sai hänet jälleen tiukemmin järjestöön. Yhtäkkinen kiinnostuksen osoittaminen sai mielestäni jo ulkokultaisia piirteitä. Mutta nyt odotan innolla tulevaisuutta. Olen varma että tein oikean ratkaisun. Pitkästä aikaa näen toivoa paremmasta. Kaikki avaimet onnistumiseen ja onnelliseen elämään on nyt taas käsissäni. Toivon että perheeni ja ystäväni joskus näkevät asiat niinkuin ne todellisuudessa on, eivätkä haaskaa ainuttakaan vuotta, joka meillä olisi mahdollisuus viettää yhdessä. Niitä vuosia ei saa takaisin. Nyt yritän luoda uusia ystävyyssuhteita menettämieni tilalle. Ja joitakin olen jo löytänyt. Eli kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

4.6 Hengellisen suorittamisen pakko

2001-10-08 NW-nimimerkki vastasi seuraavan viestiin H20-palstalla

Miten kävisi, jos julistajat eivät jättäisi raporttiaan kuukausittaisesta saarnaamistyöstään vaan pitäisivät kaiken omana tietonaan sekä että erotettuihin/eronneisiin suhtauduttaisiin kuten muihinkin "maailman ihmisiin"? Luulen, että juuri kukaan ei kävisi kenttäpalveluksessa ja melkoinen joukko siis suuri joukko lähtisi pois kun ystävyyssiteet perheeseen, sukulaisiin tai lähimpiin ystäviin säilyisivät riippumatta onko virallisesti todistaja vai ei. Tämä olisi melkoisen hyvä koetinkivi siitä, onko usko aitoa ja pyyteetöntä vai näennäistä silmänpalvelua seurakunnan ja oman perheensä edessä.

Mielenkiintoinen kysymys. Ainakin "hengellisyyden" mittaaminen vaikeutuisi. Todistajille hengellisyys on mitattavissa oleva suoritus siinä missä pituushyppy tai 100 metrin juoksu. Järjestön suosima ilmaus "hengellinen kilpajuoksu" kiteyttää minusta hyvin tämän asian. Olen nimittänyt nämä hengellisyyden mittaamiseen käytetyt toiminnot "hengellisiksi suoritteiksi". Niihin kuuluvat kenttäpalvelus, kokouksissa vastaaminen, puheiden pitäminen kokouksissa jne. jne. Jopa toisiin todistajiin kohdistuva sosiaalinen aktiivisuus voi olla hengellinen suorite, vaikka se onkin aika vaikeasti mitattavissa.

Todistajien toiminta on pyritty järjestämään sillä tavalla, että järjestöön kuuluvan henkilön koko elämä on järjestön virallisen ja epävirallisen kontrollin piirissä. Kokouksia on kolmesti viikossa. Niistä ei ole suotavaa jäädä pois. Sitten on jonkin verran muuta vapaamuotoisempaa seurakuntaan liittyvää toimintaa, kuten talkoita, myyjäisiä yms... Vapaa-aikaa kontrolloidaan kenttäpalvelusraporttien muodossa. Lisäksi seurakunnat ovat pieniä ja ne on järjestetty siten, että todistajilla olisi tiivis ja sisäänlämpiävä sosiaalinen verkosto, joka toimii samalla epävirallisena valvontaverkostona.

Henkilö on melkein koko ajan tavalla tai toisella järjestön kontrollin piirissä. No niin, eiköhän jo riitä tämä paatos. En usko, että kenttäpalvelus loppuisi kokonaan, vaikka raportoimisesta luovuttaisiin. Luonnollisesti kenttäpalvelus vähenisi. Ne, jotka silloin kävisivät kentällä, tekisivät kenttäpalvelusta vakaumuksesta ja täysin vapaaehtoisesti. Mahdollisesti todistajien jäsenmäärä saattaisi ensivaiheessa jopa nousta, jos kontrollia vähennettäisiin. Monissa maissa muistonviettoon osallistuu monta kertaa enemmän ns. kiinnostuneita kuin maassa on kenttäpalvelusta tekeviä aktiivitodistajia. Pidemmän päälle on vaikea sanoa, koska todistajien voimakas kasvu monissa maissa on seurausta aggressiivisesta saarnaamisesta.

4.7 Mitä Vartiotorni-seuran hallintoelin vaatii seurakuntalaiselta?

Henkilön, joka harkitsee liittymistä keskusjohtoisesti USAsta käsin johdettuun organisaatioon, ei useinkaan ole tietoinen niistä lukuisista säännöistä, joita hänen odotetaan noudattavan liittymisensä jälkeen. Käytännössä liittyminen organisaatioon tarkoittaa seuraavien asioiden hyväksymistä ja niiden pitämistä hallintoelimen ilmoittamana "totuutena":

Henkilö on velvoitettu kantamaan hoitotahtokorttia, jonka tarkoituksen on onnettomuustapauksissa kieltää verensiirrot henkilön elämän pelastamiseksi. Henkilö ei saa käyttää omaa aikaisemmin luovuttamaansa verta oman terveytensä hoitamiseen. Käytännössä henkilön edellytetään pitävän korttia jatkuvasti mukanaan, jossa kerrotaan hoitohenkilökunnalle henkilön kieltäytyvän verituotteiden käyttömahdollisuuksista. Mitä Jumala vaatii meiltä -kirjasessa (viitattu 2006-01-05) johto ilmaisee asian sanoin: "Miellyttääksemme Jumalaa meidän täytyy karttaa verensiirtoja". Huomaa kortin tekstin sanamuoto: "Määrään ettei minuun saa missään olesuhteissa (...) Olen Jehovan todistaja ja annan nämä ohjeet, koska noudatan Raamatun neuvoa (...)". Tahdonilmaisussa mainittu "Valtuutan kääntöpuolella (...)" vasemman puoleiseen osioon kortista nimettyihin henkilöihin, jotka ovat toisia Jehovan todistajia. Henkilö ei yleensä nimeä ketään lähiomaistaan lähimmäksi yhteyshenkilöksi, vaan jonkun järjestöstä.

[Kuva 36.  pic/kortti-1999-hoitotahto.jpg]
Kuva 36. Hoitotahtokortti, joka jaettiin vuoteen 2004 asti jäsenille. Kortti taitetaan kahtia ja on suunniteltu pienikokoisena mahtuvan lompakkoon. Kortin sisäpuolelle (kuvassa keskellä; teksti on kortin sisäpuolelle poikittain) jää järjestön muotoilema ja lain edellyttämä tahdonilmaisu, jonka henkilö on vahvistanut allekirjoituksellaan. Kuvassa edessä on taitettavan kortin etuosa ja takaosa.

Aikaisemmin kortit uusittiin vuosittain, mutta tämän käytännön luopumisesta ilmoitettiin joulukuun 2004 Valtakunnan palveluksemme -lehtisessä, jonka mukaan hallintoelin on hyväksyi uudistetun hoitotahto ja valtakirjan (ks. alla).

[Kuva 37.  pic/kortti-2005-hoitotahto-valtakirja.png]
Kuva 37. Vuonna 2005 julkaistu "Pysyvä hoitotahto ja valtakirja"

Haaratoimistosta saapuvien korttien jakaminen on aikaisemmin tapahtunut vuoden alussa valtakunnansalien kokouksien yhteydessä. Verikysymystä pohjustetaan kokouksessa opillisella puheella, jonka jälkeen uudet kortit jaetaan. Jokaisen odotetaan täyttävän kortin ja kantavan sitä jatkossa aina mukanaan.

[Kuva 38.  pic/vp-2001-01-hoitotahtokortti.jpg]
Kuva 38. Vain sisäpiirille ts. kastetuille jäsenille kerran kuukaudessa jaettu nelisivuinen Valtakunnan palveluksemme -kuukausiohjelma. Kuvassa on vuoden 2001 tammikuun numero, jonka sisäsivulla (s. 2; kuvassa edessä) on hoitotahtokortteihin liittyvä ohje vasemmalla palstalla. Korostukset lisätty.

Valtakirjan ilmoitettiin olevan käytössä toistaiseksi ja Valtakunnan palveluksemme -lehtisessä luki "Ota täytetystä hoitotahtokortista ennen sen taittamista siistejä kopioita edustajallesi, varaedustajallesi, hoitavalle lääkärille ja itsellesi kotona säilytettäväksi. Haluat ehkä antaa kopion myös perheenjäsenille ja seurakuntasi sihteerille. Kopioiden tulee olla yksipuolisia A4-kopioita, joissa asiakirja on keskellä arkkia. Alkuperäistä hoitotahtokorttia sinun tulisi pitää mukanasi". Aiheesta lisätietoja seuraavilla sivuilla:


5.0 Miten Vartiotorni-seura värvää uusia jäseniä ja pitää heidät siellä?

5.1 Hengellisyys ei näy valtakirkossa ja sen ihmisissä

Siihen, että henkilö altistuu kotikäynneillä todistajien ja Vartiotorni-seuran hallintoelimen julkaiseman kirjallisuuden vaikutuksille, vaikuttaa kansankirkon jäsenissä esiintyvä nimikristillisyys. Suomessa jokaista ihmistä voidaan pitää kristittynä, sillä lähes kaikki kastetetaan syntyessään jonkin kirkkokunnan jäseneksi. Kun henkilö sitten varastaa, valehtelee, juopottelee, tekee moraalisesti arveluttavia tekoja ja kaiken päätteeksi käy sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, on tämä Vartiotorni-seuran hallintoelimen sormella osoittama henkilö selvästikin esimerkki hengellisyyden puutteesta. Eihän sellainen kirkko voi olla oikea, joka sallii ja hyväksyy tämän vastuuntunnottoman ja moraalisesti tuomittavan toiminnan. Eihän?

[Kuva 39.  pic/www.watchtower.org-finnish-library-pr--epakristillista.jpg]
Kuva 39. Vartiororniseuran virallisten esittelysivujen näkemys kristinuskosta. Sivulla esitellään Mikä on elämän tarkoitus? (1993) -kirjasta. Kuva lyhennetty pääotsikosta "Kristikunta on pettänyt Jumalan ja Raamatun" ja sen alaotsikosta "Epäkristillisiä". Viitattu 2005-02-22, www.watchtower.org/languages/finnish/library/pr/

Vartiotorni-seuran hallintoelimen esittämissä johtopäätöksissä on hitunen totta. Kirkko on nykyaikana maallinen instituutio yhä enenevässä määrin ja jumalanpalveluksiin osallistuvien jäsenten voidaan laskea kuuluvan suurelta osin nimikristittyihin. Kansankirkossa on mahdotonta sanoa, kuka jumalanpalvelukseen osallistuva on nimellisesti kristitty (ts. nimi kirkon kirjoissa) ja kuka on varmuudella uskova kristitty. Kirkon toimintaa ohjaa kirkkopolitiikka, jossa ei useinkaan suvaita rakentavaa lähimmäisenrakkautta, vaan enemmän vallalla on sanelupolitiikkaa akselilla: "Piispa määrää - papit tottelevat". Esimerkiksi paljon kertoo luterilaisen piispa Pihkalan suvaitsemattomuus ja suhtautuminen karismaattisen Nokia-liikkeen perustajaan Markku Koivistoon vuosina 1992-2002. Koivisto lopulta itse erosi luterilaisen papin virasta Pihkalan vaikeutettua hänen toimintaansa jopa tuomikapituliin ulottuvilla toimenpiteillä. Kun yhtälöön liitetään syvästi hierarkisoitunut kirkko-organisaatio useine hallintoportaineen, mahdollisuus kantaa kirkollisveroa ja nk. palkkapapit (Vartiotorni-seuran hallintoelimen mukaan palkan maksaminen rahasssa on tuomittavaa), niin todellakin voidaan pohtia sitä, miten paljon kirkko on maallistunut ja valtioistunut. Siltä puuttuu näkyvä, syvä ja puhdas hengellisyys. Jokaisen papin tai piispan edusvastuuton toiminta ja lausunto uutisoituna mediassa on kuin vettä hallintoelimen myllyyn. Nämä toimet ja kirkon sisäiset ongelmat lisätään lausunnot todisteeksi valtakirkkojen suuresta luopumuksesta ja näkyvästä Babylonista.

Hallintoelimen näkökulmasta asia on vieläkin yksinkertaisempi. Se katsoo, että jokaisen kirkon jäsenen tulisi olla uskonsa edustaja. Jos jäsen käyttäytyy moraalisesti huonosti, tämän katsotaan olevan seurausta kirkon opetuksen puutteesta. Jokaisen yksittäisen kristityn katsotaan edustavan suoraan kirkkoaan, johon hän kuuluu ja täten kirkon hengellisyys voidaan suoraan päätellä esim. henkilön elämäntavasta.

Järjestön johdon näkökulmasta jokaisen jumalanpalveluksessa käyvän, joka ei ole eronnut kirkosta, katsotaan hyväksyvän kaikki piispojen lausunnot ja muut kirkon ajamat ja edustamat asiat. Todistajan katsellessa asioita näiden järjestönsä antamien linssien lävitse, keskustelua virittävän osapuolen on vaikea kertoa hänelle kirkko ja usko -käsitteiden eroista ja niiden erottamisesta toisistaan. Hallintoelin on saanut jäsenen pitämään sanoja kirkko ja järjestö samaa tarkoittavina kuin "usko". "Usko näkyy järjestöstä tai kirkosta. Sen tulee näkyä. Jokainen jäsen on uskova." – tämä on se organisaatio-näkökulma, ne linssit, joiden lävitse hallintoelin on saanut jäseniensä katsomaan kristinuskoa ja siihen kuuluvien jäsenien toimintaa.

5.2 Vapaudu ja sanoudu irti aikaisemman uskontosi teoista

Hallintoelimen esittämä ajatus kirkon ja uskon kytkemisestä toisiinsa ei osoittaudu lähemmässä tarkastelussa päteväksi. Esimerkiksi henkilö, joka saa kuulla sukulaisensa kavalluksesta, ei ole vastuussa sukulaisen tekemisestä. Hän voi, meidän sitä tarkemmin tietämättä, joko hyväksyä tai olla hyväksymättä sukulaisen teot. Mitään automaattista kytköstä ei hänen ja sukulaisen välillä ole. Ei ole mitään tarvetta henkilön julkisesti ilmoittaa eroavansa sukulaisestaan, jotta hän osoittaisi paheksuvansa ja hylkäävänsä sukulaisensa teot.

Järjestön johto kuitenkin tarjoaa jäsenilleen edellä kuvattua ajatusta väittämällä. Se antaa ymmärtää, että henkilö, joka ei eroa kirkosta, hyväksyy kaikki kirkon sekä heidän edustajiensa toimet ja tästä syystä jokainen kirkkoon kuuluva kristitty on syyllinen nk. järjestön termistössä verivelkaan, johon kirkon johtomiesten kerrotaan hallintoelimen julkaisuissa ollessaan siunaamassa ja hyväksymässä sotia. Nerokas ajatus, mutta päätelmää vain ei tue edellä kuvattu esimerkkiä henkilön ja sukulaisen toimien vastuunalaisuudesta toisiaan kohtaan. Näkemystä ei tue edes Raamattu, joka sanoo, että jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, ei toisten (1. Kor. 7:16, 17).

Usko-sana on hallintoelimen opetuksessa kiinteästi kytketty organisaation, jossa uskoa opetetaan. Olisi kuitenkin tarpeen pohtia hetki mitä tarkoittavat sanat kristitty uskova ja nimikristitty. Sanoista voisi saada oivalluksen, että lapsena kastettua henkilöä ei voi automaattisesti pitää uskovana. Uskova kristitty, on siis jotain muuta kuin kirkon kirjoissa esiintyvä nimi. Henkilö ei ole uskova siksi että hän kuuluu kirkkoon, vaan henkilö voi tulla tulla uskovaksi jossakin elämänvaiheessaan, täysin riippumatta kirkon olemassaolosta. Kirkon jäsenenä oleminen ei ole tae siitä että hän ylipäätään koskaan tulee uskoon. Usko on jotain, jonka yksin Jumala saa aikaan (Joh. 6:29) ja jonka Jeesus vaikuttaa ihmisessä (Apt. 3:16), ei kirkko. Ihmiset eri ikäisinä tulevat uskoon, joten on mahdotonta osoittaa kenenkään yksittäisen valtakirkkoon kuuluvan ihmisen kohdalla, että hän olisi uskossa. Ainoa tapa saada selville, onko johonkin kirkkokuntaan kuuluva henkilö uskova kristitty vai nimikristitty on kysyä asiaa henkilökohtaisesti häneltä itseltään.

Valtakirkot eivät ole organisaatioita, jotka valvovat jäseniensä toimintaa. Ne eivät myöskään ole organisaatioita, jotka asettavat monia ehtoja jäsenyydelleen. Tässä suhteessa hallintoelimen sormen osoittaminen valtakirkkoja kohtaan ja niiden toiminen vertaaminen sen oman organisaation toimintaan on kuin tarkastelisi kahta eri kasvilajia ja sen eri hedelmiä, kuten omenoita perunoihin. Se mitä hallintoelin edellyttää omilta jäseniltään, ei ole samaa kuin kristinuskossa. Siksi usko-termiä tulee tarkastella huolellisesti. Mitä se merkitsee kun puhutaan kristityistä uskovista? Jos tulisi vertailla uskon vaikutuksia elämään, on otettava vertailtavaksi uskova kristitty eikä nimikristitty jos tämän henkilön rinnalle nostetaan Vartiotorni-seuran jäsen. Vertailu nimikristittyyn Matti Meikäläiseen osoittaa täyttä ymmärtämättömyyttä valtakirkkojen olemuksesta ja asemasta toimijoina yhteiskunnassa.

5.3 Tarjoamme sinulle parempaa - näkyvää hengellisyyttä

"Ihminen ei liity järjestöön, vaan järjestö värvää hänet", kertoo Steven Hassan kirjassan Combatting cult mind control.

Houkutellessa henkilöä liittymään järjestönsä jäseneksi, henkilöä pyydetään vaihtamaan uskoaan. Suomessa kasvanut kirkon jäsen on lapsuudessa käynyt lävitse rippikoulun ja saanut kristillisten arvojen ja oppien alkeet. Koulukasvatuksen ja suomalaisen kulttuurin tradition kautta (vrt. pyhäpäivien merkitys sekä radio ja TV jumalanpalvelukset) hän on oppinut ymmärtämään kasvaessaan aikuiseksi, että kristinuskon sanoma liittyy Jeesukseen Kristukseen. Jossakin hämärässä aivojen sopukoissa henkilö saattaa myös muistaa, että kristinuskossa Jeesus liittyy ihmisten henkilökohtaiseen pelastukseen.

Jotta henkilö voitaisiin vieroittaa tästä, on hänelle tarjottava tilalle jotain uutta "toisesta" uskosta. Koska kristillisyys ei valtakirkoissa näyttäydy selvästi erottuvana erillisten uskovien joukkona, herättää kuuluminen erityiseen joukkoon kiinnostusta (vrt. alakulttuurit, punk, rock, skeittailu). Henkilön annetaan ymmärtää, että "meidän joukossamme asiat ovat toisin. Meidän joukossa hengellisyys näkyy ja sitä opetetaan ja sitä myös vaaditaan." Henkilölle maalataan mielikuva selvästi rajatuista aidoista, säännöistä, ja niiden tarjoamasta huolenpidosta turvallisena suojana kaitsemaan henkilön hengenelämän taipaletta. Järjestö tarjoaisi suojaa ja Raamatun ohjeita kaikille elämän alueille. Henkilöstä tulisi entistä onnellisempi kun hän alkaisi ymmärtää miten järjestö opettaisi Raamatun periaatteiden toimivan myös käytännössä. Ihmissuhteet, seurustelu ja avioelämä kukoistaisivat ja lapset olisivat onnellisimpia kun henkilö liittyisi rakkautta täynnä olevaan yhteisöön. Hänelle myydään ajatusta, että kaikkien järjestön jäsenten välillä vallitsisi keskinäinen yhteenkuuluvuus, jota kristittyjen keskuudessa ei esiinny. Miten ihanalta tuollainen pieni ja tiiviimpi yhteisö kuulostaakaan. Tämä kaikki olisi tarjolla, mutta sen päälle tulisi vielä voittopalkinto: henkilö tulisi pelastumaan tämän järjestön kautta!

