Kuulumisia    

Täältä löytyy uutisia ja kuulumisia meidän elämästämme

2010

17.2

Tämän päivän kuvia koiristani ja vanhalla linjalla jatketaan, pääkuvia siis

ja ettei pääkuvat ihan kyllästytä, niin laitan pari jotain muuta

30.1

Ikuisena lenkkivalokuvaajana kamera oli tänään mukana, hiihtelin koirien kanssa Roineen jäällä:

 

20.12

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja onkin hyvä kerrata mitä meillä tapahtui kuluneen vuoden aikana.

 Elviksen kanssa käytiin keväällä 5 näyttelyssä, joista saaliiksi tuli kaksi eriä ja kolme eh:ta. Eli ei siis mitään kovin suurta saavutettu sillä saralla. Tottelevaisuukokeissa Elvis kävi 5 kertaa, joista kertyi TK1 ja erityisesti toukokuun valkeakosken alokasluokan pisteet 195,5 oli varmaan vuoden kohokohta. Koko kevät jäljestettiin ja harjoiteltiin esineruutuja, käytiin partisten pk-leirillä huhtikuussa, mutta tulos jälkikokeessa jäi saavuttamatta tottiksen laukauksista johtuen. Silti maastoissa onnistuminen oli hienoa ja  Elviksen kanssa jäljestäminen on todella kivaa.

Laumamme vanhin Teddy lopettettiin heinäkuun lopulla ja sen päivän ajatteleminen saa vieläkin kyyneleet silmiini. Teddy on kuitenkin ajatuksissamme joka päivä ja lapsetkin puhuvat monessa yhteydessä Teddystä, Petteri oli jopa piirtänyt elokuussa päiväkodissa perheensä, jossa ovat ihmisten lisäksi piirretty kaikki koirat ja Teddy pilvenreunalle. Eli perheen ensimmäinen koira kulkee mukanamme aina.

Kahden koiran kanssa elämä oli liiankin helppoa ja niin meille tuli elokuun lopussa bordercollie Aron, todella söpöliini pentu. Aronin kanssa koiramaailma on laajentunut entisestään ja yhteistyö Frosty fields-tiimin kanssa on enemmän kuin mukavaa. Pentu-aika on ollut työntäyteistä ja Aronin kanssa tehtiin niin paljon alkuvaiheen koulutuksia kuin resurssit antoi myöten. 

Jimmyn vuosi kului seurakoiran roolissa ja tähän koiraan luotan kuin vuoreen. Jimmy on uskollisista uskollisin. Ja tällä hetkellä Jimmy pitää vakaasti ja varmasti lauman vanhimman koiran paikkaa.

Joten tällä hetkellä olen kovin kiitollinen kaikista koiristani, jotka ovat terveitä ja iloista lenkkiseuraa joka päivä. 

Jos ensi vuotta mietitään, niin meillä on jo monia koirarientoja mielessä. Tammikuussa meillä on Frosty Fields- porukan kanssa suunnitelmissa kouluttaa pentujamme yhdessä Outin luona Turun seudulla. Helmikuulle tiedossa olisi täällä meidän lähellä 1.ryhmän näyttely, johon sekä Elvis ja Aron voisivat osallistua. Maaliskuussa täällä Kangasalla olisi talvitokokoe, josko siellä Elvis saisi ykköstuloksen avoimesta luokasta? Maaliskuussa Jimmy täyttää myös 10-vuotta ja kasvattaja Katja on luvannut meille 10-vuotistapaamisen toivottavasti kakun kera. Sitten huhtikuulle meillä on varauksessa koko viikonloppu pentutapaamista ja reenailua ff-tiimin kanssa, toivottavasti silloin jo jäljestetään täysillä metsissä. Toukokuun lopussa  on tiedossa tehokas partisleiri, jossa Elviksen kanssa harjoitellaan tokoryhmässä ja yritetään päästä Aronin kanssa Pekka Korrin silmän alle. Joten hyvät suunnitelmat meillä ainakin on.

Kiitos siis tästä vuodesta kaikille ystäville, tuttaville ja koirieni kasvattajille. Toivottavasti tavataan koirariennoissa, tapahtumissa ja reenissä monta kertaa.

25.11

Elvis täytti 3 vuotta 14.11 ja kyllä se vaan ihmeelliseltä tuntuu, että sehän on jo aikuisen ikä. Onneksi Elvis on hyvin lapsellinen.

Ja Aron lähestyy puolen vuoden ikää, joten se pikkupentuvaihe alkaa olla takanapäin. Aron on ollut jo pitkään aivan sisäsiisti eikä se mitään suurta tuhoakaan ole tehnyt. Mitä nyt vähän nakerrellut saunan jakkaran kulmia. Hyvä syy kohta ostaa uusi.

Jimmy on ensi keväänä 10 vuotias ja pitää tällä hetkellä varmoin ottein laumanjohtajan paikkaa. 

24.10

Pitkästä aikaa tulee tänne kirjoitettua, melkein tulee enemmän kirjoitettua treeniblogiin. Mutta tänään olimme Karkussa, jossa mieheni siskon perhe asuu, huusholli on oikea zoolandia, joten siinä meillä kaikilla aina riittää näkemistä. Aron soveltui oikein hyvin porukkaan, eikä hätkähtänyt lainkaan mennä sisälle taloon, vaikka ovella oli vastassa 3 greyhoundia. Koirat pääsivät lenkille Karkun metsiin ja pelloille ja australian paimenkoira Reno piti porukkaa vauhdissa, tosin greyhound Ramona vei porukkaa todella kovaa vauhtia. 

 

 

20.9

Huh huh, meillä on takana kuukausi pentuelämää. Pentu kasvaa ja komistuu ja oppii joka sekunti elämää. Koulutuksellisesti ollaan oltu varsin aktiivisia, treeniblogistamme sen voi huomata. Sieltä voi myös lukea viimeisimmän tokokoekäyntimme Elviksen kanssa, paljastan että säälittävä kolmostulos avoimesta, mutta hyvillä mielin olen. Heinäkuussa olleet jumitukset näyttää helpottaneen, sillä Elvis ei halunnut lähteä seuraamiseen mukaan olleenkaan, koska se epäili ilmeisesti laukausten tulevan. Nyt kun ei olla ammuttu ja yhteisoloa on vain vahvistettu positiivisesti, tuntuu, että taas meillä skulaa. Hyvä näin, sillä onhan niitä tokokokeita ensivuonnakin. Partisten lokakuun toko-kokeeseen oltaisiin osallistuttu vallan mielellään, mieheni mummo sattui vaan järjestämään 80.vee juhlat samalla päivälle ja sinne on velvollisuus osallistua.

yllä olevat kuvat ovat jo parinviikon takaa, mutta niistä saa kyllä hyvän käsityksen perheen karvaisesta nuorisosta. Alempana tämän päivän kuvaotoksia jo aika syksyisissä tunnelmissa.

 

29.8

Aron on kotiutunut meille loistavasti kuten tämän päivän metsälenkkikuvista voi päätellä.

