Etusivulle
Päivitetty 21.8.2005

Laatuyhteiskunta

Taustaa

Pohjoismainen hyvinvointivaltio kohtaa suuria haasteita. Kansalaisten ikääntyessä yhä useampi siirtyy hyvinvointipalveluiden edunnauttijoiksi ja yhä harvempi osallistuu niiden rahoittamiseen. Työttömyys on muuttunut rakenteelliseksi. Suomalaisilla työvoimakustannuksilla työmarkkinoilla ei löydy kysyntää matalan teoreettisen osaamistason ihmisille. Asiantuntijat toteavat Suomella olevan kiire uudistua, jos se haluaa palauttaa ja säilyttää hyvät kilpailuasemansa kansainvälisissä vertailuissa. 

Useissa selvityksissä kansalaiset ovat ilmaisseet tukensa hyvinvointivaltiolle ja ilmaisseet halukkuutensa rahoittaa jatkossakin hyvinvointipalvelut verovaroin. Hyvinvointiyhteiskunnan tulosten halutaan säilyvän, mutta hallinnolta ja palveluilta odotetaan tehokkuutta lisääviä muutoksia. Vaatimusten synteesinä on yhteiskunnan toimintamalli, joka takaa kansalaisten terveyden, sosiaalisen turvallisuuden ja korkean koulutustason aiempaa pienemmin kustannuksin. On etsittävä uusia yhteiskunnallisia innovaatioita ja löydettävä yhdessä tie, jolla turvataan Suomen menestys tulevaisuudessa. Yhden vastauksen haasteelliseen tehtävään tarjoaa laatuyhteiskunta. 

Laatuyhteiskunnan käsite

Laatuyhteiskunnan käsite ja idea esiteltiin 1997 Suomen laatuyhdistyksen Pirkanmaan aluejaoksen vuosikokouksessa ja kevään 1998 Laatupäivillä. Huhtikuussa 2000 pidettiin eduskunnassa laaja Laatuyhteiskunta -seminaari. Ajatusta on kehitelty myös laatuyhdistyksen julkisen palvelun laatujaoksessa. 

Laatuyhteiskunta on oppiva yhteiskunta, jossa päätöksenteon, hallinnon ja palveluiden ydinprosessien ohjausta tuetaan laatumenetelmin tavoitteena kansalaisten hyvinvointi, yhteiskunnan järkevä kokonaistoiminta ja kokonaistaloudellisuus. 

Laatuyhteiskunnan arvot

Laatuyhteiskunta ei pyri antamaan mallia ihanneyhteiskuntaan. Laatuyhteiskunta ei ole ihmisen päämäärä tai tehtävä - laatuyhteiskunnan tehtävä on ihmisen palveleminen. Se on väline hyvinvoinnin tehokkaaseen ja kilpailukykyiseen toteuttamiseen. On demokraattisen päätöksenteon ja yhteiskunnallisen keskustelun asia luoda suunta kehitykselle. Laatuyhteiskunta tarjoaa välineitä kartalla pysymiseen. Se auttaa prosessien ohjaamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa yhteisen näkemyksen pohjalta. Toimiminen laatuyhteiskunnassa edellyttää avoimuutta ja vapautta. Kaikkea ei pidä eikä voisikaan ohjata. 

Laatuyhteiskunta-ajattelussa periaatteet ja käytäntö tukevat toisiaan. Humanistiset arvot, luonnon ja ihmiskunnan kulttuurin kunnioittaminen luovat hyvä pohjan myös laadun toteutumiselle ja kilpailukykyiselle taloudelle. Oikeudenmukaisuus on hyve sellaisenaan, mutta systeemin optimoinnin periaatteen mukaisesti myös kansantalous ja hyvinvointi ovat optimissa, kun vaurauden hedelmät jaetaan oikeudenmukaisesti. Koheesio mahdollistaa avoimuuden ja luo yhteiskunnalle ja taloudelle ennustettavan  toimintaympäristön. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli menestyy erinomaisesti kansantalouksien kilpailukykyvertailuissa. 

Laatuyhteiskunnan tehtävät 

Laatuyhteiskunta tukee kansalaisyhteiskunnan valitsemia päämääriä. Se mahdollistaa yhteiskunnan, jossa mm. kehittämällä päätöksenteon, julkishallinnon ja palveluiden tieto-ohjausta luodaan toimintaedellytyksiä laadukkaalle ja kilpailukykyiselle yritystoiminnalle, varmistetaan kansalaisten inhimillistä hyvinvointia ja luonnon kestävää kehitystä.

Hyvinvoinnin varmistaminen

Mallissa yhteiskunta nähdään monien sisäkkäisten ja rinnakkaisten systeemien systeeminä, jossa kehitys tapahtuu prosesseina. Laatuyhteiskunta-ajattelu on toiminnan filosofiaa. Korkea hyvinvointi nähdään osana kansallista kilpailustrategiaa. Pääosin verovaroin rahoitetulla yhteiskuntapolitiikalla ja julkisesti järjestetyillä palveluilla varmistetaan kansalaisten elämänlaatu ja hyvinvointi. Toimet nähdään tulevaisuusinvestointina. Hyvinvointiyhteiskunta on turvallinen ja ennustettava elämisen ja yrittämisen toimintaympäristö. Suomalaista hyvinvointistrategiaa kehitetään tavoitteena vallata takaisin menetetyt asemat kilpailukyvyn terävimmässä kärjessä ja pyrkimys muuttaa menestys Suomeen suuntautuvaksi investointihalukkuudeksi. 

Hyvinvointi voidaan taata vain kehittämällä julkisen päätöksenteon, hallinnon ja palveluiden toimintatapoja. Toimintatapojen kehittämisessä haetaan malleja, joissa yhdistetään yhteiskunnallinen demokratia, läpinäkyvä hallinto ja hyvinvointipalvelut yksityissektorille tunnusomaiseen tehokkuuteen. Palveluiden tuottaminen voidaan yleensä toteuttaa tehokkaimmin yritystoiminnan piirissä. Kokonaistoimivuuden ja taloudellisuuden kannalta on tärkeää, kunnat ja muu julkinen sektori hoitavat palvelujen järjestämistehtävän, järjestelmän kokonaisohjauksen ja asiakasmanageroinnin. 