Kun henkilö on saatu uskomaan mielikuviin ja saatettu järjestön yhteyteen, alkaa hänen muokkaaminen tapahtua jo ensimmäisten kokouksissa käyntien aikana. Seurakunnan jäsenet ovat ylitsevuotavan ystävällisiä ja kiinnostuneita uudesta jäsenestä. Miten mukavaa on olla kaikkien kiinnostuksen keskipisteenä ja saada uusia ystäviä. Kukaan ei tunnu lainkaan oudolta ja epäluulot todistajia kohtaan hälvenevät vähitellen. Henkilö saattaa kantaa mukanaan todistajista kuulemiaan stereotypioita ja on aluksi kuulolla pitävätkö "kalajutut" paikkansa. Henkilö saattaa esimerkiksi kuvitella, että todistajat kokoontuvat joka päivä, tai että konventteja pidetään joka kuukausi, tai että todistajat eivät lainkaan puhu Jeesuksesta vaan ainoastaan Jehovasta. Stereotypioiden valitettava ongelmana on, että ne eivät kuvaile todellisuutta, vaan karrikoivat sitä. Kun henkilö vertaa aikaisemmin kuulemia tietojaan todistajista siihen mitä hän itse näkee, joutuu hän toteamaan, että suurin osa jutuista on täysin liioittelua. Valtakunnansalilla käynti ei olekaan niin ihmeellistä ja erikoista kuin hän oli kuvitellut. Kyseessä ei olekaan mikään outo joukko, vaan valtakunnansalin ihmiset tuntuvat aivan tavalliselta suomalaisilta, joilla on perheet ja normaali työ.

Käytännössä jokainen julistaja, ovelta ovelle kolkuttava todistaja, jonka henkilö kokouksissa kohtaa, on järjestönsä mitä parhain myyntimies. Hän on hillitty, hyväkäytöksinen, rauhallinen ja kuuntelee henkilöä. Todistaja osaa pitkän koulutuksensa ansiosta asettaa sanansa miellyttävästi ja tarkan harkitusti. Valtakunnansalien palveluskokoukset ovat valmentaneet häntä hyvin julistustyöhön ihmisten kohtaamiseen. Hänen valtakunnansaleilla pitämänsä esitelmät ovat opettaneet hänet esiintymään luontevasti ja hiomaan sanakäänteitä.

Valtakunnansalilla kiinnostunut ihminen näkee vain järjestön parhaat puolet, sillä useimmat jäsenet ovat oppineet tukahduttamaan kaikki negatiiviset seikat järjestön toiminnasta ja epäkohdista. Nämä häiritsevät seikat seurakuntalainen mieluummin sivuuttaa ja antaa oman itsesensuuriinsa käsiteltäväksi. Jäsen joutuu koko ajan vakuuttamaan itselleen oman ymmärtämyksensä riittämättömyyttä järjestöä koskevissa kysymyksiin - "Jehovan tarkoituksiin". Seurakuntalainen uskoo, että jos hän opiskelisi ahkerammin kaikkia järjestön julkaisuja, muistaisi paremmin aikaisemmat Vartiotorni-lehden artikkelit, hän pystyisi selvittämään mieltään vaivaavat asiat. Jäsen on saatu uskomaan, että vika ei ole järjestössä, vaan hänessä itsessään; hänen omassa kyvyssään ymmärtää asioita. Painaessa kysymykset mielensä reunoille, hallintoelin on saavuttanut tavoitteen, jossa seurakuntalaiset on saatu hymyilemään ulkoisesti ja olemaan valmiit vakuuttamaan onnellisuuttaan järjestön alaisuudessa jokaiselle uudelle henkilölle.

Uusi jäsen ei kuule ainoastakaan järjestön epäkohdasta useidenkaan kuukausien jälkeen, sillä pakotettu onnellisuuden kuori estää rehellisten ajatusten vaihdon kaikkien seurakuntalaisten välillä. Kukaan ei uskalla nostaa esiin epäkohtia, sillä hänenhän tulisi olla mitä onnekkain ja onnellisin ihminen järjestön oletetun hyvän alaisuudessa. Suurta tuskaa seurakuntalainen kokee juuri tästä ristiriidasta omien tunteidensa ja järjestön todellisuuden välillä. Vanhempi seurakuntalainen on nähnyt, että kaikki ei olekaan niin, kuin hallintoelimen kirjallisuus hänelle kertoi alussa. Hän on nähnyt rikkoutuneita avioliittoja, perhehelvettiä, kenties lasten kuritusta valtakunnansalien takahuoneissa ja vessoissa. Hän on nähnyt rikkoutuneita ihmissuhteita, syrjähyppyjä, haurautta (avioliiton ulkopuolinen seksi) ja taloudellisia ongelmia sekä toisten seurakuntalaisten syrjimistä ja toisten suosimista. Hänen edessään on seurakunnassa edelleenkin näkyvissä koko inhimillisen elämän kirjo ja kaikki ne ongelmat, joiden hän oli kuvitellut jääneen "maailmallisten" ihmisten ongelmaksi.

Tavallisella Matti Meikäläisellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vastustaa tai ymmärtää niitä mekanismeja, joiden vaikutuksen piiriin hän joutuu säännöllisissä valtakunnansalien kokouksissa. Suurin osa ihmisistä kuulostelee aluksi vain ilmapiiriä ja toteamaan sen suopeaksi. Valtaosa uusista liittyvistä jäsenistä on naisia, joiden suhtautuminen uusiin asioihin on ennakkoluulottomampaa kuin miehillä.

Matti Meikäläinen ei osaa tehdä oikeita kysymyksiä, koska hän ei tunne järjestön toimintaa, eikä osaa pitää varaansa valtakunnansalilla kohtaamaansa rakkauskylpyä kohtaan. Ihminen saattaa olettaa, että häntä nyt ei ainakaan pystytä suostuttelemaan: "Minä olen erilainen kuin muut. Minä tiedän nämä jutut". Hän uskoo menevänsä vain ottamaan selvää minkälaista toiminta on valtakunnansalilla. Mikään ei voisi olla toisin.

Tosiasiassa littymisellä ei ole mitään tekemistä henkilön älykkyyden tai vahvuuden kanssa. Jokainen, halusipa tai ei, on altis vaikutuksille. Jokainen haluaa olla onnellinen. Jokainen tarvitsee rakkautta ja kiintymystä. Jokainen etsii itselleen parempaa elämää. Tavalliset inhimilliset piirteet ovat niitä, joihin järjestöjen jäsenet tarttuvat värvätessään lisää ihmisiä joukkoonsa.

5.4 Elämä onnellisuuden keskellä - Jehovan käden alla

Henkilö on muuttanut persoonallisuuttaan, muuttamalla ulkoista olemustaan.

Henkilön tutustuessa toimintaan valtakunnansalien kokouksissa, hän kokee olevansa erityinen. Kaikki pitävät hänestä huolta ja kysyvät kuulumisia. Henkilö esitellään muille jäsenille ja pian hän kokee uuden sivun avautuneen tämän ryhmän keskellä. Täällä jokainen on tärkeä ja samanarvoinen. "Meillä ei ole pappeja", vakuuttavat kaikki. "Veljet ja sisaret ovat kaikki samanarvoisia. Seuraamme tarkasti Raamatun antamaa esimerkkiä", hän kuulee. Henkilölle vakuutetaan, että hänen elämänsä tulee koko ajan vain paremmaksi ja muutamat häiritsevät seikat pyritään sivuuttamaan epäoleellisina. Tärkeämpää on henkilön keskittyä kuulemaan sitä Raamatun tietoa, jota hänelle paljastetaan kokouksissa.

Todellisuudessa elämä todistajana on kaikkea muuta kuin onnellisuutta. Tiiviisiin yhteisöihin joutuneet ihmiset käyttävät kaiken aikansa organisaation kokouksiin, sen painaman materiaalin tutkimiseen seuraavaksi kerraksi (kotiläksyt), toisten samanlaisten ihmisten värväämiseen ja yleishyödylisen vapaaehtoistyön tekemiseen organisaation sisällä (tapahtumien järjestely, majoitukset). Vastineeksi henkilölle luvataan huolenpitoa kaikista hänen tarpeistaan. Vartiotorni-seuran tapauksessa huolenpito rajoittuu suureta osin hengelliseen yhteyteen ja muiden jäsenten ystävyyteen sekä pelastuksen tarjoamiseen. Käytännön asioissa seurakuntalaiset myös auttavat toisiaan mahdollisuuksiensa mukaan.

Tiiviissä yhteisöissä kysymys on henkilön oman identiteetin vähenemisestä ja sen korvautumisesta järjestön identiteetillä. Yhteisö pyrkii korvaamaan henkilön vanhan minän tarjoamalla omaa malliaan. Kyse ei ole henkilön tietoisesta itsensä muuttamisesta vaan vaikutuksesta jonka ryhmä saa aikaan vaikuttaessaan joukkoonsa saapuneeseen ihmiseen kaikissa keskinäisissä vuorovaikutuksessa. Kun henkilö saapuu ryhmään sen pysyväksi jäseneksi, identiteetin muokkaus alkaa käynnistyä sosiaalisessa kontekstissa, jonka määrittävät ympärillä olevat ihmiset. Jos nämä ihmiset uskovat yhdenmukaisesti, on ryhmään sitouttava voima sitä suurempi. Henkilö saattaa tunnistaa muokkauksen käynnistyneen tuntiessaan painetta muuttaa käyttäytymistään.

Muutamalla omaa käytöstään, hän saattaa aluksi kuvitella suojelevansa omaa vanhaa olemustaan, ja olevansa mieliksi uudelle yhteisölle. Hän ei halua uutena jäsenenä aiheuttaa konflikteja. Todellisuudessa henkilön minän muuttuminen on jo alkanut. Henkilö on saattanut aikaisemmin olla kärkäs ottamaan kantaa asioihin, mutta huomattuaan paheksuvia katseita hänen tehdessään kysymyksiä, hän pikku hiljaa hillitsee innostustaan. Henkilö aloittaa sulautuminen massaan ja matkan kohti "penkissä istumisen" -taidon ymmärtämistä. Kun henkilö on tehnyt tätä tarpeeksi kauan, hänestä tuntuu luonnolliselta istua ja kuunnella kokouksessa esitettyä ohjelmaa. Hän ei koe muuttuneensa millään tavalla, koska muutokset ovat tapahtuneet hyvin pitkän ajan kuluessa.

Samoin käy henkilön pukeutumisen. Ei ole sopivaa, että henkilö tulee kokoukseen farkuissa tai muuten huolimattoman näköisenä. On kunnioittavampaa ottaa muut huomioon ja ajatella muiden tunteita. Seuraavalla kerralla henkilö ymmärtää ottaa käyttöön hameen tai housut ja hänen oikeaa päätöstäään vahvistetaan hyväksyvillä katseilla ja kommenteilla hyvästä pukeutumisesta. Lopulta henkilö istuu penkissä hyvin huolitellussa asussa ja pitää asiaa normaalina asiantilana, vaikka hän kuukausia aikaisemmin olisi käyttänyt farkkuja sopivana kaikkiin tilaisuuksiin. Henkilö ei näe itsessään tapahtunutta muutosta, mutta jos hän näkisi itsesään otetut kuvat ennen ja – jälkeen, hän tunnistaisi tapahtuneen muutoksen.

5.5 Sosiaalipsykologiaa ja ryhmäkontollia

5.5.1 Ryhmän voima tiiviissä yhteisössä

Jos henkilön käyttäytymistä muutetaan, hänen ajatuksensa ja tunteensa muuttuvat minimoidakseen tapahtuneen dissonanssin (ristiriidan komponenttien harmoniassa). Henkilö voi kestää vain tietyn määrän muutosta kerrallaan yhdessä komponentissa. Kaikki komponentit yhdessä taas edustavat ihmisen koko persoonallisuutta.

Henkilökohtaisen kontrollin ja valintojen tilalle asettuu tiiviissä yhteisössä ryhmädynamiikan kontrolli. Kuvaavaa on organisaation asettaminen etusijalle kaikissa tapauksissa. Jäsenelle opetetaan, että se mikä on organisaatiolle hyvä asia, on hyvä asia myös jäsenille. Yksittäisten jäsenien omat mielipiteet ja toiveet taas ovat huono asia. Jos organisaatio sallisi vapaan mielipiteen vaihdon muiden ryhmien kanssa tai vapauksia käyttäytymisessä, se menettäisi kontrolloinnin välineitä.

Ihmisiä voidaan kontrolloida vain heidän käyttäytymisensä, ajatustensa ja tunteidensa kautta – ajatuksen,jonka psykologiassa Leon Festinger on esittänyt kognitiivisen dissonanssin teoriana. Teorian mukaan, muutamalla yhtä komponenteista, tapahtuu muutos myös muissa komponenteissa. Dissonanssiteorian ydin on ajatus komponenttien tasapainosta. Jos kaikkiin kolmeen pystytään vaikuttamaa, ei henkilöllä ole mitään mahdollisuuksia vastustaa muutosta. Tiedon kontrollointi on lopulta aidan sulkeva ovi, sillä jos tiedon saamista voidaan rajoittaa, henkilöltä evätään ajatusten polttoaine, uudet virikkeet, jonka seurauksena hänen kykynsä ajatella laajemmin ja itsenäisesti heikkenee.

Hallintoelin ennusti maailmanlopun, Harmagedonin, tulevan vuonna 1975 ja monet todistajia pidättyivät hankkimasta lapsia; he myivät talonsa, lopettivat työnsä ja siirtyivät täysipäiväisiksi tienraivaajiksi. Festingerin teorian avulla on selitettävissä, miksi vain joukko todistajia erosi järjestöstä vuoden 1976 jälkeen, kun profetia ei toteutunutkaan ja miksi usko järjestöön ei täysin romahtanut. Olisi ollut kaikki syyt odottaa, että todistajat olisivat eronneet suurin joukoin järjestön yhteydestä.

Festingerin teorian mukaan henkilön kokema suuri maailmanlopun odotuksen romahdus (tunteet) oli kompensoitava muilla komponenteilla, jotta henkilö saattoi säilyttää järjestyksen ja tarkoituksen elämässään. Henkilön oli saatava järkevä selitys asialle tai hänen dissonanssinsa olisi ollut liian vakava ja johtanut väistämättä järjestöstä eroamiseen. Hallintoelin käsitteli Harmagedonin odotuksen fiaskoa seuraavissa Vartiotorni-lehden artikkeleissa ja syytti mielenkiintoisesti todistajia "vääristä odotuksista", vaikka juuri järjestö oli ollut julkaisemassa varmoina esitettyjä Raamatun tulkintoja. Jäljelle jääneille jäsenille ainoaksi keinoksi palauttaa mielenrauha ja tasapaino elämään oli hyväksyä tämä selitys tai muutoin yrittää rationaalistaa järjestön virheelliseksi osoittautunut Raamatun ilmoitukseen väitetty ennustus. Vain siten henkilö saavutti takaisin tasapainon ja mielenrauhaansa. Suurin osa todistajista tahtoi uskoa tähän rationaaliseen selitykseen ja palauttaa uskonsa järjestöön heidän elämänsä ohjaajina.

5.5.2 Käyttäytymisen kontrollointi

Yhteisön johtajat eivät voi suoraan käskyttää kenenkään ajatuksia, mutta dissonanssiteorian mukaan, jos he voivat vaikuttaa henkilön käytökseen niin henkilöiden ajatukset ja tunteet seuraavat perässä.

Käyttäytymisen kontrollointi tarkoittaa ihmisen fyysisen todellisuuden, ympäristön, kontrollointia: sen missä hän elää, miten hän pukeutuu, mitä ruokaa hän syö, mitä töitä hän voi suorittaa, mitä rituaaleja hänen on suoritettava jne. Juuri ympäristön kontrollointi on syynä siihen miksi tiiviit yhteisöt edellyttävät jäseniensä osallistuvan tehokkaasti organisoituun ja monta kertaa viikossa tapahtuvaan kokous- ja seurakuntatoimintaan. Huomattava osa jäsenien päivästä kuluu yhteisön rituaaleihin ja indoktrinaatioon ts. aktiviteetteihin, jotka palvelevat jäsenen yhä tiukempaa sitouttamista yhteisöön. Jäsenille annetaan ja heitä kehotetaan asettamaan tavoitteita, joilla heidän vapaa-aikaansa kokoustoiminnan ulkopuolella entisestään rajoittuisi. Esimerkiksi hallintoelin edellyttää jäseniltään aktiivista julistustoimintaa. Jäsenelle ei ihannetapauksessa jää lainkaan muuta vapaa-aikaa kuin järjestön materiaalin ja julkaisujen tutkiminen seuraavaa kertaa varten. Seuraavalla viikolla luvassa on mahdollisesti lisää uutta tietoa ja näin oravanpyörä alkaa.

Käyttäytymistä säädellään lisäksi vaatimuksella, että jokainen toimii yhteisönä jäsenenä, ryhmänä, eikä individuaalisesti. Ihmiset toimivat yhdessä, he liikkuvat pareittain, opiskelu tapahtuu ryhmässä, yksin ja ilman valvontaa tapahtuvaa opiskelua ei suvaita jne. Yksilöllistä toimintaa pyritään ehkäisemään kaikissa sanakäänteissä samalla kun annetaan ymmärtää yhteisön edun asettuvan etusijalle. Henkilökohtaisen tutkimisen tärkeyttä ja henkilökohtaisen suhteen kehittämistä Jehovaan korostetaan säännöllisesti. Elämää tahdittavat virallinen kokoustoiminta – viisi viikottaista kokousta – sekä niihin valmistautumisen matkoihin kuluvan ajan lisäksi. Lisäksi kuukausittain ilmestyy kaksi Vartiotorni- ja Herätkää-lehteä, joihin jäsenten odotetaan tutustuvat tuoreeltaan.Käytännössä elämä on hyvin työlästä puurtamista, josta ei saa hetken rauhaa, ellei sitten ole niin vahva persoona että jättää "tutkiskelun" vähemmälle.

Tiiviisti kontrolloidussa yhteisössä, kaikki käyttäytyminen voidaan helposti palkita tai rangaista. Organisaation kannalta on hyvä pitää jäsenet aina hieman varpaillaan ja valmiina odottamaan uusia paljastuksia. Jos henkilö suoriutuu yhteisössä hyvin, häntä kuvaannollisesti taputetaan selkään. Erityisesti palkkiot hierarkian ylemmältä tasolta ovat arvostettuja. Esimerkiksi Vartiotorni-seuran lavamikrofonin käsittelijänä toimiminen – asema, joka on eräs todistajien etu – on palkkio hengellisen vahvuuden osoittamisesta ts. esimerkillisestä järjestön jäsenenä toimimisesta. Jos henkilö käyttäytyy sopimattomasti, häntä nuhdellaan vakavammissa tapauksissa julkisesti. Hänen nykyinen asemansa, etunsa, voidaan myös poistaa.

Jokaisella yhteisöllä on omat rituaalit, joiden avulla ryhmän kiinteyttä pidetään yllä. Tietyt puhekielessä toistuvat maneerit ja käytetty sanasto, asennot, tervehtimiskäytönnöt saavuttaessa ja lähtiessä, käytetyt fraasit ja ilmaukset. Jos yhteisön henkilö ei mukaudu tarpeeksi käytöntöihin, hänen annetaan ymmärtää olevan itsekäs ja epäkohtelias.

