Huom. Osoittaessasi hiirellä viitattuja jakeita, esiin pitäisi avautua raamattuikkuna, jossa jakeen teksti on nähtävissä. Jos ikkunaa ei avaudu, niin tarkista selaimen asetukset ja aktivoi JavaScript sekä salli lisäikkunoiden avaaminen.
Tutustu myös sivuihin 1 ja 2, joissa on tutkittu miten Vanhan testamentin JHVH jakeet ja Uuden testamentin Jeesuksesta kertovat jakeet käyvät yksiin.
Tämän dokumentin kotisivu on osoitteessa http://raamattu.cante.net
Tämä dokumentti on julkaistu Creative Commons 3.0 tai oman valintasi mukaan sitä uudemman lisenssiversion alaisuudessa. Lisenssin puitteissa on sallittua kopioida, julkaista ja levittää; otteita tai kokonaan; sähköisesti tai ei-sähköisesti; tämän dokumentin materiaalia ilman erikseen pyydettyä suostumusta.
Kaikki ilman merkintää tai merkinnällä KR38 varustetut suomenkieliset raamatun jakeiden lainaukset ovat vuoden 1933(VT)/1938(UT) kirkkoraamatun painoksesta.
UM-merkintä viittaa vuoden 1995 Uuden Maailman käännökseen, jonka tekijänoikeudet kuuluvat Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania/New York ja International Bible Students Association -yhdistyksille, jota suomessa edustaa Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta ry. Kyseisestä organisaatiosta käytetään myös nimitystä Vartiotorni-seura ja asiayhteydessä siihen viitataan lyhyemmin sanoilla seura tai järjestö.
KIT-kirja viittaa Vartiotorni-seuran julkaisemaan Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (1985) -teokseen, joka sisältää Uuden testamentin alkuperäisen sanasta sanaan kreikka-englanti tekstin. Puhu perustellen käyttäen Raamattua (1987) -kirja on yksi Vartiotorni-seuran julkaisemista Raamatun tutkiskeluun ja sen selittämiseen opastavista teoksista.
Kaikki Vartiotorniseuran suomenkieliset tai englanninkieliset lainaukset ja valokopiot kuuluvat Watchtower Bible And Tract Society, Pennsylvania/New York ja International Bible Students Association -yhdistyksille. Kansainvälisen tekijänoikeuslainsäädännön ja Suomen sitaattioikeuden perusteella otteita on lainattu tutkimusta varten esittämällä lainaus joko tekstinä tai suoraan alkuperäisestä teoksesta siirrettynä kuvatiedostona käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi sekä erilaisten käsitysten vertailemiseksi. Kuvia alkuperäisistä teoksista on käytetty, jotta lukija voisi varmistua siitä, että tutkittavissa aiheissa alkuperäisen teoksen sanomaa ei ole vääristelty tai tekijöiden moraalisia oikeuksia loukattu.
Kaikki sivulla olevat tekstit, kuvat ja linkit on esitetty tutkimusta ja tarkastelua varten, ilman että kirjoittaja saa niistä mitään rahallista tai muutoin mitattavaa vastinetta tai muuta maksua palkkioksi julkiselta yhteisöltä, yhdistykseltä, yksityiseltä työnantajalta, seuralta, uskonnolliselta järjestöltä tahi muulta taholta. Sivuista koituneista kustannuksista ja muista ylläpitokuluista on kirjoittaja vastannut itse. Kyseessä on yksityinen kirjoitus, jonka tulokset tekijä haluaa tarjota yleiseen käyttöön kriittistä uskonnollisia yhdyskuntia koskevaa keskustelua varten.
Mikäli sivuilla esiintyy virheellistä informaatiota, huomautukset ja korjausehdotukset pyydetään osoittamaan kotisivulla mainittuun sähköpostiosoitteeseen. Virheelliset tiedot oikaistaan. Tekijä on vilpittömässä uskossa pyrkinyt tukeutumaan mahdollisuuksien mukaan lainauksissa ja yhteenvedoissa alkuperäisiiin tai muutoin yleisesti ja julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin.
Koko Uusi testamentti puhuu yhdestä ja ainoasta henkilöstä: Jeesuksesta. Raamatun tärkein kysymys onkin: kuka Jeesus on ja mitä Raamattu hänestä kertoo? Onko hän Vartiotorniseura hallintoelimen opetusten mukaan luotu olento ts. enkeli; arkkienkeli Mikael, vai onko hän Kristinuskon opettama kaikkivaltias Jumala? Tämä on koko Raamatun tärkein kysymys. Saammeko me polvistua, palvoa ja huutaa avuksi Jeesusta vai onko meidän osoitettava palvonta vain Jehovalle? Tämän kysymyksen ratkaiseminen vaikuttaa myös siihen pelastaako usko Jeesukseen meidät vai onko meillä Vartiotorniseura hengellisen johdon opetuksen mukaan pelastuksen odote Jehovan tahdon tekemisessä ts. hänelle kunniaa tuottavien tekojen kautta?
Tämä dokumentti sisältää pääasiassa Vartiotorniseura ts. Jehovan todistajat -järjestön Jeesuksen persoonaan liittyvien opetusten tarkastelua jakeen 1. Tess. 5:21 sanoin: "mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" (vrt. Apt. 17:11; 1. Joh. 2:27). Vartiotorniseura hengellinen johto, opillista linjaa valvova hallintoelin, koostui vuonna 2000 presidentti Don Adamsin tekemien uudelleenjärjestelyjen jälkeen 7:stä henkilöstä. Vastaava kokonnpano päättää Vartiotorniseura opetuksen linjauksista, sisällöstä ja opetuksien muutoksista tänäkin päivänä. Lukija voi tässä dokumentissa esitettyjen jakeiden valossa tarkastella minkälaisella pohjalla muutamasta ihmisestä koostuvan järjestön hallintoelimen opetus Jeesuksesta lepää (Matt. 7:24, 25, 26, 27; ks. lisäksi 2. Kor. 4:2). Kaikille esiin tarkastelluille opetuksille on asetettu kysymys: "pohjautuvatko opetukset Raamatun ilmoitukseen? Kestävätkö opetukset Raamatun omien sanojen valossa?" Jos totuus on yksistään löydettävissä Raamatun sanoin, ja se totuus ei ikinä muutu, niin Raamatusta yksin voimme ammentaa vastaukset. Järjestö julkaisee lehtistä, joka sisältää yleistä tietoa organisaatiosta ja siitä se opettaa. Lehtisen otsikon "Keitä he ovat?" alta voimme lukea, että järjestön suhtautuminen Raamattuun on vakavaa ja että myös heidän antamaa opetusta tulee koetella:
"Heille on erittäin tärkeää, että heidän uskonkäsityksensä perustuvat Raamattuun eivätkä pelkkiin ihmisten oletuksiin tai uskontunnustuksiin. (...) kun opetukset esitetään Raamatun totuuksina (...) Jehovan todistajat uskovat, että kaikkien uskonnollisten opetusten yhdenmukaisuus henkeytetyn Raamatun kanssa tulisi koetella (...) riippumatta siitä, esittävätkö he itse noita opetuksia vai muut. He kehottavat lämpimästi sinuakin tekemään näin keskustellessasi heidän kanssaan". (Lehtinen Jehovan todistajat – keitä he ovat – mihin he uskovat, 2001, sivut 3 ja 4. Julkaisija: Jehovan todistajat. Korostukset lisätty.)
Tämä dokumentti tutkii ainoastaan Raamatun omia sanoja viittaamalla jakeisiin ja niiden sisältämään sanomaan. Järjestön eräässä kirjassa opastetaan tunnistamaan oikea opetus ja se sen sanoihin voi yhtyä kuka hyvänsä Raamattua arvostava ihminen. Seuraavat sanat tulisi pitää mielessä jokaista opetusta arvioitaessa:
Ei voi olla kahta keskenään ristiriitaista totuutta. Jompikumpi on totta, mutta eivät molemmat. Vilpitön uskominen johonkin ja tuon uskon mukaan toimiminen ei tee uskomusta oikeaksi, jos se todellisuudessa on väärä. Miten suhtautuisit, jos sinulle esitettäisiin todisteet uskomuksesi virheellisyydestä? Sanokaamme esimerkiksi, että matkustat autolla ensimmäistä kertaa jonnekin. Sinulla on tiekartta, mutta et ole käyttänyt aikaa sen huolelliseen tutkimiseen. Joku on kertonut sinulle, mitä tietä sinun on ajettava. Sinä luotat häneen. Uskot vilpittömästi, että tie, jonka hän on neuvonut sinulle, on oikea. Miten suhtaudut, jos joku osoittaa sinulle tuon erehdyksen? Entä jos hän näyttää sinulle omasta kartastasi, että olet väärällä tiellä? Estäisikö ylpeys tai itsepäisyys sinua myöntämästä, että olet väärällä tiellä? Jos siis saat Raamattua tutkiessasi tietää olevasi väärällä uskonnollisella tiellä, ole halukas muuttamaan suuntaa. Vältä leveää tuhoon johtavaa tietä ja siirry elämään johtavalle tielle! (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 32, 33. Julkaisija: Jehovan todistajat. Korostukset lisätty.)
Jos olet todella pohtinut tämän kirjan aiempia lukuja ja miettinyt niissä esiintyviä raamatunpaikkoja, niin olet tutustunut Jumalan sanan perusopetuksiin. Mutta entäpä jos sen uskonnollisen järjestön opetukset, johon sinä kuulut, eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan opetuksen kanssa? Ratkaistavanasi on silloin tärkeä kysymys. Kysymys siitä, päätätkö hyväksyä Raamatun totuuden vai hylätä sen niiden oppien vuoksi, joita Raamattu ei tue. Ratkaisu on tietenkin omassa vallassasi. Mutta sinun tulisi harkita huolellisesti. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 188. Korostukset lisätty)
|
|
Kuva 1. Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia -vuosikirja, 1993, sivu 120
|
Olkoon saatteeksi tutkintaan myös Raamatun omat sanat. Älä usko mitään lukemaasi suoraan, vaan varmista kaikki lukemalla jakeet, joihin tekstissä viitataan.
Vanha testamentti kertoo Jumalan valitusta kansasta, Israelista ja sen vaiheista ja ennustaa tulevasta Messiaasta. Uusi testamentti keskittyy Jeesukseen ja hänen työhonsä. Kristinuskon ja Vartiotornin hallintoelimen maaritelemät opit eroavat eniten juuri käsityksessä siitä, kuka Jeesus on. Kristinusko opettaa, että Jeesus on Jumala, joka ottaa uskovat kuoleman jälkeen luokseen taivaaseen, pyhyyteen ja kirkkauteen. Vartiotorni-seura taas kuvaa Jeesuksen Jehovan ensimmäisenä luomana olentona: arkkienkeli Mikaelina. Molemmat eivät voi olla oikeassa tulkinnoissaan Jeesuksesta. Jeesuksen persoonan tarkastelu on avain koko Raamattuun:
Yllä olevissa jakeissa esiintyvä kreikan makarios-sana, jonka UM kääntää onnellisuus-sanalla ja KR38 autuus-sanalla, viittaa tulevaisuuteen. Sanaa käytetään mm. jakeissa Ilm. 14:13, 19:9, 20:6, 22:7, 17. Vastaavaa verbiä makarismos, autuaaksi julistaminen, käytetään jakeissa Room. 4:6, 9, 15, joissa UM kääntää onnellisuus-sanalla ja KR38 kääntää vanhurskaus-sanalla. Kysymys Jeesuksesta siten äärimmäisen tärkeä jokaisen tulevaisuudelle. Uskoon Jeesukseen ja siihen kuka hän oikein on, kulminoituu koko pelastuksen toivo. Sana puhuu pojan tunnustamisesta: siksi joka hän on.
Uuden testamentin sanomaa tutkiessa herää kysymys, onko todellakin Jeesus sen keskipiste vai viitataanko eniten esimerkiksi Jumalaan tai paratiisiin? Asian selvittämiseksi alla on esitetty pieni tilastollinen analyysin sanoista ja niiden esiintymisien lukumääristä. Aineistossa on keskitytty ainoastaan Uuden testamentin kirjoihin siksi, että ne kertovat Jeesuksen tarjoamasta liitosta kaikille ihmisille. Me kuulumme Uudessa liiton ihmisiin ja ainoa kirja, joka kertoo tästä Uuden liiton tärkeydestä on Uusi testamentti.
Seuraavassa ovat tulokset evankeliumien kaikista sanoista. Haussa käytettiin ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/texts/finnish/33,38/ UT.tar.gz:n tiedostoja 00_Mt, 01_Mk, 02_Lk ja 03_Jh. Aineiston analyysi osoitti, että ja-sana esiintyi eniten (4731/70091; 6.75 %), tämän jälkeen hän-sana (1610/70091; 2.30 %) ja seuraavaksi eniten esiintymiä oli on-sanalla (1210/70091; 1.73 %). Yksittäisten sanojen esiintymisten prosenttimäärät koko sanastosta olivat siis hyvin pienet. Prosentit on suhteutettu seuraavasti: jos ja-sana esiintyy eniten, 4731 kertaa, niin Jeesuksesta kertovia sanoja tähän suhteutettuna on 689/4731 × 100 % = 14.6 %. Analysointia varten rakennettin ohjelma, joka käytti Regular Expression -sääntöjä ja hash-taulukointia, joihin yksittäiset sanat talletettiin laskentaa varten.
löydettyjä sanoja
| sanoja yhteensä
| | prosentuaalisesti kaikista sanoista
| | | suhteutettuna ja-sanaan, joka esiintyi 4731 kertaa
| | | |
689/70091 0.98% 15% krist|jeesu|messia|voidel|vapaht|lunast
468/70091 0.67% 10% jeesus
324/70091 0.46% 7% jumal
314/70091 0.45% 7% isä
313/70091 0.45% 7% lapsi (opetuslapsi, "jumalan lapseksi" ...)
232/70091 0.33% 5% ihmi
197/70091 0.28% 4% usko
164/70091 0.23% 3.5% taiv
158/70091 0.23% 3% katu|paran|käänty
152/70091 0.22% 3% tahd|tahto
131/70091 0.19% 3% todist|saar|julis
126/70091 0.18% 3% sana
120/70091 0.17% 2.5% valtakun
117/70091 0.17% 2.5% israel|juutal
115/70091 0.16% 2.5% rukoil|^ano
98/70091 0.14% 2% rakka|rakas
80/70091 0.11% 2% vanhursk|autua|pyhi
78/70091 0.11% 1.5% synti|synnit
77/70091 0.11% 1.5% rukoil
62/70091 0.09% 1% lanke|lange|kumar|palvo|palvelus
53/70091 0.07% 1% "Jumalan valtakunta"
48/70091 0.07% 1% henki
36/70091 0.05% 1% pelast
27/70091 0.04% 1% helvet|kiris|tulikiv|sammu
(ks. "hammasten kiristys" ja
"sammumattomaan tuleen")
19/70091 0.03% 0% sielu
11/70091 0.02% 0% helvet
7/70091 0.01% 0% lunast|lunna
1/70091 0.00% 0% paratii |
Seuraavassa on samat haut, mutta nyt koko Uuteen testamentiin kohdistettuna:
löydettyjä sanoja
| sanoja yhteensä
| | prosentuaalisesti kaikista sanoista
| | |
| | |
1575/150658 1.05% krist|jeesu|messia|voidel|vapaht|lunast
1459/150658 0.97% jumal
625/150658 0.41% usko
557/150658 0.37% jeesus
512/150658 0.34% isä
437/150658 0.29% ihmi
405/150658 0.27% todist|saar|julis
366/150658 0.24% rakka|rakas
366/150658 0.24% vanhursk|autua|pyhi
323/150658 0.21% tahd|tahto
313/150658 0.21% taiv
290/150658 0.19% sana
276/150658 0.18% israel|juutal
224/150658 0.15% lapsi
222/150658 0.15% rukoil|^ano
197/150658 0.13% synti|synnit
194/150658 0.13% katu|paran|käänty
156/150658 0.10% rukoil
150/150658 0.10% valtakun
150/150658 0.10% lanke|lange|kumar|palvo|palvelus
148/150658 0.10% henki
73/150658 0.04% "Jumalan valtakunta"
55/150658 0.04% sielu
39/150658 0.03% helvet|kiris|tulikiv|sammu
22/150658 0.01% lunast|lunna
12/150658 0.01% helvet
3/150658 0.00% paratii |
Jos Jeesus otettaisiin pois Uudesta testamentista, mitä jäisi jäljelle? Entä mitä Vanhasta testamentista jäisi jäljelle, jos Jeesuksesta kertovat profetiat, ennustukset, otettaisiin sieltä pois? Jeesus sanoi, että koko Vanha testamentti todistaa hänestä (Luuk. 24:27; Joh. 5:39; Apt. 7:52). Yllä olevan aineiston valossa Raamatun sanoma Uuden liiton ihmisille, avautuu vain, jos keskipisteenä on Jeesus ja hänen tutkimisensa.
Jehovan todistajat -järjestön jäsenen on hyvä tietää keskustelussa Jumalan persoonasta, että Kristinuskon mukaan Jeesus ei ole sama persoona kuin Raamatun Uuden testamentin Isä. Yhdistynyttä persoonaa Jeesus = Isä ei kristinuskossa ole milloinkaan opetettu. Järjestön hallintoelin on saattanut julkaisuissaan levittää epätarkkaa tietoa siitä, että kristityt uskoisivat Jeesuksen, Pyhän Hengen ja Isän oleva yksi ja sama persoona. Tämä käsitys on virheellinen. Kristinuskossa kukin on aina ollut oma yksilöllinen persoonansa. Kun Jeesus kuoli ristillä, ei voida sanoa "Jumalan kuolleen ristillä", kuten järjestön hallintoelin virheellisesti antaa ymmärtää kristinuskon opetuksista.
Kristinuskon mukaan Jeesus oli kokonainen ihminen maan päällä. Hän ei ollut maan päällä jotenkin puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen, jotenkin jumalihminen tai ainoastaan hurskas tavallinen ihminen. Hän oli 100 prosenttisesti ihminen ja 100 prosenttisesti Jumala. Nämä molemmat osat Jeesuksessa olivat täydellisesti sekoittuneena toisiinsa (Room. 1:1, 2, 3, 4). Kysymyksessä on sama, kuin sielun ja ruumiin olevan täydellinen sekoittuminen ihmisessä. Raamattu sanoo, että näitä kahta ihmisen ominaisuutta ei voi erottaa toisistaaan (Hepr. 4:12). Jeesus oli ihminen, Jumala lihaan tullut. Maan päällä Jeesus ihmisyydessään koki täysin samat asiat kuin muutkin ihmiset. Hän tunsi ja hän koko kiusauksia. Jeesus on jumaluuden puolesta Isän vertainen, mutta maan päällä eläessään ihmisyyden puolesta Isää vähempi.
Kristinuskon käsitystä Jumalasta voisi kansanomaisesti verrata perheeseen, jonka nimi on vaikkapa Virtanen. Siihen kuuluvat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kukin heistä on "Virtanen", mutta silti samanaikaisesti jokainen on oma yksilönsä. Tässä mielessä voidaan asia rinnastaa kuten sanontaan: Pekka on ihminen, Matti on ihminen ja Seppo on ihminen. Termejä "Jumala" ja "Jehova" voi käyttää kuten sukunimeä tai kuten termiä toisesta olomuodosta – erotuksena luoduista olomuodoista kuten ihmisistä, eläimistä ja enkeleistä. Nimitys Jehova ei ole kristinuskossa ainoastaan Isän nimi, vaan se on yhtä aikaa myös Jeesuksen nimi (Ilm. 19:11, 12, 13, 16; vrt. nimen ylistys Apt. 19:17 ja Ilm. 15:4). Siis ikäänkuin: Isä Jehova, Poika Jehova, tai Isä Jumala Kaikkivaltias, Poika Jumala Kaikkivaltias; samaan tapaan kuin perheestä sanottaisiin Matti Virtanen, Pekka Virtanen. Se miksi Kristinuskossa Jehova-sana ymmärretään näin, johtuu Uudessa testamentissa olevista Vanhan testamentin lainauksista, joissa "VT:n Jehova" lainataan suoraan samoin sanoin Jeesukseen. Jos Vanhan testamentin Jehovan sanoja sovelletaan yksi yhteen Jeesukseen, on Jeesuksesta siten myös käytettävä Jehovan nimeä. Jos asia tuntuu vieraalta tai monimutkaiselta, kannattaa yksinkertaisesti pitää mielessä "Virtasen perhe", niin asia on yksinkertaisempi ymmärtää. Ja kuitenkin, kuten raamattu julistaa, "Jumala on yksi" (5. Moos. 6:4, Room. 3:30). Tästä jumalallisesta ilmoituksessa on kyse. Loogisesti ajattelevan lukijan kannattaa pitää mieli avoinna ja pohtia mitä hänen mielestään tarkoittaa 1 × 1 × 1 × – ajatuskokeen tarkoitus on osoittaa, että Jumala ei ehkä kokonaisuudessaan sovellu ihmisten kesken vallitsevaan loogis-rationalistiseen ajattelutapaan.
Kristityn lukijan on hyvä tietää, että Jumalan nimen muoto Jehova, oikeammin JHVH-tetragrammi (2. Moos. 3:14: "Minä Olen"), Jumala ilmoitti vanhassa liitossa, lakiliitossa, Israelin kansalle. Tuon vanhan liiton aikana Jumala oli etäinen ja asui hänelle varatussa temppelisssä, jota saivat lähestyä ainoastaan erityiset siihen vihityt israelin sukunnan jäsenet: siihen vihitty pappisluokan jäsenet, leeviläiset. On tärkeää muistuttaa siitä, että arkeologiset ja alkuperäiset papyryskääröt kiistatta osoittavat JHVH-tetragrammin esiintyvän Vanhassa testamentissa. Lähes kaikissa tunnetuissa Raamatuissa tetragrammia ei ole säilytetty sen oikeassa kirjoitusasussaan. JHVH-tetragrammi tulisikin palauttaa takaisin yli 6800 kertaa Useisiin julkaistujen raamattujen Vanhan testamentin teksteihin.
Vanhan testamentin heprealainen JHVH-tetragrammi – kansanomaisesti Jahve tai Jehova ei kuitenkaan esiinny yhdessäkään kreikkalaisin, heprealaisin tai aramealaisin kirjaimin kirjoitettuna Uuden testamentin yli 5000:ssa tunnetuissa ja luetteloiduissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa tai papyrysfragmenteissa (ks. UM-tutkimus). Oikeaa on siten säilyttää kreikan Kyrios, herra-sana, kaikkialla sen jakeissa; mukaanlukien jakeet, jotka ovat Vanhan testamentin lainauksia Uudessa testamentissa. On virheellistä esittää, että Uudessa testamentissa lukisi tai esiintyisi Jehova-sana, koska todisteita tästä ei ole mistään maailman kolkasta löydetystä raamatun alkuperäistekstistä.
Tavallinen ihminen voisi lukea Raamattua kuin mitä hyvänsä ihmisen kirjoittamaa kirjaa ja todeta, että ihmisten kirjoittamana se saattaa sisältää virheitä tai ristiriitaisuuksia eri kirjoittajien kynistä. Raamatun luotettavuutta voitaisin tarkastella kuten mitä hyvänsä historiallista teosta. Esimerkiksi Raamatussa esiintyvien historiallisten kertomusten, runojen ja sananlaskujen avulla ja muun tutkimuksen avulla voitaisiin ikäänkuin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten kertomukset ovat kehittyneet, muuttuneet ja sulautuneet.
Ihmisjärki ei aina halua uskoa tai hyväksyä Raamatun ilmoitusta, sillä sen kertomukset saatavat olla tunnettujen luonnonlakien vastaisia tai kertomusten sanoma saattaa olla ristiriidassa lukijan omien eettisyyskäsitysten kanssa. Tavallinen ihminen saattaa pitää itsestäänselvänä totuutena joitakin moraalikysymyksiä ja elämänarvoja ja hänestä saattaa siksi tuntua oikeutetulta kysyä: "Miksi Jumala sallii kärsimyksen, jos Jumala on rakkaus?" Ongelmana tässä on se, että ihminen yrittää sovittaa Jumalaa omiin käsityksiinsä. "Jumala ei ole yksin rakkaus, vaan Jumala myös vihaa syntiä", vastauksesta kysyjä saattaa päätyä johtopääkseen, että hän ei halua tuntea kärsimystä aiheuttavaa Jumalaa. Nykyihminen ei halua listua minkään korkeamman jalan alle, sillä hän saattaa olla tottunut tekemään omat arvovalintansa ja päättämään omasta eleästään kuten parhaaksi katsoo. Tämä oikeus ihmisellä on ollut aikojen alusta asti. Synnin tekeminen ja ihmisten toisiaan vastaan tekemät rikokset olivat arkipäivää jo 2000 vuotta sitten Egyptissä. Auringon alla ei ole juuri tapahtunut muutoksia. Faaraot eivät uskoneen Israelin Jumalaan, vaikka ihmeitä tapahtui silmien edessä. Nykyihminen harvoin saa elinaikanaan mitään merkkiä Jumalan läsnäolosta, josta asian voisi henkilökohtaisesti todeta. Tarjolla ainoastaan usko korkeampaan olentoon raamatun status quo -ilmoituksessa.
Uskova lähimmäinen lähestyy Raamattua sydämen näkökulmasta ja ottaa sen ilmoittaman maailmankuvan ja sanoman totuutena. Uskova luottaa Raamatun ilmoitukseen ja ottaa vastaan Jumalalta niin hyvää kuin pahaakin (Job. 1:21, 2:10; 12. luku). Raamatun mukaan mitään ei koskaan tapahdu ilman Jumalan sitä sallimatta (Matt. 10:29).
Jobin kirjassa kerrotaan, miten Jumala salli vihollisen kiusata hurskasta miestä Jobia kaikilla elämän onnettomuuksilla. Job ei voinut ymmärtää, miksi hänelle tuotettiin kärsimystä, vaikka hän oli hurskas ja täysin syytön. Hän oli rukoillut Jumalaa koko elämänsä ajan ja vaeltanut siten kuin oli oikein. Jumala antoi viholliselle luvan iskeä Jobia kaikella, kunhan vain säästi hänen henkensä. Jobilta hävitettiin omaisuutta ja karjaa; hänen tyttärensä ja poikansa kuolivat. Job sai kivuliaita ja ylen tuskallisia paiseita, mutta kaikissa vaikeuksisssaan Job säilytti uskonsa ja Jumala siunasi häntä siitä lopulta kaksinkertaisesti. Job ei voinut tietää tapahtumista ja keskustelusta, joita hänestä käytiin taivaassa Jumalan ja vihollisen välillä (ks. myös 2. Aik. 18:20, 21, 22). Samoin on tunnustettava, että uskova, kuten Raamatun Job, ei voi ymmärtää kaikkia Jumalan teitä (Job. 37:23; Saarn. 3:11; Joh. 9:10). Kaikesta vastoinkäymisestä (Room. 5:4) huolimatta uskova riippuu Jumalassa kiinni. Uskovana oleminen ei tarkoita, että Jumala välttämättä tekee elämän yhtään sen helpommaksi.
Uskovalle Raamatun sanoma ei ole vain joidenkin ihmisten kirjoittamaa historiallista kirjallisuutta, vaan Jumalan sanasta sanaan tiettyjen henkilöiden kirjoitettavaksi annettua tekstiä. Tästä seuraa, että uskova pitää Raamattua kaikkien uskonnollisten oppien tarkastelemisen mittarina. Raamatun tutkiskelussa tulisikin pitää mielessä sen Jumalan ilmoitus: Jumala puhuu sinä ja jokainen sana, jonka Raamattu lausuu, on ehdotonta totuutta. Psalmin sanoin: "Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti" (Ps. 119:160). Raamatun ilmoittama Jumala on Kaikkivaltias eikä mikään ole hänelle mahdotonta (Job. 42:1; Matt. 19:26; Luuk. 1:37).
Kristitty uskova pitää Raamattua sellaisenaan kuin se on kirjoitettu, kirjaimellisesti, Jumalan sanana. Raamatun ristiriitaiset kohdat aukeavat usein, mutta ei aina, tutkimalla kaikkia samaa aihetta käsitteleviä kohtia. Kristitty uskova ei odota Raamatun olevan järkevä tai täysin ihmisen loogisen ajattelukyvyn ymmärrettävissä (Gal. 4:3, 9, 19; Kol. 2:8). Vaikeissa kohdissa Raamatun ilmoitus saattaa jäädä auki ja kenties avautua myöhemmin. Tälläisiä ovat esimerkiksi ennustukset, profetiat. Mitään tarvetta tai pakkoa selittää kaikki Raamatun jakeet, ei kristinuskossa keskimäärin esiinny. Jumalan tiet ovat paljon ihmisen teitä korkeammat, joten ymmärryksemme on rajallinen (Job. 11:7, 8, 37:23; Saarn. 3:11; Jes. 40:28, 55:7, 8; Room. 11:33). Vasta kun ihminen tunnistaa rajallisuutensa Jumalan edessä, hän voi heittäytyä siihen armoon, joka jokaiselle on luvattu viimeisenä päivänä (Apt. 26:18; Hepr. 9:26, 27, 28; 1. Joh. 1:7, 8, 9, 2:12; Ilm. 20:12).
On muistettava, että kristinusko-sanan alle luetaan koko joukko uskontokuntia ja uskonnollisia liikkeitä. Näiden keskinäiset eroavaisuudet ovat usein oppien painotustavoissa tai niiden ilmenemismuodoissa, kuten esimerkiksi joillekin ryhmille upotuskasteen katsotaan olevan pirskotuskastetta oikeampi. Eroavaisuuksia on myös siinä ovatko tapahtumat juhlallisia vai koruttomia ja onko toiminta pitkälle järjestäytynyttä vai vapaamuotoista; suurimuotoista, kattavaa vai pienimuotoista jne. Kristinusko ei ole yhtenäinen liike, vaan sen sisällä on useita teologisesti tai jopa dogmaattisesti eri tavalla Raamattuun suhtautuvia suuntia. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita liberaaliteologian, jota tämän dokumentin kirjoittaja itse ei lue alkuperäiseen kristillisyyteen, sillä se ei hyväksy koko Raamattua Jumalan ehdottomana sanana ja totuutena. Liberaaliteologian kannattaja saattaa esimerkiksi lausahtaa: "Paavalikin erehtyi", "Jeesusta tulee kuunnella enemmän kuin Paavalia", "Raamatun sanomaa on tulkittava modernisti nykyaikaan soveltaen, sillä yhteiskunta on muuttunut", "Paavalin tekstiä ja hänen sanomaansa on tutkittava eri tavalla kuin Matteuksen tekstiä ja hänen sanojaan" jne.
Tässä dokumentissa kristitty-sanalla tarkoitetaan yksittäisiä henkilöitä, Jeesuksen opetuslapsia, joille Jeesus luvannut sanassaa pelastukseen taivaaseen ja joiden ainoaksi opilliseksi ohjeena riittää Raamatun ilmoitus. Kristillisyys-sanalla tässä dokumentissa tarkoitetaan suuntauksia ja ryhmittymiä joiden pääopetuksena loistaa Jeesus Kristus, ja joiden opetuksen ainoaksi ohjeeksei riittää myös Raamattu.
Vartiotorniseura julkaisemassa kirjallisuudessaan raamatunkohtien käsittelyssä esiintyy usein järki- ja tunneperäisiä ilmauksia kuten: "kumpi vaihtoehdoista on järkevämpi" tai "ei ole mahdollista; eikö sinustakin tuntuisi; kumpi käännöksistä on sopusoinnussa; on johdonmukaista päätellä". Se, miten paljon Vartiotorniseura hengellinen johto, nk. hallintoelin, painottaa seurakuntalaisille järkevyyttä Raamatun tulkinnoissa, käy ilmi useista sen julkaisuista. Tunnetuin lienee järjestön yritys laskea kristinuskon uskon kiteytymä, opetus kolminaisuudesta, matemaattisesti kaavalla 1 + 1 + 1 = 3. Laskutoimituksen vastauksesta (3) on järjestö pyrkinyt kertomaan jäsenilleen, että yhteenlasku "osoittaa", kristinuskon opin Isästä, pojasta ja Pyhästä Hengestä mahdottomaksi, sillä "Jumala on yksi" (5. Moos. 6:4).
Kysymyksiä herättää, miksi järjestön kirjallisuudessa ylipäätään yritetään laskea Raamatun ilmoittamaa ääretöntä Jumala matemaattisesti? Raamatun mukaan ihmisjärki ei voi käsittää täysin Jumalaa (Job. 11:7, 8). Laskutoimitusten järjettömyyttä havainnollistaa toinen laskentatapa. Matematiikassa voidaan myös laskea myös: 1 × 1 × 1 = 1, jolloin tulos on aivan toinen. Vastaavasti matemaattisesti voidaan ääretön Jumala esittää vaikkapa kaavalla: ∞ + ∞ + ∞ = ∞; vastaus on edelleen ääretön. Matematiikan ja ihmisjärjen "loogisuuden" vankilasta olisi hedelmällisempää tutkia Jumalaa ja hänen olemustaan vain Raamatun omien sanojen kautta.
Järjestön julkaisemassa kirjallisuudessa harvoin esitetään luetteloja kaikista asiaan liittyvistä jakeista, joissa tarkasteltavana oleva aihe, esim. sana lunastus, esiintyisi. Ristiriitaisten jakeiden kohdalla taas järjestön kirjallisuus pyrkii saamaan lukijan päättelemään mikä näkökannoista on oikeampi ja enemmän sopusoinnussa. Sopusoinnun vaatimus on kuitenkin ongelmallinen, sillä mikäli jakeiden välillä näyttää olevan ristiriita, johon ei löydy tyydyttävää selitystä, on ihmisjärjen – tai mikään instituution tai järjestön – mahdotonta vaatia lukijaa päättelemään "kumpi jakeista on sopusoinnussa". Ainoa mahdollisuus on tutkia kaikkia asiaan liittyviä jakeita lisätietoja varten. Varmuutta ei jonkin vaikean jakeen kohdalla kenties voida lainkaan saavuttaa. Otetaan kuuluisa esimerkki: Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8), mutta Jumala on samalla valmis aina ja iankaikkisesti rankaisemaan tottelemattomia viimeisien päivien tapahtumista (Ilm. 14:9, 10, 11, 12, 13). Onko kysessä sovittamaton ristiriita? Mustavalkoisesti katsottuna näin saattaisi olla. Toisaalta taas jokainen ymmärtää, että teoilla on seurauksensa. Vanhemmat voivat rakastaa ja olla pitkämielisiä lastansa kohtaan, mutta rakkaus ei tarkoita "rikollisten tekojen hyväksymistä" tai "pääsemistä kuin koira veräjästä" ilman rangaistuksia. Teon tekeminen vaivihkaa, toisilta salassa, tai oikeusjärjestelmän harmaalla alueella ei valitettavasti anna vapauttavaa tuomiota Jumalan silmissä. Moraaliseen vääryyteen ei tarvita yhteikunnan lain kirjaimen tulkisemista; näistä teista joutuu kuitenkin vastuuseen ajan tuolla puolen (Ilm. 20:12).
Vartiotorniseura ts. järjestön hallintoelimen, julkaisemasta kirjallisuudesta nousee esiin raamatunselitystapa, jossa asiat pyritään selittämään aukottomaksi, toisiaan loogisesti seuraavaksi jatkumoksi. Käsiteltyjä asioita harvoin jätetään avoimeksi. Ongelmana tässä lähestymistavassa voidaan nähdä se, että ihmisjärjellä pyritään selittämään äärettömän (Jes. 55:8, 9) ja Kaikkivaltiaan Jumalan aikeet. On hyvä pitää mielessä, että Raamattua ei ole tarkoitettu aukottomaksi loogiseksi kirjaksi, vaan sen tarkoitus on toimia ensisijaisesti hengellisenä valona kohti pelastuksen polkua.
Jonkin liikkeen, kirkon tai järjestön ts. ihmisjärjen, kehittelemä loogisuuden ja aukottomuuden verkko ei ole välttämättä sama kuin Jumalan ilmoittama totuus. Tässä onkin suurin koetuskivi koko Raamatun tutkiskelemiseen; uskommeko Raamatun ilmoituksen vai yrittääkö jokin liike, kirkko tai järjestö "selittää pois" Raamatun hankalat kohdat? On mahdollista lakaista maton alle omaan moraaliin, uskomuksiin tai johonkin oppiin sopimattomat jakeet, mutta Raamatun oma ilmoitus ei kuitenkaan väisty ja jakeet ovat edelleen olemassa.
Lujan uskon perustus on yksin ja ainoastaan Raamatun opetus. Jotkin opit ovat ihmisoppeja, jotka eivät perustu Raamattuun, jolloin niiden noudattaminen on lähinnä omantunnon asia ja jokaisen henkilökohtaisesti päätettävissä. Esimerkiksi lihan syöminen on jokaisen henkilökohtaisesti valittavissa. Olisi väärin ja Raamatun vastaista väittää, että "Raamattu sanoo" lihan syömisen olevan syntiä. Väite on helposti Raamatun sanoin torjuttavissa lukemalla jakeet Matt. 15:11-21; Room. 14:2, 3, 14, 15-21; Kol. 2:16; 1. Kor. 10:23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31; 1. Tim. 3:1, 2, 3, 4. Samoin väitteet, että nimipäivien, syntymäpäivien, juhlapyhien vietto, kuten esim. joulu, olisivat Raamatun vastaisia, ovat helppo todistaa vääräksi tutkimalla jakeita Apt. 17:25; Room. 14:5, 6; Kol. 2:16, 20. Jos henkilö uskoo Raamatun olevan kaiken opin arvostelun peruste, ovat Paavalin sanat Roomalaiskirjeessä päivien viettämisestä hyvin kirkkaat ja selvät: "kaikki päivät yhtä hyvinä". Mikään päivä vuodesta ei näiden sanojen valossa ole toista suurempi, pienempi, huonompi, pyhempi tai epäpyhempi kuin toinen. Päivät ovat todellakin keskenään Raamatun sanoin "yhtä hyviä".
Aina henkilön tai kirjallisuuden ilmoittaman "Raamattu sanoo, Raamattu opettaa" -kannan kohdalla, onkin tärkeää tutkia, mitkä opetukset ovat todella Raamatun omasta sanasta lähtöisin ja mitkä ovat vain ihmiskäskyjä, jotka on saatettu "sopusointuun" joidenkin Raamatun ulkopuolisten opinkappaleiden näkemysten kanssa. Ratkaisevaa onkin ymmärtää, että Raamattu ei lausu ohjetta kaikista asioista. Näissä tapauksissa ihmisen omatunto ja rukoileminen on ainut keino päättää siitä, mikä on asiassa oikein. Kun Raamattu jättää maitsematta asian, tai siellä ei esiinny jotain sanaa, se ei automaattisesti tee ko. asiasta epäraamatullista. Esimerkiksi on virheellistä päätellä, että jos Raamattu ei mainitse auto-sanaa (vrt. USAn mennoniitit-yhdyskynta), on auton käyttö Raamatun vastaista (tai pakanallista alkuperää, koska pakanat keksivät pyörän) – oikeammin on päätellä, että ohjeita auton käytöstä ei ole annettu. Auto vastaan Raamattu -keskustelua on mahdoton käydä, sillä kukaan ei voi vedota mihinkään jakeeseen suoraan, jossa asiasta mainittaisiin.
Mieti hetki edellistä kappaletta. Tiedätkö, että missään alkuperäisessä käsikirjoituksessa ei esiinny Jehova-sanaa ts. yhteenliitettyjä kirjaimia "J" "E" "H" "O" "V" "A" heprean, aramean tai kreikan kielellä kirjoitettuna. Olisiko Jehova-sana tämän valossa Raamatun vastainen? Ei varmaankaan. Entä mitä voidaan sanoa kolminaisuus-sanasta? Aivan. Mikään yksittäinen sana tai uusien sanojen käyttöön ottaminen ei niitä Raamatun vastaiseksi. Kysymys on enemmän siitä mitä sanoilla, kuten Jehova tai kolminaisuus, tarkoitetaan. Jos Jehova sanalla tarkoitetaan Profeetta Jeremiasta, niin sellainen väite on Raamatun ilmoituksen vastainen. Samoin tulee tutkia oppia kolminaisuudesta>; ts. sanan sisältöä.
Uskonnollisissa piireissä saattaa toisinaan olla vallalla käsitys asioiden pakanallisuudesta; siitä, että asiat yhdistetään niiden alkuperään. Esimerkiksi saatetaan väittää, että jos henkilö käyttää pakanallista alkuperää olevaa esinettä tai osallistuu juhlaan, jolla on pakanalliset juuret, niin hän toimi Jumalan tahdon vastaisesti. Jos ihminen uskoo tämän lähestymistavan, niin vastaavalla logiikalla hänet voidaan saada karttamaan mitä hyvänsä, sillä lähes kaikkien asioiden ja esineiden alkuperä on jossakin. Monissa tapauksissa tuntemamme esineiden, päivien ja tapojen alkuperä on ajoissa ennen Jeesuksen syntymää tai Juutalaisen kulttuurin ulkopuolella.
Mitä ymmärrämme sanalla pakanallisuus? Koruja käytettiin Egyptin hovissa ja muissa kulttuureissa jo kauan sitten. Vihkisormus on ehkä tunnetuin länsimaalaisten ja useiden Raamattuun perustuvien uskontokuntien käyttämä koru. Yhdeltä kannalta katsottuna se on rengas, jonka voidaan katsoa symbolisoivan elämän jatkumoa ja katkeamatonta kiertoa. Sormus kiertää aina takaisin alkuun, mikä voidaan katsoa symbolisoivan uudestisyntymisen loputonta ketjua, inkarnaatiota, ei-länsimaalaisissa kulttuureissa. Toiselta kannalta Raamatussa mainitaan sormus jakeessa Luuk. 15:22, missä Isä ottaessaan vastaan tuhlaajapojan, asetti hänen sormeensa sormuksen. Mikäli kuvittelemme Raamatun olevan ehdoton kokoelma lakeja, erehdymme. Raamattu mainitsee sormuksen, mutta se ei mainitse ohjetta muista koruista. Tulisiko siis muiden korujen käyttö kieltää tämän perusteella? Kuka tekee auktorisoidun päätöksen siitä mikä esine tai asia olisi "pakanallinen" ja sen mukaan ihmiseltä kielletty? Kuka on se henkilö tai organisaatio maan päällä, joka uskaltaa sanoa Jumalan totuutena, että Jumalan mielisuosio tulee "tästä" ja että Jumalan viha tulee ihmisten päälle "tuosta"?
Korujen käytöstä ei Raamatussa anneta ohjeita, kuten ei monen muunkaan esineen käytöstä. Hajuveden käytöstä, tukan värjäyksestä, huulipunasta, meikkaamisesta, tanssimuksiikista, radion kuuntelusta, TV:n kaselusta, – suuresta osasta ihmiselämää, ei anneta ohjeita. Raamattu ei ole ohjekokoelma, jonka mukaan ihmiselämä täydellisesti voitaisiin järjestää. Raamattu mainitsee joitakin ihmiselämään liittyviä asioita – periaatteita – mutta ei yksityiskohtaisesti erittele ihmiselämän järjestämistä. Jos tarkkaan luemme tuhlaajapojan jakeen Luuk. 15:22, niin jae ei itse asiassa anna ohjetta sormuksen käytöstä. Kertomuksessa Isä otti vastaan pojan ja pani hänen sormeensa sormuksen. Jos ajattelemme, että kyseessä olisi ollut ohje, niin silloinhan jokaisen Isän tulisi varustaa hairahtunut poika kotiin tullessaan sormuksella. Tämä ei varmaankaan ollut Jeesuksen kertomuksen ydin, eikä hänen tarkoituksena ollut antaa "ohjetta" sormuksen käytöstä. Yritys tulkita kaikkea Raamatun jakeita ohjeiksi johtaa väistämättä harhaan ja estää näkemästä Raamatun ensisijaista tehtävää, joka on hengellinen. Raamtun tarkoituksena on osoittaa tie pelastukseen Kaikkivaltiaan Jumalan luokse.
Ihmiset usein unohtavat pysähtyä ja kysyä: "Näytä jae, jossa asiasta on annettu ohje. Näytä jae missä asia on kielletty". Niissä tapauksissa, joissa selviä jakeita ei asian tiimoilta löydy, on joku joku ihminen saattanut johtaa periaatteet Raamatusta. Johdettujen periaatteiden suhteen on oltava hyvin tarkkana, koska ne eivät perustu suoraan jakeiden sanoihin, vaan jonkin henkilön näkemykseen siitä, mitä jakeet kertovat ja minkälainen yhteenveto niistä voidaan tehdä. Kyseessä ovat siis ihmiskäskyt, eivät Raamatun oma ilmoitus.
Pakanallisuus-käsitteen käyttöönottaminen uskonnollisessa yhteisössä johtaa väistämättä kysymykseen: "kuka määrittelee miten yksilön tulee toimia?" Raamattu sanoo, että Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle itsenäisen valinnan (3. Moos. 26:3; Joh. 7:17; 1. Tim. 2:4; ks. jakeiden jos- ja tahtoo-sanat). Raamatun mukaan ihmisen tulee rukoilla ja Jumala ohjaa (Matt. 6:25, 10:29; Luuk. 12:28, 29, 31) ja Jumala antaa neuvoja ihmisen toimintaan (1. Kor. 7:17). Raamatun mukaan jokaisen ihmisen tulisi siis pyytää henkilökohtaista ohjausta suoraan Jumalalta itseltään rukouksessa. Tässä ei ole mukana välikäsiä Jumalan ja ihmisen välillä.
Jeesuksen aikana erityinen ryhmä, fariseukset ja kirjanoppineet, vaativat kansaa toimimaan tiettyjen moraalisääntöjen, pyhityssääntöjen ja lakien mukaan. He korottautuivat Vanhan testamentin kirjoitusten ainooiksi oikeiksi tulkitsijoiksi. Tämä auktoriteetteihin perustunut Juutalaisten usko tai pelko harhaan menemisestä tai omien kykyjen riittämättömyydestä, esti ihmisiä huomaamasta, että vain kirjoitukset olivat ainoa ylin auktoriteetti. Sitä asemaa ei voi ottaa kukaan ihminen, ei mikään organisaatio, kirkkokunta tai järjestö.
Raamattu lausuu kantansa pakanallisuuteen, mutta aivan toisin kuin auktoriteettiin ja asemaan perustuvaa valtaa käyttävät ihmiset toivovat. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, Raamattu sallii kaikkien esineiden käyttämisen ja osallistumisen kaikkeen mitä joku voisi sanoa pakanalliseksi. Miksi Raamattu tekee näin? Kyse on samasta asiasta kuin missä Jeesus nimitti fariseuksia ulkokultaisiksi ja tyhjiksi Jumalan silmissä (Matt. 23:27; Luuk. 11:39, 12:1). Mikään maallinen ei voi saastuttaa ihmistä, ei mikään esine, ei mikään tapa, ei mikään juhla (Matt. 15:11). Jumala ei kerta kaikkiaan katso siihen miten asiat ovat maallisesti. Esineet on joku tehnyt, ne ruostuvat, ja tulevat maaksi jälleen. Mikään ihmisteoin aikaan saatu ei ole pysyvää. Sen sijaan jos henkilön teot eivät ole tehty vilpittömän sydämen tilassa, ei niillä ole mitään arvoa (Matt. 6:3, 15:8). Jonkin asian, päivän, juhlan tai esineen nimittäminen pakanalliseksi on siten vain nimitys maalliselle asialle. Ihmisten pelotteleminen pakanallisuudella on kuin farisealaisuuden uusi nousu: "Älä tee sitä, se on epäpyhää". Paavali kertoi selkeästi, että kaikki, aivan kaikki, on ihmiselle puhdasta ja pyhää itsessään, kunhan hänen omatuntunsa on asian kohdalla puhdas (Apt. 15:9; vrt. vastuu jakeessa Luuk. 12:2, 3).
Siitä, että jokaisella ihmisellä on omatunto, luonnollisesti seuraa, että jokaisella ihmisellä on erilainen omatunto. Toinen uskoo asian pyhäksi, toinen pitää sitä epäpyhänä. Ei ole olemassa yhteistä omatuntoa, joka olisi kaikille sama.
Tämä on kenties suurin ristiriita minkä ihminen kokee painiskellessaan asian kanssa. "Eikö kaikkien tulisi uskoa samoin?" -huudahdus saattaa karata ihmisen huulilta ihmetyksenä siihen sekasortoon, johon hän näkisi päättelyn johtavan. On muistettava, että "sama usko" on eri asia kuin "samat teot". Meillä on yksi ja sama uskon kohde, Jeesus Kristus, mutta se miten jokainen häntä palvelee omatuntonsa kautta on erilainen. Jeesus ei tullut kloonaamaan ihmisiä, tekemään heistä robotteja, kertomaan miten kaikki marssisivat samassa järjestyksessä, samassa jonossa ja samassa tahdissa hänen luokseen. Me ihmiset emme yksinkertaisesti voi vaatia toisiltamme samanmukaisuutta ja täydellistä yhtenäisyyttä omatuntoomme liittyvissä asioissa. Kuunteleeko seinäsi takana joku raskata heavy-musiikkia? Entä pukeutuuko naapurin Liisa punk-tyyliin niitteihin ja violetteihin hiuksiin super-hiuslakalla kiinitettynä? Tanssiiko joku henkilö intohimoisesti joka viikonloppu tassilavalla? Älä huoli, aatamin asussa me kaikki olemme Jumalan edessä samanarvoisia; karista ennakkaluulot ja valmistaudu shokkiin jo ajoissa: Jumalan lähettiläitä kristyttyjen keskuudessa jokaiselle elämänalueelle. Se naapurin Liisa saattakin olla moottoripyöräjengin evankelista, joka vie sanaa eteenpäin. Yllä olevan Paavalin kirje Tiitukselle -sanat tekee selväksi, että kukaan ihminen ei voi toimia toisen ihmisen omanatuntona. Jokainen ihminen itse voi voi ratkaista miten hän suhtautuu omiin asioihin. Vaikean päätöksen edessä ihmisen on tutkittava, pohdittava, rukoiltava, kyseltävä – mitään automaattista keinoa ei ole olemassa. On helpottavaa jättää huolehtiminen muista kanssaihmisistä Jumalan käsiin, sillä hän kuitenkin tuntee omansa (2. Tim. 2:19).
