Suomen kunnat ja hyvinvoinnin kilpailukyky

Suomessa oli vuoden 2004 alussa yhteensä 443 kuntaa. Valtaosa kunnista oli hyvin pieniä. Kunnista 101 ylitti ja 342 alitti 10 000 asukkaan rajan. Alle 2500 asukkaan kuntia oli 119 ja alle 1000 asukkaan jäätiin 24 kunnassa. Sottungan asukasluku oli 134. Kun lähdettiin liikkeelle pienimmästä, tarvittiin 224 kuntaa, jotta saatiin kasaan Helsingin väestö 560 000 asukasta.

Kaavio. Kuntia (kpl) eri kokoluokissa. Lähde. Tilastokeskus

Kuntakoko ja asukkaiden hyvinvointi

Kunta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monella tavoin. Kunta- ja kuntien palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on vertailtu kuntien kokoa ja on esitetty väitteitä, että kunnan koolla on merkitystä sen tehokkuudelle ja kyvylle tuottaa palveluja. Lähtökohtaisesti on oletettu, että asukasluvultaan noin 10 000 asukkaan kunta alkaa olla riittävän suuri takaamaan ihmisten hyvinvoinnin. Tässäkin kuntia tarkastellaan niiden koon suhteen, mutta tarkastelukulmana on erityisesti kunta pahoinvoinnin aiheuttajana. 

Kyky järjestää on vain yksi tarkastelukulma hyvinvoinnin tarkastelussa. Vertailtaessa kuntien hyvinvoinnin kilpailukykyä kuntaa voidaan tarkastella:

• hyvinvoinnin lähteenä 
• pahoinvoinnin aiheuttajana 
• palvelujen järjestäjänä

Erikokoiset kunnat tuottavat erityyppistä hyvinvointia. Suurissa kaupungeissa ihmisillä on mahdollisuus harrastaa monimuotoisesti kulttuuria, työ- ja koulutustarjonta on runsaampaa ja ylipäätään ympäristö on runsaan virikkeinen. Maaseudulla ja pienemmissä taajamissa elämänlaatu tulee yksinkertaisista asioista: luonto on lähellä, asuinympäristö on turvallinen, ihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta toisiinsa, suhde perinteeseen ja arvoihin on ehjempi. 

Palvelujen järjestämisessä suuri mittakaava tarkoitta keskimäärin parempaa tehokkuutta ja asiakkaalle ainakin laajempaa valikoimaa. Etäisyydet palveluihin ovat lyhyemmät kuin harvaan asutuilla seuduilla. Monia erikoistason palveluja ei syrjemmässä ole tarjolla lainkaan. 

Tässä verrattiin, miten eri kokoiset kunnat sijoittuvat vertailussa 16 eri hyvinvoinnin ongelmiin liittyvällä indikaattorilla mitaten. Vertailussa tarkasteltiin huoltosuhdetta, työttömyyttä, toimeentulotuen tarvetta, asumista, sairastavuutta, päihdeongelmia, lastensuojelua ja kunnan nettomuuttoa. Luvut kertoivat ilmiön suhteellista esiintyvyyttä. Tarkastelussa tutkittiin ilmiön riippuvuutta kunnan koosta. Mukaan valittiin ne 416 kuntaa, joiden luvut oli saatavilla kaikista tutkittavista muuttujista. Tiedot kerättiin SOTKAnet-tietokannasta. Linkki taulukoihin.

Kaikki tarkasteltavat indikaattorit eivät sellaisenaan ilmaise pahoinvointia, mutta niitä saatetaan pitää yleisesti ei-toivottuina ilmiöinä tai ne tutkitusti liittyvät pahoinvointiin. Tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi avioerojen tai yksinhuoltajien määrä. Olosuhteista, jotka tuottavat paljon avioeroja, ei voi pitää suotavina perheiden hyvinvoinnin kannalta. Avioeroilla ja yksinhuoltajuudella on lisäksi selvä yhteys lasten pahoinvointiin, mm. huostaanottoihin. 

Taulukko. Kunnan koon ja 16 hyvinvoinnin indikaattorin korrelaatio. Lähde: Stakes, SOTKAnet, http://www.stakes.info/6/2/index.asp  

Kunnan koolla oli suurin riippuvuus oli huoltosuhteeseen, joka kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka työlliset joutuvat elättämään ( Huoltosuhde lasketaan jakamalla työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien lukumäärä työllisten määrällä. Työttömiin ja työvoiman ulkopuolisiin lasketaan koko ei-työllinen väestö, eli työttömät, eläkeläiset, lapset ja omaa kotitaloutta hoitavat). Riippuvuus oli negatiivinen. mitä suurempi kunta, sen suotuisampi huoltosuhde.

Työttömyydellä ei ollut merkittävää yhteyttä kunnan kokoon. Työttömiä ja nuoria työttömiä oli hieman enemmän maaseudulla, pitkäaikaistyöttömiä kaupungeissa. Työkyvyttömyyseläkettä haettiin selvästi enemmän pienemmissä kunnissa. Sairastavuus oli siellä yleisempää. Toimeentulotukea hakevia lapsiperheitä oli enemmän kaupungeissa.

Kunnan koolla oli dramaattinen vaikutus perheen hyvinvointiin ja koossa pysymiseen. Pienissä kunnissa avioliittojen koossa pysyvyyttä edistävät myös arvot ja sosiaalinen kontrolli. Joka tapauksessa suurissa kunnissa on enemmän avioeroja ja yksinhuoltajuutta. Niillä on vaikutus lasten pahoinvointiin, mikä näkyy mm. lastensuojelun palvelutarpeen riskin voimakkaana nousuna.

Päihdeongelmat ja väkivaltarikollisuus ovat suurissa kunnissa pieniä yleisempiä.

Kaikkiaan kunnan koolla oli selvästi vaikutusta hyvinvoinnin keskimääräiseen toteutumiseen valituilla indikaattoreilla tarkasteltuna. Kun kunnat laitettiin koon mukaiseen järjestykseen (1 on Helsinki) ja laskettiin sijalukukeskiarvot 30 kunnan ryppäissä, trendi näkyy selvästi. Voimakas hyppäys parempaan tapahtuu, kun kunnan koon sijaluvussa ylitetään 330 raja ja kuntakoko laskee 2200 ja sen alle. Tuollon sijalukukeskiarvo 30 kunnan keskiarvona vaihtelee välillä 150-180 kun 30 suurimman kaupungin keskiarvojen keskiarvot vaihtelivat 240-270 välillä (kaavio). Hyvä jakso osuu myös kuntiin, joiden väkiluvut sijoittuivat 6000 asukaan molemmin puolin. Ryppäiden sisällä oli kuitenkin yksittäisten sijalukujen välillä voimakasta vaihtelua.

Kaavio. Kuntien sijalukukeskiarvot 30 kunnan keskiarvoryppäissä tarkasteltuna.

Kaavio. Kuusi parasta ja kuusi suurinta kuntaa vertailussa. Kaaviossa sijalukujen keskiarvo, suurin ja pienin arvo. 

Alla taulukossa yksittäisten kuntien 16 indikaattorin sijalukujen keskiarvot ja sijalukujen keskiarvojen sijoitus:

Alla sijalukujen keskiarvojen mukaisessa järjestyksessä 30 selvityksen parasta kuntaa: