Suomen strategia

Puheenvuoro Suomen kilpailukyvystä.

Strategiseen ajatteluun

WEF:n (The World Economic Forum) tuoreessa kilpailukykyraportissa Global Competitiveness Report 2004-2005 Suomi noteerataan maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi. Seuraavina ovat USA ja Ruotsi. Pistesijoille kuuden parhaan joukkoon pohjoismaista mahtuvat lisäksi 5. ja 6. olevat Tanska ja Norja. Pohjoismainen hyvinvointimalli tuottaa vahvaa kilpailukykyä samalla, kun yleisesti epäillään Euroopan kykyä adaptoitua uuteen globaalin talouden kilpailutilanteeseen ja Aasian vahvaan nousuun. IMD:n (International Institute for Management Development) vertailussa The World Competitiveness Scoreboard 2004 Suomi putosi kolmossijalta kahdeksanneksi osin muuttuneiden kriteereiden johdosta. Suomi on pärjännyt monin mittarein erinomaisesti. 

Paikan eteen on tehtävä työtä. Itsestään selvää mikään sijoitus kärjessä ei ole. Kansainvälisen kilpailun kiristyminen, väestön vanheneminen seurannaisvaikutuksineen ja huoltosuhteen muuttuminen nykyistä epäedullisemmaksi edellyttävät hyvinvointiyhteiskunnan uudistamista. On keskusteltava, mitä yhteiskunnalta jatkossa halutaan ja kehitettävä olemassa olevien resurssien kykyä ja tehokkuutta hoitaa halutut hyvinvointipalvelut.

Yhteiskunta on systeemi, monimutkainen verkosto ja kudelma, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös menestymisstrategiaa on tarkasteltava osana koko toimintaympäristöä. Kilpailukykyinen talous voi perustua vain menestyviin yrityksiin. Menestyvän yrityksen perusta on hyvinvoivat ja osaavat työntekijät. Yhteiskuntapolitiikoilla vaikutetaan menestyksen edellytyksiin ja luodaan tehokas palvelujärjestelmä ja toimiva hallinto. Mihin tahansa osa-alueeseen kohdistetut toimet vaikuttavat systeemin muihin osiin. Tässä tarkastellaan yhteiskunnan roolia kilpailukyvyn vahvistamisessa. 

Suomi tarvitsee laaja-alaisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan kansallisen menestymisstrategian, jolla varmistetaan Suomalaisten asemat maailman kilpailukyvyn kärjessä myös tulevaisuudessa.

Yhteiskunnan kehittämisstrategia perustuu tässä prosessien uudistamisen malleihin. Mallin lähtökohtana on:

• prosessiajattelu

• asiakaslähtöisyys

• verkostojen hyödyntäminen

• tietotekniikka ja tiedolla ohjaaminen

• systeemisyys

• tasapainoinen ja kestävä kehittäminen

Mallissa strategisen kehittämisen tarkastelukulmia ovat tehtävä, prosessit ja tulos. Lähtökohtana on asiakastarpeiden ja toimintaympäristön muuttuminen.

Toiminta- ja kilpailuympäristön analyysit strategian pohjaksi

Toimintaympäristöanalyysi ei luo tasapainoista kuvaa Suomen tulevaisuudesta. SWOT –analyysissä vahvuudet ja mahdollisuudet hallitseva vielä, mutta uhkat ja niiden tuomat heikkoudet nostavat päätään.

Suomen uhat

  • Kehittyvässä ja globalisoituvassa maailmassa kilpailutilanne kiristyy jatkuvasti kaikilla perinteisillä tuotannonaloilla
  • Erityisesti Aasian uudet kehittyvät taloudet oppivat nopeasti korkean teknologisen kulttuurin, jolloin hintakilpailu korostuu myös suomalaisilla vahvuusalueilla
  • Niin sanottu Kiina-ilmiö vie yrityksiä ja työpaikkoja ulkomaille
  • Suomi ei ole vetovoimainen sijoituskohde pääomille
  • Yhteiskunnan kyvyttömyys nähdä ajoissa kehittämishaasteita ja kyvyttömyys aikaansaada toimenpiteitä
  • Resurssien vähenemisestä tai yhteiskunnan jakautumisesta johtuen syntyy kansakunnan kahtiajakoa ja syrjäytymistä