Tämän asian huomaaminen tuo itse asiassa ihmiselle rauhan, sillä hän oivaltaa, että hänen ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, miten jokin kirkko, seurakunta tai järjestö väittää asian tilan olevan. Henkilö voi keskustella rukouksessa Jumalan kanssa ja saa sydämeensä rauhan. Aidan toiselta puolelta uskonnolliset yhteisöt tietenkin pyrkivät määrittelemään, että henkilö ei toimi "raamatullisesti". Jonkin seurakunnan ohjeena saattaa olla "jos poltat tupakkaa, et toimi Raamatun mukaan", mutta tähän voisi vastata, että "missä Raamatussa Jumala on kieltänyt tupakanpolton?". Sellaisen jakeen puuttuessa, on todettava, että kysymyksessä on jonkun yhteisön tulkinta, joka on johtanut sääntöön "tupakanpoltto on kiellettyä". Useita samankaltaisia ihmiskäskyjä pyritään nostamaan ihmisten harteille tiukan kontrolloiduissa uskonnollisissa yhteisöissä. Oltiimpa asiasta mitä mieltä tahansa, tupanpoltto tai savuttomuus eivät kummassakaan tapauksessa vaikuta ihmisen pelastumiseen. Tanssia ja tupakanpolttoa harrastavat ovat yhtäläisesti tervetulleita Jumalan helmaan.
Pitäessään mielessään, että Raamattu on ensisijaisesti hengellinen kirja – uskoon ja pelastukseen johtava kirja – eikä kokoelma ihmiselon ohjeita, monet väärinkäsitykset elämän järjestämisestä "raamatunmukaisesti" on helppo tunnistaa vain modernisoiduiksi farisealaisiksi käskyiksi.
On helppoa antautua toisten ohjailtavaksi etsiessään ohjeita. Tästä suunnasta Raamatun fariseukset kuitenkin olivat varoittavana esimerkkinä.
Farisealaiset, he pelottelivat ihmisiä, syyllistivät ja saivat heidän tuntemaan huonoa omatuntoa, koska ihmiset uskoivat, että he määrittelivät heidän omatuntonsa. Ihmiset hakivat hyväksyntää fariseuksilta, vaikka heidän olisi tullut kääntyä pois heistä ja tutkia omaa uskoaan ja omaa sydäntään ja rakentaa sisimmässään vahvaa uskoa. Jumala lupasi, että ihminen ei uudessa liitossa, Jeesuksen tekemässä armon liitossa, tarvitse fariseuksia kertomaan hänelle miten hänen tulee toimia. Uudessa liitossa ihmisen omatunto – kyky erottaa oikea ja väärä toisistaan – asetettiin jokaisen sydämeen (Room. 2:15). Jos ihminen luovuttaa tämän omantunnon toisen käsiin, käy kuten Jeesus ennusti (Luuk. 8:12).
Auktoriteettien ongelmaan törmäsivät myös apostolit yrittäessään kitkeä ihmisistä pois syvään juurtunutta farisealaista käsitystä vanhan liiton oppien kunnioittamisesta myös uudessa liitossa (Apt. 15:10). Seurakunta riiteli myöhemminkin siitä kuka oli auktoriteetti; kenen opetuksen mukaan tuli toimia (1. Kor. 1:11, 12, 13, 14, 15, 16, 17). Ihmisillä on vahva taipumus katsoa johonkin johtajaan, jota he pitivät mielessään viisaampana kuin itseään. Jeesuksen aikanakin ihmiset erehtyivät uskomaan, että rabbit tiesivät paremmin ja kertoivat heille totuuden ja oikean tavan elää. Tämä oli vanhan liiton tapa, mutta asiat ovat toisin Jeesuksen uudessa liitossa. Omantunnon päätöstä ei voi kertoa kukaan auktoriteetti, ei mikään järjestö, vaan ainoastaan ihminen itse.
Raamattu puhuu jokaiselle #URL<http://raamattu.cante.net/jt/oppi/liitot><uuden liiton ihmiselle> henkilökohtaisesti ja jokainen voi keskustella Jumalan kanssa rukouksessa. Tämä on kaikkein suurin ero vanhaan liittoon, jossa aikaisemmin Jumalaa sai lähestyä vain hänen siihen nimittämänsä henkilöt. Jeesuksen uudessa liitossa taas Jumala lähestyy ihmistä henkilökohtaisesti. Meille on annettu hyvin henkilökohtainen suhde, josta läheinen nimi Isä kertoo. Olemme perheen asemassa, voimme kutsua Isää, kuten lapset kutsuvat. Meidän ei tarvitse käyttää etäistä Jehova-nimeä, kuten lapsetkaan eivät kutsu perheen päätä Matti-nimellä tai kauniimpaa puolisoa Seija-nimellä. Lapset käyttävät sanoja "Äiti" ja "Isä" ensimmäisistä vuosistaan lähtien – erisnimiä, joita ei voi henkilökohtaisesti käyttää kukaan muu kuin perheenjäsen. Samoin on uuden liiton kanssa. Jumala ei enää ole etäinen kenellekään. Vanhan liiton muodollisen Jehova-nimen tilalle on tullut "Herrani" (Jeesus) ja Isä.
Raamatun uuden liiton sopimus, jonka Jeesus allekirjoitti verellään, ei ole vanhan liiton lakikokoelma (Hepr. 7:18, 19) määräyksineen, vaan aivan jotain muuta. Paavali kieltää voimakkaasti pystyttämästä omaa vanhurskautta (Room. 10:3). Omavanhurskaus, siis omilla teoilla aikaan saatu pelastautuminen (Joh. 6:63), ei yhtään hyödytä ihmistä Jumalan palvonnassa. Mistään ohjeista ja niiden noudattamisesta ei ole mitään hyötyä, sillä Jumala ei katso tietoisesti tehtyyn tekoon (Matt. 6:3), kuten fariseusten ulkokultaisuuteen (Matt. 6:2, 5, 6, 16, 23:27, 28; ks. Matt. 5:20). Erityisesti tulee kavahtaa tekoihin keskittyvää ulkokultaista toimintaa (Luuk. 12:1). Jumalaa ei voi palvoa ihmisteoilla (Apt. 17:25), vaan sydämen muutoksella (Matt. 6:3, 15:7, 8, 9; 1. Kor. 13:3), joka on kaikkien teon käskyjen yläpuolella (Matt. 23:23).
Raamattu ei käsittele eikä anna vastausta kaikkeen sosiaaliseen toimintaan ja ihmiselämän muuttuneisiin olosuhteisiin. Raamatun sanoma on ensi sijassa hengellinen, ei materialistinen. Etsitkö Raamatusta ohjeita miten saat perhe-elämääsi harmoniaan? Valitettavasti Raamattua ei ole tarkoitettu täsmälleen sitä varten. Saatat löytää joitakin jakeita, joissa asioista mainitaan, mutta yleispäteväksi ohjekirjaksi perheen kaitsemiseen sitä ei ole tarkoitettu. Perhe, ihmiselämä yleensä, on liian monimuotoinen, jotta kaikkeen olisi olemassa ohjeet. Raamattu puhuu sydämen muutoksesta. Ihminen kyllä voi yrittää elää sääntöjen mukaan, mutta jos hän ei muutu sisäisesti, vaikutus on yleensä väliaikainen ja mahdollisesti ulkoisesta paineesta johtuvan pakon alaista. Kun ihminen on uskossa, Jumala muuttaa hänet sisäisesti, eikä hän tarvitse sääntöjä kertomaan miten toimia. Rakkaus saa hänet toimimaan ystävällisesti toisia ihmisiä kohtaan. Ihminen tietää sydämen muutoksen jälkeen mikä on oikein ja mikä on väärin. Jeesuksen vertaus toisen posken kääntämisestä kertoo siitä, miten rakkaus voittaa kaiken (Matt. 5:39, 40, 41, 42, 43, 44).
Raamatun sanan tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luokse pelastukseen. Vasta uskoon tullessa ihminen alkaa ymmärtää sydämellään, miten hän parhaiten asettuu ympäröivään maailmaan Jumalan kunniaksi ja loistavaksi lampuksi (Luuk. 8:16, 11:32, 33, 34, 35, 36; Ilm. 2:5).
Raamatun opetusta tutkiessa ihmisten on vaikea irrottautua logiikan vaatimuksesta, koska ihmisillä on taipumus mieluummin ymmärtää asiat järjellä. Uskovan taas ei tulisi kyseenalaistaa Jumalan pyhää sanaa, koska Jumalan sana on ehdotonta totuutta. Jumala on aina oikeassa. Ihmisellä ei ole mitään, millä voisi puolustaa itseään Jumalan sanaa vastaan. Jobin, joka vanhurskaana luuli voivansa kiivailla Jumalaa vastaan, Jumala osoitti arvottomaksi arvostelemaan hänen päätöksiään (38. luvusta eteenpäin; Snl. 21:30).
Asiat, joita Raamatussa esitetään, eivät avaudu järjellä (2. Kor. 10:5; 1. Kor. 2:13). Järki ja viisaus, josta alla oleva katkelma kertoo, eivät tuoneet ihmisiä lähemmäksi ymmärtämistä 2000 vuotta sitten. Raamatun sanoma ja sen keskipiste – ilmoitus Jeesuksesta – on otettava vastaan hengessä, uskon mielentilassa, jotta Raamattu avautuisi lukijalle. Alla oleva katkelma on Vanhan kirkkoraamatun painoksesta 1938, jossa käytetään risti-sanaa (UM; paalu). On muistettava, että risti/paalu-teema ei ole merkityksellinen, sillä on samantekevää miten Jeesus kuoli; paalussa, ristillä, mestattuna, vankilassa tms. Raamatun tärkeä sanoma on että, hän kuoli meidän jokaisen ihmisen, sekä menneiden että tulevien, syntien tähden.
Tavallinen ihminen, joka ei ole vielä uskova, törmää jatkuvasti näennäisiin ristiriitaisuuksiin ja kohtiin, joita hän ei mielestään ymmärrä. Tämä on tavallista, sillä Raamatun mukaan vain Hengessä ja uskossa voi ymmärtää Raamatun jakeiden sanomaa:
Kuka sitten voi ymmärtää Raamattua? On lohdullista tietää, että ahkeraan Raamatun lukemiseen kätkeytyy väkevä Jumalan sanan voima. Hän kertoo Raamatun jakeiden kautta jokaiselle etsivälle sanoman, jota on julistettu jo 2000 vuotta. Raamatun säännöllinen lukeminen on erittäin tärkeää, sillä siinä Jumala ja Pyhä Henki puhuvat jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisesti:
Pohdi hetki suhdettasi uskoon ja järkeen. Jos mies- tai naisystäväsi kertoo sinulle vilpittömästi, että hän rakastaa sinua. Uskotko sen? Entä jos alat pohtimaan sitä järjellisesti? Voitko järjellisesti todistaa jonkin henkilön sydämen rakkauden? Voitko sanoa henkilöstä, joka ei kykene liikkumaan, ei puhumaan, että hän ei sydämessään rakasta? Onko järki rajallinen antamaan vastauksia? Entä miten suhtaudut Raamatun jakeisiin; tutki minkälaisia ennakko-odotuksia tai ennakkokäsityksiä sinulla voisi olla, jotka estäisivät Sanaa tavoittamasta sinua.
Lyhyesti: käytä vain Raamattua.
Lukijaa kehoitetan tutkimaan Raamattua mahdollisimman paljon, sillä se antaa vastaukset moniin kysymyksiin. Oikean opetuksen voi oppia tuntemaan vain jakeen Matt. 22:29 sanoin: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia".
Tutustu sivulla <http://raamattu.cante.net> "Raamatun lukemisen ja tulkinnan säännöt" mainittuihin tai vastaaviin ehdotuksiin ennen Raamatun tutkiskelua. Jos tutkit asioita yhdessä muiden kanssa, on tärkeää päästä lähestymistavoista yhteisymmärrykseen, jotta olisi mahdollista tutkia jakeita yhteiseltä pohjalta. Raamatun lukeminen yhdessä on ongelmallista, mikäli toinen tulkitsee kohdan kuvaannollisesti ja toinen kirjaimellisesti.
Valitse tutkiskeluun mahdollisimman tarkka sanasta sanaan raamatunkäännös. Vain tarkan Raamatun kautta on mahdollista päästä lähimmäksi Jumalan alkuperäistä ilmoitusta. Esimerkiksi vuoden 1938 Kirkkoraamattu on suositeltava lähde suomalaiselle lukijalle, sillä se seuraa hyvin tarkasti Uuden testamentin kreikan tekstejä. Muita tarkkoja suomenkielisiä Raamattuja ovat vanha Agricolan Biblia ja Uuras Saarnivaaran toimittama Jumalan kansan Raamattu, joka on lähinnä KR38:n virheitä korjaava käännös.
Jos olet kielitaitoinen, voit ottaa lisäksi rinnalle kansainvälisesti toimitetun Novum 1-5 -kirjasarjan (kreikka-suomi) lukeaksesi miten jakeet ovat tarkasti ilmaistu Uuden testamentin kreikan alkuperäiskielessä. Verkossa Heprea-kreikka-englanti alkuperäiset tekstit löytyvät sivulta <http://www.blueletterbible.com>. Painamalla jakeen kohdalla nappia [C] voit nähdä alkuperäisen tekstin.
Epätarkempia Raamattuja ovat vuoden 1992 Kirkkoraamattu ja Raamattu nykysuomeksi. Nämä soveltuvat lähinnä Raamattuun tutustumiseksi ensikertalaiselle, jos muiden sanatarkempien käännösten teksti saattaa aluksi tuntua liian koukeroiselta. Valitettavasti KR92:n ym. vastaavien vapaiden käännösten teksti ei sovellu tarkkaan opillisten kohtien tarkasteluun, koska niiden käänösperiaatteena ei ole ollut pitäytyminen sanasta sanaan. Tarkka sanasta sanaan käännös tuo tekstiin koukeroisuutta, mutta samalla lukija voi olla varma, että hän lukee tekstiä, joka on mahdollisimman lähinnä Jumalan ilmoitusta. Lukijan ei tule pelästyä näitä hieman hankalasti luettavia käännöksiä, vaan rohkeasti tutustua teoksiin. Mielessä tulee kuitenkin pitää, että opillisia tarkasteluja ei tulisi suorittaa heikon ja tai mahdollisesti vapaamuotoisen käännöksen kanssa.
Älä tukeudu muihin selitysteoksiin tai oppineiden lainauksiin. Jos uskot Raamatun sanan olevan koko ja ainoa totuus, jonka perusteella muita oppeja on arvosteltava, niin muiden ihmisten lausunnot eivät voi mennä Raamatun Jumalan sanan ylitse.
Asian vertaaminen johonkin arkipäiväiseen ja tuttuun on usein houkuttelevaa: "onko mahdollista, eikä tunnukin mahdottomalta, ei ole fysiikan lakien mukaista" jne. Raamatun sanoma on kuitenkin totuus, vaikka se tuntuisi mahdottomalta. Jumalalle kaikki on mahdollista (Jer. 32:17; Dan. 4:32; Matt. 19:26; Mark. 10:27, 14:36; Luuk. 1:37 – esim. 1. Moos. 20:18)
Raamattua luettaessa saattaa olla suuri kiusaus johtaa jakeista jotakin yleisempää, moniulotteisia merkityksiä ns. metamerkityksiä. Tätä lähestymistapaa voidaan nimittää liberaaliteologiseksi otteeksi Raamattuun; sanat eivät tarkoita mitä ne sanovat, vaan niitä voidaan tulkita toisessa merkityksessä. Liberaaliteologisen näkemyksen mukaan sanomaa voidaan modernisoida, ajanmukaistaa ja soveltaa nykyaikaa vastaavaksi. Tätä perustellaan sillä, että yhteiskunta ja sen antama malli ei enää ole samanlainen kuin 2000 vuotta sitten. Liberaaliteologian voidaan sanoa olevan pahin Raamatun sanoman ymmärtämiseen kohdistuneista eksytyksistä. Seuraavassa on esimerkki liberaalista, vapaasta Raamatun lukemisesta, selitystavasta tai tulkinnasta, kohtaan Matt. 14:15-22:
Selityksessä Raamatun sanomaa ei enää ole otettu sanojen yksinkertaisessa merkityksessä. Itse asiassa kohdasta voitaisiin hyvinkin esittää useita erilaisia tulkintoja jakeen sanojen yksinkertaisen merkityksen hylkäämisen jälkeen. Mistä tiedämme ovatko eri tulkinnat tai selitykset Raamatun kohdasta oikeita vai vääriä? Jokainen kertoja voisi antaa jakeille oman merkityksensä. A:n tulkinta olisi erilainen, koska "kala ei tarkoita kalaa vaan X:ää" ja B:n tulkinta olisi samoin erilainen, koska "kala tarkoittaakin Y:tä". Meillä olisi näin valittavana koko kirjo selityksiä: X, Y, Z jne. Millä tavalla ratkaisisimme mikä selitys näistä olisi oikea? Tehtävä on mahdoton, jos henkilöt eivät tukeudu sanojen tavalliseen merkitykseen. Valintamme näiden tulkintojen välillä ei enää pohjaudu Raamattuun, vaan valintaamme vaikuttavat muut seikat: pidämmekö A:ta luotettavampana kuin B:tä, tunnemmeko A:n entuudestaan, onko A:n käsitykset lähempänä omiamme kuin B:n, ovatko B.n käsitykset meille sellaisia, joita emme oman moraalimme vuoksi voi hyväksyä?
1) Jos luemme Raamattua kirjaimellisesti, on tulkinnan mahdollisuus huomattavasti pienempi. Yksittäisten sanojen ymmärtämisessä saattaa esiintyä eroavaisuuksia, mutta kokonaisen lauseen tai kappaleen sanoma on pääpiirteittäin sama kaikille lukijoille. Onko tämä oikeampi tapa lukea Raamattua? Tutkikaamme seuraavia Jeesuksen sanoja:
Jeesus kehottaa ihmisiä tulemaan lasten kaltaisiksi (vrt. Paavalin sanat 1. Kor. 3:1). Miksi? Mitä on olla lapsen kaltainen? Miksi juuri lapsen kaltaiseksi? Mitä erityistä on lapsessa? Jos lapsi kysyy: "Isä, mikä on karhu? Isä, mikä on pöytä? Isä, mitä on olla kuuro?", niin aikuinen yrittää selittää asiat hyvin yksinkertaisesti lapselle. Niin yksinkertaisesti, että jokainen voisi sen ymmärtää. Jos aikuinen käskee lasta, lapsi tavallisesti toimii aikuisen ohjeen mukaan; usein kirjaimellisesti. Ymmärtäminen lapsen tavoin on yksinkertaisuutta kaikessa vastaanottamisessa.
2) Toinen seikka, joka kannattaa pitää mielessä on, että Jeesus saarnasi tavallisille ihmisille, paimentolaisille, tietämättömille, raskaina oleville äideille, lapsille, vanhuksille, heikoille, spitaalisille, sairaille – kaikille ihmisille. Nämä ihmiset olivat yksinkertaisia ja ottivat sanoman vastaan sellaisenaan ts. kirjaimellisesti. Asiaa havainnollistaa eräs kertomus:
3) Kolmas muistutus on, että sanoma, jonka Raamattu kertoo, kirjoitettiin Uudessa testamentissa koinee-kreikalla, rahvaan arkikielellä. Sanomaa ei kirjoitettu muistiin oppineiden klassisella kreikalla.
Kaiken yllä olevan perusteella tuntuisi oudolta upottaa Raamatun sanoihin piilomerkityksiä tai syvempiä totuuksia esimerkiksi väittämällä jakeiden Matt. 14:15-22 kohdalla, että: "kala ei tarkoita kalaa". Jos lukisimme jakeet lapselle, niin miten hän sen lukisi? Kysyisikö lapsi: "Äiti minkälaista kalaa he söivät?" Jeesus sanoi, että meidän tulee tulla lasten kaltaisiksi. Kansajoukot ottivat vastaan Jeesuksen sanat kirjaimellisesti. Näin meidän on meidänkin otettava Jumalan sana vastaan. Jos lapsi voi ottaa sanoman vastaan, sen voi ottaa myös professori, mutta professorin sanomaa ei voi lapsi ottaa vastaan.
Entä vertaukset? Miten niitä voisi lukea? Ovatko nekin selvää kieltä? Tutkikaamme miten Jeesus kertoi vertauksia:
Matt. 13:3-51: – Ja hän puhui heille paljon vertauksilla (18.) Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä [selitys] (24.) Toisen vertauksen hän puhui (36.) Selitä meille vertaus pellon lusteesta [selitys] [... Useita vertauksia Taivasten valtakunnasta ...] (51.) Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken? He vastasivat hänelle: Olemme.
Jos Jeesuksen aihe oli Jumalan valtakunta, on vertaus ymmärrettävä ainoastaan kuvauksena Jumalan valtakunnasta. Olisi outoa väittää, että vertaus puhuisi muusta aiheesta. Mikäli vertauksille pyrittäisiin antamaan muita merkityksiä, kuin mistä aiheesta ne oli kerrottu, käy kuten Jeesus ennustaa:
Lukiessamme Raamattua kirjaimellisesti, luemme sitä sen yksinkertaisimmassa merkityksessä. Sanoma oli tarkoitettu kaikille maailman ihmisille; pienestä lapsesta suurimpaan, mahdollisimman helpossa ja ymmärrettävässä muodossa, vähän kouluja käyneestä koulutettuun ihmiseen. Kaikkein vaikeinta Raamatun sanoman vastaanottaminen oli 2000 vuotta sitten fariseuksille ja sen ajan oppineille. Kysy itseltäsi miksi? Oliko syynä heidän kyvyttömyytensä ottaa vastaan yksinkertaisesti ilmaistu sanoma totuudesta?
Esitä todisteet vain raamatunjakeita käyttäen. Mitä ei voi Raamatusta todistaa, se ei ole Raamatun ilmoituksen mukaista opetusta. Matt. 15:9: "mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä".
Raamattu ilmaisee monessa kohdin, miten Uuden testamentin opetuksen keskipisteenä meille uuden liiton ihmisille, pakanoille, on Jeesus. Kaikkien Raamattuun perustuvien uskontojen kulmakivi ja perustus voi siksi olla vain opetus Jeesuksesta ja evankeliumi hänestä. Raamattu kertoo oikeasta opetuksesta seuraavin sanoin:
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus on enkeli; arkkienkeli Mikael (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 96).
4.2.1 Onko Jeesuksen arvovalta sama kuin enkeleillä tai Mikaelilla?
Tutki Jeesuksesta esitettyä väitettä ja etsi jakeita, joissa mainitaan arkkienkeli Mikael. Mikael mainitaan jakeissa Dan. 10:13, 21, 12:1 ja Ilm. 12:7. Tutki jokainen löytynyt jae huolellisesti.
Ota vierelle jae, jossa kerrotaan, että Jeesuksen kerrotaan olevan ylempi enkeleitä (1. Piet. 3:22). Raamattu lisäksi kertoo Jeesuksen olevan "Herrain Herra" (Ilm. 17:14, 19:16), mutta Mikaelin sanotaan olevan vain yksi "ensimmäisistä enkeliruhtinaista [MONIKKO]" (Dan. 10:13).
Arkkienkeli Mikaelilla, jota Dan. 12:1 kutsuu "suureksi enkeliruhtinaaksi", ei ollut arvovaltaa vastustaa Saatanaa ja lausua hänelle tuomiota (Juud. 1:9). Psalmissa 89 kerrotaan, että kukaan enkeleistä ei voi olla Jumalan vertainen; Ps. 89:6: "Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?". Jos taas tutkimme Jeesuksen arvovaltaa, niin hänelle oli valta käskeä Saatanaa sanoin: "Mene pois" (Matt. 4:10).
Onko yllä esitettyjen jakeiden valossa Mikelilla sama arvovalta kuin Jeesuksella? Jos Jeesus ei ole enkeli Mikael, niin voisiko hän olla jokin muu enkeli? Kenellä muulla enkelillä Raamattu mainitsee olevan enemmän arvovaltaa kuin Mikaelilla?
Ilmestyskirjan jakeissa 12:7-12 kerrotaan miten arkkienkeli Mikael ajoi Saatanaa pois taivaasta. Jos kyseessä olisi ollut Jeesus, niin silloin hän olisi toiminut vastoin Jumalan käskyä, jossa käsketään istua (= odottaa) kunnes, vihollinen, Saatana, asetetaan Jeesuksen astinlaudaksi:
Apostolien teoissa Paavali julistaa kaikille kuulijoille lainaamalla Vanhaa testamenttia. Huomaatko mitä Paavali sanoo Jeesuksesta? Hän julistaa Jeesuksen olevan Vanhan testamentin Jehova.
Kuka oli Daavidin mainitsema Herra? Jeesus kysyi mitä kirjanoppineet (Mark. 12:35; Luuk. 20:39, 41) opettivat jakeesta 110. Jae on luettava erittäin huolellisesti, sillä Jeesus ilmoittaa jotain suurta: Miten Daavid saaattoi kutsua jotakin toista Herrakseen?.
Kun Vanhassa testamentissa Daavid puhui Herrastaan", kuka tämä kohde oli Paavalin mukaan? Miksi Juutalaiset menivät sanattomaksi saadessaan kuulla vastauksen?
4.2.2 Enkelien tuomitseminen
Toisaalla lisäksi kerrotaan taivaaseen pelastetuttujen pyhien tuomitsevan enkeleitä (1. Kor. 6:3). Pohdi jaetta hetki. Jos Jeesus olisi enkeli, niin nuo pyhät tuomitsevat Jeesuksen muiden enkelien mukana? Jeesksen arvovalta olisi siis pienempi kuin pyhien ihmisten?
Onko Jeesus jotain muuta kuin enkeli näiden kohtien perusteella? Pohdi mitä vaihtoehtoja on olemassa: kuka on Jeesus?
4.2.3 Jeesuksen erikoisasema
Lue koko Heprealaiskirjeen 1. kappale ja kiinnitä huomiota sanaan kenellekään (siis EI muille), jossa Jeesusta kohdellaan täysin eri tavalla kuin taivaan enkeleitä. Jae Hepr. 1:6 käskee kaikkien enkelien kumartaa Jeesusta ja Jeesuksen kerrotaan palaavan kaikkien enkeleiden kanssa (Matt. 25:31; 2. Tess. 1:7). Sana "kaikki" on tyhjentävä ja sisältää kerubit (esim. Hes. 10:7), serafit (esim. Jes. 6:2) sekä myös arkkienkelit, vai voisiko kohdan ymmärtää jotenkin toisin? Lue myös kohdat, joissa kerrotaan Jeesuksesta erillään Jumalan enkeleistä: Luuk. 12:8, Joh. 1:51, Pohdi myös miksi Paavali erottaa toisistaan kaksi asiaa: enkelit ja Jeesus (Gal. 4:14)?
4.2.4 Jeesuksen valta enkeleihin verrattuna
Jeesuksen erikoisasemasta muihin nähden Raamattu kertoo, että Jeesuksella on kaikki valta (Matt. 28:18; Joh. 6:37, 16:14, 15; Ilm. 3:7, 3:21; vrt. Dan. 7:13, 14) ja Jeesukselle on kaikki alistettu (Fil. 3:21; 1. Kor. 15:27, 28; Ef. 1:20, 21, 22; Hepr. 2:8), erityisesti kaikki enkelit (1. Piet. 3:22). Lisäksi Raamattu sanoo, että nimenomaan enkeleille ei maailma voi olla alistettu (Hepr. 2:5).
Voiko Jeesus olla enkeli näiden kohtien valossa? Kuka Jeesus oikein on?
Jos luemme vielä Heprealasikirjettä lisää, Raamattu vahvistaa että Jeesuksen on mahdotonta olla enkeli, sillä enkeleille Jumala ei anna valtaa (Hepr. 2:5). Jeesus hallitsee kaikkia enkeleitä, valtoja ja voimia mm. Saatanaa (1. Piet. 3:22). Raamattu kertoo, että Jeesus oli ylempi kaikkia enkeleitä (Hepr. 1:4). Vasta Jeesuksen tullessa ihmiseksi maan pinnalle, hänen olemuksensa tuli hetkellisesti alemmaksi.
Taivaaseen astumisen jälkeen Jeesuksella on iankaikkisesti kaikki valta (vrt. Luuk. 9:1; Ilm. 3:21).
Jos Jeesus olisi enkeli, niin miten luodulle olennolle voitaisiin antaa sama valta ja kunnia kuin mikä Isällä on? Eikö tämä olisi mahdotonta, sillä Raamatun mukaan Jumala ei koskaan luovuta mitään osaa kunniastaan ja vallastaan kenellekään muulle (Jes. 42:8)? Kuka Jeesus on?
4.2.5 Enkelien olemus ja tehtävä
Jumala tekee enkeleistä oman mielen mukaisia muuttuvia palvelijoita Hepr. 1:7: "Ja enkeleistä hän sanoo: 'Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi'". Katso myös Ps. 104:4, jossa KR38 on kääntänyt väärin sanan "tuuli" => tulisi lukea enkeli. Jeesuksesta taas kerrotaan, että hän on muuttumaton Hepr. 1:12 ja Hepr. 13:8: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" ja että hän ollut olemassa iankaikkisesti (ks. alla). Pohdi asiaa hetki. Raamattu kertoo, että ainoastaan Jumalan on muuttumaton (Ps. 102:28; Mal. 3:6, Jes. 43:13, 48:12 ja Jaak. 1:17), sillä kaikki muut olennot ovat luotuja olentoja.
Miten Jeesus voisi olla muuttumaton, jos vain Jumala on muuttumaton? Miten tämä ristiriita on selitettävissä?
4.2.6 Jeesuksen yhtäsuuruus Isän kanssa
Enkeleistä kerrotaan, että ne palvelevat Jumalaa ja ihmisiä (Ilm. 19:10, 22:9 – "minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija") ja että Enkelit ovat Jumalan (Luuk. 12:9; Ilm. 3:5). Toisaalla taas kerrotaan, että Matt. 13:41: "Ihmisen Poika lähettää enkelinsä"; Matt. 16:27: "Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa"; Matt: 24:31 "hän (Jeesus) lähettää enkelinsä"; Luuk. 9:26; Ilm. 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini").
Onko Raamatussa ristiriita, koska enkelit ovat Jumalan. Kuitenkin kerrotaan, että että enkelit ovat Jeesuksen? Miten edellä luetellut ristiriitaiset jakeet on mahdollista ymmärtää?
Jeesuksen erikoislaatuisuudesta kerrotaan, että hän voi tehdä täysin samaja tekoja kuin Jumala. Miten ihmeessä Jeesus voisi pystyä samaan kuin Isä? Muista että Isä on kaikkivaltias - ja Jeesus tekee samaa?
Jeesus jopa otti hengen itseltään (vrt. Jes. 42:5; Sak. 12:1)
Jeesus herättää kuolleet viimeisenä päivänä:
Jos Jeesus siis herättää jopa kuolleet, niin mainitseeko Raamattu ainuttakaan tekoa, johon pystyisi vain Isä, mutta ei Jeesus? Voisiko Jumala luovuttaa valtaansa kenellekään luodulle olennolle, joka tekisi kaikkea samaa kuin hän itse (Joh. 5:19-32)? Kuka Jeesus oikein on, jos hän ei voi olla enkeli?
4.3.1 Viittako Malakian enkeli Jeesukseen?
Malakian kirjassa on kohta, jossa "liiton enkeli" toimii Jumalan sanansaattajana tulevina aikoina:
Ennekuin tutkimme jakeen yhteyttä muualle Raamattuun, pysähdy hetkeksi ja lue Malakian ensimmäiset sanat huolella. Jumala sanoo, että hän itse tulee; sanansaattaja on valmistava tien minun eteeni. Malakian ilouutisesta, että Kaikkivaltias Jumala kertoi itse tulevansa kaiken kansan nähtäville, kertoo toinenkin Vanhan testamentin ennustus:
Lue sitten miten Uusi testamentti kertoo Sakarian ennustusten täyttymisestä:
Lue lisäksi mitä Uusi testamentti puhuu Herran seurakunnasta ja hänen oman veren vuodattamisesta:
Kuka lävistettiin Vanhan testamentin kirjoituksissa? Entä kuka lävistettiin Uuden testamentin teksteissä. Kuka on se lävistetty, jonka tulosta ilmoittaa Ilmestyskirja aikojen lopussa?
Malakian kohdasta on ristiviittaus jakeeseen Jes. 40:3: "huutava ääni kuuluu .. valmistakaa herralle (hepr. JHVH:lle) tie", mutta tyhjentävästi Malakian kirjan loppuosan jae selitetään seuraavissa Uuden testamentin jakeissa. Matteuksen evankeliumi kertoo:
Kytkennän Malakian ja Jesajan kohtien selityksiin vahvistetaan myös muissa Uuden testamentin evankeliumeissa. Markus kertoo:
Luukkaan evankeliumissa kerrotaan:
Johannes itse kertoo vastanneensa pappien ja leeviläisten kysymykseen: "kuka sinä olet?" (1:19) sanoin:
Kävikö mielestäsi Malakian ennustus Johannes Kastajasta toteen Jeesuksen sanoin: "Tämä on se, josta on kirjoitettu"? Mitä Johannes itse vastaa jakeissa 1:23 ja 3:28? Tarkoittiko Vanhan testamentin viittaus enkeliin todelliseen enkeliin vai viittasisiko se sanansaattaja-nimitykseen? (vrt. Paavali Jumalan enkelinä Gal. 4:14).
Raamatun ilmoitus Johanneksesta ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä vaikka Johannes oli ennustettu "liiton enkeli" ts. tulevan Jumalan airut, sanansaattaja, oli hän myös ennustettu Elias. Kansa kuvitteli aluksi, että Jeesus olisi ollut Elias (Matt. 16:14), koska he eivät ymmärtäneet kuka Jeesus oli kaikista Vanhan testamentin ennustuksista.
Huom. Malakian ennustus saattaa olla viittaus vasta myöhempään tulevaisuuteen, jossa vielä kerran tulee yksi Eliaan hengessä ja toinen (ilmeisesti) Mooseksen kaltainen henkilö. Ilm. 11:3: "Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan."
Johannes tosin oli itse hämmentynyt kysymyksestä, koska hän ei ymmärtänyt täyttäneensä Vanhan testamentin ennustuksen. Hän ei ollut vielä tavannut Jeesusta antaessaan seuraavia vastauksia:
4.3.2 Ylienkelin äänen kuuluessa 1. Tes.4:16?
Tessalonikalaiskirjeessa kerrotaan Herran Päivän (Harmagedonin) tapahtumista ja siitä miten Jumala astuu taivaasta alas ihmisten keskuuteen. Kohta kuuluu seuraavasti:
Lue jakeet huolellisesti. Kuten Malakian kirjassa, myös näissä jakeissa kerrotaan, että Herra Jumala Kaikkivaltias tulee. Tätä tuloa säestää käskyhuudot (ehkä muiden enkelien tai serafien), yhden ylienkelin ääni (muistutus: ylienkeleitä oli useita: Dan. 10:13) ja ääni joka kuvataan "Jumalan pasuunaksi" (2. Moos. 19:18, 19, 20:1, 18). Kohdassa ei mainita lainkaan arkkienkeli Mikaelia, Jeesusta tai hänestä käytettyjä synonyymisanoja Kristus, Messias, Voideltu, Karitsa jne.
Lue jae vielä kerran: kuka on Tessalonikalaiskirjeen jakeissa mainittu Herra, joka tulee? Onko hän Jumala itse?
[1] Suureen ääneen viitataan myös muualla Raamatussa:
[2] Pasuunaan viitataan myös muualla Raamatussa:
Kenen omistuksessa enkelit ovat edellisessä jakeessa? Mitä mielestäsi pasuuna ja taivaan ylienkelien käskyhuuto mielestäsi kertoo, jos tutkit niitä Ilmestyskirjan ja Matteuksen kohtien valossa? Kenen Herran tulosta Uusi testamentti kertoo? (Matt. 23:39; Luuk. 19:38; 1. Kor. 15:23; Ilm. 1:7, 8, 22:12)
4.3.3 Onko UT:n "Herran enkeli" viittaus Jeesukseen?
Uudessa testamentissa esiintyy "Herran enkeli". Kuka hän on? Seuraava Luukkaan kohta kertoo Herran enkelistä:
Matteus kertoo myös miten Joosefille unessa ilmestyi Herran enkeli useita kertoja (Matt. 1:20, 2:13, 19). Jakeessa Matt. 28:2 Herran enkeli vieritti kiven pois luolan suulta ja hän kertoi Jeesuksen olevan taivaassa (Matt. 28:5, 6) . Kedolla oleville paimenille Herran enkeli ilmoitti kirkkaudessaan, että Jeesus-lapsi oli syntynyt (Luuk. 2:9). Herran enkeli vapautti Pietarin kahleista ja johti hänet ulos kaupungista (Apt. 12:7, 8, 9, 10, 11). Herodes yritti korottautua Jumalaksi, mutta Herran enkeli rankaisi häntä heti ja Herodes kuoli (Apt. 12:23). Useimmissa jakeissa ei mainita enkelien nimiä, jotka tehtäviin oli määrätty.
Kaiken yllä olevan valossa: voiko Herran enkeli olla kuka hyvänsä Jumalaa palvelevista enkeleistä? Yhdistyykö Uudessa testamentissa "Herran Enkeli" yhdessäkään jakeessa Jeesukseen?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa toista arkkienkeli Mikaelin kaltaista ei ole taivaissa. Opetuksen mukaan on olemassa vain yksi ainutlaatuinen, arkkienkeli. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 96.)
Tutki väitteet, joissa mainitaan arkkienkeleitä olevan ainoastaan yksi. Tutustu tämän jälkeen jakeisiin Dan. 10:13, 20, joissa kerrotaan että Mikael oli vain yksi muiden samanlaisten enkeliruhtinaiden joukossa. Onko arkkienkeli Mikael näissä kohdissa ainutlaatuinen? Oliko muita hänen kaltaisiaan?
"Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika, ainoa Poika, jonka Jehova tuotti yksin" (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 87; tuottaa-sana tarkoittaa lauseessa yhtä kuin "luoda"). Järjestön opetuksen mukaan Jeesus on Jehovan luotu olento. Jeesus on ensimmäinen kaikista luoduista olennoista. (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 87, 106).
Toisin sanoen: onko Jeesuksella joskus ollut alku, eli onko Isä luonut hänet? Tutkikaamme jaetta, jonka mukaan Vartiotorni-seura opettaa Jeesuksen olevan luotu olento:
Lue Sananlaskujen koko 8. luku huolellisesti suoraan heprean alkuperäiskielestä Blue Letter Bible -palvelun kautta vasmistaaksesi, että sanoma tulee oikein ymmärretyksi. Mitä koko luku kertoo? Kuka tai ketkä tekivät aikojen alussa luomistyötä yhdessä?
4.5.1 Jeesuksen alku ja olemus?
Jumala on sama (Jes. 13:8, 43:13), muuttumaton (Ps. 90:2; Mal. 3:6), niin on myös Jeesus sama ja muuttumaton (Hepr. 13:8). Jeesuksella on ollut kirkkaus jo ennen maailman perustamista (Joh. 17:5). Jeesuksen alkuperä on iankaikkisuudessa ts. ei aikaa (Room. 16:25) ennenkuin maailma olikaan (Joh. 17:5, 24).
Ota rinnalle Hepr. 7:3 jae, jossa sanotaan, että Jeesuksella ei ole "isää .. eikä päivien alkua"? Voisiko sen perusteella Jeesuksen alulle (luomiselle) asettaa aikamäärän?
4.5.2 Syntynyt vai luotu?
Raamattu puhuu Jeesuksesta Jumalan Poikana, johon juutalaiset kysyivät "Kuka on se Ihmisen Poika?" (Joh. 12:34). Raamatun mukaan Jumala on pojan synnyttänyt (Apt. 13:33; Hepr. 1:5, 5:5; samoin koko Jesajan 53. luku). Mieti voisiko luotua olentoa kutsua pojaksi? Onko lapsi "luotu" vai syntynyt? Miten ihmisen lapsi syntyy käytännössä? Onko hän edelleenkin syntymän jälkeen ihminen, mutta silti oma yksilönsä? Voisiko jakeen mainintaa syntymästä ajatella samoin: Jeesus on Jumalasta syntynyt? Tutki rinnalle Joh. 8:42; "Jumalasta lähtenyt ja tullut", jonka mukaan Jeesus ei tullut Jumalan luota, vaan Jumalasta (katso jakeen sanatarkka käännös kreikkalaista teksteistä: ek [-stä/-sta, pois] tu [määr. artikkeli] theu [Jumala] <http://www.blueletterbible.org/kjv/Jhn/Jhn008.html#24> [Paina C]). Tutki lisäksi kohtaa Fil. 2:6, jossa Jeesus on "Jumalan muoto" ja muita jakeita, joissa Jeesus on Isänsä kirkkaus (Joh. 1:14, 17:5, 24; 1. Kor. 2:8) sekä Kirkkauden Herra (1. Kor. 2:8).
Mieti vielä, voisiko Jumala sallia luodun olennon, Jeesuksen, istua valtaistuimella (Ilm. 3:21, 14:4, 22:1, 3)? Olisiko tilanne toinen, jos Poika olisi "samaa verta" (Kol 1:15; 4.4; Hepr. 1:3) – Jumala, niinkuin Isä (1. Joh. 5:20)?
Miksi Jumala puhuttelee poikaansa Jeesusta myös Jumalaksi jakeessa Hepr. 1:8?. Huom: UM on kääntänyt 1. luvun alun jakeet huolimattomasti eikä ole seurannut alkuperäistä kreikkaa, joten lue kohta joko järjestön julkaisemasta KIT-interlineaarista tai KR38:sta tai Blue Letter Biblen verkkosivulta <http://www.blueletterbible.org/kjv/Heb/Heb001.html#8> [Paina C]
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus on ensimmäinen luotu olento (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 87, 106).
Jumala loi kaiken taivaan ja maan päälle. Löydätkö jakeen, joissa kerrotaan, että Jumala loi ensimmäisenä Jeesuksen? Raamattu mainitsee esikoinen-sanan jakeissa Room. 8:29; Kol. 1:15, 16, 17, 18; Apt. 26:23; 1. Kor. 15:23; Ilm. 1:5). Voiko esikoinen-sanasta päätellä, että se tarkoittaa ensimmäistä?. Toisin sanoen, onko Raamatun mukaan oikein päätellä, että "esikoinen Jeesus" on samaa tarkoittava kuin "ensiksi luotu Jeesus"? Tutkimalla sitä, miten miten esikoinen-sanaa käytetään eri jakeissa, auttaa avaamaan sanan Raamatullisen merkityksen:
Huomaamme, että Raamattu ei käytä esikoinen-sanaa tarkoittamaan "järjestyksessä ensimmäistä", vaan sana ilmaisee Jumalan valittua (Ps. 89:28).
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jehova Jumalalle saa osoittaa rukouksia, palvelusta, palvontaa ja ylistystä. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 93). Rukous on Palvonnan muoto (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 321).
Vartiotorniseura opetuksessa palvonta (esim. rukoukset) tulee osoittaa Jehovalle, mutta tätmä voi tapahtua Jeesuksen kautta. kysymys on kuitenin siitä, saako palvonnan osoittaa yksinomaan Jeesuskselle (esim. rukoilemisessa), ilman että palvotaan lainkaan Isää.
Raamatun mukaan enkeleitä ei saa palvoa (Ilm. 19:10, 22:8) eikä demoneita (Matt. 4:9, 10). Jos Jeesus olisi järjestön opetuksen esittämä enkeli, niin Jeesusta ei edellisen jakeen perusteella saisi palvoa. Mielenkiintoista on se, että kaikki enkelit kuitenkin kumartavat Jeesusta (Hepr. 1:6) ja enkelit tekevät Jeesukselle palvelusta (Matt. 4:11). Miksi enkelit palvelevat Jeesusta? Enkelien tulisi palvella Jumalaa (Apt. 13:2), sillä Jumala on ainut, jota saa palvoa (Matt. 4:10; Huom. KR38:ssa kreikan proskyneis-sana on epätarkasti käännetty palvella-sanalla; käännös on sanatarkasti "palvoa").
Ihmisen riivaamat demonit tulivat Jeesuksen luo ja kumartuivat maahan hänen eteensä (Mark. 3:11, 5:2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9; Luuk. 8:28). Palvomisen kielto on erittäin selkeä Raamatun opeista, sillä yhdellekään ihmiselle ei saanut osoittaa palvontaa (Apt. 10:25, 26). Raamattu kuitenkin tekee selväksi, että meidän on käsketty palvoa Jeesusta (Dan. 7:14; Matt. 14:23, 18:26, 29; Mark. 5:22, 7:25; Luuk. 5:8, 12, 17:16, 24:52; Joh. 9:38, 11:32; Apt. 10:25; Ilm. 5:8, 12, 13, 14). Lue rinnalle vielä:
Pysähdy yllä esitettyihin jakeisiin miettimään hetkeksi, onko Raamatussa ristiriitaa? Miksi Raamattu kieltää ihmisten ja enkelien ja demonien palvomisen, mutta kuitenkin kertoo Jeesusta palvottavan? Miksi jo Jeesuslasta palvottiin (Matt. 2:11; vrt. Jes. 9:5; Tiit. 2:13). Miksi Jeesuksen nimi oli tärkeä?
Raamattu käyttää kumartaen rukoilla -sanontaa Jeesukseen (Matt. 28:9, 17; Joh. 4:20, 9:38) ja Jumalaan (Ilm. 4:10, 5:14, 7:11, 11:1, 16, 19:4, 19, 22:9; vrt. Vanha testamentti Neh. 9:3). Miksi samaa ylistystä, jota annetaan Isälle, annetaan myös Jeesukselle? Ilmestyskirjan viimeisen jakeen Ilm. 22:9 mukaan varoittaa meitä kumartaen rukoilemasta ketään muuta kuin Kaikkivaltiasta Jumalaa.
Raamatun kaikkein korkein palvonnan muoto on pyhä palvelus (kreik. latreuo; Novum 2670; Strong #3000). Ilmestyskirja on tässä suhteessa erittäin tarkka ja ilmaisee, että sekä Isään että Poikaan kohdistetaan pyhää palvelusta Ilm. 22:3. Sanaa käytetään myös jakeissa Apt. 7:7, 24:14; Fil. 3:3; Ilm. 7:15. Miten voi olla mahdollista, että Jeesusta kunnioitetaan täsmälleen samoin kuten Isää käyttäen palvonnan korkeinta muotoa?
Ilmestyskirja ilmoittaa jakeessaan vieläkin selvemmin kaikkien enkelien, olentojen ja vanhinten antavan ylistyksen Jeesukselle:
Kohdassa Joh. 5:23 mainitaan, että Jeesusta tulee kunnioittaa täsmälleen samoin kuin Isää, ei yhtään vähempää. Jos Jeesusta tulee kunnioittaa samalla kunnioituksella kuin Isää, niin silloin kaikki Raamatun tekstit, joissa kunnioitetaan Isää, pitää soveltaa yhtä lailla Jeesukseen. Vai voisiko kohdan Joh. 5:23 tulkita jotenkin toisin:
Miksi Jeesukselle annetaan kirkkaus, kunnia ja valta iankaikkisesti? (Gal. 1:5; Hepr. 13:21; 1. Piet. 4:11; 2. Piet. 3:18; Ilm. 1:6, 5:13) aivan samoin kuin Isälle (Fil. 4:20; 1. 1. Tim. 1:17; Piet. 5:11). Pohdi miksi on Isän käsky on totella Jeesusta. (Joh. 14:21). Miten ymmärrät sanan totella? Pohdi vielä miksi Raamattu sanoo Jeesuksen olevan meidän ainoa Valtiaamme (Juud. 1:4).
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan vain Jehova Jumalaa voi huutaa avuksi ja jae Apt. 2:21 tarkoittaa Jehova-nimeen huutamista (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 93).
ASettakaamme kysymys on siitä saako rukouksen, avun pyytämisen ja avun huutamisen osoittaa suoraan ja ainoastaan Jeesukselle? Rukous ja avun huutamisen ei siis tarkoiteta menevän lainkaan Jehovalle. Mitä Raamattu kertoo asiasta?
4.8.1 Kenen nimeä huudetaan avuksi?
Raamatussa kerrotaan, että "jokainen, joka huutaa avuksi Herran (kreik. Kyrios) nimeä, pelastuu" (Apt. 2:21, 22:16). Huomaa, että jae on lainaus Vanhasta testamentista (Joel. 2:32). Miksi se on lainattu juuri tähän Uuden testamentin kohtaan? Mistä Uuden testamentin kappale kertoo ennen ja jälkeen lainauksen? Kenenen Herran nimeä huudetaan avuksi, ja jossa pelastutaan uudessa liitossa Paavali Vanhan testamentin lainauksen mukaisesti?
Edellisestä kohdasta löytyy ristiviittaus Roomalaiskirjeeseen (Room. 10:9, 10, 11, 12, 13), missä myös huudetaan avuksi Herraa. Kirje lisäksi selittää kuka on huudettu Herra. Jakeiden mukaan jokaisen on tunnustettava Jeesus Herraksi (Room. 10:9); hän on yksi ja sama kaikkien Herra (Room. 10:12; Apt. 10:36; 1. Kor. 8:6; Ef. 4:5 – vrt. yksi mestari Matt. 23:10; yksi valtias ja Herra Juud. 1:4, joten "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (jae Room 10:13). Lue myös jae 14, jonka mukaan: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä (=Jeesusta), johon eivät usko?". Muualla Raamatussa vahvistetaan, että kaikkialla turvataan Poikaan (Ps. 2:12) ja huudetaan avuksi Jeesuksen nimeä (Apt. 9:5, 13, 14, 20, 21; Room. 10:20; 1. Kor. 1:2), huudetaan Jeesusta Herrana (Luuk. 6:46), sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa voi pelastua (Apt. 4:12).