 

 

 

 

 

23.8

Koirieni määrä taas kolmessa, olikin liian helppoa kahden kanssa ;-) eli ajelin tänäään Turkuun hakemaan meille uuden perheenjäsenen bc-poika Aronin. 

tässä me nyt ollaan

ja perheemme nuorimmat

ja Petrastakin pentu on aina kiva

15.8

Eihän tässä näin pitänyt käydä, nimittäin ensimmäinen avoimen luokan koe tokossa päätyi kolmostulokseen, pisteitä säälittävät 113. Olimme tänään toko sm-kentällä järjestetyssä tokokokeessa ja tuomarina Ossi Harjula, ihan mukava setä.

Jo tämän viikon maanantaina meillä oli vakavia ongelmia havaittavissa, kun ajelin Pia Pursiaisen alo-avokurssille Tampereen teivoon ja Elvis ei siellä näyttänyt parastaan. Se oli jännittynyt ja sen oloinen, että mennään jo autoon takaisin. Harjoitukset oli oikeastaan vain sivulle siirtymisiä ja kontaktin ottoa ja näissä oli vaikeuksia, kun pyysin Elvikseltä kontaktia, se käänsi päänsä jopa vastakkaiseen suuntaan. Se oli todella jumissa, ilmeisesti ihan uusi tokoympäristö uusine ihmisineen lamasi sen toimintakykyä. Torstaina valkeakoskella reeneissa aluksi seuraaminen oli todella takkuisaa, Soile laittoi meidät seuraamiseen juosten ja sitten vasta Elvis alkoi heräillä ja saada taas otetta. Näissä reeneissä teimme elämämme ensimmäisen ja upeasti onnistuneen idioottiringin. Elvis teki kaikki jäävät oikein ja seurasi hyvin. Näistä reeneistä lähdimme siis hyvillä mielin kotiin. Tänään sitten heti kun tulimme kentälle huomasin Elviksen olevan löysä makarooni. Paikalla makuun heti aluksi se valui maahan jo siinä vaiheessa kun kysyttiin ohjaaja valmiina, onneksi en ollut vastannut vielä mitään ja hetken kesti, että sain Elviksen tsempattua uudestaan perusasentoon. Itse paikallamakuusta saimme täydet pisteet. Sitten yksilöliikkeet, seurautin koiraa reippaasti kehään, mutta ensimmäisessä liikkeelle lähdössä Elvis valui taas maahan ja sitten yritin virittää sitä uudestaan sivulleni ja lähtöön. Seuraamiseen se ei lähtenyt mukaan, tuli sitten jossakin tosi kaukana takana, jossain vaiheessa sai minut kiinni ja loppu olikin sitten jo ihan meidän taitojen tasoista, arvosana kuitenkin 6. Tästä lähdin melkein suoraan liikkeestä maahanmenoon, en vapauttanut koiraa välillä ettei tarvitse takuta sen lähdon kanssa ja nyt taas taitojen mukaan mentiin ja liikkeestä maahan meno 10. Sitten luoksetulo, siinä Elvis ei pysähtynyt, joten läpijuoksusta saatiin 5. Tämän jälkeen vuorossa liikkeestä seisominen, nyt oli jo ihan hirveää, en meinannut saada Elvistä millään lähtöön, liikkeestä seisomisen se teki maahan menolla eli ensimmäinen nolla.  Jossakin hakattiin mattoja ja Elviksen pää pyöri kun se kuunteli niitä. No sitten nouto, tästä 8½, saisi tulla nopeammin luokseni kapulan kanssa. Sitten kaukot, nyt täysi nolla, Elvis ei tehnyt mitään oikein. Sitten estehyppy, taas kerran liikkeen aloituksessa vaikeuksia, itse hyppy meni hyvin, mutta seisoi esteen takana kuin puujumala, joten istumista ei esitetty ja siitä 6. Ei naurattanut.

Sitten tänään pähkäilin ja pähkäilin. Ja ennen iltaruokaa samalle kentälle, samaan lähtökohtaan kuin aamullakin. Yleisönä haukkuva Jimmy ja 5 humaltuvaa teiniä kentän laidalla. Nyt seuraaminen ja reipas asenne. Siitä liikkeestä maahanmeno ja hyvin meni. Sitten luoksetulon aloituskohtaan ja pysähtyi käskystä. Sitten liikkeestä seisominen, aivan nappiin. Sitten kaukot päälle, asetelmat täsmälleen kuten kokeessa  ja Elvis teki aivan nappiin kaikki siirtymät. Ja vasta tässä vaiheessa palkka ja hyvä palkka olikin. Joten mitä tästä opimme, tarvitsemme lisää kisamaisia tilanteita. Nyt kun löytäisin jonkun möllitokon tms. Joten reeni jatkukoon, mutta huomenna me tehdään vaan hyvää lenkkeilyä ja maanantaina jatkuu alo-avo kurssilla.

10.8

Meillä kesälomaillaan koko tämä kuukausi ja hyviä kesäsuunnitelmia onkin jo toteutettu. Lasten ja siskoni kanssa kävimme Pariisin Disneypuistossa ja olihan se unohtumaton paikka.

koiramies Petteri ostatti itselleen Pluton

kulkueet oli upeita

 Koirat jäivät kotiin mieheni hoidettavaksi ja ne olivat hyvin iloisia meidän kotiinpaluusta. Riitta pyysi tuomaan koirilleen hyväksi havaittuja disney-kaulapantoja ja nyt harmittelen, että miksen ostanut omillenikin. Joten jos joku tietää, että joku lähtee disninmaahan, niin meille voisi tuoda kaksi kappaletta Pluton kaulapantoja :-)

 Sitten oltiin yksi yö kotona ja taas pakattiin laukut, tällä kertaa koiratkin mukaan. Suuntasimme kohti Päijänteen rantaa ja siellä lomailimme pari yötä. Siellä uitiin ja syötiin ja ehti siinä kuvata vähän koiria ja lapsia.

