1.0 Raamattu – Kristinuskon ja Vartiotorniseuran näkökulmat

Huom. Osoittaessasi hiirellä viitattuja jakeita, esiin pitäisi avautua raamattuikkuna, jossa jakeen teksti on nähtävissä. Jos ikkunaa ei avaudu, niin tarkista selaimen asetukset ja aktivoi JavaScript sekä salli lisäikkunoiden avaaminen.

Tutustu myös sivuihin 1 ja 2, joissa on tutkittu miten Vanhan testamentin JHVH jakeet ja Uuden testamentin Jeesuksesta kertovat jakeet käyvät yksiin.

1.1 Tekijänoikeuksista ja viitemerkinnöistä

Tämän dokumentin kotisivu on osoitteessa http://raamattu.cante.net

Tämä dokumentti on julkaistu Creative Commons 3.0 tai oman valintasi mukaan sitä uudemman lisenssiversion alaisuudessa. Lisenssin puitteissa on sallittua kopioida, julkaista ja levittää; otteita tai kokonaan; sähköisesti tai ei-sähköisesti; tämän dokumentin materiaalia ilman erikseen pyydettyä suostumusta.

Kaikki ilman merkintää tai merkinnällä KR38 varustetut suomenkieliset raamatun jakeiden lainaukset ovat vuoden 1933(VT)/1938(UT) kirkkoraamatun painoksesta.

UM-merkintä viittaa vuoden 1995 Uuden Maailman käännökseen, jonka tekijänoikeudet kuuluvat Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania/New York ja International Bible Students Association -yhdistyksille, jota suomessa edustaa Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta ry. Kyseisestä organisaatiosta käytetään myös nimitystä Vartiotorni-seura ja asiayhteydessä siihen viitataan lyhyemmin sanoilla seura tai järjestö.

KIT-kirja viittaa Vartiotorni-seuran julkaisemaan Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (1985) -teokseen, joka sisältää Uuden testamentin alkuperäisen sanasta sanaan kreikka-englanti tekstin. Puhu perustellen käyttäen Raamattua (1987) -kirja on yksi Vartiotorni-seuran julkaisemista Raamatun tutkiskeluun ja sen selittämiseen opastavista teoksista.

Kaikki Vartiotorniseuran suomenkieliset tai englanninkieliset lainaukset ja valokopiot kuuluvat Watchtower Bible And Tract Society, Pennsylvania/New York ja International Bible Students Association -yhdistyksille. Kansainvälisen tekijänoikeuslainsäädännön ja Suomen sitaattioikeuden perusteella otteita on lainattu tutkimusta varten esittämällä lainaus joko tekstinä tai suoraan alkuperäisestä teoksesta siirrettynä kuvatiedostona käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi sekä erilaisten käsitysten vertailemiseksi. Kuvia alkuperäisistä teoksista on käytetty, jotta lukija voisi varmistua siitä, että tutkittavissa aiheissa alkuperäisen teoksen sanomaa ei ole vääristelty tai tekijöiden moraalisia oikeuksia loukattu.

Kaikki sivulla olevat tekstit, kuvat ja linkit on esitetty tutkimusta ja tarkastelua varten, ilman että kirjoittaja saa niistä mitään rahallista tai muutoin mitattavaa vastinetta tai muuta maksua palkkioksi julkiselta yhteisöltä, yhdistykseltä, yksityiseltä työnantajalta, seuralta, uskonnolliselta järjestöltä tahi muulta taholta. Sivuista koituneista kustannuksista ja muista ylläpitokuluista on kirjoittaja vastannut itse. Kyseessä on yksityinen kirjoitus, jonka tulokset tekijä haluaa tarjota yleiseen käyttöön kriittistä uskonnollisia yhdyskuntia koskevaa keskustelua varten.

Mikäli sivuilla esiintyy virheellistä informaatiota, huomautukset ja korjausehdotukset pyydetään osoittamaan kotisivulla mainittuun sähköpostiosoitteeseen. Virheelliset tiedot oikaistaan. Tekijä on vilpittömässä uskossa pyrkinyt tukeutumaan mahdollisuuksien mukaan lainauksissa ja yhteenvedoissa alkuperäisiiin tai muutoin yleisesti ja julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin.