Tee itsellesi uudelleen kysymys: miksi Paavali lainasi Vanhan testamentin jaetta Uuteen testamentiin? Minkä merkityksen hän antoi Herra-sanalle? Sisältääkö Roomalaiskirjeen jakeet mielestäsi erityisen voimakkaita ilmaisuja Herra-sanasta puhuttaessa? Ota rinnalle jakeet Matt. 7:21, 22 ja etsi vastausta sille, miksi Jeesusta erityisesti korostetaan Herrana?
Apt. 4:12:n mukaan Jeesus on ainoa nimi Uuden liiton ihmisille, jota voi huutaa ja jossa voi pelastua. Jeesuksen nimi on " kaikkia muita nimiä korkeampi" (Fil. 2:9). Pohdi Jeesuksen tekemää uutta liittoa ja pohdi miten juutalaisten vanhan liiton Jehova-nimen avuksi huutaminen (Ps. 50:5, 15, 91:15) asettuu Jeesuksen solmimassa uudessa liittossa? Oletko sinä uuden vain vanhan liiton jäsen (Room. 10:4)?
4.8.2 Keneltä ja kenen nimessä anotaan?
Jeesuksen nimessä voi anoa (Joh. 16:24, 26) ja anominen tapahtuu henkilökohtaisesti nimenomaan Jeesukselle (1. Joh. 5:13, 15) vain Jeesuksen nimeä käyttäen (Joh. 14:14, 16:23). Huom: UM-kääntää epätarkasti jättämällä minulta-sanan pois jakeessa Joh. 14:14. Katso alkuperäinen kreikkalainen teksti sivulla http://www.blueletterbible.org/kjv/Jhn/Jhn014.html#14 [paina C]
Raamatun kertoessa anomisesta tai pyytämisestä, niin miksi tämä pyytämistä ei koskaan tapahdu Uudessa liitossa Jehova-nimessä? Katso pyytäminen (esim. Joh. 15:16), anominen Jeesuksen nimessä jakeissa 1. Joh. 5:11, 12, 13, 14, 15, jossa kiitetään Jeesuksen nimessä (Ef. 5:20). Uskosta Jeesuksen nimeen ihmiset tulivat terveiksi; Jeesuksen nimi paransi (Apt. 3:16). Jeesus itse sanoi, että merkit seuraavat hänen nimeensä uskovia (Mark. 16:17).
Raamattu jopa vaatii, että Jeesus on ainoa nimi, jossa kaikki asiat: anominen, rukoileminen ja kiittäminen tulee tehdä, sillä Isän luo ei ole muuta tietä:
Miksi on näin, että kaikkien tulee tulla Jeesuksen luo ja toimia vain Jeesuksen nimessä? Vastaus on hyvin yksinkertainen: jos Jeesuksen kohdalla yhtään toimitaan siten, että hän olisi Isää alempi, Raamattu lausuu varoituksen:
Tutki löytyisikö jakeita, joissa uudessa liitossa anominen tehtäisiin "Jehovan" nimeen? Miksi Jeesus sanoi, että uudessa liitossa tuli anoa häneltä (Joh. 16:24)?
4.8.3 Ketä ja kenen nimessä rukoillaan?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan rukoilu on eräs ylistyksen ilmaus ja osa palvontaa (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 225, 228). Sen vuoksi rukous tulisi osoittaa ainoastaan Jehova Jumalalle, eikä kenellekään muulle. Järjestön raamatunselityksen mukaan kristittyjen täytyy lähestyä Jehova Jumalaa Jeesuksen kautta. Tämä merkitsee sitä, että meidän rukoukset tulee esittää Jeesuksen nimessä [rukoillen Jehovaa, ei Jeesusta]. Jumalan nimen on oltava rukouksessa etusijalla, jotta Jumala hyväksyisi rukouksen. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 225, 228, 229.)
Raamatusta rukoillaan Jeesusta hädän hetkellä (Apt. 7:54, 55, 56, 57, 58, 49, 60). Raamatussa löytyy lisäksi kohtia, jossa rukoillaan Isää (Matt. 5:9; Luuk. 11:2 – vertaa Joh. 5:43). Huomaa, että Raamattu käyttää Uudessa testamentissa, uudessa liitossa johdonmukaisesti Isä-nimeä (Apt. 13:17; Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; 2. Kor. 1:2; Gal. 1:3, 4; Ef. 1:2; Fil. 1:2; Kol. 1:2; Filemon 3; 1. Tess. 1:3, 1. Tess. 3:11, 13; 2. Tess. 2:16) silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan. Uuteen liittoon kutsuttiin ei-juutalaiset ihmiset Matt. 28:19 lähetyskäskyn mukaan Jeesuksen opetuspasiksi.
Raamatussa erityisesti anoataan = rukoillaan Jeesusta (Matt. 8:5; Joh. 14:14, 16:23, 24, 25, 26; 1. Joh. 5:15), jopa demonit rukoilivat Jeesusta (Luuk. 8:28). Erityisesti jakeessa Apt. 7:59 Stefanus rukoili täynnä Pyhää Henkeä (Apt. 6:5) nimenomaan Jeesusta, jonka hän näki taivaassa (Apt. 7:55, 56).
Apostolien teoissa Juudaan tilalle tuli valita uusi jäsen, mutta he eivät tienneet kumpi kahdesta ehdokkaasta tuli asettaa. He rukoilivat ja pyysivat ohjausta ja heittivät arpaa. Apostololit rukoilivat jakeessa (Apt. 1:21, 24) "Herra sinä, joka kaikkien sydämet tunnet".
Paavali rukoili kolmesti Herraa, että hänestä kaikki ylpeys lähtisi. Mainittu Herra on epäilemättä Jeesus, sillä juuri "Herra" kutsui hänen palvelukseen Damaskoksen tiellä (Apt. 9:5), sama Herra, jonka nimeä Paavali julisti (Apt. 9:27, 28).
Jos Jeesus olisi luotu olento, miksi Jumala voisi sallia rukoilla luotua olentoa? Olisiko luodun olennon rukoileminen epäjumalanpalvelusta? Onko Raamatussa ristiriita jos se antaa luvan rukoilla sekä Jeesusta, että isää, koska Vanhassa testamentissa kaikki rukoukset kuulee vain Jumala (Ps. 65:2)? Pohdi myös miksi uudessa liitossa Jeesus antoi ihmisille vain nimen Isä, jossa saattoi myös rukoilla? Miten ymmärrät jakeen Matt. 23:9 sanoman? Minkälaisen mallin Jeesus antoi meille lähestyessään Jumalaa jakeissa Mark. 14:36; Joh. 11:41, 17:1?
Miksi kaikki haudoissa olevat ihmiset kuulevat Jeesuksen äänen ylösnousemukseen, eivät Jehovan (Joh. 5:28)? Missään Raamatun kirjassa ei mainita, että enkeleitä tai ihmisiä, profeettaa, apostoleja, vanhimpia, tulisi rukoilla; Miksi Raamattu kertoisi, että Jeesusta tulee rukoilla?
4.8.4 Kenen nimeen notkistutaan ja kenen nimeä ylistetään?
Kaikkien polvien tulee notkistua Jeesuksen nimeen (Fil. 2:10) – lainaus joka on suoraan Vanhasta testamentista (Jes. 45:23; vrt. Ps. 22:30; Neh. 9:6)), jonka mukaan vain Jumalan eteen saa notkistua. Onko Jesajan ja Filippiläiskirjeen kohtien välillä ristiriita, koska toinen käskee notkistua vain Jumalan eteen, toinen vain Jeesuksen eteen? Kenen nimeen meidän tulee notkistua Uuden testamentin liitossa Paavalin mukaan? Raamatussa ylistetään Jumalaa (Matt. 5:16, 9:8; Luuk. 12:13; Room. 4:11, 15:11; Ilm. 19:5), joten miksi Raamatussa ylistetään (Luuk. 4:15) myös Jeesuksen nimeä (Luuk. 4:15; Apt. 19:17; Fil. 1:20) sekä kirkastetaan Jeesuksen nimeä (2. Tess. 1:12)? Onko Raamatussa ristiriita, koska Raamattu sanoo Jes. 42:8:ssa, että Jehova ei anna kunniaansa tai ylistystään toiselle? Tutki myös jae Ilm. 5:13, jossa Karitsalle, Jeesukselle, annetaan ylistys ja ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti.
Miten tuollaisen kunnian, joka on varattu vain Jumalalle, voisi antaa Jeesukselle? Vertaa rinnalle Joh. 12:26.
4.8.5 Kuka on meidän Herramme?
Raamattu toistaa lukemattomia kertoja (ainakin yli 50 kertaa) "Meidän Herramme", jolla tarkoitetaan Jeesusta mm. kohdissa: Apt. 15:26; Room. 4:24, 5:1, 11, 21, 7:25; 1. Kor. 1:2, 7, 8, 10; Gal. 6:14; 1. Tess. 5:28; 2. Tess. 2:14; 1. Tim. 6:3; Hepr. 13:20; 2. Piet. 1:2; 2. Piet. 1:8; Juud. 1:25 jne. Jeesus itse julistaa olevansa Herra jakeessa Joh. 13:13. Paavali kohtasi tiellä Damaskokseen Herran, joka ilmoitti olevansa Jeesus (Apt. 9:5, 10, 17, 27) ja Jeesukseen uskovat olivat "Herran pyhiä" (jatka lukemista kohtaan Apt. 9:13). Katso myös kohdat
Jeesus Kristus on kaikkien Herra (Apt. 10:36), sekä kuolleitten että elävien (Room. 14:9). Hän on kirkkauden Herra (1. Kor. 2:8). Uskovat tunnustavat Jeesuksen Herraksi (1. Kor. 12:3). Jeesus Kristus antaa kuoleman jälkeen palkan jokaiselle (Kol. 3:24; vrt. Isä maksaa palkan Matt. 6:1, 4, 6, 18). Lue erityisesti kohta Matt. 22:43, 44, 45, 46: "Herra sanoi minun Herralleni", jossa Jeesus, Herra, on Jumala. (Ps. 110:1; Apt. 2:33, 34, 35, 36).
Onko Jeesus Herra edellisten jakeiden valossa? Mitä tarkoittaa Herra-sana? (Joh. 1:1; Fil. 2:11; Ilm. 4:11)?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jumalan nimen muoto Jehova (vrt. Jahve) on korkein Raamatussa. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 98-105.)
Vanhan liiton ihmisille Jumalan nimi oli Raamatun ylin nimi (Neh. 9:5 – Huom. jae ei mainitse mikä Jumalan nimistä oli yli kaiken). Uudessa liitossa Jeesus julistetaan ylimmäksi nimeksi. (Ef. 1:21; Fil. 2:9, 10, 11 – Dan. 7:14, 15; Apt. 4:12; vrt. Hepr. 1:4). Pysähdy hetkeksi. Miten voi ylipäätään olla mahdollista, että jokin nimi menee Jehova-nimen ylitse, koska Jumala ei kunniaansa kenenellekään toiselle (Jes. 42:8, 11)?
Jos ajattelet itseäsi, niin kumman liiton yhteyteen sinut on kutsuttu: vanhaan liittoon vai uuteen liittoon? Mikä nimi on siinä liitossa korkein nimi?
Uudessa liitossa kaikki demoneja ajettiin ulos Jeesuksen nimessä. (Mark. 16:17; Luuk. 10:17; Apt. 3:6, 16, 4:7, 10, 30, 8:7, 9:34, 10:38, 16:18, 19:13). Samoin kaikki ihmeteot tehtiin Uudessa liitossa Jeesuksen nimessä (Mark. 9:38, 39; 16:17; Luuk. 10:17; Apt. 3:6, 16, 4:10, 30, 9:34, 10:38, 16:18 ja 19:13)
Voiko pahoja henkiä, riivaajia, joista UM käyttää nimitystä demonit, ajaa ulos Jehovan nimessä Raamatun mukaan? Voisiko ihmetekoja tehdä Jehovan nimeä lausuen?
Miksi juuri Jeesuksen nimessä on hyljättävä synnit, että pelastuisi Herran päivänä ts. harmagedonissa (1. Kor. 5:5)? Miten on Jehova-nimi tulisi ymmärtää seuraavien jakeiden valossa:
Pohdi myös jaetta Matt. 6:9, jossa Jeesus ohjaa meitä rukoilemaan "Isää", ei Jehovaa. Miksi Uuden liiton ihmisiä, pakanoita, pyydettiin lähestymään Jumalaa henkilökohtaisesti Isä-nimellä eikä etäisemmällä Jehova-nimellä (mm. Matt. 5:16, 45, 6:9, 10:20)? Ajattele miten lapset kutsuvat vanhempiaan nimeltä: kutsumanimi Isä on paljon läheisempi kuin esim. Matti.
4.9.1 Mitä tarkoittaa se, että Jeesus on "Jumalan poika"?
Saatana sanoi Jeesusta Jumalan Pojaksi (Matt. 4:3), Riivaajat/demonit kumartuivat ja lankesivat maahan ja nimittivät Jeesusta Jumalan Pojaksi (Matt. 8:29; Mark. 3:11; Luuk. 8:28), Ihmiset kumarsivat Jeesus Jumalan Poikana (Matt. 14:33), Pietari tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt. 16:16; Apt. 9:20), Johannes todisti Jeesuksesta Jumalan Poikana (Joh. 1:34), jopa Roomalainen sotilas, sadanpäämies, tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt. 27:54). Ihmiset tuomitaan sen mukaan tunnustavatko he Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt. 10:32; 1. Joh. 2:23, 4:15)
Ylipappi halusi varmistuksen kaikkein korkeimman vannomisen kautta: "vannotan sinua elävän Jumalan kautta", että Jeesus omasta suustaan tunnustaa olevansa Jumalan Poika (Matt. 26:63). Miksi ihmeessä ylipappi halusi näin korkealla valalla varmistaa, että Jeesus oli nimenomaan Jumalan Poika. Oliko kyseessä jokin erityinen Juutaisille pyhä asia? Katso rinnalle jakeet (Matt. 26:65, Joh. 10:31, 32, 33) ja tee itsellesi kysymys: mikä on jumalanpilkka? Mikä seuraamus on jumalanpilkasta? Miksi Herran enkeli jakeissa Apt. 23:18, 19 tappoi Herodeksen? Julistiko Herodes itsensä kansan edessä Jumalaksi? Mieti näiden valossa, miten Jeesus saatoi sanoa, että hän oli Jumalan poika (Joh. 10:36)? Onko siinä jotakin erityistä, että Jeesusta nimitetään Jumalan Pojaksi? Katso miten Raamattu määrittelee Jumalan poika -termin:
Juutalaiset fariseukset olivat opettaneet kautta aikojen, että heidän Jumalansa oli Abrahamin, Iisakin Ja Jaakobin Jumala, JHVH. Tässä Jeesus asetti tuon opetuksen täysin heidän silmiensä eteen eivätkä fariseukset pystyneet sulattamaan hänen ilmoitustaan. Tapahtui juuri niin kuin Jeesus kertoi vertauksessaan, jossa Matt. 9:17: "nuorta viiniä oli mahdotonta laskea vanhoihin nahkalaileileihin, muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät" Raamatussa kerrotaan, että Jeesus oli ainoa Jumalan poika (Joh. 3:16). Ei vain "yksi Jumalan pojista", niinkuin enkeleitä muutaman kerran nimitetään (1. Moos. 6:4; Job. 1:6, 2:1;, Ps. 29:1, 89:5, 6, 7).
Voiko Jeesus olla arkkienkeli Mikael tai enkeli ylipäänsä, jos hän ei ole yksi Jumalan muista pojista? Miksi Raamattu sanoo, että Jeesus oli ainoa, jota voitiin kutsua Jumalan poika -nimellä? Mikä on mielestäsi oikea opetus Jeesuksen saarnaamisesta (2. Kor. 11:4) Jumalan Poikana?
Mieti lisäksi Ihmisen Poika -nimitystä (Matt. 12:32, 13:41, 16:13, 27, 19:28, 24:44, 25:31, Luuk. 12:8, 12:10, Joh. 3:14, 15). Jeesus syntyi ihmiseksi, Marian lapseksi. Oliko Jeesus 100%:inen ihminen (Ihmisen Poika)? Miten vastaavasti ymmärtäisit Jumalan Poika -nimityksen? Lue etenkin jakeet Joh. 8:42 ja Fil. 2:6.
4.9.2 Miksi Jeesuksen nimi on sama kuin Isän nimi?
Miksi Raamattu kertoo Jeesuksen nimen olleen sama kuin Jumalan nimi kohdissa (Hoosianna Matt. 21:9; Matt. 23:39; Luuk. 19:38 – vrt nuhtelujakeet Luuk. 19:39, 40; Joh. 5:43, Joh. 8:19, 42 – vrt. Joh. 10:25, 14:7). Miten ymmärrät näiden jakeiden valossa enkelin ilmoituksen Marialle, jossa Jeesuksen nimen, Immanuel, kerrottiin tarkoittavan "Jumala meidän kanssamme" (Jes. 7:14, 8:10; Matt. 1:21, 22, 23). Miksi Jeesuksen nimi on Väkevä Jumala ja iankaikkinen Isä (Jes. 9:5, 6)?
Raamatussa ennustetaan, että "valmistakaa Herralle (JHVH) tie" ja että "kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden" (Luuk. 3:4, 5). Kuka oli tuo "Jumalan autuus" Luuk. 2:30:n mukaan? Lue Jes. 52:6, 7: "Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: "Katso, tässä minä olen"". Kenestä Jesajan ennustus puhuu? Entä Mitä nimeä Paavali saarnasi pakanoille, kun Mal. 1:11, 14 kertoo "minun (JHVH) nimeni oleva suuri pakanain seassa"? Lue vielä Miikan jae ja vertaa sitä Jeesuksen lähetyskäskyyn Matt. 28:19. Onko Raamatussa ristiriita, koska Uuden liiton ihmiset ovat Jeesuksen kansa (Tiit. 2:14) ja valittu Jeesuksen kuuliaisuuteen (1. Piet. 1:2)?
4.9.3 Mitä Raamattu kertoo Jeesuksen nimestä?
Pyhä Henki tulee Jeesuksen nimessä (Joh. 14:26). Vain Jeesuksen nimessä annetaan synnit anteeksi (Apt. 10:43, 26:18; 1. Joh. 2:12). Vain Jeesuksen nimessä ihmiset saavat iankaikkisen elämän (Matt. 19:29; 1. Joh. 5:13). Vain Jeesus antaa iankaikkisen elämän (Joh. 10:28; 1. Joh. 5:11).
Kaikki ihmiset ovat opetuslapsia, Jeesuksen nimessä (Matt. 28:19; Joh. 1:12, 2:23, 8:31, 15:8; Apt. 8:5, 12, 16; Gal 5:24), kansa Jeesuksen nimessä (Tiit. 2:14; Juud. 1). Jeesuksen nimeä on saarnattu ja julistettu kaikille (Luuk. 24:47; Apt. 5:40, 8:12, 9:15, 20, 11:20, 9:27; Room. 15:20, 21; 1. Kor. 1:19, 23, 15:12; 2. Kor. 4:5; Fil 1:15, 16, 17, 18; Kol. 1:28; 1. Tim. 3:16; 2. Tim. 2:9), Jeesuksesta todistetaan pakanoille (Matt. 10:18). Vain Jeesuksen nimeen meillä tulee olla uskon kuuliaisuus (Apt. 5:40; Room. 1:4, 5; Juud. 1:25). Vain Jeesuksen nimessä meillä on toivo (Matt. 12:15, 16, 17, 18, 21) Apostolit kertoivat kansalle vain Jeesuksesta, ei Jehovasta (Room. 15:18).
Onko Raamatussa ristiriita, koska profeettojen mukaan Jumala tulee ottamaan pakanakansat nimelleen (Mal. 1:11; Jes. 65:1; Aamos 9:12; Sak. 2:11; Apt. 15:9, 14, 17)? Miksi Jeesus julisti ottavansa kansan nimelleen? Jeesus jopa käski lähetyskäskyssä kastaa kaikki ihmiset Jeesuksen opetuslapsiksi (Ks. aihe: KASTE). Olemmeko Jehovan vai Jeesuksen nimelle otettu kansa?
Raamattu erityisesti käskee uskoa Jeesuksen nimeen (Joh. 2:23; 1. Joh. 3:23), ja tuomitsee kaikki jotka eivät usko Jeesuksen nimeen (Joh. 3:18). Jeesuksen nimeen on pantava toivo (Matt. 12:21), Jeesuksen nimeen on otettava ihminen vastaan (Matt. 18:5), ihmisten on kokoonnuttava yhteen Jeesuksen nimeen (Matt. 18:20) ja jätettävä maaallinen elämä Jeesuksen nimen tähden (Matt. 19:29; Ilm. 2:3, 13). Monta väärää opetusta tulee Jeesuksen nimessä (Matt. 24:5). Vain Jeesuksen nimessä meillä iankaikkinen elämä (Matt. 19:29; Joh. 1:12, 20:31; Apt. 4:12; 1. Joh. 5:13 – ks. myös_ Joh. 3:16, 11:25; Apt. 16:30, 31; Room. 8:1; Hepr. 5:8, 9, 10:4; 1. Tim. 1:16; 1. Joh. 4:11, 12; Juud. 1:21; Ilm. 2:1). Vain Jeesuksen nimi antaa syntimme anteeksi (Apt. 10:43 – vrt. 1. Joh. 2:2, 12) ja vain siinä nimessä olemme pyhitetyt (1. Kor. 6:11). Jeesuksen nimeä ei tule kieltää, sillä nimi avaa oven elämään (Ilm. 2:8).
Miksi Raamattu sanoo: "Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt. 10:22; Apt. 26:9; 1. Piet. 4:14)? Kertooko Raamattu missään, että Uuden liiton ihmiset joutuisivat vihattaviksi Jehovan nimen tähden?
4.9.4 Mitä Raamattu kertoo nimistä Vapahtaja, Pelastaja ja Lunastaja?
Tee itsellesi kysymys: kuka on Raamatun Pelastaja ja Vapahtaja? Jumalaa kutsutaan Pelastajaksi (Jes. 43:11; Luuk. 2:30; Juud. 25) ja Vapahtajaksi (Jes. 42:3, 45:10, 15; Jer. 14:8; Luuk. 1:47; 1. Tim. 2:3, 4:10; Tiit. 1:3, 4, 2:10, 3:4) ja lunastajaksi (Job. 19:25; Jes. 44:24, 49:26, 60:16, 63:16) ja auttaja (Hoos. 13:4).
Katso sitten jakeet, joissa Jeesus on Pelastaja (1. Tim. 1:15; 1. Tess. 1:10; 25.) ja Vapahtaja (Luuk. 2:11: "teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus"; Joh. 4:42: "tämä (Jeesus) totisesti on maailman Vapahtaja"; Apt. 13:23: "tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi"; Ef. 5:23: "Kristus (...) ruumiin vapahtaja"; Fil. 3:20: "odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi"; 1. Tim. 1:1; 2. Tim. 1:10; Tiit. 1:4, 2:13, 3:6; (Hepr. 7:25: "täydellisesti pelastaa"); 2. Piet. 1:1, 11, 2:20, 3:18) ja Lunastaja (Gal. 3:13: "Kristus on lunastanut meidät").
Ehkä kaikkein vaikuttavimmat ovat kohdat, joissa, ensimmäisessä kutsutaan Jumalaa vapahtajaksi ja heti seuraavassa nimitetään myös Jeesusta vapahtajaksi.
Miksi Raamattu kertoo, että Vapahtaja, Pelastaja ja Lunastaja on yhtä aikaa sekä Jeesus että Jumala?
Miksi apostolit puhuvat ristiriitaisesti Jumalasta Vapahtajana, vaikka tiesivät, että Apt. 5:30, 31, 32: "Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi" ja 1. Joh. 4:14: "Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi"? Näiden jakeiden perusteella Jumala ei voi Vapahtaja, jos hän luovutti tehtävän Jeesukselle. Miksi Raamatussa silti kutsutaan Jumalaa Vapahtajaksi? Olisiko seuraavissa jakeissa jokin kätketty sanoma (Tiit. 1:4; 2. Piet. 1:1 – Joh. 20:28; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:20)?
4.9.5 Tunnetko sinä Raamatun ilmoittaman Jeesuksen?
Pohdi vielä kerran tarkasti kuka Jeesus oli lukemalla seuraavat jakeet ajatuksella: Mark. 9:37; Joh. 5:43; Fil. 2:9, 10, 11; Ef. 1:21, 5:20. Miksi Raamattu sanoo, että se on käsky uskoa juuri Jeesuksen nimeen kohdissa 1. Joh. 3:23 ja Kol. 3:17? – vrt. Joh. 1:12, 2:23; Luuk. 24:47, 48; 2. Tess. 3:6; 1 Joh. 5:13. Lue vielä kerran, sillä valintasi Jehovan ja Jeesuksen nimen välillä on elämäsi tärkein kysymys (Matt. 10:32, 33; Joh. 3:18, 36).
Mitä sinä vastaat Jeesukselle astuessasi hänen eteensä viimeisenä päivänä? Onko tuntemasi opetus ollut Raamatun mukaista vai ihmiskäskyjä (Mark 7:7; Apt. 5:29)? Mitä vastaat Jeesuksen kysyessä sinulta: "Kenen sinä sanot minun olevan?" (Mark. 8:27, 28, 29).
Henkilö, joka liittyy organisaation nimeltä Jehovan todistajat, ilmaisee kasteessa varauksettoman ja ehdottoman vihkiytymisensä tekemään Hallintoelimen määrittelemän Jehova Jumalan tahdon (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 137). Jehovan todistajat -järjestöön liittynyt henkilö kastetaan upottamalla ja kastekysymyksissä viitataan kuuliaisuuteen Jehovalle. Jos kasteessa kehoitetaan lisäksi henkilöä oleman kuuliainen järjestön opetuksille, on tätäkin vaatimusta tarkasteltava Raamatun valossa.
Katso myös aihe: Opetuslapsi
Aivan aluksi pohdi seuraavaa: Voisiko todellakin olla niin, että Raamatun tuntema kastekäsky Matt. 28:19 olisi luettavissa järjestön opin mukaisesti seuraavasti:
4.10.1 Tuleeko Jehova-nimi mainita kastetilaisuudessa?
Raamattu käskee kastaa kaikki ihmiset Jeesuksen nimeen ja jopa painottaa, että ihminen voi olla kastettu ainoastaan yhteen nimeen, Jeesuksen nimeen (Apt. 8:16). On jopa käsky kastaa nimenomaan Jeesuksen nimeen (Apt. 10:48):
Raamattu antaa vaihtoehtoisesti mahdollisuuden kastaa kolmesta koostuvaan nimeen lähetyskäskyssä Matt. 28:19. Huomaa jakeen sanamuoto: nimeen, joka on ilmaistu YKSIKÖSSÄ, eikä monikkomuodossa sanalla "nimiin". Pysähdy hetkeksi kysymään itseltäsi miksi käsketään kastaa yksikkomuotoiseen nimeen? Eikö kyseessä kuitenkin ollut kyse kolmesta, johon tuli kastaa?
Miksi Uuden liiton ihmisiä, pakanoita, kastettiin myös ainoastaan yhteen nimeen, Jeesuksen nimeen? Miksi Vanha testamentti sanoo, että pakanat tullaan kastamaan kastetaan Jumalan nimeen (Aam. 9:12)? Onko Jeesuksen nimi sama kuin Isän nimi? (Joh. 5:43) Miksi Uuden liiton pakanat ovat Jeesuksen kansa (Tiit. 2:14; vrt. Jeesuksen sanat kokoamisesta Luuk. 13:34)?
Muita kastenimiä tai vaihtoehtoja ei Raamatusta näytä näiden kahden jakeen lisäksi löytyvän.
Miksi järjestö on ohjannut kasteesa lausumaan Jehovan-nimen, vaikka mikään jae ei tue nimen käyttöä? Pohdi, eikö kaste ole Raamatun vastainen ja pätemätön, jos kastetilaisuutta ei toimiteta Raamatun ohjeiden mukaan? Eikö henkilö tulisi kastaa uudelleen oikeaan, Jeesuksen, nimeen Raamatun valossa? Johanneksen kastella käyneetkin kastettiin uudelleen, koska käytetty nimi oli väärä (1. Kor. 1:13; Apt. 19:5, 6 ), Flippuskin kastoi kerrottuaan Jeesuksesta hoviherralle (Apt. 8:33). Raamattu tuntee vain yhden oikean kasteen (Ef. 4:5).
4.10.2 Mikä on kasteen merkitys?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa kaste ei poista syntejä (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 138).
Tutki seuraavia kohtia, joissa kasteelle annetaan syntien anteeksiantamisen merkitys: Apt. 2:38, 22:16; Ef. 5:26. Jakeessa Room. 6:3 kerrotaan kastettujen olevan kastetut Jeesuksen kuolemaan. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Mikä merkitys oli Jeesuksen kuolemalla, josta kaste tekee osalliseksi? Tutki seuraavia: Matt. 26:18; Mark. 14:24; Apt. 26:15, 2:38; Room. 5:10, Kol. 1:14; Hepr. 9:12-28, 10:4, 18; 1. Joh. 1:7 (vrt. Matt. 9:2, 3, 4, 5, 6; Mark. 2:5, 6, 7, 8, 9, 10; Luuk. 7:47, 48, 49; Joh 20:23.
Lue mitä erityistä Raamattu kertoo kasteesta jakeissa Mark. 16:16; Apt. 2:38, 39, 22:16; Gal. 3:26, 27, 28, 29; 1. Piet. 2:21;
Vartiotorniseura hallintoelimen asettaman käännöskomitean julkaisemassa Uuden maailman käännöksessä Joh. 1:1:ssä mainittu Jumalan Sana, ts. Jeesus, esitetään "eräänä jumalana" – jumalana. Huom. jumala-sana on kirjoitettu pienellä kirjaimella. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90-93, 120.) Tutustu myös Petri Paavolan sivuihin, joissa hän tutki hallintoelimen perusteluja jakeen Joh. 1:1 käännöksestä osoitteessa <koti.phnet.fi/petripaavola/Alussa%20oli%20Sana>
Suomalaisessa UM käännöksen jakeessa Jeesus esitetään jumalana pienellä j-kirjaimella kirjoitettuna. UM:n alkuperäisessä englanninkielisessä New World Translation -käännöksessä on sana "a god", jonka sanatarkka suomennos on "eräs jumala". Opettaako järjestö monijumaluutta vai oppia Jeesuksesta epäjumalana? Onko hallintoelimelle olemassa vain yksi Jumala-persoona, Jehova, jota palvotaan, mutta rinnalla toinen vähempi jumala, Jeesus, jota ei kuitenkaan saa palvoa? Jeesus joko on Jumalasta (-sta), tai täysin erillään hänestä. Kumpaa Jeesus siis on?
Järjestön aikaisemmin käyttämää matematiikkaa, mukaellen voisi tehdä seuraavan kuvitteellisen ajatuskokeen. Olettakaamme, että Jumala on arvoltaan 1 ja epäjumala on arvoltaan 0. Lähtökohdiltaan oletamme todeksi seuraavat kaksi kohtaa: a) Jeesus ei ole epäjumala, vaan pikku-Jumala (Joh. 1:1) ts. Väkevä Jumala (Jes. 9:6), mutta b) ei Kaikkivaltias Jumala ja niin silloin 1 + 1 = 2 Jumalaa. Jos otamme huomioon sen, että järjestön mukaan Jeesus ei ole kokonaan Jumalan Kaikkivaltiaan vertainen ja suhteutamme Jeesuksen Isäänsä vaikkapa arvolla 0.5, niin laskemme: 1 + 0.5 = 1.5 Jumalaa. Jos taas todistettaisiin, että Jeesus on enkeli, epäjumala, niin 1 + 0 = 1. Luonnollisestikaan näillä laskutoimituksilla ei ole muuta tehtävää kuin havainnollistaa hallintoelimen ajattelutapaa.
Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus ei voi olla enkeli (arvoltaan 0), sillä hän yli kaikkien muiden luotujen; enkelien ja ihmisten – täysin omassa luokassaan, jolloin viimeinen vaihtoehto yllä olevassa mielikuvituksellisessa laskelmassa on hylättävä. Jäljelle jää laskennassa kuitenkin luku, joka on suurempi kuin 1.
Miten montaa Jumalaa hallintoelin tahtoo siis opettaa Uuden maailman käännöksessä viittamalla Jeesukseen sanalla "jumala"?
Joissakin kohdissa Raamattu käyttää sanaa jumala (hepr. elohim) toisessa merkityksessä. Esim. jakeessa 2. Moos. 7:1, 21:6, 22:8, 9. Jumala itse nimittää Moosesta "jumalaksi" ja jae Ps. 82:6 nimittää kuninkaita, pahoja tuomareita ja Saatanaa jumaliksi (Jes. 14:15; 2. Kor. 4:4:ssa saatana on tämän maailman "jumala"). Ihmiset tekivät myös kuvia jumalasta (Jes. 44:17; 1. Kor. 8:5, 6), mutta kaikissa kohdissa on kuitenkin ollut kyse epäjumalista (Ps. 86:8; 1. Kor. 8:4, 5, 6) tai epäjumalien palvonnasta. Raamattu kehottaa meitä kavahtamaan epäjumalia (1. Joh. 5:21).
Kerrotaanko yhdessäkään näissä kohdissa kumartamaan ja palvoa näitä epäjumalia? käskettiinkö näitä "jumalia" rukoilla? Oliko Saatana Jumala vain epäjumala? Entä onko Johanneksen evankeliumin alussa mainittu Jeesus Joh. 1:1 epäjumala vai Tosi Jumala?
Miten niin hurskas uskova kuin Johannes voisi laittaa Raamattuun opin Jeesuksen epäjumaluudesta? Ei suinkaan Johannes voisi sellaisia opillisia virheitä tehdä, koska hän oli juuri se opetuslapsi, jota Jeesus eniten rakasti (Joh. 21:7) ja jolle Jeesus antoi ilmestyksensä (Ilm. 1:1 alkusanat). Mitä Johannes oikein tahtoi sanoa? Miksi hän olisi puhunut Sanasta, Jeesuksesta, epäjumalana, joka oli Jumalan luona? Katso vielä jae Hepr. 1:8, jossa Isä kutsuu poikaansa Jumalaksi. Onko Raamatussa vakava virhe tai ristiriita?
On varmaa, että Raamattu ei voi opettaa oppia useasta Jumalasta, vaan että Jumala on yksi (5. Moos. 6:4; Jes. 43:10: "Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule", Jes. 44:6, 8, 45:14: "ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa."; Hoos. 13:4; Mark. 12:29; 1. Kor. 8:5, 6; 1. Tim. 2:5). Ei ole ketäään Jumalan vertaista (Jes. 40:25) eivätkä epäjumalia palvovat peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9, 10). Miksi apostolit kuitenkin palvoivat Jeesusta?
Missään jakeessa ihmisiä, Jumalan asettamia toimijoita, ei verrata itse Jumalaan. Jeesusta käsitellään aivan toisin ja hänestä puhutaan aivan poikkeavin ilmaisuin ihmisiin verrattuna: hänen sanotaan olevan Jumalan kuva (2. Kor. 4:4). Lisää ihmettelyä aiheuttaa jae, jossa Vanhan testamentin jae sovelletaan Jeesuksen mainiten hänen olevan "Jumala ylistetty" kohdassa Room. 9:5 (vrt. ylistyskielto Jes. 42:8).
Katso myös Tiit. 2:13; 1. Joh. 5:20 ja miten Juutalaiset ymmärsivät Jeesuksen oman julistuksen tahtoessaan kivittää hänet (Joh. 8:58, 59, 10:30, 31, 32, 33). Kiinnitä huomiota erityisesti Joh. 8:n luvun jakeissa, jossa Jeesus viittaa itseensä useaan otteeseen:
Vertaa miksi Juutalaiset tahtoivat kivittää kaikki, jotka ilmoittivat Jeesuksesta asioita, jotka olivat Jumalan pilkkaa (Apt. 7:54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 9:22, 23). Kivitys oli Juutalaisten tapa rangaista Jumalan pilkasta (3. Moos. 24:16).
Pohdi, miksi Jeesuksen sanat aina aiheuttivat suurta hämminkiä Juutalaisten oppineiden keskuudessa? Mikä hänen sanomassaan oli ennekuulumatonta (Joh. 8:53, 54, 55, 56, 57, 48, 59, 10:20, 30, 31)?
MOOSES "JUMALANA"
Toinen kohta Raamatussa, jossa jotakin henkilöä suoraan nimitetään jumalaksi, jakeen Joh. 1:1 lisäksi, on Mooses (2. Moos. 7:1). Teksti tekee kuitenkin selväksi että Moosesta ei tehty todelliseksi fyysiseksi jumalaksi, vaan vain jumalaksi faaraolle. Mooseksen voidaan sanoa olleen Jumalan edustaja, koska hänellä ei ollut Jumalan voimia tai ominaisuuksia nimityksestä huolimatta. Kukaan ei voi olla Jumalan vertainen (Jes. 40:18, 25; Jer. 10:6, 7); ei kukaan ihminen tai kuningas (Hes. 28:2, 9) tai mikään ihmisen kuvittelema (Gal. 4:8).
Kaikki ne, joihin Raamatussa aikaisemmin on liitetty jumala-sana, ovat olleet Jehovaan verrattuna epäjumalia. Lue erityisesti Paalin viitan repäisy, kun ihmiset yrittivät korottaa häntä Jumalaksi (Apt. Apt. 14:8-18). Kukaan ei ole ollut tosi Jumala sanan normaalissa merkityksessä. Vain poikeuksellisissa tapauksissa Raamattu käytti jumala-sanaa ilmaisemaan, että jonkun henkilön asema on jotenkin korkeampi muihin nähden (vrt. 2. Kor. 4:4: "tämän maailman jumala").
Yhteenveto:
Kuka on siis Jeesus? Jos hän ei ole ihminen, eikä hän ole myöskään enkeli niin miten ratkaisemme jakeen Joh. 1:1 sanat? Miksi Johannes aloittaa kertomalla, että Jeesus oli kaikkein ensin, sanoin: "Alussa oli Sana"?. Miksi hän ei aloita kertomalla, että: "Alussa oli Jumala"? Jos Jeesus on luonut maailman (Hepr. 1:10; vrt. rinnastus Jes. 44:24, jossa Jumala yksin loi maailman), mitä kukaan enkeli ei ole tehnyt, niin kuka Jeesus on?
Mieti Johanneksen sanoja, jossa Sana oli "Jumalan luona" ja samanaikaisesti sana "oli Jumala". Onko asiassa samaa analogiaa, kuin sanonnnassa: Matti on Maijan luona ja Matti on ihminen?
ROOM. 9:5 TARKEMMIN
Jaetta Room. 9:5: – on useasti yritetty jakaa kahdeksi siten, että kysessä on kahteen eri persoonaan kohdistuvat osuudet: [1] Jeesus joka on yli kaiken ja [2] Jumala, joka on ylistetty iankaikkisesti. Alkuperäisen kreikan valossa, joka ei sisällä välimerkkejä, teksti on kuitenkin mahdoton ymmärtää kahtena. Alla on sanasta sanaan kreikan tekstin suomennos jakeesta:
Se miksi lausetta on mahdotonta lukea kahdeksi kokonaisuuseksi on, että milloinkaan Uudessa testamentissa ei kahta erillistä asiaa sisällytetä samaan lauseeseen ilman ja-sanaa. Yllä olevassa jakeessa ja-sanaa ei ole. Esim. jakeessa Room. 1:25 (nuo – luoja) kahta erillistä osuutta erottaa ja-sana.
Toiseksi, Uudessa testamentissa kaikissa niissä Jumalaa ylistävissä jakeissa, joissa eulogetos-sana, ylistys, esiintyy aina ennen Jumala-sanaa (2. Kor. 1:3; Ef. 1:3; 1. Piet. 1:3). Roomalaiskirjeessä sana esiintyy jäjessä.
Kumman mukaan lukisit tavallista tekstiä? Laittaisitko uskosi siihen, miten kielellisiä ilmauksia käytetään normaalisti, vai kielen "mahdollisiin" erikoistapauksiin?
UUDEN TESTAMENTIN KREIKAN KIELEN ARTIKKELI HO THEOS
Vartiotorni-seura esittää julkaisuissaan, että koska artikkeli puuttuu, sana "jumala" on kirjoitettava pienellä eikä sanan tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa. (vert. Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90)
Kysy itseltäsi miksi ho artikkeli puuttuu theos (Jumala) sanasta, myös kohdassa Joh. 1:6? Tulisiko Joh. 1:6:ssa samalla lukea sanoin: "erään (epä)jumalan lähettämä"? Vastaavia jakeita ilman artikkelia löytyy Uudesta testamentista useita (Matt. 5:9, 6:24; Luuk. 1:35, 78, 2:40; Joh. 1:6, 12, 13, 18, 3:2, 21, 9:16, 33, 13:3; Room. 1:7, 17, 18, 21; 1. Kor. 1:30, 15:10; Gal. 4:8, 9; Fil. 2:11, 13; 1. Tess. 1:9; Tiit. 1:1; Hepr. 9:14; 1. Piet. 4:10, 11. Genetiivi esiintyy jakeissa Matt. 5:9, 6:24; Luuk. 1:35, 78; Joh. 1:6). Erityisesti Galatalaiskirjeen jakeet ovat havainnolisia. Paavali puhuu vääristä jumalista Kaikkivaltiaan Jumalan vastakohtana. Paavalin teksti kuitenkin tekee hyvin selväksi, että jakeessa Jumala-sanalla (ilman artikkelia) viitataan Kaikkivaltiaaseen.
Vartiotornin kirjallisuudessa annettu kuva – että kreikan määräinen artikkelin esiintyminen tai sen puuttuminen ratkaisisi sen, onko kyseessä viittaus Kaikkivaltiaaseen vai ei – ei saa tukea alkuperäistä kreikasta. Selvästi tuntemamme Kaikkivaltias Jumala on edelleen kyseessä niissäkin jakeissa, joissa artikkeli puuttuu. Vertailun vuoksi järjestön julkaisemassa KIT-interlineaarissa, ja englanninkielisessä UM käännöksessä jakeessa Luuk. 20:38 puhutellaan Kaikkivaltiasta Jumalaa "eräänä Jumalana" (a god).
Yksin artikkelin puuttumisesta jakeessa Joh. 1:1 ei siis voi tehdä johtopäätöstä, että Jeesus ei olisi Kaikkivaltias Jumala. Päinvastoin: jos Jumala-sana esiintyy usein ilman artikkelia, ja sillä viitataan Kaikkivaltiaaseen, niin miksi ei samoin Joh. 1:1 olisi yhtä vanvasti Jumala? Raamattu tuntee vain yhden Jumalan, ei useita Jumalia.
Jakeissa Joh. 20:28 ja Hepr. 1:8 kreikan alkuteksteissä on määräinen artikkeli sanoin, ho theos, Jumala. Jae puhuu Jeesuksesta.
HUOMAUTUS: SANAN PERUS- JA POIKKEUSMERKITYKSET
Järjestö on esittänyt, että jakeessa Jumala-sana ei olisikaan sanan normaalissa merkityksessä, vaan sana tarkoittaisikin jotain muuta, heikompaa ilmausta kuten: väkevä, voimallinen.
Ei ole väärin sanoa Jeesusta "Jumalaksi", jos Tuomas tarkoitti tätä. Tämä olisi sopusoinnissa lainauksen kanssa, jossa mahtavia miehiä, tuomareita, sanottiin "jumaliksi" (Joh. 10:34, 35; Ps. 82:1-6). Kristuksella on tietysti paljon korkeampi asema kuin näillä miehillä. koska Jeesuksen asema suhteessa Jehovaan on ainutlaationen, häntä sanotaan Joh. 1:18:ssa (UM) "ainosyntyiseksi jumalaksi". Jesajan 9:5 kuvailee myös profeetallisesti Jeesuksen olevan "Väkevä Jumala", mutta ei Kaikkivaltias Jumala. Kaikki tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Jeesuksen kuvaillaan Johanneksen 1:1:ssä (UM, AT) olevan "jumala" tai "jumalallinen". (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 91).
Tämä on kuitenkin puhtaasti teoreettinen näkemys, jossa oletetaan, että Jumala-sana ei olekaan jakeessa normaali Jumala-sana. Raamatun puhuessa Jumalasta, se hyvin harvaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viittaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Sanan perusmerkitys on selvästi "Kaikkivaltias Jumala", ja vasta erikoismerkitys poikkeustilanteissa jokin muu.
Onko Tuomaksen jakeessa kysymys poikkeustilanteesta? Onko edellä tai jäljessä mainittu jotain, joka antaisi ymmärtää jumala-sanan toisin? Ottakaamme tarkasteluun yllä olevan lainauksessa manitut jakeet. Jakeessa Joh. 10:35 käy selvästi ilmi, että ihmiset, joille sana tuli, he eivät voi olla jumala-sanan sanan tarkoittamia Kaikkivaltiata. Psalmi 82 kertoo kuolevista jumalista (Ps. 82:7), joten taas jakeen yhteys kertoo selvästi, ettei kyse ole kaikkivaltiaista, sillä Jumala ei kuole. Lisäksi jakeen 2. Kor. 4:4. sanat "*tämän* maailman jumala" kertoo, että kyseessä on jokin muu kuin Kaikkivaltias Jumala; Jumalahan on kaiken valtias, kaiken olevaisuuden, avaruuksien, taivaan ja maan – hän ei ole rajoittunut vain "tähän maailmaan".
Lainauksessa viitataan myös Vanhan testamentin jakeeseen Jes. 9:5 ja väitetään, että se kuuluu myös poikkeustapauksiin. Puhu Perustellen -kirja ei kuitenkaan käsitele Jesajan jaetta ja perustele miten sen voidaan katsoa olevan poikkeustapaus. Jesajan jakeessa normaalia Jumala-sanan merkitystä puoltaa päinvastoin jakeen sanat: Iankaikkinen Isä. Kuka muu kuin Jumala on iankaikkinen? Kukaan epäjumala ei varmaankaan voi olla iankaikkinen?
Palatkaamme Tuomakseen. Jos Jumala-sanan perusmerkitys viittaa Kaikkivaltiaaseen, eikä mikään jakeen edellä tai jäljessä selitä, että kyseessä on poikkeustilanne, niin mihin päädymme? Kaikissa Raamatun mainitsemissa tapauksissa palvonnan osoittaminen enkelille tai ihmiselle kiellettiin heti ja jyrkästi (ks. kappale "Saako Jeesusta palvoa?"). Jeesus ei sanallakaan korjannut Tuomasta tämän huudahduksen jälkeen.
Lisäksi Raamattu kertoo miten väkijoukot huusivat Jeesukselle ylistystä, Hoosiannaa: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä" (vrt. Joh. 17:11: "nimessäsi"). Fariseukset kavahtivat moista toimintaa ja pyysivät Jeesusta ja apostoleja lopettamaan kansan huudot. Jeesus kuitenkin kieltäytyi jyrkästi antaen ymmärtää että kansan huudot hänelle olivat oikein. (Luuk. 19:38, 39, 40; Joh. 12:12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19)
Edelliset vain vahvistavat käsitystä, että Tuomaksen käytti jumala-sanaa sen normaalissa merkityksessä. Juutalaiselle Tuomakselle olisi ollut kaikkein suurin pyhäinhäväistys, jos hän olisi kutsunut ketään muuta kuin Kaikkivaltiasta omaksi Jumalakseen. Hän olisi tehnyt jumalanpilkan, josta juutalaisten lakien mukaan seuraisi kuolemantuomio. Jos Tuomas olisi tehnyt jumalanpilkan suoraan opettajansa edessä, Jeesus, joka tunsi kaikki kirjoitukset, olisi heti korjannut häntä, kuten Paavali ja enkeli korjasivat kaikkia ihmisiä heidän palvonnoissaan.
HUOMAUTUS: JUUTALAISET JA JUMALA-SANA
Kuolleen meren kääröissä, jotka löydettiin n. 1945, haudasta 4, kertovat seuraavaa:
Hän tulee olemaan suuri maan päällä ... kaikki palvovat häntä .. Häntä tullaan kutsumaan Jumalan pojaksi and he kutsuvat häntä Kaikkein korkeimman pojaksi ... hänen valatakuntansa on iänkaikkinen valtakunta, (viittauksia jakeisiin Jes. 9:7 ja Luuk. 1:32, 33, 35) ja kaikki hänen polkunsa totuudessa ... Miekka poistetaan maan yltä ja kaikki kansat antavat hänelle kunniaa. Hän on suuri Jumala yli kaikkien jumalien (viittaus jakeeseen Dan. 2:47) ... Hänen valtakuntansa tulee olemaan iankaikkinen valtakunta, eikä kukaan maan syvyyksistä voi nousta häntä vastaan. (Teksti suomennettu. Viite: 4QAraimic Apocalypse [4Q246] Col 1:7-9; Col 2:1, 5-8; as cited by Morey in "Trinity" pages 228-229.)
Miksi Qumranin teksti on tärkeä? Liberaaliteologit ovat Tuomaksen lausuntoa vähätellessään vedonneet siihen, että Juutalaisille monteistiselle uskonnolle olisi ollut täysin vieras sellainen ajatus, jossa Kaikkivaltias Jumala -nimikkeellä olisi yhteys ainoastaan JHVH:n. Qumranin tekstilöytö kertoo kuitenkin toista. Qumranin lahkon juutalaisille, joka vaikutti Jeesus kuoleman jälkeen, käsitys Jumalasta sisälsi myös Jeesuksen. Väite, että sen ajan juutalaisten monoteistisen käsitysten mukaan Tuomaksen sanat tulisi ymmärtää toisessa merkityksessä., on Qumranin kaivausten testien valossa osoittautunut vain teoriaksi.