Päätöksenteon ja julkishallinnon tieto-ohjaus

Yhteiskunnallisen päätöksenteon ja palvelujärjestelmien tieto-ohjausta voidaan kehittää merkittävästi. Yhteiskuntaa tulisi ohjata tiedolla. Suomelle voidaan luoda innostava menestymisstrategia, jossa etsitään yhdessä kansallinen visio, päämäärät ja keinot niihin pääsemiseksi. Tavoitteisiin liitetään kehityksen seurannan kärkimittarit, joita seuraamalla alus pidetään halutulla väylällä. 

Kunnallista hallintoa ja kuntapalveluita voidaan kehittää. Kuntien ulkoisia ja sisäisiä hallintopalveluita voidaan ulkoistaa. Muutama suuri yksityinen palveluntuottaja voisi hoitaa nykyisten yli 400 kunnan hallinnointipalvelut. Hallinnon tehostuessa tarve kuntien pakkoliitoksiin vähenisi. Demokratia ja palvelut voisivat jatkossakin olla lähellä ihmistä. 

Julkissektorilla on menossa hallinnon ja toimintamallien kehittäminen, jossa kehitetään tuotantotapoja ja hankintoja, tuotteistetaan palveluita, kuvataan prosesseja ja luodaan edellytyksiä tuloksellisuuden arvioinnille. Kunta päättää palveluiden tuottamistavan. Kun palveluita hankitaan kunnan ulkopuolelta, ne kilpailutetaan. Osana palveluiden järjestämisstrategiaa  kehitetään tilaaja-tuottaja -mallia, jossa tilaaminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan. Mallin dynamiikka vetää samalle kunnan omat tuottajat samalle viivalle ulkopuolisten kanssa. Kehittämistä edesauttaisi, jos kunta- ja toimittajaverkostolla olisi yhtenäinen laadunhallintajärjestelmä yhtenäisin palvelukuvauksin ja laatukriteerein.

Yritystoiminnan toimintaedellytysten luominen

Vastuu yritysten menestyksestä on niillä itsellään. Yhteiskunta luo puitteet kilpailukykyä tukevalle toimintaympäristölle. Suomen kilpailustrategia voi perustua vain osaamiseen ja laatuun. Osaamisstrategiassakin hinnalla on väliä, osaajia on lisääntyvästi muuallakin kuin Suomessa. Panostukset osaamiseen ja innovaatioihin maksavat ja edellyttävät verorahoitusta. Verotus onkin nähtävä tulevaisuusinvestointina.  Kysymys kuuluu edelleen: ”Onko Suomella malttia vaurastua?” Investointien tehokkuutta pitää arvioida. Suomella on paljon annettavaa mutta myös opittavaa vuoropuhelussa muiden kilpailukykyvertailun kärkimaiden kanssa. Koulutuksen haaste on tuottaa sellaista huippuosaamista kuin vaikkapa USA:ssa.

Juran Instituutin johtaja Tri A. Blaton Godfrey totesi Maailman laatuseminaarissa USA:ssa vuonna 1997 laadun merkityksen kasvavan 2000-luvulle siirryttäessä. Syynä laatuvallankumoukseen ovat ankara kansainvälinen kilpailu, tuotteiden monimutkaistuminen, niiden lisääntyvä tarkkuusvaatimus, ihmisten ja ympäristön terveys- ja turvallisuusriskit sekä kuluttajaliikkeen nousu. Laatunäkökulmat huomioidaan lainsäädännössä sekä taloudellisessa ja hallinnollisessa päätöksenteossa. Laatu on sateenvarjo kaiken liiketoiminnan kehittämiselle.

Laatu on tuotteiden ja palveluiden kriittinen menestystekijä. Kaksikymmentä merkittävää suomalaista päättäjää ja yritysjohtajaa (Jorma Ollila, Jukka Härmälä, Jaakko Ihamuotila.. ) kirjoittivat vuonna 1995 julkilausuman: "Meidän on tehtävä kovasti töitä, sillä monet kilpailijamaistamme ovat heränneet paljon aikaisemmin. Yhteinen tavoitteemme on rakentaa Suomesta korkean laadun maa.." Tärkeän ohjelmajulistuksen konkretisoimiseksi ei ole tehty kaikkea mahdollista. Julkissektorilla voisi olla kansallisen laatuhengen ja kilpailukyvyn nostamisessa keskeinen rooli. Tässä voisi olla keino houkutella investointeja Suomeen. Suomi tunnettaisiin maana, joka on laadun kehittämistä tukeva toimintaympäristö täällä toimiville yrityksille. Suomen olosuhteet tähän olisivat ihanteelliset: yhtenäiskulttuuri, koulutusjärjestelmä, julkissektorin keskeinen rooli, mittakaava, teknologiaosaaminen jne. Siinäpä haastetta kerrakseen.

Laatuyhteiskunnan kytkennät tieteisiin

Voidaanko yhteiskuntaa ymmärtää ja sen tapahtumia ennustaa? Onko yhteiskunnan kehitys ohjattavissa, vai syntyvätkö tapahtumat sattumanvaraisesti, ennakoimattomasti ja hallitsemattomasti? Kysymys laatuyhteiskunnasta liittyy prosessien ohjaukseen mahdollisuuteen, järkevyyteen ja hyväksyttävyyteen. Voidaanko tuotantotalouden laadunohjauksen piirissä kehitettyjä menetelmiä yleistää käsittämään myös yhteiskunnallisten prosessien ja julkisen palvelutuotannon ohjausta? 

Maailma on fundamentaalisesti ymmärrettävissä 

Laatuyhteiskunta-ajattelu pohjautuu siihen, että maailma ja sen ilmiöt ovat fundamentaalisesti, perimmäiseltä olemukseltaan ymmärrettäviä. Käytäntö on todellisuuden lopullinen kriteeri. Luonnossa ja yhteiskunnassa jokainen tapahtuma on periaatteessa palautettavissa sitä edeltäviin tapahtumiin. Jokaisella vaikutuksella on syynsä. Yhteydet voidaan havaita, jos ilmiö tunnetaan ja ymmärretään. 