Suomen mahdollisuudet

  • Uusien talouksien vahvistuminen avaa markkinoita uusille korkean jalostusasteen tuotteille
  • Kansainvälisillä markkinoilla on löydettävissä tilaa pienen korkean teknologian maan innovaatioille ja tuotteille
  • Suomella on hyvät suhteet ulkomaihin ja hyvä maine kilpailukykyisenä maana
  • Tuotannon painopisteen siirtyessä yhä enemmän aineettomiin hyödykkeisiin Suomen sijainnin esteet poistuvat tuotteiden jakelussa ja logistiikassa

Suomen vahvuudet

  • Suomi tunnetaan kansainvälissä kilpailukykyvertailuissa maailman kärkimaana
  • Suomella on kehittynyt teknologia ja vahvoja osaamisalueita
  • Suomi on vakaa ja ennustettava yrittämisen toimintaympäristö
  • Korkea elintaso, kansalaisten turvallisuus ja kehittyneet palvelut antavat ponnistuspohjaa kehittymiselle
  • Väestön korkea ja laaja koulutustaso ja halukkuus oman itsensä kehittämiseen luovat maaperää innovaatioille
  • Väestöllä on myönteinen suhtautuminen modernin elinympäristön rakentamiseen
  • Yhteiskunnassa on korkea koheesio ja suhteellisen yhteinen näkemys kehityksen päämääristä
  • Suomi on yhtenäiskulttuuri ja sillä on hallittavan kokoinen talous
  • Hallinnon laatu on kansainvälistä kärkitasoa
  • Suomi on verkottunut ja informaatioteknologiaa hyödyntävä yhteiskunta

Suomen heikkoudet

  • Kilpailukykytuloksistaan huolimatta Suomi ei ole riittävästi adaptoitunut tulevaisuuden kilpailutilanteeseen
  • Työssä käyvien osuus ja kokonaistyöaika pienenevät heikentäen veropohjaa
  • Väestön ikärakenne vanhenee tuoden monia kustannuksia lisääviä seurannaisvaikutuksia
  • Suhde palkkatason, tuottavuuden ja verotuksen välillä on kääntymässä epätasapainoon
  • Leveän osaamispohjan päällä huippujen kärki ohut
  • Julkisella sektorilla on epäselväksi koetun omistajapolitiikan johdosta vaikeuksia uudistumiseen

Suomen kilpailukyvyn ydinasioita ovat osaamisen vahvistaminen, tuotekehitys ja korkea laatu. Suomen strategiassa on etsittävä tasapaino kumppanuuksien rakentamisen, puoleensavetävyyden ja toisaalta rohkean aloitteellisuuden ja hyökkäävän pelityylin kanssa. Suomalaisella kustannusrakenteella voidaan menestyä vain kehityksen eturintamassa ja innovaatioiden kärjessä.

Suomen strategia

Missio

Yhteiskunta tukee yritysten kilpailukykyä, kansalaisten hyvinvointia ja kestävää taloudellista, sosiaalista ja ekologista kehitystä yhteiskuntapolitiikoilla, avoimella ja demokraattisella hallinnolla ja järjestämillään palveluilla.

Arvot

Arvot perustuvat kansainvälisen talouden pelisääntöjen tunnustamiseen, modernin kansalaisyhteiskunnan ihmisten perusoikeuksiin ja vapauksiin sekä yhteisvastuun arvoperustaan. Toimivia arvoja voidaan etsiä mm. seuraavista:

  • Yhteiskunnallinen demokratia, vapaus ja ihmisoikeudet
  • Yrittäjyyden ja työn tekemisen edellytysten tukeminen
  • Rohkeus ja kyky uudistua
  • Pitkäjänteinen sitoutuminen kestävään taloudelliseen, sosiaaliseen ja luonnon kehitykseen

Visio

Suomi on turvallinen ja joustava uutta teknologiaa, uusia innovaatioita kehittävä korkean laadun ja kilpailukyvyn kärkimaa, avoin ja kansainväliseen yhteistyöhön kykenevä vetovoimainen toimija, jossa on hyvä asua, yrittää ja tehdä työtä.