Ryhmästä poikkeavaa käytöstä ymmärretään tietyissä rajoissa uskon alkutaipaleella ajatellen, että henkilö ei vielä ole tarpeeksi perehtynyt järjestön raamatuntulkintaan. Poikkeavaan henkilöön saatetaan seurakuntalaisten taholta suhtautua hivenen varovaisesti ja hänestä saatetaan ajatella, että hengellinen kehitys on alkuvaiheessa. Tällainen aloittelija on myös huonompaa seuraa verrattuna niihin, jotka taitavat sisäpiirin sanaston ja osaavat käyttäytyä soveliaalla tavalla julkisissa tilanteissa. Se miten kokousten ulkopuolella käyttäydytään ja pureudutaan ei välttämättä sitten olekaan heijasta samaa kypsyyttä näiden edistyneempien kristittyjen joukossakaan. Kokouskäyttäytyminen on kuitenkin se, joka enemmän määrää sen minkälainen maine henkilöllä seurakunnassa on.

5.5.3 Ajatusten kontrollointi

Dissonanssiteorian mukaan, jos päästään kontrolloimaan ihmisen saamaa tietoa henkilön suhtautuminen asioihin, käyttäytyminen ja ajatukset seuraavat perässä.

Henkilö saadaan omaksumaan yhteisön arvot ja näkemykset seuraavassa vaiheessa. Jäsen oppii uudet käsitteet, joiden tarkoituksena on korvata henkilön aikaisemmin käyttämä kieli. Samassa vaiheessa hänelle opetetaan olemaan ajattelematta liikaa ja opetuksessa painotetaan ajatusten pitämistä fokusoituneena aiheeseen. Henkilö oppii vähitellen sulkemaan mielestään kaikkeen tarpeettoman ulkopuolisen tiedon, joka ei ole samaa kuin minkä hän on oppinut yhteisön kautta. Jotta henkilö pysyisi yhteisön arvostamana jäsenenä, on hänen tietoisesti pidettävä huolta käyttämistään sanoista ja ilmaisuista. Jäsen oppii kontroilloimaan huomaamatta omaa mieltään ja pysäyttämän vaaralliset ajatusketjut. Totalistisissa yhteisöissä kysymys on olemisesta totuudessa. Tämä totuus on ainoa todellisuus yhteisön jäsenelle. Oppijärjestelmän omaksuminen ei ainoastaan suodata vastaanotettua tietoa, vaan lisäksi sääntelee miten tietoon tulee suhtautua ja mitä siitä tulee ajatella. Tavallisesti totalistiset yhteisöissä totuus esitetään absoluuttisena jakaen kaikkia meihin ja muihin ja jokaista asiaa voidaan tarkastella vain mustan ja valkoisen kautta. Kaikki mikä on hyvää ja totuutta, on vain yhteisön sisällä. Kaikki joka on pahaa ja vaarallista on yhteisön ulkopuolella. Totalistisessa yhteisössä kaiken väitetään perustuvan johonkin perustotuuteen, kuten tieteeseen tai Raamatun ehdottoman ilmoitukseen. Yhteisön luvataan antavan kaikki vastaukset jokaiseen tilanteeseen ja ongelmaan. Jäsenen ei tarvitse ajatella itse, sillä järjestö ja sen tarjoama oppijärjestelmä antaa kaikki vastaukset.

Henkilön kielen vähittäinen muuttaminen on tärkeää siksi, että ajattelumme rakentuu kielen varaan. Kieli tarjoaa käsitteitä ja symboleja, joiden avulla ihminen rakentaa todellisuutta maailmasta. Kontrolloimalla tiettyjä sanontoja tai ilmauksia, kontrolloi myös henkilön ajatuksia. Monissa tiiviissä yhteisöissä on sisäpiirin kieli, jossa käsitteet sisältävät monimutkaisia mielleyhtymiä. Tietyt tilanteet laukaisevat järjestön opettaman kielellisen käsitteistön virtaamisen henkilön mieleen. Tietyt asiasanat, kuten Vartiotorni-seuran pakanallisuus-sana, leimataan yhteisön keskuudessa negatiivisiksi. Tämä leima sanaa kontrolloi sanan merkitystä ja sen käyttötarkoitusta – mitä sanan nähdessään tulisi ajatella (vrt. Vartiotorni-seuran kielessä hallitsija-luokka, voidellut, pyhät jne.) Yhteisön käyttämä erilainen kieli ehkäisee tehokkaasti ulkopuolisten tunkeutumista organisaation toimintaan, sillä kieli nostaa näkymättömän muurin totuudessa olevien ja ulkopuolisten välille. Ulkopuoliset, jotka yrittävät ymmärtää toimintaa eivät ole vaara organisaatiolle, koska he eivät osaa käyttää yhteisön kieltä.

Kieli saa myös jäsenet tuntemaan itsensä erityisiksi. Kuullessaan samoin puhuvan ihmisen, hän tunnistaa veljen tai sisaren muista maailmallisista. Kieli myös palvelee järjestöstä kiinnostuneiden henkilöiden värväämisessä. Uudet jäsenet haluavat kiihkeästi ymmärtää mistä oikein keskustellaan ja päästä sisälle yhteisöön ja siksi katsovat tarpeelliseksi opiskella kovemmin. Henkilö haluaa päästä sisälle totuuteen.

Toinen tärkeä aspekti ajatusten kontrolloimisessa vaatii, että henkilö oppii sulkemaan pois tietoa, jossa yhteisöä käsitellään kriittisesti. Ajatusten sulkemisen tarkoitus on suojella henkilön omaksumaa uutta yhteisöidentiteettiä. Ensimmäinen puolustus kieltäminen: "Sitä ei ole olemassa. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Ei ole todisteita". Toinen on järkeistäminen: "Jos se olisikin tapahtunut, siihen on olemassa selitys". Kolmas on asian oikeuttaminen: "Vaikka X on kielletty, oli järjestöllä hyvä syy toimia X:n mukaan". Viimeisessä henkilö rakentaa itselleen toisen todellisuuden: "Haluan uskoa järjestöni toimivan kaikissa opetustensa mukaisesti. Se siis toimii kaikissa kohdin oikein."

Jos kriittinen informaatio kohdistuu erityisesti organisaation johtoon, tai yhteisön merkittäviin jäseniin, puolustuksen etulinja pyyhkii koko yhteisön lävitse. Jäsenet on opetettu reagoimaan ja olemaan uskomatta kaikkeen kritiikkiin. Vastakkaiset tiedot pyritään selittämään pois kertomalla jo ennakkoon ennemmin tai myöhemmin vastaantulevasta hyökkäyksestä, jossa "lehdistö on manipuloitua", "kirjoitukset ovat mustamaalausta", "Internet sivujen takana on vihollistahot ja panettelija". Juuri hyökkäävästi esitetty tieto toimii parhaana vahvistajana jäsenelle siitä, että organisaation kertoma kuva maailmasta on oikea. Heitä vainotaan ja tullaan jatkossakin vainoamaan. Sivuilla oleva tieto ei siksi ehdi saavuttaa vastaanottajaa, sillä lukiessa muutaman hyökkäävän sananvalinnan, henkilö menettää kiinnostuksen viimeiset rippeet materiaalia kohtaan.

Juuri organisaation opettama henkilön itsekontrolli vastaanotettua tietoa vastaan toimii parhaana mekanismina silloin kun hän ei ole yhteisön vaikutuksen piirissä. Henkilö on ohjelmoinut itsensä alitajuisesti toimimaan tietyllä tavalla tilanteissa, joissa tieto uhkaisi hänen omaksumaansa järjestön totuutta. Kysymysten noustessa pintaan, henkilö pyrkii unohtamaan ne ja sulkemaan mielestään. Organisaationsa kanssa ristiriitaisen tiedon kohdalla hän sulkee ulkopuolisen tiedon epäluotettavana. Henkilö huomaamatta menettää kykynsä testata todellisuutta vertailemalla ja ajattelemalla asiota usealta eri näkökulmilta. Hänelle todellisuus näyttäytyy vain kapeasta organisaation määrittelemästä ikkunasta.

5.5.4 Emotionaalinen kontrolli

Emotionaalinen ts. tunnepuolen kontrollin tarkoituksena on kaventaa henkilön tunnekenttää. Syyllistäminen ja pelko ovat välttämättömiä työkaluja, joiden avulla kontrollointia harjoitetaan. Erityisesti syyllisyydentunne on yksi kaikkein vaikuttavimmista keinoista saada ihminen toimimaan ryhmän käyttäytymisen mukaisesti. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan pysty tunnistamaan että heitä kontrolloidaan syyllisyyden ja pelon avulla, sillä yhteisö on ehdollistanut ihmisen aina syyttämään epäonnistumisesta ja virheestä itseään. Pelon avulla taas ryhmän jäsenet saadaan tiukemmin sidottua toisiinsa. Ensimmäinen vaihe ryhmäsidonnassa on ulkopuolisen uhan luominen. Tämä voi olla joko olemassaoleva tai olematon. Mistä hyvänsä tavallisesta yhteiskunnan tapahtumasta voidaan tehdä jäsenen silmissä epäilyttävää ja outoa ja jäsen saadaan uskomaan lyhyessä ajassa "uhan olemassaoloon", vaikka sitä ei todellisuudessa olisikaan. "Panettelija on kimpussasi", kerrotaan jäsenelle, jos hän harkitsee välimatkan ottamista yhteisöön. "Olet uhri ilman meitä", vakuutetaan henkilölle ryhmän olevan suoja pahaa maailmaa vastaan. "Demonit ovat ulkopuolella", neuvotaan henkilöä jäsentämään maailmaa ja kerrotaan hänen olevan tärkeä osa "suurempaa suunnitelmaa", jossa hänellekin on valittu

Ulkopuolisen pelon tartuttamisen jälkeen jäsen saa kuulla järjestön sanktioista: "jos et noudata sääntöjä A, B, C, joudut vastuuseen meidän edessämme. Mutta vielä pahempaa on joutua meidän ulkopuolelle kuin ottaa vastaan meidän määrittelemämme rangaistus. Rangaistus vain tekee sinut paremmaksi."

Henkilön tunteita voidaan ohjailla määrittelemällä minkä pitäisi tehdä henkilön onnelliseksi. Hänen tulee olla onnellinen tiettyjen asioiden kohdalla. "Suorittaessaan palvelusta organisaatiolle, Jumalan edustajalle, tulet onnellisemmaksi", hänelle kerrotaan ja kehotetaan työskentelemän ahkerammin ja saamaan "onnellisuuden" kaikki siunaukset. Henkilöä myös rohkaistaan pyrkimään eteenpäin urallaan yhteisön jäsenenä, nousemaan ylöspäin portailla, hankkimaan lisää jäseniä, perehtymään syvällisemmin järjestön kirjallisuuteen, jotta hän tulisi ymmärtämään esim. Jehovan tarkoituksia paremmin. Henkilön onnellisuuden kerrotaan kasvavan sen myötä mitä enemmän aikaa hän käyttää järjestön työn asettamiseen etusijalle kaikkien muiden hänen toimiensa sijasta. Vartiotorni-seuran hallintoelimen kannalta ihminen on saatu täysin järjestön kontrolliin ja uskomaan onnellisuuden korkeimpaan tavoitteluun, kun jäsen ryhtyy täysipäiväiseksi ja tuntitavoitteita täyttäväksi tienraivaajaksi.

Yhteisössä korostetaan henkilön lojaalisuutta ja omistautumista järjestölle, eikä hänen odoteta lainkaan osoittavan mielipahaa mistään yhteisön hänelle antamasta tehtävästä. Yhteisö antaa ymmärtää, että jos hän kokee yhteisön osoittaman tehtävän hänelle epämieluisaksi, niin syy on hänessä. Nämä tehtävät ovat etuja, jotka tulee ottaa vastaan panemalla omat itsekkäät tarpeet ja tunteet toiselle sijalle. Jäsenten ei tule koskaan ajatella itseään, vaan heidän tulee aina ajatella mikä on parasta tyhmälle ja koko järjestölle. Yhteisön vanhimpia ei tule kritisoida eikä heidän päätöksiään tai tulkintojaan tule asettaa kyseenalaiseksi, vaan henkilön on löydettävä syy vajavaiseen ajatteluunsa itsestään.

Monet tiiviit yhteisöt kontrolloivat myös henkilön ulkopuolisia suhteiden laatua. Johtavassa asemassa olevat tai järjestön säännöt kieltävät henkilöä olematta kanssakäymisissä tiettyjen ulkopuolisten tahojen tai henkilöiden kanssa. Yhteisö saattaa myös leimata jonkin jäsenen yhteisön sisältä ja kehottaa karttamaan henkilöä kunnes henkilön status on taas palautettu "normaaliksi". Joissakin tapauksissa kontrolli ulottuu jopa henkilön henkilökohtaiseen elämään, kuten seurusteluun, avioliittoon, työpaikkaan ja lapsiin.

Emotionaalisen kontrollin säilymisessä tärkeä tekijänä on saada jäsenet pysymään varpaillaan ja tarkkailemaan jatkuvasti toisiaan ja itseään; omina toimintojaan ja ajatuksiaan. Jäsen tuntee olevansa riippuvainen yhteisöstä samalla kun hän tuntee pelkoa toisten paljastavan hänen mahdollisia syntejään. Juuri syntien, järjestön sääntöjen rikkomusten, tunnustaminen on voimakas henkisen ja tunneperäisen kontrollin keino. Sen voimaa lisää vielä tunnustamisen vaatiminen tai kuuluttaminen julkisesti. Todellisuudessa henkilön hairahduksia ei unohdeta, vaan seuraavan hairahduksen tapauksessa häntä muistutetaan aikaisemmasta. Viittaaminen aikaisempiin tapahtumiin vahvistaa suoritettua henkilön manipulointia taipua järjestön tahdon edessä. Henkilön olisikin parasta muistaa lause: "mitä tahansa hän tunnustaa, käytetään myöhemmin häntä vastaan.", sillä hänen tekonsa jäävät jäsenien tietoon myös henkilön lähdettyä yhteisöstä.

Emotionaalisesti manipuloidun henkilön on mahdotonta ajatella, että hän voisi jättää yhteisön ja kokea turvallisuutta sen ulkopuolella (vrt. uhrit, jotka eivät jätä kumpppaniaan edes jatkuvan perheväkivallankaan vuoksi). Kun järjestö esittelee toimintaansa ulkopuolisille, käytetään usein lausetta "Kuka hyvänsä voi lähteä milloin tahansa", jonka tarkoituksena on kerrota kuulijalle, että "jäsenet ovat valinneet jäämisen". Todellisuudessa jäsenillä ei ole vaihtoehtoja, sillä heidät on ehdollistettu tuntemaan uhkaa ulkopuolista maailmaa kohtaan. Tämä on asettanyt psykologisen salvan henkilön mieleen ja estää vapaan lähtemisen henkilön tuntiessaan olonsa onnettomaksi yhteisön sisällä.

5.5.5 Tiedon kontrollointi

Informaatio on polttoainetta, joka pitää mielemme ajattelun käynnissä. Jos henkilöltä kielletään informaatio, joka on tarpeen hänen arvioidessaan asioiden oikeaa laitaa, ei hän pysty tekemään hyvin perusteltuja päätöksiä. Henkilö jää yhteisönsä vangiksi siinä vaiheessa, kun häneltä kielletään ulkopuolisen informaation käyttäminen ja kun hän oppii yhteisön ehdollistaman itsesuggestion kautta torjumaan vastakkaisen tiedon jo alitajuntavaiheessa. Tälläisellä itsekontrollilla, pitkälle ehdollistettuna itsesensuurina, on hyvin dramaattiset ja kohtalokkkaat seuraukset.

Tiiviissä yhteisöissä henkilöillä on hyvin vähän mahdollisuuksia tutustua vastakkaiseen informaatioon, sillä henkilöt pyritään pitämään mahdollisimman kiireisinä järjestön toimintaan liittyvissä asioissa. Henkilöiden vapaa-aika pyritään mahdollisuuksien mukaan ohjelmoimaan täyteen järjestön aktiviteetteja. Kun jäsen lukee, se monesti liittyy järjestön painamaan materiaaliin, jonka "uutuus" pitää hänet kiireisenä. Materiaali on yleensä suodatettua ja hyvin valikoitua, jotta jäsenien ajatukset saadaan kiinnittymään "tärkeisiin" asioihin.

Tiedon kontrollointi ulottuu kaikkiin ihmissuhteisiin. Ihmiset eivät saa julkisesti keskustella toistensa kanssa järjestölle kriittisestä materiaalista, joka saattaisi käsitellä organisaatiota, sen oppijärjestelmää, johtohenkilöitä tai muuta toimintaa. Tieto organisaation toiminnasta on saatava organisaation omista lähteistä, jotka ovat "luotettavia" (vrt. yritys tarkastaa omat tilinsä ja toteaa kaiken olevan kunnossa - ulkopuolinen tarkistaa yrityksen tilit ja tuo ilmi yritykset kavallukset ja veronkierron). Uusien jäsenten kesken ei yleensä ole soveliasta puhua ilman jonkun kokeneemman jäsenen läsnäoloa ja ohjausta. Kaikkein tärkeintä yhteisölle on estää kaikki kontaktiyritykset entisiin jäseniin ja saada tietoa heidän kokemuksistaan.

Informaatio on hyvin rajattu tiiviissä yhteisössä ja sitä annetaan vain tiettyinä aikoina ("odota vielä..."), sopivan kokoisissa palasissa. Juuri palasittain esitetty tieto estää jäseniä hahmottamasta kokonaiskuvaa. Toisella paikkakunnalla tai toisessa maassa olevat solut eivät tiedä kaikestä emojärjestön toiminnasta. Jäsenien lisäksi annetaan ymmärtää, että heidän ei ole tarpeenkaan tietää kaikkea asiaan liittyvää eikä vaivata mieltään turhaa kuluttaviin keskusteluihin ja pohtimisiin, vaan heidän tulisi keskittyä siihen (vähäiseen) tiedon määrään, joka heille on juuri "paljastettu".

Jäsenet itse kuvittelevat tietävänsä paljon tarkemmin organisaationsa toimintaa kuin ulkopuoliset, jotka saavat tietoja entisiltä jäseniltä. Kuviossa kuitenkin unohtuu jäseniltä se, että järjestö itse kontrolloi heille tarjottua tietoa ja kuvaa itsestään.

Tiedon kontrolloinnissa kysymys on sen eri tasoista. Aloittelevan jäsenen ei odoteta saavan käsiinsä kuin varhaista tutustumiseen tarkoitettua materiaalia ja "vahva ruoka" tulee vasta myöhemmin. Yhteisön johtavalla tasolla taas on pääsy tai etuoikeudet tietoon, joka ei vielä ole tarkoitettu rivijäsenille (vrt. hallintoelimen julkaisema Vanhimpien käsikirja, joka ei ole tarkoitettu rivijäsenelle). Jos henkilö "vahvan ruoan" tutkimisenkin jälkeen ei ole vakuuttunut, tai jos hän löytää liikaa ristiriitaisuuksia, hänelle vakuutetaan, että hän on erehtynyt omissa tulkinnoissaan eikä ole vielä tarpeeksi kypsä ymmärtämään asioita syvällisesti.