lapset nauttii kesästä

Elvis päivystää terassilla

Jimmy

29.7

Teddyn elämän päättäminen on ollut meillä jo koko kevään mielessä, sillä Teddy näytti merkkejä siitä, että se vanhenee ja sen takajalat huononee. Sen lenkkejä oli pakko lyhentää, sillä se ei jaksanut olla enää menossa mukana niin kuin ennen. Ja usein ihan korttelikierroksella se oli perässä vedettävä. Jos kuljen kolmen koiran kanssa niin, että Elvis innosta piukeena aina ensimmäisenä, Jimmy kulkee suunnilleen reiteni kohdalla ja Teddy tuli niin takana, kuin hihna antoi myöten, tiesin, ettei kävely ollut siitä kovin mukavaa. Kävellessä Teddyllä välillä putosi takapää kesken askeleen. Mutta jos Teddyn jätti kotiin, se saattoi jäädä haukkumaan, kun luonne ei sillä muuttunut miksikään. Usein otin sen säälistä mukaan ja mentiin sitten vain lyhyempi lenkki. Näinä kertoina Teddy oli iltaisin hyvin ärtynyt, se ei halunnut vaihtaa paikkaa makuulta ja sai myös pari kertaa tappelun Elviksen kanssa aikaiseksi. Se murisi ärtyneenä Elvikselle, joka vain käveli ohi ja Elvis vastasi tähän takaisin. Kaikki sen tietää kuinka Teddyn kävi, kun sen takapää ei pitänyt sitä pystyssä. Muutaman tämmöisen illan jälkeen jo ajattelin, että kuinkahan tässä vielä mennään. Kunnes viime viikolla Teddy yhtenä iltana makasi lattialla ja eikä suostunut siirtymään. Se vain makasi ja murisi minulle, nosti ylähuultaan ja näytti hampaita, kun yritin ojentaa kättä auttaakseni sitä. Silloin katsoimme mieheni kanssa toisiamme ja totesimme, että näin ei voi enää jatkua. Seuraavana päivänä, joka oli vielä Teddyn syntymäpäivä soitin eläinlääkärillemme ja sain ajan maanantaille. Alkoi elämäni surullisin viikonloppu ja mielessä loputtomat kysymyksen, että onko tämä oikein. Viimeisenä päivänään annettiin Teddyn juosta mökin pihalla ja tehdä mitä se tykkäsi. Se putosi laiturilta, mutta sitähän se on tykännyt jo nuorena tehdä. Lisäksi se oli hyvin perheen menossa mukana ja tämä teki tilanteesta kamalan vaikean, mielessä oli että perutaanko koko aika, mutta kyllähän me se tiedettiin, että jos tässä oli viikko pari menee, ei tilanne olisi mennyt ainakaan helpommaksi. Teddy täytti siis 12-vuotta ja nautti viimeisen viikonlopun täysillä.

Itse lopetus oli minulle äärettömän vaikea, mutta Teddy sai nukahtaa oman automme perään, sillä se inhosi yli kaiken eläinlääkärin vastaanottoa. Hetkeä ennen kiitin Teddyä kaikista näistä vuosista ja pyysin viemään terveisiä Rontille ja Rollelle, Teddyn ensimmäisille hyville koiraystäville. Eläinlääkärimme myös ihmetteli, että kuinka Teddy pääsi näin pitkälle leikatuilla jaloillaan. Olihan se silloin 4-vuotias kun sama eläinlääkäri totesi, että Teddyn oikea lonkka on leikattava tai koira on lopetettava. Ja sama tilanne tuli eteen Teddyn ollessa 6-vuotias, silloin leikattiin vasen lonkka. Kiitin myös eläinlääkäriämme siitä, että tämän lonkkaleikkauksen ansiosta me saatiin monta vuotta nauttia elämästä. Samana päivänä lähti myös Kellomäkien ruskea Putney-partis ja tuntui aivan kuin siinä olisi ollut joku kohtalon sormi mukana, että nämä ruskeat lähtivät samana päivänä. Putney oli lähtenyt aamupäivällä, se aivan varmasti odotti Teddyä ja sitten ne yhdessä kirmasivat koirien pilvilaitumille. Putney oli meidän ensimmäinen partis-ystävä ja monilla leireillä ja koiratapahtumissa nämä ruskeat menivät peräkkäin haukkuen ja komentaen muita. Ne oli oikein poliiseja, jotka olivat yhdessä paikalla kun oli jotakin häppeninkiä.

Monen kyyneleen jälkeen odotan edelleen Teddyn olevan kotona, jos se vaan nukkuu jossakin nojatuolissa ja kohta käppäilee unenpöpperössä esiin. Mutta eihän tässä enää näin käy. Kovin tyhjää ja onttoa siis on, vaikka luojan kiitos meillä on kaksi koiraa lohduttamassa meitä kaikkia. Ne kaksi eivät näytä mitenkään surevan. Yritämme nyt vaan opetella elämään ilman Teddyä.

Teddy viimeisenä viikonloppunaan mukana vielä:

ja sitten elämää sen jälkeen ja elämän on vaan jatkuttava

Elvis uimassa

Jimmy laiturin alla

 

27.7

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Hyvästi Teddy

22.7

Vehoniemen soramonttu on meidän lempi lenkkipaikka, mutta ensin metsän kautta

tuu ny jo, mennään

mistä toi löysi jo kepin

täältä kyllä näkee hyvin

ja maisemat on komeita

mikäs tuolla alhaalla menee

 

Jimmy on aina kiven päällä

19.7

Elviksen ilmoittautuminen elokuun toko-kokeeseen on postitettu ja nyt ollaankin Elviksen kanssa puuhasteltu avoimen luokan liikkeitä. Seuraaminen on hyvää, jos vaan saan Elviksen hyvällä fiiliksellä lähtemään mukaani. Lähdöissä pientä jumitusta tässä on näkyvissä silloin tällöin. Paikallamakuuta otettiin viime torstaina valkeakoskella ryhmässä kokeenomaisesti ja Elvis oli maannut hievahtamatta paikallaan sen aikaa kun olin piilossa. Liikkeestä jäävät maahanmeno ja seisominen ovat hyviä, seisomisliikkeessä kohta mene koiran taakse ja palaa siitä sivulle ei ole ihan vielä koe pituudessa, tällä hetkellä menen noin metrin päähän koiran taakse ja siitä sivulle. Eli tähän lisää harjoitusta, samoin kohta missä koiran pitäisi istua seisomisliikkeestä perusasentoon, siinä Elvis istuu vähän vinoon, tästä lähtee avoimessa jo piste, joten sitä pitänee paranella myös. Noutaminen on meillä varma hyvä liike, ehkä Elvis saisi tulla vielä nopeammin luokseni noutokapula suussa, mutta noudon luovutus ja asento siinä on hyviä. Luoksetulossa on viime viikolla vahvistettu pysähdystä, siinä haluan että Elvis pysähtyy kuin seinään heti käskyn kuultuaan, siksi olen varmistellut sitä kohtaa sekä suullisella että käsimerkillä, kun pysähdys vielä paranee, jätän toisen käskyn pois ennen koetta. Ennakointi on myös Elvikselle mieleen, joten otetaan myös paljon suoria luoksetuloja. Hyppy onkin mielenkiintoinen juttu, sillä Elvis on oppinut vähän liiankin hyvin, että esteen takana kuului alokasluokassa seisoa, nyt kun sanon istu, se seisoo edelleen kuin puujumala. Joten nyt vaan istumista esteen taakse paljon, niin eiköhän se ensiksi opittu sieltä hiivu pois. Kaukokäskyt on olleet työnalla lähes jokapäivä, viime viikolla sain koko istu-maahan-istu sarjan sujumaan kisaetäisyydellä juuri niinkuin pitäisikin, oikea tekniikka ja ripeät siirrot, siitä jes. Sen jälkeen en ole niitä nyt ottanutkaan, pitäisi vielä ottaa, että ne pelittää sitten kokeessakin. Avo-liikkeiden lisäksi me ollaan harjoiteltu ruutua sekä tunnaria. Ruudussa Elviksellä on alusta, mille se menee. Nyt pitäisi siirtyä harjoituksiin, että aina alusta ei olekaan siellä ja sitten taas on. Tunnarissa me on harjoitelut nurmikolla ensi yksi kapula piilotettuna ruohon alle noutoja, torstaina valkeakoskella otettiin tätä myös ja nyt siellä oli myös häiriönä lauta, missä oli kapuloita, jotka eivät irtoa. Tässä saatiin hyvä onnistunut oman kapulan noutaminen. Joten hyvällä fiiliksellä reenaillaan ja pidetään myös hauskaa reenin päälle leikkimällä. 

