Sunnuntai 9.10.2005

Haa, nyt meillä on oma koti kullan kallis! Ollaan nyt asuttu joku 2-3kuukautta täälä omassa kolossamme Pirkkalan keskustan liepeillä 60neliöisessä kaksiossa. Perheeseen kuuluu tietty minä, Pike ja Duracell, Paatteri/Paavo pupu muutti talliin mun hevosen kämppikseksi. Patterin tilalle uutena tulokkaana saapui yllättäen kissanpentu pari päivää sitten. Se luulee Pikeä äidikseen ja ilmeisesti Pikekin omaksuu hyvin äidin roolin(esim.kantaa sitä niskasta paikasta toiseen). Kisun nimi on Norman ja se on hyvin pieni ja pikimusta(on sillä vähän valkosta mahassa). Kesä meni hujauksessa niistä ajoista löytyy kuvia, mut en kiireiltäni ole kerinnyt kirjoittelemaan mitään. Kesällä Pike lihoi pikkusen(kiloista ollaan jo päästy) saadessaan uusia ihmisystäviä. Kesäheilan löytyessä Pike pääsi taas lumoamaan uusia ihmisiä ja se tiesi tietysti hellilellitystä(johon kuuluu mm.nakit). Hassua sinänsä mun kaveritkin on nyt innostuneet hankkimaan koirat... tai siis kaks kaveria :) Penikat tykkäs Pikestä heti. Toinen on Sani amerikancockerspanieli ikää alle puolivuotta,mut ne muutti kesän lopuks Minnan opiskelujen vuoksi Rovaniemelle :( Sitten Kitta on puolivuotias mittelspitz ja asustaa meitin naapuri rapussa. Sani kulki kesällä meidän mukana paikasta toiseen. Se on sellanen sulonen ehkä vähän kömpelö hösääjä piiiitkillä korvilla ja suru katseella varustettuna. Kitta taas on sellanen vauhti peto ettei kukaan pysy sen perässä ja vaikka pysyisikin toteaa se jo toisella juoksu kierroksella sen olevan hullun hommaa ja luovuttaa sovinnolla. Se on mun ja Piken mukana usein vähän joka paikassa erityisesti tallilla(jossa se voi juosta vapaasti pää viidentenä jalkana). Kuvia tytöistä tulee tänne tuota pikaa. Uskon että voin pian ruveta päivittämään sivuja useemmin, kun mulla on nyt netti ihan omassa kotona :D

07.05.2005 Lauantai

Nyt on sattunu vaikka mitä, tosta viime kerrasta on niin pitkä aika. Ollaan käyty esimerkiksi trimmauksessa, näyttelykoulutuksessa, mach showssa ja agility kurssilla. Niin sitten meitin perheeseen on tullu kani Patteri ja undulaatit lähti.

Trimmaus oli aikas mielenkiintonen prosessi. Melkein kun olis käyny oopperassa, kun Pike huusi niin kovasti. Täti totes että Pikellä on aivan liian pehmeä karva. Siitä olis pitäny tulla kalju,mutta ei kun sen aluskarva oli niin lujasti kiinni ettei se mihkän irronnu. Ton trimmauksen jälkeen käytiin siellä uudestaan puolentoista kuukauden päästä näyttämässä turkkia. Ei ollu yhtään sen parempi. Aluskarva oli edelleen tiukassa ja kasvanu ihan hulluna. No sovittiin sitten että mennään vasta noin puolenvuoden päästä uudestaan.

Näyttelykoulutus oli tosi kiva. Opittiin vaikka mitä uusia juttuja...tai ainakin minä Pike kun oli synnynnäinen lahjakkuus. Se käveli pääpystyssä ja nosteli jalkojaan korkeelle. Opettaja sano että on ainakin tosi itsevarma koira.

Mätsäreissä ei menny kovin hyvin. Ensinnäkin sato vettä ihan hulluna ja oli kylmä. Sitten kun vihdoin päästiin radalle käveleen Pike yritti laittaa päätä koko ajan maahan. Se aiheutti sen että kun olimme kaksin kävelemässä kehässä edestakas Pike oksensi! Oli kyllä aika noloa,mutta kaikkea sitä sattuu. Saatiin sininen naru. Eli hävittiin meitin parille. Seuraavan kerran pitää valmistautua vähän paremmin.

Agilityssä meni hyvin heti alkuun. Sinne oli muuten pääsykokeetkin, jotka me läpästiin joten kuten. Ainut hankala kohta ekalla kerralla oli putki, mutta kyllä sinnekin mentiin lopulta helposti. Meillä oli ihan yli hauskaa!

Patteri tuli meille tossa helmikuussa. Pike tulee sen kanssa tosi hyvin juttuun. Tosin en jätä niitä ilman valvontaa ollenkaan, kun pian kuulette miten kävi Onnille. Tosiaan undulaattini Onni parka juotui Piken syömäksi. Jäljelle jäi vain vähän höyheniä. Niimpä luovuin myös toisestakin undustani Rauhasta, koska Pike selvästi yritti joka tilanteessa riistää senkin hengen. Enää meillä on neitokakadu Duracell,jota Pike ei ihme kyllä katso ollenkaan pahalla. Se johtuu varmaan siitä kun Dudu ei pelkää Pikeä.