Kyselijät, jotka vaativat saada tietoonsa mahdollisimman paljon, ohjataan yhteisön muihin aktiviteetteihin, joiden toivotaan sammuttavan henkilön kiinnostuksen. Henkilöille annetaan muita tavoitteita, jotta hän "kypsyisi" valmiiksi vastaanottaamaan tietoa – vasta myöhemmin. Järjestön pyrkii saamaan henkilöt "istumaan penkissä" ja olemaan valmiita kuulemaan ja vastaanottamaan uutta totuutta milloin hyvänsä – ilman kysymyksiä.

5.5.6 Yhteenveto

Käyttäytymisen, ajatuksien, emotionaalinen ja informaation kontrollointi – jokaisella näistä on voimaa vaikuttaa ihmismieleen ja sitä kautta hänen identiteettinsä sekä tapaansa tarkastella maailmaa. Yhdessä ne muodostavat täydellisen verkon, joka pystyy kietomaan mukaansa jopa kaikkein varautuvimmat ja analyyttisemmätkin henkilöt (vrt. yliopistotutkinnon suorittaneen ihmisen liittyminen kulttiin). Harvoin yksi yhteisö pystyy vaikuttamaan kaikkiin näihin komponentteihin samanarvoisesti, eikä kaikki komponentit vaikuta kaikkiin ihmiseen samalla tehokkuudella. Toisissa yhteisöissä vaikutukset ovat enemmän epäsuoria kuin toisissa.

Jehovan todistajat -järjestön toimintatapa, tiivis kanssakäymisen (valtakunnansalien kokoukset) jäsenten kesken ja vapaa-ajan käyttämiseen järjestön toimintoihin (yhteiset tapahtumat, julistaminen, tienraivaus) vahvistavat ryhmäkontrollin vaikutusta. Saadessaan jäsenen uskomaan tarpeeseen "erottautua maailmasta" ja "sieltä ulos lähtemisestä", on henkilö siirretty lähes totaaliseen järjestön vaikutuspiiriin, johon eivät vaikuta muut ulkopuoliset häiriötekijät. Ulkopuolisten vaikutusten rajoittamisen jälkeen, jäsen indokrinoituu järjestön opetuksessa ulkopuolisen tiedon vastustaminen, jonka uskoo palvelevan oman "uuden" identiteettinsä suojaamista ulkopuolella vaanivaa panettelijaa vastaa. Lopulta henkilön vakuuttuneisuuden sulkee usko järjestön tarjoamaan totuuteen, jonka hän katsoo olevan ylivertaista kaikkeen muuhun tietoon nähden.

Usko järjestöön ja sen kykyihin, ei niinkään usko Raamattuun, pitää henkilön Jehovan todistajat -järjestön jäsenenä. Jos henkilölle esitettäisiiin todisteet järjestönsä puutteista, virheistä, peittelyistä, vääristä ennustuksista, muutelluista julkaisuista (nykyisessä versioissa eri tavalla kuin edellisissä; esim. CD-rom Vartiotorni-lehtien tiedot ovat paikoin muuttuneet painetuista versioista) ja skandaaleista (nk. YK:n NGO -skandaali 2002; hallintoelimen sitoutuminen YK:n peruskirjaan useiden vuosien ajan), auttavat nämä henkilöä uudelleen ajattelemaan ja avaamaan hänen silmänsä.


6.0 Keitä ovat Jehovan todistajat?

6.1 Vartiotorni-seuran hallintoelimen järjestö ja Raamatuntutkijat

Hallintoelin on saattanut julkaisuissa viitata aikaisempaan nimeensä Raamatuntutkijat (engl. Bible Students) ennen kuin he alkoivat kutsua itseään Jehovan todistajiksi. Tämä on totta, mutta vain osittain. hallintoelimen virallisen näkemyksen järjestöstään irrottautuneet ryhmät ovat jo kauan sitten lakanneet olemasta. Tässä suhteessa järjestön tiedot eivät ole ajan tasalla.

Raamatuntutkijat olivat syvässä kriisissä monien vuoteen 1914 liitettyjen odotusten petettyä, Russellin kuoltua 1916 ja Russellin seuraajan J. F. Rutherfordin ryhdyttyä johtamaan järjestöä diktaattorin ottein: Russellin opetusten vähittäinen hylkääminen, seurakuntien itsehallinnon lakkauttaminen ja kenttäpalvelukseen pakottaminen yms. Pahimmillaan 75% Rutherfordin johtamista Raamatuntutkijoista jätti järjestön tai tuli Rutherfordin erottamiksi vuosien 1917-1931 välisenä aikana. Tämä koski niin yksilöitä kuin jopa seurakuntiakin. Moni näistä seurakunnista toimii tänäkin päivänä. Lisäksi nämä eronneet ja erotetut Raamatuntutkijat perustivat ainakin kaksi uutta järjestöä toimintansa tueksi. New Yorkin ja Pennsylvanian Vartiotorni-seurat sekä International Bible Student Association -yhdistys jäivät rutherfordilaisten haltuun.

Raamatuntutkijain suomalaiset ja ulkomaiset seurakunnat ovat edelleenkin itsenäisiä ja erillään Vartiotorni-seurasta. On syytä vielä todeta, että koska Rutherford halusi tehdä selvän eron näihin muihin Raamatuntutkijoihin, hän otti järjestölle nimen Jehovan todistajat. Opetuksissaan Raamatuntutkijat ovat pääsääntöisesti lähellä Jehovan todistajia, vaikkakin eroavat mielipide-eroissaan muutamissa kohdissa. Heidän, kuten Jehovan todistajat -järjestön, opetuksiin liittyy piirteitä adventisteilta, jotka uskovat, että esim. helvettiä ei ole olemassa.

6.2 Hallintoelimen käyttöönottama Jehovan todistajat -nimitys ja sen Raamatulliset perustelut?

6.2.1 Hallintoelimen suhde Raamatun auktoriteettiin

Virallisilla sivulla julkaiseman kirjasen "Jehovah's Witnesses - Who Are They? (ks. sama suomeksi) mukaan kaiken opetuksen tulee tulla suoraan Raamatusta: "It is of vital importance to them that their beliefs be based on the Bible and not on mere human speculations". Tämän mukaisesti kaikkia oppeja on arvosteltava ja testattava Raamatun mukaan. Lopuksi sivulla toivotetaan lukijoiden keskustelevan opetuksista heidän kanssaan.

[Kuva 40.  pic/jt-henkilo-heratkaa-jt2001.jpg]
Kuva 40. Seurakuntalainen jakamassa tietoutta Helsingin asematunnelissa. Vasemmalla Timo Muolan sivuilta www.co.jyu.fi/~opinto/opinto.net/uskonto/timomuola/jehtod.html. Oikella Jehovan todistajat (2001) -kirjanen, kansisivu.

6.2.2 Sana "Jehova"

Jehova-sanaa hallintoelin perustelee jakein Ps. UM; 83:18: "jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova ..."; Jes. 42:8: "Minä olen Jehova. Se on minun nimeni ... (UM)", 43:10, 11, 12. Valitulla nimellä halutaan selkeästi erottua muuta kuin Jehovaa opettavista uskonnoista.

KOMMENTTI

Jesajan kirjan myöhemmässä jakeessa Jes. 62:2 ennustetaan, että kansaa tullaan kutsumaan uudella nimellä. Tämä uusi nimi paljastui vasta uuden liiton aikana. Jesajan 62:2 jakeen ennustus oli, että aikaisemmin Jehovan nimessä tunnettu kansa tulisikin kutsutuksi toisen nimen ja toisen äänen kuuluessa (Joh. 5:25; Ilm. 3:12). Jehova nimellä ei koskaan kutsuttu Uuden liiton, Jeesuksen liiton, ihmisiä, vaan nimellä kristityt (Ap. t. 11:26). Jeesuksen nimessä kaikki Uuden liiton ihmiset olivat hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:19) ja hänen seuraajiansa (Matt. 19:21) – Eivät Jehovan opetuslapsia tai Jehovan seuraajia.

6.2.3 Sana "todistajat"

Sanaa todistajat järjestö perustelee raamatunjakeella Hepr. 12:1. Jos kohdasta luetaan myös heti seuraava jae, voidaan kysyä, kenen todistajista oli kysymys: Jehovan vai Jeesuksen?

Apostolien teoista lisäksi löytyy useita todistamisesta kertovia kohtia, joista seuraavassa kaksi:

Sana "todistaa" esiintyy useasti ja on hyvä tutustua kaikkiin kohtiin. Kiinnostuneen lukijan kannattaa jokaisen jakeen kohdalla pohtia mitä kussakin kohdassa tulisi todistaa ja kenen todistajista niissä kerrotaan. (Vrt. Luuk. 24:47, 48; Apt. 1:8, 13:31; 1. Piet. 5:1).

6.3 Puhuuko Raamattu Jehovan vai Jeesuksen todistajista?

Saatat olla myös kiinnostunut siitä ketä kansalle saarnattiin Ks. jakeet 1. Kor. 1:23, 15:12; 1. Tim. 3:16) ja julistettiin jakeissa: Apt. 5:42, 8:12, Apt. 11:20, 19:13; Kol. 1:28; 2. Kor. 10:14; Fil. 1:15, 16, 17, 18; 2. Tim. 2:8, 9.

Jesajan kirjan luku 43 kertoo mielenkiintoisia asioita todistamisesta:

Yllä olevan Vanhan testamentin ilmoituksen mukaan muuta pelastajaa kuin Jehova ei ole. Toisaalla Uudessa testamentissa jakeet sopivat täsmälleen Jeesukseen, sillä ihmiset ovat Jeesuksen todistajia Apt. 2:2, 3, Jeesus pelasti (Hepr. 7:25) ja Jeesus on sama ikuisesti (Hepr. 13:8).

Raamatun opetuksen seuraajia nimitettiin seuraavasti:

Edellisen uuden testamentin jakeiden valossa voisi kysyä, keitä olivat nämä kristityiksi nimitetyt opetuslapset ja kenen opetuslapsista Raamattu puhuu? Sokea henkilö, jonka silmät Jeesus avasi todisti kansalle, että oli kysymys Jeesuksen opetuslapsista:

Pietari kielsi hädissään olevansa Jeesuksen opetuslapsi

Opetuslapset, joista Raamattu puhuu olivat Jeesuksen seuraajia:

Raamattu antaa lähetyskäskyn tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Huom. Matteuksen jakeessa UM jättänyt pois alkukielen kreikkalaisessa tekstissä olleen sanan minun:


7.0 Vartiotorni-seuran hallintoelimen opetukset

7.1 Opin pääkohdat - tärkeimmät, jotka eroavat kristinuskosta

Seuraavassa on esitetty ne opetukset , jotka poikkeavat erittäin paljon siitä mitä kristinusko opettaa. Jehovan todistajat – keitä he ovat – mitä he uskovat? -kirjanen kertoo yleisesti Vartiotorni-seuran toiminnasta ja hallintoelimen tavoitteista (ks. ). Kirjasen sisäsivulla on lyhyt yhteenveto hallintoelimen formuloimasta uskosta ja luettelo niihin liittyvistä jakeista. Luettelo löytyy myös virallisilta sivuilta kohdasta "Mihin he uskovat?"

[Kuva 41.  pic/jt2001-13.jpg]
Kuva 41. Jehovan todistajat (2001) -kirjanen, sivu 13

[Kuva 42.  pic/jt-1993-julistajat-144.jpg]
Kuva 42. Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia (1993) -historiankirja, sivu. 144. Vartiotorni-seuran opetusten mukaan Jeesus Kristus on luotu olento. Korostukset lisätty.

[Kuva 43.  pic/jt-1992-sina-voit-elaa-191.jpg]
Kuva 43. Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä (1992) -kirja, sivu 191. Opetuksen mukaan Vartiotorni-seura edustaa maan päällä Jehovaa nk. Jumalan järjestönä. Kirjassa opetetaan myös, että Jeesus on ylienkeli Mikael. Teoksen avulla värvättiin aikaisemmin uusia jäseniä järjestöön. Kirjan korvaaja vuonna 1995 oli Tieto, joka johtaa ikuiseen elämään -oppikirja ja vuonna 2005 Mitä Raamattu todella opettaa -oppikirja. Korostus lisätty.

[Kuva 44.  pic/pp-096-jeesus.jpg]
Kuva 44. Puhu perustellen käyttämällä Raamattua (1987) -oppikirja, sivu 96. Järjestön yhteenveto Raamatun jakeista, jossa todetaan Jeesuksen oleva ylienkeli Mikael. Korostukset lisätty.

Hallintoelimen näkemyksen mukaan jäsen tarvitsee apua Raamatun oikeaan ymmärtämiseen (viittaus jakeisiin Apt. 8:26-40). Tarvitaan hallintoelimen ohjausta ja sen tulkintaa sanomasta (viittaus jakeeseen Matt. 24:45, 46, 47). Raamatun sanoman katsotaan usein olevan kuvainnollista ja sen merkitykset järjestö avaa omien lehtiensä ja muun kirjallisuutensa kautta rivijäsenille. Raamatun yksittäisten sanojen merkitysten avaamisella on erityisen tärkeä merkitystä pidemmälle etenevässä raamatuntutkiskelussa, jossa pohditaan, mitä sana todella "merkitsee". Tällä tavalla keskitytään yksityiskohtiin, mutta Raamatun kokonaisuus ja lauseyhteyksien merkitys sellaisenaan ymmärrettävästä puhekielestä saattaa kadota näköpiiristä. Johtolause tulkinnassa on, että "On tärkeää määritellä tarkasti, onko jokin raamatunkohta ymmärrettävä kirjaimellisesti vai kuvaannollisesti. Raamatun kirjat edustajat eri kirjallisuuden muotoja: runoutta, vertauksia, vertauskuvallisuutta." (Ote Vartiotorni-seuran julkaisusta).

Alla on käytetty seuraavia lähdemerkintöjä: Puhu perustellen käyttämällä Raamattua (1987) -kirjaan viitataan käyttämällä merkintää: PP, kappale, sivunumero. Esimerkiksi [PP, Jehovan todistajat, 106] tarkoittaa kirjan kappaletta "Jehovan todistajat" sivulla 106. Uuden maailman käännös 1995 -teokseen viitataan merkinnällä [UM95, sivunumero]. "Jehovan todistajat - keitä he ovat? - mitä he uskovat? 2001" -lehtiseen, jota ihmisille jaetaan kotikäynneineillä, viitataan merkinnällä [Jt2001, sivunumero]. Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä (1987) -teokseen, sen isokokoiseen painokseen, on viitattu merkinnällä [S87, sivunumero].

7.2 Pienemmät opetukset - Raamatun opetuksen valossa vähempiarvoisia

Seuraavassa on esitetty ne opetukset, joiden merkitys Raamatun koko sanoman valossa on vähäpätöinen. Esimerkiksi se, että kuoliko Jeesus ristiin vai paaluun ts. Jeesuksen teloitustapa, ei ole kovinkaan merkityksellinen, sillä Raamattu puhuu risti/paalu aiheesta hyvin niukasti. Aihetta risti on erikseen käsitelty pääsivulla historian, arkeologian, lääketieteen ja Raamatun omien sanojen valossa.

7.3 Muita Vartiotorni-seuran jäsenien toimintaa ohjaavia (kirjoittamattomia) sääntöjä

Seuraavia jäsenten tekoja ei katsota hyvällä ja henkilö saattaa joutua keskustelemaan toiminnastaan seurakunnan vanhinten kanssa. Seuraavat ohjeet ovat suurimmalta osalta kirjoittamattomia sääntöjä, joiden henki on välittynyt Vartiotorni-seuran hallintoelimen julkaisujen kautta. Sosiaalisesti kirjoittamattomat säädökset ovat läsnä seuran henkisessä ilmapiirissä, varsinkin kokouksissa. Eri seurakuntien välillä saattaa näiden suhteen esiintyä toiminnallisia eroja eivätkä käytännöt ole välttämättä kaikissa yhdenmukaisia. Jos asiaa kysytään todistajalta itseltään, hän kieltää huomanneensa, että alla luetelluista olisi olemassa sääntöjä. Todellisuus on kuitenkin toinen: jos todistajaa pyydettäisiin kokeilumielessä toimiaan alla esitettyjen ohjeiden vastaisesti, säännöt tulisivat ilmeiseksi.


8.0 Vartiotorni-seuran organisaatio

8.1 Organisaatiossa toimivien henkilöiden nimityksiä

[Kuva 45.  pic/jt-valtakunnansali.jpg]
Kuva 45. Jehovan todistajat -järjestön valtakunnansali -- vrt. todistajien tekemä Jumalan valtakunnan saarnaamistyö. Kuva on Timo Muolan sivuilta www.co.jyu.fi/~opinto/opinto.net/uskonto/timomuola/jehtod.html

8.1.1 Kastamaton

Kastamaton henkilö on kiinnostunut Jehovan todistajat -järjestöstä ja osallistuu sen pitämiin kokouksiin ja muuhun toimintaan. Järjestö pitää hyvin tarkkaan huolen siitä, että henkilöä ei saa nimittää virallisesti Jehovan todistajaksi, sillä hän ei ole vielä liittynyt jäseneksi.

Kastamattomaan henkilöön sovelletaan järjestön sääntöjä lempeämmin esim. rikkomustapauksissa, sillä hänen katsotaan olevan vielä nuori tavoissaan ja tietämyksessään

8.1.2 Kastettu

Henkilö, joka liittyy kasteella ja rekisteröitymällä järjestön jäseneksi, kutsutaan kastetuksi. Vain kastetusta henkilöstä voidaan virallisesti käyttää Jehovan todistaja -nimitystä. Kastettu on velvollinen seuraamaan kaikkia Vartiotorni-seuran asettamia moraaliohjeita ja muita määräyksiä ja hänen odotetaan suorittavan julistamistyötä ja käyvän säännöllisesti seurakunnan säännöllisissä kokouksissa. Kastetun toivotaan edistyvän järjestön tapojen ja käytäntöjen omaksumisessa.

Kastetun henkilön hengellisen "tilan" seuraaminen on vanhinten vastuulla. Jos on aihetta olettaa, että hän pohtii kysymyksiä, jotka olisivat ristiriidassa järjestön opetuksen kanssa, henkilölle saatetaan osoittaa "rakkaudellista huolenpitoa" esimmerkiksi käymällä hänen luonaan. Toisinaan käynti saattaa olla luonteeltaan vakavampi, jos kyseessä on nk. paimennuskäynti. Siitä onko vanhimman poikkeaminen todistajan asunnolle paimennuskäynti vai ei - tästä ei ilmoiteta henkilölle millään tavalla, eikä vanhin ole velvollinen vastaamaan siihen tehtyyn kysymykseen.

Kastettu henkilö voidaan velvoittaa tapaamaan vanhimmista koostuvan komitean, joka tutkii seurakunnan toimintaan ja opilliseen hengellisyyteen vakavasti vaikuttavia tapauksia.

8.1.3 Erotettu

Ks. lisätietoja osoitteessa <http://www.geocities.com/valaisija/h_ulos.htm>

Erotettu on henkilö, joka on poistettu Jehovan todistajat -järjestöstä. Erottaminen tapahtuu vanhinten päätöksellä erillisessä oikeuskomiteassa, joka käsittelee rikkomustapauksen. Päätöslauselmassa tulee esittää raamatullinen peruste erottamiselle ja henkilöllä on siihen kuuluvan valitusoikeus. Valitusajan umpeuduttua tai valituksen käsittelyn jälkeen, henkilö on virallisesti erotetu.

Jos henkilö haluaa palata takaisin järjestöön, tulee hänen erikseen pyytää, että häntä kuullaan uudelleen eroamiseen johtaneessa asiassa.

Erotettuja henkilöitä tulee karttaa: heidän kanssa tulee välttää puhumista ja seurustelua.

