Etusivulle   Laadun käsite    Sosiaalipolitiikan historia 

Laadun historia 

Muokattu 06.07.2010

Sisällys:

Johdanto

Kun laatu ymmärretään pyrkimyksenä elämän ja toimintaympäristön hallintaan, laadun historia alkaa ihmiskunnan alkuhistoriasta. Laatutoimintaa on ollut niin kauan kuin ihminen on tehnyt työtä ja valmistanut työkaluja. Eriytynyt, systemaattinen laatutoiminta on teollistumisen tuote ja samalla sen synnyn ja kehityksen edellytys. Laatutoiminta loi 1800-luvulla edellytyksiä siirtymisessä manufaktuureista teolliseen sarjatuotantoon. 

Laadun kehityshistoria voidaankin nähdä myös eriytymis- ja yhdentymisprosessina. Laatutoiminta oli vielä keskiajalla eriytymätön osa arjen työtä. Käsityöläisyydessä hyvä työ oli mestarille ja kisällille itsestään selvää. Laatu aikaansaatiin tuotteeseen osaamisen pitkään traditioon tukeutuen. 

Sarjateollisuudessa vanha toimintatapa ei riittänyt aikaansaamaan odotusten mukaista laatua. Laatutyötä oli kehitettävä luomaan yhdenmukaisuutta. Laatutoiminta alkoi eriytyä muusta tuotannosta. Eriytyminen teki laadusta oman profession ja kehitti siihen liittyvää tieto-taitoa. 1900-luvun jälkipuoliskolla laadun tehtävät alkoivat vuorostaan laajeta ja yhdentyä muuhun tuotantotoimintaan ja vähitellen laaja-alaisen laatujohtamisen muodossa koko yrityksen liiketoimintaan. 

Laadun kehitys voidaan jakaa kategorisesti seuraaviin kausiin:

  • Laadun "esihistoria" 1800-luvulle asti

  • Laaduntarkastus ja laadunvalvonta 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä

  • Laadunvarmistus 1920-luvulta

  • Laatujohtaminen 1900-luvun jälkipuoliskolla

  • Laatukulttuurisuus 1990-luvulta

  • Laatuyhteiskunta 2000-luvulla

Laatuyhteiskunta-ajatteluun liittyen laadun historiaa tarkastellaan tässä myös analogiana sosiaalipolitiikan historiaan

Laadun "esihistoria"

Noin 2-2,5 miljoonaa vuotta sitten Homo habilis, "kätevä ihminen", alkoi valmistaa ensimmäisiä kivityökaluja. Siitä lähtien ihmislajin evoluutiota lähti ohjaamaan kulloisenkin ihmissuvun jäsenten kyky valmistaa tarpeisiin vastaavia työkaluja ja kyky organisoida yhteisön jäseniä palvelevaa yhteistoimintaa.

Samaan aikaan kehittyi varhaisihmisen kyky puheeseen, mikä mahdollisti laadun kehittämisen keskeisten elementtien, vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan syntymisen. Vuorovaikutusta lisäsivät monet syntymään lähteneet eriytymis- ja työnjakoprosessit ja toisaalta sosiaalistumisprosessit. Kädet erikoistuivat erilaisiin tehtäviin. Aivopuoliskot alkoivat eriytyä ja mukautua uusiin tehtäviin. Puheenkehitys mahdollisti omien toiveiden ja tarpeiden kuvailemisen. Tarpeisiin vastaaminen tuli mahdolliseksi. Syntyi varhaista työnjakoa. Työkalujen valmistus ja suurriistan metsästys edellyttivät ryhmätyötä ja toiminnan suunnittelua. Ihminen alkoi kehittyä sosiaaliseksi olennoksi.

Kehittyvä valtiolaitos loi edellytyksiä laadun kehittämiselle. Egyptissä julkinen rakentaminen oli suurimittaista ja yhteistoiminta kehittynyttä. Pyramidien suunnittelu ja valmistus edellytti mittaustaitoa ja sen soveltamista. Valmistuksessa oli ositetun valmistuksen tunnuspiirteitä. Rakennelma koostui tuhansista samanlaisista kappaleista ja työvaiheista. Työnjako oli viety pitkälle. Laatu ei kuitenkaan perustunut tieteen soveltamiseen tuotannossa.

Jalometallisen rahan käyttöönotto merkitsi vaihdannan standardia ja mahdollisti kaupankäynnin eri maiden välillä. Rahat olivat suoraan toisiinsa vaihdettavissa. Tuotannon ja vaihdannan laatu lisääntyi, kun erilaisia mittoja ja yksiköitä sekä niitä koskevia sopimuksia otettiin käyttöön.

