KOIRAN STRESSI JA SEN HALLINTA

(Miinu Mäkelä)

Koirakoulu Pikkuhukka järjesti Tampereella 11.-12.10.2003 viikonloppukurssin otsikolla "Stressitön agility ja flyball". Luennoitsijaksi oli kutsuttu englantilainen Sally Hopkins, agility- ja flyball harrastaja, joka on opiskellut kouluttajaksi ja keskittynyt erityisesti koirien stressiin ja sen hallintaan. Pääasiassa kurssilla keskusteltiin stressistä yleisellä tasolla, mutta esimerkit liittyivät agility- ja flyball-kilpailujen maailmaan.

Stressi on ahdistusta

Stressi on normaali osa koiran elämää. Stressitilassa koiran valppaustaso nousee, se jaksaa toimia pitempään, ei tunne kipua ja on itsevarmempi. Nämä tekijät ovat tärkeitä eläimen selviytymiskyvyn kannalta. Stressi auttaa koiraa vaikeissa tilanteissa, mutta stressaantunut koira tuntee aina ahdistusta.

Monet pyrkivät nostamaan koiran stressitasoa koulutustilanteissa, koska he toivovat koiran jaksavan silloin tehdä töitä sitkeämmin ja pienistä takaiskuista (esimerkiksi pakotteista) huolimatta. Stressaantunut koira on kuitenkin yliherkkä ja levoton. Se ei pysty keskittymään, kontrolloimaan käytöstään, ajattelemaan tai päättelemään, vaan reagoi ylettömän voimakkaasti ja kaavamaisesti. Stressaantunut koira ei siis pysty opettelemaan uusia asioita.

Jatkuva stressi romuttaa koiran fysiikan

Stressi aiheuttaa monia fyysisiä oireita. Läähättämisen, lisääntyneen syljen erityksen, nopeutuneen aineenvaihdunnan yms. ohella pitkäkestoinen stressi voi mm. vahingoittaa sisäelimiä.

Stressitilassa koiran elimistöön erittyy mm. testosteronia, kilpirauhashormonia sekä stressihormoneja kuten adrenaliinia. Näistä adrenaliiniin liittyy eniten tyypillisinä stressioireina pitämiämme ominaisuuksia: läähätystä, yliherkkyyttä, haukkumista, levottomuutta, itsekontrollin puutetta jne. Adrenaliinin purkautuessa koiran elimistössä sen nouseminen huipputasoonsa kestää 10-15 minuuttia. Tästä syystä esimerkiksi vastaan tulleen koiran rähähdys voi aiheuttaa sen, että koiramme kilometriä myöhemmin säikähtää ojassa lojuvaa muovipussia tai ampaisee ohiajavan polkupyörän perään.

Stressistä ei toivuta yhdessä yössä

Jokaisen adrenaliinipurkauksen palautuminen kestää 3-6 päivää. Jos koiralle tulee toinen adrenaliinipurkaus ennen kuin edellinen on ehtinyt tasaantua, stressitaso nousee entistä korkeammaksi. Mikäli esimerkiksi koiran elämän ainoa stressitekijä olisi agility, se voisi tulla loistavasti toimeen niin kauan, kun se treenaisi kerran viikossa ja kilpailisi silloin tällöin radan viikonlopussa. Tällöin stressitila ehtii aina laskea ennalleen ennen seuraavaa agility-kertaa. Mutta jos sama koira sitten osallistuukin SM-kisoihin, joissa tehdään monta rataa ja joita ennen tietysti vielä treenataan tavallista enemmän, stressitila nousee ja nousee. Voi olla, että koira kisojen edetessä alkaa riehua radalla, loikkia ennen niin varmoja kontakteja ja eksyä erityistä keskittymistä vaativassa pujottelun sisäänmenossa.

Stressin kertymistä voidaan kuvata vesilaseilla. Kullakin koiralla on eri kokoinen juomalasi, jossa sen ominaisuuksista riippuen on jo sen syntyessä eri määrä vettä. Jonkin verran tähän perusmäärään voidaan vaikuttaa koiran kasvatuksella ja yleisillä elinoloilla. Eri tapahtumat lisäävät vettä lasiin. Perheriita tiristää lasiin pari tippaa, tuntitolkulla palloa heittelevät sukulaislapset lorauttavat sinne vettä jo reilusti enemmän. Veden pinta nousee myös ukkosmyrskyn, liian pitkän yksinolon, posteljoonin käynnin ja hätäisten remmilenkkien seurauksena. Se koska vesi tulee lasista yli riippuu siitä, kuinka tiuhaan nämä tapaukset sattuvat, eli ehtiikö niiden välillä haihtua vettä pois, sekä siitä, paljonko koiran lasissa oli vettä sen syntyessä ja kuinka korkea sen oma lasi on. Joidenkin koirien laseihin vaan mahtuu enemmän vettä kuin toisten – ja joidenkin elämäntapa lisää sitä nopeammin.