12.7

Onpa ollut tapahtumarikas viikonloppu ja tapahtumaahan täällä meidän lähes takapihalla olikin, sillä toko-sm tokojoukkue kisaa käytiin aivan kotini vieressä. Mutta eilen oli itse joukkuekisa ja Elviksen kanssa teimme kolmannen ykköstuloksen alokasluokassa ja näin ollen Elvis sai nimensä eteen TK1-tittelin. 

Koetta edeltävällä viikolla Elvis ei ollut parhaimmassa tokovireessä, sillä ampumisreenin myötä seuraamisesta on tullut sille vähän peikko-juttu. Kun sanon sille, että seuraa, se ei haluaisikaan lähteä mukaan seuraamaan ja tätä me sitten vaan yritettiin pois purkaa ja tehdä seuraamisesta kivaa juttua. Silti sen vire oli kokeessa melko alhainen ja paikalla makuusta sain sen istumaan vasta toisella käskyllä, tästä syystä siis paikkamakuun arvosana oli 8. Hihnaseuraaminen oli melko hyvä 9 ½ tästä, mutta kun hihna otettiin pois, niin seuraaminen aluksi vähän takkusi ja siitä 7½.  Luoksetulosta saimme täydet pisteet ja tämä lämmitti mieltä,  Elvis tuli aivan suoraan eteeni istumaan. Loppupisteet oli 173,5. Nyt meidän täytyy tehdä kovasti töitä hyvällä fiiliksellä, että saisin taas yhteistyömme toimimaan. Vaikka pisteitä tulikin kokeessa, Elvis tuntui melko löysältä ja perusasennot aina liikkeiden aluksi eivät olleet lainkaan niin aktiivisia kuin yleensä. Nyt syksyllä kilpailemme avoimessa luokassa, joten nyt vaan ilmoittautumiset kokeisiin menemään.  Joukkue kisassa Suomen Partacolliet ry ei ollut kymmenen parhaan joukossa, mutta pisteitä kertyi jokaiselle joukkueen koirakolle. Ja ennenkaikkea, meillä oli oikein mukavaa :-)

30.6

Vaikka koirariennoissa onkin ollut nyt hiljaisempaa hetkeä, on meidän elämä ollut kuitenkin varsin aktiivista. Elviksen kanssa on reenailtu melkein päivittäin ja tänään yritän kaikkeni, että Elvis saisi yhden päivän ilman reenailua. Olemme käyneet tottiskentällä ampumassa ja ampuminen on suoritettu niin, että aina reenin alussa ammutaan yksi laukaus kentän laidalta talon takaa. Ja aika kokeen omaisesti, eli Elvis on seuraamisessa ja me tehdään pk-tottiksen ensimmäistä pitkää suoraa, jonka aikana kokeessakin tulisi ne laukaukset. Ja tämän idean pohjalta Elviksen pitäisi oppia, että laukaus tulee aina alussa, mutta ei sitten enää. Vaikka suurta näkyvää paniikkia ei ole kertaakaan tullut ja olen päässyt palkkaamaan Elviksen heittämällä sille lelun, ottaa se silti painetta siitä laukauksesta. Tämä näkyy niin, että kun menen takaisin sinne aloituskohtaan ja sanon Elvikselle, että seuraa, se ei haluakaan lähteä mukaan seuruuseen. Ja sitten pitääkin ottaa paljon sen tunteita vapauttavia liikkeitä, jotta saan sen paineen ns. purettua ja Elvis työskentelisi normaaliin tapaan.

 Eli toistaiseksi en ole onnistunut koulutuksessa niin, että Elviksen vire nousisi laukauksen kuultuaan, päinvastoin. Ja tämä tietysti harmittaa aika tavalla, mutta nyt ei auta kuin jättää laukaukset hetkeksi taka-alalle, sillä toko-sm lähestyy. Ja toivon, että siellä Elvis seuraa niin innokkaasti kuin yleensä ennen. Meillä on aivan loistava tilanne sen suhteen, että kyseinen koe/ tapahtuma järjestetään aivan tässä meidän kotinurkalla. Olenkin käynyt nyt siinä tulevalla koekentällä useamman kerran tokoilemassa, jotta Elvis tuntee sen tutuksi ja turvalliseksi kentäksi. Ollaan oikeastaan nyt harjoiteltu avoimen luokan liikkeitä, sillä tarkoitus olisi heti elokuussa kokeilla siipiä avoimessa luokassa ja yritän saada Elviksen hyvään koekuntoon jokaisen liikkeen osalta. Joten kaukokäskyt on käyty kertaalleen läpi oikeastaan joka päivä ja ihan mukavalta ne näyttää. Nyt meillä on kuitenkin tokoreenit torstaina valkeakoskella ja sunnuntaina meidän partisjoukkue ottaa kenraaliharjoituksia täällä suoramalla.

 Sillä välin kun Elvis lepää, luen uutta tokokirjaa: Piritta Pärssinen, tottelevaisuuskoulutuksen perusteet. Siinä on tosi paljon luettavaa, suosittelen. Perusliikkeitä siinä käsitellään melko vähän, mutta kaikkea muuta koulutukseen ja kilpailemiseen  liittyvää siinä on yllin kyllin. Vaikka Elviksen pk-puolen koulutus on nyt seisahtuneessa tilassa olen kuitenkin pk-hurmoksessa. Meidän reenikaveri Hanna ja bc Enni nimittäin tekivät hienon tottissuorituksen täällä kangasalla kilpaillen haun ylimmässä luokassa ja heidän suoritusta kun katseli, meni aivan kylmät väreet. On se vaan upeaa katsottavaa, silloin kun koiran ja ohjaajan yhteistyö toimii. Hanna ja Enni saivat tottiksestaan 93 pistettä ja siinä minullekin tulevaisuuden tavoitetta. 

 

12.6

Nyt on ampuminen alkanut :-) Elikkä työn alla on Elviksen laukauksiin kouluttaminen. Tavoitteena on, että laukauksen kuullessa Elviksen vire nousee ja se yhdistää äänen palkan tulemiseen. Oma starttipyssy on nyt ostettu ja tarkka koulutussuunnitelma on tehty. 

Viime viikonloppuna me oltiin jälkikokeen jälkeisenä päivänä Elviksen kanssa partisten erikoisnäyttelyssä Mustialassa. Ihmeesti Elvis esiintyi siellä hyvin harjattuna, sillä kokeen jälkeen lauantaina olisi ollut muutakin tekemistä kuin koiran puunaaminen. Kehäesiintyminen ja seisominen tuomarin edessä oli ehdottomasti melko varmaa ja hallittua, jopa hymyilin tuomarille. Siitä huolimatta tuomari antoi Eh:n Elvikselle. Ei tainnut vain tyyppi miellyttää, sillä saman sai Elviksen sisaruksetkin, jotka myös esiintyivät saman päivän aikana kehässä. Avoimen luokan uroksia oli jopa 19 ja olihan se mielenkiintoista juosta niin isolla porukalla, kaikilla taisi olla hännät ylikorkealla.