Antiikki loi matematiikan, luonnontieteiden ja filosofian välineitä, joita laatutoiminta tuli myöhemmin käyttämään. Luonnontieteessä pohdittiin jo mm. kausaalisuutta, determinismiä, sattumanvaraisuutta ja välttämättömyyttä. Aristoteles (384-322 eKr.) näki luonnon systeeminä, jonka kaikki osat toimivat kokonaisuuden ylläpitämiseksi. Mikään sen osa ei voi muuttua ilman, että sen kaikki osat muuttuivat samalla. Tieteellisiä teorioita ei Kreikassa juuri tutkittu kokeellisesti.

Keskiajalla kauneusihanteisiin liittyen laatua toteutettiin mm. rakennustaiteessa. Vuosikymmeniä ja -satoja muuttumattomina pysyneet käsityöläistuotteet valmistettiin perhepiirissä opittavan tradition varassa. Merkittävä laadunvarmistaja oli ammattikuntalaitos. Vain tiettyyn ammattikuntaan kuuluva sai harjoittaa ammattia, joka hänen ammatilleen oli osoitettu. Ammattikunnan jäsenyys ja mestarinkirja olivat aikansa laatusertifikaatteja. Laadun varmistuksen lisäksi ammattikuntalaitos toimi kilpailun estäjänä jarruttaen myöhemmin teollistumisen syntyä.

Uskonpuhdistus 1500-luvun lopussa ja löytöretket sysäsivät kehityksen ja Uuden ajan liikkeelle. Galilei käynnisti tieteessä vallankumouksen ja veti nykyaikaisen tieteen eroon vanhasta luonnonfilosofiasta. Galilei osoitti kaikkialla luonnossa säännönmukaisuutta, jota voitiin kuvata matemaattisesti. Galilei osoitti, miten tieteen mukaisesti konstruoidut kojeet lisäävät ihmisaistien käyttöaluetta ja luotettavuutta.

Merenkulussa kvadranttisauvan käyttö ja teräsjouseen perustuva kello merkitsivät 1500-luvulta navigoinnin kehittymiselle laadullista harppausta eteenpäin. Espanjassa kehitettiin alusten navigaattoreille sertifikaattiin johtava koulutus. 1500-luku merkitsi kehitystä lääketieteelle. Englantilainen William Harvey (1578-1657) keksi verenkierron käsitteen ja perusti tällä keksinnöllä nykyaikaisen fysiologian. Harvey teki lääketieteelle sen mitä Galilei fysiikalle: hylkäsi tieteenalansa aiemman tutkimuksen kuitenkin edeltäjiensä perinteitä kunnioittaen.

Matematiikkaan perustunut tekniikka mahdollisti tykkien kehittämisen. Niiden vastapainoksi oli kehitettävä linnoitusten laatua. Sodan joukkomittainen luonne merkitsi teknologialle samankaltaisuuden vaatimusta ja organisoitumiselle ja johtamiselle suuria kehittymishaasteita. Sodat ovat olleet kasvualustana tekniikan ja laadun kehittämiselle monesti myöhemminkin.

Viljelysmaan merkityksen lisääntyminen 1500-luvulla johti yksityiskohtaisten karttojen ja tarkkojen tilusmittojen tarpeeseen. Karttoja ja kiinteistöluetteloja varten kehitettiin uusia matemaattisia mittausmenetelmiä. 1600-luvulla kehitettiin kokeellista fysiikkaa. Höyryä alettiin kehittää voimanlähteenä 1600-luvun loppupuoliskolla. Tiede ja tekniikka yhtyivät, kun John Smeaton (1724-1792) oivalsi, että höyrykoneita voitiin kehittää vain vertaamalla niiden suorituskykyä tarkoitukseen suunnitellulla, hyväksytyllä ja käytöltään yksinkertaisella menetelmällä. Luonnontiedettä soveltamalla, tekemällä ja tuloksia luvuilla mittaamalla hän onnistui kehittää menetelmiä pienentää koneiden polttoainekulutusta.

Myös yhteiskunnallisissa palvelutoiminnoissa ja laadunvalvonnassa tapahtui kehitystä. Lääketieteelliset koulut vastasivat kotipaikkakunnillaan sairaanhoidon laadullisesta tasosta. Muualla yliopistokoulutuksen saaneet lääkärit muodostivat lääkärikollegion. Kollegio järjesti sairaanhoidon ja esti lääkärintoimen harjoittamisen epäpäteviltä. Lääkärikollegion jäsenet valvoivat kaupasta myytäviä lääkkeitä ja hyväksyivät apteekkarin ammattiinsa. Monissa maissa alettiin julkaista virallisia lääkeluetteloita. Yleensä sairaanhoidon taso sairaaloissa oli heikkoa, eivätkä potilaat yleensä edes toivoneet paranevansa sairaudestaan. 1600-luvulla ruton vaivaamassa Euroopassa Kuningas Kaarle I antoi lääkärikollegion ohjeiden mukaisesti käskyn köyhälistöalueiden olojen kehittämisestä ja ulosteiden ja jätteiden tyhjennyksestä kaduille oli luovuttava.