Kaikki ilmiöt eivät käyttäydy ennustettavasti. Kvanttifysiikassa, yhteiskunnassa ja psykologiassa tapahtuu myös satunnaisia ilmiöitä. Atomiytimessä hiukkasten liike on ennustamaton, mutta ihminen kykenee laskemaan atomeista koostuvien taivaankappaleiden radat ja lähettämään avaruusaluksen tarkoin ennakoituun kohteeseensa. Ihmisen alitajunnassa "innovaatioiden sattumageneraattorissa" on luovuuteen liittyviä satunnaisia tapahtumia, mutta psykologia ja psykoterapia perustuvat ajatukselle ajattelun suhteellisesta ennakoitavuudesta. Kaikki, jotka työskentelevät kehityksen hyväksi tieteessä, teollisuudessa, palveluissa ja politiikassa, uskovat tietoisesti tai vaistomaisesti muutoksen ohjauksen mahdollisuuteen. Riittävän suuressa datamassa myös sattuma seuraa tilastollisuuden lakeja. 

Maailma on perimmältään osa samaa ykseyttä

Laatuteoriaa voidaan soveltaa ja hyödyntää prosessien ohjauksessa missä tahansa asiayhteydessä, jos maailma nähdään olevan perimmältään saman ykseyden ilmentymää erilaisissa tarkastelukulmissa. Maailma voidaan nähdä suurena, monien systeemien systeeminä. Jo Aristoteles (384-322 eKr.) näki luonnon systeeminä, jonka kaikki osat toimivat kokonaisuuden ylläpitämiseksi. Mikään sen osa ei voi muuttua ilman, että sen kaikki osat muuttuivat samalla. Hegelin (1773-1831) filosofiassa todellisuus ja sen ilmiöt, kaikki tieteet ja ajattelu, nähdään osana samaa ykseyttä, absoluuttia. Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Ymmärtääkseen yksittäistä ilmiötä on tunnettava sen suhde ympäristöön ja kokonaisuuteen. 

Ludwig von Bertalanffy esitti 1940-luvulla yleisen systeemiteorian, jossa organisaatio rinnastettiin elävään organismiin. Ajattelussa organisaatiot olivat avoimia systeemejä, joiden elinehtona on jatkuva vuorovaikutus ympäristönsä kanssa. Huomion kohteena ovat tällöin systeemiin sisään ja siitä pois kulkevat informaatiovirrat ja informaation käsittely. Hallitsemalla näitä virtoja kontrolloitiin muutosta. Myöhemmin alettiin puhua jatkuvasta ja tasapainoisesta kehityksestä. 

Tuotantotalouden piirissä kehitetyt prosessin ohjauksen menetelmät eivät ole sellaisenaan suoraan siirrettävissä julkispalveluihin tai yhteiskuntaan. Tilastollinen prosessinohjaus ja monet muut laatumenetelmät pohjautuvat kuitenkin keskeisiltä osin esimerkiksi tilastomatematiikkaan ja tilastotieteeseen. Ne ovat universaaleja ja niitä voidaan soveltaa myös yhteiskunnassa ja missä tahansa systeemisten prosessien ohjauksessa. 

Kehitys on seurausta ristiriitojen ratkaisemisesta

Aristoteleen ajattelussa kaikella on suuntansa ja päämääränsä. Kehitys nähdään Platonin (472-347 eKr.) filosofian ja Hegelin dialektisen ajattelun tavoin ristiriitojen kautta etenevänä prosessina. Hegelin maailmaa ohjaa järki - henki, jonka ominaisuuksia ovat vapaus ja tietoisuus. Maailman päämääränä on vapaus. Se ei ole kuitenkaan anarkiaa ja kaaosta. Toteutuakseen vapaus tarvitsee tuekseen järkeä, rakenteita ja laitoksia kuten valtiota. Vapaus on välttämättömyyden tajuamista. 

Kehitys synnyttää epätasapainoa. Laatu on pyrkimystä tasapainon palauttamiseen. Tässäkin näkyy tieteen pitkä kaari aina antiikkiin asti. Platonin mukaan kehitykseen vaikuttavat ihmisen järki, halut ja tahto. Suotuisa kehitys pohjautuu näiden tasapainoon, harmoniaan. Ei-toivottu kehitys syntyy, kun vietit tai itsekkyyden ohjaama tahto saavat ylivallan järjestä. 

Luonnossa ja yhteiskunnassa luonnollinen kehitys on etenee kohti kaaosta. Termodynamiikan toinen pääsääntö heijastaa maailman epäsymmetriaa. Sen mukaan entropia kasvaa luonnostaan kaikkialla. Järjestyksen rakentaminen ja ylläpitäminen edellyttävät työtä. Systeemeitä pitää ohjata. Luonnossa ja yhteiskunnassa on myös tasapainon palauttamiseen pyrkiviä mekanismeja. Esimerkiksi eläinpopulaatioiden kokoa säätelevät saalistavien ja saaliseläinten suhteet ja ravinnon määrä. Ihminen voi saada informaatiota epävakaudesta itsessään kipuna, psyykkisenä oireiluna jne. Häiriöstä sosiaalisissa suhteessa tietoa saadaan kanssaihmisten reagoinnista jne. Sosiologiassa jo Émile Durkheim (1858-1917) oli erityisesti kiinnostunut sosiaalisesta poikkeavuudesta ja sen funktioista. 

Laatuyhteiskunta-ajattelussa ilmiöt nähdään kyberneettisen näkökulman mukaisesti perimmältään informaation perusteella toimivina ohjattuina ja itsesäätyvinä systeemeinä, jotka ovat keskenään kytkeytyvien ja vuorovaikutuksessa olevien osien ja niiden välisten riippuvuuksien muodostamia kokonaisuuksia. Sosiologiassa ja laatuajattelussa häiriöllä nähdään olevan viestinnällinen funktio. Systeemi pyrkii tasapainoon korjaamalla prosessin häiriöitä. Häiriö ilmaisee itsensä tavalla tai toisella vakauden menettämisenä: lämpeneminen (moottorin ylikuumeneminen, kuume), törmäys (kolari, aggressiivinen käyttäytyminen), paine (kattilan ylipaine, psyykkinen ahdistus), rajojen murtuminen (tulva, rikollisuus), kaaos (myrsky, rytmihäiriö) epätasapainotila (suistuminen, infektiosairaus, kaksisuuntainen mieleialahäiriö) jne. 