8.1.4 Eronnut

Henkilö, joka on omaehtoisesti ilmoittanut halunsa erota järjestöstä. Henkilö perustelee usein eroonsa johtaneet seikat yhdelle vanhemmista tai vanhimmille. Ero voi myös tapahtua hyvin yksinkertaisesti vain ilmoittamalla, että "eroan". Syiden kertominen ei ole välttämätöntä

Seurakunta, ts. vanhimmat, voivat myös omasta aloitteestaan katsoa henkilön eronneeksi, jos hän on ryhtynyt menettelyyn, joka on vastoin seurakunnan asemaa. Käytännössä tämä tarkoittaa henkilön erottamista, vaikka sitä ei suoraan myönnetä. Henkilö itse ei nimittäin pyydä eroa tässä tapauksessa. Vanhimmat täyttävät lomakkeet S-77 ja S-79, joissa henkilön valitsema menettyly on osoittanut hänet kelpaamattomaksi järjestöön.

Jos henkilö haluaa palata takaisin järjestöön, tulee hänen erikseen pyytää, että häntä kuullaan uudelleen eroamiseen johtaneessa asiassa.

Henkilön tietoja ei poisteta seurakunnan rekistereistä automaattisesti, eroilmoituksen jälkeen. Ajatuksena on, että henkilö saattaa vielä palata ja ero on henkilökohtainen, väliaikainen tai muuten olosuhteiden sanelema. Jotta henkilön tiedot täydellisesti poistettaisiin, tulee hänen ilmoittaa siitä kirjallisesti tai päättäväisesti kahden todistajan läsnäollessa päätöksensä erota. Lue lisätietoja osoitteesta <http://www.geocities.com/valaisija/h_hak.htm>

Eronneita henkilöitä tulee karttaa: heidän kanssa tulee välttää puhumista ja seurustelua.

Yksinkertaisinta ja turvallisinta on eroaminen hoitaa myös maistraatissa, joka ilmoittaa sen uskontokuntaan. Mihinkään komiteoihin, kuulusteluihin tai vanhimpien paimenkäynteihin ei henkilön tarvitse alistua.

Ilmoituksen jättäminen maistraattiin on riittävä, sillä jäsenrekisteriä ja siihen liittyvää tiedonkulkua uskonnollisissa yhdyskunnissa hoitavan henkilön vastuu rinnastuu virkavastuuseen, johon kuuluu lain noudattamisen vaatimus. Koska ilmoitus maistraattiin riittää lain mukaan, ei henkilö ole velvollinen ilmoittamaan asiasta sen lisäksi seurakunnalle, sillä seurakunta saa tiedon maistraatilta. Mikäli seurakunta katsoo, että ei ole saanut ilmoitusta, on asia maistraatin ja seurakunnan välinen. Henkilö voi ohjata seurakunnan selvittämään tiedonkulun maistraatin kanssa.

Huom. henkilöä saatetaan pyytää ilmoittamaan eroamisen syy Vartiotorni-seuran lomaketta varten. esim. erokirjeellä tms., mutta Suomen lain mukaan henkilöllä ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa eroamiseen johtaneita syitä. Seurakunnan velvollisuus on ilmoittaa eroamisesta väestörekisteriin. Käytäntöä ei kuitenkaan aina noudateta:

Ne jotka ovat eronneet/erotettu ja liittyneet myöhemmin johonkin rekisteröityyn tai rekisterioikeutta/velvollisuutta pitävään uskontokuntaan, lienevät suht varmasti sen kirjoissa nyt. Mutta niiden, jotka ovat olleet ja ovat siviilirekisterissä, kannattaisi tsekata vaikka puhelinsoitolla maistraatista, vieläkö heidän tiedoissaan lukee erillishuomautuksena "Jehovan tod." Lain mukaan uskontokunta on velvoitettu tekemään tämän muutosilmoituksen, jos sen entinen jäsen on eronnut/erotettu heillä sen sijaan että olisi marssinut maistraattiin ilmoittamaan erostaan. Vaan tätä lakiapa eivät noudata. Vaimoni oli edelleen siellä maininnalla "Jehovan tod.", vaikka erosta on kaksi vuotta. Ja samoin lapset. Tällä on vallan helvetisti muutakin kuin kunniamerkitystä. Jos nyt jo paljon vanhempia lapsia haluaa ilmoittaa eronneeksi ko. lahkosta, siitä voi tulla mutkikasta. Mitä vanhempi lapsi on, sitä vähemmän automaattisesti hän seuraa äitiään uskontokuntaan kuulumisissa ja kuulumattomuuksissa, vaikka laki viime kädessä niin sanookin. Jos muksu on esimerkiksi 12-vuotiaaksi ollut kirjoilla Jehovan todistajana, siviilirekisterin "siivous" ei ole enää välttämättä pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Ja tietteks mitä... koska sitä EI ole ilmoitettu Espoo Läntisen seurakunnasta maistraattiin lain mukaan kaksi vuotta sitten, nyt vaimoni joutuu "kuukauden harkinta-ajalle" maistraatissa. (2002-05-27 Pulu H20 keskustelupalstalla)

Uskonnonvapauslaki:

4 pykälä (16.7.1999/808)

Uskontokunnan tai sen asianomaisen seurakunnan on ilmoitettava väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään henkilön liittymisestä ja eroamisesta välittömästi sen jälkeen, kun asianomaiselle uskontokunnalle tai sen seurakunnalle tehty liittymis- tai eroamisilmoitus on uskonnonvapauslain tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan tullut asianomaista henkilöä sitovaksi. Ilmoituksen tulee sisältää henkilön täydellinen nimi, syntymäaika tai henkilötunnus ja liittymis- tai eroamispäivä. Ilmoitus väestötietojärjestelmään voidaan tehdä kirjallisesti taikka tietoliikenneyhteyksin tai muutoin konekielisesti.

5 pykälä (28.6.1968/422)

Joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, olkoon oikeutettu eroamaan uskontokunnasta taikka liittymään semmoiseen uskontokuntaan, jonka järjestys sen sallii.

Joka tahtoo erota evankelis-luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta tahi muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta, tehköön siitä henkilökohtaisesti ilmoituksen joko sille seurakunnalle tai yhdyskunnalle, josta hän aikoo erota, tai sen väestörekisterin pitäjälle, johon hän aikoo siirtyä.

Ilmoituksen tehnyt katsotaan eronneeksi, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jolloin ilmoitus tehtiin. Jos kuitenkin ilmoituksen tehnyt sanotun ajan kuluessa peruuttaa ilmoituksensa, raukeaa eroaminen.

Uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneesta ja sellaiseen liittyneestä on julkiselle viranomaiselle tehtävä ilmoitus, niin kuin siitä erikseen säädetään.

Älköön kukaan kuuluko useampaan kuin yhteen uskontokuntaan.

8.1.5 Kenttäpalvelustyöntekijä

Seurakunnan ovelta-ovelle kulkija, joka kertoo Jehovan todistajat -järjestöstä ja heidän valtakunnan sanomastaan. Työntekijällä on usein mukana todistajien kirjallista materiaalia jaettavaksi halukkaille.

8.1.6 Julistaja

Henkilö, joka on mukana ovelta ovelle työssä, mutta jolla ei ole tuntitavoitteita tekemänsä palvelustyön määrän suhteen. Usein henkilö on aloitteleva todistaja, joka on tutustumassa järjestön toimintaan.

8.1.7 Tienraivaaja

Henkilö, joka on asettanut itselleen tietyn tuntimääräisen tavoitteen tehdä ovelta ovelle todistustyötä (v. 2001: n. 70h/kk, n. 800h/v) Tavallisesti ovelle kolkuttavat kaksi henkilöä eivät ole tienraivaajia, vaan tavallisia todistajia. Tienraivaajista suurin osa, noin 80-90 %, on naisia.

Tienraivaajia voidaan sanoa olevan huomattava vähemmistä järjestön toimintaan osallistuvista. Heitä on korkeintaan muutama kussakin seurakunnassa.

8.1.8 Osa-aikainen tienraivaaja

On olemassa nimitys osa-aikainen tienraivaaja, jonka tuntitavoitteet eivät ole yhtä korkeat. Osa-aikainen voi olla yhden kuukauden tai useamman kuukauden peräkkäin.

8.1.9 Erikoistienraivaaja

Erikoistienraivaajia on Suomessa vain kymmeniä. Heidän tuntitavoitteensa on vuonna 2000 n. 120 tuntia kuukaudessa ja Vartiotorni-seura maksaa heille suuren tuntitavoitteen vuoksi pientä avustusta. Erikoistienraivaajaksi ei voi itse anoa.

8.2 Organisaation muuta termistöä

#todo:

8.2.1 Seurakunnan kokoukset

8.2.2 Seurakunnan kirjantutkiskelu

8.2.3 Vartiotornin tutkiskelu

8.2.4 Esitelmä

8.2.5 Teokraattinen palveluskoulu

Oulun yliopiston pääkirjaston varastosta voi kaukolainata "Hyödy teokraattisen palveluskoulun opetuksesta (2001)" -kirjaa <http://www.kirjasto.oulu.fi/>

8.2.6 Oikeuskomitea

Seurakunnan oikeuskomitean istunnoissa pidetään pöytäkirjaa, johon kirjataan kulloinkin käsittelyssä olevan "rikkomuksen" tietoja. Jos asiat liittyvät seksuaaliseen käyttäytymiseen ja sen muotoihin, ne ovat luonteeltaan arkaluontoisia tietoja ja niiden käsittely ilman nimenomaista suostumusta on lailla kielletty.

8.3 Seurakunnan toiminta: vanhin, esivalvoja, palvelusvalvoja jne.

Seurakuntaa johtavat n. 5-15 hengen vanhimmisto. Vanhimmiston koko vaihtelee seurakuntakohtaisesti, mitään minimi- tai maksimikokoa ei ole. Vanhimmisto täydentää itse itseään. Joillekin vanhimmista annetaan jokin seurakunnan vastuualue hoidettavaksi.

Esivalvoja on vanhimmiston puheenjohtaja. Sihteeri vastaa mm. seurakunnan kirjanpidosta.

Vanhimmisto valitsee keskuudestaan esivalvojan, sihteerin ja palvelusvalvojan. Esivalvoja toimii vanhimpien kokouksen puheenjohtajana ja on käytännössä seurakunnan johtaja, vaikka tätä asiaa ei haluta virallisesti korostaa. Sihteeri vastaa mm. seurakunnan kirjanpidosta. Kaikki seurakunnan vanhimmat ovat maallikkoja, eli he tekevät palkkatyötä seurakunnan ulkopuolella.

Palvelusvalvoja vastaa yleisesti kenttäpalveluksen vetämisestä. Nämä kolme vanhinta muodostavat niin sanotun palveluskomitean. Lisäksi seurakunnan vanhimmilla on joitakin muita erityistehtäviä, kuten tiettyjen kokouksien johtaminen.

8.3.1 Avustavat palvelijat

Vanhimpien lisäksi seurakunnassa on avustavia palvelijoita, jotka auttavat vanhimpia juoksevien asioiden hoitamisessa. Vanhimmaksi nimittämistä edeltää aina avustavana palvelijana toimiminen.

8.4 Katto-organisaatio: kierrosvalvoja, piirivalvoja, vyöhykevalvoja

Seurakuntien toimintaa valvoo kierrosvalvoja. Suomessa kierroksia on 15 (seurakuntia noin 300). Kierrosvalvojan yläpuolella on piirivalvoja (Suomessa 2), jonka yläpuolella vyöhykevalvoja (yksi vyöhyke on Pohjoismaiden kokoinen). Nämä kaikki valvojat ovat toimessaan kokopäiväisesti palkatta, mutta saavat järjestöltä asunnon ja ruoan sekä auton.

[Kuva 46.  pic/jt-organisaatio.jpg]
Kuva 46. Järjestön hallintopyramidi; tiukan hierarkkinen organisaatio

Entisten todistajien H20-keskustelupalstalla kierrosvalvojan toimintaa on kuvattu seuraavasti:

Kierrosvalvojien ammattikunta on mielenkiintoinen kuriositeetti. Kierrosvalvojan työ on ammattimaista ja seurakunnat kustantavat hänen auto-, majoitus- ja ruokakulunsa sekä jonkinlaisen taskurahan. Tavallisesti kierrosvalvoja asuu Vartiotorni-seuran kiinteistöissä pysyvästi, mutta laskuttaa kulut siltä seurakunnalta, jonka luona on ko. viikolla vierailulla. Pitkien etäisyyksien syrjä-Suomessa kierrovalvoja asustelee joskus seurakuntalaisten nurkissa. Kierrosvalvoja ajaa Vartiotorni-seuran omistamalla tilavalla perheautolla ja viikon ajoneuvokulut peritään kohdeseurakunnalta. Kierrosvalvoja ruokailee seurakunnan vanhimpien tai muiden huomattavien seurakuntalaisten kodeissa ja hänelle tarjotaan parasta, mitä talolla on tarjota.

Kierrosvalvoja käy tarkastukäynnillä, joka alkaa tyypillisesti tiistaina seurakunnan tilien ja julistustoiminnan tarkastuksella. Jos asiat ovat siedettävällä tolalla jatkuu kierros kenttäpalvelusten ja kokousten rutiineilla, kuitenkin niin, että kierrosvalvojalle on varattu viikon kokousohjelman pääosa. Seurakunta saa kuulla olevansa veltostunut Jehovan palveluksessa ja että jumala kaipaa kovempaa panostusta jalon aatteen puolesta.

Jos seurakunta on päässyt pahasti veltostumaan joko ajan tai rahan tai molempien antamisessa Vartiotorni-seuralle, saatetaan vanhimmiston kokoonpanoon tehdä muutoksia kirjeitse pian kierrosviikon jälkeen.

Kierrosvalvojan työssä kiteytyy järjestön tärkeät toimintatavat: Kierrosvalvoja on Vartiotorni-seuran haaratoimiston edustaja ja korostaa keskusvaltaa ja pakottaa seurakunnan keskusvallan muottiin. Hän tekee työtä Vartiotorni-seuran "puoluelinjan" hyväksi, mutta hänen työnsä kulut on sysätty seurakunnan kannettavaksi ja tekee työtä ilman kunnollista palkkaa. Hänen kulunsa katetaan ja hänet syötetään, mutta nettopalkka on nimellinen.

Luonani kävi kierrosvalvoja vain kerran, silloin kun olin jo käytännössä jäänyt pois kokoustoiminnasta. Kierrosvalvoja yritti kaikella lempeydellä taivuttaa minut uudelleen kokouksiin. Olin oppinut kunnioittamaan kierrosvalvojan auktoriteettia lahkossa ja taivuin vielä viimeisen kerran käymään kokouksessa. Se kerta jäi kuitenkin viimeiseksi.

Kierrosvalvojiksi valikoituu aines, joka on menestyksekäs tienraivauksessa ja puhumisessa. Kun nämä lahkolle täysillä antautuneet taitavapuheiset henkilöt patistavat jäseniä palvelukseen, voi heidän intonsa tarttua ja jäsenet juoksevat kiltisti oravanpyörässään. Joskus kiepparien puheet tuntuvat vain ruoskinnalta ja itsepäinen aasi ei hievahda, vaikka ruoskittaisiinkin. (2004-10-02 AchanBeroean)

8.5 Haaratoimisto

Joissakin maissa toimii haaratoimisto, joiden yhteydessä sijaitsevat mm. Vartiotorni-seuran kirjapainot. Haaratoimistoa vetää kolmijäseninen haaratoimistokomitea. Haaratoimiston johtajaa kutsutaan koordinaattoriksi. Suomen Vartiotorni-seuran haaratoimiston toiminnasta vastaava on Erkki Kankaanpää ja kakkosmies Veikko Leinonen.

Haaratoimiston johto ja sen työntekijät ovat toimessa kokopäiväisesti palkatta, mutta saavat järjestöltä asunnon ja ruoan. Johdolla on lisäksi käytössään autoja sekä mahdollisuus matkustaa järjestön laskuun. Haaratoimiston väkeä kutsutaan nimellä betel-perhe tai arkikielessä beteliläiset.

8.6 Vartiotorni-seura ja sen hallintoelin

Vyöhykevalvojien ja haaratoimistokomiteoiden yläpuolella on tällä hetkellä 13-jäseninen hallintoelin, joka majailee Vartiotorni-seuran päämajassa New Yorkissa. Hallintoelin täydentää itse itseään.

Tämän uskonnollisen organisaation rinnalle on perustettu (virallisesti) voittoa tuottamattomia yhdistyksiä, jotka omistavat Vartiotorni-seuran käytössä olevat kiinteistöt, lehtipainot ym. Näistä merkittävimmät ovat Pennsylvanian ja New Yorkin Vartiotorni-seuran Raamattu- ja traktaattiseurat. Näiden yhdistysten johdossa istuu Vartiotorni-seuran johtoa (Suomesta ainakin Erkki Kankaanpää) ja ne täydentävät itse oman johtonsa. Tavallinen seurakunnan jäsen ei yleensä tiedä, ketä näiden yhdistysten johdossa istuu.

Tämän usein Vartiotorni-seuraksi kutsutun organisaation pääkonttori on myös samassa paikassa New Yorkissa. Vartiotorni-seuralla on oma johtonsa. Aikaisemmin hallintoelimen jäsenet istuivat Vartiotorni-seuran johdossa, mutta nyt nämä organisaatiot on eriytetty.

Vartiotorni-seuran organisaatio on siis kaksinapainen: on uskonnollinen organisaatio ja sen rinnalla toinen organisaatio, joka omistaa järjestön omaisuuden ja jolle kaikki lahjoitusvarat menevät. Usein kielenkäytössä Vartiotorni-seuralla viitataan näihin molempiin organisaatioihin kokonaisuutena.


9.0 Vartiotorni-seuran käyttämä kieli

9.1 Tasapainoinen näkemys -terminologiasta

Seuraavassa on esitelty joitakin otteita entisten todistajien keskustelupalstalta, jossa vierailee tavallisia ihmisiä, entisten todistajien, sekä järjestössä edelleen kastettuna jäsenenä olevia. (mm NW-nimimerkki oli kirjoitusten aikoihin kastettu jäsen).

Aac 2002-04-10

Vartiotorni- ja Herätkää-lehden viljelemä "tasapainoinen näkemys asioista" oli varsin hämäävä ja harhaanjohtava. Kaiken takana oli ilmeisesti saada lukija hämmentymään ja sekoamaan pasmoissaan, varsinkin kun lopuksi kuitenkin sanottiin melko suoraan, miten "oikea kristitty" toimii. Asioita käsiteltiin toisaalta/toisaalta. Ihan ok juttu, mutta sitten käytännön elämässä piti muistella aina erikseen, että mikä (satunnainen) johtopäätös näistä ajatelmista sitten lehdessä tehtiinkään. Piti olla koko ajan kieli keskellä suuta sen suhteen, miten "oikea kristitty" sanoo tai tekee, tai esimerkiksi mitä lapsille pitää sanoa ettei tule traumoja tai miten surevia pitää lohduttaa. Harvoin ajatteli, mitä itse piti oikeana tapana, vaan yritti muistella Järjestön sanoja ja tapoja. Olin siis syvästi indoktrinoitunut.

NW99 2002-04-10

Kyllä on vastaavia kokemuksia. Seuran kirjoituksista ei usein saa selville, mitä tämä "tasapainoinen näkemys" loppujen lopuksi milloinkin tarkoittaa. Sanaparia käytetään kuin iskulausetta myös kokousten puheissa. Ehkä "tasapainoinen näkemys" ei ole enää nykyään niin vahvasti sitä kuin joskus 70- ja 80-luvulla, että "pistä asuntosi, autosi ja koirasi lihoiksi ja pakene vuorille kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi" (auton voi tietysti säästää, jos käyttää sitä kenttäilyssä). Kertokoon joku "paremmin mukana oleva", mikä Vt-seuran käsitys "*tasapainoisesta* näkemyksestä" on tällä hetkellä. Kai se on jonkinlainen ajatus kohtuudesta kaikessa muussa paitsi järjestöön liittyvässä toiminnassa. Tämä asioiden pyörittely ei ole ainakaan vähentynyt seuran lehdissä viime aikoina. Hyvä esimerkki on lehti, jossa otettiin kantaa siihen, saavatko Jehovan todistajat äänestää. Asia onnistuttiin ilmaisemaan niin moniselitteisesti, että sitä piti oikein ruveta pinseteillä erittelemään - eikä sittenkään saanut selkeää vastausta. Olisiko selkeä "kyllä" tai "ei" liikaa vaadittu?