Isaac Newton (1642-1727) merkitsi valankumousta tieteelle. Hän laati synteesin keskeisistä aikansa luonnontieteen saavutuksista ja kokosi ne yhtenäiseksi kokonaiskuvaksi. Hän esitti mekaniikan peruslait ja yleisen gravitaatiolain sekä kehitti differentiaali- ja integraalilaskennon. Newtonin mekanistinen maailmankäsitys kesti aina 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun asti. Newton mukaan jokaisen tieteellisen tiedon tulee perustua tehtyihin havaintoihin tai kokeisiin ja sen tulee toimia jatkotutkimusten lähtökohtana.

Laadun tarkastus - Quality Control

Ranskan tiedeakatemia vakioi maassa käytetyt mitat ottamalla käyttöön metrijärjestelmän vuonna 1791. Tähän asti yhtenäisyyteen perustuvaa laatutoimintaa oli jarruttanut yhtenäisen mittajärjestelmän puute. Myös laadun vaihtelun tarkkailussa tarvittavissa mittaustekniikoissa tapahtui kehitystä.

Eli Whitneyn asetehtaassa oli vielä 1830-luvulla jokaista asetta varten omat tulkit ja mallineet, joissa ei vielä ollut millimetri tai tuuma-asteikkoja. Niihin valmistettavien osien täytyi sopia juuri näihin kappaleisiin. Järjestely toimi, kunnes tuotanto aloitettiin myös toisessa tehtaassa eri paikkakunnalla. Toista tehdasta varten oli valmistettava täsmälleen samanlaiset kappaleet. Pian tarkkuustulkkeja ja jigejä kehiteltiin eteenpäin ja 1800-luvun jälkipuoliskolla kehitettiin ensimmäiset tehokkaat ruuvimikrometrit. (Blackburn 1992)

1840-luvulla keksittiin ylätoleranssi eli GO-testaus ja 1870 ylä- ja alatoleranssit eli GO NO-GO -testaus. Teollisen kumouksen ja sarjatuotannon mittausteknologiaan liittyvät edellytykset olivat syntyneet. Vaihtelu alettiin saada hallintaan, mikä mahdollisti Taylorilaisen työn osittamisen. USA:ssa 1850 perustettu Singer alkoi tuottaa suuria määriä ompelukoneita ja työkaluja sarjatuotantoon perustuvalla teollisella tuotantokonseptilla. (Karjalainen 1995)

Massatuotannon kaudella laatu merkitsi ennen muuta virheettömyyttä, yhdenmukaisuutta ja komponenttien yhteensopivuutta. Laatu perustui spesifikaatioihin ja standardeihin. Kriteerit tulivat komponenttien yhteensopivuuden vaatimuksesta. Jokaisen valmistetun tuotteen fyysiset ominaisuudet mitattiin. Jos tuote läpäisi tarkastuksen tietyissä toleranssirajoissa, tuote hyväksyttiin. Vialliset, toisiinsa sopimattomat tuotteet palautettiin prosessiin korjaukseen ja varsin suuresta osasta tuli hylkyä.

Kehitystä johti aseteollisuus, jossa oli tarve suuriin sarjoihin ja yhdenmukaiseen tuotantoon. Aiemmin sodissa kaikki aseet olivat yksilöitä siten, että niiden osat eivät olleet keskenään vaihdettavissa. Amerikkalainen aseseppä esitteli Lontoon teollisuusmessuilla 1851 ensimmäisen kerran koneella valmistettuja vaihdettavia osia. Hän purki 10 kivääriä, sekoitti osat laatikkoon ja kokosi kiväärit uudelleen. Näin koottujen aseiden toimiminen oli yleisölle suuri hämmästys. (Karjalainen)

Sairaanhoidossa tapahtui suuri laadullinen kehitys, kun brittiläinen sairaanhoitaja Florence Nightingale (1820-1910) aloitti toimet Lontoossa ja Krimin sodassa puutteellisten sairaalaolojen parantamiseksi. Hän sai sotilassairaaloissa länsivaltojen sairaaloiden johtajana haavoittuneiden kuolleisuuden vähenemään yli 40 %:sta 2 %:iin. Hän teki aloitteen ensimmäisen sairaanhoitajakoulun perustamiseksi Lontooseen.

Vuonna 1922 teollisuuden tarkastustoimet yhdistettiin määrämuotoisemmin laadunvalvontaan. C.S. Radfordin kirja The Control of Quality in Manufacturing ilmestyi (von Bagh 1992). Ensimmäistä kertaa laatua tarkasteltiin johdon vastuuseen kuuluvana itsenäisenä toimintona.

Vaatimusspesifikaatioihin, tarkastukseen ja korjaukseen perustuva konsepti mahdollisti sarjatuotannon, joka huipentui taylorilais-fordistisessa tuotannossa. Laadun kehittämisen kannalta siinä oli vielä lukuisia heikkouksia. Kaikki osat oli tarkastettava. Tarkastusosastoilla oli enimmillään 10-15 % yrityksen henkilöstöstä. Syntyi valtavasti hukkaa, mikä johti korkeisiin laatukustannuksiin. Laatukustannukset saattoivat muodostaa 20-40 % liikevaihdosta.

