|
Näiden sivujen taustalla olen minä Heidi Salminen (os.Mäkinen). Asumme luhtitalossa Kangasalan Suoramalla ja perheeseeni kuuluu 2002 syntynyt tyttäreni Petra-Maria, 2004-vuonna syntynyt poikani Petteri, aviomieheni Petri ja tietysti koirat. Lasten kanssa puuhailen kaikenlaista ja toivon, että ne oppivat minulta eläinten, luonnon ja liikunnan iloa.
Petri, Petra-Maria ja Petteri
Työpaikkani on Kangasalan vanhainkoti eli Rekola-koto, joten päivät kuluvat vanhusten parissa. Työn vastapainona koiraharrasteet ovatkin tärkeitä minulle. Koirien lisäksi luen paljon sekä istun tietokoneen ääressä. Sähköpostit sun muut pitää tarkistaa joka päivä ja luopuisin ennemmin televisiosta kuin tietokoneestani. Ja jos en surffaile netissä, päivitän kotisivujani, joita olen askarrellut vähän kerrallaan ja nämä ovat ns. itseopiskelun tulos. Olen aivan innoissani aina kun opin tekemään jotakin uutta tänne sivuille.
Pääasiallinen harrastukseni taitaa olla koirien lenkittäminen. Mikään ei ole ihanampaa kuin lähteä pitkälle lenkille metsään ja nähdä koirienkin nauttivan liikkumisen ilosta. Jokapäiväinen ulkoilu on meille tärkeää. Ja liikunta pitää oman sekä koirien terveyden hyvänä. Liikkumisen lisäksi koirieni kouluttaminen ja harjoittelu kohti kokeita ovat tärkeä osa elämääni. Viime vuosina olen ollut hyvin kiinnostunut pk-lajeista ja erityisesti jäljen kouluttamisesta koiralle. Toko on lajeista toinen, mistä tykkään kovasti.
Naksutinkoulutukseen perehtymisen myötä olen saanut perustan touhuta koirieni kanssa. Palkkion ajoitus ja oman toiminnan johdonmukaisuus on keskeisiä asioita koulutuksessa. Naksutinta en kuitenkaan käytä kuin kotona ja aivan uusien asioiden opettamisessa. Keskeistä kuitenkin on koiran palkitseminen oikein tehdystä asiasta ja haluan, että koirani tuntee olevansa sankari, kun saavutamme maalin. Maali voi olla vaikka yhden esineen löytäminen esineruudusta. Kaikkien koirien kanssa on tullut harjoiteltua erilaisia koulutettavia juttuja ja osattujen asioiden vieminen kilpailutasolle on minulle tärkeä haaste.
Mutta miksi meillä on koiria? Ensimmäisestä rotuvalinnasta saan kiittää miestäni, hänen siskollaan oli partacollie Rontti, joka hurmasi meidät täysin. Pitkä turkki tuntui kiehtovalta ja halusin koiran, jos on moneen. Liikkuvaisen ihmisenä halusin koiran, joka on aina valmis lähtemään kanssani ulos ja halusin tutustua eri koiraurheilulajeihin. Ensimmäisen partikseni Teddyn kanssa olikin helppo sitten lähteä agilityn alkeiskurssille tai tokon aloluokkaan kokeilemaan. Teddyn myötä koiran kanssa liikkuminen tuli elämäntavaksi, on aivan turhaa kävellä ilman koiraa. Sitten siihen elämäntapaan alkoi sisältyä koiran kouluttaminen, niiden terveyden, luonteiden ja taitojen tutkiminen. Käytiin näyttelyissä, kokeissa, luonnetestissä jne. ja aivan huomaamatta meillä asuikin kohta kolme koiraa. Teddyn poistuessa maanpäälisestä elämästä en voinut kuin kiittää sitä siitä kaikesta mitä se minulle opetti. Kun annoin pikkusormen, se veikin koko käden.
Kolmen partacollien jälkeen meille tuli bordercollie-pentu ja enemmän kuin rodunvaihto mielessä kyseessä oli oikean yksiön löytäminen haaveitteni harrastusten jatkajaksi. Olen huomannut myös, että kahden rodun kanssa elämä on entistä rikkaampaa. Partacollie on äärettömän hyvä seurakoira ja sitä on helppo suositella myös ensimmäiseksi koiraksi. Siitä saa seurakaverin ja kilpakumppanin moneen lajiin, mutta sen työmotivaation ylläpitoon saa tehdä rutkasti enemmän töitä esim. palvelukoirarotuisiin koiriin nähden. Se kokee monet asiat mielekkäänä, mutta valitsee helposti sen aidan matalimman kohdan. Bordercollien kouluttaminen on partiksen jälkeen suuri ja uusi haaste minulle. Bordercollie keksii hyvinkin nopeasti mitä siltä halutaan ja se haluaa keksiä. Ja sen kouluttaminen on myös tämän vuoksi hyvin palkitsevaa, toisaalta kouluttaja joutuu myös koville tämän älykkään rodun kanssa. Lisäksi myös helppohoitoinen turkki on suorastaan ylellisyyttä. Bc:ssä minua kiehtoo myös nopeat liikkeet ja vauhdin hurma, tosin onhan näitä partiksessakin. Bc:llä on myös ihan suunnaton halu tehdä niitä hommia, joten silloin kyseinen rotu sopii oikein hyvin aktiiviselle harrastajalle. Joten jos vertailen koiriani, niin partis tykkää äiskästä mutta bc tykkää äiskästä vain jos se antaa tehtäviä, joita saa suorittaa. Enkä minä väitä, etten partiksesta tykkää, toki tykkään, mutta toivoisin rotuun enemmän vahvuutta luonteiden puolelle sekä aktiivisia/ harrastavia kasvattajia.
Koiraharrastuksen lisäksi hevoset ja ratsastus kiinnostavat minua. Aloitin todellisen harrastamisen -85 vuonna alkeiskurssilla, vieläkin muistan mikä harmi oli, jos kukaan ei ehtinyt viemään minua ratsastustunnille. Siitä eteenpäin kaikki vapaa-aika kului hevosia hoidellessa ja sain ensimmäisen oman hevoseni mennessäni ylä-asteelle. Se oli 5 -vuotias ex-ravuri Ville. Villen lisäksi ratsastelin kaikenlaisilla hevosilla, sillä halusin oppia ratsastamaan hyvin. Viimeisin hevoseni oli ruuna Marcello, jonka kanssa kilpailin aluetason estekisoissa ja muutamassa helpossa kenttäkilpailuluokassa. Lisäksi auttelin ystävääni Piritta Erikssonia ja hänen hevosiaan erilaisissa kilpailuissa ja valmennuksissa. Valitettavasti työ, koirat ja lapset vie nyt niin paljon aikaa, että ratsastaminen on jäänyt kokonaan, mutta onneksi meillä Petra on innostunut jo nyt hevosista ja ratsastamisesta, että ehkä me joskus ollaan vaikka äiti-lapsi hevosleirillä vielä jossain. Toki tykkään myös lasketella, hiihtää tai luistella ja tätä kaikkea me tehdään lasten kanssa talvisaikaan. Ja ylipäätään lasteni kanssa tykkään tehdä kaikenlaista, ollaan semmoinen aktiivinen porukka.
Ota siis rohkeasti minuun yhteyttä jos haluat vaihtaa pari sanaa kanssani mistä vaan :0) Olen puhelias ihminen, jolta ei taida loppua heti juttu kesken.
kuva Jari Seppälä