AchanBeroean 2002-04-10

"Tasapainoinen näkemys" liittyi mielestäni aina sellaiseen toimintaan, joka on tuomittavaa, jos se menee liian pitkälle. Esim. "tasapainoinen näkemys aineellisesta" (=liika aineellisen korostaminen on materialismia ja pahasta). Idea on toppuutella jäseniä menemästä liian pitkälle jossain toiminnassa, joka sinänsä on heille sallittua. Usein "tasapainoiseen näkemykseen" kuului korostaa kenttäpalveluksen ja kokousten merkitystä jehovien elämän keskipisteenä. En usko, että Vartiotorni-seuran hallintoelimen julkaisemissa lehdissä tosiaan voisi olla artikkelia "tasapainoinen näkemys kenttäpalveluksesta", jossa sanottaisiin liian ovelta ovelle ramppaamisen olevan pahasta.

Äänestyskiellon kumoamisessa oli kyse oppimuutoksesta, joka tehtiin Vartiotorni-seuran Saksassa käymän oikeustaistelun vuoksi, jotta saksalaiset eivät voisi pitää Jehovan todistajia demokratian vastaisina, koska he kieltävät äänestämisen jäseniltään. Oppimuutos poisti tuon väitteen muodollisen todenperäisyyden, vaikka jäsenet tuskin vieläkään parveilevat vaaliuurnilla. Äänestysoppimuutos ilmoitettiin Vartiotorni-lehdessä tarkoituksellisesti epäselvällä tavalla, jotta a) saataisiin "syvällisyyden" vaikutelma ja jotta sekä b) vanhoilliset jäsenet, että c) uudistusmieliset jäsenet voitaisiin pitää samanaikaisesti tyytyväisinä.

MW99 2002-04-11

Äänestyskiellon kumoaminen on merkillepantava seikka kahdesta syystä. Ensinnäkin se osoittaa, että Jehovan todistajat ovat valmiita muuttamaan keskeisimpiä oppejaan, jos kyseessä ovat riittävän suuret intressit. Saksassahan katkolla oli Jehovan todistajien asema julkisoikeudellisena yhteisönä ja sen mukanaan tuomat veroedut.

Vt-seura halusi varmistaa, että Saksassa eivät toistu Ranskan tapahtumat. Toiseksi äänestämisestä ollaan ilmeisesti tekemässä uutta mittaria "hengellisyyden" arvioimiseksi. Aänestäminen ei ole enää erottamisen peruste (tätä ei ole tosin ilmaistu missään suoraan), vaikka aiemmin oltiin hyvin tiukkoja tässä suhteessa.

Äänestämistä koskeneessa Vartiotorni-lehden kirjoituksessa annettiin ensin ymmärtää, että kyseessä on henkilökohtainen ratkaisu, mutta heti perään annettiin viisi perustetta, joiden mukaan olisi parempi jättää äänestämättä. Tämän kaksijakoisen kirjoituksen pohjalta Vt-seura voi toisaalta osoittaa esim. Saksan liittovaltiolle, että varsinaista kieltoa ei ole. Toisaalta varmistetaan, että seuran oppeja tiiviisti seuraavat jäsenet jättävät käytännössä jatkossakin äänestämättä.

Mitä tapahtuu, jos menee äänestämään? Luultavasti ainakin pidetään "huonona kristittynä" vastakohtana "esimerkilliselle kristitylle". Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että jonkun äänestäminen tulee yleiseen tietoon. Voi muuten olla, että jos kertoo avoimesti menevänsä äänestämään, se voidaan tulkita poliittiseksi kannanotoksi, mikä on kai edelleen erottamisen peruste. Taitaa olla ajan kysymys, milloin Vartiotornissa ilmestyy kirjoitus "*tasapainoinen* näkemys äänestämisestä".

NW99 2002-04-14

Äänestämistä käsiteltiin Vartiotornissa 1.11.1999 sivuilla 28-29 lukijoiden kysymyksiä -palstalla. Kysymys oli "Miten Jehovan todistajat suhtautuvat äänestämiseen?" Tiivistetysti vastauksesta mielestäni keskeiset seikat. Kaikki alkuperäistekstissä olevat Raamatunkohdat eivät ole tässä mukana:

Sitten seuraa viisi seikkaa, mutta huom. käytettiin sanaa HENKILÖKOHTAISTA:

Lisäksi mainitaan tilanne, jossa jokin maa on määrännyt äänestämisen pakolliseksi. Todetaan:

9.2 Tasapuolinen Raamatullinen keskustelu?

2001-02-06 salkkumies-nimimerkki kirjoitti seuraavan artikkelin H20-palstalla

Olen viime aikoina ihan vakavissani miettinyt miksi Vartiotornia edustavat Jehovan todistajat kieltäytyvät kaikesta todellisesta keskustelusta. He itse mielellään kai sanoisivat, etteivät muuta teekään kuin käyvät ihmisten ovilla keskustelemassa. Tämä ei kuitenkaan ole sitä keskustelua, jota voi nimittää todelliseksi.

Ovella käytävä "keskustelu" ei ole lähtökohdiltaan tasapuolinen. Ensinnäkin kenttätyössä asiaan huolella valmistautunut ihminen marssii valmistautumattoman ihmisen ovelle puhumaan valmistautumastaan aiheesta itse valitsemanaan ajankohtana. Ja jos ovenavaajaa ei aihe miellytä tai hän haluaisi johtaa "keskustelua" eri suuntaan, todistaja lähtee pois ja merkitsee vihkoonsa tavanneensa "vastustajan" tai "ei kiinnostuneen". Toiseksi, ovenavaajalla ei yleensä ole päänupissaan tai kirjahyllyssään suoralta kädeltä esittää vasta-argumentteja näppärälle ovikellonsoittajalle.

Todellinen keskustelu olisikin luonteeltaan argumentatiivista ja antaisi perustelujen sanella johtopäätökset. Ei siis niin, että ensin sovitaan miten asia on ja sitten ryhdytään etsimään perusteita ennalta sovittujen johtopäätöksien tukemiseksi. Tämä olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Avoimeen argumentaatioon kuuluu (esimerkiksi akateeminen) julkisuus, mikä on tavallaan argumentaation hyväksyttävyyden kriteeri ja tae. Lehtien palstoilla, radiossa tai televisiossa ei kukaan uskaltaisi puhua mitä sattuu, ja loogiset ristiriidat sekä muut epäjohdonmukaisuudet osoitettaisiin heti. Tämä on pelottavaa vain sellaiselle, joka ei usko oman doktriininsa viimekätiseen kestävyyteen.

Todellinen keskustelu ei tietenkään rajoita johtopäätösten perusteena käytettäviä lähteitä esimerkiksi ainoastaan Vartiotorni-seuran hallintoelimen julkaisuihin vaan hyödyntää luonnollisesti kaikkea relevanttia saatavilla olevaa aineistoa, jota kyllä on saatavilla runsaastikin. Todellisen keskustelun tarkoitushan on löytää perimmäisiä asianlaitoja, ei tukea jo olemassa olevaa dogmaattisen systeemin näennäistä koherenssia.

Yksi tällainen keskustelunaihe voisi vaikkapa olla vuoden 1914 matematiikan perustana oleva vuosi 607 eKr., milloin Jehovan todistajat väittivät Jerusalemin hävityksen tapahtuneen. Kukaan muu kuin Vartiotorni-seuran hallintoelin ei tätä vuotta hyväksy; sitä vastaan osoittavat kaikki muun muassa astronomiset ja historialliset lähteet. Esimerkiksi kuunpimennykset voi laskea periaatteessa sekunnilleen, ja astronomian avulla voi todentaa Jehovan todistajien väitteen virheelliseksi - ellei sitten planeettajärjestelmässä ole tapahtunut muutoksia 2500 vuoden aikana!

Miten Jehovan todistajat sitten suhtautuvat asioiden kriittiseen tarkasteluun? Kahdella tavalla: (i) paperilla ja (ii) käytännössä.

(i) Paperilla ja kenttätyössään Jehovan todistajat kehottavat kaikkia tutkimaan asioita ja "pitämään kiinni siitä, mikä on oivallista". Yksi käytetyimmistä repliikeistä käännytystyöstä on kehotus pohtia oman uskonnon "hedelmiä". Pitää hankkia "täsmällistä tuntemusta" ja niin edelleen. Kauniilta kuulostaa. Tässä on vain yksi puute: kriittistä ajattelua ei saa soveltaa Jehovan todistajiin itseensä.

(ii) Käytännössä järjestö kieltää jäseniään pohtimasta uskontonsa teologisia perusteita. Jos joku niin tekee, hänelle huomautetaan asiasta "rakkauden hengessä", minkä jälkeen hänet viime kädessä erotetaan seurakunnasta, ellei hän sano katuvansa vääriä ajatuksiaan ja palaavansa ruotuun. Jokainen dissidentti on vääjäämättä "luopio", demonisoitu Saatanan kätyri, joka yrittää "aiheuttaa jakaumia" seurakuntaan. Samoin kaikki tieteellinen tietämys ja sen lähteet ovat Saatanan keinoja eksyttää oikeassa olevia Jehovan todistajia pois "totuuden" tieltä.

Jos Jehovan todistajilla todella olisi totuus, he olisivat julkisuudessa. Totuuttahan uskaltaa puolustaa koska ja milloin tahansa. Niinhän Jeesus ja Paavalikin tekivät! Paavalikin väitteli Ateenassa ja Roomassa esimerkiksi filosofien, lain edustajien ja kirjanoppineiden kanssa. Voisi hyvin kysyä olisiko Paavali lähtenyt televisioon puhumaan ajatuksistaan, jos sellainen vimpain olisi silloin keksitty!

( ... salkkumies jatkaa toisessa artikkelissa ...)

Silloin, kun minä kentällä juoksentelin, tuo pelinavaus liittyi usein "lopun ajan merkkeihin". Ovenavaaja yritettiin saada taivastelemaan maailman pahuutta, sotia, maanjäristyksiä, väkivaltaa, petollisuutta, saasteita ja niin edelleen. Ja sitten kun ovenavaaja myönsi että onhan sitä saasteita niin sitten vaan psalmia pöytään täydeltä laidalta.

Kuten totesitkin, sellainen ovenavaaja oli hankala, joka ei lähtenyt tällaiseen hehkutteluun. Joku saattoi sanoa, että onhan noita sotia ja maanjäristyksiä aina ennenkin ollut, ei vaan ole dokumentoitu sillä tavoin kuin tänään.

Tai jos joku kieltäytyi myöntämästä, että kaikki ihmiset ovat itserakkaita ja rahanahneita ja ... ... pahoja. Jos ovenavaaja vaikkapa sanoi, että jokainen tekee itsestään sellaisen kuin on ja että jos joku ei tee, se ei tarkoita sitä, että koko maailma on "Saatanan vallassa". Tällaisten toteamusten edessä Jehovan todistajan on vaikea sanoa mitään.

( ... salkkumies jatkaa toisessa artikkelissa ...)

Tähän liittyy sekin asia, että on olemassa myös "vääriä" kysymyksiä, joiden perusteella Jehovan todistajat leimaavat keskustelukumppanin "vastustajaksi". Muistan omilta kenttäilyajoiltani, että jos joku alkoi kysellä hankalia kysymyksiä, vanhimmat neuvoivat, että "anna sen olla, ei se oikeasti halua keskustella, kunhan vänkää vastaan ja saivartelee aikansa kuluksi, ei se oikeasti haluakaan ymmärtää".

Jehovan todistajat eivät myönnä tätä, mutta käytännössä on olemassa "oikeita" ja "vääriä" kysymyksiä.

Huomattavaa on, että näihin vääriin kysymyksiin kukaan ei vastaa! Ovenavaaja jos kysyy niin ovella todistaja toteaa että onpas kinkkinen juttu, minäpäs palaan jonkun "kypsän veljen" kanssa ensi viikolla, sopiiko? Ja ensi viikolla sitten mennään, eikä tämä kypsä veli osaa myöskään vastata. Ja jos tivataan ja tivataan vastauksia niin Vartiotornia kauemmas ei perusteluissa päästä. Hyvä esimerkki tällaisesta asiasta on juuri vuosi 607 eKr. Sellaista kangaserkinpäätä ei olekaan, joka keskustelisi tämän ajanlaskumatematiikan perusteista.


10.0 Lisätietoja ja sekalaisia otteita

10.1 Tietosuojavaltuutetun lausunto arkalauonteisten tietojen keräämisestä

Seuraava keskustelu esiintyi H20 palstalla 2004-10-22, jossa nimimerkki k_kemppainen oli ottanut yhteyttä oikeusministeriöön.

Hei. Kysymykseni koskee henkilötietojen rekisteröintiä. Ovatko uskonnollisten yhdyskuntien henkilörekisterit viranomaisten valvonnassa ja miten niiden käyttöä konkreettisesti valvotaan? Onko usk. yhdyskunnalla velvollisuutta lähettää ns. "rekisteriote" tiedoista, joita sillä on, pyydettäessä.

Huomasin tietosuojalakiin tutustuessani myös seuraavaa: "Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty. Arkaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan: .... 5) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä; taikka ..."

Taustaa: olen kuulunut syntymästäni asti Jehovan todistajat-nimiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Noin xx vuotta sitten täytimme vaimoni kanssa hakemukset ulkomailla työskentelyä varten. Hakemuksen kysymyksiin kuului mm. suorasukaiset kysymykset homoseksuaalisesta suuntautumisesta ja muita sukupuoliseen käyttäytymiseen liittyviä asioita. Allekirjoitin tuon hakemuksen ja hakemus lähetettiin paikallisen "vanhimmiston" (=seurakunnan vastuuhenkilöt) allekirjoituksilla varustettuna Suomen haaratoimistoon (Vantaa), josta myöhemmin myönnettiin lupa lähteä ulkomailla oleviin hankkeisiin. En tehnyt/saanut kopiota hakemuksesta, mutta käsittääkseni hakemus on arkistoituna Vantaalla.

Kysymykseni kuuluu: voiko henkilötietolain yllä mainittua kohtaa soveltaa hakemukseen, eli onko usk. yhdyskunnalla laillista oikeutta säilyttää kyseisiä tietoja minusta? Ja jos on, miten viranomaiset valvovat tietojen käyttöä. Ystävällisin terveisin --xxx

Hänen saamassaan vastauksessa luki:

Oikeusministeriö on siirtänyt tietosuojavaltuutetun toimiston vastattavaksi tiedustelunne.

Tiedustelitte uskonnollisten yhdyskuntien jäsenrekistereistä. Tietosuojavaltuutettu valvoo myös uskonnollisten yhdyskuntien jäsenrekistereitä. Tietosuojavaltuutettu antaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa neuvontaa myös uskonnollisille yhdyskunnille, tietosuojavaltuutettu voi tarkastaa niiden jäsenrekistereitä ja tietosuojavaltuutettu on käsitellyt rekisteröityjen niihin kohdistamia toimenpidepyyntöjä. Toimenpidepyyntöjä käsitellessään tietosuojavaltuutettu on pyytänyt selvitystä uskonnollisilta yhdyskunnilta ja ottanut kantaa niiden menettelyn lainmukaisuuteen esillä olleissa asioissa.

Uskonnollisen yhdyskunnan tulee laatia jäsenrekisteristä rekisteriseloste, josta ilmenee mm. minkälaisia tietotyyppejä rekisteriin kuuluu. Rekisteriseloste tulee olla jokaisen saatavilla rekisterinpitäjän toimipaikassa, mutta varsinaista velvollisuutta lähettää siitä jäljennöstä postitse ei ole säädetty.

Toisaalta jos haluatte nimenomaan tietää, mitä tietoja teistä itsestänne on talletettuna jäsenrekisteriin, eivät teitä koskevat tiedot ilmene rekisteriselosteesta. Sen sijaan te voitte henkilötietolain (523/1999) 26 §:n mukaisen tarkastusoikeuden nojalla pyytää rekisterinpitäjältä jäljennökset itseänne koskevista tiedoista, jolloin näette minkälaisia tietoja teistä on vielä talletettuna. Jokaisella on oikeus saada jäljennökset vain itseään koskevista tiedoista. Siten vaimonne tulee pyytää itse tietojaan, jos myös hän haluaa tarkastaa tietonsa. Seuraavasta esitteestä löytyy tarkempia tietoja asiasta ja mallilomake, jolla tietojaan voi pyytää http://www.tietosuoja.fi/1979.htm (hei, sinulla on oikeus yksityisyyteen).

Henkilötietolain 11 §:n mukaan henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä kuvaavat tiedot ovat arkaluonteisia ja niiden kerääminen ja muu käsittely on sallittua ainoastaan saman lain 12 §:ssä säädetyillä perusteilla. Niitä voidaan kerätä mm. rekisteröidyn nimenomaisella suostumuksella edellyttäen, että tiedot ovat tarpeellisia kerättyyn tarkoitukseen. Lisäksi niitä voidaan kerätä mm., jos tällaisesta käsittelystä säädetään laissa. Arkaluonteiset tiedot on kuitenkin poistettava rekisteristä välittömästi sen jälkeen kun käsittelylle ei ole edellä mainittua perustetta. Henkilötietolaki soveltuu myös erilaisilla lomakkeilla kerättyihin tietoihin. Ne kuuluvat jäsenrekisteriin.

Tietosuojavaltuutetun toimisto antaa sähköpostitse vain yleistä neuvontaa, joten en voi ottaa ehdotonta kantaa esittämäänne kysymykseen. Antamienne tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, että mainitsemianne tietoja ei saa enää säilyttää. Niitä ei olisi saanut alkuaan kerätäkään, elleivät edellä mainitussa lainkohdassa mainitut edellytykset täyty.

Teillä on mahdollisuus lähettää rekisterinpitäjälle tiedonkorjaamisvaatimus, jossa voitte vaatia kyseisten tietojen poistamista. Tarkempia tietoja asiasta ja tietojen korjaamista koskevan mallilomakkeen löydätte seuraavasta esitteestämme http://www.tietosuoja.fi/6160.htm (näin vaadit henkilötietojen korjaamista). Ennen tietojen korjaamisvaatimuksen esittämistä kannattaa kuitenkin ensin tarkastaa, onko kyseisiä tietoja enää talletettuna.

Tarvittaessa saatte minulta lisätietoja puhelimitse. Toimintaohjeita ja lomakkeita löydätte myös seuraavasta esitteestä http://www.tietosuoja.fi/11195.htm (toimintaohjeita rekisteröidylle).

Ystävällisin terveisin
xxxxxxx xxxxxxx
Ylitarkastaja
Tietosuojavaltuutetun toimisto

10.2 Hallintoelimen ohjeet itsenäisen ajattelun tukahduttamisesta

Vältä omia mielipiteitä
Seuraavana oli vuorossa hallintoelimeen kuuluva guy pierce. hän puhui teemasta: "kehittäkää edelleen järjenkykyjänne!" (Room. 12:1) hän antoi valmistuvalle kurssille käytännöllisiä neuvoja jumalan antaman ajattelukyvyn käyttämisestä. "pohtikaa edelleen syvällisesti, mitä jehova sanoo teille sanansa välityksellä. se suojelee teitä", hän sanoi (Sananl. 2:11). Veli pierce varoitti kurssilaisia myös pitämästä ehdottomasti kiinni omista mielipiteistään, koska se kahlitsisi järjenkykyjä. nämä ajankohtaiset muistutukset osoittautuvat varmasti hyödyllisiksi lähetystyössä. (Vartiotorni 2002-12-15, 26) [ks. mitä Gileadista sanotaan mm. Hoos. 6:8, 12:12. Löytyykö Gilead-sanasta mitään positiivista Raamatusta?]