Stressitilanteen jälkeen koira tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa, jotta sen stressitaso ehtii laskea. Esimerkiksi treenien jälkeen koira on hyvä päästää rauhaan lepäämään, koska se samalla myös työstää oppimiaan asioita. Vakavan stressitilanteen, esimerkiksi eksymisen, jälkeen koira tarvitsee viikon toipumisaikaa. Kumuloituneen, pitkäkestoisen stressin jälkeen paluu normaalitilaan voi kestää jopa lähes vuoden. Pitkäkestoisen stressitilan aikaansaamiseen ei välttämättä tarvita varsinaista eläinrääkkäystä, vaan esimerkiksi sopeutumattomuus koiralaumaan tai liiallinen ja vääränlainen treenaaminen voivat johtaa herkän koiran hyvin vakavin stressitiloihin.

Stressin syyt ovat yksilöllisiä

Koirille niiden ympäristö on hyvin tärkeä ja monet koiria stressaavat tekijät ovatkin ympäristöllisiä. Se mikä koiraa stressaa on yksilöllistä. Kyse on siitä, miten koira kokee ympäristönsä, mitä se pitää reagoimisen tai huomion arvoisena. Tässä on myös rotutyypillisiä painotuksia riippuen siitä, minkälaisiin asioihin rodun edustajien on toivottu kiinnittävän huomiota. Ajokoira uppoutuu hajujen maailmaan - hajutyöskentely itsessäänkin ehkäisee stressitilaan joutumista - kun taas paimenkoira tarkkailee ympäristöään havaitakseen pienimmänkin huolestuttavan liikkeen tai äänen.

Ympäristössä stressiä voivat aiheuttaa äänet, liike, ahtaus, avaruus; oikeastaan mikä tahansa, mitä koira pitää levottomuutta herättävänä. Kyse ei yleensä olekaan vain jostakin yksittäisestä stressin aiheuttajasta, vaan siitä että useat stressitekijät yhdessä ylittävät koiran sietokyvyn. Yleensä stressi näkyy siten, että jokin mitätön seikka saa koiran vesilasin tulvimaan ja koira reagoi yht’äkkiä odottamattomasti, tolkuttomasti ja liioitellen. Usein stressi ilmenee ärsykkeettä puhkeavana aggressiona, koska aggressio on ainoa kieli, jota muutkin lajit ymmärtävät.

Ihmiset aiheuttavat koirille stressiä kuormittamalla niitä liikaa, kommunikaatio-ongelmilla sekä ylettömällä kontrolloinnilla. Ylikuormitus voi johtua elämäntilanteen muutoksista, terveydellisistä syistä (hyvin yleisiä ovat esimerkiksi hihnasta nyppimisestä aiheutuneet hermo- ja lihasvammat), liiallisesta harjoittelusta ja/tai kiihdyttämisestä. Terveydellisissä ongelmissa stressi aiheuttaa kierteen, jossa ruumiilliset vaivat käskevät koiraa lepäämään, mutta stressitila estää kivun tunteen ja koira vain jatkaa itsetuhoista käyttäytymistä. Jatkuvista, selittämättömistä, pienistä lihas- ja jännekrempoista kärsivät agility-koirat elävät usein tälläisessä liiallisen treenaamisen ja stressin aiheuttamassa kierteessä. Monille koirille heitellään myös aivan liikaa palloa, mikä kiihdyttää ne vakavaan stressitilaan. Ajatellaan, että koira tykkää noutaa palloa, kun todellisuudessa koiralla ei ole valinnan mahdollisuutta. Sen geeneihin on rakennettu reaktio juosta liikkuvan kohteen perään ja kun sitä on siihen vielä rohkaistu, se ei voi olla menemättä.

Kommunikaatio-ongelmat johtuvat siitä, että ihminen ei tunne koirien kieltä eikä ymmärrä koiraansa, ja toisaalta koiralle annetaan käskyjä, jotka ovat epäloogisia tai joita sitä ei ole opetettu ymmärtämään. Koira voi kokea yrittävänsä parhaansa, mutta ei onnistu – tai tunne onnistuvansa – koska ei tiedä, mitä siltä toivotaan. Esimerkiksi koulutustilanteessa tapahtuva painostus voi nostaa koiran stressitilan niin korkeaksi, että se ei pysty toimiman, vaikka kuinka haluaisikin miellyttää omistajaansa.