Laatuajattelu perustui vallinneeseen Newtonin mekanistiseen maailmankäsitykseen. 1900-luvulle tultaessa tieteellisen ajattelun oli aika mennä eteenpäin. Syntyi todennäköisyys- ja tilastoteoriat. Karl Gauss (1777-1855) oli kehittänyt normaalijakautuman todennäköisyyslaskennassa tärkeäksi virhejakautumislaiksi kuvaamaan luonnonilmiöissä havaittavaa "epätarkkuutta". Albert Einstein (1879-1955) kehitti suhteellisuusteorian 1905 ja 1915. Werner Heisenbergin (1901-1976) epätarkkuusperiaate vuonna 1927 mullisti perinteisen fysiikan ja loi kvanttimekaniikan. Eksakti maailmankuva murtui ja tilalle tuli suhteellinen todennäköisyyksiin perustuva maailmankuva. Tieteen kehitys teki mahdolliseksi laatuajattelun eteenpäinmenon.

Laadun varmistus

Vaihtelua kyettiin valvonnalla, mittauksin, kontrolloiduin kokein ja erilaisin laittein kontrolloimaan, mutta sitä ei kyetty poistamaan. Modernin laatutekniikan isä Walter A. Shewhart esitteli 1924 Bellin puhelinlaboratoriossa New Yorkissa muistion, jossa hän esitteli piirroksella ensimmäistä ohjauskorttia. Tällöin luotiin pohja toiselle teolliselle vallankumoukselle. Vaatimusspesifikaatioihin perustuvan laadun rinnalle oli tullut uusi prosessiperusteinen laatutekniikka. (Karjalainen 1995)

Prosessilaatu, jota kutsutaan myöskin tilastolliseksi laadunhallinnaksi tai ennaltaehkäisymenetelmäksi, perustuu maailmankuvaan, jossa maailma ja luonnonlait nähdään myöskin tilastollisena. Nykyaikainen tiedonteoria perustuu todennäköisyyksien universumiin. Kaikki tieto on suhteellista.

Uusi laatukonsepti perustui ennaltaehkäisyyn. Teoria perustui Chigagon Hawthornin tehtaalla tehtyyn havaintoon, että pyrkimys korjata kaikki prosessissa eteen tulevat virheet johtaa kaaoksen lisääntymiseen ja lopulta mahdottomaan tilanteeseen. Kun tuotannossa tapahtui jokin virhe tai erehdys, insinöörit menivät paikalle ryhtyen työhön virheen korjaamiseksi. Kuitenkin asiat menivät entistä pahemmiksi.

Yhtiön teoreetikkona Shewhart ryhtyi erittelemään ja analysoimaan syntyviä virheitä. Hän totesi, että vain pienelle osalle virheistä oli jokin erityinen syy. Pääosa virheistä oli systeemiperusteisia ja satunnaisia. Oli valtavaa voimien tuhlausta käsitellä kaikkia vikoja kuin ne tulisivat jostakin erityssyystä. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa niihin on vaikuttaminen systeemiin, prosessiin. Shewhart jakoi luonnon ilmiöt erityissyihin ja satunnaissyihin ja kehitti säännön, miten jakaminen tapahtui. Oli syntynyt tilastollinen laadunhallinta, SPC Statistical Process Control.

Western Electric -yhtiön tarkastusosasto toimi Bellin laboratorioiden laadunvarmistusosastona. Osastoon kuului Shewhartin lisäksi mm. maineikkaat laadunkehittäjät G. D. Edwards ja Joseph Juran. Myös "laatujohtamisen isä" William Edwards Deming toimi 1920-luvun puolivälissä hetken tehtaalla ja tutustui Shewhartiin. Vuonna 1931 Shewhart julkaisi kirjan Economic Control of Quality of Manufactured Product. Kirja oli pohjana laadunvalvonnan tieteelliselle kehittämiselle. Huomattava osa nykyisistäkin laatumenetelmistä on seurausta Shewhartin ajatuksista ja laatuosastossa tuolloin kehitetyistä menetelmistä.

Shewhartin laadunvalvontamenetelmien pohjalta Yhdysvaltain puolustuslaitos julkaisi vuosina 1941 ja 1942 laaduntarkastusstandardit. Perustetun puolustuslaitoksen tarkastusosaston väki tuli pääosin Bellin laboratorioiden laadunvarmistusosastolta. Samoihin aikoihin alkoi amerikkalaisissa Carnagien ja Stanfordin teknillisissä korkeakouluissa opetus tilastollisista laaduntarkkailun menetelmistä.