[ 2002-02-20 alla olevat lainaukset poimittu sivulta http://www.truthquest.fsnet.co.uk/JW_Bkt_6.htm ]

Firmly Uphold Godly Teaching
Some individuals have become information addicts, always feeding an insatiable desire to be up-to-date while negletting more important things. Others acquire partial information about complex fields of knowledge and they view themselves as experts. Based on only limited understanding, they may make crucial decisions and cause harm to themselves or to others. And always present is the danger of exposure to false or inaccurate information. There is often no reliable way to verify that the flood of information is accurate and balanced. Curiosity has long been a human trait. The danges of wasting too much time in the pursuit of useless or even harmful information were recognized back in the days of King Salomon. (...) Yes, Christians today need to avoid unnecessary exposure to harmful ideas. (...) Trusting in Jehovah includes rejecting any idea that conflicts with God's word, whether it stems from our own reasoning or from that of our fellowman. To protect our spirituality, it is vital that we train our perceptive powers so that we can identift harmful information and shun it. (...) Especially during this final part of the last days, it is to be expected that Satan and his demons will saturate the world with harmful information. (...) Consider another source of potentially damaging information - the flood of ideas published by some scientists and scholars who challenge the Bible's authenticity. (...) Some individuals take pride in weakening the authority of the word of God with endless speculations. (...) Apostates can present yet another threat to our spirituality (...) a great apostasy led to the development of Christedom. (...) Still, a few individuals have left our ranks, and some of them are bent on defaming Jehovah's Witnesses by spreading lies and misinformation. (...) some apostates are increasingly using various forms of mass communication, including Internet, to spread false information about Jehovah's Witnesses. As a result, when sincere individuals do search on our beliefs, they may stumble accross apostate propaganda. Even some witnesses have unwittingly exposed themselves to this harmful material. (...) Avoiding all contact with these opponents will protect us from their corruct thinking. Exposing ourselves to apostate teachings through the various means of modern communication is just as harmful as receiving the apostate himself into our homes. Never should we allow curiosity to lure us into such calamitous course! (Watchtover 2002-05-01, title "Firmly Uphold Godly Teaching", pages 8-10)

Use of the Internet-Be Alert to the Dangers!
Much has been stated in our publications about the obvious spiritual dangers encountered on the Internet. In addition to these dangers, there is a more insidious danger that Jehovah's Witnesses in particular need to be on guard against. What is this danger?

Would you invite a stranger into your home without first finding out who he is? What if there was no way to find out? Would you allow such a stranger to be alone with your children? This is an indisputable possibility on the Internet. With this danger in mind, if you use the Internet, ask yourself: 'What do I use it for? Is there a possibility that I could be harmed spiritually by how I am using it? Could I be contributing to the spiritual injury of others?' 8 (11/99 Kingdom Ministry, Title "Use of the Internet-Be Alert to the Dangers!", page 3)

Consider Yours Steps Carefully
What can you do? The Bible gives some good advice on this matter. "Anyone inexperienced puts faith in every word," says Proverbs 14:15. This is not destructive cynicism. It is a realistic reminder of the need for caution. Only a very naive, inexperienced person, is going to trust blindly every word he hears. With good reason the Bible proverb continues: "But the shrewd one considers his steps." English playwright William Shakespeare wrote: Trust not to rotten planks." Anyone who thinks that the planks on a bridge over a deep drop may be rotten would be very foolish to step on them. How, then, can you 'consider your steps' so that you do not misplace your trust? The Bible encourages us to test out what people say rather than just blindly accept everything we hear." The ear itself makes a test of words, just as a palate tastes when eating," it says. (Job 34:3) Isn't that true? Don't we usually taste food before we swallow it? We should also make a test of people's words and actions bewfore we swallow them. No one who is genuine will take offense if we check his credentials. That we should check to see if something is genuine is supported by the Scottish proverb that says: 'He deceives me once, shame fall him; if he deceives me twice, shame falls on me.'" The apostle Paul advised: "Put all things to the test." (1 Thessalonians 5:21, Today's English Version) The word used by the apostle Paul for "test" was also used in connection with testing precious metals to see if they were genuine. A prudent person always tested to see if what he was buying was genuine. Otherwise he might have ended up with what was called fool's gold - something that looked like gold but that was, in fact, worthless. (Awake! 1996-02-08, page 6)

Fight Against Independent Thinking
As we study the Bible we learn that Jehovah has always guided his servants in an organized way. And just as in the first century there was only one true Christian congregation, so today Jehovah is using only one organization. (Ephesians 4:4, 5; Matthew 24:45-47) Yet there are some who point out that the organization has had to make adjustments before, and so they argue: "This shows that we have to make up our own mind on what to believe." This is independent thinking. Why is it so dangerous? Such thinking is an evidence of pride (...) (The Watchtower, 1983-01-15, page 27)

Avoid Independent Thinking
From the very outset of his rebellion Satan called into question God's way of doing things. He promoted independent thinking. 'You can decide for yourself what is good and bad,' Satan told Eve. 'You don't have to listen to God. He is not really telling you the truth.' (Genesis 3:1-5) To this day, it has been Satan's subtle design to infect God's people with this type of thinking. - 2 Timothy 3:1, 13. How is such independent thinking manifested? A common way is by questioning the counsel that is provided by God's visible organization. For example, (...) (The Watchtower, 1983-01-15, page 22)

We do the research for you
How will we put these four things into effect? First, study, as involving heavy research. But in Jehovah's organization it is not necessary to spend a lot of time and energy in research, for there are brothers in the organization who are assigned to do that very thing, to help you who do not have so much time for this, these preparing the good material in The Watchtower and other publications of the Society. But (...) (The Watchtower, 1967-06-01, page 338)

10.3 Oikeustapauksia

10.3.1 Tietosuojavaltuutetun kannanotto 890/45/97 (2000-10-09)

Asia: Jehovan todistajien kotikäyntien yhteydessä keräämät tiedot Tietosuojavaltuutetun kannanotto 9.10.2000 890/45/97

Ratkaistava asia: Asiassa tulee arvioida, ovatko kotikäyntien yhteydessä tehtävät muistiinpanot henkilötietoja ja muodostuuko niistä henkilötietolain tarkoittama henkilörekisteri. Jos muistiinpanoista muodostuu henkilörekisteri, tulee arvioida, onko tällaisten tietojen kerääminen henkilötietolain mukaan sallittua.

Kannanotto: Talokohtaisissa korteissa, joissa on vain talon osoite, asuntojen lukumäärä ja pieni kartta, ei ole henkilötietoja. Niistä ei muodostu henkilörekisteriä eikä henkilötietolakia sovelleta tällaisten tietojen käsittelyyn. Jehovan todistajan hallussa olevat muistiinpanolaput, vihkot tai muut muistiinpanovälineet, joihin on asunnoittain merkitty asukkaita koskevia kotikäyntiin liittyviä tietoja (muun muassa nimi) sen sijaan sisältävät henkilötietoja. Ne muodostavat asiaperusteisen henkilörekisterin, josta tiedot löytyvät asunnon osoitteen perusteella. Rekisterinpitäjänä on asianomainen seurakunta. Sen tulee huolehtia siitä, että henkilötietoja käsiteltäessä noudatetaan henkilötietolain säännöksiä. Henkilötietoja voidaan kotikäyntien yhteydessä kerätä vain rekisteröityjen suostumuksella. Arkaluonteisten tietojen, kuten uskonnollista vakaumusta koskevien tietojen, keräämiseen tulee olla rekisteröityjen nimenomainen suostumus.

Sovelletut säännökset: Henkilötietolaki: 3 § 1 ja 3 kohta, 8 §, 12 § 7 kohta <http://www.tietosuoja.fi/13803.htm>

10.3.2 KHO: Huostaanotto estää veriuhrit 2000/530 (2000-03-10)

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan on mahdollista huostaanottaa Jehovan todistajien lapsi, jonka sairautta voidaan hoitaa vain verensiirrolla. Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut huostaansa Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista. KHO:n mielestä lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet. Päätöksen perusteluina olivat Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 pykälä 4 mom sekä Lastensuojelulaki 16 pykälä.

10.3.3 Julkisen sanan neuvoston lausunto 2749/YLE/99 (1999-09-16)

TV2:n Uneton yö -ohjelmassa perheenisä kertoi oman subjektiivisen näkemyksensä siitä, kuinka hänen oma elämänsä oli muuttunut hänen vaimonsa liityttyä uskonnolliseen yhteisöön. Kantelun mukaan ohjelmassa esitettiin riidanalaisesta avioeroasiasta yksipuolisesti vain toisen osapuolen mielipiteitä antamatta Jehovan todistajiin kuuluvalle vaimolle mahdollisuutta kommentoida miehen esittämiä lausuntoja. Neuvosto käsitteli asian vain kantelun tehneen Jehovan todistajien, ei ohjelmassa esiintyneen miehen puolison, näkökulmasta. Neuvoston mielestä tiedotusvälineissä on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee muidenkin elämään tai eri yhteisöjen toimintaan liittyviä seikkoja. Yleisradion ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa. <http://www.jsn.fi/teema01/2749.html>

10.3.4 Korkein hallinto-oikeus (KHO) 10.03.2000/530 Lapsen huostaanotto

KHO:n päätös 10.03.2000/530 tai hakusananalla http://www.finlex.fi/oikeus/frame_set.php?CONTENT=kho.html&SELECTED_MENU=kho Finlexin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen sivulta.

      10.03.2000/530 Lapsen huostaanotto - Sijaishuolto - Potilasoikeuslaki - Jehovan todistaja
      Diaarinumero 2385/3/99
      Antopäivä 10.03.2000
      Taltionumero 530
      Asialuokitus 1.07.03.03.01 - 1.07.03.03.01.02 - 1.07.03.03.01.03    

Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, huostaansa ja sijoittanut hänet sairaalaan ja kotiin.

Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita.

Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton. Edellä mainitun säännöksen ja lastensuojelulain 16 §:n suhteesta tässä tapauksessa lääninoikeus totesi seuraavaa: Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n 4 momentin nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa alaikäisen potilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja on kieltänyt potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavan tarpeellisen hoidon.

Säännöksen mukaan alaikäisen potilaan edustajalla ei ole rajatonta valtaa päättää hoitoon ryhtymisestä tai hoidosta luopumisesta. Lapsen hoidossa ei kuitenkaan ole kyse vain kertaluontoisesta päätöksestä tai tilanteesta, vaan hänen hoidontarpeensa tulee kestämään ainakin kaksi vuotta.

Sairaalajakson jälkeen lapsen hoitoa on jatkettu kotoa käsin tapahtuvilla päivittäisillä sairaalakäynneillä, joiden toteutumisen turvaaminen on lapsen sairauden hoitamiseksi välttämätöntä.

Edellä mainitun johdosta lääninoikeus katsoo, että puutteet lapsen huolenpidossa uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa sairauden hoidossa tarpeellisten verituotteiden käyttämisen eikä näin ollen ole varmuutta siitä, että vanhemmat suostuvat tuomaan lapsen kotoa sairaalaan verituotteiden antamista varten.

Avohuollon tukitoimet eivät tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaisia ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Lautakunnan on tullut lastensuojelulain 16 §:n nojalla ottaa lapsi sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto osittain kotona ja osittain sairaalassa.

Korkein hallinto-oikeus hankki asiassa vielä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon ja lausui, ettei ollut syytä muuttaa lääninoikeuden päätöksen lopputulosta kun saadun selvityksen mukaan lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 § 4 mom. Lastensuojelulaki 16 §

10.3.5 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin - Järjestön jäsen: murhaaja, raiskaaja

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös 16.11.2000

Suomea koskeva ratkaisu.

Kysymys siitä, oliko henki- ja väkivaltarikoksia ymmärrystä vailla tehneen henkilön jatkuva tahdosta riippumaton hoito oikeutettua. Kysymys myös hänen uskonnonvapaudestaan, kun hän ei ollut voinut osallistua lahkonsa kokouksiin sairaalan ulkopuolella eikä saarnata tai jakaa lehtisiä sairaalassa. Kysymys edelleen syyttömyysolettaman rikkomisesta, kun pakkohoidon perustana olleissa lääkärinlausunnoissa oli viitattu rikoksiin, joista hän ei ollut saanut tuomiota. Kysymys vielä kotimaisten oikeussuojakeinojen käyttämisestä.

TOSISEIKAT: Vuonna 1981 valittajaa syytettiin samana vuonna tehdystä murhasta ja sukupuoliyhteyden harjoittamisesta alaikäisen kanssa vuonna 1979 ynnä muusta. Hänen katsottiin olleen ymmärrystä vailla teot tehdessään ja häntä pidettiin hyvin vaarallisena niin kauan kuin sairaus jatkui. Tämän mukaisesti lääkintöhallitus määräsi hänet vuonna 1982 mielisairaslain 16a ja 34 §:ien nojalla tahdosta riippumattomaan hoitoon. Vuonna 1983 hänen katsottiin syyllistyneen em. tekoihin, mutta hänen mielentilaansa nähden häntä ei tuomittu rangaistukseen.

Vuoden 1990 mielenterveyslain mukaan tahdosta riippumattoman hoidon tarvetta tuli tutkia enintään 6 kuukauden välein. Lääninoikeuden tuli vahvistaa sen jatkaminen. EIT:lle tehdyn valituksen kannalta ensimmäinen relevantti päätös hoidon jatkamisesta tehtiin huhtikuussa 1996. Tuolloin annetun apulaisylilääkärin lausunnon mukaan hän oli edelleen mielisairas ja persoonallisuudeltaan häiriintynyt henkilö. Hänet oli tuomittu vuosina 1974 ja 1978 laittomasta vangitsemisesta ja raiskauksesta ja vuonna 1977 laittoman vangitsemisen, raiskauksen ja pahoinpitelyn käsittäneestä jatketusta rikoksesta. Lisäksi hän oli vuonna 1979 raiskannut tuolloin 14 vuotiaan kälynsä, joka oli tullut raskaaksi. Vuonna 1981 valittaja oli murhannut vaimonsa pistämällä häntä puukolla 40 kertaa hänen pitäessään heidän 4 vuotiasta poikaansa sylissään.

Valittaja vastusti hoidon jatkamista ja pyysi mm., että hänen mielentilaansa tutkittaisiin puolueettomasti siviilisairaalassa. Lääninoikeus hylkäsi pyynnön lisätutkimuksista ja vahvisti hoidon jatkamisesta tehdyn päätöksen viitaten lääkäreiden mainitsemiin syihin. Valittaja valitti edelleen vaatien vahingonkorvausta valtiolta, mutta korkein hallinto-oikeus jätti korvausvaatimuksen tutkimatta ja pysytti lääninoikeuden päätöksen. Kummassakaan oikeusasteessa ei pidetty suullista käsittelyä.

Valittajan hoitoa jatkettiin edelleen vuonna 1996. Hän ei valittanut lääninoikeuden päätöksestä. Huhtikuussa 1997 ylilääkäri jatkoi jälleen hoitoa nojautuen samassa kuussa annettuun apulaisylilääkärin lausuntoon, joka oli olennaisesti samanlainen kuin huhtikuussa 1996 annettu lausunto. Lääninoikeus vahvisti päätöksen. Ottaen huomioon mm. lääkäreiden lausunnot ja potilasasiakirjat oikeus katsoi, että valittaja oli edelleen mielisairas ja että hänen päästämisensä sairaalasta pahentaisi merkittävästi hänen sairauttaan ja aiheuttaisi huomattavaa vaaraa hänen itsensä ja muiden terveydelle ja turvallisuudelle. Muita hoitokeinoja ei ollut voitu käyttää tai ne olivat riittämättömiä.

Valittaja valitti päätöksestä ja pyysi siirtämistään toiseen mielisairaalaan. Korkein hallinto-oikeus hankki lausunnot sairaalan johtavalta lääkäriltä ja valittajan hoidosta vastanneelta ylilääkäriltä. Vastatessaan lausuntoihin valittaja pyysi uutta ja täydellistä tutkimusta mielentilastaan. Vuonna 1997 korkein hallinto-oikeus jätti tutkimatta ko. pyynnöt ja hylkäsi valituksen pysyttäen lääninoikeuden päätöksen. Kummassakaan oikeusasteessa ei järjestetty suullista käsittelyä.

Syyskuussa 1997 ylilääkäri jatkoi jälleen valittajan hoitoa. Lausunnossaan apulaisylilääkäri oli katsonut, että valittajan mielisairaus ja persoonallisuushäiriö jatkuivat edelleen. Jos hänet vapautettaisiin, olisi hyvin suuri vaara siitä, että syyllistyisi raakoihin väkivaltarikoksiin. Lääninoikeus vahvisti päätöksen kuten myös sittemmin vuosina 1998 ja 1999 tehdyt päätökset. Valittaja pantiin joksikin ajaksi tammikuusta 1997 lukien suljetulle osastolle.

Vuonna 1993 korkein oikeus ei myöntänyt valittajalle lupaa valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä, jolla hylättiin hänen pyyntönsä saada korvausta työtapaturman perusteella.

PÄÄTÖS: 1) Hallituksen alustava väite

Hallitus väitti, että valittaja ei ollut käyttänyt kaikkia kotimaisia oikeussuojakeinoja. Hän ei ollut valittanut kaikista pakkohoitoaan koskevista päätöksistä. Hän olisi voinut tehdä oikeudenkäynnillä vaatimuksia viranomaisia ja valtiota vastaan hoidossa pitämisensä johdosta. EIT ei pitänyt käsillä olevassa tapauksessa tarpeellisena lausua yleisesti siitä, oliko kotimaisia oikeussuojakeinoja käytetty. Erityisten kysymysten osalta EIT viittasi myöhempiin toteamuksiinsa.

2) Tahdosta riippumattoman hoidon perustelluisuus

Valittaja väitti, ettei enää ollut perusteltua pitää häntä tahdosta riippumattomassa hoidossa. EIT tutki väitettä EIS 5 artiklan 1 e)-kohdan kannalta.

Hallitus katsoi, että valittaja oli edelleen vaaraksi itselleen ja muille ja hänen sairautensa todennäköisesti pahentuisi, ellei hän saisi asianmukaista hoitoa. Hän oli poistunut sairaalasta muutamilla kerroilla ilman lupaa. Hänelle oli myönnetty lupa käydä kotikunnassaan, jolloin oli ilmoitettu useista ongelmista. Hän oli aiheuttanut häiriötä lastenkodissa ja hänet oli nähty entisen vaimonsa sukulaisten asuntojen lähettyvillä. Hän ei ollut aina palannut sairaalaan vapaaehtoisesti. Kun hänen lääkitystään oli vähennetty, hän oli tullut levottomaksi ja käyttäytynyt epäasianmukaisesti henkilöstöä kohtaan.