Myös liiallinen kontrollointi aiheuttaa koiralle stressiä. Koirien on saatava olla myös vapaalla: juoksennella omaan tahtiinsa, haistella, nostella koipea, nukkua tai touhuilla muuten itsekseen. Koiran pitää tietää, koska siltä odotetaan toimintaa, koska ei. Ei ole reilua yht’äkkiä tempaista jotakin TOKO-liikettä kesken pissalenkin, vaan koiralle pitäisi aina kertoa, että nyt teemme töitä ja nyt työnteko loppuu, jotta sen ei tarvitse olla kokoajan varpaillaan. Monille koirille jo se että katsomme niihin herättää ne toimintavalmiuteen. Näin ollen on hyvä olla väliin kotona ikään kuin koira olisi meille ilmaa, jotta se saa rentoutua rauhassa.

Vähennä stressitekijöitä koirasi elämästä

Sally Hopkins kiinnostui koirien stressistä huomatessaan, kuinka stressaantuneita monet agility-koirat olivat. Englantilaiset agility-kisat ovat hyvin suuria, niissä voi olla jopa 1000 osallistujaa, ja myös kisakäytännöt stressaavat sekä koiria että ohjaajia. Hänestä oli selvää, että koirat eivät kyenneet hallitsemaan tätä stressiä. Stressin vähentäminen olisi parantanut koirien suorituksia, mutta koska ohjaajat eivät ymmärtäneet tätä, he vain treenasivat enemmän saadakseen koiristaan menestyvämpiä. Yleensäkin koirien koulutuksessa keskitytään pääsääntöisesti koiran ja ohjaajan toimintaan eikä mietitä, miten koirille opetetaan asioita, mitä sille todellisuudessa opetetaan ja missä mielentilassa se on. Agilityssä yleisimpiä tilanteita joissa kannattaa etsiä ratkaisuja stressin vähentämisestä ovat keskittymisen puute, selvä tasoero treeni- ja kilpailu suorituksissa, kontaktiongelmat, hitaus (koira voi tuntea tilanteen vastemielisenä, rauhoitella tai heittäytyä passiiviseksi, koska se ei kestä stressiä) tai vastentahtoinen luoksetulo.

Koiran elämässä kaiken perusta on sen suhde omistajiinsa. Rauhallinen ja positiivinen johtaja antaa koiran elämälle turvalliset puitteet. Mitä vähemmän stressaamme koiraamme omalla toiminnallamme, sitä helpompi sen on pärjätä elämänsä muiden stressitekijöiden paineessa. Kilpailutilanteessa oma stressimme vaikuttaa koiraamme vähemmän, jos se tietää voivansa luottaa meihin oudommissakin olosuhteissa.

Helposti stressaantuvat koiran kohdalla on tarpeen muuttaa sen ympäristöä ja elämäntyyliä. Mikäli koira ei tule toimeen useamman koiran laumassa, on parasta etsiä sille koti, jossa sen ei tarvitse elää jatkuvan stressin alla. Mikäli koiraa stressaavat palloleikit, lelujen heittely on syytä julistaa pannaan, ja jos koiraa ahdistavat vieraat ympäristöt, on parasta pysytellä mahdollisimman paljon tutuilla reiteillä ja jättää koira lomamatkojen ajaksi kotihoitoon. Kun stressaavia asioita koiran ympäristössä pyritään minimoimaan, sen stressitaso pysyy matalana eikä välttämättä ylitä kriittistä kynnystä yksittäisen stressinaiheuttajan ilmestyessä koiran elinpiiriin.

Kisoihin kauppakassi kourassa ja rauhoittumispyyhe kainalossa

Usein koira myös liittää tiettyjä ärsykkeitä stressaaviin tilanteisiin ja aloittaa stressin keräämisen jo etukäteen. Esimerkiksi kisatilanteita stressaava koira voi stressaantua jo siitä, kun ohjaaja edellisenä iltana pakkaa kotona kisareppuaan. Mikäli kisatuulipuvun ja –lenkkareiden pukeminen ja matka nostavat stressitilaa entisestään, herkemmin stressaantuva koira voi käydä hurjilla kierroksilla jo ennen kuin on päästy edes kisapaikalle asti. Tätä voi välttää totuttamalla koiran pois em. ärsykkeistä, vaikkapa pakkailemalla reppuaan harvase ilta, tai välttämällä niitä esimerkiksi säilyttämällä kisakamppeitaan autossa ja lähtemällä matkaan samoissa vetimissä kuin silloin, jos koira pääsee vain istumaan autoon omistajan kauppareissun ajaksi.