Yhdysvalloissa kehitettiin 1960-luvun alussa Martin Companyssa prosessin "virheetöntä" ohjausta. Kun tilastollisessa laadunhallinnassa lähdetään siitä, että virheitä syntyy aina satunnaisesti, ns. nollavirheajattelussa ainoa hyväksyttävä virhetaso on nolla virhettä. Yhtiössä luotiin koulutusohjelma, jolla edistettiin työntekijöiden kykyä ja halua tehdä työ ensimmäisellä kerralla oikein. (von Bagh 1992)

Talouselämän ja kaupan kansainvälistyminen synnytti tarpeen yhtenäisistä laatua koskevista ylikansallisista sopimuksista. Järjestelyillä voitiin lisätä laadunhallintaa, luoda vapaalle kilpailulle vertailtavat ja yhtenäiset olosuhteet ja vähentää tarkastuskustannuksia. Kansainvälinen mitta- ja painokomissio ryhtyi muutokseen uuden metrijärjestelmän toteuttamiseksi ja fysikaalisille suureille yksiselitteiset yksiköt antavan järjestelmän luomiseksi. SI-järjestelmä (Système International), tuli yleismaailmalliseen käyttöön vuonna 1978 ja yleistyy jatkuvasti.

Kansainvälisillä markkinoilla tuli ongelmia standardien ristiriitaisten vaatimusten kanssa. Ongelmaa ratkaisemaan perustettiin vuonna 1946 Lontoossa ISO International Organization for Standardization. Järjestön päämaja sijaitsee Genevessä, Sveitsissä. 2000-luvun alussa järjestön toiminnassa oli mukana yli 130 jäsenmaata ja aktiivisesti mukana 93 jäsenmaata. Sen ISO-standardit antavat ohjeita laatujärjestelmien luomiseksi ja toteuttamiseksi sen kaikissa jäsenmaissa. Standardisto luo tuotteiden kansainvälisen kaupan ja kanssakäymisen laadunhallinnan infrastruktuurin. Standardissa nojaudutaan yrityksen omaan kulttuuriin ja lähtökohtana on kokonaisvaltainen laatujohtaminen. (Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Internetsivut)

Standardeja kehitettiin myös sotilas- että puolustuskäyttöön. Yhdysvaltain puolustuslaitos julkaisi 1959 standardin Quality Program Requirements. Sitä edeltäneet vuosien 1941 ja 1942 standardit eivät olleet varsinaisesti laadunvarmistusjärjestelmiä. NATO-maiden vuonna 1969 käyttöön ottama AQAP-sarja (Allied Quality Assurance Publication) perustui edellisiin. Standardi asetti erityisehdot alihankkijoille toimitettavien tuotteiden laadusta. Lisäksi järjestelmällä pyrittiin vähentämään kallista tarkastustoimintaa. ACAP sisälsi jo vaatimuksia koskien alihankkijoiden organisaatioita. 

Laatujohtaminen

Laatuajattelu laajeni 1950-luvulla pitkin harppauksin. Laatu laajeni käsittämään kokonaisvaltaisen laadunvalvonnan, laatukustannukset, luotettavuustekniikan ja nollavirheajattelun. Oppeihin tuli jopa filosofisia piirteitä. Selvästi merkittävin laatujohtamisen malli oli Demingin nimeen liitetty TQM - Total Quality Management, kokonaisvaltainen laatujohtaminen. Se sai laajan levinneisyyden ja ISO-9000 -standardin kautta kansainvälisesti standardisoituneen aseman.

Demingin, Taguchin ja Armand Feigenbaumin lisäksi kansainvälistä mainetta saavuttaneita laadun kehittäjiä ovat mm. yhdysvaltalaiset David A. Garvin ja Philip P.Crosby, jolta on suomennettu teos Laatu on ilmaista. Feigenbaum esitti vuonna 1956 kokonaisvaltaisen laadunvalvonnan ajatuksen: laatu on jokaisen työntekijän asia. Kirjassaan Total Quality Control (1961) hän korosti yrityksen ylimmän johdon roolia viime kädessä vastata tuotannon tehokkuudesta. Johdon apuna toimi tarkka mittausjärjestelmä ja laatukustannusten raportointi. (von Bagh)

Laatujohtamisen kehittäminen sijoittui Toisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti Japaniin. Siellä kansainvälisesti merkittäviä kehittäjiä olivat Kaoro Ishikawa, Noriaki Kano sekä Yoki Akao, joka kehitti QFD-menetelmän (Quality Function Deployment) asiakkaiden halujen ja tarpeiden muuttamisesta kvantitatiiviseen muotoon. Taguchi kehitti kokeellisen suunnittelun menetelmän ja filosofian, joka perustuu hävikkiajatteluun: mitä vähemmän hävikkiä, sitä enemmän laatua. Vuonna 1946 Japaniin perustettiin JUSE (Japanese Union of Scientitsts and Engineers) Japanin insinöörien ja tutkijoiden liitto, joka otti tehtäväkseen laadunvalvonnan kehittämisen ja julistamisen.

