TOTTA VAI TARUA

usein kuultuja väitöksiä naksutinkoulutuksesta    

Joka naksun jälkeen ei tarvitse antaa palkkaa

  Jokaisen naksun jälkeen tulee seurata palkka. Jos menetellään toisin, naksuttimen ääni menettää hyvin pian merkityksensä. On huomattavasti harmittomampaa ehkä naksauttaa väärässä kohdassa ja antaa siitä palkka kuin naksauttaa ilman palkkaa. 

Jos aloittaa naksuttelun, on riippuvainen naksuttimesta koko elämän  

Naksutin kuuluu uuden asian opetteluun. Uutta asiaa opettaessa sillä pystyy kohdistamaan oikein suoritetun käytöksen kohdan hyvin tarkasti. Tämä tarkkuus on se tärkein asia, miksi naksutinta käytetään. Kun asia on opittu kouluttajan mielestä valmiiksi voi naksun unohtaa ja käyttää vaikka hyvä-sanaa sen tilalla. Naksutin on niin kuin kynä, millä kirjataan asia ylös ja kun asia muistetaan, ei sitä enää tarvitse kirjoittaa. Minulle naksutin on siis laite, mitä käytän alkuvaiheen koulutuksessa, mutta kun asia on opittu, jatkan kyllä palkitsemista, mutta naksutinta en siihen enää tarvitse. Palkitseminen on tärkeää, itse ”naksutinloota” on toissijainen juttu. Tavallinen kotikoiran omistaja ei tarvitse mielestäni naksutin lainkaan, paljon tärkeämpää olisi että koira palkittaisiin oikeasta käytöksestä oikeaan aikaan. Arkielämässä ei koiran tarvitse suorittaa mitään niin tarkkaa, että siihen tarvitsisi aina naksauttaa. Minäkin olen tavallinen kotikoirien omistaja, enkä nykyään käytä naksutinta kuin ani harvoin eli silloin kun on kyseessä jokin ihan uusi juttu, käytös, joka minun pitää poimia esiin ja vielä merkitä jollakin niin, että koirakin tietää, että juuri tuo asia oli oleellinen. 

Noutoa ei voi opettaa naksulla, koirahan oppii pudottamaan kapulan kesken noudon  

Koulutuksessa keskeistä on pilkkoa opeteltava asia hyvin pieniksi paloiksi, joita ketjuttamalla syntyy kokonainen liike. Noudon opetus toimii myös näin ja liikkeelle lähdetään pelkästään siitä, että koira vilkaisee noutokapulaa. Seuraava askel on että koira koskettaa kapulaa jne. Noudon alkuvaiheilla koira poimii kapulan maasta ja jos kriteerinä on vain pelkkä esineen nostaminen maasta saa koira pudottaa kapulan siihen paikkaan naksun kuultuaan. Kokonaisen noudon tultua valmiiksi, ei koira suinkaan pudottele esinettä vaan tuo sen ripeästi ohjaajalleen, mikäli se sille on opetettu. Koira saa siis pudottaa noutokapulan koulutuksen aikana, mikäli sen hetkinen kriteeri on esim. koira nostaa kapulan maasta ja pitää sitä sekunnin. Liikettä työstämällä seuraavana kriteerinä voi olla, että koira pitää ja pudottaa sen ihmisen käteen. Jos koira pudottaa kapulan maahan eikä käteen siitä ei seuraa mitään, ei rangaistusta eikä naksahdusta. Koira saa tämän jälkeen ehkä uuden mahdollisuuden ja onnistuessaan naksahtaa ja koira palkitaan. 

Ryhmässä ei voi naksuttaa 

Toki ryhmässä voi naksuttaa, mutta sen tarkkuus kärsii. Ryhmätilanteessa koiran ohjaajan on pakko tarkkailla muita koiria ja niiden ohjaajia, ettei ihan törmäiltäisi tms. Tässä tilanteessa ei siis pysty täysin keskittymään omaan koulutukseen ja naksun ajoitus saattaa kärsiä. Siksi ei välttämättä kannata käyttää tarkkuustyövälinettä, jos ei itse pysty olemaan tarkka. Jos koiralta vaaditaan täsmällisyyttä täytyy kouluttajankin osata olla täsmällinen. Koira ei kuitenkaan kärsi eikä sen koulutus siitä huonone vaikka se kuulee naksahduksia ryhmässä tai samalla kentällä. Se oppii kyllä erottamaan, milloin naksahdus on tarkoitettu sille, ehkä se lukee osittain kouluttajan käytöstäkin siinä tilanteessa. Koiran ehdollistuminen naksulle ei mielestäni myöskään huonene siinä tilanteessa, että koira kuulee, että oven takana naksutellaan jollekin muulle. On kritisoitu, että tässä tilanteessa joka kerta kun koira kuulee naksun äänen sille tulee ”vesi kielelle”. Olisi siis väärin koiraa kohtaan, että se jo lähes maistaa makupalan naksun kuuluessa oven takaa. Käytännössä koirilla taitaa herahtaa vesi kielelle kymmeniä kertoja päivässä ilman että me sitä huomaamme saatika että se koira siitä kovasti kärsii. Esimerkkinä koira varmasti haistaa ruuan mitä syömme,  koira huomaa että makupaloja pilkotaan, joku toinen ihminen rapistelee makupalapussia ja oma koira huomaa sen tms. Näissä tilanteissa varmastikin koira on jo vesi kielellä.  

Naksutinkoulutus soveltuu vain tietyille roduille 

Ctc:n leireillä ja koulutuksissa on tavattu mitä erilaisempia rotuja ja aina on koulutus lähtenyt edistymään. Koulutus on kouluttajan käsissä eikä niinkään koulutettavan. Mainioita esimerkkejä ovat antaneet mm. mäyräkoira, englannin bulldoggi, terrierit, berninpaimenkoira, partacollie, göötti, snautserit jne. Naksutinkoulutus ei myöskään rajoitu koiriin, vaan yhtä hyvin koulutettavana voi olla mikä eläin tahansa.  

Koiraa vain syötetään vaikkei se tee mitään 

Tottumattomaan silmään se asia voi kyllä näyttää tältä.

Koulutus koostuu hyvinkin pienistä palasista ja ne pienet palaset voivat olla hyvinkin huomaamattomia. Koiran ei tarvitse tehdä ensin kymmentä pyörähdystä itsensä ympäri saadakseen naksun, tietysti jo valmiissa liikkeessä kyllä, mutta alkuvaiheessa riittää pelkkä tassun siirto.

  Sillä tilanteella on eroa, jos koira makailee kotona ja menen sen luokse syöttelemään makupaloja. Koira ottaa makupalat suuhunsa mutta mitään järin mullistavaa ei ole tapahtunut vaikka se sai niitä kourallisen. Mutta jos kaivankin naksun esiin ja pilkon makupaloja, on koira jo hyvinkin mukana. Se on jo aivan innoissaan ja valmiina yhteiseen koulutustuokioon, josta voi tekemisen kautta tienata makupaloja. Yhden pienen makupalan jälkeen se on jo valmiina uuteen yritykseen saadakseen niitä lisää.  

Heidi Salminen

paluu juttusivulle