 

Keskiviikko 29. joulukuuta 2004

Olin sinä keväänä tehnyt päätöksen hankkia oman koiran (tosin olin tehnyt sen päätöksen jo monena aikaisempanakin keväänä, mutten ollut saanut aikaiseksi toteuttaa sitä aikaisemmin). Vanhempani olivat päätöstäni vastaan "huonon elämäntilanteeni takia". (– olen vasta 19-vuotta ja tulevaisuuteni avoin, ei ammattia, eikä päätöstä tulevasta ammatistakaan oltu tehty..) Rutinoista huolimatta kävin jo keväällä Lahdessa asti katsomassa pientä chihuahuan pentua johon ihastuin heti. Niihin aikoihin rahatilanteeni oli niin huono, että pikku-chihu jäi vain haaveeksi. Silloin todellinen koiran etsintä vimma sai alkunsa ja vietin vapaa-aikani netissä koiraa etsien (rodusta en silloin ollut vielä varma). Jossain välissä olin jo ottamassa täysikasvuista kiharakarvaistanoutaja narttua sijoitukseen, mutta se homma meni sivu suun, kun omistaja oli tehnyt kasvattajan kanssa sopimuksen, että hän oli ensisijainen ostaja. Niihin aikoihin sain jo äitini käännytettyä puolelleni ja teimme sopimuksen, että jos olisin hänen työ apunaan koko kesän hän ostaisi minulle juuri sen koiran minkä halusin (tai ehkä hän hoksasi minun hankkivan koiran joka tapauksessa).

Hikisen kesä "avustuksen" !TYÖN! päätyttyä sain viimein koirani Aamuruskon Vedenpisaran, "Piken".

Pitkäaikainen toiveeni toteutui, kun löysin koirat.com:in sivuilta Petra Kososen ilmoituksen 6.7.2004 syntyneistä kääpiösnautserin pennuista. Pennut olivat vasta kymmenen päivän ikäisiä, kun kävin niitä katsomassa. Niitä oli kahdeksan (muistaakseni) neljä urosta ja neljä narttua. Silloin vapaana oli enää vain kolme urosta. Emo Pii teki minuun vaikutuksen ja niin varasin yhden uros pennun. Kävin valitsemassa pennun noin kaksi viikkoa ennen luovutusta ja yllättäen valitsemani pentu olikin joukon pienin narttu! Olisin kyllä saanut ottaa myös uroksen, mutta koska yksi nartuista vapautuikin sain vielä vaihtaa.

Ja kuinka alkoikaan uuden (ONNELLISEN) koiranomistajan arki!?

Saapuessaan meille noin kahdeksan viikkoisena Pike painoi vain yhden kilon. Se oli niin pieni, että se mahtui minun kädelleni. Piksu kulki mukanani paikasta toiseen pienessä korissaan. Se osasi tehdä tarpeensa ulos heti, mutta ei se siltikään ole vielä täysin sisäsiisti (johtunee minusta).

Muutimme Hämeenlinnaan Lepaalle opiskeluni takia, kun Pike täytti yhdeksän viikkoa. Raukka joutui oppimaan yksinoloon jo silloin. Helposti se kyllä oppi, kun pääsen kuitenkin käymään "kotona" neljän tunnin välein sitä ulkoiluttamassa ja ruokkimassa. Asutaan neljän hengen lemmikki solussa. Meidän lisäksi siellä on yksi koira rodultaan "staffi" (joku staffordin...bullterrieri, tai joku sellanen) uros ja toisella kämppiksellä on kaksi kissaa, yksi huone on vapaana ja mulla on Piken lisäksi Neitokakadu/Nymfipapukaija uros Duracell (ja tällähetkellä mun kaverin undulaatti uros Onni hoidossa) ja pieni 50 litran akvaario uusimpana lemmikki hankkeena.

Nyt vietämme joululomaa kotona Pirkkalassa, Lempäälässä ja osittain myös Tampereen Raholassa. Pike on reilu viisi kuukautta vanha, aivan mahtava tapaus! Se painaa noin viisi kiloa ja on varmaan 28 senttiä korkea, eli ei varmaan kasva enää paljoakaan (sen emo oli aika pieni n.30senttiä). Tähän mennessä se ei ole vielä tuhonnut kotona mitään (syönyt vain muutamat koulu paperit), eikä se hauku ja on suhteellisen tottelevainenkin (mitä nyt olen kuullut joistakin muista käppänöistä kerrottavan). Pike leikkii mielellään kaikkien kanssa. Se on tottunut niin lapsiin kuin kissoihinkin. Tallillamme Lempäälässä se juoksee usein vapaana isäni rottweiler uroksen Rockyn (4-vuotta) ja sisareni saksanpaimenkoira uroksen Konnan (8-kuukautta) kanssa. Hevosiinkin se on tottunut jo aika hyvin eikä mene laitumille omine lupinensa.

 

Takaisin Piken sivulle – Takaisin Sunnyn sivulle