Sodan jälkeen Japaniin kutsuttiin yhdysvalloista Deming ja Juran maan viestintäverkon kehittämistyöhön. Deming opetti japanilaisinsinööreille ja teollisuusjohtajille lähinnä laadunvalvonnan operaatioita ja tilastollisia laadunvalvontateknikoita. Hänen PDCA-johtamisympyränsä levisi eteenpäin Japanilaisissa yrityksissä. Deming julkaisi 1950 kirjan Some Theory of Sampling. Japani nimesi vuonna 1951 laatupalkintonsa Demingin mukaan. Juran painotti laatujohtamista yrityksen kaikissa toiminnoissa. Hän julkaisi 1951 kirjansa Quality Control Handbook, jossa hän jakoi laatukustannukset vältettäviin ja ei-vältettäviin kustannuksiin.

Japanissa laadun käsite syntyi talouden kriisien seurauksena ja osana kilpailustrategioita. Kansantalouden kehittyessä kilpailuetu siirtyi 1950-luvulla ensin halpatuotannosta suuriin yhdenmukaisiin sarjoihin perustuvaan massatuotantoon. Massatuotannossa syntyi vahva ylläpitämisen organisaatio joka vaati yhdenmukaisuutta, tottelevaisuutta ja toimintojen standardointia. 1960-luvulla kansainvälistymisen lisääntyessä ja kilpailun kiristyessä Japani joutui kriisiin. Pitkälle ositetussa tuotannossa teknologian ja työn monimutkaistuminen johti kiinteiden kuljen kasvuun ja läpimenoaikojen pitenemiseen. Japani alkoi etsiytyä uusiin kilpailustrategioihin: laatuun, fokusoituun ja joustavaan tuotantoon. (Lillrank 1990)

Kehittämisen tärkein ratkaisu oli organisaatioratkaisu, jota voisi nimittää laadunvalvonnan demokratisoimiskeksi. Laadun tarkastus annettiin insinööreiltä ja valvojilta työn tekijöiden tehtäväksi. Taylorilainen työnjako toimi vielä pitkään yksittäisten tehtävien kohdalla, mutta työn osittamisen ajatuksesta alettiin siirtyä kohti kokonaisvaltaista laatuajattelua ja työkulttuuria. Nyt käynnistettiin ladun kehittäminen organisaation kaikilla tasoilla. JUSE:n rooli oli saada laatutekniikka koko kansan käyttöön. Laatua opiskeltiin työpaikoilla, lehdistöstä ja radioista. Vuonna 1962 syntyivät laatupiirit. Laatua alettiin rakentaa prosessiin. Syntyi laatuvallankumous, jonka ydin oli se, että laatua voitiin uusin menetelmin ja organisaatiota kehittämällä parantaa ilman, että kustannukset nousivat samassa suhteessa. (Lillrank)

Fokusoitu tuotanto kehittyi 1970-luvulla. Siinä keskityttiin tuotannossa varsin kapealle alalle, jolla kehitettiin ylivoimaista osaamista. Laadun painopiste siirtyi valvonnasta prosessin hallintaan. Funktionaalisesta systeemistä siirryttiin virtautettuun tuotantoon. Kullekin tuoteperheelle laadittiin oma linjansa, jossa kappale eteni nopeasti ilman pitkiä odotusaikoja. Funktionaalisessa tuotannossa arvonlisäystä tapahtui ehkä vain viisi prosenttia läpimenoajasta. Fokusoidussa tuotannossa logistiikka tehostui ja arvonlisäyksen osuus kasvoi selvästi. Haitat olivat siinä, että suppea valikoima jätti sivustat auki kilpailijoille. 

1980-luvulla alkoi vyörytys avoimille sivustoille. Massatuotannon aikakaudella tapahtunut vaurauden lisääntyminen johti tarpeiden kehittymiseen ja yksilöllisten tarpeiden syntymiseen. Tuotevalikoimaa lisättiin ja siirryttiin tekemään pieniä sarjoja kysynnän ja markkinasegmenttien mukaan. Laatuvallankumouksen toisen vaiheen aloittaneen joustavan tuotannon strategiana oli sissisodassa käytetty pysy-liikkeessä-periaate. Malleja ja valikoimaa kehitettiin jatkuvasti.