On muistettava, että liberaaliteologien teoria, että "Juutalaiset eivät tunnustaneet Jeesuksen aikaan muuta Jumalaa" ja yllä esitetty Qumranin pätkäkin ovat vain ajatuksia Raamatun ulkopuolelta. Ne eivät voi siis sellaisenaan todistaa Jumalasta mitään. Tämän voi tehdä ainoastaan Raamatun oma ilmoitus.
Vartiotorniseura opetuksen mukaan Jehova Jumala loi maailman mestarityöntekijän eli Jeesuksen välityksellä. Jeesus loi kaikki muut. UM käännöksessä Kol. 1:6 sana "muu" on lisätty useita kertoja ilman sulkuja. Huomautus: Sanaa "muu" ei esiinny alkuperäisissä kreikkalaisissa teksteissä.
Miten asia oikein on? Raamattu sanoo, että Jumalan Sana, toisin sanoen Jeesus, loi maailman (Ps. 33:6; Joh. 1:3; Hepr. 1:2; Kol. 1:15). Onko Raamattu ristiriitainen, koska Jumala loi maan ja taivaan (Jes. 45:18; Apt. 17:24) ja lisäksi että kukaan ei ollut Jumalan kanssa hänen luodessaan maailmaa jakeessa Jes. 44:24? Aikaisemmissa kohdissa Jeesus oli Jumalan kanssa ja Jeesus loi maailman. Miten on mahdollista, että Raamattu sanoo, ettei kukaan ollut Jumalana kanssa, ja kuitenkin toisaalla sanoo, että Jeesus oli Jumalan vierellä? Kumpaa jaetta tulisi uskoa? Onko Raamatussa ristiriita? Voisiko todellakin joku muu kuin Jumala luoda, sillä Vanhassa testamentin ilmoituksen mukaan kukaan ei voi olla Jumalan vertainen (Jer. 49:19).
Kumpi siis loi: Jeesus vain Jumala? Miksi maailman luomisessa paikalla oli vain "yksi" Jes. 44:24:n mukaan?
Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Jeesus kuoli paaluun, ei ristille. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 306)
Kuolintavasta käytetty sana, risti tai paalu, ei ole kovin merkityksellinen asia Raamatun sanomassa, sillä yksikään Raamatun opetuksista ei muutu, valitsi käytettäväksi kumman sanan tahansa. Risti–paalu-kysymys on luonnollisesti tunteita herättävä. Tärkeämpää on kysyä, kuka kuoli? Uusi testamentti kertoo, että Jeesus kuoli. Tutki lisää Raamatun Vanhan testamentin ennustuksia, joissa Jumala sanoo kuolleensa paaluun/ristiin (Joh. 19:34, 35, 36; Sak. 12:8, 9, 10; Ilm. 1:7). Tutki myös Jeesuksen sanoja pelastamisesta (Joh. 13:7; Joh. 14:9) ja vertaa niitä Vanhan testamentin Jehovan sanoihin pelastamisesta (Jes. 43:12; Jes. 52:6, 7, 8, 9, 10).
Kuka kuoli? Jeesus vai Jumala? Miksi Raamattu antaa asiasta ristiriitaisen vastauksen? Tulisiko meidän uskoa vain toista ilmoitusta, Vanhaa testamenttia vai Uutta testamenttia?
Englanninkielinen Vartiotorni 1979 käsitteli Jeesuksen asemaa välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Kolumnin mukaan Jeesus on välittäjä vain 144 000:lle taivaaseen valitulle kuninkaille ja papeille, taivaan hallitsijajoukolle, ei suurelle laumalle maan päällä. (Watchtower 1979 4/1, sivu 31, Questions from Readers: "So in this strict Biblical sense Jesus is the 'mediator' only for annointed Christians.")
Laki säädettiin välimiehen, Mooseksen kautta (Gal. 3:19, 20). Jeesus oli uuden liiton välimies (Hepr. 8:6), välimies, että "ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön" (Hepr. 9:15, 12:24). Tee itsellesi kysymys: ketkä oli kutsuttu uuteen liittoon: osa ihmisistä vai kaikki ihmiset? Lue huolellisesti seuraava jae, jossa kreikan anthropon-sana on monikossa ja tarkoittaa ihmisiä, koko ihmiskuntaa, kaikkia ihmisiä.
Kertooko jae, että Jeesus on välittäjä kaikille ihmisille? Missä jakeessa kerrotaan, että Jeesus on välittäjä vain 144 000:lle?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus on jo palannut henkiolentona näkymättömänä vuonna 1914. Tästä paluusta käytetään myös näkymätön läsnäolo -nimitystä. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 31, 186-190, 273 ja 433-435 sekä UM 1995, 1653.)
Tutki Raamatun jakeita, joissa kerrotaan Jeesuksen tulevan näkymättömänä. Tutki tarkkaan jokainen jae. Älä ryhdy laskemaan vuosilukuja, sillä (Apt. 1:7) "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä". Miten on ymmärrettävä Raamatun sanat, jotka kertovat näkyvästi saapumisesta? (Matt. 24:3, 27, 28, 29, 30; Apt. 1:9, 10, 11, 12, 13; Ilm. 1:7; vrt "liharuumis" Luuk. 24:39). Entä miksi Ilmestyskirjassa kerrotaan, että Jeesus istui pilvellä ja Johannes näki hänet?
Kertooko Raamattu näissä kohdissa että ne tulisi lukea kuvainnollisesti ts. vertauksina? Missä jakeessa kerrotaan kohtien olevan vertauksia?
Tutki lisäksi oliko kyse näkymättömästä vai näkyvästä pilvessä nousemisesta jakeissa Luuk. 24:51 ja Ilm. 11:1? Luukkaan jae kertoo miten Jeesus nousi ylös opetuslasten vielä katsellessa. Mieti miten tähän liittyvät Jeesuksen sanat, joissa hän lupasi opetuslapsien näkevän "taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle" (Joh. 1:51). Johanneksen jae on lainaus Vanhasta testamentista, jossa enkelit laskeutuvat Jumalan luota ja nousevat Jumalan luo. Miksi Jeesus lainasi jakeen itseensä?
Raamattu mainitsee miten Herran Henki kuljetti ihmisiä pois (Apt. 8:39). Oliko kyse näkyvästä vai näkymättömästä kuljetuksesta? Entä miten ymmäeerrät sanat herran enkelin näkymisestä maan ja taivaan välillä? Näkivätkö Daavid ja vanhimmat enkelin (1. Aik. 21:16)? On hyvä muistaa, että Raamatun sana kerrottiin juutalaisille, tavallisille ihmisille, joille "näkeminen" oli sanan yksinkertainen merkitys. Ihminen ollessa sokea – hän ei nähnyt; hänen saadessa näkönsä takaisin – hän näki. Todistus asiasta esitettiin aina koko kansan nähden (Joh. 10:32). Näkeminen ja uskominen asioihin rinnastetaan Raamatussa useassa kohdassa (Joh. 4:8; Joh. 20:25).
Miten kaiken edellisen valossa Jeesuksen tulosta kertova kohta, jossa "salama leimahtaa" (Matt.24:27, 28, 29, 30), on ymmärrettävä: näkyvänä vai näkymättömänä? Katso myös jakeet 1. Tess. 4:16, 17.
Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Jumala tuomitsee ihmiset Jeesuksen välityksellä.
Asia on mielenkiintoinen. Raamattu kertoo, että Jeesus tulee (Matt. 16:27; 24:27; 1. Kor. 1:7, 8, 15:23; 2. Kor. 1:14; 2. 1. Tess. 2:19, 3:13; 1. Tess. 5:23; 2. Tess. 2:1; 1. Tim. 6:14; Piet. 1:16; Ilm. 22:12) ja taas toisaalla se kertoo Jumalan tulevan (Ps. 96:11, 12, 13, 98:7, 8, 9; Jes. 40:10, 66:15, 16; Sak. 14:1, 2, 3, 4, 5; 1. Tess. 4:16, 17; Juud. 14, 15). Raamattu nimittää tapahtumaa myös "Herran päiväksi" (Jes. 2:12; Apt. 2:20; 1. Kor. 3:15, 5:5; 1. Tess. 5:2; 2. Tess. 2:2, 2. Piet. 3:8, 10).
Pohdi, opettaako Raamattu kahta erillistä tulemusta eli ensin Jeesuksen ja sitten toisen kerran Jumalan tulemusta? Vai tuleeko ensin Jeesus tuomitsemaan ja tuomitseeko vasta sitten Jumala? Kuinka asia oikein on? Ilmestyskirja sanoo lopussa viimeksi, että Jeesus on se, joka tulee (Ilm. 22:20).
Miten voimme selittää molemmat tulemiset?
4.16.1 Yksi tuomioistuin
Taivaassa on Jumalan tuomioistuin, jonka eteen meidät asetetaan (Room. 14:10). Miksi tuomioistuimella kuitenkin istuu Jeesus (2. Kor. 5:10)? Jeesus jopa julistaa, että hänen antamansa tuomio on oikea (Joh. 5:30; 8:16; vrt. 5:39). Paavali sanoo, että kyseessä on Jeesuksen tuomioistuin, jonka eteen jokainen tuodaan (2. Kor. 5:10 – vrt. 1. Kor. 4:4: "minun tuomitsijani on Herra").
Onko Raamatussa ristiriita, koska Raamattu kertoo vain Jumalan istuvan tuomioistuimella ja toisaalla Jeesuksen istuvan tuomioistuimella? Mistä on kysymys kun tuomioistuimia on vain yksi (Room. 14:10)?
4.16.2 Tuomitseminen
Raamattu kertoo Jumalan tuomitsevan ihmiset (Ps. 62:13, 96:10, 13; Sananl. 24:12; Saarn. 12:14; 66:16; Apt. 17:30; Room. 2:3, 5, 16, 3:6; Juud. 1:14; Ilm. 6:10) erityisesti ulkopuolella olevat (1. Kor. 5:13). Jumala saapuu tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan (Juud. 14, 15). Toisaalla taas kerrotaan Jeesuksen saapuvan tuomitsevaan (Joh. 5:27, 28, 29; Apt. 10:42; 2. Tess. 1:7, 8, 9; 2. Tim. 4:1, Ilm. 19:11, 12, 13, 14, 15, 16). Jumala on antanut kaiken tuomion pojalle (Joh. 5:22, 27), mutta edelleenkin Raamattu kertoo, että Jeesus tuomitsee (2. Tim. 4:1). Miksi Jeesus sanoo, että hän ei tuomitse ketään (Joh. 8:15)?
Mistä oikein on kysymys? Jos yhdessä kohdassa kerrotaan, että Jumala saapuu tuomitsemaa ja toisessa, että Jeesus saapuu tuomitsemaan, niin eikö Raamatussa ole silloin ristiriita?
Jos monessa jakeessa ilmoitetaan, että Jumala tuomitsee ja seuraavissa, että Jumala on antanut tuomion pojalle; kolmannessa, että Jeesus tuomitsee, ja jos lopulta Jeesus kumoaa kaiken edellä kerrotun sanomalla, että hän ei tuomitse, niin mistä on kysymys? Miksi Jeesus sanoi tuomitsemisesta jakeesta Joh. 8:16: "minä ja hän"?
4.16.3 Kuka istuu valtaistuimella?
Taivaassa on vain yksi, korkein, valtaistuin ja sillä istuu vain yksi henkilö (Matt. 23:22; Ilm. 4:2; vrt. yksi istuin Ilm 7:9). Tällä istuimella istuja ei voi olla kukaan muu kuin Jumala (Ilm. 4:10, 7:11, 19:4), koska taivaan valtaistuin on Jumalan (Ps. 47:9; Matt. 5:34; Apt. 7:47, 48, 49).
Ilmestyskirjan kohdat ovat ehkä Raamatun kaikkein pyhimpiä lauseita. Miten on siis mahdollista, että Jeesus istuu samalla valtaistuimella? Kohtien (Matt. 19:28, 25:31) mukaan Jeesus istuu valtaistuimella, Karitsana (Ilm. 3:21, 7:17) ja että Karitsa ja Jumala istuvat yhdellä ja samalla valtaistuimella (Ilm. 22:1, 3). Miksi Jeesus antaa myös ihmisten istua samalla valtaistuimellaan (Ilm. 3:21)?
Jakeet ovat vieläkin vaikeampi ymmärtää, jos oletamme, että Jeesus olisi ollut järjestön opetuksen mukainen luotu olento. Miten Jumala voisi sallia luodun olennon istua samaan aikaan hänen valtaistuimellansa?
Tutki edellisiä kohtia Raamatun ilmoituksen valossa, jossa Jeesus on kirkkaus (Matt. 19:28, 25:31), niin myös Jumala on kirkkaus 4. Moos. 16:19. Jeesus on ihmisten valkeus (Luuk. 2:32; Joh. 1:4, 12:35, 36), maailman valkeus (Joh. 8:12, 9:5) ja Johannes todisti, että valkeus oli saapunut maailmaan (Joh. 1:6, 7 – vrt. Joh. 3:19). Jeesus on suuri valkeus (Matt. 4:16), totinen valkeus (Joh. 1:9, 8:12) ja niin on myös Jumala valkeus (1. Joh. 1:5).
Miksi Jeesusta ja Jumalaa nimitetään molempia kirkkaudeksi? Miksi Jeesusta ja Jumalaa nimitetään molempia valkeudeksi?
4.16.4 Miten voimme ymmärtää aiemmat jakeet?
Kumpi siis tuomitsee ja istuu valtaistuimella, Jeesus vain Jumala? Voisiko vastaus olla että Jeesus ja Jumala ovat yhtä? (Matt. 11:27; Joh. 6:46, 7:29, 8:16, 19, 42, 10:15, 30, 38, 14:10, 11, 13, 20, 16:15, 27, 28, 17:5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 21, 22, 23). Katso myös "elämä itsessänsä" (Joh. 5:24, 25, 26) ja "elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Tim. 3:12).
Vartiotorniseura julkaisemassa Uuden maailman käännöksessä lukee "Minä olen Alfa ja Omega, sanoo Jehova Jumala" (Ilm. 1:8).
Tuki jaetta Ilm. 1:8 perusteellisesti. Raamatussa on oltava Vartiotornin oppien mukaan ristiriita, sillä A ja O ei kai voi olla yhtä aikaa Jeesus ja Jumala? Pohdi asiaa seuraavan yhteenvedon valossa.
Alfa ja Omega, tai lyhennettynä A ja O, viittavat kreikan aakkosten ensimmäiseen ja viimeiseen kirjaimeen. Mitään ei ollut näiden ulkopuolella. Lue huolellisesti Ilmestyskirjan jakeet, joissa "A ja O" julisti olevansa kuollut ja taas elävä: Ilm. 1:17, 18, 2:8. Jakeessa Ilm. 22:12 A ja O maksaa palkan – ota rinnalle jae Kol. 3:24, jossa Herra Jeesus maksaa palkan. Johannes kääntyi katsomaan (Ilm. 1:12, 13) kuka oli se joka julisti olevansa A ja O; Kaikkivaltias (Joh. 1:8). Johannes näki Ihmisen Pojan muotoisen, joka eli ja joka oli kuollut.
Luettuasi edelliset kohdat, tee itsellesi kysymys, kuka tulee ilmestyskirjan mukaan: Isä vain Jeesus? Miten on ymmärrettävä jakeet Miik. 5:3, Luuk. 13:35, 19:38, joissa Jeesus itse kertoo ja ihmiset ylistävät hänen tulevan Jumalan nimessä. Kansan julkista ylistystä fariseukset kavahtivat ja käskivät Jeesuksen nuhtelemaan ihmisiä (Luuk. 19:39). Jeesus kieltäytyi jyrkästi, sillä se oli totuus (Luuk. 19:40).
A:n ja O:n synonyymi – ensimmäinen ja viimeinen
Kuka hallitsee merien ja tuulten voimat?
Kenen rauha meillä on sydämissämme?
Kuka tutkii munaskuut?
Kuka nuhtelee ja kurittaa?
Kenen kädestä kukaan ei voi tempaista pois?
Kuka tekee eläväksi? Herättää kuolleet?
Kuka on Raamatun kallio?
Kuka on elävä vesi?
Kuka on hyvä paimen?
Kuka on pelastaja?
Kuka on Israelin syntien lunastaja?
Kuka voi antaa synnit anteeksi? (Matt. 9:2, 3; Luuk. 7:49)
Kuka on valkeus?
Kuka on kirkkaus?
Kuka sotii miekalla?
Kenen ovat enkelit?
Kenen edessä kumarretaan?
Jeesuksen nimi on sama kuin Jumalan nimi
Kantasanasta theos, johdettu jumaluus sanat jakeissa:
Kuka on Kuningasten Kuningas, Herrain Herra?
Kuka on Kirkkauden Jumala, Kirkkauden Herra?
Kuka on muuttumaton?
Kuka on Henki?
Kuka on totinen Jumala?
Kuka on totinen?
Kuka istuu valtaistuimella?
Miten yllä olevien kohtien valossa tulisi ymmärtää Jeesuksen istuminen Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle (Kol. 3:1; Hepr. 12:2)? Entä, miten ymmärräy Jumalan valtaistuin olevan taivas? (Jes. 66:1; Matt. 5:34; Apt. 7:48, 49)?
Lainauksia, jotka Vanhasta testamentista sovelletaan Jeesukseen:
Raamattu sanoo kaiken olevan suuri salaisuus:
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesuksen kuoleman muistonviettoa tulee viettää vain kerran vuodessa. Siihen ei voi osallistua nk. muiden lampaiden suureen joukkoon kuuluva henkilö, vaan se on varattu voidelluille, 144 000 valituille (Joh. 10:16; Ilm.7:9). (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 270, 366-368.)
Raamatussa on yksi maininta, jossa ehtoollinen ja "aika" on samassa jakeessa ja siinä aikamäärä on viikon ensimmäisenä päivänä, lepopäivänä, sapattina (Apt. 20:6; vrt. Jes. 66:23).
4.18.1 Jeesus ja ehtoollisen viettäminen
Jeesus asetti muistonvieton kaksi päivää (Matt. 26:2) ennen pääsiäistä, jolloin hän ensi kerran opetuslapsien kanssa vietti muistonviettoa:
4.18.2 Mitä on muistonvieton viettäminen "usein"?
1. Kor. 11:26:n mukaan ehtoollista voi, ja tulee viettää "usein". Jos näet kadulla useita ihmisiä, niin onko niitä enemmän kuin yksi? Toisin sanoen, miten sana "usein" on mahdollista ymmärtää vain kerran vuodessa? Löydätkö jakeen, jossa sanotaan ehtoollisen tapahtuvan vain kerran vuodessa? Mieti vielä, miksi juutalaisten viikosta oli varattu tietty päivä, sapatti, tätä toimitusta varten? Alkuperäinen kreikka jakeessa 1. Kor. 11:26 käyttää ilmaisua gar an hosakis, jossa hosakis-sana tarkoittaa "niin paljon kuin/niin usein kuin". Paina [C] seuraavan linkin kohdalla nähdäksesi kreikkalaisen tekstin http://www.blueletterbible.org/kjv/1Cr/1Cr011.html#26 Sanaa hosakis käytetään myös Ilmestyskirjassa:
Miten ilmestyskirjan sanojen mukaan sana "usein" on ymmärrettävä? Lyödäänkö maata vain kerran vitsauksilla? Kyseessä on täsmälleen sama sana kuin ehtoollisesta puhuvassa Korinttolaiskirjeessä.
Raamattu kertoo, että ehtoolista vietettiin aina seurakunnan kokoontuessa yhteen. Kyse ei ollut tavallisesta ateriasta, vaan nimenomaan ehtoollisesta (ts. muistonvietosta). Huomaa sanan kokoontuminen käyttö, joka ilmaisee erityistä seurakunnan jäsenten tulemista yhteiseen tilaisuuteen (jae 20), jonka yhteydessä ehtoollinen oli tapa nauttia. Huomaa lisäksi varoitus rangaistuksesta jakeessa (34).
Paavali erottaa ohjeessaan selvästi tavallisen syömisen (1. Kor. 11:21) ja ehtoollisen ts. muistonvieton (1. Kor. 11:22). Nämä kaksi asiaa on pidettävä erillään. Samoin kerrotaan alttarista heprealaiskirjeessä, joka ei ollut syömistä varten (Hepr. 13:10), vaan alttari oli varattu ainoastaan pyhiin toimituksiin.
4.18.3 Missä Raamatussa sanotaan, että muistonviettoon osallistuu vain 144 000?
Löydätkö jakeen, jossa jollakin lailla rajoitetaan ehtoolliselle osallistujien joukkoa? Miksi Paavali antaa ohjeita koko Korintton seurakunnalle, ketään erittelemättä sen tarkemmin, miten ehtoollista tulee viettää (1. Kor. 1:23: "*teille* tiedoksi antanut"; 26: "*te* syötte (...) ja juotte"; 33: "*veljeni*, kun kokoonnutte")? Paavali kutsui kaikki ihmiset. Ainoa ehto oli ihmisen itselleen asettama tutkiskelu siitä, sopiiko hänen osallistua. Tällä Paavali tarkoitti ei-uskovia ihmisiä, joiden tulisi jättäytyä pois; muistonviettoon osallistuminen on vakava asia, sillä siinä ihminen on läsnä kristuksen kanssa.
4.18.4 Kuinka kauan vietetään muistonviettoa?
Lue yllä oleva jae huolellisesti moneen kertaan. Paavali sanoo, että Jeesuksen muistonviettoa tulee viettää siihen hetkeen asti kunnes Jeesus tulee. Tästä kertovat myös Jeesuksen sanat Luuk. 22:19 ja 1. Kor. 11:24, 25: "(...) tehkää se minun muistokseni". Järjestön julkaisussa Puhu perustellen käyttämällä raamattua (1987) -kirjan sivuilla 186-189 kerrotaan, että Jeesus on jo palannut, tullut läsnäolevaksi, ja Jeesuksen valtakunta taivaassa perustettiin 1914 (s. 13, 14, 410).
Pohdi seuraavaa: Miksi hallintoelin edelleen ohjaa vietettämään Jeesuksen muistonviettoa, jos Paavali käski viettää sitä vain siihen asti kunnes Jeesus tulee? Asiassa tuntuisi olevan ristiriita jos järjestön opetuksen mukaan Jeesuksen näkymätön läsnäolo tapahtui vuonna 1914, mutta samalla edelleen jatketaan muistonviettoa yhä edelleen.
4.18.5 Miksi jokaisen tulisi osallistua muistonviettoon?
Raamattu kertoo, että vain muistonvietossa voi olla yhteydessä Jeesuksen ruumiseen (seurakuntaan). Seurakunnan yhteyden säilyttäminen on tärkeää.
Jeesuksesta elämän leipänä kerrotaako jakeissa (Joh. 6:35, 41, 48) ja Jeesus vertaa itseään mannaan, syötävään leipäään (Joh. 6:32, 33, 34, 35, 50), jota syömällä tulee osalliseksi ikuisesta elämästä (Joh. 6:50, 51, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58).
4.18.6 Ovatko leipä ja viini vertauskuvallisia?
Sanooko Jeesus seuraavien jakeiden edessä tai jäljessä, että kyseessä on vertauskuvallinen teko, vai toteaako hän että viini ja leipä "on"?
Mitä Jeesus sanoo muualla leivästä? Sanooko Jeesus, että hän "on" itse leipä?
Kohta jatkuu jakeilla:
Millä tavalla Jeesuksen lihan syöminen ja veren juominen oli mahdollista? Tätä samaa kyselivät ihmiset jakeessa Joh. 6:52. Kertoiko Jeesus ehtoollisella miten tämä syöminen, kuten Mooseksen aikoinaan mannan, tapahtui? Sanooko Jeesus missään että hän puhuu vertauskuvista? Miksi ihmiset ottivat hänen sanansa kirjaimellisesti (Joh. 6:52)? Antaako yllä oleva kertomus erityisen ilmoituksen siitä mitä Jeesuksen lihan syöminen ja veren juominen tarkoittaa?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan Jeesuksen tehtävä oli ostaa takaisin Adamin jälkeläisille mahdollisuus palata menettettyyn maanpäälliseen paratiisiin. Jeesus vastasi täysiarvoisesti Adamia ja lunastushinta, joka luovutettiin vastineeksi uuden paratiisin mahdollisuudesta, oli Jeesuksen veri. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 207-213, 245). Vartiotorni-seura käyttää lunastusjärjestely-termiä, jolla he viittaavat Jehovan oikeudenmukaisuuteen, jossa Adamin täydellistä elämää vastasi Jeesuksen täydellinen elämä.
4.19.1 Lunastus-sanojen käyttö Raamatussa
Onko lunnaat todellakin tarkoitettu vastineeksi Adamista ja hänen menettämästään paratiisista? Miten lunnaat tai lunastus sanoja käytetään Raamatussa? Sanat esiintyvät vain 22 kertaa jakeissa: Matt. 16:26, 20:28; Mark. 8:37, 10:45; Luuk. 1:68, 2:38, 24:21; Apt. 7:35; Room. 3:22, 23, 24, 25, 8:23; 1. Kor. 1:30; Gal. 3:13, 4:5; Ef. 1:7, 1:14, 4:30; Kol. 1:14; 1. Tim. 2:6; Tiit. 2:14; Hepr. 9:12, 15; 1. Piet. 1:18.
Jos sinulla on UM käytettävissäsi, kysy itseltäsi, miksi UM on kääntäessään käyttänyt vapautus-sanaa eikä alkuperäistä kreikan lunastus-sanaa jakeissa: Luuk. 1:68, 2:38, 24:21; Apt. 7:35; Ef. 4:10; Tiit. 2:14; 1. Piet. 1:18; Hepr. 9:12. Jos luet lunastus-sanan niissä jakeissa, joista se on jätetty pois, niin mistä lunastuksesta Raamattu puhuu? Miksi lukija ei löydä kaikkia lunastaa sanoja UM käännöksestä? Vertaa myös UM:n jakeen 1. Kor. 1:30 käännöstä alkuperäiseen kreikkaan. Onko UM:n sanoma mielestäsi erilainen kuin alkuperäinen kreikan teksti?
Entä miksi UM puhuu vapautuksesta eikä alkuperäisten kreikkalaisten tekstien mainitsemasta lunastuksesta, syntien anteeksiantamisesta, jakeessa Kol. 1:14?
Lue erityisesti jae Ef. 1:14, jossa lunastus tarkoittaa Jeesuksen omaisuudeksi lunastamista. Room. 3:24, joka kertoo ihmisten saavan lahjaksi vanhurskauden Jeesuksen lunastuksen kautta. 1. Kor. 1:30 kertoo Jeesuksesta, joka tuli meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
4.19.2 Mitä on lunastaa? Mistä lunastus on?
Jumala valmisti Israelin kansalle lunastuksen (Luuk. 1:68; 24:21) Lapsi, Jeesus, oli lunastava Israelin (Luuk. 2:38; vrt. Luuk. 2:30, 31, 32 – vrt. JHVH oli lunastava Israelin Jes. 49:7, 8, 49:26; Ps. 19:15, 34:23, Ps. 49:8, 16). Aivan kuten Mooses oli Israelin kansan lunastaja aikoinaan (Apt. 7:35; KR38 kääntää virheellisesti sanalla vapauttaa). Jeesus tuli antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (Matt. 20:28 ja Mark. 10:45; vrt. Room. 5:16, 18; Gal. 3:20), kaikkien edestä (1. Tim. 2:6). "monen edestä" viittaa syntien anteeksi antamiseen (Matt. 26:28; ehtoollinen), koko maailman syntien sovittamiseen (1. Joh. 2:2; Joh. 1:29; vrt. Room. 5:10; Hepr. 2:17). Vain Jeesuksen nimen tähden on synnit anteeksi annetut (1. Joh. 2:12).
Pysähdy tähän hetkeksi. Kertooko järjestö, että Jeesus oli maksu vain yhden ihmisen, Adamin, puolesta? Lue uudelleen yllä olevat jakeet. Kertooko Raamattu päinvastoin, että Jeesus antoi henkensä monien, kaikkien edestä?
Lunastus on Jumalan lapseksi ottamista (Room. 8:19, 20, 21, 22, 23; Gal. 4:5) ja vielä tarkemmin lunastaminen tarkoitti Jeesuksen omaisuudeksi ottamista (Ef. 1:4, 7; Tiit. 2:14; vrt. Ilm. 5:9). Jeesuksen paluussa tapahtuu lopullinen lunastus kansaksi (Luuk. 21:28; Ef. 4:30). Jeesus tunnistaa oman kansansa pyhän Hengen sinetistä (Ef. 1:13, 14).
Jeesuksen lunastus tuo ihmisille lahjan; armosta vanhurskauden ja pyhityksen (Room. 3:23, 24, 25, 26; 1. Kor. 1:30; Hepr. 9:12; vrt. Room. 5:16). Lunastus oli kutsu iankaikkiseen perintöön. (Hepr. 9:15; vrt. Room. 5:21). Tämä perintö on pyhitettyjen joukossa (Apt. 20:32; Apt. 26:18: "uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa"; Ef. 1:11). Tämä perintö on lahja (Gal. 3:18). Perintöosa on Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa (Ef. 5:5). Tämä perintö on taivaissa (1. Piet. 1:4). Se joka hylkää Jeesuksen tarjoaman lunastuksen, ei saa hyvää osaa, hyvää perintöä, ylösnousemuksessa (Hepr. 11:35).
4.19.3 Mitä on Jeesuksen veren arvo?
1) Jeesuksen veri lunasti synneistä; se toi ihmisille syntien anteeksi antamisen (Matt. 26:28; Joh. 1:29; Ef. 1:7; Kol. 1:14; Room. 3:25; Ilm. 1:5) monen edestä (ehtoollinen: Matt. 26:28; synnit peitetyt: Room. 4:7); lunastus tarkoitti syntien sovitusta (Hepr. 2:14, 15, 16, 17, 18). Jeesusken veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7, 8, 9). Lunastus synneistä puhdistaa rikkomuksemme (Hepr. 9:14) ja kattoi aikaisemman lakiliiton aikaiset rikkomukset (Hepr. 9:15). Kauristen veri ei voinut lakiliitossa poistaa syntejä (Hepr. 10:4), vaikka ylimäinen pappi sen vuosi uhrasikin (Hepr. 13:11). Lunastus päästi meidät irti lain kirouksesta (Gal. 3:13, 4:5: vrt. Gal. 2:10, 12).
2) Jeesuksen veri asetti uuden liiton voimaan (Room. 11:27; Ef. 2:12-22); iankaikkisen liiton veri (Hepr. 13:20). Jeesuksen kuolema ja veren vuodatus (Joh. 19:34; Jeesuksen kyljen puhkaiseminen) oli sama kuin teurasuhri, joilla vihmottiin vanhassa liitossa kaikki esineet pyhäksi (Hepr. 9:13). Ensimmäinen liittokin pantiin voimaan veren vihmomisella (2. Moos. 24:6, 7, 8; Hepr. 9:18, 19). Näin verellä, Jeesuksen verellä, niin vihittiin (Hepr. 12:24) myös uusi liitto täytäntöön (Hepr. 9:16-28).
Kaikki vanhan liiton lupaukset tulivat Jeesuksen uudessa liitossa kaikkien ihmisten osaksi (Gal. 3:16, 29) ja nämä lupaukset annetaan uskosta Jeesukseen (Gal. 3:22, 23, 24), ja lupaus on vanhurskautus, syntien anteeksiantaminen, uskosta (Luuk. 5:20; Gal. 3:24; Apt. 13:38, 39). Pakanat pääsivät osalliseksi Israelin kansalaisoikeuksista Jeesuksen veressä (Ef. 2:11-22).
3) Tässä veressä uskovat vihmottiin Jeesuksen kuuliaisuuteen (1. Piet. 1:2). Jokaiselle uskovalle ihmiselle annettu Pyhä Henki toimii sinettinä uudesta liitosta lopulliseen lunastuksen päivään saakka (Ef. 4:30), jossa Jeesus lopullisesti lunastaa itselleen kansansa (Ef. 1:14).
4) Jeesuksen veressä on iankaikkinen elämä (Joh. 6:54), pääsy kaikkeinpyhimpään (Hepr. 10:19). Jeesuksen veren kautta tulee pelastus (Ilm. 12:10, 11).
5) Joka pilkkaa ja pitää epäpyhänä Jeesuksen veren, se saa kaikkein ankariman rangaistuksen (Hepr. 10:29)
Lue lopuksi miten tärkeä Jeesuksen nimi ja veri on:
4.19.4 Jeesuksen kuoleman merkitys/tarkoitus muualla Raamatussa
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus lähetettiin maan päälle sitä tarkoitusta varten, että hän teki tunnetuksi Jehovan nimeä ja valtakuntaa. Valtakunta (tarkoittaen; Vartiotorniseura hengellisen hallintoelimen johtama Jehovan todistajat -järjestö) on se välikappale, jonka avulla Jumala täyttää ihmiskuntaa koskevat tarkoituksensa. Jeesus teki mahdolliseksi sen, että me voimme saada ikuisen elämän Jumalan valtakunnan hallinnon [=hallintoelimen johtaman Vartiotorniseura] alaisuudessa. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 60, 61).
Lue seuraava Raamatun ilmoitus, jossa Jumala lähetti Poikansa syntien sovitukseksi (Sak. 13:1; Joh. 3:17; Room. 8:3; 1. Joh. 2:2, 3:5, 4:10; 1. Tim. 1:15 – vrt. Apt. 10:43, nimi: 26:18!; veri: Room. 3:25), koska kaikki ovat synnin alla eikä kukaan ole ilman syntiä (Joh. 9:34; Room. 3:9, 5:12, 7:14; Gal. 3:22). Jeesus kuoleman tarkoitus oli kuolema vain meidän syntiemme tähden (Matt. 1:21; Room. 4:25, 5:6-21; Gal. 1:4; 1. Piet. 2:24, 3:18; Hepr. 9:26, 28, 7:27, 10:12; 1. Kor. 15:3; 2. Kor. 5:14, 15; Ilm. 1:5). Jeesuksen tehtävä maan päällä oli toimittaa puhdistus synneistä (Hepr. 1:3, 9:26, 28; 1. Joh. 3:5), hän kantoi meidän syntimme ruumiissansa Golgatalle (1. Piet. 2:24), sillä ihmisen erottaa Jumalasta synti (Jes. 59:2), että synnin ruumis kukistettaisiin (Room. 6:6, 7, 10, 14), jotta ihminen vapautettaisiin synnistä (Room. 6:18, 22). Jeesus on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien (1. Joh. 2:2). Tätä tarkoittaa nimitys Maailman Vapahtaja (1. Joh. 4:14).
Jeesus antoi henkensä kaikkien lampaiden, kaikkien ihmisten, edestä (Joh. 10:15, 11:51, 52, 18:14; Room. 5:6, 7, 8, 8:32; 2. Kor. 5:14, 15; Gal. 2:20; Ef. 5:2, 1. Tess. 5:10; 1. Tim. 2:6; Tiit. 2:14; Hepr. 2:9: 1. Joh. 3:16). Jeesuksen kuolema oli syntien sovitus ja pelastus ihmisille (Room. 5:10, 11; Hepr. 2:17; 2. Kor. 5:18, 19, 20, 21; Kol. 1:20, 21, 22; Hepr. 2:17, 1. Joh. 2:2, 12, 4:9, 10) ja vapautus synnin laista (Room. 8:2). Tämä sovitus on armolahja (Room. 5:15, 6:23).
Jeesus antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi Jumalalle (Ef. 5:2; vrt. Mark. 12:33).
Jeesuksen kuolema tuo meille palastustuksen hänen saapumisessaan (1. Tess. 5:10), iankaikkisen kirkkauden (2. Tim. 2:10, 11).
Edellisen valossa, missä lunastuksesta kerrotaan vain Adamista, yhdestä ihmisestä, annettuna vastineena? Oliko Jeesuksen lunastushinta maksu monesta ihmisestä? Missä kohdissa yhdistetään paratiisin maksu ja lunastus? Löytyykö Raamatusta yhtäkään jaetta, missä mainintaan paratiisi ja sen lunastaminen takaisin? Miksi jae Hepr. 9:15 kertoo Jeesuksen lunastuksen antavan iankaikkisen perinnön, ja jonka jae 1. Piet. 1:4 kertoo olevan taivaassa? Viitataanko jakeissa lunastus-sanalla tai Jeesuksen kuolemalla syntien maksamiseen ja hänen verensä syntien pois pyyhkivään voimaan? Mainitaanko jakeissa, että lunastusta tarjotaan kaikille ihmisille vai vain osalle ihmisistä?
4.19.5 Erityiskysymys: 5. luku mainitsee Adamin
Room. 5:12 mainitsee, että Adamin kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta ihmisten kuoleminen. Synti tuli kaikkien ihmisten osaksi, aina Adamista lähtien jokaiseen. Jeesuksen armolahja tuli ylenpalttisesti monien osaksi.
Eivätkö nämä kohdat tue sitä, että Jeesus maksoi Adamin velan menettyyn paratiisiin?
Ole huolellinen lukiessasi ja tutkiessasi Raamattua ja kysy mistä Roomalaiskirjeen 5. luku kertoo? Pohdi alla olevaa yhteenvetoa Raamatun jakeita lukiessasi:
Luku puhuu uskosta (Room. 5:1, 2), josta saa vanhurskauden (Room. 5:1). Tämän vanhurskautuksen (= syntien pois pyyhkiminen) saa aikaan Jeesuksen veri (Room. 5:9). Vanhurskautus on lahja, suuri Jumalan armo (Room. 5:2, 15), kaikille ihmisille (Room. 5:6, 8, 16) iankaikkiseksi elämäksi (Room. 5:18, 21, ks. 6:23). Jeesuksen veri tuo pelastuksen tulevaisuudessa (Room. 5:9).
Mainitaanko jakeissa paratiisi? Miksi ei? Mainitaano Adamista, että hän toi maailmaan synnin, että synti on kaikkien ihmisten päällä? Mistä Jeesus maksoi? Jos luvussa ei mainita paratiisia niin oliko maksu jostakin muusta? Mainitsevatko jakeet 15, 16, 17, 18, 19 kaikkien ihmisten osaksi tulleesta lahjasta, että Jeesus pyyhki pois Adamin tuoman synnin taakan? Mitä tarkoittaa viimeisen jakeen sanat Jeesuksen tuomasta vanhurskaudesta iankaikkiseksi elämäksi?
Ylösnousemuksessa yksilön elämän malli, jonka Jumala on säilyttänyt muistissaan, palautetaan jälleen toimimaan (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95, 425). Jos Jeesus olisi ottanut takaisin liharuumiinsa, hän olisi ottanut takaisin antamansa lunnaat (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95). Jeesus aineellisti itselleen useita ruumiita kohdatessaan apostolit ylösnousemuksen jälkeen (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95, 426).
4.20.1 Hajosiko Jeesuksen ruumis kaasuihin?
Järjestön opetuksen mukaan Jeesuksen ruumis hajosi kaasuihin ja Jehova loi hänelle uusia ruumiita aina hänen näyttäytyessään eri yhteyksissä apostoleille. Miten on ymmärrettävä seuraava jae, jonka mukaan Jeesuksen ruumis ei hävinnyt minnekään?
Entä miten on ymmärrettävä seuraava jae, jossa Jeesus on muuttumaton? Tarkoittaako jae pelkästään Jeesuksen fyysistä ruumista?
Jeesus syntyi lapsena, kasvoi nuoreksi, harjoitti puusepän ammattia ja kuoli vanhempana. Jeesuksen fyysinen ruumis ruumis siis koki muutoksia koko Jeesuksen eliniän. Raamattu ei voi olla ristiriidassa oman ilmoituksen kanssa, joten Jos Jeesus on "sama", niin sitä ei ainakaan ollut hänen fyysinen, näkyvä ruumiinsa. Jeesus oli jotain muuta ennen kuin hän ilmestyi maan pinnalle ihmisenä (Fil. 2:7). Tämä sama hän on ikuisesti jälleen astuttuaan takaisin Isänsä luokse.
Halusiko Johanneksen evankeliumissa Tuomas varmistua siitä, että kysessä oli täsmälleen sama Jeesuksen ruumis?
4.20.2 Ylösnousemus ja inkarnaatio – samoja käsitteitä?
Jos Jeesuksen olisi tullut takaisin jossakin toisessa ruumiissa kuin hänen alkuperäisessä ruumiissaan, niin kysessä olisi inkarnaatio ts. uudelleensyntyminen toisessa ihmisruumiissa, eikä Raamatun ilmoittama ylösnousemus. Mitä sana inkarnaatio mielestäsi tarkoittaa? Lue jakeet 1. Kor. 15:35-54, joissa kerrotaan siemenestä, joka muuttuu, mutta se on kuitenkin sama siemen. Kohta alkaa jakeella: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?".
Pohdi onko kertomuksen siemen muuttunut aivan toiseksi, eri siemeneksi, vai onko kyseessä edelleen sama siemen?
4.20.3 Ylösnousemus – mitä on herääminen ylösnousemukseen?
Mieti mitä tarkoittaa sana "herättää". Jos ihminen on unessa ja hänen herätetään, onko se sama ihminen joka nukahti? Lue jakeet 1. Kor. 15:12, 13, 14, 15, 16, 17, 18 ylösnousemuksesta ja herättämisestä. Mieti myös itse sanaa ylösnousemus. Jos puhutaan ylösnousemuksesta, pitääkö olla jotain joka nousee ylös? Jos kyse olisi luomisesta, se ei olisi ylösnousemista? Mieti lisäksi seuraavaa jaetta suhteessa luomiseen ja ylösnousemukseen: tarkoittaako Jeesus herättää-sanalla luomista vai ylösnousemusta?
Miksi Raamattu sanoo, että että kaikki elävät, vaikka ihminen fyysisesti kuolee maan päällä?
Jeesus puhui temppelin hajottamisesta ja sen uudelleen rakentamisesta jakeissa Joh. 2:19, 20, 21, 22. Raamattu sanoo, että kysessä oli vertaus ylösnousemuksesta (Joh. 2:21). Mieti hetki Jeesuksen sanoja. Kun temppeli hävitetään, kivet irrotetaan ja rakennus raunioitetaan. Kun temppeli rakennetaan uudelleen, niin kivet asetetaan paikoilleen. Lue erityisen tarkasti jakeet ja etsi vastausta kysymykseen: Kuka rakensi temppelin? Kuka nosti Jeesuksen kuolleista?
Jos Jeesus olisi rauennut tyhjiin kuoleman hetkellä, Järjestön opetuksen mukaan "kaasuihin" tms., niin miten on mahdollista, että Jeesus itse nosti itsensä kuolleista (Joh. 2:19, 20)? Järjestön opetuksen mukaan Jehova loi Jeesuksen uudelleen muistista. Eikö tämä väite ole ristiridassa Raamatun oman sanan kanssa, jossa Jeesus itse nosti ruumiinsa ylösnousemukseen? Pohdi vielä, oliko Jeesus kuollessaan tiedoton Johanneksen jakeissa? Voiko tiedoton nostaa itsensä kuolleista? (vrt. 1. Piet. 3:18, 19, 20).
Mitä Jeesus, Ihminen, kertoo esimerkkinä ylösnousemuksesta?
Lue vielä jae 1. Kor. 15:14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, jossa koko apostolien työ, koko raamatun keskeisin sanoma asetetaan ylösnousemuksen julistamiseksi: "jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne"
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus ei voi olla Jumala, koska miten silloin tulisi ymmärtää Raamatun sanat: "Isä on minua suurempi" (Joh. 10:18, 29, 14:28) ja "minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö" (Joh. 10:27)? (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90.)
Ongelmana näissä kysymyksissä on hallintoelimen virheellinen käsitys kristinuskon tuntemasta Jumalasta. Kristityille Jeesus ei ole yhtä kuin Isä; molemmat ovat omia persooniansa. Jeesus ei palannut "itsensä luokse", eikä "rukoillut itseään", vaan kysymyksessä oli hänen rakastava Isänsä.
Jeesus oli tosi ihminen (1. Tim. 2:5), joten kysymykseen: "onko Isä suurempi" (Joh. 10:18, 29, 14:28), on yksinkertainen vastaus: Jeesus ihmisenä maan päällä on pienempi, Jumala on ihmistä suurempi. Tutki vielä kohtia (Room. 8:3 vrt. 1. Tim. 3:16; 1. Piet. 4:1) ja jaetta Fil. 2:7 "vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi". Kuka jakeessa otti ihmisen muodon? Kuka tuli enkeleitä pienemmäksi? Miksi Jeesuksen oli pakko tulla ihmisen muodossa maan päälle (Hepr. 2:17, 18; 1. Tim. 2:5; 1. Joh. 2:1)? Oliko tämä alentaminen väliaikainen (Joh. 20:17; Hepr. 2:14)? Kysymys Isän ja Jeesuksen suhteesta on sama kuin mistä Raamattu kertoo miehen ja naisen välisestä suhteesta:
VANHAN TESTAMENTIN VALOSSA - MINUN JUMALANI?
Ehkä kaikkein selvemmin jakeisiin Joh. 10:27: "minun Jumalani tykö" ja Ef. 1:17: "Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala" saamme vastauksen Vanhan testamentin puolelta, joka ilmoittaa kahdesta tasavertaisesta persoonasta, jotka puhuvat toisilleen. Huomaa Herra [1] oli muualla kuin Herra [2], joka oli taivaassa.
Psalmissa ennustetaan miten yhden Jumalan [1] valtaistuin pysyy ikuisesti, jonka asettaa toinen Jumala [2]:
Samoin yksi Jumala lähettää toisen puhumaan puolestaan:
Samasta kahdesta Herrasta, joka pelastaa, puhuu myös Hoosea:
Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Jeesus ei voi olla Jumala, koska miten silloin tulisi ymmärtää Raamatun sanat: "Isä on minua suurempi" (Joh. 10:18, 29, 14:28) (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90.)
Hyvin usein unohdetaan, että Jeesus lausuessaan näitä sanoja, oli ihmisen muodossaan, jolloin hän ei ollut täydellisessä loistossa, joka hänellä oli ennen ihmiseksi tuloa (Joh. 17:5). Hän oli kuitenkin palaamassa takaisin (Joh. 14:28).
Tarkastellaampa mitä on olla suurempi seuraavien esimerkkien valossa:
Onko kyse järjestyksen säilyttämisestä, vai tarkoittaako "olla suurempi" jotakin muuta? Tutki seuraavia:
Ehkäpä kyse on asemasta, ei yläpuolella olemisesta:
Lukiessasi jaetta 1. Kor. 15:28, jossa kerrotaan, että: "Poikakin alistetaan", ota rinnallesi seuraava Luukkaan jae:
Lue rauhassa koko kappale. Jeesus, nuori poika, oli kuuliainen Isälle ja äidilleen. Minkälainen on perhe? Onko Raamatussa kuvattu perhe sellainen, jossa jokaisella on omat tehtävänsä? Nainen on miehen rinnalla, mutta molemmilla on eri tehtävät? Onko lapsen aseman kanssa samoin? Kuka oli Jeesus? Jumalan poika. (Matt. 8:29, 14:33, 16:16, 27:43; Mark. 3:11 jne.) Isä rakasti poikaansa yli kaiken (Matt. 3:17, 17:5; Joh. 3:16). Miten lukisit edellä olevat jakeet (Luuk. 2:51 ja 1. Kor. 15:28), kun pidät mielessä, että Jeesus oli Jumalan poika?
Korinttolaiskirjeen (1. Kor. 8:6) jakeen mukaan meillä on "ainoastaan yksi Jumala" ja "yksi Herra, Jeesus Kristus". Pysähdy tähän jakeeseen huolella ja lue lisäksi jakeet Ef. 4:5, 6. Jakeiden mukaan Jeesus on ainoa Uudessa testamentissa mainittu Herra; lue tarkasti jakeen sanoma: yksi Herra. Miksi sitten Raamatussa nimitystä Herra, käytetään myös Jumalasta puhuttaessa? Onko Raamattu ristiriitainen?
Ja kuitenkin Raamatussa sanotaan, että ainoa valtias ja Herra on Jeesus?
Apostolit tuntivat kaiken Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. He olivat myös juutalaisia, jotka tunsivat kaikki Pyhät kirjoitukset (VT) ja niiden sanoman. Miksi Tuomas sitten nimitti Jeesusta Jumalaksi, vaikka hän oli juutalainen, tunsi hyvin kirjoitukset (VT) ja niiden ilmoituksen JHVH:sta?
Miksi kaikkien tulee polvistua Jeesuksen nimeen? Onko kyse samasta kunnioituksesta kuin Jumalaa kohtaan (Jes. 45:23; Room 14:11, 12)? Jumala lupasi kirkastaa nimensä Poikaansa kasteen hetkellä ja lupasi kirkastaa sen vielä uudestaan (Joh. 12:28). Miten jae mielestäsi sopii Filippiläiskirjeen sanoihin, jossa Jeesus-nimi korotetaan kaiken yläpuolelle. Kenen nimi on kirkastettu?
Vartiotorniseura hallintoelimen painama kirjallisuus käsittelee huolimattomasti kristinuskon näkemystä Jeesuksen ja Isän välisestä suhteesta. Henkilö, joka lukee hallintoelimen selityksen kristinuskon opetuksesta, saattaa vahingossa saada kuvan, että kysessä olisi samat persoonat: Isä - Poika. Tmän väärinkäsityksen jälkeen, saattaa tuntua loogiselta kysyä "Rukoiliko Jeesus itseään?"
Jeesus rukoili ihmisenä ollessaan Isää (Matt. 26:39). Jeesus oli 100%:sti ihminen maan päällä ollessaan (Fil. 2:7) – asia, josta järjestö opettaa täsmälleen samoin kuin kristinusko. Raamatun mukaan ihmisen tuleekin rukoilla Isää (Matt. 6:9).
"Rukoiliko Jeesus itseään?" -kysymys tässä mielessä merkityksetön, sillä kristinusko on aina opettanut, että Isä on oma persoonansa ja Jeesus on myös oma persoonansa. Kristinuskon tuntema Jumala ei ole yhdistynyt persoona Isä-Jeesus. Tältä kannalta "rukoilla itseään?" -kysymys ei lainkaan kosketa kristinuskon opetuksia.
