|
Yksi käytännön sovellutus AGILITYN RENKAAN OPETUS Aikaisempi kokemus agilityrenkaan opettamisessa minulla oli
se, että koira on hihnassa, hihna kulkee renkaan läpi ja renkaan toisella
puolella koiraa houkutellaan läpi renkaan. Kun koira menee sen läpi muutaman
kerran, sama houkuttelu jatkuu ja koiralle toistetaan esteen suorittamiseen
liittyvää käskyä. Jatkossa koira tarvitsee vielä pitkään ohjaajaa renkaan
juurelle näyttämään mistä mennään. Toisen koirani kanssa halusin, että se alusta alkaen
oppisi suorittamaan esteitä vihjeestä itsenäisesti riippumatta siitä missä
itse olen. Olimme kokeilleet tätä sovellusta jo naksuleireillä, mutta käytännön
harjoittelua hidasti se, että minulla ei ollut omaa rengasestettä ja kyseisen
esteen pariin pääsimme aika harvoin. Lähtökohdat oli nämä: Vihjesana: rengas Toiminta: Koira hyppää renkaan läpi vihjeen kuullessaan Harjoittelu alkoi kotona, sisällä ja apuna käytin
polkupyörän rengasta, kosketuskeppiä vaaputtimessa. Aluksi polkupyörän
rengas oli maan tasolla omassa kädessäni ja heti sen takana oli kosketuskeppi
vaaputtimessa. Koiran tarvitsi koskettaa keppiä niin että pää ulottui
renkaan läpi. Aluksi koiraa hieman pelotti rengas ja ensimmäiset kosketukset
olivat hyvin varovaisia. Seuraavaksi
kosketuskeppiä siirrettiin sen verran, että koiran tarvitsi kävellä renkaan
läpi koskettaakseen keppiä. Kun renkaan läpi menoja tuli riittävästi nostin
rengasta ilmaan, koiran täytyi jo hiukan hypätä päästäkseen renkaan läpi.
Tämän jälkeen kosketuskeppi häipyi pois ja koira tarjosi renkaan läpi menoa
hienosti. Tässä vaiheessa liitin vihjeen rengas ja koira suoritti sen täsmällisesti. Seuraavaksi sitten agilityhallille ihan virallisen esteen pariin. Rengas laitettiin minikoiran korkeudelle eli mitään suurta hyppyä ei koiran tarvinnut vielä tehdä estettä suorittaessa. Ensimmäinen jakso otettiin vielä kosketuskepin avulla, mutta vihjeen rengas kuullessaan koira suoritti sen, vaikkakin este oli jo hiukan eri näköinen kuin kotona., autonrengas on paljon pienempi kuin polkupyörän rengas. Tämän jälkeen seisoin itse n. metrin esteen takana ja
sanoin vihjeen rengas ja koira suoritti sen. Makupalan koira sai aina minun
kohdaltani, josta sen oli taas hyvä lähteä uuteen yritykseen. Viikko aikaa seuraavaan agilityhallivuoroon…. mistä löytää
kotona harjoiteltava rengas. No käytin hyväkseni samaa polkupyörän rengasta,
päällystin sen sanomalehdillä ja teipillä, jotta renkaan läpimeno aukosta
tulisi vähän enemmän virallista rengasta muistuttavampi ja teippasin sen
kiinni telineeseen, jotta sain myös kotona renkaan irti itsestäni. Rengas oli
sen verran korkealla, että koiran täytyi jo hypätä päästäkseen sen yli.
Näin pääsin harjoittelemaan sitä, että este ei ole minuun kytköksissä
ja harjoittelisimme jo eri etäisyyksiä eli seisoin itse n. kaksi metriä
esteen takana ja heitin makupalan taakseni. Suurimman huomion kiinnitin itseeni,
että seisoisin paikoillani, mikään ruumiinkieli ei viittaa kyseiseen
esteeseen ja vain vihjeestä koira suorittaisi esteen. Jatkossa kriteeri vaihtui
aina sen mukaan miten itse vaihdoin paikkaa.
Välillä olin n. 3 metriä esteestä edessä ja takana, vasemmalla ja
oikealla. Aina jakson alussa koira kyllä selkeästi reagoi minun paikan
vaihdokseeni, mutta kun vain odotin paikallani, koira hakeutui renkaalle. Viimeisimmäksi kriteeriksi jää sitten ihan virallisen agilityrenkaan suorittaminen sitten kun päästään seuraavan kerran agilityhallille. Koiralla on jo tässä vaiheessa n. 150 suoritusta renkaan lävitse ja aikaa koulutushetkiin yhteensä on mennyt reilu puoli tuntinen. Koko homman suunnittelemiseen on kyllä mennyt enemmänkin aikaa, mutta ehkä tämä suunnitteluvaihe onkin mielestäni kaikkein tärkein. Kun liikkeen on suunnitellut tarkasti miettimällä, tulee koulutuksesta koko ajan nousujohteista eikä mitään asiaa tarvitse ”hinkata” koiralla. Kun aloittaa niin helposta, että koiralla on mahdollisuus aina onnistua eikä tule liian vaikeaa asiaa eteen, koulutus on nousujohdannaista koko ajan. Heidi Salminen
|