Kesän seuraavat suunnitelmat meillä on osallistua partisten joukkueessa tokon sm-kisaan, joka järjestetään melkein meidän takapihalla. Elvikselle se on tuttu aloluokan koe, mutta häiriötekijät ovat siinä vaan aika ainutlaatuiset. Tulee sieltä sitten mikä tahansa tulos, tarkoituksena on kuitenkin siirtyä avoimeen luokaan heti sm:ien jälkeen. Ja jälkikoehaave elää edelleen, mutta katsotaan nyt kuinka pian saadaan nuo laukaukset hallintaan. Mitään näyttelyitä ei nyt ole tiedossa, viimeiset kolme näyttelyä kun on antaneet vain eh-ta, ei motivaatiota viimeisen sertin metsästykseen ole. 

6.6

Nyt sitten oltiin jälkikokeessa Ylöjärvellä Elviksen kanssa ja paljastan lopputuloksen heti, emme saaneet tulosta. Koe alkoi jälkiosuudellä. Matkalla kohti jälkiä satoi rakeita taivaalta ja ilma oli kolkko, kuitenkin paras mahdollinen jäljestämistä ajatellen. Meillä oli jälki numero 5, ryhmämme viimeinen ja odottelin tuomaria jäljen aloittamiseen 45 minuuttia.  Tuomari näytti minulle missä on janan krepit ja jana oli todella ryteikössä, takarajan krepin saattoi juuri nähdä, jos katsoi oikeiden risujen välistä. Elvis lähti komeasti jäljelle, se ampui kuin ohjus ja meni niin lujaa, että liinakin irtosi kädestä. Täysillä se nappasi takajäljen ja tuomari huusi takaisin janalle, tästä tiesin, että jälki on siis löydetty ja eikun matkaan. Elvis paineli kauheaa vauhtia ja minulla oli siinä ryteikössä täysi työ pysyä perässä ja nähdä mitä koira oikein tekee, mutta kun ensimmäinen keppi nousi aika pian, tiesin että homma toimii. Sitten ryteikkö vaihtui hakkuuaukeaksi ja keskellä aukeaa oli toinen keppi, siellä mentiin ojan yli ja kulmakin saattoi olla siellä hakkuu-aukealla ja sitten taas sukellettiin takaisin risukkoon, jossa oli kolmas keppi. Yksi keppi meiltä jäi sinne metsään, sillä kaksi viimeistä löytyivät aika peräjälkeen ja viimeinen keppi olikin sitten juuri ennen hiekkatielle menoa. Aikaa vietimme itse jäljellä 11 minuuttia, joten aika reipasta tahtia taidettiin mennä. Takajäljestä tuomari otti sen 4 pistettä pois ja yksi 20 pisteen arvoinen keppi jäi metsään, mutta sitten esineruudussa Elvis paineli 30 sekuntia ja löysi sieltä esineen, josta saimmekin sitten täydet pisteet. Jee!

 Mutta sitten lopulta tottis: Elvis ensin paikallamakuuseen ja kun suorittavalle koiralle ammuttiin, lähti Elvis kentän laidalle. Kytkin koiran ja sitten vähän ajan päästä oli meidän vuoro suorittaa seuraamista. Tässä toisen laukauksen kuultuaan Elvis paineli kentän takalaitaan. Voi pettymys!! Tuomarin rohkaisemana hain koiran takaisin kentälle ja tuomari sanoi, että nyt suorittaisin ihan koiran oppimisen vuoksi muutaman liikkeen hihnassa. Nyt Elvis seurasi reippaasti, menimme henkilöryhmän, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmeno, siitä luoksetulo ja sitten tasamaanouto sekä hyppynouto. Ja nämä Elvis teki aivan taitojensa mukaisesti, eli se toipui nopeasti laukauksista. Mutta itku ei ollut kaukana. Nyt ei auta kuin vaan totuttaa Elvis huolella laukauksiin ja sitten vasta ilmoittaa se kokeeseen, kun se varmasti pysyy siellä. Tuomarit lohduttivat meitä, että Elviksellä oli päivän paras jäljelle lähtö ja muistuttivat myös siitä, että jos kaikki muut osa-alueet ovat kunnossa, niin kyllä laukauksetkin saan vielä hallintaan.

Joten käytiin vielä ostoksilla tänään ja ostin lelu-osastolta lasten nallipyssyn ja siihen hyviä nalleja. Nyt Petteri lupasi auttaa äitiään koiran koulutuksessa ja huomenna kokeillaan, että leikin Elviksen kanssa pihalla ja Petteri ampuu pyssyllään meidän ulko-ovella. Mutta tämän illan puuhasteluihin kuuluu vielä Elviksen harjaamista, sillä huomenna partisten erikoisnäyttely ja sinne lähden kaksin Elviksen kanssa taasen aamutuimaan.

Teddy kävi viime viikolla pitkästä aikaa eläinlääkärillä. Sunnuntaina se oli aivan perässä vedettävä lenkin ajan ja maanantaina mittasin väsyneeltä koiralta kuumeen, se olikin 39.7. Teddy oli jo viikonloppuna saanut reverse sneezing-tyyppisiä kohtauksia ja nyt näytti, että siltä ihan räkä lensi nenästä. Seuraavana päivänä mentiin lääkäriin ja Teddy sai antibiootti kuurin ja katsotaan helpottaako oireet. Kuume on kyllä poistunut ja lenkilläkin se jaksaa jo kävellä, mutta eilen viimeksi kuulin, kuinka se veti nenäänsä ilmaa ja vähän yskäisi päälle.

30.5

Sain hyviä tokokuvia tänään Hanna Martikaiselta, joka oli kameran kanssa liikenteessä viime viikonloppuna Valkeakoskella.

valmiina ollaan aloittamaan

seuruuta

liikkeestä seisominen

ja paikallaan pysyy

hyppy

no tuomari, mitä sanot

Mutta nyt jälkikokeeseen enää viikkoa aikaa. Toivon todella, että monien vuosien unelma eli JK1 tulisi meille. Pahoin kuitenkin pelkään, että meidän tulos kaatuu sinne tottisosuuteen. Viime viikon harjoituksissa Elvis kyllä kesti ampumisen ja pystyi työskentelemään sen jälkeen, mutta nyt tuntuu, että se oikein odottaa koska ampu tulee ja tämä näkyy aivan ala-arvoisena seuraamisena. Jos me vaan päästään sinne noutoihin asti edes jotenkin räpeltäen niin voiton puolella ollaan. Pitäkää kaikki peukut pystyssä, että järjestäjiltä menee pyssy epäkuntoon just meidän suorituksen aikaan. Maastoihin mennään reippaalla ja rennolla asenteella, sillä niistä Elvis selviytyy kyllä.