1.2 Esipuhe

Koko Uusi testamentti puhuu yhdestä ja ainoasta henkilöstä: Jeesuksesta. Raamatun tärkein kysymys onkin: kuka Jeesus on ja mitä Raamattu hänestä kertoo? Onko hän Vartiotorniseura hallintoelimen opetusten mukaan luotu olento ts. enkeli; arkkienkeli Mikael, vai onko hän Kristinuskon opettama kaikkivaltias Jumala? Tämä on koko Raamatun tärkein kysymys. Saammeko me polvistua, palvoa ja huutaa avuksi Jeesusta vai onko meidän osoitettava palvonta vain Jehovalle? Tämän kysymyksen ratkaiseminen vaikuttaa myös siihen pelastaako usko Jeesukseen meidät vai onko meillä Vartiotorniseura hengellisen johdon opetuksen mukaan pelastuksen odote Jehovan tahdon tekemisessä ts. hänelle kunniaa tuottavien tekojen kautta?

Tämä dokumentti sisältää pääasiassa Vartiotorniseura ts. Jehovan todistajat -järjestön Jeesuksen persoonaan liittyvien opetusten tarkastelua jakeen 1. Tess. 5:21 sanoin: "mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" (vrt. Apt. 17:11; 1. Joh. 2:27). Vartiotorniseura hengellinen johto, opillista linjaa valvova hallintoelin, koostui vuonna 2000 presidentti Don Adamsin tekemien uudelleenjärjestelyjen jälkeen 7:stä henkilöstä. Vastaava kokonnpano päättää Vartiotorniseura opetuksen linjauksista, sisällöstä ja opetuksien muutoksista tänäkin päivänä. Lukija voi tässä dokumentissa esitettyjen jakeiden valossa tarkastella minkälaisella pohjalla muutamasta ihmisestä koostuvan järjestön hallintoelimen opetus Jeesuksesta lepää (Matt. 7:24, 25, 26, 27; ks. lisäksi 2. Kor. 4:2). Kaikille esiin tarkastelluille opetuksille on asetettu kysymys: "pohjautuvatko opetukset Raamatun ilmoitukseen? Kestävätkö opetukset Raamatun omien sanojen valossa?" Jos totuus on yksistään löydettävissä Raamatun sanoin, ja se totuus ei ikinä muutu, niin Raamatusta yksin voimme ammentaa vastaukset. Järjestö julkaisee lehtistä, joka sisältää yleistä tietoa organisaatiosta ja siitä se opettaa. Lehtisen otsikon "Keitä he ovat?" alta voimme lukea, että järjestön suhtautuminen Raamattuun on vakavaa ja että myös heidän antamaa opetusta tulee koetella:

"Heille on erittäin tärkeää, että heidän uskonkäsityksensä perustuvat Raamattuun eivätkä pelkkiin ihmisten oletuksiin tai uskontunnustuksiin. (...) kun opetukset esitetään Raamatun totuuksina (...) Jehovan todistajat uskovat, että kaikkien uskonnollisten opetusten yhdenmukaisuus henkeytetyn Raamatun kanssa tulisi koetella (...) riippumatta siitä, esittävätkö he itse noita opetuksia vai muut. He kehottavat lämpimästi sinuakin tekemään näin keskustellessasi heidän kanssaan". (Lehtinen Jehovan todistajat – keitä he ovat – mihin he uskovat, 2001, sivut 3 ja 4. Julkaisija: Jehovan todistajat. Korostukset lisätty.)

Tämä dokumentti tutkii ainoastaan Raamatun omia sanoja viittaamalla jakeisiin ja niiden sisältämään sanomaan. Järjestön eräässä kirjassa opastetaan tunnistamaan oikea opetus ja se sen sanoihin voi yhtyä kuka hyvänsä Raamattua arvostava ihminen. Seuraavat sanat tulisi pitää mielessä jokaista opetusta arvioitaessa:

Ei voi olla kahta keskenään ristiriitaista totuutta. Jompikumpi on totta, mutta eivät molemmat. Vilpitön uskominen johonkin ja tuon uskon mukaan toimiminen ei tee uskomusta oikeaksi, jos se todellisuudessa on väärä. Miten suhtautuisit, jos sinulle esitettäisiin todisteet uskomuksesi virheellisyydestä? Sanokaamme esimerkiksi, että matkustat autolla ensimmäistä kertaa jonnekin. Sinulla on tiekartta, mutta et ole käyttänyt aikaa sen huolelliseen tutkimiseen. Joku on kertonut sinulle, mitä tietä sinun on ajettava. Sinä luotat häneen. Uskot vilpittömästi, että tie, jonka hän on neuvonut sinulle, on oikea. Miten suhtaudut, jos joku osoittaa sinulle tuon erehdyksen? Entä jos hän näyttää sinulle omasta kartastasi, että olet väärällä tiellä? Estäisikö ylpeys tai itsepäisyys sinua myöntämästä, että olet väärällä tiellä? Jos siis saat Raamattua tutkiessasi tietää olevasi väärällä uskonnollisella tiellä, ole halukas muuttamaan suuntaa. Vältä leveää tuhoon johtavaa tietä ja siirry elämään johtavalle tielle! (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 32, 33. Julkaisija: Jehovan todistajat. Korostukset lisätty.)

