Nalle, oma enkelikoirani, olit kanssamme liian vähän aikaa.
Veit mukanasi ison osan sydämestäni, mutta tiedän, että enää sinulla ei ole kipuja.
Nyt saat juosta korvat tuulessa hulmuten ja syödä niin paljon nakkeja kun haluat.
Saatte vaarin kanssa köllötellä vierekkäin ja rapsutuksia saat niin paljon kuin haluat.
Vaikka sattuu, niin tiedän, että sinulla on hyvä olla,
etkä joudu olemaan yksin, olettehan siellä molemmat, elämäni miehet.
Enää on vain muistot jäljellä ja rakkaus.

30.10.1992 - 18.03.2005

Nalle nukahti rauhallisesti omaan kotiin,
päättäen itse, että on aika lähteä.