24.5

Tänään meillä oli vuorossa tokon alokasluokan koe Valkeakoskella ja tuomarina siellä oli Marja Ala-Nikkola. Melko rauhallisella mielellä matkasin Elviksen kanssa paikanpäälle, sillä olin jo etukäteen miettinyt ainaista koe ja kilpailujännitystäni ja päättänyt, että nyt en pilaa koirani suoristusta jännittämällä. Yritin olla niin tavallinen ja piilottaa jännittämiseni Elvikseltä. Melko hyvin onnistuikin tässä ja saimme elämämme parhaan tuloksen. Pisteitä kertyi 195,5 luokkavoiton kera. Pisteitä sateli, kymppejä useampi, seuraamiset 9 ½ ja luoksetulo 9½, näissä pistemenetykset oli pomppimisista. Elvis kun siirtyy edestä sivulle vähän pompaten. Kaikki meni siis oikein hyvin. Kiitos rakas Elvis.

 Huomenna meillä on viimeinen kerta pk-tottisvalmennuskurssia ja se on ollut meillä kyllä erinomainen kurssi, sillä edistystä on tapahtunut. Ensin meillä oli pahanlaatuinen noutokriisi, mutta nyt näyttäisi olevan asenne kohdallaan noutamiseen meillä molemmilla. Painotan sanaa molemmilla, sillä Elvis on tosi herkkä lukemaan ajatuksiani ja tämä heijastuu heti meidän toimintaan. Nyt hermoilua minulle aiheuttaa ampuminen seuraamisen yhteydessä, sillä viimeksi Elvis reagoi yllättävän paljon siihen. Enää pari viikkoa jälkikokeeseen ja tällä hetkellä maastojen suhteen en ole huolissani.  Olemme käyneet kerran viikossa ajamassa vieraan tekemän jäljen onnistuneesti, nämä ovat olleet  pituudeltaan ja haasteiltaan  kisajälkien luokkaa. Mutta toi pk-tottis, siitä saa vatsahaavan....

9.5

Näyttelyssä oltiin taasen kerran ja kotimatkalla mietin kyllä että miksi? Matkasimme heti aamusta Elviksen kanssa kahdestaan Helsinkiin pk-näyttelyyn ja kun sain auton parkkiin ja koiran ulos autosta alkoi sataa. Kehää etsiessä satoi jo melko lujaa ja kehän laidalla ollessa vettä tuli kuin saavista kaataen. Kiva olla näyttelyssä, kun itselle oli sateenvarjo ja koiralle kevythäkki. Onneksi Nana päästi meidät telttaansa ja sain varjeltua koiraa kastumiselta. Niinpä me istuttiin teltassa ja teltan ovi piti pitää kiinni, sillä muuten vettä olisi satanut täysillä teltan sisään. Näin ollen, ei nähty muita partiksia eikä muita ihmisiä. Kehäsihteerin kuuluttaessa meitä kehään painelimme vasta ulos teltasta ja suoraan kaatosateeseen.

  Tuomarina oli Päivä Eerola, joka antoi Elvikselle Eh:n. Tuomari sanoo arvostelussa näin: Vankka uros, joka saisi olla pitkälinjaisempi. Etuasentoiset lavat. Voimakkaat polvi ja kinnerkulmaukset. Sopiva raajaluusto. Täyteläinen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut erityisesti edestä. Turhan ryhdikäs liikkuessaan, ahtaat takaliikkeet. Tarpeeksi runkoa. Kokonaisvaikutelma on hieman raskas.

Joten arvostelun jälkeen me matkattiin nopeasti takaisin kotinurkille ja iltapäivällä mentiinkin jo reipasta lenkkiä Kangasalan harjussa.

28.4

Etusivun tyttö tuli meille tänään yökylään. Neiti on kotoisin Tampereen Hervannasta, Glenthistle-kennelin  pentu Eliza. Ikää hänellä on 10 viikkoa ja sitä oikeaa kotia odotellessa Eliza lähti meille kokeilemaan maailman tuulia. Huomenna meidän pitäisi palauttaa pentu takaisin Riitalle. Pentunen on joutunut jo todellisiin luonnetesteihin, sillä valtavan ihana pentu keräsi pihassamme lauman lapsia ja aikuisia ympärilleen ja rohkeasti tämä pikku neiti otti kaikki ihastelijat vastaan. Ja meidän lapset veivät pentua varmoin ottein...lisätietoja pentusesta http://www.glenthistle.info/

 

Sitten vielä viime viikonlopun tapahtumiin. Vaasasta seuraavana päivänä matkasimme Lahteen näytille. Siellä urosten avoin luokka koostui Ovenslope-koirista, joista Elviksen veli Rollo vei luokkavoiton. Elvis sai Eh:n, joka katkaisi vuoden kestäneen Eri-putken. Mutta se ei meidän elämäämme himmennä, sillä kokonaisuus oli kehässä oikein hyvä, esiintyminen meni sekä minulta että Elvikseltä oikein mallikkaasti, joten parempaan me ei oltaisi pystytty. Tuomari antoi muuten oikein hyvän arvostelun, mutta näki Elviksen liikkeessä vielä parantamisen varaa.

Seuraavana päivänä me sitten aloitettiin Ylöjärven koirakerhon pk-tottisvalmennuskurssi ja taidetaan olla ihan hyvän kouluttajan silmän alla, sillä Ylökin Anne Kilpi on voittanut sm-kultaa jäljellä -07. Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi seuraamista, ilmoittautumista ja henkilöryhmää. Ensi kerralla mukaan tulee myös ampuminen, jota me ei olla harjoiteltu oikeastaan yhtään.

25.4

Terkkuja Vaasasta! Olimme siellä tänään Elviksen kanssa näytillä. Autossa mukana myös sisko Meikku ja Riitta, joista oli iloa ja apua :-) Kehäesiintyminen ei ollut kovinkaan rennon letkeää, mutta siitä huolimatta ystävällinen herramiestuomari Jeff Luscott palkitsi Elviksen Erillä ja avoimessa luokassa Elvis oli toinen saaden varasertin. Huonolle koiralle ei kylläkään hävitty, sillä Tuijan ja Mikan Goonies Gimme Gimme vei koko päivän potin ollen paras uros ja Rop ja saaden kolmannen sertinsä, joten valtavasti onnea heille. Koska emme saaneet Vaasasta näyttelyä tarpeeksi matkaamme huomenna Lahteen heti aamusta, joten nyt Elvis saa hyvillä mielin levätä.

Alla kuva Elviksestä kehän jälkeen

 

Meillä alkaa maanantaina Ylöjärven koirakerhon järjestämä pk-tottis kokeeseen valmentava kurssi. Tosi kiva, että päästiin sille kurssille, sillä harjoitukset pidetään samalla kentällä kuin Elvis sitten kesäkuussa ihan virallisesti kokeilee, joten toivotaan, että kokeessa meillä olisi etua tutusta kentästä. Viime torstaina kävin Elviksen kanssa jälkimetsässä. Tein itse Elvikselle neljän kepin jäljen, jossa oli useita kulmia ja Elvis eteni tarkkana kuin porkkana ja kaikki kepit löydettiin. Esineruutuharjoituksessa se oli vielä vähän talviunilla, esine oli viety takarajalle, mutta aluksi Elvis jäi pyörimään ruudun etuosaan. Kutsuin koiran ruudusta pois, kävin koiran nähden kävelemässä takarajalla, sitten uusi lähetys ja johan irtosi esinettä etsimään. Ja sieltä sitä sitten tultiin takaisin esine suussa.