Markuksen evankeliumissa (Mark. 10:18) Jeesus vastasi rikkaalle kysymykseen, mitä miehen olisi tehtävä tullakseen täydelliseksi. Jeesus kehotti rikasta luopumaan omaisuudestaan. Tällä hän halusi osoittaa, että mies oli silti edelleen syntinen. Hänen sydämensä oli edelleen kiinni maallisessa, vaikka hän käskyjä noudattikin. Jeesus kertoo luukkaan evankeliumissa Luuk. 12:34: "Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne."
Markuksen kertomus alkaa:
Toisaalla Raamatussa luemme:
Jos Markuksen evankeliumin sanat, että Jeesus ei olisi ollut hyvä, ymmärrettäisiin niin, että Jeesus oli epätäydellinen, niin tämä olisi ristiriidassa Johanneksen ja Matteuksen jakeiden kanssa, joissa Jeesus ilmoittaa, että hänessä on totuus ja että hänestä ei syntiä löydy. Markuksen jakeen hyvyys, jossa asiaa verrataan Jumalaan, edellyttää täydellistä synnittömyyttä. Jeesus oli täydellinen: totuudellinen ts. totinen (Luuk. 4:25; Joh. 1:14, 17; 8:40, 45, 46, 14:6!, Ilm. 3:7; vrt. Jumala on totinen Dan. 4:34; Room. 3:4) ja synnitön (Hepr. 4:15; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22), sillä hän ei ollut Adamin jälkeläinen, vaan pyhästä Hengestä (Luuk. 1:31, 35). Lue vielä Heprealaiskirjeen sanat Jeesuksesta, Melkisedekistä, ylimmäisestä papista edessämme pyhittämään meidät Isälleen.
JEESUS ASETTI ISÄNSÄ KUNNIAN ENNEN OMAANSA; POIKA – ISÄ SUHDE
Jeesus asetti Isänsä kunnian aina edelle, ennen omaa kunniaansa (Matt. 11:25; Mark. 12:30; Joh. 7:16, 8:54; Ilm. 3:14). Tämä oli oikea tapa, sillä Jeesus kertoi aina Isän lähettäneen hänet (Joh. 3:17, 34, 7:16, 17, 18, 8:26)
Kuitenkin kaikki mikä on Isän, on myös Jeesuksen (Matt. 11:27, 16:27; Joh. 3:35, 16:15, 17:10). Jeesus julistaa oikeaa järjestystä (Matt. 10:40; Joh. 15:1), Johannes julistaa oikeaa järjestystä (Joh. 5:23) ja Paavali julistaa oikean järjestyksen puolesta, että ihmiset ovat Kristuksen, mutta Kristus on Jumalan (1. Kor. 3:23; vrt. 1. Kor. 11:12).
Edellisen valossa, miten lukisit jakeen Mark. 10:18? Kielsikö Jeesus olevansa hyvä? Missä? Jos vastauksesi on "kyllä kielsi", niin eikä tämä päätelmä ole ristiriidassa kaiken muun Raamatun sanoman kanssa Jeesuksen täydellisestä totuudellisuudesta ja synnittömyydestä? Miten lukisit Jeesuksen vastauksen rikkaalle miehelle hänen sydämensä tilasta ja synnistä Paavalin vastauksen kanssa: "sinun rahasi (...) sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä." (Apt. 8,20, 21). Ovatko opetukset sopusoinnussa keskenään? Entä jos jakeen sanoma olikin retorinen: antakaamme kunnia ensin Isälle? Tai, että: "Pidätkö minua vain inhimillisenä opettajana – voi jospa tietäisit kuka olen!". Oliko Jeesuksen tarkoitus osoittaa kysyjälle, että hänen sanansa olivat tietämättömästi asetettu? Ota vierelle Jeesuksen epätäydellinen asema maan pinnalla ollessaan (Fil. 2:7) ja pohdi millainen on inhimillisen ihmisen, Jeesuksen, hyvyys ja taivaan Isän ehdottoman hyvyyden suhde. Lue vielä erittäin huolellisesti Markuksen kertomus ja ja jae Mark. 10:21. Miksi Jeesus nimenomaan käski itsensä seuraamista sanoin: "tule ja seuraa minua"? Miksi hän ei käskenyt seurata Jumalaa?
Jeesus mainitsi, että lopunajan hetkesä ei tiedä kukaan muu kuin Isä yksin (Matt. 24:36; Mark. 13:32). Tarkoittiko tämä että, että Jeesus olisi jollakin lailla tietämätön? Lue seuraavat jakeet, joissa kerrotaan, että Jeesus tiesi kaikki, jo maan päällä ollessaan. Hän näki ihmisten ajatuksetkin (Matt. 9:4, 12:25; Luuk. 5:22, 9:47; Joh. 2:25, 4:39).
Onko Raamatussa ristiriita, jos Jeesus ilmoitti maan päällä, että vain Isä tietää ajan ja toisaalla taas apostolit tunnustivat, että Jeesus tiesi kaiken?
Hallintoelimen tuottamassa kirjallisuudessa saatetaan pohtia järkeävältä tuntuvaa kysymystä: "Jos Jeesus oli Jumala, niin Miten on mahdollista, Jumala kuoli, jos Jumala ei voi kuolla? (Dan. 4:34; Jes. 57:15)".
Kysymyksen taustaoletukset kristinuskon tuntemasta Jeesuksesta ovat hallintoelimellä epätarkat. Kristinuskon mukaan Jumala ei kuollut (Matt. 27:50, 58), vaan ihminen Jeeus kuoli (Joh. 1:14). Jeesuksessa oli sekä Jumalallinen, että Inhimillinen osuus hänen olleessaan maan päällä. Tämä ihimillinen osuus näkyy jakeissa, jotka kertovat Jeesuksen olleeen kiusattavana (Hepr. 2:18, 4:15 – vrt. jumalaa ei voi kiusata Jaak. 1:13), jotta hän pystyisi ymmärtämään meitä (Hepr. 2:18). Jeesuksen inhimillisyyttä kertovat myös hänen vuotensa lapsena: hän oppi (Hepr. 5:8) ja kasvoi (Luuk. 2:52).
Miten ihmeessä Jeesuksessa oli siis sekä Jumalallinen, että inhimillinen? Asiaa voisi tarkastella samoin siten, että ihmisessäkin on kaksi puolta: toinen osa on syntiin altis, mutta toinen osa taas kestää synnin koetuksen. Ihmisessä taistelevat useat tunteet ja mielihalut samanaikaisesti. Ei ole kuitenkaan erotettavissa selvästi mikä osuus on "altis" ja mikä osuus "vastustaa". Nämä kaksi ovat täydellisesti sekoittuneena.
"Miten on mahdollista, että kristinuskossa sanotaan Jumalan olevan yksi, Jos Jeesus on Jumala ja Isä on Jumala? Eikö silloin ole kaksi Jumalaa?" (yksi hallintoelimen kristinuskoon liittyvistä väärinkäsityksistä).
Tutustu myös Petri Paavolan Jumala on yksi -sivuun osoitteessa <http://koti.phnet.fi/petripaavola/Jumala%20on%20yksi>
Kysymys saattaa olla seuraus siitä, että henkilö ei ole saanut tarpeeksi tietoa siitä, mitä krisitinusko tarkoittaa kolminaisuus-käsitteeseen liittyvällä ykseydellä. Suoraviivaisen ajattelun rinnalla usein unohdetaan, että sana yksi (5. Moos. 6:4), ei ole sellaisenaan itsestäänselvä. Se voi tarkoitaa singulaarista, matemaattista yksikköä, kuten sanoissa: "yksi omena, yksi sormi". Mutta se voi tarkoittaa myös komposiittista tai kollektiivistä yksikköä, kuten ilmaisussa yksi käsi, yksi marjaterttu tai yksi apila. Kädessä on monta sormea, tertussa on monta marjaa ja apilassa on muutamia lehtiä. Kolminaisuus-sanaa on tavallisesti myös pyritty havainnollistamaan viittamalla geometriseen piirrokseen, kolmioon, jossa kaikki kolme kulmaa yhdessä tekevät "yhden kolmion", mutta silti jokainen kulma on oma erillinen kulmansa.
Kristinuskon ilmoitus Jumalasta "yhtenä", ei tarkoita matemaattisesti jakamatonta yksikköä. Kristinuskossa yksi-sanalla viitataan kollektiiviseen ykseyteen. Tämä käsitys perustuu juutalaisten Vanhan testamentin uskontunnustukseen:
Alkuperäistä hepreaa voit tarkastella sivulla http://www.blueletterbible.org/kjv/Deu/Deu006.html#top jakeessa olevan napin [C] takaa. Suoraan Strongin sananselitysjärjestelmään pääset sivulta http://www.blueletterbible.org/search.html#strongs
Vanhan testamentin tekstissä käytetään 9:ää sanaa, jotka käännetään yksi-sanalla. Mutta useaa niistä käytetään vain miehestä tai naisesta puhuttaessa. Jäljelle jää kaksi sanaa: yachid (Strong #3173), joka tarkoittaa matemaattista jakamatonta absoluuttista yhtä, ja echad (Strong #259), joka tarkoitaa kollektiivista ykseyttä. Sanaa echad käytetään jakeessa, jossa kerrotaan Naisen ja miehen tulemisesta yhdeksi (2. Moos. 2:24) intiimissä kanssakaymisessä. Naisesta ja miehestä ei tule yksi ihminen, vaan kollektiivinen yksi (vrt. Mark. 10:8: "Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha."; 1. Kor. 6:16; Ef. 5:31). Vastaasta ykseydestä uusi testamentti kertoo puhuessaan yhdestä uskosta (Ef. 4:5), yhdestä uskon ruumista, mutta monista yksittäisistä uskovista, jotka jakavat saman uskon ja ovat saman ruumiin jäseniä (1. Kor. 12:20)
Jos ihminen pitää kiinni matemaattisesta määritelmän sanalle yksi, onko tämä määritelmä niin pakottava, että Raamattu itse ei saa selittää mitä yksi-sana tarkoittaa? Onko kaikkien muiden jakeiden todisteet taivutettava sopimaan matemaattisen ykseyden määritelmään: Jumala on yksi, jakamaton persoona? Tässä näkökannassa ei anneta lainkaan tilaa Uudelle testamentille ja mahdollisuutta, että se paljastaisi Jumalasta jotain lisää. Miksi paljastukset rajoittuisivat vain Vanhaan testmenttiin? Millä perusteella voidaan sanoa, että Vanha testamentti sisältäisi jo kaiken tarvittavan Jumalan olemuksesta? Eikä voitaisi ajatella, että Jumala on antanut vinkkejä Vanhassa testamentissa ja vasta täydellisesti paljastanut (1. Kor. 13:12) kaiken Uudessa testamentissa? Kokonaisuutta ajatellen on väärin tukeutua vain joko VT:stä tai UT:sta poimittuun Jumalan määritelmään. Koko näkemys Jumalasta voi olla vain näiden molempien yhteensovittaminen ja ristiriitojen ymmärtäminen.
Juutalaiset kokivat suurta ristiriita kaikissa Jeesuksen puheissa, koska pitivät kiinni matemaattisesta määritelmästä yksi-sanalle. Jeesus sanoi, että he eivät ymmärrrä (Matt. 13:13, 14, 15, 16, 17; Luuk. 24:25; Joh. 12:40), koska he eivät halunneet ottaa vastaan Jeesuksen ilmoitusta totuudesta (Joh. 8:43, 52). Vaikka Jeesus kuinka yritti selittää kuka hän oli (Joh. 10:38), vain lapsenmieliset ymmärsivät (Matt. 11:25); viisaus oli este ymmärtämiselle (Luuk. 10:21). Mutta Apostolit ymmärsivät paremmin (Luuk. 24:45), mutta eivät aivan kaikkea (Joh. 20:9) niistä salaisuuksista, joita Jeesus kertoi (Matt. 13:11). Jeesus ennusti, että vasta hänen ylösnousemuksensa jälkeen salaisuus paljastuisi (Joh. 8:28, 12:16, 14:20, 17:23). Paavalinkin jälkeen Juutalaiset olivat ymmärtämättömiä (Apt. 7:25, 28:27; Room. 1:21). Juutalaisilla oli kaikki tieto kirjoituksissa edessään, mutta kirjoituksista, VT:stä, löysivät oikean Jumalan muut kuin Israelin kansa (Room. 10:18, 19, 20, 21, 15:21). Täysi ymmärrys oli Jumalan salaisuus: Kristus (Kol. 2:2).
Jos siis Juutalaiset ymmärsivät Jeesuksen väärin, miksi Jeesus ei sitten puhut selvästi korjatakseen heidän käsityksiään kirjoituksista? Eikö olisi ollut paljon helpompi Juutalaisille selittää, että "ette ole ymmärtäneet sanaa yksi-Jumala täydellisesti, minäpä kerron ..." Voimme vain arvailla. Ehkä kysymys oli Jumalan suunnitelmasta, eikä Jeesus voinut paljastaa sitä, vaikka hän olisi tahtonutkin. Ei ollut tullut vielä aika (Joh. 2:4, 7:6, 8, 30, 8:40). Jokaisen ihmisen tuli itse henkilökohtaisesti löytää helmi, kätketty aarre (Matt. 13:44, 46).
Tulisiko meidän mielestäsi etsiä määritelmää sanalle "yksi" Raamatusta. Vai tulisko meidän uskoa jonkin ulkopuolisen opin tai kirjallisuuden antamaan määritelmään esim. matemaattisena, jakamattomana yksikkönä, ja vasta sitten etsiä tukea Raamatusta tälle ulkopuoliselle määritelmälle? Olisiko parempi jos kaikki mahdollisuudet yksi-sanalle pidettäisiin avoimena ja vasta vertaamalla Raamatun ilmoitusta saattaisimme huomata sen tukevan jotain noista mahdollisuuksista?
Lisätietoja Jeesuksen löytäneiden juutalaisten käsityksistä:
Hallintoelimen opetusten valossa saattaa nousta kysymys: "Jos Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt, eikä häntä voi nähdä, niin Jeesus ei voi olla Jumala". Tutkikaamme mitä Raamattu kertoo.
Jeesus lausui, että kukaan ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa (Joh. 1:18, 5:37). Jeesuksen ilmoituksen kanssa ristiriidassa ovat kuitenkin kaikki Vanhan testamentin jakeet, joissa ihmiset puhuivat Jumalan kanssa (1. Moos. 16:13) näkivät Jumalan (kolme miestä 1. Moos. 18:1, 2, 3, 4, 5, 22, 33 – Siinai 2. Moos. 19:11, 18, 20, 24:9, 10, 11 ja 5. Moos. 5:4 – Jaakobin paini 1. Moos. 32:24, 25, 26, 27, 28, 29, 30; Hoos. 12:4, 5, 6 – Kuningas Ussia Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9). Jumala ilmestyi Jaakobille kaksi kertaa: 1. Moos. 35:1, 3, 7, 9, 13. Apostolit mainitsevat myös Jumalan ilmestymisestä Abrahamille (Apt. 7:2).
Siinain tapahtumista kertovissa jakeissa Mooses ei nähnyt Jumalan täydellistä kirkkautta (2. Moos. 33:18 – vrt. 2. Kor. 3:7, 18; 2. Tess. 1:9) ts. kasvoja (2. Moos. 33:20). "Kasvot" on tässä kohdassa viittaus Jumalan täyteen kirkkauteen, sillä Jumala on täysi kirkkaus estää ihmisten lähestymisen (2. Moos. 24:17, 40:35; 2. Aik. 7:2)
Jumala itse puhui suoraan, ilman välikäsiä, antaessaan lainkäskyt (5. Moos. 5:4, 5, 22-31) ja hän puhui viedessään Israelin kansan pois pakkosiirtolaisuudesta (2. Moos. 20:1)
Hagar puhui "Jumalan enkelin" kanssa, joka oli itse Jumala jakeessa 13. On muistettava että heprean ja kreikan sanan enkeli tarkoittaa myös sanansaattajaa, ei välttämättä todellista enkeliä (vertaa ennustukset Johannes kastajasta enkelinä).
Abrahamin uhratessa poikaansa, enkeli joka häntä puhutteli kertoo ylimmällä auktoriteetilla, että häneltä ei Abraham ollut kieltänyt mitään. Vertaa kertomusta Hagarin kohtaamiseen.
Mooseksen ja palavan pensaan kohtaus on myös mielenkiintoinen, sillä Herran enkeli osoittautuu itse Jumalaksi:
Bileamin aasintamman hoputtaminen eteenpäin useita kertoja mainitsee Herran enkelistä, joka puhuu itsestään JHVH:nä. Sanoja Herran enkeli ja Herra (JHVH) käytetään täysin toistensa synonyymeinä:
Gideon tapasi samalla tavalla Herran enkelin, jota hän puhuttelee JHVH:ksi. Gideon uhraa Herran enkelille uhrin, jonka enkeli polttaa itse poroksi. Kysessä ei voi olla kukaan muu kuin Jumala itse, sillä vain Jumalalle voi uhrata ja Jumala kuluttaa tulella uhrit (3. Moos. 9:24)
Kyseessä on valtava ristiriita, sillä miten VT voi kertoa että ihmiset näkivät ja kuulivat Jumalan ja samanaikaisesti UT kertoo, että kukaan ei koskaan nähnyt tai kuulla Jumalaa?
Jos palaamme Jeesuksen sanoihin uudelleen ja yritämme löytää lisää jakeita, jotka kenties ratkaisisivat ristiriidan, löydämme:
Jos siis Jeesus puhuessaan Jumalasta, puhui Isästään, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt tai kuullut hänen ääntään, niin kenestä silloin puhuu Vanha testamentti? Kuka voi olla Vanhassa testamentin jakeissa ollut Jumala, joka puhutteli ihmisiä ja, jonka kanssa ihmiset keskustelivat ja jonka he näkivät? Raamattu sanoo, että Jumala on yksi, mutta miten sitten Vanha testamentti puhuu toisesta Jumalasta, joka ei voi olla Isä?
Jotta sanoma avautuisi, Jeesus kertoo jotain tärkeää itsestään:
Jos Jeesuksen näkeminen on yhtä kuin Isän näkeminen, eikä kukaan ole nähnyt Isää, niin henkilö, jonka kanssa Vanhan testamentin ihmiset näkivät, ja jonka kanssa he puhuivat, niin olivatko ihmiset nähneet Jeesuksen? Oliko vanhan liiton ihmisten luona on ollut Jumala – Jeesus? Tutki vielä jaetta 1. Kor. 2:8, jonka mukaan Jeesus on "Kirkkauden Herra".
Vanha testamentti ennustaa useassa messiaanisessa Psalmissa Jeesuksesta (Ps. 2, 16, 22, 89, 90, 100, 118), mutta ehkä kaikkein selkein on Psalmi 16. On muistettava, että sanat joita näissä Psalmeissa lausuttiin olivat profetia siitä mitä oli tuleva. Jeesus täytti näiden Psalmien ennustukset, ja niihin Apostolit vetosivat kertoessaan Jeesuksesta ihmisille. Kuulijat tunsivat vain kirjoitukset, vanhan testamentin tekstit, joten apostolit saattoivat vedota vain niiden ilmoitukseen. Meillä on nykyään käytössä myös Uuden testamentin teksti, joten emme ole enää "kirjoitusten" varassa.
Paavali viittaa Jeesukseen käyttämällä Psalmia 16:
Ja Psalmeja 2, 16, 89 ja 110:
Paavali lopettaa todistelunsa lauseeseen:
Jos siis Paavali sanoo Psalmin 16 olevan profetia Jeesuksesta, niin mistä Psalmi oikein kertoo? Seuraa tarkasti kuka on Daavidin mainitsema Herra. Paavali aloitti lainauksensa jakeesta 8 eteenpäin:
Puhuuko Daavid Herrasta, jota hän pitää Jumalanaan? Jos siis Daavid pitää Herraansa Jumalana, niin miksi Paavali lainasi tätä Psalmia todistukseksi kuulijoille Jeesuksesta?
Vartiotorniseura opetuksen mukaan Jeesuksen ja hänen seuraajiensa päätyö on hyvän sanoman julistaminen. Sitä tulee saarnata, julistaa ja opettaa. Tämä saarnattava sanoma on järjestön mukaan seuraava: Jeesus perusti Jumalan valtakunnan taivaassa 1914, otti kuninkaallisen vallan, muutamat vuonna 1914 syntyneet ihmiset tulevat näkemään Harmagedonin ja nykyisen asianjärjestelmän lopun ja että maasta tulee paratiisi. Järjestön mukaan seurakuntalaisten tulisi toistuvasti käydä talosta taloon antaakseen mahdollisimman monelle tilaisuuden kuulla tämä hyvä sanoma. Hallintoelimen opetuksen mukaan ainoastaan liittymällä järjestään on mahdollisuus jäädä eloon (ts. pelastautua) Harmagedon sodassa. Hallintoelimen käsityksen mukaan mukaan Harmagedonin sodassa Jumala tuhoaa nykyisen asiainjärjestelmän (ts. poliittiset valtiot ja muut uskonnot). (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 410, 415; Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 113.)
"Jeesuksen Kristuksen ja hänen seuraajiensa päätyö heidän maan päällä ollessaan oli saarnata ja opettaa Jumalan tulevaa valtakuntaa (Luuk. 4:43, 8:1)" (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 113.)
"Jo heidän nimensä, Jehovan todistajat, osoittaa että heidän tärkein tehtävänsä on todistaa Jehova Jumalan nimestä ja valtakunnasta niin kuin Kristuskin todisti. Niistä paikoista joihin he kokoontuvat palvomaan, he käyttävät nimitystä valtakunnansali, koska Messiaan eli Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta on koko Raamatun teema" (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 194.)
Huom. Puhu Perustellen -kirjan mainitsema 1914-sukupolvioppi sivuilla 31, 34 ja 310 muutettiin vuonna 1995. Päivämäärä 1914 Jeesuksen kuninkaaksi asettamisesta ja läsnäolosta näkymättömänä on kuitenkin säilytetty. Järjestön esittämä "hyvä sanoma" -määritelmä herättää useita kysymyksiä. Missä Raamattu kertoo, että hyvä sanoma liittyy tulevaisuuteen ja vuoden 1914 Jeesuksen kuninkaallisen vallan ottamiseen? Jeesus julisti evankeliumia sen ajan ihmisille 2000 vuotta sitten ja Jeesuksen sanoma oli, että evankeliumi oli jo läsnä. Hallintoelimen johtamaa Vartiotorni-seuraa ei ole ollut olemassa ennen 1800-lukua, joten miksi Jeesus olisi julistanut, että hyvä sanoma olisi läsnä vasta jossakin tulevaisuudessa? Missä Jeesus kertoi, että tuota hyvää sanomaa tulisi julistamaan vain yksi ihmisten muodostama järjestä: Vartiotorni-seura? Missä oli hallintoelimen määrittelemä hyvä sanoma 1800 vuotta, ennenkuin se ilmoitti "hyvän sanoman" oman kirjallisuutensa kautta muille ihmisille?
Mikä on Raamatun mukaan oikea evankeliumi, jota tulee julistaa? Lue Joh. 3:15, 16, 17, 18 ja kysy itseltäsi kenestä Johannes julisti evankeliumia? Entä mitä Jeesus julisti (Luuk. 4:43) ja mitä apostolit julistivat? Mikä ja kenen nimeen on julistettava evankeliumi, hyvänä sanoma (Apt. 13:32, 33, 34, 35), ilosanoma? Apostolien teot ja Roomalaiskirje kertoo:
Paavali julistaa tyhjentävästi kuulijoilleen mitä evankeliumin sisältö on:
Ja muualla:
Paavali ilmoitti että Evankeliumi oli yhtä kuin saarnaaminen Kristuksesta, että hänessä on syntien anteeksiantaminen, että on oleva kuolleiden ylösnousemus. 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa Paavali kertoo voimakkaasti, että ylösnousemukseen on uskottava (1. Kor. 15:5, 6, 7, 8, 9, 20, 21, 22, 23, 32, 35-44, 51, 52, 53, 54) ja hänen ylösnousemustaan on saarnattava (Apt. 4:2, 17:18; 1. Kor. 15:12; vrt. Fil. 3:7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14), sillä muuten on kaikki valhetta ja hän on väärä todistaja (1. Kor. 15:14, 15) ja uskomme siitä, että syntimme on pyyhitty pois on turha (1. Kor. 15:17). Tällöin kaikki ihmiset olisivat kadotukseen tuomittuja (1. Kor. 15:18). Vain Kristuksesta on kerskaus (1. Kor. 15:31). Paavali lopettaa tämän totuuden julistamisen sanoen: "olkaa lujat, järkähtämättömät" (1. Kor. 15:58).
Paavali palveli Jumalaa julistaen hänen Poikansa evankeliumia (Room. 1:9), Kristuksen kirkkauden evankeliumia (2. Kor. 4:4, 5, 15 – lue koko 4. luku; 2. Kor. 10:14), julistaen evankeliumia Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien herra (Apt. 10:36).
Evankeliumissa oli salaisuus ja tämä salaisuus oli Jeesus:
Paavalille ja kaikille uskoville, "Jumalan evankeliumi" tarkoitti Jeesuksen julistamista (Apt. 5:42; 1. Tess. 3:2):
Ota rinnalle samat Jeesuksen sanat: "Jumalan evankeliumi", josta Paavali pakanoille julisti (Apt. 15:7). Jeesus oli itse evankeliumi, kuten Markus aivan alussa aloittaa kertomuksensa.
Jeesus lopettaa sanansa jäähyväispuheessa apostoleilleen:
Tästä Paavalin julistamassa evankeliumissa on jokaiselle ihmiselle elämä tarjolla:
Tunnetko sinä oikean Jeesuksen Kristuksen? (2. Piet. 1:8, 11, 3:18) ja Kristuksen iankaikkisen (2. Piet. 1:11) taivaan (Matt. 8:11; Hepr. 3:1; 2. Tim. 4:18:) valtakunnan?
Mitä Jeesuksesta tuli opettaa Raamatun mukaan? (Luuk. 24:47, 48; Apt. 10:42, 43, 44). Miten kristusta verrattiin Adamiin? (Room. 5:12, 17, 18; 1. Kor. 15:22).
Mikä oli Jeesuksen tehtävä Raamatun mukaan? (Matt. 9:13, 20:28; Joh. 12:47; Gal. 4:4, 5, 6, 7; 1. Tim. 1:15). Mitä Raamattu sanoo Jeesuksen tekemästä liitosta? (Luuk. 22:20; Room. 9:4; Ef. 2:12, 13, 14, 15, 16, 17, 18; Hepr. 7:18, 19, 20, 21, 22, 8:7-17, 9:16-28).
Etsi löydätkö jakeita, joissa tulisi todistaa, saarnata ja julistaa Jehovasta tai Isästä uuden liiton ihmisille?
Olemme Jeesuksen palvelijoita (Room. 15:16; 2. Kor. 11:23; Gal. 1:10; Kol. 1:7; Kol. 4:6, 12; Jaak. 1:1; 2. Piet. 1:1; Juud. 1:1), Jeesuksen uuden liiton palvelijoita (2. Kor. 2:6), mutta samalla Jumalan palvelijoita (Apt. 16:17; Room. 6:22; Tiit. 1:1).
Miksi Raamattu sanoo, että olemme Jeesuksen todistajia (Luuk. 24:47, 48; Apt. 1:1, 8, 2:32, 10:39, 13:31, 20:21, 23:11; Hepr. 12:1, 2; 1. Piet. 5:1). Isä itse todistaa Pojastaan (1. Joh. 5:9, 10, 11, 12, 13) ja Jeesus todisti itsestään (Joh. 5:31-40, 8:14, 18)!
Olemme Jeesuksen julistajia (Matt. 9:1, 5, 7; 2. Kor. 4:5) ja Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:19; Joh. 13:31, 35, 15:8). Jopa Isä todistaa Jeesuksesta (Joh. 8:18) ja Totuuden henki, Pyhä Henki, todistaa Jeesuksesta (Joh. 15:26).
Entä mistä sinulle on kerrottu, että tulisi tulistaa ja saarnata hyvänä uutisena? Etsi jakeet, joissa kerrotaan, että juuri niistä asioista tulee kertoa ihmisille. Vertaa tämän jälkeen listaa alla olevaan, joissa Raamattu kertoo todistamisesta, julistamisesta ja saarnaamisesta:
Vain Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä (Hepr. 12:2) ja kaikki kansat tulee tehdä Jeesuksen opetuslapsiksi (Matt. 28:19; Joh. 15:8; Hepr. 2:16)
JEESUKSESTA PUHUMISEN VÄHÄTTELY TAI KIELTÄMINEN
Galatalaiskirje alkaa hyvin voimakkain sanoin:
Koko Raamatun keksipiste on Jeesus. Tämä on erityisen merkityksellinen varsinkin Uuteen liittoon kuuluville ihmisille, meille pakanoille. Paavali julistaa rohkeasti vain ja yksinomaan evankeliumin sanomaa Jeesuksesta. Tunnusomaista väärälle evankeliumille onkin Jeesuksen asettaminen sivuosaan, hänen merkityksensä vähättely ja huomion kiinnittäminen "tärkeämpiin" seikkoihin. Jeesus itse ennusti aikoinaan, että hänestä puhuvien ihmisten elämä olisi vaikeaa sellaisissa uskontokunnissa, joissa Jeesuksen julistamista ei katsota suopeasti. Jeesuksesta puhuminen ja hänen merkityksensä tunnustaminen johti jo aikoinaan erottamiseen:
Entä mitä jakeen Joh. 9:22 Jeesuksen Kritukseksi, ts. Voidelluksi – Messiaaksi, tunnustaminen (Matt. 10:32; 1. Joh. 2:23, 4:2, 15) tarkoitti? Lue seuraavat jakeet:
ARMON VÄHÄTTELY JA LAIN TEKOJEN KOROSTAMINEN
Galatalaiskirje paneutuu erityisesti asiaan, jossa väärä evankeliumi oli temmannut Jerulemissa olleet ja apostoli Barnabaankin. Uskovat olivat luiskahtaneet takaisin Juutalaisten lakioppiin, jossa säännöt ja määräykset ohjasivat ihmisten elämää. Kaikki yksityiskohtaiset säännöt ja määräykset, lakiliiton tapaan ovat vieraita Paavalin julistamalle uuden liiton evankeliumille:
Paavali jatkaa kertomustaan siitä miten Juutalisten lakioppi on tehdä tyhjäksi koko Kristuksen työn Golgatalla. Paavali kertoo, että ihmisluonto (Gal. 2:15) on herkkä tottelemaan toisten auktoriteettien, rabbien, käskyjä ja se on juuri ihmisten heikkous, johon useat järjestöt iskevät. Ihmisten velvoitetaan olevaan kuuliaisia ja lojaaleita järjestöille. Toimimaan niiden sääntöjen ja määräysten mukaan. Tämä ei kuitenkaan ole Paavalin julistamaa evankeliumia Uudesta liitosta.
Lue koko Galatalaiskirje alusta loppuun, sillä siinä Paavali tiivistää koko evankeliumin ytimen: uskon ja sen vastakohdan lain (teot). Erityisesti sanat Gal. 5:1: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" kertovat sen mitä Paavali tahtoi saarnata ja mistä hän tahtoi kaikkia ihmisiä varoittaa, etteivät he lankeaisia ulkokultaisiin säännöksiin, joiden väitettäisiin miellytettävän Jumalaa, sillä:
Tutustu myös seuraaviin artikkeleihin:
Oikean evankeliumin julistaminen on vakava asia, sillä se on iankaikkinen ja enkelitkin julistavat sitä maailman lopussa (Ilm. 14:6). Väärän sanoman julistamista varoitetaan hyvin jyrkästi, kahteen otteeseen peräkkäisissä jakeissa:
Oikean evankeliumin kertomisesta seuraa siunaus, kun taas väärän levittämisestä seuraa kirous (Gal. 1:8, 9)
Jos edellisten jakeiden mukaan ilosanoma ts. evankeliumi on sanoma Kristuksesta Jeesuksesta, meidän herrastamme, niin mitä Kristuksesta tulee silloin opettaa, saarnata ja julistaa? Mikä on sanoma Kristuksesta, hänen evankeliumistaan? (Room. 1:9, 16). Kenestä sanoma levisi kaikkialla ympärillä oleviin seutuihin (Luuk. 4:14, 37, 5:15)? Kenestä kaikki Apostolit ja seurakunnat veivät todistusta (1. Kor. 1:5, 6, 7, 8, 9)? Kuka oli Jumalan kätketty salaisuus (Kol. 2:2; Ef. 3:9), joka käy täytäntöön aikojen lopussa (Ilm. 10:7) sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille (Apt. 7:51, 52)?
Systemaattinen ja järjestelmällinen ovelta ovelle -työ on arveluttava, sillä suora siirtyminen ovelta seuraavalle ovelle kielletään jakeessa:
Toisaalta Raamatussa on myös seuraavat jakeet, joista Apostolien tekojen 20. luvun sanat näyttäisivät olevan ristiriidassa suoraan Jeesuksen käskyn kanssa.
YKSITTÄISTEN HENKILÖIDEN KODIT
Kohdissa, joissa saarnattiin ihmisten kotona, ihminen oli monesti kuullut sanoman kadulla ja tämän jälkeen pyytänyt apostolit tai Jeesuksen kotiinsa. Tässä valossa Paavalin sanat ovat ymmärrettävät. Jos useat ihmiset kutsuivat Paavalin luokseen, hän todella kulki "huoneelta huoneelle". Seuraavassa on esimerkkejä, jotka kertovat missä tilanteissa käynnit ihmisten yksityisiin koteihin tapahtuivat:
MIKÄ ON RAAMATUN MALLI JULISTAMISEN ENSISIJAISESTA TAVASTA?
Jos tutkimme miten saarnaamistoimintaa harjoitettiin Uudessa testamentissa, löydämme, että sanan julistaminen tapahtui mitä erilaisimmissa paikoissa; ei ainoastaan yksittäisten ihmisten kodeissa (Apt. 5:42), vaan pyhäkössä (Apt. 3:1-11, 5:19-21, 25, 42), neuvoston edessä (koko 7. ja 23. luvut), oikeussalissa (Apt. 25:23, 26. luku), synagoogissa (Apt. 9:20, 21, 13:4, 5, 14, 15, 16, 43, 14:1, 2, 3, 4, 17:1, 2, 10, 17, 18:19, 19. 8), synagoogassa jokaisena sapattina (Apt. 18:4), Paavalin kotona (Apt. 28:30, 31), majapaikassa (Apt. 28:23, 24), toreilla (Apt. 17:17), koulussa (Apt. 19:9) ja kaupungin portin ulkopuolella, joen rannalla rukouspaikalla (Apt. 16:13, 14, 15). Julistamisen suhteen ei ole olemassa mitään oikeaa tapaa tai oikeaa paikkaa, jossa työtä ei voisi tehdä, sillä:
Erityisesti Jeesus julisti ihmisille ulkona, kaikkien nähtävissä, katujen varsilla ja ihmisjoukkojen keskellä järven rannalla (Mark. 2:13, 3:1, 7, 4:1, 5:21) ja julkisissa tiloissa, kuten synogoogissa (Mark. 1:21, 6:2).
Missä jakeissa Jeesus ja apostolit kertovat hyvää sanomaa paratiisista ts. ikuisesta elämästä maan päällä? Missä jakeessa sanotaan, että hyvää sanoma tarkoittaa Jeesuksen valtakunnan kuninkuuden julistamista? Missä jakeessa esiintyy sanat "hyvä sanoma" ja ajatus, että Jumala vaputtaa maailman Saatanan ikeen alta ja tuhoaa nykyiset asianjärjestelmät?
Miksi oli Jumalan käsky julistaa juri Jeesuksen nimeä (1. Joh. 3:23)? Löydätkö jakeen, jonka mukaan Jeesuksen Uuteen littoon kuuluvien ihmisten tulee julistaa, kirkastaa ja tehdä tunnetuksi Jehovan nimeä? Kun Paavali aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, miksi hän tämä perinpohjainen todistaminen tarkoitti nimenomaan Jeesusta (Apt. 28:23, 24, 25), josta hän yritti kaikki saada vakuuttuneeksi?
Pysähdy hetkeksi ennekuin etsit vastauksia. Voitko löytää Raamatusta sanat: ilosanoma, hyvä sanoma, evankeliumi? Mitä noissa jakeissa kerrotaan niiden sisällöstä? Muista, että vain nämä jakeet kertovat hyvästä sanomasta. Mitkään muut jakeet eivät voi määritellä hyvän sanoman ts. evankeliumi-saman sisältöä.
Vartiotorniseura opetuksen mukaan yksin uskosta, ilman näkyviä tekoja ei voi pelastua (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 270). Hallintoelimen opetusten mukaan ihminen voi odottaa saavansa elää ikuisesti täydellisyydessä, vain jos uskoo niihin järjestelyihin, jotka Jehova on tehnyt elämän saamaiseksi, ja vaeltamalla hänen teitään (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 50). Pelastumiseen järjestö viittaa termillä: "tulevan elämän odotteet" (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 52). Uuteen maahan katsotaan pääsevän vain ne, jotka ovat kehittäneet läheisen suhteensa Jehovaan; tämä suhde ilmaistaan elämäntavalla ja valtakunnasta [=Vartiotorni-seurasta] antamallaan todistuksella. Hallintoelin katsoo, että näin seurakuntalaiset osoittavat, todella "tuntevat Jumalan" (Elossa säilyminen uuteen maahan, 1984, 20). Tiivistettynä, järjestön opettama pelastuskäsitys on:
"Elämäntavallasi on todella merkitystä. Se merkitsee sinulle joko onnellista tai onnetonta tulevaisuutta. Sen perusteella ratkaistaan lopullisesti se, häviätkö sinä tämän maailman mukana [Harmagedonin Jumalan päivänä] vai säilytkö elossa Jumalan vanhurskaaseen uuteen järjestykseen, jossa voit elää ikuisesti [maan pääällä paratiisissa]." (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 105; hakasuluin merkitytyt selvennykset lisäytty.)
Onko "todistaminen" tai elämäntapa ehto pelastumiselle? Jos jättää mm. ovelta ovelle kiertämisen tai jättää jonkin osan elämäntavoista täyttämättä, niin pääseekö pelastettujen suureen joukkoon? Etsi löytyykö jaetta, jossa jatkuva todistaminen ja pelastus kytketään toisiinsa? Entä löytyykö, jossa kerrottaisiin, että pelastuminen edellyttää kuulumista kirkkokuntaan, organisaation tai järjestöön? Miten on luettava jae Job. 34:9: "Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi", Apt. 17:25: "eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella"? Entä Jeesuksen sanat alla?
Vartiotornin kirjallisuudessa usein esitetään lainaus jakeesta:
Kohta kuitenkin kuuluu sanatarkasti alkuperäisestä kreikasta seuraavasti (alla oleva jae ei ole KR38:sta, vaan käännös suoraan kreikasta). Huomaa, että lause on huomattavasti ytimekkäämpi eikä siinä ole sanoja "hankkia tuntemusta", vaan yksinkertaisesti sana "tuntea". Voit varmistaa asian myös lukemalla jakeen esim. järjestön julkaisemasta KIT rivienvälisestä käännöksestä.
Tarkoittaako kirjallisuuden jatkuva tutkiminen pelastusta? Kuinka paljon tutkimista tai ovelta ovelle saarnaamista takaa pelastuksen? Milloin tietää, että työtä on tehnyt tarpeeksi? Kuinka paljon on riittävää työmäärää, jotta saisi "ikuisen elämän siunauksen"? Milloin olet varma, että olet pelastunut? Sivuhuomautus: UM kääntää Matt. 16:27 jakeen väärin sanoin: "maksaa kullekin hänen käyttäytymisensä (krei. praksin) mukaan.". Kreikan sana ei tarkoita pelkästään ulkoista käytöstä vaan yleensä kaikkea tekemistä, tekoja; sanoja, ajatuksia, toisten kohtelemista. Ota rinnalle jae, jossa ihminen tuomitaan sanoista (Matt. 12:36, 37).
Seuraavaksi kysy itseltäsi: mitä Raamatun sanoo tuntemisesta? Miten Raamatun mukaan me opimme tuntemaan Jumalan? Kuka meidän tulisi tuntea ja keneen meidän tulisi keskittyä?
Jeesus sanoi että me emme voi tuntea Jumalaa (Matt. 11:27), vain hän tuntee Jumalan (Matt. 11:27; Joh. 7:29; 8:55, 10:15). Vain tuntemalla Jeesuksen, voimme oppia tuntemaan Isän (Joh. 8:19, 14:7, 15:21, 16:3, 17:25 – vrt. Joh. 12:44, 13:20). Vain Jeesus ilmoitti Isästä maailmalle (Joh. 17:25, 26). Ilman Jeesusta me emme voi mitään tehdä (Joh. 15:5, 6). Apostolit kertoivat, että Jeesus oli ainut, joka tuli tuntea: 1. Kor. 2:2: ".. tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen". Kaikki muun tunteminen oli toisarvoista Jeesuksen tuntemisen rinnalla (Fil. 3:8). Kristuksen kasvoista loistaa Jumalan tuntemisen kirkkaus (2. kor. 4:5). Jeesuksen tunteminen syventyy uskovissa (2. Piet. 1:8) ja Kristuksen tunteminen auttaa vaikeuksissa (2. Piet. 2:20). Meidän tulee kasvaa Jeesuksen tuntemisessa (2. Piet. 3:18). Jeesuksen tuntemista tulee opettaa (Ef. 4:13, 20, 21). Meidän tulee tuntea Jumalan salaisuus, Jeesus Kristus, (Ef. 3:4; Kol. 1:27; 1. Tim. 3:16), Jeesus Kristus (2.2). Vilkaise lisää tuntemisesta kertova jae 1. Joh. 5:20.
Se miksi Jeesuksen tunteminen on kaikkea muuta tuntemista tärkeämpi on ilmaistu jakeessa:
Katso lisäksi miten Ihmiset eivät oppineet tuntemaan yrityksistä huolimatta lakiliitossa Jumalan vanhurskautta, vain Kristus on vanhurskaus jokaiselle (Room. 10:2, 3), vain uskosta Jeesukseen saamme vanhurskauden (Room. 5:1, 2; Room 3:25: "uskon kautta hänen vereensä") ja tämä vanhurskaus on lahja (Room. 3:24).
Voisiko pelastus tulla Raamatun tutkimisesta? Miten on ymmärrettävä Jeesuksen sanat, että kirjoitusten (VT) tutkiminen ei johda minnekään (Joh. 5:39-40) tai, että teoilla ei voi saavuttaa ikuista elämää (Matt. 19:16 ks. jae 29)?
Apostolit puhuivat (2. Kor. 2:17) ja julistivat Jeesuksen Kristuksen tuntemista ihmisille (Apt. 28:31; 2. Piet. 1:8, 16, 2:20, 3:18). Jeesuksen tuntemista apostolit saarnasivat (1. Kor. 2:2; 2. Kor. 2:14; Ef. 4:13, 20; Fil. 1:8, 3:8; 2. Piet. 1:2, 8, 2:20, 3:18; 1. Joh. 2:13, 14). Vain Kristuksen kirkkauden tunteminen tuo esille Jumalan tuntemisen (2. Kor. 4:6). Vain Kristuksen tutkiminen johtaa Jumalan tuntemiseen (2. Kor. 10:5). Kristuksen rakkauden tunteminen on kaikkea tietoa ylempänä (Ef. 3:19). Kaiken hyvän tunteminen on Kristuksessa (Filemon 6). Kristuksen rakkaus vaatii, että ihmisten tulee elää Jeesukselle (2. Kor. 5:15). Apostolit kertoivat, että he eivät voi mennä kenenkään muun luokse, sillä Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat (Joh. 6:68).
Miten mikään voisi olla tärkeämpää kuin Jeesuksen tunteminen, sillä Apostolit julistavat jokainen ajatuksenkin vangitsemista Kristukselle (2. Kor. 10:5; vrt. Evankeliumien juuri Jeesuksella on ikuisen elämän sanat Joh. 6:68, 1. Joh. 5:11)?
Lue vielä seuraava huolella. Kuka ilmoitti meille Jumalasta?
Raamattu kertoo lisäksi useita kertoja, että ihmiset "tulevat tuntemaan totuuden" (Joh. 8:32; 1. Tim. 2:4; 2. Tim. 2:25, 3:7). Mitä tällä tarkoitetaan? Mikä totuus tulisi tuntea? Katso jakeet, joissa Jeesus on totuuden julistaja (Luuk. 4:25; Joh. 8:40, 45, 16:7, 18:37). Jos Jeesuksen luona on totuus, niin "totuuden tunteminen" viittaa Jeesuksen tuntemiseen (Room. 9:1) samoin kuin aikaisemman kappaleen kohtien kanssa, jossa apostolit julistivat Jeesuksen tuntemista. Yhtäpitävästi Totuuden Henki julistaa vain Jeesuksesta (Joh. 15:26).
Jeesuksessa on tutkimattomat rikkaudet (Ef. 3:8). Jeesuksessa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä (Kol. 2:3; 2. Kor. 4:5, 6, 7), Kristus on tutkimaton rikkaus (Ef. 3:6), Jumalan kätketty salaisuus (1. Kor. 2:6; Kol. 2:2; Ef. 3:9, 5:32; Ilm. 10:7). Muuta perustusta kuin Kristus ei voi olla (1. Kor. 3:11). Jeesus on merkki tälle sukupolvella Joonan tavoin (Luuk. 11:30). Jeesuksen rakkaus on kaikkea muuta tietoa ylempänä (Ef. 3:1) ja tulee hankkia sitä ikuista ruokaa, mikä on ainoastaan Jumalan Pojassa (Joh. 6:27), sillä Kristus valaisee ihmistä (Ef. 5:14). Kaikessa puheessa, tiedossa voi rikastua vain Jeesuksen tuntemisessa (1. Kor. 1:5). Apostolit tunnustivat Jeesukselle, että ei ole ketään muuta, jonka luokse tulla, jotta oppisi tuntemaan iankaikkisen elämän (Joh. 6:68). Apollos opetti ainoastaan Herraa Jeesusta (Apt. 18:25).
Lue erityisesti seuraava jae ja kysy itseltäsi kenessä loistaa Jumalan tunteminen:
Mitä tämä Jeesuksen tunteminen tarkoitti? Katso Joh. 10:38, 39: "uskokaa (...) että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä" ja Paavali kirjoitti, että "Kristus elää minussa" (Gal. 2:20). Lue lisää jakeista Joh. 14:10, 11, 20, 17:21 (vrt. Joh. 14:23: Isä ja Jeesus tulee uskovan luokse asumaan).
Miksi Jeesus sanoo, että vain hänen sanansa ovat henki ja elämä (Joh. 6:63; 1. Joh. 1:2) ja että hän itse on ihmisten elämä (Joh. 1:4, 5:26, 11:25)? Miksi Jeesus ei sanonut, että Jumala on ihmisille henki ja elämä?
Miksi juuri Jeesuksen nimessä on iankaikkinen elämä (Joh. 20:31; 1. Joh. 5:13)? Tutki löytyykö Raamatusta jakeita, joissa iankaikkinen elämä olisi Jehovan nimessä?
Miksi Jeesukseen uskominen on ainoa peruste, jonka mukaan ihminen saa iankaikkisen elämän (Joh. 3:15-, 6:40, 54; 1. Joh. 5:11, 12, 13)? Miksi kukaan ei pääse Jeesuksen ohi suoraan Jumalan luo? (Joh. 14:6)?
Lue vielä kerran lopuksi apostolien sanoma, jossa kaikki ajatukset on alistettava Jeesuksen kristuksen tutkimiseen:
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa henkilö tekee Jehova Jumalan tahdon pyhittäessään ja käyttäessään Jehova-nimeä. Onko tämä kuitenkaan Raamatun ilmoittama Jumalan tahto?
On selvää, että jokaisen on tehtävä Jumalan tahto:
Tähän tahdon tekemiseen sisältyy varoitus ja lupaus:
Mitä Jumala on tahtonut tähän mennessä?
Kuka meille on ilmoittanut Jumalan tahdon?
Entä mitä Jumala on siis täsmälleen tahtoo meidän tekevän?
Raamatusta löytyvät lisäksi seuraava jae, joissa kerrotaan mikä on Isän tahto:
Ja vielä selkeämmin:
Edellä olevan jae kertoo meille, että Isän tahto on usko Jeesukseen ja että jokainen saan uskon kautta pelastuksen iankaikkiseen elämään uskomalla Jeesuksen nimeen (Joh. 1:12, 3:18; Apt. 2:38; 1. Joh. 5:13 – samoin Room. 10:8, 9, 13). Se oli Jumalan käskyuskoa Jeesuksen nimeen (1. Joh. 3:23), että vain olemalla Jeesukselle kuuliainen voi saada ikuisen elämän (Hepr. 5:9).
Voisiko Jumalan tahdosta olla mitenkään epäselvyyttä? Löytäisitkö muita kohtia, jossa on ilmoitettu selkeästi mitä Isä tahtoo meidän tekevän? Hyvän Raamatun hakusanakirjan avulla on mahdollista etsiä sanoja "Isä" ja "tahto". Ajatuksia herättävää, miksi järjestön opetuksessa Isän tahto ilmoitetaan toisin kuin Raamatun omissa sanoissa?
Jae Joh. 3:3 kertoo, että: "joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" ja vähän myöhemmin Joh. 3:5 sanoo: "jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan". Tämä uudestisyntyminen koskee jokaista (1. Joh. 5:1).