Päämäärät

  1. Suomi säilyttää ja vahvistaa asemiaan maailman kilpailukyvyn kärkimaana

  2. Suomi on avoin, innostava ja turvallinen maa elää, opiskella ja tehdä työtä

  3. Suomi tukee omalla toiminnallaan ja kansainvälisellä vuorovaikutuksella oikeudenmukaista ja kestävää taloudellista, inhimillistä ja ekologista kehitystä

Kriittiset menestystekijät

Saavuttaakseen päämääränsä Suomen on onnistuttava kriittisissä menestystekijöissä:

  1. Yritysten innovaatiokyky
  2. Laaja yleissivistävä koulutus ja kansainvälisen tason huippuosaaminen
  3. Yhteiskunnan ennustettavuus, koheesio ja sosiaalinen turvallisuus
  4. Julkissektorin rakenteiden ja toimintamallien uudistaminen
  5. Yhteiskunnallisen ohjaustiedon kehittäminen ja tiedolla ohjaaminen
  6. Kansallisen laatuohjelman kehittäminen tukeutuen verkostomalliin ja tietoteknologian soveltamiseen

Yritysten innovaatiokyky

Suomen paikka globaalissa kilpailussa määrittyy sen asemasta on korkean elintason maana. Korkea elintaso merkitsee yhteiskunnalle ja yrityksille korkeita kustannuksia. Suomen strategia ei voi jatkossakaan perustua tuotteiden alhaiseen hintaan, sellaiselle mallille on paremmat osaajat. Suomi voi menestyä vain ylivoimaisella osaamisella ja differoinnilla. On löydettävä jatkuvasti sellaisia uusia tuotteita ja uutta osaamista, joista ollaan valmiita maksamaan maailmanmarkkinoilla. On kuljettava niiden valtioiden ja yritysten edellä, jotka kopioivat osaamista ja kilpailevat hinnalla.

Teknologian ensimmäisen aallon harjalla kulkevilla yrityksillä pitää olla kykyä innovaatioihin ja korkeaan laatuun. Niitä luodaan turvallisessa toimintaympäristössä osaavan ja motivoituneen henkilöstön turvin. 

Jatkossakin myös hinnalla on väliä. Riittävän kalliit tuotteet eivät mene kaupaksi ylivoimaisillakaan ominaisuuksilla. Lisäksi on huomioitava, että myös alemman kustannustason maat kehittävät osaamistaan. Innovaatioiden, laadun ja osaamisetumatkan tarvittava pituus riippuu Suomen kustannustasosta suhteessa kilpailijoihin. Jos huolehdimme työvoimakustannusten kilpailukyvystä, meillä on hieman vähemmän kiire juosta kanssakilpailijoidemme edellä. Suomalaisen työn asema suhteessa automaatioon tai ulkomaiseen kilpailuun riippuu sen hinta-laatu -suhteen edullisuudesta, kun taloudellisuusvertailuja tehdään. Jos automaatio on ihmistyötä edullisempaan, siirrytään automaatioon, jos kilpailijamaissa tehdään halvemmalla, tuotanto siirretään sinne. Työntekijöiden tulee voida vapaasti tehdä työvoimansa hintakilpailukykyä koskevat valinnat. Tämä ei saa johtaa mielivaltaan tai työntekijöiden järjestäytymisen esteisiin. Yritysten johto voi johtaa joukkoja edestä päin. Johdon esimerkki omien etujen tinkimisessä avaisi aidon halun myös työntekijäpuolella uudelleenarvioida omaa rooliaan ja vakiintuneita toimintatapoja edunvalvonnassa. On löydettävä tasapaino, joka ylläpitää työllisyyttä ja samalla kannustaa yrityksiä tuotantoteknologian, tuottavuuden ja tehokkuuden kehittämiseen. 

Laaja yleissivistävä koulutus ja kansainvälisen tason huippuosaaminen 

Kansalaisten koulutustaso ja työntekijöiden osaaminen ovat menestyksen ydinasia. Koulutusinvestointi on tulevaisuusinvestointi. Suomalainen koulutus on laadukasta laajuussuunnassa. Sen kärkeä pitää terävöittää. Ennakkoluuloton mittari tavoitteiden toteutumisessa ovat Nobel-palkinnot ja suomalaisten tutkimuslaitosten ja tutkimuksen sijoittuminen kansainvälisessä vertailussa.

Yhteiskunnan ennustettavuus, koheesio ja sosiaalinen turvallisuus 

Yhteiskunnan, hallinnon ja julkissektorin tuotteita ovat politiikat, lainsäädäntö ja palvelut. Niillä yhteiskunta luo puitteita yrittämiselle ja edellytyksiä kilpailukyvylle. Lainsäädäntö luo kehitykseen vakautta ja ennustettavuutta. Kilpailukyvyn kannalta lainsäädännössä tärkeätä ovat sisällöt, yksinkertaisuus ja selkeys.