Kehitys on suuri kertomus - rinnakkaisten, sisäkkäisten ja ajallisesti peräkkäisten tapahtumien kudelma, jota voidaan jälkikäteen kutsua maailmanhistoriaksi. 

Laatuyhteiskunnan historiallinen paikka

Tässä hyvinvoinnin yhteiskunnallista ja julkista organisoitumista ja tarkastellaan analogiana teollisuuden piirissä kehitetylle laadunhallinnalle. Laatutoiminta on teollistumisen tuote ja samalla sen synnyn ja kehityksen edellytys. Laatutoiminta on ollut väline häiriöiden ja virheiden korjaukseen ja myöhemmin niiden ennaltaehkäisyyn. 

Vastaavasti hyvinvointiyhteiskunta ja pohjoismainen hyvinvointivaltio voidaan nähdä teollisen kehityksen yhteiskunnallisena seurauksena ja kehityksen edellytyksenä. 1930-luvulta kehittyvä sosiaalivaltio ja varsinkin Toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt hyvinvointivaltio korjasivat ja ennaltaehkäisivät teollistumiseen ja kaupungistumiseen liittyneitä sosiaalisia ongelmia. Samalla hyvinvointivaltio turvasi markkinoiden kaipaaman ostovoiman kehittymistä luoden siten lisääntyvää kysyntää teollisuuden tuotteille. 

Historiallisesti laatuyhteiskunta on näin tarkasteltuna 1900-luvun jälkipuoliskolla erityisesti pohjoismaissa kehittyneen hyvinvointivaltion perillinen ja jatkumo. Sen aatteelliset juuret lepäävät  hyvinvointivaltion aatteellisessa maaperässä. Juhani Turtiainen kirjoittaa työhallintoa ja laatua koskevassa väitöskirjassaan: "Tuuralan pohdinnoissa laatuyhteiskunta näyttäisi rajautuvan sosiaalisuuden kontekstiin, jolloin julkisen hallinnon näkökulmasta problematisointi kiinnittyy hyvinvointivaltiolliseen teoriakulmaan, jonka kehityskaari on itse asiassa vähintään laadun historian mittainen. Nimittäin hyvinvoinnin yhteiskunnallisesta kehitysnäkökulmasta tarkasteltuna sijoittaisin laatuyhteiskunnan aatteelliset juuret kansallisvaltioiden syntyvaiheeseen." (Turtiainen s. 50) 

Laatuyhteiskunta asettuu hyvinvointivaltion, tietoyhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan kolmioon. Laatuyhteiskunta ei monista jo olemassa olevaa. Se pyrkii kehittämään edelleen nykyisen yhteiskunnan parhaita puolia. Se on myös yksi vastaus 1990-luvulta orastaneeseen hyvinvointivaltion kriisiin, joka kytkeytyi talouden taantumaan, hyvinvointipalvelujen korkeisiin kustannuksiin, uusliberalismin nousuun ja globalisaatiokehitykseen. Pääomien ja markkinoiden vapautuminen, kilpailun kiihtyminen ja kansainvälistyminen merkitsivät painetta yksittäisten talouksien keskinäiseen harmonisoitumiseen ja mm. alkavaan kilpailuun matalasta veroasteesta. Mallit, jotka tähtäävät hyvinvoinnin tason säilyttämiseen aiempaa matalammilla kustannuksilla, tulevat houkutteleviksi.

Laatuyhteiskunta on systeemi, jota sitovat yhteen yhteiset tavoitteet. Se on läpinäkyvä, avoin ja vapaamielinen, mutta ei välinpitämätön heikkoja kohtaan. Se on demokraattinen, mutta kykenee tehokkaaseen päätöksentekoon. Laatuyhteiskunnassa hyvinvointia synnyttävää kehitystä ohjataan tiedon avulla. Valtavaa data- ja informaatiotulvaa pyritään jäsentämään relevantiksi ohjaustiedoksi hyvinvoinnin kärkimittareita kehittämällä. Hyvinvointi kehittyy edelleen, mutta hyvinvoinnin kustannuksia voidaan hallita aiempaa paremmin. Tuloksena on nykyistä enemmän hyvinvointia nykyistä alemmilla kustannuksilla. Kehittämisen painopiste siirtyy virheiden korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn ja prosessien kehittämiseen. 

Hyvinvoinnin kehittämisessä säästöt ovat toissijainen tekijä. Niilläkin muutosta voidaan kuitenkin motivoida. Tehokkuuden inhimillinen kehittäminen on myös kaikkien yhteinen etu. Niukkuuden taloudessa tehokkuus ja säästöt yhdistettynä oikeudenmukaisuutta korostaviin arvoihin merkitsevät enemmän ja parempia palveluja niitä tarvitseville. Kustannussäästöjä syntyy tehokkaammasta ohjauksesta, paremmasta vaikuttavuudesta ja tehtävien uudelleen organisoinnista. Kansalaisyhteiskunnan korostaminen tarkoittaa käytännössä tehtävien ja sen tarvitseman tieto-taidon siirtämistä ammatillisista järjestelmäkeskeisistä rakenteista 3. ja 4. sektorin vapaaehtoistoiminnan käyttöön. Hyvinvointivaltio mahdollisti korkean osaamisasteen luomisen ja kehitti väestöstrategisen ennaltaehkäisyyn perustuvat hyvinvointipolitiikat. Julkiselle vallalle otetut hyvinvointia tukevat tehtävät on mahdollista vähittäin palauttaa jalostettuina takaisin kansalaisyhteiskunnalle. 

Myös laadunohjauksen professori Eero E. Karjalainen uskoo laadun käyttömahdollisuuksiin yhteiskuntatasolla. Tämä on itse asiassa vääjäämätön pakko - määrän jälkeen tulee aina laatu. Mielestäni pohjoismainen hyvinvointivaltion idea on saavuttanut määrällisen "hyvinvoinnin", mutta ei vielä lähellekään laadullista hyvinvointia.