Pysähdy 1. Johanneksen kirjeen jakeeseen hetkeksi. Huomasitko sanan jokainen? Miten tämän jakeen sanoma on ymmärrettävä Puhu Perustellen -kirjan ilmoituksen kanssa, että uudestisyntyminen koskee vain 144 000:tta? (painos 1987. Sivut 392, 393; uudestisyntyminen)
On siis joitakin ehtoja, ennekuin Jumalan valtakuntaan on mahdollista päästä. Pelkkä Jumalan tai Jeesuksen tunteminen ei ole kaikki. Mitä oikein tarkoittaa syntyminen uudesti? Miksi pitää syntyä ylhäällä? Mitä on syntyä Hengestä? Raamatusta löytyy vain muutama jossa mainitaan uudestisyntyminen. Tutkikaamme kohtia, esim. jakeesta Joh. 3:3 on ristiviite Tiituksen kirjeeseen:
Tämä uudestisyntyminen on Pyhän hengen sinetti, henki tulee ihmiseen asumaan:
Raamatun mukaan esteenä pelastumiselle ikuiseen elämään on synti:
Meillä ei aikaisemmin ollut mitään toivoa pelastuksesta, sillä juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa ikuisiksi ajoiksi (Ps. 18:51, 111:9; Luuk. 1:72). Me emme olisi oleet Jumalan lapsia juutalaisten tapaan, ellei Jeesus olisi tullut (Ef. 2:12-2;, vrt. Ef. 1:12). Jeesus lähetettiin ensin juutalaisten keskuuteen (Apt. 3:25, 26) ja vasta näiden hyljatessä hänet Jeesus lähetti keräämään pakanoista kansan omalle nimelleen (Matt. 28:19; Gal. 5:24; Tiit. 2:14; vrt. Apt. 15:14, 17) ja me tulimme uskon kautta Jumalan lapsiksi Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29).
Raamatun sanoin Jumala ei katso henkilöön, sillä Apt. 10:34, 35 jakeissa ei-juutalaiset, siis Paavalin tarkoittamat pakanat, saivat armon. Tutki myös kohtia Room. 2:11, 3:22, 9:25, 26, 30, 31; Gal. 2:6, 3:28, 29; Ef. 6:9; Jaak. 1:1, 2, 3, 4
Erotuksena Vahasta liitosta, jossa lapsi ympärileikattiin ja siten osoitettiin liitton kuuluvaksi, Uudessa liitossa riittää yksin usko:
PELASTUMISEN LAHJA
Pelastuksesta kerrotaan Raamatussa lahjana. Jos se on lahja, niin tekoja, muuta työtä tai luonteen kurittamista ei lahjan saamiseksi vaadita, muuten se olisi ehdollinen lahja (Ef 2:8, 9, 2 Tim. 1:9; Tiit. 3:5). Teoista ihminen tulee synnin tuntoon (Room. 3:20). Mikäli yrittää tekojen kautta miellyttää Jumalaa, kulkeutuu pois Jumalasta (Room. 10:3, 4; Gal. 5:4). Ihminen pelastuu vain uskon kautta (2. Tim. 3:15; vrt. öljypuun oksat Room. 11:20). Jeesuksesta puhuminen pelastukseksi ihmisille yritettiin estää jo Raamatun aikana (1. Tess. 2:15, 16 – vrt. Joh. 3:17, 10:9; lue 5. luku).
OPETTAAKO RAAMATTU RISTIRIITAISESTI?
Raamattua tutkittaessa on hyödyllistä ottaa huomioon kaikki asiasta kertovat kohdat. Esim. Jaakobin kirjeen rinnalla on katsottava mitä muu Raamattu kertoo asiasta. Jos Jaakobin kirje opettaisi tekoja ja kaikki muut Raamatun kohdat kertovat armosta ja pelastumisen lahjasta, niin Raamatussa täytyisi silloin olla ristiriita, koska Paavali opettaa toisin kuin Jaakob. Raamattu ei voi olla ristiriitainen itsensä kanssa. Voit vaikka mielenkiinnosta laskea kumpia kohtia on enemmän Raamatussa, tekoja vai armoa? Miltä kuulostaa Jaakobin kirjeen sanoma, jos se ymmärretään henkilön sisäisenä muutoksena (2. Kor. 4:16), josta teot kumpuavat? Jaakob 1:22: "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita".
Lue seuraava Jaakobin kirjeen kohta: hyvät teot ovat synnin karttamista
Jeesuksen sanat:
Paavalin sanat:
Johanneksen sanat vaeltamisen velvollisuudesta ja Jumalan rakkaudesta (1. Joh. 4:9, 10, 5:2, 3):
Palaa vielä kerran Galatalaiskirjeeseen: lue jakeet 2:9-21, jossa käsitellään juuri Jaakobin kirjeen sanoja. Lue tämän jälkeen vielä koko Heprealaiskirjeen 11. luku. Jaakob mainitaan jakeissa (Apt. 12:2, 17, 15:13, 21:18; 1. Kor. 15:7; Gal. 1:19, 2:9, 12)
Mitä ihmettä siis ovat teot ja mistä ne kumpuavat? Ihminen, joka tulee uskoon, muuttuu sydämeltään. Tästä kertoo Roomalaiskirje:
Armo ja teot asetetaan täydellisiksi vastakohdiksi:
Mistä tekojen palkasta Jeesus puhuu? On muistettava, että Jeesus ei puhu teoista, jotka liittyisivät pelastukseen, sillä pelastus on lahja (Room. 6:23), jota ei voi ansaita. Jeesus tarkoittaa siis jotain muuta palkkaa, joka ihmisille maksetaan pelastumisen lisäksi.
Palkka, johon Jeesus viittaa, saattaa olla sama kuin mitä hän kertoi vertauksessa, jossa "jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden" (Luuk. 19:11-27; vrt. viinipuu ja oksat -vertaus Joh. 15:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9). Vertauksen sisältö on, että kuningas palasi myöhemmin takaisi tarkistamaan mitä kukin palvelija oli tehnyt niillä leivisköillä, jotka oli uskottu hänen haltuunsa. Kunkin taitojen mukaan hän antoi ihmisille erilaisen palkan: "saat vallita kymmentä kaupunkia, vallitse sinä viittä kaupunkia". Palvelija, joka ei ollut tehnyt mitään, häneltä vietiin kaikki uskotut rahat. Kertomuksessa huono palvelija silti hyväksyttiin joukkoon, vaikka häntä nuhdeltiin ankarasti. Vain ne, jotka eivät tahtoneet häntä lainkaan kuninkaakseen, teloitettiin. Samasta teemasta mainitsevat myös vertaus puusta ja sen hedelmälmistä (Matt. 3:10), vain nisut kootaan (Matt. 3:12) ja kertomus kylväjästä ja orjantappurapensaasta (Matt. 13:3-12).
Ehkä vielä selkeämmin palkan pelastus ja sen päälle maksettava palkka on kuvattu seuraavassa:
Lakiin ja tekoihin perustuvan ajatuksen Jeesus tyrmää täysin:
Kaiken edellisen valossa, tarkoittaako Jaakob että ihminen pelastuu teoista, vai puhuuko hän ihmisen muutoksesta? Saako usko aikaan muutoksen, jonka seurauksena ihminen pyrkii vapaaehtoisesti tekemään oikein ja karttamaan syntiä? Tuleeko ihminen uskossa synnin tuntoon erottaessaan oikean ja väärän? (Joh. 9:41; Room. 6:2, 6, 12, 15, 16, 17, 22, 7:17, 14:23; Hepr. 10:26, 12:1; 1. Joh. 2:1)? Mitä Jeesus sanoi sydämen muutoksesta, parannuksesta, ja hedelmistä? (Matt. 7:16, 17, 18, 12:33, 34, 35)
Mitä teot siis ovat? Raamattu puhuu jatkuvasti tekojen synnistä ja synnin seurauksesta (1. Tim. 5:24; Juud. 15).
Matteus puhuu siitä, miten ihmisen käännyttyä parannukseen hän tekee soveliaita hedelmiä (Matt. 3:8). Uudessa testamentissa toistetaan jatkuvasti, että ihmisten on tehtävä parannus entisistä syntisistä teoistaan (Mark. 6:12; Apt. 3:19, 8:22, 20:21, 26:20: Room. 6:2, 12, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 7:4, 20, 21; 2. Kor. 12:21; 1. Piet. 1:1), Jeesus itse tuli sitä varten, että hän kutsuisi syntisiä ihmisiä parannukseen (Luuk. 5:32). Syntisen tekemä parannus on taivaan enkeleille suuri ilo (Luuk. 15:7). Ihmisen on tehtävä parannusta kuolleista töistä (Hepr. 6:1) ja synnistä (1. Joh. 5:17). Uskovien tulee olla esimerkkinä muille hyvissä parannuksen teoissa (Matt. 5:15, 16; Room. 2:7, 8, 9, 10). Meidät tulee havaita tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa Jeesuksen edessä viimeisenä päivänä (2. Piet. 3:14). Tähän parannukseen Jumala on kutsunut kaikki ihmiset pitkämielisyydessään (2. Piet. 3:9).
Vain Jumalan hyvyys voi vetää ihmisiä parannukseen (Room. 2:4) ja joskus vain murhe vie ihmisen Jumalan parannuksen yhteyteen (2. Kor. 7:10). Jumala nuhtelee ja kurittaa rakkaita ihmisiään, jotta he parannuksen tekoja muistaisivat (Ilm. 3:19). Ihmisten tulisi kantaa huolta ensiksi omista teoistaan (Gal. 6:4, 5, 7). Hyvistä teoista saamme vastalahjan (Snl. 19:17; Job. 34:11; Matt. 5:12, 6:14, 15 ja 7. luku; Mark. 4:24; Luuk. 6:35, 36, 37, 38; Room. 13:3; Gal. 6:9, 10). Jos jatkamme pahojen synnin tekojen tekemistä, meidän edestämme poistuu uhria joka pyyhkii pois syntimme (Hepr. 10:26). Hyviä tekoja täytyy tehdä sydämellä, ei tietoisesti harkiten (Matt. 6:3, 15:8).
Tekojen parannusta oli saarnattava Jeesuksen nimessä (Luuk. 24:47; Gal. 3:22).
Tee parannus tai ...! Tämä on Ilmestyskirjan luja ja selkeä sanoma (Ilm. 2:5, 16, 22), aikaa annetaan, mutta ei loputtomasti (Ilm. 2:21).
Teot eivät kuitenkaan ole ihmisen itsensä ansiota, niinkuin Jeesus käski ainoan teon olevan usko häneen; tämänkin teon, uskon, saa aikaan vain Jumala, ei ihminen itse (Room. 10:17):
Usko on hyvin keskeinen ja sitä kuvaa Paavalin Heprealaiskirjeen koko 11. luku samoin kuin Jeesuksen sanat alla:
Jumalan armo on niin suuri (Ps. 103:11, 12, 13, 14, 15, 16, 17) ja iankaikkinen (Ps. 103:17, 106:1, 107:1, 136:8, 9), että pelastumisen vastaanottamiseen riittää usko yksin (Joh. 5:40; Room. 9:30, 31, 10:8, 9). Usko on välttämätön, sillä Hepr. 11:6: "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen". Pelastus tapahtuu nyt (Room. 8:24: "me olemme pelastetut"; 2. Tim. 1:9) eikä tulevaisuudessa, sillä 2. Kor. 6:2: "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä". Apostolien tekojen jae (Apt. 2:47. vrt. Luuk. 19:9, 10) kertoo myös, miten Herra lisäsi apostolien yhteyteen joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.
Olet jo pelastunut, jos uskot:
Jos uskot Jeesukseen, niin kukaan ei voi pelastustasi viedä:
Muita kohtia:
Jos kieltäydyt uskomasta Jeesukseen ja hänen nimeensä
Lue erityisesti Roomalaiskirjeen 8. luku ja Room. 10:9, Efesolaiskirjeen 2. luku ja 1. Korinttolaiskirjeen 15. luku, joissa kerrotaan pelastumisesta iankaikkiseen elämään Jumalan armosta. Lisää tutkittavia kohtia löytyy jakeista Hab. 2:4; Apt. 15:5, 10, 11, 17:25; Room. 3:20, 21, 24, 4:5, 6, 5:17, 18, 19, 20, 21, 6:14, 23, 11:32; Gal. 2:16, 5:4; 2. Tim. 1:4; 2. Tim. 1:9; Tiit. 2:11, 3:7; Juud. 1:21.
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan taivaaseen pääsevät vain 144 000 valittua ja muut saattavat päästä paratiisiin maan päälle. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 270.)
Kuinka asia on: pelastuuko suuri joukko taivaaseen Jumalan luokse vai maan päälle? Tutki huolellisesti mitä Raamattu kertoo 144 000:n henkilön joukosta ja lue jokainen Raamatun jakeen kappale kokonaisuudessaan. Älä kiinnitä muihin Raamatun kohtiin huomiota, joissa ei mainita lukumäärää 144 000. (Muista sääntö: kaikkien lainattujen kohtien tulisi puhua samasta asiasta) Myös tarkastellessasi Ilmestyskirjaa, on hyvä pitää mielessä Raamatun lukemisen perussäännöt:
Toisin sanoen, jos kyseessä on kuvaus tai kuvakielen käyttö, niin koko jae on kuvakieltä. Jakeesta ei voi olla yksi osa kirjaimellista ja toinen osa kuvakieltä. Raamatun lukemisessa tulee olla johdonmukainen tai muuten ajaudutaan mielivaltaiseen raamatunselittämiseen
7.1.1 Onko yksi toivo vai kaksi erilaista toivoa?
Jos näillä kahdella on erilainen toivo: 1) pääsy taivaaseen ja 2) pääsy maahan, niin miksi Paavali kirjoittaa, että kaikki ihmiset on kutsuttu "yhteen ja samaan toivoon" (Ef. 4:4)?
Miksi Jeesus puhui suurelle joukolle kansaa (Luuk. 6:17) palkkiosta taivaassa (Matt. 5:12; Luuk. 6:23), että monet tulevat ja aterioitsevat taivasten valtakunnassa (Matt. 8:11)? Miksi Jeesus sanoi, että monet aterioitsevat vanhan liiton ihmisten, kuten Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa (Matt. 8:11)? Entä miksi ihmiset pyrkivät taivaalliseen kaupunkiin (Hepr. 11:16, 13:14 – Jeesus on elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem: 22:12, 24)?
Jeesus sanoi, että apostolit tulevat olemaan hänen kanssaan Isänsä luona (Matt. 26:29). Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo, että hän kolkuttaa jokaisen ovelle ja pyytää häntä istumaan omalla valtaistuimellaan? (Ilm. 3:20). Jeesus lupasi, että jokainen, joka uskoo, näkee Jumalan kirkkauden (Joh. 11:40) ja Paavali vahvistaa, että jumala on kutsunut meidät kirkkautensa luokse (1. Tess. 2:12; 1. Piet. 5:10); Vain Jumalan huoneessa on Jumalan kirkkaus (Ps. 26:8, 50:2; Apt. 7:2).
Miksi Jeesus ilmoitti, että on oleva vain yksi ainoa lauma? (Joh. 10:16, 17) ja yksi ainoa paimen (Matt. 25:32; Joh 10:11, 14; Hepr. 13:20; 1. Piet. 2:25, 5:4) ja että ihmisillä on palkka taivaissa (Matt. 5:12; Luuk. 6:23); suuren palkan, koska olemme Korkeimman lapsia (Luuk. Luuk. 6:35)? Jeesus on meidän palkan maksaja ja antaja (Kol. 3:24), samoin Isä (Matt. 6:1). Tämä palkka on ollut ennustettu kaikille palvelijoille (Ilm. 11:18). Erityisesti Jeesus sanoi, että häneen nimeensä uskovien nimet ovat kirjoitettu taivaissa (Luuk. 10:17, 20)?
Miksi Paavali sanoi, että kaikilla ihmisillä yhtäläinen kuolleistanousemisen (Room. 6:5), sama kuolleistanousemisen perintö taivaissa (1. Piet. 1:3, 4), taivaallinen voittopalkinto (Fil. 3:14), perintö meillä pyhillä on valkeudessa (Kol. 1:12) ja että kaikki uskovat ovat taivaallisesta kutsumuksesta osalliset (Hepr. 3:1)? Miksi Raamattu sanoo, että kaikki uuden liiton ihmiset pääsevät Jeesukseen uskoen Isän luo taivaaseen Hengessä (Ef. 2:18, 19, 20, 21, 22)? Paavali puhuu Jumalisuudesta uudessa taivaassa ja uudessa maassa (2. Piet. 3:11, 13) ja kertoo, että ne, jotka kuulivat Kristuksesta kertovat sanat, oli jo määrätty (ts. käsketty/säädetty) ikuiseen elämän (Apt. 13:48) ja että nyt oli pelastuksen päivä (2. Kor. 6:2)?
Lue myös Jeesuksen vuorisaarna, jossa hän puhuu Jumalan näkemisestä ja taivasten valtakunnasta (Matt. 5:1-12). Lue erityisesti koko kansalle Jeesuksen sanat jakeessa Matt. 5:12: "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa". Pohdi Jeesuksen sanoja, joiden mukaan: "Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko" (Matt. 13:43).
Jumala itse sanoo asuvansa korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki (Jes. 57:15). Onko lukumäärää rajoitettu Jesajan jakeessa?
7.1.2 Onko taivaassa kaksi joukkoa?
Tutki jaetta 1. Kor. 13:12, jossa pelastetut ihmiset näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin. Taivaissa enkelit seisovat valtaistuimen edessä (Ilm. 7:11) ja valtaistuimen edessä on (Ilm. 7:9, 15, 19:1) "suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea", kansan paljous huutaa Hallelujah jakeessa Ilm. 19:1. Jumalan valtaistuin on taivaassa (Matt. Matt. 5:34)
Jakeessa Ilm. 7:15 suuri joukko on "Jumalan valtaistuimen edessä". Huomaa, että aikaisemmin mainittu 144 000 on myös valtaistuimen edessä (Ilm. 14:2). Raamattu siis puhuu kahdesta erillisestä joukosta: 144 000:sta ja suuresta joukosta, jonka lukumäärää taivaassa ei pystytty laskemaan. Montako siis pelastuu taivaaseen?
Missä on siis suuri joukko: Taivaassa valtaisuimen edessä vai maan päällä? (Ilm. 7:9, 7:15). Lue kohdat huolellisesti. Mitä Raamattu kertoo sinulle?
Yllä olevasta joukosta 2 kerrotaan Raamatussa vielä lisää: he ovat niitä, jotka eivät ole ottaneet pedon merkkiä. Huomaa, että jakeessa 13 julistetaan autuaaksi kaikki, jotka eivät ole ottaneet pedon merkkiä:
Joukosta 2, niistä jotka eivät ottaneet pedon merkkiä, kerrotaan vielä, että tämä joukko tulee olemaan pappeina (Ilm. 5:6-11):
Ja vielä Raamattu kertoo tästä joukosta 2, jolle enkeli julisti maan päälle iankaikkista evankeliumia (Ilm. 14:6), lisää 20. luvussa. Kysymys on todellakin samasta joukosta, koska kohdassa puhutaan samasta pedon merkistä (Ilm. 14:9).
Lue vielä 1. Piet. 2:5, 9, jossa kaikkia uskovia (1. Piet. 1:1, 2) ihmisiä kutsutaan Jeesuksen pyhäksi papistoksi, joka temmataan Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö (Ilm. 12:5). Samoin kerrotaan jakeessa 2. Tim. 2:12, jossa kaikki valitut – ts. ne jotka ovat ottaneet sanan vastaan ja tulleet uskoviksi (ks. Kuningas ja häät -kertomus Matt. 22:14) – saavat hallita Jeesuksen kanssa. Huomaa, että papit hallitsevat maan päällä jakeessa Ilm. 5:10 (UM kääntää virheeelisesti: hallitsevat maata).
Jatka lukemista jakeessa Ilm. 12:5, jossa puhutaan kaikista pakanakansoista ja niistä, jotka temmataan Jumalan tykö ja hänen valtaisyimensa tykö. Vertaa tätä kohtaa edellä kerrottuun joukkoon 2.
Mikä joukko siis tulee hallitsemaan? Lue aikaisemmat kohdat vielä uudestaan huolellisesti (Ilm. 5:10; Room. 5:17; Hepr. 12:23, 28). Mitä Raamattu kertoo sinulle?
7.1.3 Keitä ovat 144 000?
Keitä ovat 144 000, jos jakeet Ilm. 7:4, 5, 6, 7, 8 luetaan kirjaimellisesti? Miksi kohdissa mainitaan Israelin sukukuntien nimiä? Keiden apostolien luvattiin tuomitsevan (Matt. 19:28; Luuk. 22:29, 30). Puhuuko Ilm. 21:12 samasta tulevaisuudesta? Entä mitä on puhe Israelin kansasta Jumalan pappeina (Jes. 61:6, 7, 8, 9, 62:2, 3)?
Jos Israelin 12 heimoa luettaisiin kuvainnollisesti, niin miksi voitaisiin luku 144 000 luettaisiin kirjaimellisesti? Johdonmukaisuuden nimissä jakeen kohdalla tulee joko a) lukea kaikki sanat kirjaimellisesti tai b) kuvainnollisesti. Miten jotkin sanat voitaisiin lukea kuvainnollisesti, mutta toiset taas kirjaimellisesti?
Huomaa, että kohdassa ei mainita Daanin sukukuntaa, vaan paikan on ottanut leeviläisten pappissukukunta, jonka Jumala asetti jakeissa 4. Moos. 17:3, 6 Israelin sukukuntien joukkoon. Tämä pappissukukunta oli erityislaatuinen (Joos. 13:33). Jotakin erityistä on myös Benjaminen sukukunnassa, sillä kansan laskennassa nämä jätettiin koskematta (1. Aik. 21:6)
Raamattu kertoo, että 144 000 ovat naimattomia (Ilm. 14:4: "eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa") ja tahrattomia (Ilm. 14:5). Opettaako hallintoelin Raamatun mukaisesti, että vain naimattomat miehet ovat tuo 144 000:n joukko?
Miksi Paavali kertoo panevansa toivonsa siihen lupaukseen, joka Jumala juutalaisten isille antoi? Tämä lupaus kohtaa Israelin kahtatoista sukukuntaa (Apt. 26:6, 7; vrt. Room. 9:4).
7.1.4 Pelastuvatko ihmiset taivaaseen?
Lue jae (Hepr. 11:12), jossa kerrotaan, että Israelin kansan jälkeläiset ovat kuin meren hiekkaa, jota kukaan ei pysty laskemaan ja että heidän toivonsa tulee olemaan taivaassa (Hepr 11:16). Israelin kansaan lasketaan Jeesuksen tekemässä Uudessa liitossa myös pakanat (Room. 9:25). Kaikista maailman kutsutuista ihmisistä vain uskovat (Matt. 7:13, 14; 22:14) ovat tässä joukossa. Luonnollisen Israelin kansan suhteen pelastuu vain osa (Room. 9:27). Onko taivaaseen tulevien lukumäärä mielestäsi rajoitettu, vai luetaanko kaikki uskovat tähän uuden liiton kansaan Matteuksen tai heprealaiskirjeen mukaan?
Miksi jakeissa 1. Kor. 15:35-58 kerrotaan, että kaikilla ylösnousseilla tulee olemaan taivaallinen ruumis (jakeet 40, 47, 48, 49)? Lue lisää jakeissa 2. Kor. 5:1-10, joissa kerrotaan ylösnousseilla olevan taivaallinen maja.
Lue vielä Ilm. 19:1: "*kansan* paljouden suuren äänen taivaassa sanovan". Puhutaanko kohdassa suuresta lukumäärästä, joukosta taivaassa, jota kukaan ei pystynyt laskemaan?
7.1.5 Missä ovat Jeesuksen luona olevat ihmiset?
Miksi Raamatussa kerrotaan, että Jeesuksen tulemuksessa ihmiset tempaistaan ylös ja että saamme aina olla siellä missä Jeesuskin? (1. Tess. 4:17: "pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin")? Miksi Jeesus kertoi vertauksen, että hänen tullessaan toiset ihmiset temmataan pois (Matt. 24:40)?
Miten on ymmärrettävä lisäksi Raamatun sanat, joilla Jeesukseen uskovat ovat Isän luona? Jeesus on Isän luona (Joh. 14:12, 16:5, 10) ja "missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva" (Joh. 12:26, 14:2, 3, 4, 17:24), Jeesus on taivaassa (Ef. 1:20) ja Isä on taivaassa (Matt. 18:10, 19)?
Mitä tarkoittaa yhdyskunta taivaassa (Fil. 3:20), jossa odotetaan Herraa Jeesusta? Katso myös kohta, jossa pelastus on asetettu taivaisiin (Ef. 2:5, 6). Paavali kertoo, että jokaiselle on valmistettu iankaikkinen maja taivaissa (2. Kor. 5:1, 2), pyhitettyjen joukossa (Apt. 26:18) ja että sinne mennessämmä me muutumme (1. Kor. 15:40, 41, 42, 51; 2. Kor. 3:18; Fil. 3:21), sillä me olemme Jumalan sukua (Apt. 17:26, 29). Meillä on taivaallinen ruumis (1. Kor. 15:40) ja taivallinen Jerusalemin kaupunki (Ilm. 3:12), joka on Kristus (Hepr. 12:22, 24), jonne vanhurskaat henget menevät (Hepr. 12:23). Jeesus meni valmistamaan meille Isän luo taivaalisia asuinsijoja (Joh. 14:2).
7.1.6 Taivaallinen Jerusalem
Raamattu puhuu Jumalan kaupungista, Jerusalemista, joka on taivaassa. Aivan kuten alttarin alla oli kaksi joukkoa 144 000 ja "suuri joukko, jota ei voinut laskea", niin on myös taivaallisessa Jerusalemissa on kaksi joukkoa: "esikoisten juhlajoukko" ja "täydellisiksi tulleet vanhurskasten henget" (Hepr. 12:22, 23). Tämä taivaallinen Jerusalem laskeutuu taivaista aikojen lopussa (Ilm 21:2, 10).
7.1.7 Mikä on Ilmestyskirjan Jumalan temppeli
Ilmestyskirjassa mainittu kaksi joukkoa (144 000 ja suuri joukko) ovat Jumalan valtaistuimen edessä Ilm. 7:9, 15. Nämä ihmiset ja valtaistuin on Jumalan temppelissä (Ilm. 7:15), jonne kaikki uskovat ihmiset tuodaan pylväiksi (Ilm. 3:12). Jumala lupaa asua kaikkien ihmisten keskellä aikojen lopussa (Ilm. 21:3).
Ilmestyskirjan 11. luvussa Johannekselle annetaan Jumalallinen mittaruoko ja hänen käsketään Ilm. 11:1: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari". Jakeessa Joh. 2:19 Jeesus puhui myös temppelistä: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä", mutta hän tarkoitti temppelillä itseään jakeessa Joh. 2:21.
Mieti liittyvätkö kohdat toisiinsa? Ilmestyskirjan 11. luvussa mainitun temppelin selitys tulee myöhemmin, sillä Ilm. 21:22 ilmoittaa, että mitään rakennusta, temppeliä ei Johannes nähnyt. Hän näki temppelin, joka ei ollut käsin rakennettu: "sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.". Mieti, kertooko Ilmestyskirjan ilmoituksessa temppelistä samaa kuin jakeiden Joh. 2:19, 21 viittaukset Jeesuksen Kristuksen temppeliin? Lue vielä Apt. 17:24, jossa kerrotaan että Jumala ei asu käsin tehdyssä temppelissä.
Palaa jakeeseen Ilm. 11:2 ja lue se huolellisesti. Jos Johannes ei nähnyt temppeliä, niin miksi hänen piti mitata olematon temppeli? Mitä hän näki?
Jakeeessa pakanakansat tallaavat temppeliin kuuluvaa esikartanoa. Temppeli ei voi olla taivaassa, koska kohdassa puhutaan pakanoista ja tallaamisesta. Miksi 11. luku kertoo temppelin mittaamisesta, jos Johanneksen näkemä temppeli ei ollut taivaassa (Ilm. 21:22)? Miksi mainitaan jakeessa Ilm. 11:19: "Jumalan temppeli taivaassa"? Onko Raamatussa ristiriita? Mieti, olisiko yksinkertainen selitys luvulle 11 se, että siinä puhutaan profetiasta (ks. Ilm. 10:11, 11:3), eikä taivaallisen temppelin rakentamisesta: ruoko on ajan mitta, esikartano liittyy pakanoihin ja heidän tekoihinsa ja niin edelleen?
Tutki vielä uudestaan ilmoitusta, jossa Jeesuksen ruumis on temppeli (Joh. 2:21), ja Jeesus sanoi siitä, että "on oleva yksi ruumis Kristuksessa" (Room. 12:5; 1. Kor. 10:17, 12:12, 20; Ef. 4:4). Jeesuksen ruumiilla viitataan yksittäisiin uskoviin (1. Kor. 12:27, 16:16), ja näistä muodostuu koko seurakunta, joka on Kristuksen koko ruumis (Ef. 1:22, 23; Kol. 1:24). Pakanatkin kutsuttiin Jeesuksen ruumiiseen hänen tekemänsä uuden liiton kautta (Ef. 3:6).
Muissa jakeissa kerrotaan, että Jumalan temppeli on ihmisen ruumis (1. Kor. 3:16, 17), mutta Uskovan ruumis on myös samalla Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19; 1. Kor. 16:16), ja Jumala asuu tässä ruumiin temppelissä (1. Kor. 6:20; Ef. 4:6). Jumalan pyhä perhe (=uskovat) rakentuu ja liittyy yhteen vain Jeesuksen Kristuksen kulmakivestä pyhäksi temppeliksi (2.19, 20, 21, 22; 1. Piet. 2:4), Jumalan asumukseksi hengessä.
Kertooko Raamattu mielestäsi, että sana temppeli on hengellinen, ihmisen ruumis, paikka jossa Pyhä Henki ja Jumala asuu? Kertoiko Jeesus oman ruumiinsa temppelistä; ja että tähän temppeliin ihmiset yhdistyvät? Kertooko Raamattu missään että Jumalan temppeli taivaassa olisi fyysinen rakennus? Mihin tätä temppeliä tarvittaisiin, jos Jumala ei asu missään rakennuksessa? (Apt. 7:48, 49)?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan paratiisi on suuren joukon pelastuneiden paikka ja tulee olemaan maan päällä. paratiisi maan päälle perustetaan vasta Harmagedonin jälkeen (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 222-224, 262-265 ja UM95, 1655.)
Katso myös aihetta "maa ja sen tuhoutuminen"
Kannattaa myös pitää mielessä, että Jeesus oli juutalainen ja opetti Juutalaisille ja siksi on myös hyödyllistä ottaa selvää mitä juutalaiset ajattelevat paratiisista? Missä se heidän mukaansa sijaitsee? Ja mitä juutalaiset ajattelevat sielusta, onko sitä heidän mielestään vai ei?
Edellisten Taivaaseen pelastumisen -kappaleen ja Jumalan temppeli Taivaassa -jakeiden valossa herää kysymys, miksi järjestö opettaa ihmisten menevän (mahdollisesti) ikuiseen elämään paratiisiin maan päälle? Tutki, kertooko Raamattu pelastumisesta paratiisiin maan päälle? Sana paratiisi esiintyy Raamatussa vain muutaman kerran: 1. Moos. 2:8, 10, 15, 16, 3:8, 23; Kork. Veisu 4:13; Luuk. 23:43; 2. Kor. 12:4 ja Ilm. 2:7.
Lue erityisesti toisen Korinttolaiskirjeen jae, jossa Paavali kertoo jonkin ihmisen jo käyneen paratiisissa. Miten paratiisi voisi olla maan päällä jos joku on käynyt siellä jo Paavalin aikana? Korinttolaiskirjeen kohdan kanssa yhtäpitävästi kerrotaan Luukkaan evankeliumissa, että Jeesus lupasi pahantekijän olevan samana päivänä paratiisissa. Edellisten jakeiden jälkeen, vertaus rikkasta miehestä ja lasaruksen "Abrahamin helmasta" kay ymmärrettäväksi (ks. aihe Helvetti).
Jos paratiisi on jo olemassa, niin miten on ymmärrettävä uusi maa ja ja uusi taivas (Jes. 65:17, 66:12; Ilm. 21:1)? Ovatko ne viittaus paikkaan, josta kerrotaan tulevana valkeutena, Jumalan asuinpaikkana (1. Tim. 6:16)?
Voit vielä kysyä itseltäsi, miksi taivaasta mainitaan Raamatussa erityisen useasti? Taivas mainitaan 313 kertaa Uudessa Testamentissa. Miksi paratiisista mainitaan vain kolmessa UT:n jakeessa? Miten paratiisi-oppi voidaan johtaa Raamatusta, jos siitä kerrotaan näin vähän?
Miksi ilmestyskirja kertoo paratiisin olevan muualla kuin maan päällä (Ilm. 2:7).
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa maata ei koskaan tuhota tai autioiteta, sillä se tulee olemaan suuren joukon pelastuneiden paratiisi (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 222-224 ja UM95, 1655).
Tutki seuraavia sanoja Saarn. 1:4 "maa pysyy iäti." ja Psalmi 104:5 "Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti". Suoraan maan pysymisestä ei kerrota seuraavassa, vaan ihmisitä, jotka perivät maan jakeet Ps. 37:9, 11, 22, 29, 34.
Onko Raamatussa ristiriita jälleen kerran, koska toisaalla taas Raamattu sanoo Psalmissa 102:26 "(...) maan, ja taivaat (...) ne katoavat (...) muuttuvat" ja Jes. 51:6 "taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa". Katoamisesta (Matt. 24:35; Room. 8:20; Hepr. 1:10; 11, 12) ja tuhoamisesta puhuvat myös kohdat (2. Piet. 3:7, 10, 3:10, 11, 12; 1. Joh. 2:17). Sanoin "Niin kauan kuin" annetaan myös tietty määräaika maalle jakeissa 1. Moos. 8:22
Ovatko molemmat Psalmeista (102:26, 104:5) kirjaimellisia, vai molemmat kuvainnollisia? Miksi toinen olisi kirjaimellinen ja toinen kuvainnollinen? iksi Saarnaajan "maa pysyy iäti" tulisi lukea kirjaimellisesti, mutta kaikki siitä poikkeavat todisteet tulisi lukea kuvainnollisesti? Mistä on kysymys? Säilyykö maa vai tuhoutuuko se? Voiko mikään kestää seuraavan kohdan valossa?
TARKEMPAA TUTKISKELUA
Tutkiessasi Raamattua, lue jokainen jae erittäin huolellisesti. Huomasitko, että seuraavassa jakeessa Jeesus antoi ymmärtää, että tulee aika jolloin maa ja taivas katoavat? Kiinnitä huomiota sanaan kunnes (Esim. "kunnes matti tulee", "kunnes kello on 4" jne.):
Myöhemmin Jeesuksen ilmoittaaa asian vielä selkeämmin:
Markuksen evankeliumista löytyy yksi ainoa viite samaan aiheeseen. Jeesuksen sanat olivat:
Lue rinnalle mitä Luukas kertoo samasta asiasta. Onko sanoma mielestäsi sama? Kiinnitä huomiota Luukkaan kirjoitukseen, jossa keskitytään lakiin ja sen iankaikkisuuteen. Jeesus antoi ymmärtää, että taivas ja maa voivat kadota, mutta laki ei milloinkaan. Tämä kohta ei sano onko maa pysyvä vai ei, ainoastaan, että niiden katoaminen on mahdollista.
Samaan aiheeseen Luukas palaa myöhemmin, joten saamme kenties tarkempia viitteitä siitä miten kohta on ymmärrettävä. Lue jae huolella:
Johannes ilmaisee asian ensimmäisessä kirjeessään selkeästi:
Lue lopuksi Ilm. 21:1 ja kaikki yllä esitelty ilmoitus aiheesta. Mikä on Uuden testamentin ilmoitus kokonaisuudessaan maan kohtalosta? Eroaako tämä mielestäsi siitä mitä mitä Vanhan testamentin Juutalaisille oli ilmoitettu? Annettiinko Uudessa testamentissa ennustus maan tulevaisuudesta?
Raamattu tuntuu kertovan kahta vastakkaista asiaa. Tiedätkö koko totuuden maan tulevaisuudesta? Uskotko, että Raamattu ei voi olla ristiriitainen? Jatka tutkiskelua vielä kerran seuraavien kohtien valossa, joissa kerrotaan, että maapallo todella tuhotaan ja luodaan uudestaan (Job. 14:12; Ps. 102:26, 27; Jes. 51:6, 65:17, 18, 66:22; Hag. 2:6; Hepr. 12:26, 27; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1)
Jos tulit siihen johtopäätökseen, että Raamattu kertoo maapallon tuhoutuvan, niin missä ovat ne ihmiset silloin? Onko ainoa mahdollinen paikka, jossa ihmiset voivat maapallon tuhon aikana olla taivas? Onko taivaassa silloin vain 144 000:tta ihmistä?
7.4.1 Voiko liha ja veri siirtyä Jumalan (taivaan) valtakuntaan?
Paavali kertoessa jakeessa 1. Kor. 15:50: "(...) ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa...", niin viittasiko Paavali siihen, että ihminen ei voi samassa liharuumiissa, ilman kuolematta, päästä Jumalan valtakuntaan?
Voisiko kysymyksessä olla rinnastus "lihallisen" ts. "syntisen ihmisen" ja hengellisen ihmisen välillä? Siis: tarkoittiko Paavali, että syntinen ei voi mennä Jumalan valtakuntaan, mutta uskova, joka saa synnit anteeksi voi mennä sinne? (Apt. 26:18; Room. 6:6, 12, 13, 7:5, 8:10; Hepr. 12:4). Lue vielä mitä Raamattu kertoo juhlavaatteisiin pukeutumisesta (Jes. 61:10; Sak. 3:3, 4; Matt. 22:11, 11, 12, 13, 14; Mark. 9:3; Ilm. 3:4, 5, 18, 7:14, 16:15, 19:8, 22:14) ts. synnin poistamisesta (Apt. 3:19, 22:16).
Vai tarkoittaako viittaus lihaan kirjaimellista ihmisen ihoa ja kudoksia? Mieti, viitatanko seuraavissa jakeissa vastapariin ruumiillinen ja hengellinen:
Asetetaanko seuraavassa lauseessa liha ja veri vastakohdaksi hengelliselle?
7.4.2 Milloin siirrytään Jumalan valtakuntaan?
Hallintoelimen "järjenmukaista" päättelyä seuraten: jos siis alkuperäisen 1. Kor. 15:50 mukaan "liha ja veri" ei voi astua Jumalan valtakuntaan, niin johtopäätöksen on oltava, että sinne voi astua vain kuoleman jälkeen, hengellisessä, Jehovan luomassa, ruumissa.
Miksi sitten Paavali julistaa kolossalaisille, että he ovat jo (mennyt aikamuoto) siirtyneet "lihassa ja veressä" Jumalan valtakuntaan? Miten Jumalan valtakuntaan voi siirtyä jo elinaikana, jos jae 1. Kor. 15:50 luettaisiin niin, että "lihassa ja veressä" oleva ihminen ei voi sinne siirtyä?
Lue vielä Jeesuksen omat sanat, jossa hän sanoo ihmisten jo siirtyneen Taivasten valtakuntaan elinaikanaan:
Jeesus osoitti ihmisille, että Jumalan valtakunta oli jo Apostolien aikana läsnä Jeesuksessa:
Sana metabaino on sijamuodossa akt.perfekti.ind.yks.3 ja sanan merkitys kirjaimellisesti: "on astunut yli". Jeesus todellakin sanoi, että ihminen on siirtynyt jo uskovana Taivasten valtakuntaan. Kolossalaiskirjeessä tehdään myös selväksi että ihmiset ovat jo uskon kautta siirtyneet Jumalan valtakuntaan. Me emme enää ole pimeydessä vailla toivoa, vaan siirtyneet Jeesuksessa hänen valtakuntaansa. Huomaa miten jakeessa viitataan kaikkiin ihmisiin sanoilla "meidät". Jokainen ihminen, joka uskoo, hänet on Jeesus siirtänyt jo valtakuntaansa, joka odottaa meitä kuoleman jälkeen. Kyseessä on hengellinen, uskossa tapahtunut siirtymä kuolemasta elämään (1. Joh. 3:14). Seuraava jae 14 kertoo miten tähän valtakuntaa pääsee; vain Jeesuksen kuoleman vastaanottamisen kautta, vain uskomalla häneen ja siihen että hän antaa meidän syntimme anteeksi.
7.4.3 Missä on Jumalan valtakunta?
Onko puhe Jumalan valtakunnasta taivaassa? Miksi Jeesus sanoi, että ihmiset ennen kuolemaansa jo näkivät Jumalan valtakunnan?
Edellisten jakeiden ohella, pohdi Johanneksen sanomaa elämästä:
Miten Jeesus ja apostolit selittivät Jumalan valtakunnan?
Miksi apostolit sanoivat, että vasta Jeesuksen toi tullessaan taivasten valtakunnan ja Jeesuksen sanat, että hänen mukanaan taivasten valtakunta oli tullut lähelle (Matt. 3:2, 4:17, Matt. 10:7)?
Mitä Paavali siis tarkoitti sillä, että "liha ja veri" ei voi periä Jumalan valtakuntaa, jos otamme Jeesuksen sanat, että Jumalan valtakunta ei ole taivaassa vaan jo nyt läsnä? Oliko kyse synnistä ja syntisestä ihmisestä, joka ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (1. Kor. 6:10, 15:50; Gal. 5:21; Ef. 5:5)?
Eikö Raamatussa olisi ristiriita, jos Paavali sanoo että ei voi siirtyä Jumalan valtakuntaan ja Jeesus sanoo, että "lihan" aikana ihminen on jo siirtynyt Jumalan valtakuntaan?
Lue vielä Jeesuksen vertaukset, jossa hän selittää minkälainen on taivasten valtakunta: siemenen kylväjä ja luste (Matt. 13:24), sinapinsiemen (Matt. 13:31), hapatus (Matt. 13:33), peltoon kätketty aarre (Matt. 13:33), kauppiaan etsimä kallis helmi (Matt. 13:45), nuotta ja kalat (Matt. 13:47), kuninkaan häät (Matt. 18:23), perheenisän työmiehet viinitarhassa (Matt. 20:1), kuningas, joka laittoi häät pojallensa ja lähetti kutsun (Matt. 22:2), kymmenen neitsyttä (Matt. 25:1).
7.4.4 Millä ehdoilla voi siirtyä Jumalan valtakuntaan?
Tutki lisäksi mitä Jeesus kertoo Nikodeemukselle ehdoista siirtymiseksi Jumalan valtakuntaan:
7.4.5 Pitääkö ihmisten kuolla ennen kuin hän pääsee Jumalan luokse?
Raamattu ei opeta, että ihmisen tulee ensin kuolema, jotta pääsisi Jumalan luokse. Raamatussa löytyy muutamia kuvauksia näistä tapauksista erittäin hurskaiden miesten kohdalla. Alla olevan Elian lauseen kohdalla, muista, että taivasta ei ole vielä lopullisesti perustettu (Ilm. 21:1), eikä sinne ole vie kukaan vielä mennyt (Joh. 3:13; Apt. 2:34).
7.4.6 Onko kyseessä Jumalan vai Jeesuksen valtakunta?
Raamattu käyttää nimitystä Jumalan valtakunta (esim. Matt. 6:33, 12:28, 19:24 jne., Mark. 4:26; Luuk. 13:18) yhteensä 70 kertaa. Kyseessä on myös Jeesuksen valtakunta (Dan. 7:14; Matt. 20:21; Luuk. 22:30, 23:42; 2. Tim. 4:18:ssa mainittu Herra on Jeesus). Lisäksi käytetään sanontaa taivasten valtakunta 33 kertaa (esim. Mat 5:3, 19 ja vertaukset: 13:24, 18:23, 20:1, 25:1). Taivaan valtakunnan sanotaan olevan Jeesuksen valtakunta 2. Tim. 4:18: "Herra (Jeesus) on vapahtava .. pelastava meidät taivaalliseen valtakuntaansa"
Onko taivaan valtakunta siis Jeesuksen vai Jumalan? Mieti, miksi Jumala olisi antanut taivaan valtakuntansa Jeesukselle. Lue vielä seuraavat jakeet
7.4.7 Tarkoittaako valtakuta hallitusta?
(Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95, 426).
Raamattu puhuu Isän valtakunnasta (Matt. 6:9, 10), jossa vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko (Matt. 13:43)
Vartiotorniseura hallintoelimen sanoo opetuksessaan, että Raamattu ei kerro todellisesta, kirjaimellisesta, helvetistä. Opetuksen mukaan Jumala ei kiduta ketään ikuisesti synneistä. Järjestö opettaa, että kuollessaan ihmiset menevät hautaan ja ovat tiedottomia. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 107.)
Tutustu sielua-koskevaan kirjoitukseensa osoitteessa sekä Helvetti-aihetta Raamatun omin sanoin tutkivaan sivuun.
|
|
Kuva 2. Vartiororniseuran virallisten esittelysivujen näkemys kristinuskon harhoista. Viitattu 2005-02-22, www.watchtower.org/languages/finnish/library/pr/. Sivulla esitellään Mikä on elämän tarkoitus? (1993) -kirjasta. Kuva on pääotsikosta "Kristikunta on pettänyt Jumalan ja Raamatun" ja sen alaotsikosta "Epäraamatullisia oppeja"
|
Valitettavasti järjestön painamassa kirjallisuudessa annetaan virheellinen kuva kristinuskon käsitteistä tuonela ja helvetti. Esimerkiksi seuraavan lainauksen mukaan halintoelin antaa ymmärtää, että kristinusko opettaisi tuonelan tarkoittaa samaa kuin helvetti. Näin ei kristinusko opeta virallisten tunnuskirjojen mukaan. Kristinuskossa tuonala ja helvetti ymmärretään eri poikoiksi. Väärästä lähteestä tiedon saaneet ihmiset ovat mahdollisesti keroneet kuvan seuraavan keskiaikaista uskomusta. Tälläisella kuvalla ei kuitenkaan ole kristinuskon nykyisen opetuksen kanssa mitään tekemistä.
Jotkut [kirkot] väittävät, että "tuonela", jonka Vanha kirkkoraamattu kääntää "helvetiksi", on ikuisen kidutuksen paikka, mutta huomaa, että Jeesus Kristus oli tuonelassa. Pitäisikö meidän uskoa, että Jumala kidutti Kristusta tulisessa helvetissä? Ei tietenkään! Jeesus meni kuoltuaan yksinkertaisesti hautaansa. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 82.)
1. Mooseksen kirjan 37:35:ssä kerrotaan Jaakobin surevan rakastamaansa poikaa, Joosefia, jonka hän luuli tulleensa tapetuksi. Raamattu sanoo Jaakobista: "Hän ei huolinut lohdutusta, vaan sanoi: 'Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö.'" Pysähdyhän nyt hetkeksi ajattelemaan. Oliko tuonela kidutuspaikka? uskoiko Jaakob, että hänen poikansa Joosef meni sellaiseen paikkaan elääkseen siellä ikuisesti, ja halusiko hän mennä tapaamaan häntä? Vai ajatteliko Jaakob sen sijaa, että hänen rakastamansa poika oli vain kuollut ja haudassa, ja halusiko Jaakob itsekin kuolla? (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 82.)
Syy, miksi Jumala ei hävitä ihmistä olemattomiin on siinä, että Jumala teki ihmisestä iankaikkisen Saarn. 3:11: "iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä"; Jaak. 3:9: "ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja"; 1. Joh. 5:19: "Me tiedämme, että olemme Jumalasta". Ihmisessä on Jumalallinen osuus, 1. Moos. 1:26: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme".
Sekä Vanhassa testamentissa käytetty sana heprean sana sheol että Uudessa testamentissa käytetty kreikan kielen sana hades merkitsevät järjestön opetuksen mukaan "ihmiskunnan yhteistä hautaa eli haudan kuilua" – ei kristinuskon viittaamaa vaivan tai kidutuksen paikkaa.
Uudessa testamentissa käytetty heprealaisperäinen sana gehenna (= Hinnomin laakso), joka on Kirkkoraamatussa käännetty sanalla helvetti, merkitsee järjestön opetuksessa täydellistä iankaikkista tuhoa. Ne jotka ovat tottelemattomia 1000-vuotiskauden päätyttyä, joutuvat gehennaan, tulijärveen, toiseen kuolemaan, jossa he häviävät olemattomiin.
Hallintoelin katsoo opin helvetistä olevan mahdoton, koska:
1) hallintoelimen perustelussa (Saarn. 3:19, 20), "eläimien ja ihmisten kohtalo on sama".
Saarnaajan jakeessa puhutaan luonnollista kuolemasta ja sen sanoma on yhtäpitävä jakeiden Ps. 90:3 ja Saarn. 12:7 kanssa: "tomu palajaa maahan (...) henki palajaa Jumalan tykö".
Kuolemassa ihmisestä eroaa henki, sillä Raamattu kertoo:
Seuraavassa Psalmissa kerrotaan, että jokin osa ihmisestä ei kuole. Jos taas ihmisestä ei jä mitään kuolemassa, niin miksi psalmi puhuu jonkin pelastamisesta kuolemassa?
2) Toinen kohta, jolla halllintoelin perustelee näkemystään siitä, että kuolemassa ei ole tietoisuutta, on Saarn. 9:5, 10: "kuolleet eivät tiedä mitään".
Jos Saarnaajan jae luetaisiiin kuten järjestö väittää, miten selitetään kaikki muut jakeet, joissa kerrotaan tietoisuudesta kuoleman jälkeen? Jos peruslähtökohtana on, että Raamattu ei ole ristiriitainen, niin a) joko kaikki muut jakeet ovat väärässä tai b) Saarnaajan sanoma on ymmärrettävä kaikkien muiden jakeiden valossa.
Saarnaajan jakeessa käytetty sana sheol-sana tarkoittaa tekstiyhteydestä riippuen joko hautaa tai tuonelaa. Järjestön opetuksen mukaan sana tarkoittaa kohdassa tuonelaa. Kuitenkin, jos luet koko saarnaajan 9. luvun alusta loppuun, on koko luvun sanoma se, että vain omana elinaikanaan ihminen voi toimia ja tehdä jotain. Koko luku korostaa ihmisen elämää ja sen vastakohtaa kuolemaan. hauta-sana kuvaa paremmin koko luvun käsittelemää tekstiyhteyttä: tee mitä teet elämässäsi, mutta haudassa olet voimaton.