Mahdollisuus kehitykseen kytkeytyy hyvinvoinnin, vakauden ja turvallisuuden säilyttämiseen. Niin syntyvät olosuhteet, jotka takaavat yhteiskunnan koheesion ja vakauden. Panostus vakauteen on tulevaisuussijoitus. Keskeisesti juuri tämä seikka on vienyt Suomen kilpailukykyvertailujen kärkipaikoille. Turvallisuutta ja koheesiota tuetaan työlainsäädännöllä, työelämän pelisäännöillä ja hyvinvointipolitiikoilla. 

Kun työelämää koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan, kannattaa olla maltillinen. On hyödyllistä arvioida työmarkkinoiden keskitetyn ohjauksen purkamista ja sopimusvapauden ja paikallisen sopimisen lisäämistä. Uudistuspyrkimyksillä ei kuitenkaan kannata riskeerata malleja, jotka ovat luoneet vakaan kehittämisympäristön teollisuudelle ja liike-elämälle.

Julkissektorin rakenteiden ja toimintamallien uudistaminen  

Voisiko kuntien palvelutuotannon tehokkuusajattelun lähtökohtana olla dynaaminen malli kunnasta. Perinteisen funktionaalisen organisaatiorakenteiden ja mallien tilalle tuotaisiin prosessiajattelu, jossa julkisten tehtävien organisointi tapahtuisi prosesseille. Erilaisilla tehtävillä olisi erilainen toteutuksen organisointi ja rakenne.

Kuntaa voidaan tarkastella 

  1. Kunta kotipaikkana
  2. Kunta päätöksenteon ja demokratian foorumina 
  3. Kunta palvelujen järjestäjänä

Kunta kotipaikkana

Ympäristöpsykologisen ajattelun mukaan ihminen kehittyy ja muodostuu persoonaksi suhteessa toisiin ihmisiin ja suhteessa ympäristöönsä. Keskiajalla paikka liitettiin ihmisten nimiinkin: Fransiskus Assisilainen (1181-1226), Tuomas Akvinolainen (1224-1274). Yhä vieläkin ihmiset mieltävä identiteettinsä keskeisesti suhteessa synnyin- tai asuinpaikkaansa. Muutosten maailmassa kotikaupunki ja -kunta edustavat ihmisille tutkimustenkin mukaan pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Ihmiset haluavat uusia malleja ostamissaan tuotteissa ja voivat hyväksyä uuden ilmeen kulmaravintolassa. Asuinpaikaltaan he odottavat pysyvyyttä. Kuntien lopettaminen, liittäminen ja uudelleen nimeäminen on siten syvällisesti ihmisen identiteettiin vaikuttava asia. Kuntien toiminnallista tehokkuutta tulee kehittää tavoilla, jotka eivät muodosta uhkaa ihmisten perustellulle kotipaikkarakkaudelle ja uskollisuudelle.

Kunta päätöksenteon ja demokratian foorumina

Kansalaisten poliittinen osallistuminen on jatkuvasti hiipunut myös kunnissa. Likikään kaikki ihmiset eivät tunne kunnallista päätöksentekoa omakseen. On varmaa, että ihmisten hämmennys lisääntyy kuntien vapaaehtoisten ja etenkin pakkoliitosten yhteydessä. Uudiskunnissa kansalaiset todennäköisesti vähentävät äänestämistä. Kuntaliitokset kaventavat siten demokratiaa ja vieraannuttavat kansalaisia edelleen demokratiasta. Muutenkin on ristiriitaista laajentaa pienissä kunnissa vaalipiirejä, kun suurissa kunnissa yritetään samanaikaisesti luoda kuntalaisille läheisempää suhdetta päätöksentekoon kunnanosavaltuustojen, lastenparlamenttien yms. keinoin. Toimivalle demokratialle vähintäänkin 5000-10 000 tuhannen asukkaan väestöpohja on riittävä vaalipiirin minimikoko.

Kunta palvelujen järjestäjänä

Useissa kunnissa on menossa hallinnon ja toimintamallien kehittäminen, Uudistusten eri osat toimivat samaan suuntaan. Tavoitteena on uudistaa syvällisesti tapaa, jolla hyvinvointipalvelujen järjestäminen ja tuottaminen toteutetaan.