17.4

Viime viikonloppuna me oltiin sitten partisten koulutusleirillä punkalaitumella, joka sujui kyllä loistavasti. Perjantaina leiri alkoi tehokkaasti Pekka Korrin pitämällä motivaatio-luennolla. Luennolta siirryttiinkin sitten ulos ja nähtiin esimerkkikoiria, Elviskin kävi näyttämässä motivaatiotaan, mikä nyt ei kovin kummonen ollut, kun ensimmäiset hetket leirillä olivat niin ihmeellisiä. Partiksia joka paikassa, miten siinä nyt sitten pystyisi keskittymään. Ja taustalla olivat juuri kuullut Pekan sanat siitä, että hyvin motivoitunut koira pystyy keskittymään tehtäviinsä. Tämän jälkeen meillä oli vuorossa tottelevaisuusreeniä ja Elviksen ohjelmassa oli ilmoittautumista sekä henkilöryhmäharjoittelua. Tuo ilmoittautuminen on niin vähän harjoiteltua meillä ja nyt olikin aivan loistava tilaisuus ottaa sitä uudestaan ja vielä kerran.

 Alla olevissa kuvissa Elvis ottaa kontaktia, pätkä seuruuta ja saa siitä palkaksi lelun taskustani, kuvat ottanut Jaana Rakkola.

 

Seuraavana päivänä päästiinkin pitkän talven jälkeen itse asiaan, nimittäin jäljestämään. Pekka teki Elvikselle ensimmäisen jäljen ja se oli melko lyhykäinen verryttelyjälki. Elvis paineli vauhdikkaasti jäljen loppuun ja kepit nousi kivasti. Iltapäivällä Pekka teki Elvikselle toisen jäljen. Siinä oli kulmia enemmän kuin kisajäljellä ja pituus taisi olla lähellä kisajälkeä.  Elvis jäljesti melko taitavasti, sillä kaikki kepit nousivat mitä vastaan tuli ja Pekka sanoikin Elviksen aivan ilahtuvat siitä kun se löytää jälkikepin. Päivän päätteeksi meillä oli vielä teemana esineruutu ja Elvis teki siinä helpon harjoituksen, suoran piston esineelle.

Sunnuntaina mentiin taas jälkimetsään. Nyt Elvis jäljesti onnistuneelta janalta tosi hyvin ensimmäiselle kepille. Tämän kepin jälkeen Elvis hukkasi jäljen, sillä se paineli kulmasta ohi melko pitkälle ja onneksi Pekka käveli takanani ja kertoi mitä meidän kannattaa tehdä. Pahin virhe olisi näyttää tässä vaiheessa koiralle, että tässä se jälki menee. Silloin koira nopeasti oppisi, että jos hukkaa jäljen niin kyllä ihminen sitten kertoo missä jälki kulkee. Ja enhän minä voi sitä koiralle kertoa. Nyt vaan odottelin liinan päässä ja seurasin Elviksen reaktiota. Hankalaa oli, mutta hetken päästä Elvis haistoi missä jälki menee, löysi sen  ja pian nappasi kakkoskepin suuhunsa. Sain sen palkattua siis siitä, että se jaksoi sitkeästi itse hakea hukatun jäljen ja kun se löysi jäljelle, tulikin nopeasti palkkio. Sitten matka jatkui kohti kolmoskeppiä. Seuraavan kulman Elvis menikin tosi tarkasti, se oppi edellisestä, että jos ei ole tarkkana, voi jälki hukkua ja sitten onkin kova homma löytää se uudestaan. Taas matka jatkui ja Elvis painelee nenä jäljelllä reippaasti eteenpäin. Sitten edessäpäin näytti tulevan hiekkatie, odottelin jo kovasti, että mistä se viimeinen kolmoskeppi löytyykään, sillä halusin päästä palkkaamaan Elviksen jo pitkään jatkuneesta jäljestyksestä. Tie tuli vaan lähemmäksi eikä viimeistä keppiä missään, lopulta oltiin aivan hiekkatiessä kiinni ja Pekka sanoo takanani, että viimeiselle kepille on vielä ainakin 100 metriä matkaa. Eikä! No minä siinä päättelin, että jäljen täytyy jatkua vasemmalle tien suuntaisesti ja käännyn sinne yrittäen kertoa Elvikselle, että etsi se jäljen jatko täältä. Ei löydy ja Elvis etsii ja etsii. Jälki lähtikin tien suuntaisesti oikealle ja kun käännyn itse siihen suuntaan saa Elvis hajun taas jäljestä ja matka jatkuu tien laitaa pitkin kunnes vihdoin tulee se kolmoskeppi vastaan. Voi mikä sankari Elvis siinä vaiheessa olikaan. Pekka sanoi Elviksessä olevan paljon hyviä työkoiran ominaisuuksia ja itse opin, että jatkossa on vaan luotettava koiraan ja unohdettava omat päättelyt jäljen kulusta kokonaan. Hyvää Elviksen jälkityöskentelyssä oli myös, että janat onnistuivat ja eikä takajälkiä havaittu.

Leirin lopuksi otettiin vielä jotakin tottelevaisuutta kentällä ja Elvis oli paikallamakuussa kentän laidalla toisten reenatessa. Kaksi kertaa se nousi istumaan, sillä kun se näki muita koiria palkattavan leluilla, sen olisi tehnyt niin mieli lähteä niiden perään. Onneksi pysyi paikallaan eikä lähtenyt pallon perään. Pekka lohdutti, että kokeessa ei lelut lennä. Elvis oli paikalla makuussa varmaankin 15 minuuttia ja pääsin kehumaan sitä lopuksi hyvästä ja rauhallisesta makaamisesta. Viimeisenä liikkeenä Elvis otti liikkeestä maahanmenon ja siitä luoksetulon. Luoksetulossa Elvis istuu hiukan vinossa edessäni, mutta muuten se onnistui erinomaisesti.

Kaiken reenaamisen lisäksi oli hauskaa tutustua uusiin partisihmisiin. Tupu Porvoosta nauratti meitä ihan tikahtumiseen asti kertoillessaan värikkäästä elämästään, remonteistaan ja naapureistaan. Leirillä oli myöskin Elviksen kaksi veljeä, valitettavasti veljeksillä ei ole minkäänlaista sisarusrakkautta keskenään. Onneksi kuitenkin me ihmiset päästiin puhumaan keskenään koirista, harjoittelusta, näyttelyistä, agilitystä, turkin pesuaineista ja sen sellaisista. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tutuille mukavasta leiristä. Alla olevassa kuvassa Ovenslope-koiria ja niiden ohjaajia leirillä.