Seuraava psalmi antaa lisävaloa Saarnaajan 9:5, 10 jakeiden ymmärtämiseen. Kuoleman jälkeen, haudassa, ei enää ole mahdollista tehdä tekoja, joita voisi muuttaa:
Se, että henget ovat kuoleman jälkeen tajuissaan, näkyy mm. seuraavissa kohdissa. On myös ihmisiä, jotka Jumala otti pois, eivätkä koskaan kuolleet (Hepr. 11:5), missä nämä ihmiset ovat tai mitä heille on tapahtunut? Pohdi myös kohtaa, jossa kerrotaan kuolleiden nousseen haudoistaan (Matt. 27:52, 53; Joh. 11:11, 14, 17, 21, 32, 39, 44). Muita kohtia, joissa puhutaan kuolemassa jälkeisestä tietoisuudesta on lueteltu alla.
Vanha testamentti:
Uusi testamentti:
Jos ihmiset kuolisivat ja häviäisivät olemattomiin kuolemassa, miksi Raamattu mainitsee Kristuksen palaavan kuolleiden pyhien ihmisten kanssa lopun Herran Päivänä? Keitä ovat nämä pyhät?
Pohdi hetki, Miksi Raamattu sanoo, että että kaikki elävät, vaikka on varmaa, että ihminen fyysisesti kuolee maan päällä?
Ehkä kaikkein vaikuttavimmat ovat Jeesuksen omat sanat:
Järjestön opetuksen mukaan helvetti, kreik. Gehenna, on täydellisen ja ikuisen tuhon vertauskuva.. Heidän käsityksensä mukaan Jumala voi tuhota ihmisen kaikki elämän odotteet siten, että hänellä ei ole ylösnousemustoivoa. Järjestön mukaan Ihminen yksinkertaisesti tuhotaan jäljettömiin ikuisiksi ajoiksi. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 74; Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 87, 88.)
Pohdi vielä hetki Luukkaan evankeliumia ja erityisesti Luukkaan myöhemmin mainitsemaa Lasarus-kertomusta. Miksi Jeesus käski nimenomaan pelkäämään kuoleman jälkeistä asiaa? Mitä pelättävää ihmisellä olisi, jos hän kuollessaa ei "enää tietäisi mitään"? Miten ihminen voi pelätä kuoleman jälkeen, jos hänellä ei ole tietoisuutta? Jeesus kuitenkin kertoi, että ihmiselle voidaan vielä tehdä jotain kuoleman jälkeen. Jumala voi heittää hänet Gehennaan, Helvettiin.
Hallintoelimen yllä olevassa Luukkaan selityksessä on toinenkin ongelma. Järjestön mukaan Gehenna tarkoittaa, että Jumala tuhoaisi ihmisen ylösnousemuksen mahdollisuuden. Miksi Raamattu kuitenkin sanoo että on oleva kaikkien ihmisten ylösnousemus. Kaikkien? (Apt. 24:15; Room. 6:5). Myös niiden, jotka ovat kuolleet (Ilm. 20:13). Jos kuolleet eivät nousisi ylös niin koko Raamatun sanoma olisi tyhjä (1. Kor. 15:13).
Heprealaiskirje korostaa erityisesti tuomion ankaruutta. Tuomio, joka vanhassa liitossa seurasi lakien hylkäämisestä, sisältää uudessa liitossa vielä kovemman rangaistuksen:
3) Hallintoelimen opetuksessa opin helvetistä katsotaan olevan järjetön, koska se olisi Jumalan rakkautta vastaan. Tästä hallintoelin johtaa, että helvetti olisi myös ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa.
On muistettava, että Jumala on kaikkivaltias ja hänen tahtonsa on ihmisten laki. Ihmiset voivat pitää helvettiä järjettömänä, mutta Jumalan ajatukset tässä asiassa eivät ole ihmiset ajatusten ymmärrettävissä. Ks. Saarn. 3:11: "ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." ja Job. 11:7, 8; Jes. 55:8, 9; Room. 11:33.
Me emme yksinkertaisesti tiedä, miksi näin hirvittävä rankaisu on säilytetty myös ihmisille. Tämä asia on Jumalan hallussa, emmekä me ihmisinä voi muuta kuin alistua luojamme tahtoon. Miten me voisimme pienellä olemuksellamme sanoa vastaan sille, joka jännittää taivaan ja maan ja pitää kaikki elossa?
Asia on kauhistuttava! Jokainen kristitty ihminen toivoisi, ettei asiaa olisi Raamatussa; että voisimme puhua ihmisille vain Jumalan rakkaudesta. Emme voi. Olisi epärehellisyyttä kertoa ihmisistä Jumalasta vain osatotuus, kaunis kiiltokuva siitä, että Jumala olisi vain rakastava, joka ei sormellakaan nouse ketään vastaan. Ihmisille voisi kertoa harhauttavan yksipuolisesti ainoastaan Jumalan hyvyydestä, lempeydestä sekä ylitsevuotavasta huolenpidosta ja jättää kertomuksesta pois kaikki epämiellyttävät asiat. Olet saattanut kuulla esimerkiksi seuraavin perustein aloitetut argumentit:
Näin oli aivan Edenin päivien alusta lähtien. Käärme yritti kuiskutella ihmisille jotain muuta (1. Moos. 3:1). Tänä päivänä nämä kuiskutukset ovat muodossa:
Raamattu ennustaa, että tulee ihmisiä, jotka yrittävät uskotella ihmiselle toista kuin mitä Raamattu ilmoittaa:
Tämä on surullista, sillä ihmisen erottaa Jumalasta, juuri usko hänen sanaansa:
Helvetti-opissa ei ole kyse pelottelemisesta, "helvetin tuomiolla uhkaamisesta", vaan valitettavasta kyse on Jumalan omasta ilmoituksesta, Raamatun omasta sanasta. Ilmoitusta ei voi pyyhkiä pois, vaikka niin kovasti toivoisimmekin, ettei siitä olisi ilmoitettu. Jumala ei ole ainoastaan rakkaus. Tämä on ansa, johon monet yritetään saada uskomaan samalla kun pyritään vähättelemään Jumalan muita ominaisuuksia. Väite, että Jumala on yksin rakkaus, ei perustu Raamatun ilmoitukseen, sillä Jumala on myös peljättävä (Ps. 88:8), kiivas (Hes. 7:8; Naah. 1:2), viha (5. Moos. 29:20; Ps. 11:5, 6; Joh. 3:36; Room. 1:18), suuttuva (5. Moos. 29:28), kostava (5. Moos 32:35; Naah. 1:2), tuomari (Ps. 7:12) ja rankaisija (5. Moos 32:35; Naah. 1:3), tuottaa onnettomuutta (Jes. 45:7), kuluttava tuli (4. Moos. 16:35; Sef. 3:8; Hepr. 12:29). Erityisesti Roomalaiskirje kuvaa Jumalan olemusta selkeästi:
Viimeisiä päiviä kuvaavissa jakeissa ilmenee Jumalan kovuus erittäin selkeästi. Kukaan liha ei kestäisi, ellei Jumala antaisi armoa:
"En halua tuntea kärsimystä tai rakkaudetonta Jumalaa!", saatat huudahtaa. Ei ole kysymys siitä etteikö Jumalassa olisi rakkautta, sillä sitä hänellä on rajattomasti, vaan siitä, että ihmisen on ymmärrettävä, että Jumala on sekä rakastava että kiivas kostaja.
Jumala ei ollut suunnitellut helvettiä ihmistä varten, vaan se oli suunniteltu aivan muuta tarkoitusta varten:
Tee itsellesi kysymys, miksi Raamattu erityisesti mainitsee että oppia tuomiosta on saarnattava? Mieti miten tuomio voisi olla iänkaikkinen (UM; ikuinen)?
Sanonta "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 8:12, 13:42, 50, 22:12, 25:30 ...) toistuu jatkuvasti Raamatussa korostaen, että ihmiset ovat tietoisia rangaistuksestaan. Rangaistus on iankaikkinen, eli sillä ei ole loppua (Matt. 25:41; 1. Joh. 4:18; Ilm. 14:9, 10, 11, 20:10). Erityisesti demonit tiesivät Helvetin olevan vaivan paikka jo Jeesuksen eläessä:
KR38:n vaivata-sana on alkuperäisessä kreikassa basanizo (Strong #931; kidutus), jota käytetään myös jakeissa Matt. 8:6: "kovissa vaivoissa" ja Luuk. 8:28. Jakeessa Matt. 18:34 KR38 käyttää sanaa vanginvartija kreikan basanistes-sanan vastineena (Strong #930). Suoraan käännettynä sana tarkoittaa kiduttajaa, sillä vanginvartijan tehtävä oli toimia kiduttajana Roomalaisen vallan aikana. Jakeessa Matt. 8:6 kerrotaan makaamisesta "kovissa vaivoissa" ja käytetty kreikan sana on basanizo (Strong #928). Rikkaan miehen ja Lasaruksen kertomuksen jakeissa Luuk 16:23, 28 käytetään samaa kreikan kidutus-kantasanan johdannaista muodossa basanos (Strong #931).
Ilmestyskirjan kertoo useassa jakeessa miten vaikeasta vaivasta, sanatarkemmin kidutuksesta, on kysymys:
Yhteenveto kreikan sanoista Uudessa testamentissa:
Toisin sanoen yhteensä kreikan sanojen esiintymisiä on 22, joista 20:ssa tapauksessa sana tarkoittaa kidutusta tai siihen verrattavaa tuskaa.
Tuonpuoleisesta elämästä Raamattu on hyvin vaitonainen. Olemme saaneet jotain selviä viitteitä vain yhdessä Jeesuksen kertomuksessa. Huom. tämä ei ole kertomus taivaasta ja helvetistä. Taivaaseen ei kukaan ihminen ole vielä mennyt, eikä helvettiä aseteta kuin vasta viimeisellä tuomiolla:
Järjestön opetuksessa Lasarus-kertomus ei ole kirjaimellinen, eikä kuvasta kuolemanjälkeistä elämää. Opetuksen mukaan mukaan rikas mies edusti itsekästä pappisluokkaa ja Lasarus maan päällisiä järjestölle uskollisia jäseniä. Vertaus kuitenkin kerrottiin juutalaisille ihmisille, jotka eivät tunteneet mitään muuta (kirkkokuntaa) kuin omat rabbinsa ja Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin opetukset. Jeesus kertoi vertauksen tavallisille ihmisille, yksinkertaisille paimentolaisille ja kaupunkilaisille siitä, mitä tulisi olemaan kuoleman jälkeen. Luukkaan jakeissa mainitaan kolme paikkaa: kuolema, Abrahamin helma ja tuonela.
Lue myös seuraava kohta Raamatusta, mutta muista, että kukaan ei ole vielä mennyt taivaiseen (Joh. 3:13; Apt. 2:34). "Kolmas taivas" saattaa olla jokin väliaikainen pelastettujen odotuspaikka siihen asti kunnes "uusi taiva ja uusi maa" perustetaan aivan Ilmestyskirjan lopussa (ks. 21.-22. luku ja Jes. 66:22). Tämä paikka saattaa olla sama kuin Jeesuksen Lasarus-kertomuksen "Abrahamin helma". Paikkaa ilmeisesti myös nimitetään sanalla paratiisi jakeessa 4. Huom. Tämä jae kumoaa hallintoelimen paratiisi-opin jossa paratiisi perustettaisiin maan päälle vasta aikojen lopussa. Jakeessa 4 paratiisi oli jo olemassa ja joku kävi siellä. Tämä tieto oli varma, sillä Paavali tiesi asian. Paavali ei ennustanut, ei profetoinut, ei kertonut vertausta jakeessa:
Tämän paratiisin Raamattu ilmoittaa olevan aivan muualla kuin maan päällä.
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan synnit on maksetttu kuolemassa. Kuolema vapauttaa ihmisen synneistä. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 74.)
Puhuuko Room 6:7 jae "syntien nollaamisesta" fyysiessä kuolemassa, jos se luetaan koko luvun kanssa? Turkikaamme mitä kerrotaan edessä ja jäljessä ja mistä kuolemasta Paavali puhuu:
Jos luet koko luvun, niin kertooko Paavali ihmisen fyysisestä kuolemisesta vain siitä, että ihmisen ottaessa vastaan Jeesuksen, hän ei enää ole synnin orja, vaan on kuollut pois synnistä jo eläessään? Lue jakeet Room. 6:2, 4 huolellisesti ennen jaetta 7. Mistä yhteisestä kuolemasta puhuu heti seuraava jae 8? Entä mitä kuolema selitetään jakeissa 11 ja mistä vapautumisesta puhutaan jakeessa 22?
Järjestön opetuksen mukaan, että luku puhuu fyysisestä kuolemasta. Entä mitä Paavali kertoo? Mihin hän liittää luvussa mainitus kuoleman? Syntiin vai elämän päättymiseen (Room. 6:13)? Mikä on Jeesuksen, synnin ja kuoleman suhde näissä jakeissa (vrt. Luuk. 7:49, 50; Joh. 1:29; Apt. 10:43)? Minkä Jeesuksen kuolema toi ihmisille?
Lue myös Jeesus omat sanat ja vertaa niitä Paavalin opetukseen yllä:
Tiedämme että ihminen kuolee fyysisesti, kuitenkin Jeesus sanoi, että ihminen ei ikinä kuole. Mistä on kysymys (ks. Joh. 11:40)?
Edellisten valossa aukenevat myös Roomalaiskirjeen jakeet:
Mikäli synnit saisi anteeksi kuolemassa, niin mikä merkitys silloin olisi seuraavilla jakeilla? Mihin Jeesusta lainkaan tarvitaan, jos Jeesus ei anna syntejä anteeksi, vaan kuolema? (ks. Luuk. 7:49, 1. Joh. 1:9)
Seuraavassa tarkempi selvitys termeistä hades ja gehenna ja helvetti.
|
|
Kuva 3. Novum, osa 5; Sananselitys HADES
|
|
|
Kuva 4. Novum, osa 5; Sananselitys GEENNA
|
|
|
Kuva 5. Novum, osa 5; Sananselitys TARTAROO
|
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan Tuonela on sama kuin Helvetti. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 71.)
Lasarus-kertomusta käsiteltäessä on erityisesti muistettava, että kristinusko ei opeta, että tuonela olisi sama paikka kuin helvetti. Lasarus-kertomus ei ole kristinuskon näkökulmasta helvetin kuvauskertomus, vaikka joku pappi saattaisi näin tietämättömyydessään lausuakin.
Hallintoelimen käsitys on, että Lasarus-kertomus on vertauskuva siitä, että Rikas mies edusti fariseuksia ts. pappisluokkaa ja Lasrus edusti tavallista kansaa eli juutalaisia. Kertomuksessa tapahtunut kuolema ei tarkoita kuolemaa, vaan se edustaa olesuhteiden muutosta. Aikaisemmin halveksittu kansa sai nyt Jumalan suosion ja pappisluokka tuli jumalan hylkäämäksi. Mainittu piina tarkoittaa vääriä tuomioita, joita papit olivat lausuneet. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 77.)
Järjestä siis opettaa, että Lasarus kertomus ei kerro maanpäällisestä elämästä, ei sen seurauksista, ei kuolemasta eikä tapahtumista kuoleman jälkeen. Jeesuksen kertomuksia on mielenkiintoista tutkia kokonaisuudessaan. Mistä kaikista asioista Jeesus oikein kertoi? Viittasiko hän koskaan muissa kertomuksissa tavalliseen elämää ja kuolemaan?
Mitä Raamattu sanoo vertausten kertomisesta opetuslapsille, fariseuksille ja kansalle? Jeesus puhui kansalle (Matt. 13:2) ja selitti opetuslapsille, että:
Matteuksen kuvaus on hyvin selkeä: opetuslapsille Jeesus selitti kaikki, mutta kansalle, yksinkertaisille ihmisille hän kertoi kansan ymmärtämin tavallisin vertauksin (Mark. 4:33). Joukossa oli ihmisiä, jotka kyllä ymmärsivät, mutta paaduttivat sydämensä: "ei tuo kertomus kosketa minua" ja sulkivat korvansa, eivätkä suostuneet näkemään Jeesuksen tekemiä ihmetekoja. Jeesus puhui aina kansalle vertauksin (Matt. 13:34), mutta opetuslapsille selkeästi (Matt. 13:11; Mark. 4:34). Fariseukset ja ylipapit, ts. oppineet, ymmärsivät Jeesuksen sanoman ilman selityksiä (Matt. 21:45; Luuk. 20:19)
Joissakin yhteyksissä on esitetty, että "asiayhteys osoittaa, että Jeesus puhui vain pilkkaaville fariseuksille (Luuk. 16:14)". Tämä ei ole aivan tarkkaan ole totuus, sillä Jeesus kertoi kaksi kertomusta peräkkäin. Hän aloitti puhumisen opetuslapsille (Luuk. 16:1) ja ensimmäisen kertomuksen aikana paikalle oli ilmestynyt fariseuksia, joista kerrotaan jakeessa 14: "Tämän kaiken kuulivat fariseukset".
Ensimmäisen kertomuksen jälkeen Jeesus kääntää katseensa fariseuksiin ja moittii heitä jakeessa Luuk. 16:15: Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä (...)". Huomaa, opetuslapset ja fariseukset olivat kuulemassa molemmat kertomukset. Raamattu ei mainitse, että Jeesus olisi kohdistanut sanansa kansalle. Aikaisemman otsikon mukaan Jeesus puhui selkeästi opetuslapsille ja Fariseukset ymmärsivät asiat oppineina henkilöinä ilman selityksiä (Matt. 21:45; Luuk. 20:19).
Kumpaakaan kertomusta ei ollut suunnattu kansalle. Pohdi hetki, onko eroa vertauksessa kertomisessa kansalle, jolle pitää selittää ja toisaalta selkeässä kertomuksessa opetuslapsille ja fariseuksille?
Toisinaan on väitetty, että: "Jeesus ei käsitellyt kuolemanjälkeistä elämää eikä kuoleman kysymyksiä välittömästi edellä tai jäljessä, joten kyseessä ei voi olla kuoleman kuvaus". Jos Raamattua luetaan tavallisen ihmisen tavoin, lapsen tavoin kuten Raamattu käskee sanoman ottaa vastaan (Matt. 18:3, 4), niin jokainen voi nähdä, että Lasarus-kertomuksessa juuri käsitellään kuoleman kysymystä. Miksi sitä pitäisi käsitellä kertomuksen edellä, kun siitä kerrottiin itse kertomuksessa? On tietenkin mahdollista ummistaa silmät ja uskotella että kuolemasta ei kohdassa puhuta (Matt. 13:10-16).
Ensimmäinen kertomus kertoi rikkaudesta. Jeesus ei jätä aihetta tähän vaan piiskaa fariseuksia yhä lujemmin kertomalla toisenkin kertomuksen rikkaudesta; kertomuksen Lasaruksesta. Molemmat kertomukset yhdessä ovat kokonaisuus: ensimmäinen keskittyy maalliseen elämään, toinen kertoo kuoleman jälkeisistä tapahtumista.
Lasarus-kertomus kertoo rikkaudesta ja köyhyydestä. Tässä suhteessa käsitys on sama kuin kristinuskossa. Mutta järjestön opetuksessa ei viitata muihin Raamatun jakeisiin, joissa puhutaan myös rikkaudesta. Raamattu puhuu rikkaudesta ja sen yhteydestä kuolemaan monessa muusakin kohdassa. Rikkaus asetetaan jatkuvasti vertailuun taivaallisen aarteen vastakohtana.
Lukija voi alla itse päätellä, mainitaanko termit rikkaus - köyhyys, taivas - aarre, alla esitetyissä Raamatun jakeissa. Järjestön mukaan kuolemasta ja rikkaudesta ei puhuta. Mitä mieltä sinä olet?
Kenelle kerrottu: opetuslapsille (Luuk. 16:1)
Ketkä kuulivat myös: fariseukset (Luuk. 16:14)
Rikas mies kuuli, etät huoneenhaltija hävitti omaisuutta (Luuk. 16:1). Rikas mies käski haltijan tehdä tilliä ja haltija ryhtyi kuumeisesti miettimään miten selviäisi (Luuk. 16:2-5). Hän kutsutti luokseen velallisia ja määräsi heitä väärentämään summat pienemmäksi (Luuk. 16:6, 7). Mies selvisi nokkelasti aivan toivottomalta näyttäneestä tilanteesta. Herra huomasi palvelijan liukkaaksi ja ovelaksi raha-asioiden hoitajaksi ja otti hänet takaisin (Luuk. 16:8).
Tarinan opetus: epärehelliset ihmiset ovat viekkaampia raha-asioiden hoitamisessa kuin rehelliset.
Tämän jälkeen Jeesus selittää:
Kohdassa mammona tarkoittaa rahaa ja rikkautta. Uskovien tulee käyttää rikkauttaan. Rikkaus kuitenkin loppuu kun se on käytetty. Se mitä rikkaudella on tehty punnitaan tämän jälkeen. Rahaa tulee käyttää Jeesuksen työn rakentamiseen. Rahaa ei kuitenkaan tule rakastaa, sillä se voi viedä harhaan (Luuk. 16:13: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.")
Kaikki mitä olemme saaneet, rahaa tai lahjakkuutta (Luuk. 16:10, 11, 12), on itse asiassa Jumalalta, eikä meidän omaa ansiotamme. Se miten käytämme annettuja asioita, sillä punnitaan meidän "huoneenhaltijuutemme". Fariseuksilla oli käsitys, että heidän rikkauksiensa syynä oli heidän yllään lepäävä Jumalan siunaus. Ahneet ihmiset, jotka eivät voi luopua omistaan, pitävät hyvinvointia "Jumalan merkkinä". (Luuk. 16:14) Jumala kuitenkin tuntee ihmisen sydämen, se ei ole kiinni hänen ulkoisista rikkauksistaan (Luuk. 16:15)
Kenelle kerrottu: tätä ei ole erikseen mainittu.
Ketkä kuulivat: fariseukset (Luuk. 16:14) ja opetuslapset (Luuk. 16:1)
Lasarus-kertomus on jatkoa edelliselle, jossa puhuttin rikkaudesta, taloudenhoidosta maallisena asiana. Nyt Jeesus puhuu edelleen rahanahneista ihmisistä, viitaten fariseuksiin (Luuk. 16:14) ja siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Oli rikas mies, joka eli loisteliaasti. Oli köyhä sairas mies, joka "makasi hänen ovensa edessä" (Luuk. 16:19, 20). Rikas mies ei välittänyt köyhästä hänen ovellaan millään tavalla, ylenkatsoi häntä omassa rikkaudessaan. Ei edes sairauteen antanut helpotusta, vaan "koiratkin nuolivat hänen paiseitansa" (Luuk. 16:21).
Tarinan opetus: kumpikin kuoli. Rikas ja köyhä. Molempien kohtalot olivat kuoleman jälkeen erilaiset. Se joka oli ollut rikas maassa, oli nyt köyhin, kun taas Lasarus sai kaikkea rikkautta omien maalisten kärsimystensä tilalle. Osat olivat vaihtuneet:
Kertomukset huoneenhaltijasta ja Lasaruksesta eivät ole ainoita, vaan Jeesus puhuu rikkaudesta myös muualla. Jakeissa Luuk. 12:16-21 rikas mies kokosi vain maallista omaisuutta. Hyvän sadon saatuaaan hän vain ajatteli rakennuttaa suurempia viljasiiloja ja aittoja. Jumala nimitti miestä hulluksi, sillä hänellä ei oleisi mitään hyötyä rikkauksista kuolemansa jälkeen kun hän saapuu toiseen elämään (Luuk. 12:20: "(...) sielusi vaaditaan sinulta pois" ja Luuk. 12:21:"(...) rikkautta Jumalan tykönä")
Kertomusten sanoma on identtinen Lasarus-sanoman kanssa: rikkaus ja aarre kuoleman jälkeen. Samasta asiasta kertoo lisäksi seuraavat jakeet, jossa maallinen kylläisyys on ei ole mitään tulevan taivaan palkan rinnalla:
Mitä muita yhteyttä kertomuksilla huoneenhaltijasta ja Lasaruksesta on muihin Raamatun jakeisiin? Jeesus kertoo rikkaista ihmisistä ja rikkauksien kokoamisesta taivaaseen moneen otteeseen:
Jos ihminen on mieltynyt mammonaan ja palvelee huoneenhaltijan/lasarus-rikkaan tavoin väärää mammonaa (Luuk 16:13: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa"; 1. Joh. 2:15: "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on"), käy kuten Jeesus ennustaa. Jakeessa Matt. 19:21, 22 rikas mies kävi kysymässä mitä hänen tuli tehdä, ja Jeesus vastasi: "myy kaikki". Tätä rikas mies ei voinut, koska hänen sydämensä oli rikkaudessa. Rikas mies ei todellisuudessa pystynyt rakastamaan Jumalaansa yli kaiken ja luopumaan vauraudestaan ja siksi hän meni murheellisena pois.
Jeesus toisti varoituksen rikkaudesta kaksi kertaa peräkkäin!
Ja vielä Luukas kertoo Jesuksen sanoin:
Apostolit myöhemmin toruivat Simonia, joka luuli, että Pyhän Hengen saaminen olisi rikkaudella ostettavissa. Jumalalle mikään ulkoinen uhri ei kelpaa, vaan oikea sydänmen tila. Samoin fariseuksia nimitettiin ulkokultaisiksi. Mieti hetki sanoja: ulkoa + kullattu; rikkaus:
Rikkauden sokaisevasta vaarasta saarnaa myös seuraavat:
On muistettava, että rikkaus voi siis sumentaa ihmisen sydämen. Rikkaan ihmisen sydän voi olla oikea, oikean huoneenhaltijan tavoin, hänen olleessaan "paljon vartijana", jos hän käyttää varojaan oikein. Rikkaus itsessään ei ole tuomittavaa, vaan sen käyttämättä jättäminen. Lasaruksen tapauksessa avun kieltäminen köyhältä ja vain keskittyminen itseen oli tuomittavaa. Raamattu kertoo hyvistä rikkaista ihmisistä:
Toisaalla kerrotaan, että Jeesus vieraili rikkaan Sakkeuksen luona (Luuk. 19:1, 5), vaikka muut nurisivat. Jeesus kuitenkin käski ihmisten vaieta ja sanoi, että rikas Sakkeus on pelastunut (Luuk. 19:9: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle"). Huone tarkoittaa Raamatussa talossa asuvaa perhettä ja sukulaisia.
Jeesus jatkaa tästä heti kertomuksella hyvästä ja huonosta palvelijasta, joille uskottiin talonhoitoa. Sakkeus oli hoitanut hyvin asiansa.
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Pyhä Henki on Jumalan toimiva voima. Se on persoonaton, kuten sähkö tai kivi. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 76-77.)
Pyhä Henki on siis persoonaton kuin sähkö, jolla ei voi olla tietoisuutta, ei ajatuksia, eikä se ajattele itse? Miksi sitten Raamattu ylipäänsä kertoo Pyhästä hengestä ja sen toiminnasta ihmisten keskellä erityisen paljon? Miten on ymmärrettävä Raamatun sanat, joissa Henkeä sanotaan persoonaksi esim. Joh. 14:17:ssä (huomaa hän sanan käyttö). Ja miten on mahdollista, että sähkö puhuu kohdissa Mark. 13:11; Apt. 10:12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 11:12, 13:2 tai rukoilee Room. 8:26:ssa, tietää ja tuntea tulevaisuuden Room. 8:27:ssä ja Joh. 7:13:ssa?
Miten sähköä, kiveä ym. voisi pilkata ja saada siitä rangaistuksen (Matt. 12:31; Mark. 3:29; Hepr. 10:29)? Miksi persoonattoman sähkön pilkkaaminen olisi kaikkein suurin synti Raamatussa? Todellakin vakavin synti, sillä sitä ei voi saada koskaan anteeksi (Matt. 12:31, 31, 32; Mark. 3:29; Luuk. 12:10; vrt Ananias kuoli Pyhän Hengen pilkasta Apt. 5:3, 4, 5).
Järjestön käsityksen mukaan kohtia, joissa kerrotaan hengellä täyttymisestä (4. Moos. 24:2; Jooel 2:28; Apt. 2:4, 4:31, 9:17, 13:52; vrt. Matt. 3:11 Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä), ei voi lukea kirjaimellisesti, sillä jos Pyhä Henki on persoona, niin ei varmaankaan ole mahdollista "täyttyä persoonalla"? Palatkaamme kuitenkin hetkeksi Raamatun ilmoitukseen:
Onko "persoona" meidän ymmärtämämme "ihmispersoona" vai voisiko asian ymmärtää henki-sanalla, kuten aikaisemmin mainitut riivaajat, jotka olivat täyttäneet ihmisen ja menneet heidän sisälleen? Ks. Matt. 12:43, 44, 45, 15:22, 28, 17:18; Luuk. 9:39 ja ks. "legio" demonien sikoihin siirtyminen Matt. 8:32 ja Mark. 5:2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9. Lue myös Paavalin jakeissa, joissa hän rukoili Jeesusta kolme kertaa, ja pyysi Saatanan enkeliä erkanemaan hänestä (2. Kor. 12:7, 8).
Pahan hengen voi lähettämisen ihmiseen sallii Jumala (1. Sam. 16:16, 18:10, 19:9; 1. Kun. 22:21). Riivaajien henget täyttivät ihmisiä ja asettuivat vastustamaan esim. Paavalia Apt. 19:15: "mutta paha henki vastasi heille sanoen: 'Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?'". Vertaa vastakohtana kirkkauden henkiolennot (Ef 6:12 ja Juud. 1:8). Jeesus ajoi riivaajia ja demoneja ulos Jumalan hengen voimalla (Matt. 12:28).
Mieti myös Raamatun jakeita, joissa kerrotaan Herran Jeesuksen Kristuksen päälle pukemisesta (Room. 13:14; Gal. 3:27; vrt. uusi ihminen Kol. 3:9, 10; Ef. 4:24) ja taivaalliseen majaan pukeutumisesta (2. Kor. 5:2, 3, 4; Ilm. 3:18, 19:8)
Miksi edellisen perusteella Pyhä Henki ei voisi täyttää ihmisiä aivan samoin kuin demonit ja riivaajat? (4. Moos. 11:25; Jooel 2:20; Matt. 8:16, 10:20; Mark. 1:23, 3:11, 5:13; Luuk. 11:4, 11:24, 25, 26, 27; Apt. 7:55; 2. Tim. 1:14)
Ehkä vahvin vahvistus Pyhän Hengen persoonallisuudesta on jakeessa, jossa Pyhää henkeä nimitetään persoonapronominillä hän Joh. 14:26, 15:26, 16:, 8, 13, 14. Hän = ekeinos, maskuliini. Sanan Raamatun kansainvälinen strong-numerointikoodi on 1565.
Tutki rinnalle jakeita, joissa ilmoitetaan, että Jumala on henki (1. Moos. 1:2; Joh. 4:24; 1. Kor. 2:10; 2. Kor. 3:17, 18; Ilm. 11:11). Jumalan Henki on luonut ihmiset (Job. 33:4; Ps. 104:24, 30) ja enkelit ovat henkiä (Hepr. 1:14). Jumalan Henki puhuu (2. Sam. 23:2), sitä vastaan voi niskoitella (Ps. 106:33; Jes. 63:10), tehdä murheelliseski (Jes. 63:10; Ef. 4:30) ja Hengellä on monia ominaisuuksia (Jes. 11:2). Jumalan henki on täyttänyt monia ihmisiä (4. Moos. 11:25, 26., 24:2, 1. Sam. 19:20, 23; 2. Aik. 15:1, 24:20; Jes. 32:15; Hes. 2:2). Henki vaatii kulkemaan (Hes. 1:12, 1:20) ja Henki nostaa ylös korkeuksiin ja kuljettaa (Hes. 3:12, 14, 8:3; 11:1, 24; 43:5; Matt. 4:1) ja puhuttelee (Hes. 3:24).
Pyhä Henki ajattelee itsenäisesti ja tekee omia päätöksiä (Room. 8:26, 27).
Kohtia, joissa Pyhä Henki puhui suoraan ilman välikäsiä:
Miksi Raamattu kertoo puolustajan, Pyhän Hengen, olevan samalla myös Jeesuken henki (Joh. 16:7, 14; Apt. 16:7; Gal 4:6; 1. Piet. 1:11 – vrt. Joh. 14:23: "me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan"; Ilm. 3:20: "(...) käyn hänen tykönsä sisälle"). Raamatussa on oltava ristiriita, koska Pyhä Henki ei kai voi olla yhtä eikä sekä Isän (Jes 11:2; Matt. 10:20) että Jeesuksen? Entä miten on ymmärrettävä, että ihmisten henget ja Jeesuksen henki tulevat yhteen (1. Kor 5:4)? Mieti miksi Paavalin pyysi Jeesuksen voiman asettumaan häneen? (2. Kor. 12:9)?
Puolustaja ts. Totuuden Henki (Joh. 14:17; 1. Joh. 4:6), armon henki (Hepr. 10:29) lähtee Isän luota (Joh. 14:16, 26), silti hänet lähettää lähettää Jeesus (Joh. 15:26, 16:7) ja Jeesus vuodattaa (Apt. 2:17, 33). Onko Raamatussa ristiriita, koska Jeesus kertoo Isän lähettävän Puolustajan ts. Pyhän Hengen (Joh. 14:16, 26)? Miten ymmärrät nuo kohdat niiden kohtien valossa, jossa Raamattu sanoo Hengen olevan yhtä aikaa sekä Isän (Matt. 10:20) että Jeesuksen (Room. 8:9) ja että Henki on sama (1. Kor. 12:4, 11; 2. Kor. 4:13, 12:18; Ef. 2:17, 18, 4:4; Fil. 1:27) ja ikuinen (Joh. 14:16; Hepr. 9:14)?
Pyhää Henkeä nimitetään myös Kirkkauden Hengeksi, joka on Jeesuksen nimeä ylistävien ihmisten päällä:
Raamattu kertoo Pyhän Hengen olevan meidän ruumiimme sisällä (1. Kor. 6:19; 2. Kor. 1:22; 1. Joh. 4:4). Miten on ymmärrettävä, että myös Jeesus on samanaikaisesti meissä (Room 8:10; 2. Kor. 13:5; Ef. 3:17), Isän Henki puhuu meissä (Matt. 10:20) ja että Jumala on kaikissa (Ef. 4:6)? Miten on lopuksi ymmärrettävä jakeet (Joh. 16:13, 14, 15), jossa Pyhä Henki ottaa Jeesuksen omasta? Lue vielä erityisesti Roomalaiskirjeen 8. luku kokonaisuudessaan.
Miten edellä oleviin Pyhän Hengen olemuksesta kertoviin jakeisiin mielestäsi sopivat Raamatun jakeet, joissa kerrotaan Jeesuksen ja Isän olevan yhtä olemusta? (Joh. 7:29, 8:42, 10:30, 14:10, 11, 20, 16:28, 17:11, 22, 23)?
Lue jakeet Apt. 5:1, 2, 3, 4, joiden mukaan Ananias valehteli Pyhälle Hengelle ja Paavali sanoi, että Ananias oli valehdellut itse Jumalalle. Kuka Pyhä Henki siis oli?
Jesajan kirjassa kerrotaan, että Jumala puhui Jesajalle. Mutta Uudessa testamentissa sanotaan, että Pyhä Henki puhui Jesajalle.
Puhuuko Pyhä Henki Jumalan auktoriteetilla seuraavassa jakeessa?
Miksi Pyhällä Hengellä on oma voima? (vrt. Job. 33:4; Ps. 104:30)
Tietääkö Pyhä Henki tulevaisuuden?
Jeesus opetti ihmisille maan päällä ollessaan. Kuka tuli Jeesuksen sijaan opettamaan? Miksi Jeesus sanoi, että hän tulisi olemaan iankaikkiesti kaikkien uskovien kanssa lähetyskäskyssään Matt. 28:20? Mieti hetki: Jeesus sanoi olevansa kaikkien uskovien kanssa; kaikkialla eri puolella olevien uskovien kanssa. Kuka on sellainen, joka saattaa olla kaikkialla yhtäaikaa?
Onko jumalalla kyky Rakastaa (Joh. 17:23), entä Jeesuksella (Joh. 15:12) ja Pyhällä hengellä?
Tutkiiko Pyhä Henki Ihmisen ja myös Jumalan?
Kuka on seuraavassa jakeessa Henki, josta puhutaan? Mitä tarkoittaa 11:n jakeen sanonta: tehdä eläväksi? (Mark. 9:1, 1. Joh. 3:14)
Onko Jumala Henki?
Pohdi vielä, miksi Pyhän Hengen nimeen tuli kastaa, jos se olisi vain toimiva voima, sähkö? Miksi jakeessa on käytetty yksikköä: nimeen, eikä monikkomuotoa nimiin?
Suomen kielessä on henkilöä tarkoittava hän-persoonapronomi ja elotonta asiaa kuvaava se-sana. Kreikan kielessä on kolme erityyppistä pronominimuotoa: hän-maskuliini, hän-feminiini ja sukupuoleton neutri. Kielitieteellisesti ei voida väittää, että Raamatussa aina käytetään persoonasta hän-sanaa eikä milloinkaan se-sanaa, sillä esimerkiksi Jeesuslasta nimitetään alkuperäisessä kreikassa se-pronominilla kohdissa Matt. 2:8, 11, 13, 14, 20, 21. Vastaavasti Johannekseen viitataan se-sanalla jakeissa Luuk. 1:59, 60, 62, 63, 66, 67. Jeesuksen syntymästä ennustettiin se-sanalla Luuk. 1:35. Pyhään henkeen, joka otti laskeutuvan kyyhkyseen muodon, viitataan se-sanalla jakeessa Joh. 1:32.
Jos yksinkertaisesti tehtäisiin se-sanan perusteella johtopäätöksiä, olisi johdonmukaisuuden nimissä julistettava myös Jeesus ja Johannes elottomiksi luontokappaleiksi. Tämä on tietenkin mahdoton päätelmä Raamatun ilmoituksen valossa. Tutkimalla jotakin yksittäistä sanaa, ei Raamatun kokonaisilmoitus voi tavoittaa. Kieli toimii vain lauseina, ei yksittäisinä sanoina, jotka voitaisiin asettaa mihin järjestykseen tahansa.
Vain jakeen kokonaisuus voi kertoa mitä jokin tekee tai ei tee: inhimillisiä tekoja tekevä, inhimillisiä tunteita ja ajatuksia omaava on selkeästi elävä olento. Pyhä Henki on Jeesuksen tavoin inhimillinen, elävä, tunteva. Hänellä on oma voima ja hän näkee tulevaisuuden.
1) Jumala on henki (Joh. 4:24 – vrt. Kristus on Henki 1. Kor. 15:45); onko Jumala persoonaton? 2) Lue Johanneksen 16. luku, ja pohdi, miksi Pyhää henkeä kutsutaan auttajaksi (Joh. 16:7)? Minkälainen on auttaja? Persoonaton vai persoonallinen, joka tekee itsenäisiä päätöksiä? Löydätkö viittauksia hän-sanaan?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan armolahjoja esiintyi vain Jeesuksen ja Paavalin aikaan. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 152.)
Etsi Raamatunjakeet, joissa kerrotaan armolahjojen lakanneen Paavalin aikana.
Lue jae Job. 5:9, jonka mukaan Jumala voi tehdä suuria tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää ja lue tämän jälkeen jae 1. Kor. 13:8, jossa viitataan tulevaisuuteen ja armolahjojen loppumiseen. Lue jae tarkasti: kohdassa ei sanota armolahjojen loppuvan Paavalin aikana. Miten voimme olla varma että armolahjat ovat lakanneet, koska Raamattu ei siitä anna tarkkaa ajankohtaa? Voisiko loppuminen ollakin vasta tulevaisuudessa?
Miten meidän tulisi suhtautua tulevaisuuden ja vuosilukujen ennustamiseen? Onko hallintoelin toistuvasti viitannut siihen, että viimeiset ajat ovat lähellä? Viimeisten sukupolvien olevan lähellä? Lue seuraava Jeesuksen ennustus ja pohdi sen sanomaa hetki:
Miksi armolahjoja tulisi esiintyä vielä tänäkin päivänä? Näillä lahjoilla on selvä merkitys erityisesti ei-uskoville ihmisille, jotta he voisivat nähdä Jumalan ilmoituksen vielä tänäänkin:
Paavali päättää sanansa kehoitukseen, jossa sekä profetoimista, että muita armolahjoja tulee harjoittaa:
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan "Jehovan todistajat" -nimitys on Raamatullinen nimitys uskoville? Minkälaisen nimen Raamattu kertoo Uuden liiton ihmisille?
11.2.1 Kuka on kristitty?
Toisin sanoen kaikkia alkuperäisen Apostolisen opetuksen seuraajista käytetään nimitystä kristitty. Esim. nykyisten suuremmista kirkkokuntien jäsenistä: protestantteihin, anglikaaneihin, ortodoksiin ja luterilaisuuteen kuuluvia jäseniä nimitetään yhteisnimityksellä "kristityt". Järjestö ei nimitä siihen liittyviä jäseniään kristityiksi. Tmä on ymmärrerrävää, sillä hallintoelimen opetuksessa keskipisteenä on Jehova ja hänen nimensä, kun taas kristinuskossa keskipisteenä on Jeesus ja opetus hänestä. Raamatun kannalta kristitty-nimitys on erikoislaatuinen, sillä siinä nimessä oleva henkilö on Jumalalle ilo:
Jos yllä olevan perusteella opetuslapsia nimitettiin kristityiksi, niin...
11.2.2 Kenen opetuslapsista oli kysymys?
Sokea henkilö, jonka silmät Jeesus avasi todisti kansalle:
Pietari kielsi hädissään olevansa Jeesuksen opetuslapsi:
Olemme jo lähellä, mutta tarkemmin, kenen opetuslapsia? Jeesuksen opetuslapset mainitaan useassa kohdassa:
11.2.3 Kenen opetuslapsiksi tulee kastaa kaikki ihmiset?
Yllä olevien valossa, oletko sinä Raamatun ilmoittama opetuslapsi? Missä Raamatussa mainitaan, että opetuslapsen nimenä voisi olla myös "Jehovan todistaja"? Mitä opetuslapseksi nimeäminen tarkoittaa? – Kenen nimeen opetuslapset olivat Raamatun mukaan?
Vartitorniseuran hallintoelimen mukaan, Raamattu kieltää veren syömisen (3. Moos. 17:10) ts. verensiirrot (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 404-410). Verensiirron ottaminen on peruste niin suuresta synnistä, että se on peruste erottamiselle hallintoelimen johtamasta organisaatiosta.
11.3.1 Vanha testamentti ja veri
Raamatun jakeiden valossa tarkastellen verta koskevat kohdat ovat seuraavat:
Luettaessa näitä Raamatun kohtia tulee pitää mielessä, että Jumala antoi käskynsä Israelin kansalle. Jakeessa 3. Moos 1:1, 2: "Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja kaikille israelilaisille ja sano heille: Näin on Herra käskenyt sanoen". Nämä säädökset olivat osa Israelin kansalle Vanhassa liitossa annettua lakia. Uuteen liittoon (Matt. 26:28; Hepr. 8:6, 8, 13) otetut Pakanat eivät ole Israelilaisten lain säädöksiin sidottuja (Room. 10:4; 2. Kor. 3:6, 14).
Seuraavasa eläin oli löydetty kuolleena (itsestään kuollut = luonnollinen kuolema), eikä siitä ole laskettu lainkaan verta. Kohdassa pakanalle saattoi antaa eläimen syötäväksi:
Mistä on kysymys? Kohdat tulevat ymmärretyksi kun luemme tarkasti, että 3. Moos. 17:13 kertoo pyydystämistä ja 5. Moos. 14:21 kertoo löytämisestä. Ensimmäisessä on kyse metsästämisestä erityisesti ruoan hankkimista varten: tarkoituksen ali tappaa eläin. Toisessa kohdassa aikomusta tappaa ei ollut, vaan eläin oli löydetty kuolleena.
Samoin 1. Moos. 9:3 kertoo pyydystämisest ja ruuan hankkimisesta: "Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi".
Toisin sanoen säännös. joka kieltää veren syömisen liitttyy erityisesti kohtaan, jossa ihminen aikoo ottaa hengen eläimeltä tietyssä tarkoituksessa. Verta koskeva sääntö ei ole voimassa ja sitä voi syödä, jos eläin on luonnollisesti kuollut (5. Moos. 14:21).
11.3.2 Uusi testamentti ja veri
Uusi testamentti mainitsee veren käytöstä seuraavasti:
Luettaessa koko 15. kappale, huomaamme, että Paavali ja Barnabas väittelivät Juutalaisten lain säädöksistä (Apt. 1:1: "Mooses on säätänyt") fariseusten (jae 4), jotka vaativat pakanoitakin noudattamaan Moosekssen lakia (jae 4). Riidan aikana Paavali nousi seisomaan ja ja koko joukko vaikeni kuulemaan opetusta (jae 12). Apostolien tekojen säädökset verestä olivat Mooseksen vanhan liiton säädöksiä, josta Paavali antoi ohjeita Juutalaisille fariseuksille, jotka olivat kääntyneet ja ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana.
11.3.3 Biologia ja veri
Vartiotorniseura hallintoelimen opettamasssa käsityksessä verensiirron väitetään todellisuudessa samaa kuin veren syöminen (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 407).
Selvitä itsellesi, miten verensiirto on veren syömistä? Millä tavalla biologisesti ihminen käyttää ravinnokseen verta verensiirrossa? Yksimielisesti kaikkien lääketieteen edustajien mukaan ihmistä ei voi ravita verensiirroilla; eikä ihmisiä ei ole koskaan ravittu verensiirroilla. Lääketieteellisesti kyseessä on kuten elinsiirto. Raamatussa esiintyvät kohdat puhuvat vain "lihan, josta verta ei ole laskettu", syömisestä. Toisin sanoen, raamatunjakeet puhuvat elollisen olennon syömisestä vielä, kun se on hengissä. Eläin on teurastettava verta laskemalla ennen sen syömistä. Verensiirto ei kuitenkaan ole veren syomistä yhdenkään lääketieteellisen tai biologisen teorian tai selvityksen mukaan. Raamattu ei ainoassakaan jakeessa mainitse "veren ottamista elimistöön" – lause, joka on ainut järjestön esittämä peruste verensiirron vastustamiselle.
11.3.4 Jumala sallii verensiirrot luonnollisesti – naisen raskaus
Toinen näkökanta verikysymykseen löytyy luonnosta. Se mikä on luonnollista elämässä täytyy olla Jumalan sallimaa ja hänen tahtonsa mukaista. Oletetaan seuraavat lähtökohdat:
Lääketieteellisesti on jo tiedetty ainakin 1990-luvulta asti, että samanmunaisissa raskauksissa kaksi sikiötä saattavat jakaa saman istukan. Tapahtumasta on olemassa useita tutkimuksia. Ks. Jehovah God Does Allow Natural Whole Blood Transfusions and He Provides Pictures by Andrew W. Lusk. Sivulla oli alkuperäisiä lääketieteen julkaisujen valokopiota. Lääketieteellinen yhteenveto on lyhyesti seuraava:
Jumala itse on luonut ihmiset ja ihminen toimii Jumalan luoman biologian mukaan. Jos Jumala olisi kieltänyt verensiirron, ei tälläistä luonnollista samanmunaisten kaksosten raskauksessa tapahtuvaa verensiirtymistä voisi tapahtua.
Uskotko että Jumala on luonut ihmiset? Entä uskotko, että Jumala on määrännyt ihmisen kehittymisen mekanismin? Lääketiede on todistanut, että on normaalia, että näissä raskaustapauksissa veri siirtyy. Epänormaalissa tapauksessa, jos veri ei siirtyisi, sikiöt kuolisivat. Miten siis on: uskotko, että Jumala suojelee elämää?
11.3.5 Alkoholin ja veri – sama asia?
Vartiotorniseura hallintoelin väittää ihmisen biologiasta seuraavasti: veren ottaminen suoneen on sama asia kuin alkoholin ottaminen suoneen (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 407).
Kysy itseltäsi mitä tapahtuu, kun suun kautta nautittu alkoholi päätyy vatsaan? Hajoaako alkoholi vatsassa? Ei, vaan alkoholi imeytyy kudosten kautta verenkierron mukana maksaan, jossa se hajoaa ja sivutuotteena muodostuu vettä.
Entä mitä tapahtuu, jos verta nautitaan suun kautta? Veri hajoaa vatsassa entsyymien vaikutuksesta ja se imeytyy kudosten kautta ihmisen ravinnoksi.
Edellää olevien valossa, entä jos henkilö saa sekä 1) alkoholia että 2) verta suonensisäisesti? Miten käy alkoholille ja verelle?
Voidaanko veri ja alkoholin esittäminen mielestäsi rinnastaa samanarvoiseksi tässä tapauksessa? Kysy itseltäsi, miksi järjestön julkaisemassa kirjallisuudessa esitetään väittämiä, joita lääketiede tai biologia ei tunne?
Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Raamatun tärkein opetus on Jumalan nimi. Heidän mukaansa on tärkeä tuntea Jumalan persoonanimi, joka kansanomaisesti lausuttuna on Jehova tai Jahve (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 102, 103).
Järjestön julkaisuissaan annetaan kuva, että Jehova olisi ainoa Jumalan persoonanimi. Lue seuraavat lauseet Raamatustasi huolella ja mieti antaako järjestön käsitys oikean kuvan Raamatun opetuksesta?
Yllä olevien kohtien valossa tuntemallamme Jumalalla on muutamia nimiä, jotka ovat ikuisesti samat. JHVH-tetragrammi, "*Aabrahamin* Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala", nimitys Herra Sebaot ja Isä. Miksi hallintoelin kertoo, että näistä nimistä vain yksi on Jumalan oikea nimi?
Entä mikä oli se nimi näistä ikuisista nimistä, jota Jeesus teki tunnetuksi? Mainitseeko Uusi testamentti jonkin yllä olevista nimistä? Miksi Jeesus uudessa liitossa Jumalan uuden nimen, Isä, jota pakanoiden tuli käyttää? (vrt. Isä meidän rukous Luuk. 11:2 ja lähetyskäsky Matt. 28:19).