Viitaten Demingin holistiseen systeemiperusteiseen ajatteluun Karjalainen toteaa laadulla voitavan vielä ratkaisevasti kehittää hyvinvointia samalla alenevin kustannuksin. Kehittämisen painopiste on prosesseissa ja niiden muodostamissa systeemeissä. Se, ettemme osaa parantaa laatua, on suurin este kehitykselle. Kriittiseksi tekijäksi muodostuukin, kuinka laatua parannetaan samalla kun kustannuksia karsitaan. Tämä strategia on täysin mahdollista ja sitä on testattu jo pitkään teollisuudessa. (Eero E. Karjalainen, e-mail 16.1.2000)

Oppivasta organisaatiosta oppivaan kaupunkiin ja oppivaan yhteiskuntaan

Moderni laatuajattelu kuuluu viitekehyksiin ja filosofioihin, joita yhdistää systeemisyys ja pyrkimys prosessien tiedolliseen hallintaan ja ohjaukseen. Prosessien ohjaamiseen liittyy keskeisesti kehämäinen ajattelu, esimerkiksi Demingin PDCA (Plan, Do, Check, Act) -ongelmanratkaisukehä).

Myös yhteiskunnallisia häiriöitä ja niihin liittyviä systeemejä voidaan tarkastella informaation näkökulmasta, viestintäjärjestelminä. Olennaista on, mitä häiriö kertoo prosessista. Erityisesti vaihtelun teorialla on annettavaa häiriöiden ymmärtämisessä. Tässä laatuyhteiskunta nojautuu myös kybernetiikkaan, jota voi pitää yleisen systeemiteorian variaationa. Kun kyberneettinen kehä viedään dialektiseen viitekehykseen, kuva kehämäisestä prosessista muuttuu spiraaliksi. Kehitys ei palaa alkupisteeseen vaan nousee spiraalilla uudelle kehityksen asteelle.

Nykyisestä yhteiskunnan lööppiohjautumisesta pyritään kohti aitoa tieto-ohjausta. Häiriöitä voidaan luotettavasti tunnistaa ja niihin voidaan reagoida oikein teollisuuden piirissä 1920-luvulla (Walter A. Shewhart) kehitetyn tilastollisen prosessinohjauksen (Statistical Process Control) menetelmin. Tuttuja oppivan organisaation ja laaja-alaisen laatujohtamisen ajatuksia viedään oppivaan kaupunkiin ja oppivaan yhteiskuntaan. 

Kuvio. Tieto palvelujen kehittämistä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa palvelemassa

Hyvinvoinnin kärkimittarit

Yhteiskunnassakin laatu merkitsee siirtymistä ongelmia toteavasta ja korjaavasta konseptista ennaltaehkäisyä ja hyvinvointia luovaan päätöksenteon konseptiin. Strategia edellyttää:

  • laadulle ominaisten eettisten arvojen esiintuomista yhteiskunnan johtamisessa

  • kansalaislähtöistä yhteiskunta- ja yhdyskuntasuunnittelua

  • valistusta ja vaikuttamistoimintaa

  • palvelujen painopisteen siirtämistä vähittäin erityispalveluista peruspalveluihin

  • ennaltaehkäisevyyttä

  • yhteiskunnan ydinprosessien ohjaustiedon kehittämistä

  • tilastollisen laadunhallinnan ja sosiologisen tutkimusperinteen synteesiä

  • virheiden ja häiriöiden teorian soveltamista yhteiskuntatutkimukseen

Yhteiskunnassakin laatutoiminta tapahtuu kahdella tasolla. Laadunparannuksen keinoin parannetaan laatutasoa eli lisätään hyvinvoinnin kokonaismäärää siirtämällä koko väestön hyvinvoinnin normaalijakaumaa paremman hyvinvoinnin alueelle. Toisaalta laadunvarmistuksen keinoin pienennetään hajontaa eli estetään elämänlaadun erojen kasvaminen. Laadun nykyistä tasaisempi jakautuminen moniarvoisessa yhteiskunnassa ei  tarkoita tasapäisyyttä vaan moni-ilmeisyyttä tasa-arvon puitteissa. Lähtökohtana ovat ihmisten yksilölliset tarpeet.

Tämä ei ole enää vain teoriaa. Hämeenlinnassa  on käytetty vuodesta 1999 sosiaalisten vaikutusten arviointia  (SVA) kaupungin kehittämisessä. Keskeinen osa mallia on hyvinvointitaseen laatiminen, jonka pohjaksi kerätään vuosittain strukturoitua asiantuntijatietoa, otoksiin perustuvaa asukastietoa sekä asiakaspalautetta. Hyvinvointitaseessa tieto on tiivistetty muutamiksi hyvinvointia kuvaaviksi indikaattoreiksi (Juha Kaakinen, toimitusjohtaja, Sosiaalikehitys Oy). Jalostettu tieto päätyy valtuustolle päätöksenteon faktapohjaksi. SVA on liitettykaupungin suunnittelu-ja päätöksentekoprosessiin. Mm. tätä on laatuyhteiskunta.

Kilpailukykyvertailut yhteiskuntien laatumittareina

Yhteiskunnassa tarvitaan luotettavia laadun ja hyvinvoinnin kärkimittareita, hyvinvointi-indikaattoreita ja hyvinvointi-indeksiä, jota seuraamalla voidaan luoda ohjaustietoa ja teoriaa hyvinvoinnin kehityksestä. Erinomaisen pohjan vertailutiedolle antavat kansainväliset riskiluokitukset ja  yhteiskuntien laatuvertailut. IMD:n (International Institute for Management Development) vertailussa on 59 kehittynyttä taloutta tai talousaluetta, WEF:n (World Economic Forum) vertailussa 102 valtiota. 

Kun huomioi kriteeristöjen taloudellisuutta painottavan lähtökohdan, vertailuja ja niiden pohjana olevia kriteeristöjä voidaan käyttää yhteiskunnan laadun itsearvioinnin ja vertailun välineenä. Talouden seuranta- ja vertailutietoja voidaan käyttää myös talouksien Best Practice -mallinnuksessa ja luoda toimivan talouden profiileita. Tiedot ovat käyttökelpoisia myös kumppanuustalouksien bencmarking -yhteistyössä. 