Nyt Elviksen elämässä on ahkeraa harjoittelua kohti kevään jälkikoetta. Tällä leirin jälkeisellä viikolla olen käynyt kolmella eri pk-kentällä ottamassa estenoutoja ja totuttelemassa koiraa erilaisiin kenttiin ja ympäristöihin. Sisätiloissa meidän ohjelmassa on noutokapulan pitoharjoituksia. Ja kaiken keskellä viikon päästä häämöttää Vaasan ja Lahden näyttely, kääk, missä välissä ehtisi harjata koiraa.

3.4

Eilen Teddy järjesti meillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Olin lenkillä ja koirat juoksivat vapaana,  kävelin varmaan ajatuksissani ja yhtäkkiä huomaan, että Teddy puuttuu porukasta. Tähän asti koirat ovat aina pitäneet huolta, etteivät kadota minua, mutta olisiko Teddy jäänyt haistelemaan jotakin hajua liian pitkään ja kadottanut sitten minut näkyvistään. Huutelin Teddyä ja hetken päästä palasin samaa reittiä takaisin eikä Teddystä merkkiäkään. Mentiin ristiin ja rastiin, lopulta ei auttanut kuin palata kotiin vain kahden koiran kanssa, koska lapset oli pakko hakea päiväkodista. Sitten lähdin uudestaan katsomaan missä Teddy voisi olla ja soitin jo paikalliseen löytöeläinkenneliimme, sinne ihmiset yleensä soittaa, jos löytävät koiria irrallaan. Jätin tuntomerkit tähän Boondoks-kenneliin, kadonnut 11-vuotias ruskea partacollie, sininen panta kaulassa. Ajelin autolla Teddy etsien ja sitten näen kaksi naista, joilla on kolme koiraa ja yksi niistä koirista oli Teddy. Mun koira- huusin niille. Naiset kertoivat, että Teddy oli löytynyt sieltä, minne olin sen kadottanutkin ja olivat ottaneet sen hihnaan kiinni ja olivat aikeissa soittaa sinne Boondoksiin, että jonkun koira on löydetty. Jippii. Väsynyt ja rauhallinen Teddy pääsi takaisin omaan autoon ja ajeltiin huojentuneina kotiin takaisin.

Viikon päästä tähän aikaan ollaan sitten poikien kanssa partisten pk-leirillä. Jännityksellä seuraan, sulaako lumet metsistä viikossa, sillä jäljestäminen vieraiden tekemillä jäljillä vieraissa metsissä on enemmän kuin tarpeen. Sitä ennen me mennään Elviksen kanssa koulutusohjaajien kurssille koekaniineiksi, joten luultavasti mukavat tokoreenit Salme Mujusen ja koulutusohjaajakokelaiden kanssa on luvassa. Näyttelykiertue kevät 2009 on meillä Elviksen kanssa myöskin tulossa, sillä Lahti ja Vaasa-näyttelyt ovat samana viikonloppuna, sitten Helsingin palveluskoiranäyttely juuri ennen äitienpäivää. Toukokuussa kilpailemme tokossa ainakin yhden kerran ja jälkikoetta jännitetään kesäkuun alussa. Joten varsin aktiivinen aika tulossa, mikä on enemmän kuin jännittävää :-)

Ja kaiken huipuksi Jimmy vietti 9-vuotis synttäreitään, onneksi Jimmy on vielä terve ja virkeä, vuodet vain tekevät siitä aina vain mukavamman koiran.

28.3

Viime viikon aikana olen innostunut lenkittämään koiria järven jäällä. Kelit on olleet sellaisia, että pyörätieteitä pitkin kulkien koirat olisivat aivan hiekassa ja pölyssä ja laiskana olen laittanut koirat autoon ja autolla 10 minuutin päähän Roineen rantaan lenkille. Ja sitä tuhannen riemua kun koirat ovatkin juosseet.  Jään pinnalla on hyvä hankikanto, joten siinä on Teddykin nuorentunut juoksemaan muiden perässä. Jimmyä ahdistaa kun jäällä ei voi nostaa koipeaan mitään vasten. Aina kun lähestytään jotakin saarta, koko porukka ryntää sinne nostamaan koipea. Ja sitten taas täysillä eteenpäin. Tämän viikon on ollut niin hyviä pakkasia, että me päästään juoksemaan sinne jäälle vielä ensi viikollakin.

14.3

Tämän vuoden ensimmäinen näyttely takana, sillä osallistuimme Tampereen kv-näyttelyyn. Edellisestä näyttelystä olikin jo pitkä aika ja se näkyi varmasti yleisölle jännityksenä. Elvis sai kuitenkin ERI:n omaisen arvostelun, mihin voin olla hyvin tyytyväinen. Seuraavan kerran esiinnymme kehässä Vaasassa ja Lahdessa, sillä jo viime vuonna oli mukavaa mennä näihin kahteen näyttelyyn samana viikonloppuna. Mutta nyt on ihana nauttia puhtaasta ja kiiltäväturkkisesta Elviksestä :-)

1.3

Tänään olikin vuoden ensimmäinen koitos, sillä Minä ja Elvis kävimme tokokokeessa täällä Kangasalla ja meitä tuomaroi alokasluokassa Aino Juhantalo-Kakkola. Tuomari piti kovasti Elviksestä ja kehui sen olevan oikea sydänten murskaaja. Koe sujui muuten tosi kivasti lukuunottamatta yhtä liikettä, liikkeestä maahanmenossa Elvis jäi seisomaan kuin patsas ja tästä tietysti sitten ainokainen nolla. Me ollaankin nyt kovasti harjoiteltu pitkin talvea seisomis-liikettä, sillä halusin sen varmaksi ja nyt se oli sitten liiankin varma. No näitä sattuu. Kokonaistulos oli 163,5 pistettä, mikä oikeutti ykköstulokseen ja mahdolliseen luokan vaihtoon. Saa nyt nähdä missä luokassa kisaamme tokossa seuraavan kerran.

Tässä kuitenkin tarkemmat pisteytykset:

Luoksepäästävyys 10

Paikallamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen taluttimetta 8,5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8.5

Estehyppy 9.5

Kokonaisvaikutus 8.5

 

3.2

Ihanaa, kun on lunta maassa. Toivottavasti tätä jatkuu vielä pitkään, sillä elämä on huomattavasti kevyempää näinä lumisina aikoina, kaikki partiksen omistajat varmasti tietävät mitä tarkoitan.

Hyvät ulkoilukelit ovat houkuttaneet meitä ihanille pitkille lenkeille. Yritän tietysti pitää itseni ja Elviksen kuntoa korkealla, joten me juostaan, sauvakävellään, rämmitään lumihangessa pelloilla ja metsissä. Mukana usein myös Jimmy ja Teddy, mutta Teddy ei vanhana koirana tykkää enää niin kovasta menosta ja Jimmykin mielellään vaan nostaa koipeaan jokaiselle lumikinokselle.

Hyvien lenkkien lisäksi meidän pitäisi valmistautua Elviksen kanssa Tampereen kv-näyttelyyn ja tokokokeeseen, lisäksi odottelen innolla kevään pk-leiriä.