Strategian operationaalisena edellytyksenä syntyi JOT-tuotanto (juuri oikeaan tarpeeseen, JIT; Just In Time). Materiaalivirtojen hallinta merkitsi kerralla-oikein-ajattelua. Henkilöstöstä tuli aidosti organisaation tärkein resurssi. Hintakilpailusta siirryttiin tuotekilpailuun, kohti valikoimaa ja laatua. Joustava tuotanto synnytti uudenlaista kysyntää. Läpimenoajat lyhenivät ja ajasta tuli keskeinen kilpailutekijä. Joustava tuotanto edellyttää lyhyitä asetusaikoja, pieniä välivarastoja, monikäyttöistä teknologiaa, osaavaa ja joustavaa henkilöstöä, imuohjausta, markkinainformaatiota, jatkuvaa tuotekehitystä ja koordinointia alihankkijoiden kanssa. Työ muuttui aiempaa kokonaisvaltaisemmaksi. Kehitys oli kulkenut käsityöläisajan kappaletuotannon teesistä massatuotannon antiteesiin ja joustavan tuotannon synteesiin. (Lillrank)

1980-luvulla laatujohtaminen levisi Japanista USA:han ja Eurooppaan. Yhdysvaltain liittovaltion Federal Quality Institute koordinoi ohjelmia. Tagushi vei 1980-luvulla USA:han oman nimeään kantavan kokeellisen suunnittelun menetelmän saavuttaen sillä kiistattoman suosion tuotekehityksessä, prosessien suunnittelussa ja kokeellisessa ongelmanratkaisussa. Tagushi -menetelmän filosofia perustuu hävikkiajatteluun. Laatu on sitä korkeampaa, mitä vähemmän tuote aiheuttaa yhteiskunnalle hävikkiä haittana tai mitä paremmin se on hävitettävissä. Tagushin koesuunnittelu on kehitetty nimenomaan teollisuuden käyttöön.

Suomeen laatujohtaminen tuli laajemmassa mitassa 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulta alkaen. Toimialoittain eteneminen tapahtui teollisuudesta palveluihin. Aluksi sitä sovellettiin yrityksissä ja vähitellen se levisi julkiselle sektorille hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Kehitystä vauhditti, jos yritys toimi voimakkaassa kilpailussa ja erityisesti ulkomaankaupassa. Suomessa laatutoimintaa on teollisuuden ja yritystoiminnan piirissä ohjannut paljolti ISO 9000 -standardit.

Laatukulttuurisuus

Syntyi paljon innovaatioihin ja korkeaan tieto-taitoon perustuvia yrityksiä, jotka eivät pyrkineet tuotannossaan suuriin yhdenmukaisiin sarjoihin, vaan toimittivat asiakkaille yksilöllisiä tavaroita ja palveluja näiden erityisten tarpeiden mukaisesti. Yritykset kehittivät organisaatioitaan tavoitteena itsesäätelyyn pystyvät, oppivat organisaatiot. Oppivan organisaation lähtökohtana oli ajatus kehittää henkilön toimiala- ja laatuosaamista siten, että se kykeni tuottamaan virheettömiä tuotteita ja kehittämään laatuosaamistaan uusien jatkuvasti muuttuvien tarpeiden mukaisesti.

Tuotteen, prosessin, asiakastyytyväisyyden lisäksi raaka-aine-, energia- ja rahoituskysymykset kytkettiin yhtiöiden kokonaislaatuajatteluun. Tuotelaadussa tuotteen välittömien tuoteominaisuuksien rinnalle tuli vaatimuksia sen vaikuttavuudelle. Lisäksi tuotteelta vaadittiin kierrätettävyyttä tai ekologista hävitettävyyttä.

Koko yritysfilosofia oli voimakkaassa muutostilassa. Johtamisen kysymykset muuttuivat. 1990-luvulle tultiin vielä näkyvästi puhtaassa tuottavuuden ja kilpailukyvyn ideologiassa. Uusia johtamisen malleja nousi esiin vuosikymmenen kuluessa. Yrityksellä nähtiin puhtaan voitontavoittelun lisäksi olevan ihmisen itsensä toteuttamisen mahdollisuuden merkitys.

1990-luvun puolivälistä lähtien voimistui ajatus, ettei riitä, jos yrityksen sisällä luodaan hyvää laatua: Laadun johtaminen ymmärrettiin sekä yrityksen sisäisenä, kokonaisvaltaisena laatukulttuurisuutena, että yritysten välisenä laatuverkostona, klusterina. Klusteriajattelu ja julkisen sektorin osuus yhdistettiin kansallista laatukulttuurisuutta edistäväksi kansalliseksi laatustrategiaksi. (Silén, Moisala 1995).

Laadusta tuli yritysten kriittinen menestystekijä. Laadusta puhuttiin yhä enemmän myös yritysmaailman ulkopuolella. Kaksikymmentä merkittävä suomalaista päättäjää ja yritysjohtajaa kirjoittivat vuonna 1995 julkilausuman: Meidän on tehtävä kovasti töitä, sillä monet kilpailijamaistamme ovat heränneet paljon aikaisemmin. Yhteinen tavoitteemme on rakentaa Suomesta korkean laadun maa. (Georg Ehnrooth, Jukka Härmälä, Jaakko Ihamuotila, Jorma Ollila.. 1995)

Juran Instituutin johtaja Tri A.Blaton Godfrey totesi Maailman laatuseminaarissa USA:ssa vuonna 1997, että laadun merkitys kasvaa 2000-luvulle siirryttäessä. Syynä laatuvallankumoukseen ovat ankara kansainvälinen kilpailu, tuotteiden monimutkaistuminen, niiden lisääntyvä tarkkuusvaatimus, ihmisten ja ympäristön terveys- ja turvallisuusriskit sekä kuluttajaliikkeen nousu. Laatunäkökulmat huomioidaan lainsäädännössä sekä taloudellisessa ja hallinnollisessa päätöksenteossa. Laadusta tulee sateenvarjo kaiken liiketoiminnan kehittämiselle. (A.Blaton Godfrey. 1996)

Laatuyhteiskuntaan?