Vertailut tukevat merkittävästi laatuyhteiskunta-ajattelun kehitystä. Kilpailukykyä tutkivat vertailut jo itsessään ilmaisevat käsityksen, että tietä talouden menestykseen voidaan ohjata tavoitteellisella ja oikein mitoitellulla yhteiskunta- ja talouspolitiikalla. Vertailukriteereissä talouden kilpailukyky syntyy yritysten innovaatiokyvystä, menestymisstrategioiden onnistumisesta ja muista yritysten omista toimista mutta yhtä lailla niistä yhteiskuntapolitiikalla tuotetuista päätöksistä, joilla yritysten toiminnalle luodaan toimintaedellytyksiä. Kehityksen ennustettavuus, koulutus, työetiikka, koheesio, ja konkreettisemmin yhdyskuntarakenteen ja informaation infrastruktuuri ovat niitä kilpailukyvyn menestymistekijöitä, joiden laatuun yhteiskuntapolitiikalla vaikutetaan.

Vertailut tuottavat myös erinomaisia käytännön työkaluja yksittäisenkin talouden käyttöön. Suuresta data-aineostosta koostuvia tilastollisia aikasarja- ja vertailutietoja voidaan käyttää yhteiskunnallisen ja talouden  prosessinohjauksen välineenä. Yli sadan maan aikasarjatietoja analysoimalla voidaan nähdä erilaisten yhteiskunnallisten toimenpiteiden vaikutus kilpailukyvyn kehittymiseen. Vertailutuloksia analysoimalla saadaan käsitys toimivan talouden tavasta hallita usein ristiriitaisia talouden kilpailukykyyn vaikuttavia voimia ja jännitteitä. 

On kuitenkin huomioitava, että yhteiskunnan laatu ei ole yhtä kuin yritysten kilpailukyky, vaikka asiat kiinteässä yhteydessä ovatkin. Tasapainoisesti ymmärretty yhteiskunnan laatu tuottaa kestävää menestystä myös yrityksille ja yritysten menestys tuottaa laatua kansalaisille ja yhteiskunnalle. Laatua ei kuitenkaan luoda kapea-alaisesti yritysten kilpailukyvyn kehittämiseksi. Laatuyhteiskunnan päämääränä on kestävä inhimillinen hyvinvointi, talouden kestävä menestys ja luonnon kestävä kehitys. Sellaisessa yhteiskunnassa turvallisuus, oikeudenmukaisuus, terveys, tiede, taide, sivistys ja muut inhimilliset laadun osatekijät ovat arvoja itsessään, eivät vain kilpailukyvyn tuottajina.

Laadun tasot

Systeeminen ajattelu toimii missä tahansa monimutkaisten systeemien ja prosessien ymmärtämisessä. Luonnossa systeemisyys ilmenee hiukkas- ja solutason systeemeistä ekosysteemeihin ja maailmankaikkeuden rakenteisiin. Ihminen itse on monien sisäkkäisten toiminnallisten systeemien systeemi, jossa prosesseja ohjaavat monet viestintä-, takaisinkytkentä- ja ohjausjärjestelmät kuten aistitoiminta, hermosto, aineenvaihdunta, hormonitoiminta, vastustuskyky jne. Yhteiskunta sosiaalisine suhteineen muodostaa valtavan sisäkkäisten ja rinnakkaisten systeemien systeemin.

Systeemien keskinäissuhteiden ymmärtäminen sai uutta syvyyttä 1990-luvun lopussa, kun amerikkalainen professori Albert-László Barabási loi mittakaavattomien verkostojen teorian. Verkosto muodostuu alkioista, linkeistä ja niitä yhdistävistä pisteistä, solmuista. Solmua, johon tulee ja josta lähtee paljon linkkejä, kutsutaan navaksi. Mittakaavattomalle verkostolle ovat ominaista lukuisat vain vähän linkkejä sisältävät solmut ja vain muutamat navat, jotka keräävät valtavasti linkkejä. Tällaisia napoja ovat suuret hakurobotit kuten Google tai Alta Vista. 

Kuvio. Potenssilakijakautuma

Systeemien peruslait toimivat myös työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Siellä laadun tasoja ovat:

  • yksilön elämänlaatu ja sen häiriöiden korjaaminen; ratkaisukeskeinen terapia

  • perinteiset laatutoiminnan tasot eli yritys ja organisaatio

  • laatuklusteri tai julkispalvelujen toimiala

  • laatuyhteiskunta

  • globaalilla tasolla kansainvälinen kriisinhallinta ja ekologiset kysymykset

Hyvä esimerkki laatuajattelun mukaisesta, vaikkakin eri reittiä syntyneestä sovelluksesta, on suomalainen terveyspolitiikka. Pitkälti väestöstrategiseen lähestymistapaan nojaava järjestelmä korostaa tiedolla ohjaamista ja ennaltaehkäisyä. Tavoitteena on ihmisten elämäntapaan vaikuttamalla lisätä terveyttä koko väestössä. 

Myös esimerkiksi kestävään kehitykseen tähtäävät ohjelmat ovat kuin suoraan laatuoppaista, joissa korostetaan prosessien jatkuvaa ohjaamista tavoitteena kaikille hyvä ympäristö myös pitkällä tähtäimellä:

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuva jatkuva ja ohjattu yhteiskunnallinen muutos, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1995)

Kilpailusta

Laatujohtamiskauden johtavan ajattelijan William Edwards Demingin mukaan yhteinen tavoite liittää erilliset osaset yhteen ja luo systeemin. Kilpailu, arvostelu ja tulospalkkiojärjestelmä tuhoaa systeemin. Abolish ranking and the merit system. Manage the whole company as a system. Pärjätäkseen kilpailussa yrityksen on luovuttava sisäisestä kilpailusta. Entä kun kehitettävänä systeeminä on koko yhteiskunta? Jatkossa yhä kasvavat ongelmat edellyttävät ennen kaikkea yhteistoimintaa. Meidän on kokonaan hylättävät ajatus kilpailun välttämättömyydestä. Meidän on korvattava kilpailu yhteistyöllä. (Deming. The New Economics. 1994)

Esimerkiksi väestöstrateginen ennaltaehkäisevä terveyspolitiikka edellyttää riittävän laajaa ja tehokasta julkista palvelusektoria. Vain riittävän laajaan julkiseen järjestelmään nojautumalla voidaan viedä läpi kansanterveyden edistämiseen tähtääviä ohjelmia. Yksityiseen järjestelmään perustuva terveydenhuolto edellyttää tuotteistettuja palveluja. Ennaltaehkäisyä on vaikea tuotteistaa. Tämä näkyy vertailtaessa Suomen ja Yhdysvaltojen terveydenhoitojärjestelmiä. USA:n lääketiede on koko maailman lääketieteen veturi. Silti terveyspolitiikka ei toimi tehokkaasti ja taloudellisesti. Sairauksien hoito on huipputasoa, mutta kansanterveyden edistäminen ei yksityisten yritysten tehtäviin kuulu. USA:n terveydenhuolto onkin kustannuksiltaan yli kaksinkertainen suomalaiseen järjestelmään verrattuna, vaikka tuottaa epätasaisempaa terveyttä kansalaisilleen.