Prosessimalleja tavoittelevissa uudistuksissa organisaatioita kehitetään matriisiorganisaatioiksi, joissa perinteisen funktionaalisiin osastoihin perustuvaa pystysuuntaista organisaatiorakennetta täydentävät prosessien mukaisesti yli osastorajojen etenevät vaakasuuntaiset prosessilinjat. Prosessien kehittämisen keskeinen vaatimus kuuluu: keskity ydinprosessiin. Organisaatiossa kaiken toiminnan tulee johdonmukaisesti tukea asiakkaaseen kohdistuvaa ja hänelle arvoa tuottavaa prosessia. Palvelujen tehostamista voitaisiin toteuttaa joustavasti peruspalvelupiirejä muodostamalla. Erikoistason palveluille on jo olemassa mm. erikoissairaanhoitopiirejä. Piirijakoa voitaisiin käyttää myös peruspalvelupiirien muodostamisessa. Eri tehtävissä voisi olla juuri tehtävälle mielekkäitä piirijakoja, mutta järjestelmien hahmotettavuus ja ymmärrettävyys puoltavat tukeutumista olemassa oleviin rakenteisiin.

Kunnissa hallinnollisten tukiprosessien tehokas järjestäminen merkitsee usein eriyttämistä ydinprosessista ja keskittämistä talouden, hallinnon ja muihin palvelukeskuksiin. Muutoksen logiikka johtaa edelleen palvelukeskusten liikelaitostamiseen ja pidemmällä tähtäimellä yhtiöittämiseen. Tässä saattaa olla yksi ratkaisu kuntatalouden ongelmiin, joilla on perusteltu tarvetta kuntien pakkoliitoksiin. Ulkoistamalla kuntien hallintopalveluja valtakunnallisesti toimiville yksityisille palveluntuottajille voitaisiin hallinnollisia päällekkäisyyksiä poistaa ja näin lisätä tehokkuutta ja taloudellisuutta.

Tehokkuutta tavoitteleva ulkoistaminen merkitsee painetta työttömyyden kasvuun. Se lienee kuitenkin ainoa keino, jos kansalaisilla ei ole halukkuutta kustantaa nykyistä hallintorakennetta. Tosin kansalaiset ovat toistuvasti esimerkiksi Stakesin selvityksissä ilmaisseet halukkuutensa osallistua nykyisten kustannusten rahoittamiseen mieluummin kuin romuttaa nykyinen hyvinvointiyhteiskunta. Hyödyntämällä väestön ikärakenteen muutosten aiheuttamaa työntekijöiden luontaista poistumaa voitaisiin saada aikaan hallittu rakennemuutos.

Tehokkuutta voidaan lisätä myös kuntien palvelujen tieto-ohjausta kehittämällä. Nykyisin kaikki yli 400 kuntaa tekevät ja hankkivat päällekkäin tosistaan riippumatta asiakastieto-, laatu- ym. järjestelmiä. Päällekkäisyys on tehotonta ja kallista. Ennen muuta se vaikeuttaa laadukasta tieto-ohjausta. Uudella toimintakulttuurilla ja tukeutumalla moderniin informaatioteknologiaan informaatioyhteiskunnasta voitaisiin luoda aito tietoyhteiskunta. Kunnissa tulisi kehittää standardeja laadun ja hyvinvoinnin kärkimittareita, hyvinvointi-indikaattoreita ja hyvinvointi-indeksiä, jota seuraamalla voidaan luoda ohjaustietoa ja teoriaa hyvinvoinnin kehityksestä. Kunnista olisi mahdollista muodostaa nykyteknologialla kytkettyjä ”neuraaliverkkoja”, jossa keskeisiä hyvinvointiin vaikuttavia prosesseja ohjattaisiin tilastollisen prosessinohjauksen menetelmin.

Tällä tavoin muutoksia hahmottelemalla kunnallinen identiteetti, paikalliskulttuuri, demokratia ja palvelut voisivat jäädä nykyiseen kuntarakenteeseen samalla, kun saataisiin aikaan tehokkuutta hallintoon ja säästöjä kuntatalouteen.

Yhteiskunnallisen ohjaustiedon kehittäminen ja tiedolla ohjaaminen

Yhteiskunnan kehitys voidaan nähdä prosessina, jota voidaan ohjata mm. laatutoiminnan piirissä kehitetyin prosessinohjauksen menetelmin. Kansainvälisestä kilpailuasemasta, yrittämisen edellytyksistä, koulutuksesta ja kansalaisten hyvinvoinnista on olemassa tilastoitua informaatiota, jota voitaisiin jalostaa yhteiskunnallisten prosessien ohjaustiedoksi. Suomesta voitaisiin tehdä informaatioyhteiskunnan sijasta aidosti tietoyhteiskunta, jossa koko yhteiskuntaa ohjattaisiin tiedolla.

Timo Tuurala