Moderni teollinen yhteiskunta muuttui postmoderniksi informaatioyhteiskunnaksi, jolle on ominaista erilaisten kanssakäymisen mahdollisuuksien ja välineiden nopea lisääntyminen. Informaatiotekniikka loi maapallosta maailmankylän. Verkostoituminen ja bencmarking olivat 1990-luvun jälkipuoliskon keskeistä laatusanastoa. Kehitys merkitsi aluksi lähinnä konsernien sisäisen yhteistyön tiivistymistä ja vähitellen yhteistyötä alihankkijoiden ja muiden lähikumppaneiden kanssa. Nykyisin puhutaan yhä enemmän tarpeesta eri toimialojen, toiminnan ja tutkimuksen sekä yksityisen ja julkisen väliseen vuoropuheluun.

Laatua voitiin saavuttaa vain, kun kaikki laadun tekemiseen osallistuvat tahot olivat mukana kehittämisessä. Ei riittänyt, että yksi yksikkö tekee laatua, jos palveluketjussa olevat kumppanit eivät sitä tee. Aggressiivisesta kilpailusta oli luovuttava osittain esimerkiksi kansallisista päämääristä lähtien, jotta voitaisiin menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Kulttuurit elivät vielä kerroksittaisesti. Toisaalta kilpailu kiristyi edelleen.

Pääosa yritystoiminnasta toimi vielä pelkän tuottavuus- ja kilpailulogiikan varassa, mutta ympäristön ja asiakkaiden taholta tulevat paineet pakottivat yrityksiä kohti kestävää ja eettisesti hyväksyttävää kehitystä. Ajatus markkinatalouden kehitystä ohjaavista sosiaalisista ja ekologisista suitsista hyväksyttiin yhä laajemmin yritysten omassakin piirissä. Eettiset kysymykset alkoivat tavoittaa jopa investointien ja yrityksen rahoituksen reuna-alueita. Myös omistaminen alkoi saada eettistä ulottuvuutta, kun monet markkinoille tulleet uudet piensijoittajat alkoivat kiinnostua omistamiensa yritysten ympäristöön, henkilöstöpolitiikkaan ja toimintatapoihin liittyvistä tavoitteista.

Professori Andrew Wicks Washington Universitystä katsoi, että yrityksen voiton tavoitteluun liittyvä lähtökohta ja altruistinen moraali ja etiikka eivät olleet välttämättä vastakohtia. EVA:n toimitusjohtaja Jyrki Haikonen näki merkkejä kansalaisen kestävää eettistä kehitystä korostavan näkökulman ja yritysjohtajalle tunnusomaisen kilpailukeskeisen näkökulman yhdistymisestä. Hän näki kehityksen johtavan ihmiskeskeisempään maailmaan: ..kestävän kehityksen perusarvoihin kuuluvat ympäristönsuojelu, laatu, henkisen pääoman suojaaminen sekä laillisiin normeihin ja etiikkaan liittyvät kysymykset. (Kinturi)

Tulevaisuuden moraalissa eettisten periaatteiden noudattaminen on hyvettä tuloksesta ja hyödystä riippumatta. Yrityksilläkin voi olla laadun kaltaisia arvoja, joita noudatetaan, vaikka ne tuottaisivat jollakin hetkellä tappiota.

Tiedonvälityksen merkityksen kasvaessa yritykset olivat aiempaa enemmän riippuvaisia yhteiskunnan, käyttäjien, sidosryhmien ja julkisuuden mielipiteistä. Yritysten imagosta tuli niiden tärkeä myyntivaltti. Yritys ei voi menestyä enää yksin. Kansainvälinen menestyminen edellyttää jatkossa koko yhteiskunnan järjestäytymistä yhteisen tehtävän ratkaisemiseen. Sitä vaativat myös ympäristöongelmien ratkaiseminen, sairauksien ehkäisy, rikollisuuden ehkäisy, huumeongelmien hoitaminen, kansainvälinen kriisienhallinta ja monet muut maailmanlaajuiset kysymykset. On tapahtumassa vähittäinen siirtyminen laatuyhteiskuntaan, jossa koko yhteiskunnan kehitystä ohjataan keskeisesti tiedolla ja myös laadun piirissä syntyneet kokemuksen avulla.

Laatuyhteiskuntaa käsitellään omana sivunaan.

Lähteet 

Sivustolla kävijöitä 2010 alkaen