Totalitarismia?

Laatuyhteiskunnan ajatus on otettu vastaan pääosin myönteisesti. Suomalaisena sosiaalisena innovaationa se voisi rikastuttaa myös kansainvälistä yhteiskuntapoliittista keskustelua ja tuoda siihen laatuliikkeen kokemuksen. Teollisen ja yhteiskunnallisen toiminnan synteesi, insinöörien ja sosiaalipolitiikan tutkijoiden ja vaikuttajien liitto voisi olla hedelmällinen, kun tehtäväalueilla on niin paljon aitoja analogioita.

Laatuyhteiskuntaa kohtaan on esitetty myös yksittäistä kritiikkiä. Kritiikissä sitä on syytetty toisaalta naiiviudesta, toisaalta vaarallisesta pyrkimyksestä kohti totalitaarista suunnitteluyhteiskuntaa. Kritiikki on perustunut väärinymmärrykseen tai ääriliberalistiseen yhteiskuntanäkemykseen, jossa myös  demokraattinen ohjaus on omaksutun ideologian vastaista. Tiedon puutteesta johtuva arvostelu tulee loppumaan lisääntyvän tiedon myötä. Ideologinenkin kritiikki tulee todennäköisesti vähenemään yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuessa. Kehitys on jo käynyt syklillä liberalismin ääripäässä ja tasapainoa haetaan nyt monilla aloilla paremman tieto-ohjauksen suunnasta.

Laatu on oppimista ja tiedolla ohjaamista. Oikean tiedon saamiseksi kaikki mielipiteet ovat yhtä tärkeitä. Ne kertovat ihmisten aidoista tarpeista ja toiveista. Vaatimus totalitarismista olisi laatuyhteiskunnan ajatuksen vastaista. Laatuyhteiskunta tarvitsee kaikkia kansalaisiaan, myös niitä, jotka nyt on työnnetty sivuun. Poliittisesti mikään demokraattinen puolue ei ole sen pyrkimysten vastainen eikä toisaalta mikään yksittäinen puolue pystyisi kattavasti toteuttamaan laatuyhteiskunnan tehtävää. Oikein toteutettu laatutoiminta johtaa byrokratiakulttuurin hallittuun vähenemiseen. Liiallinen puuttuminen ei edistä prosessin kehitystä vaan johtaa ”peukalointiin” ja epästabiiliin prosessiin. Ongelman väärä ratkaisuyritys muodostuu osaksi ongelmaa ja johtaa laadun heikkenemiseen. Kun ohjataan oikein, ei tarvitse ohjata niin paljon. Elämänlaadusta voi puhua ainoastaan laajojen vapauksien ja kansalaisoikeuksien puitteissa.

Laatu on tasapainoa

Ohjaus laatuyhteiskunnassa on paremman tiedon tuottamista ja siihen perustuen kansalaisten omia valintoja. Strategisena työkaluna voidaan käyttää tasapainoisen kehittämisen mallia. Olisi kuitenkin naiiviutta uskoa ihmisten vielä pitkään kykenevän yhteiselämässään pelkästään rakentaviin valintoihin ilman lainsäädäntöä, valvontaa ja julkista valtaa. Niinpä julkisen vallan ohjauksen ja kansalaisten itsemääräämisen välinen ristiriita on laatuyhteiskunnankin keskeinen kysymys. Laatuyhteiskunnan lähtökohtana ovat laajat demokraattisen yhteiskunnan oikeudet: yksilönvapaus, sananvapaus ja uskonnonvapaus, poliittiset oikeudet jne. Laadun kehittäminen edellyttää näiden oikeuksien lisäämistä ja edelleen kehittämistä. Yhteiskuntalaadun parantaminen lähtee kaikkien länsimaisten ja erityisesti pohjoismaisten oikeuksien ja arvojen tunnustamisesta. 

Liikenteessäkin tunnustamme säädösten, ohjauksen, rajoitusten, merkkien ja turvavöiden merkityksen. Silti emme ole valmiita mihin tahansa turvallisuuden takaamiseksi. Kansalaisten suurenkaan enemmistön haluamia päätöksiä ei voida tehdä vähemmistön oikeuksia polkemalla.  Laatuyhteiskunta tavoittelee suurempaa humanismia ja laajempaa vapautta. Kansalaisten oikeuksia suhteessa julkiseen valtaan tulee edelleen laajentaa ja vahvistaa. Yksilöllisyys ja vapaus eivät saa kuitenkaan johtaa välinpitämättömyyteen kanssaihmisiä kohtaan. Myös niiden asema tulee turvata, joilla itsellään ei ole kykyä ja mahdollisuuksia huolehtia  valinnoistaan ja eduistaan. 

Laadukas prosessi kulkee suunnitellusti väylällä, polariteettien välissä lähellä keskiarvoa. Todellisuus rakentuu vastakkaisten voimien tasapainosta. Laatu on tasapainoa järjen ja tunteen, Hefaistoksen ja Hermeksen, yksilöllisen ja yhteisöllisen, hyökkäävyyden ja koheesion, perinteen ja uudistuksen välillä. Vain "hyvän" ja "pahan" välillä ei etsitä tasapainoa. Ihmisen tehtävä on aina pyrkiä hyvään. Hyvyys lisää hyvyyttä, mutta epätasapainoa tässäkään on mahdotonta saavuttaa. Pahuus kyllä huolehtii itse itsestään

Kuvio. Hyvinvoinnin tasapainokaavio

Kuvio on yksinkertaistettu esimerkki yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tasapainoa ja verotusta koskevasta takaisinkytkentäjärjestelmästä. Verotuksella ylläpidetään hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Palveluihin lasketaan tässä myös hyvinvoinnin ylläpitämiseen tähtäävä vaikuttamistoiminta ja erilaiset tasauspolitiikat. Mallin ydinajatus on, että yhteiskunta etsii jatkuvasti oikeaa verotuksen ja palvelujen tasapainoa. Se keskustelee niiden vaikutuksesta hyvinvoinnin ja sitä kautta turvallisuuden ja vetovoimaisuuden ylläpitämiseen. Keskustelu kanavoituu lopulta verotusta ohjaavaan poliittiseen päätöksentekoon valtion ja kuntien tasolla. 

Todellisuus on kuviota monimutkaisempi. Verotus itsessään voidaan toteuttaa monilla eri tavoin: palkkaveroina, pääomaveroina, yritysveroina, kuluttamisen verotuksena jne. Verotuksella itsellään on optimitaso, jossa saavutetaan paras verotuksen kokonaiskertymä. Jossakin tilanteessa tietyn verotusmuodon tai jopa kokonaisveroasteen keventäminen voi lisätä verotulojen kokonaismäärää taloudellisen toimeliaisuuden tai veropohjan laajenemisen myötä. Lisäksi todellisuudessa kytkentä palvelujen laadun ja niiden kustannusten välillä ei ole kuvion tavoin mekaaninen: alemmat kustannukset eivät automaattisesti merkitse huonompia palveluja. Perusperiaatteen kuvio kuitenkin ilmaisee. Julkisessa keskustelussa kuvion toinen puoli voidaan helposti unohtaa, kun halutaan korostaa toisen puolen roolia. Esimerkiksi alempia veroja tavoittelevat mielellään unohtavat kovemman politiikan kielteisen vaikutuksen yhteiskunnan hyvinvointiin, koheesioon ja turvallisuuteen. 

Turvattomuus on tässä tärkeä eri intressipiirejä yhdistävä ja systeemin kiinteyttä lisäävä linkki. Se kytkee ns. parempiosaiset palvelujen ylläpitävään systeemiin. Ilman turvattomuussolmua parempiosaisten motivaatio heikompiosaisten hyvinvointia ylläpitävän järjestelmän rahoittamiseen olisi paljon heikompaa. Kun hyvinvointipalveluja uhataan, palvelujen kannattajat mielellään muistuttavatkin tästä kytkennästä kysyen, mitä hyväosasillekin pitkällä tähtäimellä maksaa, jos palveluja leikataan ja turvattomuus myös hyväosaisten elinpiirissä heikkenee. Lisäksi muuttoliikkeen aikana hyvinvointipalvelut nähdään vetovoimatekijänä maan sisälläkin eri kuntien kilpaillessa uusista asukkaista ja veronmaksajista.

Kuvio. Hyvinvoinnin kehittymisen kytkentöjä laatuyhteiskunnassa

Timo Tuurala. 2003

Laatu on tasapainoa monien toisiinsa kytkeytyvien tekijöiden välillä. Hyvinvointi muodostuu myös elementeistä, joihin sisältyy riskejä ja ongelmia. Jokaisella hyvällä aikomuksella on myös ei-aiottuja vaikutuksia. Täysin riskitön yhteiskunta on mahdoton ja se olisi myös iloton. Kuitenkin paljon turhia riskejä voidaan vähentää vapaaehtoisesti tietoa lisäämällä. Yhteiskunnan tehtävä on tuottaa kansalaisille heidän tarvitsemaansa tietoa. Päätöksen elämäntavastaan tekevät ihmiset. 

Win-Win -periaate yhteiskuntapolitiikassa 

Hyvinvointiyhteiskunta merkitsee tasauspolitiikan ja progressiivisen verotuksen kautta väistämättä huomattavaa rasitetta juuri hyväosaisille. Hyväosaisetkin saavat toki terveys-, päivähoito- ja koulutuspalveluja, turvallisuutta ja yhteiskunnan, joka on monilla kansainvälisillä mittareilla ja kilpailukykyindekseillä todettu yhdeksi maailman parhaista.

Monet hyvinvointiin vaikuttavat tekijät liittyvät hyvinvoinnin jakamiseen. Lähtökohtana on talouden niukkuus. Ellei turvattomuussolmua hyvinvointiverkossa huomioida tai jos ei ajatella hyvinvointiyhteiskuntaa positiivisesti vetovoimatekijänä, hyvinvointipolitiikka on usein nollasummapeliä. Kun vähäosaiselle annetaan, se on välittömässä katsannossa hyväosaiselta pois ja päinvastoin.

On kuitenkin paljon asioita, joissa yhteiskuntaa voidaan kehittää niin, ettei toisen onni ole toiselta pois. Lähtökohta on, että yhteiskunnassa tarvitaan kaikkia. Hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen tarvitaan erityisesti hyväosaisia. Jos kunta haluaa alueelleen hyvätuloisia veronmaksajia, kunnan tulee tarjota hyväosaisille jotakin houkuttelevaa. On paljon sellaisia houkutteita, joiden järjestäminen ei ole sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen rahoituksesta pois. Sosiaalisen asuntotuotannon rinnalla kuntaan voidaan kaavoittaa omakotitontteja, tehdä kaavoissa tilaa elinkeinotoiminnalle, tornihotelleille jne. Voidaan antaa mahdollisuuksia korkeakulttuurille ja luoda edellytyksiä harrastustoiminnalle, joita erityisesti varakkaat ihmiset harrastavat. Hyvä joukkoliikenne ei edellytä liikennepolitiikassa yksityisautojen vastaisuutta. On lukematon määrä asioita, joissa hyväosaisia palvelujen rahoittajia voidaan huomioida ilman, että se on varattomilta pois. Sellaista politiikkaa kannattaa lisätä. Vetovoimainen kaupunki on monipuolinen ja takaa mahdollisuuden kaikkien ihmisten hyvinvoinnin tasapainoiseen kehittämiseen. 

Lähteet