EIT totesi, että täyttääkseen EIS 5 artiklan 1 e)-kohdan vaatimukset vankeuden täytyi ennen kaikkea olla lainmukaista, mihin kuului myös prosessisääntöjen noudattaminen. EIS:ssa viitattiin lähinnä kansalliseen lakiin ja siinä asetettiin velvollisuus noudattaa sen aineellisia ja prosessuaalisia sääntöjä. Henkilöä ei voitu pitää mielisairaana eikä häneltä voitu riistää hänen vapauttaan, ellei kolmea minimiedellytystä ollut olemassa. Mielisairaudesta täytyi olla luotettavaa näyttöä. Henkisen häiriintymisen täytyi olla asteeltaan sellaista, joka oikeutti vapaudenriiston. Lisäksi vapaudenriiston jatkamisen pätevyys riippui siitä, oliko sellaista häiriintymistä edelleen olemassa. Lainmukaisuuteen kuului välttämättä mielivallan puuttuminen. Yksilön pitäminen vankeudessa oli niin vakava toimenpide, että se oli perusteltua vain silloin, kun muita lievempiä toimenpiteitä oli harkittu ja ne oli todettu riittämättömiksi turvaamaan hänen vankeudessa pitämiseensä perustuvaa yksilön tai yhteisön etua. Näyttöä täytyi olla siitä, että vapaudenriisto oli välttämätöntä tapauksen oloissa. Mielisairaaksi katsotun henkilön vapaudenriistoa ei voitu koskaan pitää EIS 5 artiklan 1 e)-kohdan kanssa yhteensopivana, jos siitä oli päätetty hankkimatta lääketieteen asiantuntijan lausuntoa. Muu menettely rikkoisi mielivallalta suojaamista koskevaa vaatimusta, joka sisältyi luonnostaan EIS 5 artiklaan. Lisäksi lääketieteellisen lausunnon täytyi perustua henkilön nykyiseen terveydentilaan eikä vain menneisiin tapahtumiin. Lausuntoa ei voitu pitää riittävänä perusteena vapaudenriistolle, jos siitä oli kulunut huomattavasti aikaa. Kansallisilla viranomaisilla oli kuitenkin tiettyä harkintavaltaa, kun ne päättivät siitä, oliko henkilöä pidettävä vankeudessa mielisairaana, koska niiden asiana oli arvioida niiden saamaa näyttöä. EIT:n tehtävänä oli tutkia viranomaisten päätöksiä EIS:n kannalta.

EIT pani merkille, että valittajan vankeudessa pitämistä ei ollut väitetty kansallisten prosessisääntöjen vastaiseksi. Mitä tuli siihen, oliko vankeus perusteltua valittajan mielisairauden kannalta, EIT totesi, että hänen oli katsottu syyllistyneen raakoihin rikoksiin. Hän oli eri kerroilla paennut sairaalasta tai ollut palaamatta sinne loman jälkeen. Pakkohoidon jatkamisesta tehdyt päätökset oli perustettu asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan sellaisen hoidon tarve oli edelleen olemassa. Päätökset oli tehty säännöllisin väliajoin ja hallinto-oikeuksien valvonnassa. EIT ei havainnut syytä epäillä kotimaisten viranomaisten lääketieteellisen arvion objektiivisuutta ja luotettavuutta. Siihen nähden, että pakkohoidon jatkamista oli perusteltu yksityiskohtaisesti, vankeus ei näyttänyt mielivaltaiselta. Siten EIS 5 artiklan 1 e)-kohtaa ei ollut rikottu ja valitus oli ilmeisesti perusteeton EIS 35 artiklan 3 kohdan mielessä.

3) Hoidon asianmukaisuus

Valittaja väitti, että hänen hoitonsa ei ollut ollut asianmukaista, kun hän oli ollut suljetulla osastolla. Hänelle oli annettu pakolla lääkkeitä eikä hänen ollut sallittu kuntoutua tai saada riittävästi liikuntaa ulkona. EIT tutki valitusta EIS 3 artiklan kannalta.

Hallitus totesi, että pakkolääkitys oli ollut tarpeen lääketieteellisistä syistä. Hänen oli sallittua kuntoutua ja saada riittävästi liikuntaa ulkona. Häntä ei ollut eristetty täysin ja hänelle oli joskus myönnetty lomaa. Lääkityksen vähentämisyritykset olivat epäonnistuneet, kun hän oli tullut levottomammaksi ja suhtautunut epäasianmukaisesti henkilöstöön.

EIT totesi, että EIS 3 artiklan soveltamisalaan kuului vain kovuudeltaan tietylle minimitasolle yltänyt kaltoin kohtelu. Minimin arviointi oli suhteellista ja riippui tapauksen kaikista asianhaaroista kuten kohtelun kestosta, sen fyysisistä ja henkisistä vaikutuksista ja joissakin tapauksissa uhrin sukupuolesta, iästä ja terveydentilasta. Se, että vankeudessa pidettyjen henkilöiden suhteen turvauduttiin fyysiseen voimaan, joka ei ollut hänen oman käyttäytymisensä vuoksi ehdottoman välttämätöntä, loukkasi ihmisarvoa ja rikkoi periaatteessa EIS 3 artiklaa. Kaltoin kohtelusta tehdyn väitteen tueksi tuli esittää siinä määrin kuin mahdollista asianmukaista näyttöä siitäkin huolimatta, että vangitulle saattoi olla vaikeaa hankkia näyttöä vartijoiden toimesta tapahtuneesta kaltoin kohtelustaan.

EIT totesi, että valittaja ei ollut esittänyt mitään vakuuttavaa näyttöä kaltoin kohtelustaan. Siten ei ollut näytetty kaiken järkevän epäilyn poissulkien, että hänen kaltoin kohtelunsa olisi ollut niin kovaa, että se sisältyisi EIS 3 artiklaan soveltamisalaan. Valitus oli ilmeisesti perusteeton.

4) Valittajaa esittävien valokuvien ottaminen potilasasiakirjoihin

Valittaja totesi, että häntä alastomana esittäviä valokuvia oli otettu hänen potilasasiakirjoihinsa. EIT tutki valitusta EIS 8 artiklan kannalta.

Hallitus huomautti apulaisoikeusasiamiehen katsoneen vuonna 1994, että ko. sairaalan menettelytapojen mukainen kaikkien potilaiden valokuvaaminen rikkoi henkilörekisterilakia silloin, kun sitä ei voitu pitää välttämättömän sairauden määrityksen tai hoidon kannalta. Vaikka sairaala oli muuttanut menettelytapojaan tuon jälkeen, valittajaa alusvaatteissaan esittänyt valokuva oli edelleen potilasasiakirjoissa.

EIT totesi, että EIS 35 artiklan 1 kohdan mukaan sillä oli valta käsitellä asiaa vasta kaikkien kotimaisten oikeussuojakeinojen käyttämisen jälkeen. Valittajan tuli normaaliin tapaan käyttää saatavillaan olevia oikeussuojakeinoja, joilla hän saattoi saada riittävää hyvitystä rikkomuksista. Oikeussuojakeinojen olemassaolon tuli olla riittävän varmaa paitsi teoriassa myös käytännössä. Muutoin ne eivät olleet riittävän saatavilla eikä tehokkaita. Sääntöä tuli soveltaa tietyllä joustavuudella ja ilman liikaa muodollisuutta. Sääntö ei ollut ehdoton eikä sitä voitu soveltaa automaattisesti, koska sen noudattamista tutkittaessa oli olennaista kiinnittää huomiota kunkin tapauksen erityisiin asianhaaroihin. Tämä merkitsi mm., että EIT:n täytyi kiinnittää realistisesti huomiota paitsi oikeussuojakeinojen muodolliseen olemassaoloon sopimusvaltion oikeusjärjestelmässä myös niiden yleisiin oikeudellisiin ja poliittisiin toimintaedellytyksiin sekä valittajan henkilökohtaisiin oloihin.

EIT totesi, että pääsäännön mukaan kantelua oikeusasiamiehelle ei voitu pitää oikeussuojakeinona, jota EIS 35 artiklan mukaan olisi käytettävä. Näin oli asian laita ainakin silloin, kun valittajalla oli tilaisuus turvautua tiettyyn erityiseen tuomioistuintiehen. Eräässä tapauksessa, jossa valittaja oli vain tehnyt kantelun oikeusasiamiehelle, EIT oli hylännyt hallituksen alustavan väitteen katsoen jääneen näyttämättä, että syytteellä tai korvauskanteella olisi tapauksen erityisissä oloissa ollut riittäviä menestymisen mahdollisuuksia. Valittajan saatavilla ei myöskään ollut ollut mitään erityistä tuomioistuintietä (Raninen-tapaus).

EIT katsoi jääneen näyttämättä, että valittajan potilasasiakirjoissa olisi muita valokuvia kuin se, joka esitti häntä alusvaatteissaan. EIT pani merkille, että henkilörekisterilain 15 §:n nojalla hän olisi voinut pyytää sairaalaa hävittämään valokuvan sillä perusteella, että sen säilyttäminen ei ollut tarpeen hoidon kannalta. Hän olisi voinut nojautua apulaisoikeusasiamiehen kantaan tuolta osin. Tarvittaessa hän olisi voinut saattaa asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen. EIT totesi, että kun lex specialis, kuten henkilörekisterilaki, tarjosi oikeussuojakeinoja, valittajan voitiin katsoa täyttäneen EIS 35 artiklan 1 kohdan vaatimukset, jos hän oli turvautunut näihin keinoihin hallituksen alustavassa väitteessään mainitsemien yleisten oikeussuojakeinojen sijasta. Käsillä olevassa tapauksessa EIT:n ei kuitenkaan tarvinnut päättää siitä, voitiinko valittajan hoidokkina katsoa vapautuneen velvollisuudestaan käyttää henkilörekisterilain mukaisia erityisiä oikeussuojakeinoja. Hallitus oli myöntänyt, että valittajan valokuva oli edelleen vuonna 1998 potilasasiakirjoissa, vaikka apulaisoikeusasiamies oli aiemmin pitänyt sairaalan käytäntöä kotimaisen lain vastaisena. Tähän nähden EIT:n mielestä ei ollut syytä uskoa, että valittajalle ei olisi myönnetty maksutonta oikeudenkäyntiä voidakseen hallitusmuodossa tunnustettujen oikeuksiensa mukaisesti esittää syyte- tai korvausvaatimuksia ao. virkamiehiä vastaan. Siten EIT ei havainnut erityisiä asianhaaroja, jotka olisivat vapauttaneet valittajan käyttämästä näitä oikeussuojakeinoja. EIT hyväksyi hallituksen alustavan väitteen.

5) Puhelimen käyttöä koskeneet rajoitukset

Valittaja väitti, että hänen puhelujaan oli tarkkailtu. EIT tutki väitettä EIS 8 artiklan kannalta.

Hallitus totesi, että valittajan puheluja ei ollut tarkkailtu mutta puhelujen päivittäistä määrää oli rajoitettu. Vuonna 1983 sairaala ei ollut yhdistänyt hänen soittojaan pojalleen lastenkotiin. Myöhemmin hänen soittoihinsa oli yleensä suostuttu. Joka tapauksessa puhelujen rajoittaminen oli ollut perusteltua. Rajoituksia oli asetettu mielenterveyslain 28 §:n 1 momentin nojalla ja niillä oli pyritty suojaamaan hänen itsensä ja muiden, erityisesti hänen poikansa, terveyttä ja lisäämään heidän turvallisuuttaan. Valittaja myönsi, että nykyisin hän saattoi käyttää puhelinta vapaasti.

EIT katsoi jääneen näyttämättä, että valittajan puheluja olisi tarkkailtu. Hän ei myöskään ollut nimenomaisesti vedonnut hallituksen myöntämiin rajoituksiin, joista myöhemmin oli luovuttu. Siten EIS 8 artiklaa ei ollut rikottu ja valitus oli ilmeisesti perusteeton.

6) Puuttuminen kirjeenvaihtoon

Valittaja väitti, että hänen kirjeenvaihtoaan oli rajoitettu ja tarkkailtu. Hallitus kiisti väitteen. EIT katsoi jääneen näyttämättä, että EIS 8 artiklaa olisi rikottu. Valitus oli ilmeisesti perusteeton.

7) Rajoitukset uskonnonvapauteen

Valittaja väitti, että hänen ei ollut sallittu tavata Jehovan todistajia, vaikka hän kuului tuohon järjestöön. Lisäksi hänelle oli tarjottu liharuokaa järjestämättä vaihtoehtoista ateriaa. Sittemmin hän totesi, että vaikka hän sai tavata Jehovan todistajia, hän halusi saada luvat viiteen viikoittaisiin käyntiin ja uskon julistamiseen sairaalassa. Vielä hän väitti, että hänen ei annettu lukea raamattua eikä edes sanomalehtiä. EIT tutki väitteitä EIS 9 artiklan kannalta.

Hallitus totesi, että valittaja oli saanut tavata Jehovan todistajia jopa sairaalan ulkopuolella. Kun hän oli liikuskellut osastollaan ilman lupaa huhtikuussa 1998, hänen oli sallittu lähteä osastolta vain hoitajan seurassa. Kun hän siten ei enää saanut liikkua vapaasti, hänellä ei ollut tilaisuutta osallistua Jehovan todistajien kokouksiin. Heinäkuussa 1998 häntä oli huomautettu uskon julistamisesta ja lehtien jakamisesta muille potilaille ja henkilökunnalle, kun hänen ei ollut sallittu häiritä muita. Hänen uskonnollinen vakaumuksensa oli otettu huomioon hänen ruokavaliossaan.

EIT totesi, että EIS 9 artiklassa lueteltiin tiettyjä uskon tunnustamisen muotoja eli jumalanpalvelus, opetus, hartauden harjoitus ja uskonnolliset menot. Artikla ei kuitenkaan suojannut kaikkia uskonnolla tai uskolla perusteltuja toimia. Lisäksi tunnustaessaan uskoaan yksilön saattoi olla tarpeen ottaa huomioon oman erityisen asemansa. EIT katsoi jääneen näyttämättä, että valittajan uskonnollista vakaumusta ei olisi otettu huomioon hänen ruokavaliossaan. Myös hänen muut lisäväitteensä jäivät näyttämättömiksi. Häntä ei myöskään ollut näytetty estetyn ennen toukokuuta 1998 pitämästä yhteyttä Jehovan todistajiin esim. käymällä heidän kokouksissaan sairaalan ulkopuolella. Vaikka tuon jälkeen hänen ei enää ollut sallittu käydä kokouksissa, hän oli itse myöntänyt, että hänen sallittiin ainakin tavata Jehovan todistajia. EIS 9 artikla ei antanut vangitulle ehdotonta oikeutta tunnustaa uskoaan ao. laitoksen ulkopuolella.

EIT pani merkille, että valittajaa oli kielletty saarnaamasta ja jakamasta lehtiä muille potilaille ja henkilökunnalle. Tällä oli ilmeisesti pyritty estämään häntä häiritsemästä muita potilaita ja henkilökuntaa. EIT ei saanut sellaista vaikutelmaa, että toimiin olisi ryhdytty juuri hänen tietyn uskonsa vuoksi, jolloin niiden ei enää voitaisi katsoa kuuluvan tahdosta riippumattoman hoidon toimeenpanoon. Valittaja ei myöskään ollut näyttänyt, että häntä olisi painostettu muuttamaan uskonnollisia käsityksiään tai estetty tunnustamasta uskoaan muutoin kuin hänen erityiseen asemaansa nähden välttämättömään määrään. Hän näytti väittävän, että hänen ja koko sairaalan tulisi päästä parempaan kosketukseen Jehovan todistajien kanssa käsittäen näiden edustajien päivittäisiä käyntejä ja luvan antamista hänelle saarnaamiseen sairaalassa. EIS 9 artiklan 1 kohta ei suojannut sellaista oikeutta ottaen huomioon sen, että oli tarpeen ylläpitää järjestystä laitoksessa ja että artikla suojasi myös ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja niitä, jotka suhtautuivat uskontoon yhdentekevästi. EIT katsoi, ettei valittajan vapautta tunnustaa uskoaan ollut rajoitettu siten, että se toisi esille EIS 9 artiklan mukaisen kysymyksen.

8) Hoitomaksu

Valittaja väitti rikkomusta, kun hän joutui maksamaan hoidostaan.

Hallitus totesi, että kuukausittaisen hoitomaksun periminen perustui lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista ja sen nojalla annettuun asetukseen eikä tuonut esiin EIS:n mukaisia kysymyksiä.

EIT totesi, että vaikka oletettaisiin hoitomaksun tuovan esiin EIS 8 artiklan mukaisen kysymyksen, näyttöä ei ollut siitä, että maksua ei ollut perustettu kotimaiseen lakiin taikka että sen periminen ei muutoin olisi oikeutettua artiklan 2 kohdan kannalta. Valitus oli ilmeisesti perusteeton.

9) Syyttömyysolettama

Valittaja väitti, että lääkärinlausunnoissa hänen oli katsottu syyllistyneen rikoksiin, joista häntä ei ollut tuomittu. Hän viittasi mainintoihin, joiden mukaan hän olisi syyllistynyt raiskauksiin vuosina 1974 ja 1979. Myöskään vuonna 1981 tehdyn murhan osalta lausunnot eivät vastanneet totuutta.

EIT tutki valitusta EIS 6 artiklan 2 kohdan kannalta. Hallitus kyseenalaisti ko. säännön soveltuvuuden, koska valittaja ei nyt ollut syytteessä mistään rikoksesta. Joka tapauksessa epätarkkuudet eivät olleet vaikuttaneet hänen hoitoonsa eikä pakkohoidon jatkamiseen.

EIT totesi, että kun rikosasia oli jäänyt sillensä antamatta päätöstä syytteen hylkäämisestä, epäilyä osoittavat lausumat, toisin kuin syyllisyydestä päättämistä merkitsevät lausumat, saattoivat olla syyttömyysolettaman kanssa yhteensopivia. Syyttömyyden epäileminen saattoi olla ymmärrettävää myös niin kauan kuin rikosasiassa ei ollut annettu tuomiota syytteestä. Sen sijaan sellaisiin epäilyihin ei saatu vedota enää sen jälkeen, kun syytteen hylkääminen oli saanut lainvoiman. Syyttömyysolettamalla pyrittiin suojaamaan syytettyä tuomioistuimen päätökseltä tai virkamiesten muilta lausumilta, jotka merkitsivät syyllisyyden toteamista, vaikka syytettyä ei ollut sitä ennen näytetty syylliseksi lain mukaan.

EIT pani merkille, että hallituksen myöntämän mukaan lääkärinlausuntojen merkinnät eivät olleet vastanneet täysin valittajan rikosrekisteriä. Hänen lääkärinsä olivat viitanneet tiettyihin rikoksiin, joista hän ei ollut saanut tuomiota. Kuitenkaan häntä ei ollut syytetty mistään rikoksesta 1980-luvun alun jälkeen. Siten EIS 6 artiklan 2 kohta ei soveltunut.

EIT myönsi, että potilasasiakirjojen epätarkkuudet saattoivat ainakin julkistettuina tuoda esiin EIS 8 artiklan mukaisen kysymyksen potilaan yksityiselämän suojan suhteen. Kun nyt ei ollut näyttöä siitä, että lääkärinlausunnot olisi annettu yleisön tietoon, EIT ei havainnut, että artiklaa olisi rikottu.

10) Eläkkeen epääminen

Valittaja vetosi vielä siihen, että häneltä oli evätty tapaturmaeläke. EIT totesi, että eläke oli evätty vuonna 1993 ja valitus oli tehty vasta vuonna 1996 eli yli 6 kuukauden kuluttua lopullisesta päätöksestä. Valitusta ei voitu tutkia.

LOPPUTULOS: EIT jätti yksimielisesti valituksen tutkimatta.

10.4 Viitteet linkkeihin

Vuonna 2005 Aimoo-sivustoilla sijainneen entisten todistajien H20 keskustelupalstalla tapahtui muutoksia, joiden vuoksi URL viittauksien toimivuus osoittautui kyseenalaiseksi. Seuraavassa on luettelo alkuperäisistä linkeistä.