Jumala ei antanut vanhassa liitossa Israelin kansalle vain yhtä nimeään, vaan hän ilmestyi useaan otteeseen kansan henkilöille ja ilmoitti itsensä eri nimillä. Uuden nimen ilmoittaminen esiintyy merkittävien tapahtumien yhteydessä, joiden vakuudeksi nimi annettiin. (1. Kun. 18:15, 19:14: Herra Sebaot).
Pohdi hetki seuraavaa: JHVH-tetragrammi ja muut Jumalan nimet oli ilmoitettu vanhan liiton Israelin kansalle. Milloin nuo nimet ilmoitettiin Uudessa liitossa? Missä jakeessa Jeesus esim. JHVH-nimen uudessa liitossa ja ohjasi ihmisten käyttämään sitä? Mitä nimeä ihmisten tulisi uudessa liitossa käyttää Jeesuksen mukaan?
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa on Raamatun vastaista osallistua sotapalvelukseen tai muuhin toimintaan, jossa opetellaan tappamaan (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 273-275).
Omakohtaisessa uskossa olevalle ihmiselle tunteet ja mielialat eivät voi muodostaa kestävää perustaa. Sen voi tehdä vain Jumalan sana ja sen kestävä perusta. Raamattuun perustuvan pasifismin perustana eivät voi olla pelkät sotaan kohdistuvat vastenmielisyden tunteet, eivätkä myöskään unelmat humaanisesta maailman rauhasta, henkisestä kehittymisestä, joka tekisi sodat mahdottomiksi. Uskovalle ihmiselle pelkkä toteamus: "En tahdo olla osallisena" ei riitä perustaksi. Hänellä täytyy olla varmuus ja selvyys siitä, että tälläisen lausuman takana on enemmän kuin hänen omat mielipiteensä. Lausunnnon on perustuttava siihen, että "Jumalan sana kieltää sen". Uskovan vapauttaa tai kieltää vain Jumalan sana, ei hänen omat tunteensa tai mielialansa. Älä ole hengellisempi kuin mitä Raamattu itse sanoo
11.5.1 Vanha liitto ja säädökset tappamisesta
Vanhan testamentin Jumalan kynmmeneen käskyyn kuului säädös: "älä tapa". Kuitenkin tästä huolimatta Vanha testamentti sisältää useita säädöksiä siitä, miten on joissakin tapauksissa oikein tappaa ihminen. Mistä oikein on kysymys? Miksi Jumalan laki sanoo ettei saa tappaa, mutta taas toisaalla Raamattu useasti kertoo ihmisen tappamisesta? (2. Moos. 32:27, 28, 29, 30; 3. Moos. 20:15, 16; 5. Moos. 22:22, 23, 24, 25)?
Erityisen ongelmallista on lukea Jumalan itse antamat säädökset ihmisen tappamisesta, kun taas toisaalta hän antoi säädöksen "älä tapa". Tutki seuraavia:
On myös muistettava, että monet vanhan testamentin ihmiset olivat suuria sotajoukkojen johtajia:
11.5.2 Uusi liitto ja Jeesuksen suhde miekkaan ja sotilaisiin
Johannes saarnasi ihmiselle parannuksen tekemistä ja hänen luokseen tulivat kansa, publikaanit ja sotamiehet kysymään neuvoa. Huomaa miten Johannes kohteli sotamiehiä. Pyysikö hän luopumaan heidän ammatistaan, jotta he tekisivät hyviä hedelmiä? Mitä ohjeita Johannes antoi sotilaille hyvän hedelmän tekemiseen?
Miten Jeesus suhtautui uudessa liitossa vahingoittamiseen tai tappovälineiden, kuten miekan kantamiseen?
Lue huolellisesti jae Luuk. 22:36, jossa Jeesus itse käskee kaikkien ostaa itselleen miekan. Miksi? Vähän myöhemmin Jeeskselta kysyttiin lupaa hyökkäykseen jakeessa 49. Emme tiedä ehtikö Jeesus vastata kieltävästi vai myöntävästi, mutta jakeesta näemme, että Jeesuksen mukana kulkijoilla oli miekat. Jakeessa 51 Jeesus paransi henkilön saamat vammat. Matteuksen avankeliumin kohdassa (Matt. 26:52) Jeesus nuhteli hyökäyksen tehnyttä miestä sanoin:
Miksi Jeesus nuhteli miestä, jos hän oli alussa vaatinut, että jokainen mies kantaisi mukanaan miekkaa? Miksi Jeesus ei käskenyt kaikkien lähteä aseettomina hänen mukaansa. Tutkikaamme aikaisemmin Matteuksen kertomaa tapahtumaa, jossa Jeesus kohtasi esivallan palveluksessa olevan sotilaan:
Tällä sotilaalla Jeesus julisti olevan niin suuri usko, ettei hän ollut ennen tavannut! Ei edes opetuslapsillaan, ei edes kirjanoppineilla, ei edes tavallisella kansalla.
Lue kohta huolellisesti. Jos Jeesus olisi vastustanut sotilaan ammattia, miksi hän ei kehottanut sadanpäämiestä liittymään hänen opetuslapsekseen ja luopumaan ammatistaan?
Seuraavassa on kertomus Paavalista, joka kohtasi korkea-arvoisen sotilaan:
Kornelius oli valtion palveluksessa, palveli esivaltaa sotilaana ja Paavali ylisti hänen uskoaan. Taaskaan sotilasta ei kehoitettu luopumaan ammatistaan. Miksi?
Palatkaamme Jeesukseen, joka käski jokaisen ostamaan miekan ja lähtemään mukaansa. Mitä tarkoitusta varten miekka oli? Oli selvää, että Jeesus nuhteli miestä, joka oli käyttänyt miekkaa. Kertomuksessa onkin tärkeä opetus: miekkaa ei tule käyttää hyökkäämiseen. Tästä Jeesus nuhteli miestä. Jospa Jeesuksen käsky miekan hankkimiselle selittyisi puolustamisella? Jokainen voi kantaa miekaa puolustaakseen itseään, mutta kenenkään ei tule käyttää sitä hyökkäykseen. Maailma ei ole täydellinen, joten uskovan ei tarvitse kuolla ilman miekkaa, marttyyrinä, nostamatta sormea pahaa vastaan.
Kaikki kohtaamiset sotilaiden kanssa kertovat samaa: kaikilla oli oikeus kantaa miekkaa. He olivat asemassa, jossa turvattiin ihmisten oikeuksia. Sitilas ei hyökännyt ihmisiä vastaan, vaan puolusti miekallaan järjestystä yhteiskunnassa.
11.5.3 Mikä on esivallan asema?
Sotilaan ja esivallan asema alkaa hahmottua, lukiessaamme mitä Paavali kertoo esivallan asemasta myöhemmin.
Voimme lukea rinalle seuraavan jakeiston myöskin, vaikka sen sanoma tarkoittaakin hengellistä sotimista. Jakeen 2. Tim. 2:4 ilmoitus on kuitenkin täsmälleen sama kuin jakeen Room. 13:1 – on toteltava sitä jonka vallan alainen on. Vertaa tätä aikaisempiin kertomuksiin sotilaasta ja heidän alamaisuudestaan esivallalle.
Jeesus sanoi myös seuraavat sanat esivallan oikeutuksesta
Esivaltaan Jeesus viittaa hyvin useaan otteeseen kertomuksissaan, kuten seuraavassa:
Ja aikaisempi Roomalaiskirje jatkuu sanoin:
Uskovan oikeutus sotilaana kiteytyy Jeesuksen kaikkein kirkkaimpiin rakkauden sanoin; hän, joka antoi elämnsä kaikkien edestä sanoo sinulle:
11.5.4 Yksittäinen ihminen – esivallan suhde kansaan ja puolustustoimintaan
Kaikkien aikaisempien jakeiden jälkeen Vanhan testamentin käskyt rikollisten tappamisesta ja surmaamisesta alkavat hahmottua selkeämmiksi. Jumalan yksiselitteinen käsky on, että yksittäinen ihminen ei saa tappaa toista ihmistä vakaassa mielentilassa ja murha-aikeissa. Jos kuitenkin ihminen menehtyy, ei sitä lueta hänelle käskyn rikkomiseksi, mikäli se on tapahtunut itsepuolustukseksi (2. Moos. 21:13, 22:2; turvakaupungit – 4. Moos. 35:6-34; 5. Moos. 19:3, 4, 5, 6; Joos. 20:3, 4, 5, 6, 7). Voimakeinoja ei kuitenkaan tule käyttää yhtään enempää kuin on tarpeen, sillä elämä on kallis Jumalalle.
On olemassa esivalta, miekaa kantava rankaisija, jolle Jumala on antanut rankaisuvallan (Room. 13:1:-3). Tätä esivaltaa Raamatussa edustavat sadanpäämiehet ja sotilaat. Jeesus ja Paavali tunnustivat esivallan aseman, eivätkä koskaan vaatineet sotilaita luopumaan ammatistaan. Esivallalla on oikeus rangaista rikkomuksista parhaaksi katsomallaan tavalla. Vanhassa testamentissa esivalta rankaisi joistakin rikkomuksista kuolemalla (2. Moos. 21:12; 4. Moos. 35:30)
YKSITTÄINEN IHMINEN
Jeesuksen vuorisaarna Matteuksen lukujen 5-7 on hyvin selkeä. Hän tahtoo että yksilöt – sinä ja minä – kaikessa yksityiselämässään elävät hänen sanomansa mukaan. Vuorisaarna on ehdottomasti pätevä: minulla ei ole lupa surmata lähimmäistäni, olla paha ketään kohtaan, vihata ketään, kostaa kenellekään, vaan minun on rukoiltava ja rakastettava vihollisiani ja vainoojiani.
Entä jos kysymys ei enää olekaan yksilöstä? Tarkoittiko Jeesus, että hän antoi minulle oikeuden katsella rauhallisesti, että toisia ihmisiä kohtaan tehdään väärin? Hän ei mitenkään tarkoita tätä. Hän ei tehnyt niin itsekään (Joh. 18:9). Jos ihminen antaa vääryyttä tapahtua omaa itseään kohtaan, se voi olla rakkautta. Jos hän sen sijaan suvaitsee toisille tehtävän vääryyttä, se on syntiä. Tämän Jeesus on osoittanut meille vertauksessaan armottomassa palvelijasta, joka ei antanut anteeksi toisen velkaa (Matt. 18:28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35). Herra (esim. esivalta) otatti tuon palvelijan kiinni ja laittoi hänet vastuuseen teostaan. Palvelija sai kovan rangaistuksen. Herra ei ummistanut silmiltään tehtyä vääryyttä.
Alä tapa -käsky, kuten muutkin käskyt, on annettu yksittäisille ihmisille. Jos kaikki ihmiset toimisivat uuden liiton "rakasta lähimmäistäsi" -käskyn mukaan, ei rikoksia ja toisten vahingoittaista tapahtuisi. Kaikki eivät kuitenkaan ole Jumalaan uskovia ihmisiä, jotka toimisivat Jumalan tahdon mukaan. Esivallalla on siksi tarpeen olla oikeutus ylläpitää järjestystä ja oikeudenmukaisuutta. Esivalta voi päättää rankaisutoimista ja valtionsa ihmisten puolustamisesta sotilaskeinoin. Lue esimerkiksi seuraava:
Onko sotapalvelus siis edellisen valossa Raamatun vastaista? Suomessa sotapalvelus on laissa kirjoitettu ja Raamatun säätämyksen mukaan ihmisten on "annettava keisarille mikä keisarin on". Ihminen niskuroi esivaltaa vastaan, jos ei maksa veroa, tai ei toimi sen lakien mukaan. Tässä mielessä sotapalveluksesta kieltäytyminen on Raamatun ja Jumalan ilmoituksen vastaista.
Ehkä kaikkein kuvaavin Raamatun ilmoituksista on kuvaus Jerusalemin uudelleen rakentamisesta. Nämä rakentajat olivat kaiken aikaa sekä valmiit rauhaan (rakentamaan), että sotaan. Jumala käski Israelilaisten toimia näin. Jumalaa voidaan oikein palvella yhtä aikaa molemmissa ominaisuuksissa, sillä jopa taivaassa on sotajoukot (Ilm. 19:19).
11.5.5 Omantunto ja kieltäytyminen (esivallan lain sallimissa rajoissa)
Mutta, on muistettava, että Jumala ei ole tehnyt kaikista ihmisistä samanlaisia astioita (2. Tim. 2:19, 20, 21). Ihmisellä on omatunto, joka voi niin voimakkaasti olla kaikkea vahingoittamista vastaan, että hänelle "älä tapa" -käsky on henkilökohtainen. Valinnan edessä tämä käsky ja Raamatun esivallan kunnioittamisesta kertova ilmoitus saattaa aiheuttaa vaikean sisäisen ristiriitaan. Jos ihminen tekee valinnan olla osallistumatta sotilaspalvelukseen, Jumala varmasti näkee ihmisen sydämen ja tietää hänen vakaumuksensa.
Omantunnon syy on ainut, johon on mahdollista vedota. Mikään uskonnollinen liike tai järjestö ei pysty Raamatun koko ilmoituksen valossa perustelemaan, että "Raamattu kieltää osallistumisen tappamisen harjoitteluun, osallistumisen sotapalvelukseen". Jo Vanha testamentti on täynnä Jumalan ohjaamia sotaretkiä toisia kansoja vastaan ja aikaisemmat jakeet eivät anna mitään tukea, että sotilaan ammatista olisi luovuttava.
Onko sinun mielestä esivalta ja sen säädökset Jumalan asettamia ja tulisiko meidän totella sitä? Entä jos joku ihminen sanoo, että esivaltaa vastaan on oikein rikkoa ja sen säädöksistä ei tule välittää? Onko sinusta esivalta Jumalan asettama? Tulisiko esivallan puolesta rukoilla? (1. Tim. 2:1, 2, 3)?
Seuraavaa jaetta usein lainataan perusteltaessa toimia esivallan lakien rikkomista vastaan, mutta tällöin pitää myös muistaa mitä Raamattu kertoo kokonaisuudessaa. Vanha testamentti on täynnä Jumalan ohjaamia sotia (4. Moos. 25:17) ja surmaamisia (2. Moos. 12:12, 22:2; 3. Moos. 20:5; 4. Moos. 24:16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23) Jumala itse salli surmata omaa heimoaan, Israelin kansaa (2. Moos. 32:27; 4. Moos. 25:4, 5, 6, 7, 8, 9; 1. Kun. 13:26; Hes. 9:4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11), kun he kääntyivät hänestä pois. Jumalan enkelitkin kantavat miekkaa (4. Moos. 22:23).
Kysymys on vilpittömästä mielestä. On muistettava, että Jumala näkee ihmisen kaikki ajatukset (Matt. 15:19) ja teot; kaikista hänen teoistaan tai rikkomuksistaan hänet myös tuomitaan (Luuk. 2:35; Matt. 12:37; Room. 2:16). Myös esivallan lakien vastustamisesta.
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesuksen antamaa esimerkkirukouksen sanoin ei tule rukoilla. Isä meidän -rukousta pidetään ainoastaan mallina siitä, mitä asioita rukouksessa mainitaan. Usein sukoillaan ennen ateriaa ja usein ennen kentälle lähtöä. Kenttätyöhön pyydetään Jehovan siunausta. On tärkeä mainita Jumalan nimi ja ensiksi kiittää Jehovaa. Hallintoelin opettaa, että rukoileminen ei ole tarkoitettu henkilökohtaisten asioiden pyytämiseen. Järjestö kieltää opetuksissaan, että rukoilemisen muiden kuin omien jäsenien tai korkeintaan heistä kiinnostuneiden kastamattomien julistajien kanssa. Järjestö kieltää opetuksessaan rukoilemisen entisen jäsenen kanssa, vaikka tämä henkilö uskoisi edelleen hallintoelimen antaman opetuksen mukaisesti. Naishenkilö ei saa rukoilla ääneen, jos on seurakunnan mieshenkilöitä on paikalla. Järjestön mukaan Valtion tai muun maallisen esivallan puolesta ei saa rukoilla. Rukous loppuu sanoihin "Jeesuksen nimessä, Amen."
Mikään ei estä uskovaa ihmistä lausumasta rukousta omin sanoin. Esimerkiksi Jeesus kertoi esimerkin, jossa rukous on hiljainen ja nöyrä vastakohtana julkiselle rehentelylle: (Katso myös Luuk. 11:2, 3, 4, 18:10, 11, 12, 13, 14)
Rukous voi olla hyvinkin yksinkertainen ja Jeesuksen tarkoitus oli kertoa, että pituus ei ratkaise mitään. Ihmisen sydämen on oltava rukouksessa mukana (Joh. 4:24; 1. Kor. 14:15; Ef. 6:18). Jumala ei mittaa rukouksen arvoa sen pituudella:
Jotta jokainen tietäisi miten voisi rukoilla, Jeesus antoi jokaiselle esimerkin. Jos ihminen ei kerta kaikkiaan osaa ilmaista tarpeitaa ja pyytöjään, niin Jeesus vakuutti jo ennen tämän esimerkin antamista, että Isä tietää jo ennen kuin henkilö rukoilee kaikki hänen tarpeensa (ks. yllä Matt. 6:8). Ihminen ei ole rukouksessa yksin, vaan Pyhä Henki rukoilee ihmisen kanssa (Room. 8:26, 27; vrt. Apt. 4:31). Jeesus itse lupasi rukoilla jokaisen uskovan kanssa (Joh. 16:26, 17:15, 20; Room. 8:34; Hepr. 7:25).
Vaikeana aikana Jeesus rukoili käyttäen samoja sanoja kolme kertaa Matt. 26:39, 42, 44- Paavalikin rukoili kolmesti (2. Kor. 12:8).
11.6.1 Toisten puolesta rukoileminen
Raamattu kehottaa lausumaan rukouksia toistensa edestä (ks. Fil. 1:9; Kol. 1:3, 4:3; 2. Tess. 1:11; Hepr. 13:18; 1. Joh. 5:16; Jaak. 5:13, 16). Erityisesti Jeesus kehotti rukoilemaan vihollisten puolesta (Matt. 5:44). Rukoilemisen peräänantamattomuudesta kertoo hyvin Jaakobinkirjeen 5. luku, jossa profeetta Eliaan kerrotaan rukoilleen rukoilemisen perään.
Kyseessä oli harras vetoomus, ei ainoastan toive toisten pulesta rukoulemista, kuten Paavalin sanoista käy ilmi:
Seurakunnan tehtävänä oli rukoilla myös muiden seurakuntalaisten puolesta. Taivaassa olevat pyhät rukoilevat ihmisten edestä (2. Kor. 9:14).
Rukoukset saattoivat olla yhteisiä hetkiä, joissa rukoiltiin yhdessä:
11.6.2 Rukoilemisen muodot
Rukoilemisen muodoista Raamattu kertoo, että sitä tapahtui polviltaan (Apt. 21:5) ja kasvoilleen langeten (1. Kor. 14:25). Pietari nousi jopa katolle rukoilemaan ollakseen lähempänä taivasta ja Jumalaa (Apt. 10:9). Rukoilemisen paikalla ei ollut erityistä merkitystä, esim se saattoi tapahtua pyhässä paikassa (Apt. 22:17), yksinäisyydessä (Matt. 14:23) ja toisinaan ihmiset vaelsivat tiettyyn paikkaan rukoilemaan (Apt. 8:27).
11.6.3 Rukoileminen oli harras ohje
Lukijaa kehoitetaan vilkaisemaan seuraavat kohdat oman uskonvakaumuksen pohjalta – tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole poistaa kastetta tai johtaa ketään harhaan. Asia on vaikea jo kirjoittajalle itselleen, ja on todennäköistä, että asiasta ei ole mahdollista lausua mitään ehdottomia totuuksia. Ole hyvä ja lue seuraavat kohdat kipinää antavina ajatuksina.
Kirjoittajan oma näkemys on, että pelastuminen on mahdollista myös ilman kastetta. Kaste toimii pelastuksen välineenä vain, koska siinä samalla tarjotaan samaa kuin uskossa: Jeesusta Kristusta. Ihmisen usko on ydin. Varmasti jokainen Jeesukseen uskova kiljuen ilosta kirmaa kasteelle, jos hänellä sitä ei vielä ole, tullakseen Jeesuksen opetuslapseksi. Kirjoittaja itse uskoo, että henkilö pelastui jo sillä hetkellä kun hän otti Jeesuksen omakseen, ei kasteen hetkellä. Kaste on tärkeä, sillä sanoohan Raamattu, että se on yksi perusopetuksista (Hepr. 6:2; Matt. 28:19).
Missään tapauksessa ihmistä ei tule jättää kastamatta, jos siihen on tilaisuus, sillä Markuksen evankeliumi sanoo selvästi (Mark. 16:16): "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Mutta jos tilaisuutta ei kasteelle ole, se ei tarkoita, että ihminen ei olisi pelastunut. Ihminen pelastuu yksiselitteisesti yksin uskosta ja tätä vasten kasteen voidaan katsoa olevan enemmän ulkoinen toimitus, kuin sisäinen yhteys Jumalaan. Tämä on kirjoittajan kanta kastekysymykseen.
11.7.1 Vesi ja Noan arkki
Pietarin kirjeessä Paavali vertaa Noan arkkia pois kuljettanutta vettä kasteeseen. Vedellä oli kaksi tehtävää: 1) hukuttaa koko maailma, sillä ihmisten pahuus ja synti oli käynyt suureksi ja Jumala katui luomiaan ja 2) pelastaa harvat. Noa rakensi arkin pelastukseksi ja pelastui ollessaan sen sisällä veden sitä kannataessa. Vesi hukutti kaikki muut maan päällä olleet
Paavali kutsuu Noan vettä kasteen vertauskuvaksi. Sana antitypos esiintyy myös jakeessa Hepr. 9:24. Tutki huolellisesti Paavalin sanomaa:
Lue tämän jälkeen mitä vedestä kerrotaan evankeliumeissa:
Vesi, johon Paavali viittaa on Jeesus, elävä vesi. Jeesus on vedenpaisumus ja kallio yhtä aikaa (Matt. 7:24, 25, 26, 27, 28). Jeesus on vesi, joka hukuttaa epäuskoisen tai pelastaa uskovan ihmisen. Noan aikainen "vedenpaisumus" on myös vielä tulossa (2. Piet. 3:5-13). Kasteessa ihminen tulee Jeesuksen elävän veden yhteyteen (Matt. 4:10, 14; Joh. 7:36, 37, 38, 39; Gal. 3:27; 1. Joh. 5:6: Ilm. 21:6, 22:1). Jeesus on vedenpaisumus, tuomio (Joh. 9:39), johon uskon mukaan kaikki ihmiset arvioidaan. Oletko Jeesuksen vedessä pelastunut vai hukkunut?
Vesi sinällään pelastanut Noan aikana, vaan arkki. Kasteen yhteys, veden yhteys, ei siis vielä pelasta, vaan tarvitaan arkki: usko, joka kantaa Kristuksen vedessä (Matt. 9:29). Voit ajatella asiaa toisinkin: Kaste on kuin passi. Se antaa sinulle luvan matkustaa. On sinun päätettävissäsi käytätkö milloinkaan passia. kun olet kastettu, olet saanut passin. ja Sinulla on aina mahdollisuus, viimeiseen asti, matkustaa Jeesuksen luokse. Matkustaminen tapahtuu vain uskon avulla. Vain sen siivin pääset Jeesuksen luokse. Uskon Jeesus antaa sinulle Raamatun lukemisen sanan kautta (Matt. 9:2, 21:22; Mark. 9:23). Uskon antaa ihmiselle Jumala (Joh. 6:29, 44).
11.7.2 Mitä kaste on?
Ihmiset tarvitsivat ulkoisia merkkejä jo 2000 vuotta sitten. Johannes kastoi, jotta se olisi merkki Jeesuksen tulosta ja kutsu hänen luokseen. Johanneksen kaste ei enää varsinaisesti kuulunut vanhaan liittoon, mutta ei vielä uuteenkaan. Se oli uuteen liittoon valmistava esikuva näiden kahden liiton murroksessa. Johanneksen kaste oli väliaikainen (Matt. 3:11) ja vain juutalaisille tarkoitettu. Kastetta ja merkkiä kuvaavat jakeet:
Vielä tänäkin päivänä ihmiset tarvitsevat jonkinlaisen merkin, jonkinlaisen todistuksen (1. Joh. 5:10, 11, 12). Jeesus antoi kasteen lähetyskäskyssään (Matt. 28:19) täksi merkiksi: "kuulut Jeesukselle, olet hänen opetuslapseksi". Kaste on merkkki siitä, että ihminen on Jeesuksen Uudessa liitossa, erotuksena juutalaisten Vanhasta liitosta. Uudessa liitossa kaste tuli ympärileikkauksen tilalle:
Tätä kasteen merkkiä voi verrata Ilmestyskirjan 666-poltinmerkiin, sillä erotuksella, että ihminen ottaa pyhyyden ulkoisen merkin, kasteen.
Kasteeseen liittyy lisäksi lupauksia (vrt. Luuk. 11:13).
Ihmisessä, jolla on vakaa usko, hänessä huutaa Pyhä Henki:
Hänessä on jo näkymätön Pyhän hengen sinetti:
Ihminen ei tule uskoon kasteessa, vaan ensin kuultuaan Jumalan sanaa. Kaste ei yksistään pelasta, koska se on merkki, kun taas Jumala näkee ihmisen sydämeen. Ihmisen usko on kaiken perusta:
11.7.3 Kaste – ihmisen vai Jumalan teko?
Pohdi seuraavia kohtia: 1) Kuka hyvänsä voi mennä kasteelle, jos häntä ei ole aiemmin kastettu. Henkilön uskoa voi kysyä ennen kasteteen ottamista, mutta ihminen voi valehdella ja siten saada kasteen. Rikkooko ihminen rikkoo Jumalaa vastaan? Voiko toinen ihminen nähdä toisen sydämeen (Matt. 13:29) ja todeta hänen uskonsa? 2) Ihminen menee uskoon tultuaan kasteelle, jos häntä ei ole aiemmin kastettu. Ihminen luopuu uskostaan myöhemmin ja hänestä tulee ateisti. Mikä merkitys tällöin on kasteella? 3) Ihminen tulee uskovaksi hiekka-aavikolla, jossa ei ole vettä missään, ja oletetaan vielä että ei ole ainuttakaan ihmistä joka toimittaisi kasteen.
Pelastuvatko kaikki edellä luetellut ihmiset ainoastaan kasteen vuoksi? Mitä kaste siis on? Kirjoittajan kanta on, että kaste on ulkoinen merkki, sopimus astua uuteen, Jeesuksen liittoon. Tämä merkki ei ole ehdottoman pakollinen, jos kaste jostakin syystä jää toimittamatta, sillä Jumala pelastaa ihmisen yksin uskosta. Kirjoittaja ei kuitenkaan tiedä mitä tapahtuu, jos ihminen tietoisesti kieltäytyy menemästä kasteelle, jos siihen on mahdollisuus. Lue vielä Apt. 10:47, 16:30, 13.
11.7.4 Kasteen muotoseikat – voiko kaste olla väärin suoritettu?
Kasteen muoto, upotuskaste, pirskottaminen yms. ei tee kastetta yhtään sen enempää oikeaksi tai vääräksi. Alkuseurakunnan ja Raamatun evankeliumien valossa tarkasteltuna kaste yleensä toimitettiin siellä missä oli vettä lähinnä, ja jossa voitiin kastaa suuria ihmismääriä: joessa, upotuskasteena. Lähi-idässä vettä oli hyvin harvoin saatavilla muutoin kuin joessa tai kaivoissa. Vesi oli tuossa kuumuudessa kultaakin kalliimpaa ja se oli usein kannettava pitkien välimatkojen takaa.
Jos kasteella olisi jokin erityinen muoto, Jumala olisi määrännyt sen juhlamenoista ja kasteen oikeasta toimittamisesta olisi annettu ohjeita. Kaikkien rituaalien ja tarkkojen ohjeiden noudattaminen oli säädelty hyvin tarkasti Vanhassa liitossa. Uusi liitto oli kuitenkin erilainen (Jer. 31:31, 32; Hepr. 7:11-22) ja Uusi testamentti onkin täysin vaitonainen kasteeseen liittyvistä ohjeista. Riitti, että ihmiset tai henkilö kastettiin. Ympärillä olevissa jakeissa ei kiinnitetä vähääkän huomiota siihen miten tuo toimitus tapahtui.
Kaste liittyy Jeesuksen yhteyteen, tuleminen Jeesuksen opetuslapseksi (Matt. 28:19), tuleminen Jeesuksen kansaksi (Matt. 23:37; Tiit. 2:14; Juud. 1), jolloin kaste on luonteeltaan taivaallinen, Jumalan teko (vrt. Joh. 7:22; Mooseksen ympärileikkauksen liiton merkki ei ollut Mooseksen teko). Miten kasteen muoto siten voisi mitenkään vaikuttaa siihen onko se oikein vai väärin toimitettu? Miten mikään ihmisen suorittama teko voisi tehdä Jumalan asettamaa asiaa vääräksi tai oikeaksi? Pyytääkö ihminen omaa kunniaansa teon hetkellä vai onko kunnia Jumalan?
Kirjoittaja totetaa, että toimitettiimpa kaste miten tahansa, tai toimittipa kasteen kuka tahansa (pappi, uskova, siviilituomari, ei-uskova, rikollinen jne.; vrt. Luuk. 9:49; Fil. 1:18), sillä kaste, kerran ja oikeaan nimeen suoritettuna (Matt. 28:19), on ikuisesti voimassa ihmisen kohdalla.
Edellä olevien ajatusta herättävien kohtien jälkeen, riippumatta milloin ihminen otti tai sai kasteen, on varmaa Raamatun sanassa se, että kastetta ei tule uusia. Jakeen Ef. 4:5 mukaan on vain: "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste"
Lue vielä mikä oli tärkeämpää kuin kaste Paavalin mukaan jakeessa 1. Kor. 1:17. Lue tämän jälkeen (Luuk. 7:50, 8:12, 48, 17:19; Joh. 1:12, 3:15-36, 6:47).
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jehova Jumala ei enää suoraan puutu maailman tapahtumiin, vaan hän hallitsee vain Jumalan näkyvän järjestön, hallintoelimen johtaman organisaation, Vartiotorniseura, kautta. Järjestön mukaan tämän maailman toimintaa ohjaa ja hallitsee panettelija, Saatana (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 110). Jumala on sallinut Saatanan ottaa valtaansa ihmisiä, jotka ovat saaneet aikaan kaiken maailman pahuuden (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 104).
11.8.5 Saatanaa nimitetään tämän maailman ruhtinaaksi
Raamatussa mainitaan, että tämän maailman henkivalloilla on ruhtinas (krei. arkhon; Novum 690), päämies (Matt. 9:34, 12:24; Mark. 3:22; Luuk. 11:15). Jeesus nimittää Saatanaa "tämän maailman ruhtinaaksi/hallitsijaksi" (Joh. 12:31, 16:11). Paavali mainitsee hänestä sanoin:
Paavali kertoo, että uskovien tien vaikeuttajana on sama taho:
Kysymys kuuluu, onko Jumala luovuttanut kaiken vallan Saatanalle ja eikö hän enää puutu maailman tapahtumiin? Jos jokin onnettomuus tapahtuu, niin johtuuko se yksinomaan fysiikan laeista ilman Jumalan vaikutusta asiaan, vai onko kysessää Saatanan toiminta? Ohjaako kukaan maailman toimintoja ja toimiiko maailma vain itsekseen suurimmaksi osaksi ihmisten omien itsekkäiden motiivien ja päämäärien johdosta?
11.8.6 Jeesus on tämän maailman valtias
Jos lukisimme yksin jakeet Joh. 12:31 ja 16:11 ja päättelisimme, että Saatana olisi sen mukaan maailman ruhtinas, jolla on kaikki valta maailman toimintaan, niin seuraava jae olisi ristidiidassa tulkinnan kanssa:
Jae 1. Kor. 2:8 kertoo, että tämän maailman valtias on Jeesus Kristus. Miten on ymmärrettävä ristiriita Jeesuksen omiin sanoihin, joissa hän nimitti Saatanaa "tämän maailman ruhtiaaksi"? Kumpi on tämän maailman valtias? Molemmat?
Jeesus vastasi fariseusten kysymyksiin vastaamalla, että hän maan päällä ollessaan on jo istunut Jumalan oikealla puolella (Luuk. 22:69: "tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella"), Jeesuksen ylösnousemuksessa asia tehtiin kaikille tiettäväksi, että hänelle oli annettu ylösnousemuksessa kaikki valta (Matt. 28:18).
11.8.7 Jeesuksen vallan ilmoitus - istunut jumalan oikealla puolelle
Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus asetettiin valataistuimelle vasta yli tuhat vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1914. Vasta tuona vuonna hän sai "kaiken vallan" (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 33).
Mitä Raamattu sanoo? Milloin Jeesus sai vallan? Stefanus ennen kuolemistaan todisti omin silmin häntä kivittäville ihmisille seuraavaa:
Tästä Stefanuksen todistuksesta annetaan lupaus, että viimeisenä päivänä tulevat lopun ajan ihmiset näkemään saman:
Paavali kertoo useaan otteeseen, että Jeesus todellakin on jo istunut Jumalan oikealla puolelle (Room. 8:34; Kol. 3:1; Hepr. 8:1). Pietarin kirje kertoo tyhjentävästi:
Stefanus eli niihin aikoihin kun Jeesus kuoli. Kerooko Raamattu mielestäsi Jeesuksen saaneen vallan jo heti kuolemansa jälkeen vai vasta 1914? Miten Paavali kertoi Jeesuksen saaneen vallan? Entä Milloin Pietarin kirje kertoo Jeesuksen saaneen vallan kaikkeen?
11.8.8 Kuka sallii valvoo ihmisiä ja maailmaa sekä sallii Saatanan toimimisen?
Pietarin kirjeen jae valottaa Jeesuksen suhdetta saatanaa, jota aiempana nimitettiin "tämän maailman ruhtinaaksi". Pietarinkirjeen mukaan Saatana ja hänen tekonsa ovat alistettut Jeesuksen valtaan. Saatan ei voi maailmassa tehdä mitään, ellei Jeesus sitä salli.
Jumala ja Jeesus ei ole milloinkaan jättänyt maailmaan oman onnensa nojaan. He vaikuttavat kahdella tavalla a) sallimalla Saatanan toiminnan ja asettamalla sen rajat b) toimimalla itse maailmassa.
Maailmassa ei tapahtu mitään ilman Jumalan sitä tietämättä tai sallimatta:
Jumala on määrännyt jopa meidän elinpäivämme. Hän tietää kaiken kaikkivaltiudessaan ja voimassaan:
Huom: UM ei seuraa alkuperäisiä heprealaisia tekstejä seuraavissa Psalmin jakeissa. Vieraile sivulla <http://www.blueletterbible.com>
Jumala ei ole lakannut toimimasta, sillä hän tekee kaikkivaltiudessaaan mitä katsoo hyväksi oman aivoituksensa mukaan. jumalan suvereenisuutta tehdä oman tahtonsa mukaan ei voi yksikään elollinen arvostella. Alla olevassa esimerkissä Paavali keroo Vanhan testamentin faaraosta, joka vainosi Israelin kansaa. Jakeen jälkeen hän kertoo, että vielä tänäkin päivänä Jumala toimii (paaduttaa - teon sana) ja tekee oman tahtonsa mukaan.
Jumala todellakin toimii maailman ihmisissä:
11.8.9 Yhteenvetoa
Raamattun mukaan mitään ei tapahdu ilman Jumalan lupaa: hän sallii asioiden tapahtua tai ei salli. Saatana voi siis toimia vain ja ainoastaan Jumalan antamien rajojen sisäpuolella. Hyvä esimerkki on Jobin kertomus, missä Jumala asetti Saatanalle ehdottomaksi rajaksi, että hän ei saanut ottaa henkeä Jobilta. Kaikki muut vitsaukset ja onnettomuudet hän salli.
Saatanalla ei ole valtaa ihmisen kuolemaan, sillä Vanhan testamentin ilmoituksen mukaan Jumala on määrännyt kullekin ihmiselle hänen elinaikansa. Vain Jumala ja Jeesus voi antaa elämän ja ottaa sen pois (Joh. 5:21).
Tämän rinnalla Raamattu kertoo, että Jeesuksella on valta kaikkiin valtoihin ja voimiin. Se mitä Jumala tekee, sitä voi tehdä myös Jeesus (Joh. 5:19). Jumala toimii maailmassa; Jeesus toimii maailmassa. Koska Jeesuksella on kaikki valta, hän määrää Saatanan toiminnan rajoista maailmassa.
Jeesus sanoo, että kaikki kirjoitukset todistavat hänestä (Luuk. 24:44, 45; Joh. 5:39, 46). Stefanus kertoo, että profeetat ennustivat Jeesuksesta (Apt. 7:51, 52). Filippus kertoo, että kaikki kirjoitukset todistivat Jeesuksesta (Apt. 8:35). Paavali viittasi profeettojen ennustuksiin Jeesuksesta (Apt. 3:18, 7:52, 13:40). Timoiteus kertoo, että vain pyhät kirjoitukset voivat avata ymmärryksen (2. Tim. 3:15, 16, 17). Mitä nämä kirjoitukset (VT) siis kertovat? Entä mitä kertoo Uusi testamentti, joka ei ollut Apostolien aikaan saatavilla, mutta joka on nyt jokaisen ulottuvilla? Tutustu seuraaviin kysymyksiin ja tee itsellesi kysymys: tunnetko Raamatun ilmoittaman Jumalan?
Tutki onko Raamatun mukaan Jumalalle mahdotonta ottaa ihmisen muoto ja tulla täydellisesti ihmisen kaltaiseksi; aisteineen, tuntoineen, ajatuksineen? (Ps. 135:6; Job. 42:2 – Job. 42:2; Jer. 32:17; Matt. 19:26; Mark. 10:27, 14:36; Luuk. 1:37)
Tutki opettaako Raamattu, että on olemassa vain yksi Jumala? Jes. 43:10, 11, 44:6, 7, 45:5, 6, 21, 22, 23, 46:9; Apt. 19:26; Gal. 4:8)
Jos on vain yksi Jumala, niin onko Raamatun mukaan kaikki muut jumalat epäjumalia? (Ps. 115:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8) ja ihmisten nimityksiä? (2. Moos. 4:16, 21:6, 22:8, 9; 2. Kor. 4:4) Sanooko Raamattu missään, että nämä epäjumalat olisivat tosi Jumalasta lähtöisin?
Käsketäänkö missään kohtaa rukoilla, kumartaa tai palvoa näitä nk. jumalia? Puhutaanko näistä nk. jumalista koskaan siten, että ne olisivat ikuisia? Kutsuttiinko yhtäkään näistä nk. jumalista (VT:n hepr. Elohim = Jumala; yleisssana) nimellä JHVH?
Jos on olemassa vain yksi Jumala, antaako hän yhtäkään osaa kunniastaan kenellekään muulle (Jes. 42:8)?
Opettaako Raamattu, että vain Jumalaa tulee kunnioittaa ja palvoa? (5. Moos. 6:13)
Ilmestyikö JHVH milloinkaan maan pinnalle ihmisen muodossa? (1. Moos. 18:1, 2, 3, 4, 5, 13, 17, 22; 32:24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 35:1, 2, 3, 9, 10, 11, 12, 13; 2. Moos. 24:9, 10, 11; Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9)
JHVH:n ollessa ihmismuodossa, näkivätkö ja koskivatko ihmiset häneen? (2. Moos. 16:13; 18:1, 2, 3, 4, 5, 19:11, 18, 20, 32:24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 24:9, 10, 11; Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9) 2. Moos. 33:23 kertoo, että kukaan ei voi nähdä Jumalaa hänen täydellisessä muodossaan (vrt. 1. Tim. 6:16), sillä sitä seuraisi välitön kuolema, mutta kuitenkin ihmiset näkivät Jumalan rajoittuneemmassa muodossa: ei koko kirkkaudessaan, vaan ihmisen muodossa. Mooses ei kuollut katsoessaan Jumalan selkää (2. Moos. 33:18, 19, 20, 21, 22, 23). Miksi Raamattu kertoo 70 ihmisestä. Mooseksesta ja Aaronista jotka näkivät JHVH:n (2. Moos. 24:9, 10, 11 – vrt. 2. Moos. 19:18, 19, 20)? Abraham pesi hänen jalkojaan (1. Moos. 18:1, 2, 3, 4) ja Jaakob paini Jumalan ruumiin kanssa (1. Moos. 32:30, 35:1-15; 2. Moos. 3:6). Jesaja pelastui kuolemalta, vaikka hän näki Jumalan omin silmin (Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7).
Tutki edellä lueteltuja kohtia jakeiden Joh. 12:37-43 valossa. Mitä evankeliumi vahvistaa: Näkikö Jesaja JHVH:n hänen kirkkaudessaan?
Tutki seuraavaksi lukua 18. Kuka vieraili Abrahamin luona ihmismuodossa? (Joh. 8:56, 57, 58, 59)
Kuinka monta JHVH:ta on mainittu jakeessa 1. Moos. 19:24? Kuka oli JHVH, joka antoi sataa tulta ja tulikiveä Sodoman ylle taovaasta? (1. Moos. 18:33, 19:24)
Kuka oli se henkilö, joka ilmestyi aakobille, antoi hänelle uuden nimen (1. Moos. 35:1, 9, 10, 13) ja paini hänen kanssa? (1. Moos. 32:2-13, 24-32; 2. Moos. 3:6)
Millä nimellä Jumala nimitti itseään jakeessa 2. Moos. 3:13? Tutki tämän jälkeen Uuden testamentin jaetta Joh. 8:58, 59. Oliko kysymyksessä sama JHVH-nimi vain vain Elohim, jota käytettiin aiemmin VT:ssä yleisesti Jumalasta puhuttaessa?
Kertooko Raamattu, että meidän tulee palvoa Poikaa ja turvata hänen pyytämällä pelastusta (Ps. 2:12)? Tutki seuraavaksi jakeet (1. Moos. 32:30, 35:1-15; 2. Moos. 24:1, 9, 10, 11; Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5)
Mitä Miika 5:2; Jes. 9:6 kertovat Pojasta?
Miten Uuden testamentin kirjoittajat siteerasivat vanhaa testamentia Jeesukseen? Tutki seuraavat jakeet ja kysy miksi niitä sovelletaan Jeesukseen?
Tutki seuraavassa nimityksiä:
Heprean tekstissä Jes. 9:6 on ilman artikkelia, mutta samoin myös jakeet Jes. 10:21, 49:26. Ota Jes. 9:6:n rinnalle Jes. 10:20, 21, jossa JHVH on ilman artikkelia. Miten luet jakeet Jes. 9:6:n ja Jes. 10:20, 21 kun muistat Jes. 43:10?
Jes. 10:20 – Apt. 3:14 Jes. 44:6 – Ilm. 22:12, 13, 14, 15, 16; lue erityisesti jae 13.
Vanhan testamentin profetian mukaan Jeesus oli syntyvä Betlehemissä. Miten Miika 5:2 kuvailee Jeesuksen alkuperän? Huom: samat Miikan käyttämät heprean sanat "iankaikkisesta (lähtien)" (hepr. owlan) löytyvät jakeista Ps. 90:2. Jos Miikan käyttämä alkuperän ilmoitus on täsmälleen sama kuin Psalmin JHVH:sta puhuttaessa, niin mitä Miika siis sanoi Jeesuksen alkuperästä?
Kenelle Johannes valmisti tietä? (Jes. 40:3, 10; Matt. 3:1, 2, 3; Luuk. 1:76) Keneen Johannes viittasi? (Joh. 1:23, 30)
Enkelin puhuessa Marialle, minkä nimen hän kertoi? Mitä tämä nimi merkitsi (Matt. 1:23)
Kuka on maailmankaikkeuden luoja? (Joh. 1:3; Kol. 1:16, 17; Hepr. 1:10, 11, 12; 2:10)
Kuka voi ilmoittaa Isän ihmisille (Joh. 1:18)? Jos kukaan ei ole koskaan nähnyt Isää (Joh. 1:18 Jumala => Isä 6:46) täydellisessä muodossaan, niin kuka voi täydellisesti paljastaa Jumalan meille? (Joh. 1:51).
Katso mitä ainokainen-sana tarkoittaa: Hepr. 11:17. Miksi Abrahamilla kerrotaan olevan ainokainen poika, mutta silti hänellä oli monta poikaa? (2. Moos. 16:15, 25:5, 6)
Pohdi mitä tarkoittaa termi Jumalan poika -nimitys? Teidätkö, että Raamattu määrittelee selvästi mitä Jumalan poika -nimitys tarkoittaa? (Joh. 5:18). Puhuiko Jeesus aina totuuden? Mitä Jeesus vastasi? (Matt. 26:63, 64, 65).
Mieti miksi Juutaiaset halusivat kivittää Jeesuksen? (Joh. 10:31, 32, 33). Ihminen voitiin juuatalaisen lain mukaan kivittää vain muutamista syistä: demonista ts. pahasta hengestä (3. Moos. 20:27), jumalanpilkasta (3. Moos. 24:10-23), väärästä profetiasta (5. Moos. 13:5, 6, 7, 8, 9, 10), uppiniskaisen pojan vuoksi (5. Moos. 21:18, 19, 20, 21), seksuaalisesta väärinteosta (3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:21, 22, 23, 24). Minkä rikoksen yllä olevista Jeesus teki? Jeesusta syytenttiin, että hänessä oli demoni, jonka Jeesus välittömästi kielsi (Joh. 8:49, 50; Mark. 3:22, 23, 24, 25, 26, 27; vrt. Matt. 12:24) Mitä muita syytteitä jäi jäljelle? Mistä juutaiset syyttivät häntä? (Joh. 10:33; lue vielä uudelleen jakeet Joh. 8:58, 59.)
Edellisen kivittämistä kertovan jakeen jälkeen, miten meidän tulee suhtautua Jakeeseen Joh. 5:23? Minkälainen kunnioitus on riittävä Jeesukselle? Mitä siitä seuraa, jos henkilö ei tottele jakeen käskyä?
Mitä tapahtuu jos et usko Jeesuksen sanoihin siitä kuka hän on? (Joh. 8:24)
Mitä Tuomas vastasi Jeesukselle (Joh. 20:28)? Tekikö Tuomas jakeessa jumalanpilkan? Kielsikö Jeesus Tuomasta vai vahvistiko hän sanat (jae 29)?
Mitä Uusi testamentti sanoo enkelien palvomisesta? (Ilm. 22:8, 9; Kol. 2:18)
Minkälainen asema on Raamatun mukaan Jeesuksen nimellä Uudessa liitossa? (Hepr. 1:4; Fil. 2:9, 10, 11)
Puhutteliko Jumala ainuttakaan enkeliä pojakseen? (Hepr. 1:5) Ketä enkelit palvovat? (Hepr. 1:6) Kenen ymärille serafit kokoontuvat? (Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5, 6)
Hepr. 1:8, 10 ovat lainauksia Vanhasta testamentissa. Mitä siellä sanotaan? Miksi jakeet on sovitettu Jeesukseen?
Mitä Raamattu sanoo ihmisten palvomisesta? (Apt. 14:11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18). Entä ketä apostolit palvoivat? (Matt. 2:2, 11, 8:2, 9:18, 14:33, 28:9, 17; Luuk. 24:52; Joh. 9:38; 1. Kor. 1:2)
Kuka on Roolaiskirjeessä "yli kaiken"? (Room. 9:5)
Kuka on Israelin kallio? (5. Moos. 32:1, 2, 3, 4). Mitä Juutaiset tekivät kalliolle? (5. Moos. 32:15, 16, 17, 18). Mitä Uusi testamentti sanoo? (1. Kor. 10:1, 2, 3, 4), entä Tiit. 2:13?
Kenen verestä Apt. 20:28 puhuu?
Kenestä Kol. 2:9 kertoo?
Kuka on ihmisille ikuinen elämä? (1. Joh. 5:20). Kol. 1:16, 17? Kuka loi aivan kaiken? (Kol. 1:16, 17) Miksi samoja tekoja kuin Jumala teki Jeesus noissa edellisissä jakeissa: jakaisiko Isä kunniansa jonkun kanssa? (Jes. 42:8). Miten edelliset jakeet voidaan ymmärtää, jotta Raamatussa ei olisi ristiriitaa siinä että Jumala ei jaa tekojensa kunniaa kenenkään kanssa? Entä Ps. 102:25, 26, 27? Onko kyseessä ristiriita?
Ovatko luodut asiat väliaikaisia? (Ps. 102:26; Hepr. 1:11, 12) Pysyykö kuitenkin Jumala samana? (Ps. 102:26, 27; Mal. 3:6). Entä Jeesus? (Hepr. 13:8). Mitä Isä sanoo väliaikaisuudesta jakeissa Hepr. 1:10, 11, 12?
Lue mitä Heprealaiskrje kertoo seuraavissa jakeissa 1:4, 7:19, 22, 8:6, 9:23, 12:24.
Onko Jeesuksen ilmoittama ilmoitus Isästä parempi kuin Vanhan testamentin aikana? (Hepr. 1:1, 2, 3, 8:6)
Kuka istuu Jumalan valtaistuimella? (Hepr. 1:13, 14). Tuoko Isä itse pojan eteen kunnian osoituksena Pojalleen kaikki kansat ja vallat?
Lue Jeesuksen ja evankeliumien sanat uskosta. Huom. kaikki jakeet eivät ole esitetty kokonaisina vaan lyhennettyinä:
Tutki seuraavia Raamtun sanoja ja Jeesuksen ilmoitusta pelastumisesta. Hänen sanoistaan käy selväksi, että pelastumiseen tarvitaan vain vähän. Siihen ei vaadita liittymistä kirkkon tai järjestön jäseneksi.
Ps. 2:12: – Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
Matt. 10:40: – Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.
Joh. 20:31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.