Myös rauhoittumiseen voi liittää ärsykkeitä, joita voi käyttää vaikka pitkän näyttely- tai kisapäivän aikana. Koiralle voi opettaa, että tietyn punaisen pyyhkeen levittäminen oven tai tuolin päälle merkitsee rauhallista lepohetkeä. Asetetaan pyyhe paikoilleen aina kun esimerkiksi istutaan katsoman TV:tä ja koira voi torkkua pedillään. On vain tärkeää muistaa, että koiraan ei saa kiinnittää mitään huomiota niin kauan, kuin pyyhe on "päällä". Tällöin koira oppii huomaamaan, että kun pyyhe asetetaan paikalleen, kaikki on rauhallista, siltä ei odoteta mitään ja se voi rentoutua. Sama pyyhe voidaan sitten levittää kisapaikalla koiran häkin päälle tai autoon sen näkyville. Pyyhkeeseen ehdollistunut koira toisaalta saa rauhallisen mielentilan ja toisaalta tietää, että nyt on sopiva hetki levätä. Alkuun tässä harjoituksessa koiraa voidaan palkita makupaloilla. Makupalat eivät saa olla kiihdyttävän herkullisia ja ne pitäisi nakata koiralle kun se on rauhassa omalla paikallaan.

Koiraa voidaan myös auttaa selviämään stressin aiheuttajista. Kun huomataan, että koira on stressaantumassa tai että jotakin stressiä aiheuttavaa on tulossa, voidaan yrittää saada koira huomaamaan, että se voi hallita ympäristöään eikä sen tarvitse stressaantua. Esimerkiksi kohdattaessa vieraita koiria voidaan koiralle opettaa, että ne eivät pääse sen luokse, jos se pysyttelee omistajan vierellä. Koira on turvassa, mutta omistajan tulee huolehtia sitä, että yksikään koira ei todella ikinä tule hänen koiransa luokse tässä tilanteessa.

Sally Hopkins kehotti kiinnittämään huomiota myös agilityssä käytettyihin käskyihin. Usein käytetään mahdollisimman lyhyitä sanoja, joita huudetaan kiihtyneesti ja hengästyneesti niin, että ne kuulostavat lähes samanlaisilta. Nämä käskyt eivät kerro koiralle yhtään mitään, joten se joutuu seuraamaan silmillään ohjaajaa ja tämän vartalo-ohjausta. Nämä koirat eivät voi tehdä rataa omaa tahtiaan, mikä lisää niiden stressitasoa. Sally suosikin ohjaustapaa, jossa koira suorittaa rataa itsenäisesti ja irtoaa hyvinkin kauas ohjaajan suullisten käskyjen mukaan. Tässä on hyvä muistaa, että hänen omat koiransa ovat bordercollieita – ja että hän myös hyväksyy ohjaustavan helposti tuomat hylyt.

Täällä haisee stressi

Koirien stressi tarttuu ja stressaantunut koira erittää myös erilaista tuoksua kuin normaalisti. Tästä syystä koira voi stressaantua myös paikassa, jossa on hiukan aiemmin ollut stressaantunut koira, vaikka koirat eivät kohtaisikaan toisiaan. Helposti stressaantuvan koiran koulutusta ei siten kannata aloittaa hallilla, jossa on hieman aiemmin treenattu kiihkeää agilityä.

Hyvä harrastus stressiherkälle koiralle on jäljestäminen tai muu nenätyöskentely, koska koira ei pysty haistelemaan ja keskittymään jälkeen, jos se on stressaantunut. Jäljestäminen on kaikille koirille luontaista, joten ne pyrkivät keskittymään siihen. Jäljestäminen rauhoittaa koiraa ja väsyttää sitä henkisesti. Myös koiran leikkejä voi muuttaa. Esimerkiksi pallon nappaaminen ilmasta vaatii keskittymistä eikä ole muutenkaan niin stressaavaa kuin juokseminen pallon perässä.

Agility ei ole stressiherkkien laji

On myös hyväksyttävä se, että kaikki koirat eivät vain sovi kaikkiin harrastuksiin. Fyysistenkin rajoitteiden myöntäminen voi olla vaikeaa, mutta erityisen vaikea on alistua henkisin rajoituksiin. Esimerkiksi agility on lajina erittäin stressaava: rata on aina erilainen, kisatunnelma on hektinen ja nopea, sähäkkä laji on jo itsessään kiihdyttävä. Joillekin koirille voi sopia paremmin flyball, jossa rata ei koskaan muutu; jotkut eivät ylipäätään viihdy kilpailutilanteissa tai kestä tilanteen stressaavuutta ja ohjaajan jännitystä.

Sata vuotta sitten koirilla oli yleensä vain yksi varsinainen tehtävä. Yksi metsästi kettuja, toinen lintuja, kolmas paimensi ja neljäs piti seuraa emännälle. Tänä päivänä haluamme yhden koiran tekevän mitä vain, mutta joillekin se on liikaa. Vaikka ohjaaja olisi kuinka innostunut, hänen tulee ajatella ensisijaisesti koiransa hyvinvointia, koska koira ei siihen itse pysty.

SALLY HOPKINSIN AJATUKSIA AGILITYSTÄ

paluu juttusivulle