Jos olet todella pohtinut tämän kirjan aiempia lukuja ja miettinyt niissä esiintyviä raamatunpaikkoja, niin olet tutustunut Jumalan sanan perusopetuksiin. Mutta entäpä jos sen uskonnollisen järjestön opetukset, johon sinä kuulut, eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan opetuksen kanssa? Ratkaistavanasi on silloin tärkeä kysymys. Kysymys siitä, päätätkö hyväksyä Raamatun totuuden vai hylätä sen niiden oppien vuoksi, joita Raamattu ei tue. Ratkaisu on tietenkin omassa vallassasi. Mutta sinun tulisi harkita huolellisesti. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 188. Korostukset lisätty)

Kuva 1. Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia -vuosikirja, 1993, sivu 120

Olkoon saatteeksi tutkintaan myös Raamatun omat sanat. Älä usko mitään lukemaasi suoraan, vaan varmista kaikki lukemalla jakeet, joihin tekstissä viitataan.

• 1. Piet. 3:15: – vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
• Apt. 17:11: – Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
• Ef. 5:9, 10: – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä - (10.) ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;
• 1. Kor. 14:9: – Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.
• 1. Kor. 10:15: – Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.

1.3 Pimeydessä loistava valkeus – Jeesus

Vanha testamentti kertoo Jumalan valitusta kansasta, Israelista ja sen vaiheista ja ennustaa tulevasta Messiaasta. Uusi testamentti keskittyy Jeesukseen ja hänen työhonsä. Kristinuskon ja Vartiotornin hallintoelimen maaritelemät opit eroavat eniten juuri käsityksessä siitä, kuka Jeesus on. Kristinusko opettaa, että Jeesus on Jumala, joka ottaa uskovat kuoleman jälkeen luokseen taivaaseen, pyhyyteen ja kirkkauteen. Vartiotorni-seura taas kuvaa Jeesuksen Jehovan ensimmäisenä luomana olentona: arkkienkeli Mikaelina. Molemmat eivät voi olla oikeassa tulkinnoissaan Jeesuksesta. Jeesuksen persoonan tarkastelu on avain koko Raamattuun:

• Matt. 16:13, 14: – Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?". (14.) Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista."
• Matt. 16:15-17: – Hän sanoi heille: Kenenkä te sanotte minun olevan? (16.) Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". (17.) Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas (kreik. makarios) olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."

Yllä olevissa jakeissa esiintyvä kreikan makarios-sana, jonka UM kääntää onnellisuus-sanalla ja KR38 autuus-sanalla, viittaa tulevaisuuteen. Sanaa käytetään mm. jakeissa Ilm. 14:13, 19:9, 20:6, 22:7, 17. Vastaavaa verbiä makarismos, autuaaksi julistaminen, käytetään jakeissa Room. 4:6, 9, 15, joissa UM kääntää onnellisuus-sanalla ja KR38 kääntää vanhurskaus-sanalla. Kysymys Jeesuksesta siten äärimmäisen tärkeä jokaisen tulevaisuudelle. Uskoon Jeesukseen ja siihen kuka hän oikein on, kulminoituu koko pelastuksen toivo. Sana puhuu pojan tunnustamisesta: siksi joka hän on.

• Joh. 3:18: – Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
• Joh. 3:36: – Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä. (vrt. Hepr. 5:9; 2. Kor. 10:5; 1. Joh. 5:10, 11, 12, 13, 14, 15)
• Joh. 8:24: – Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.
• 1. Joh. 2:23: – Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
• 1. Kor. 3:11: – Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

1.4 Mistä Raamatussa puhutaan eniten?

Uuden testamentin sanomaa tutkiessa herää kysymys, onko todellakin Jeesus sen keskipiste vai viitataanko eniten esimerkiksi Jumalaan tai paratiisiin? Asian selvittämiseksi alla on esitetty pieni tilastollinen analyysin sanoista ja niiden esiintymisien lukumääristä. Aineistossa on keskitytty ainoastaan Uuden testamentin kirjoihin siksi, että ne kertovat Jeesuksen tarjoamasta liitosta kaikille ihmisille. Me kuulumme Uudessa liiton ihmisiin ja ainoa kirja, joka kertoo tästä Uuden liiton tärkeydestä on Uusi testamentti.

Seuraavassa ovat tulokset evankeliumien kaikista sanoista. Haussa käytettiin ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/texts/finnish/33,38/ UT.tar.gz:n tiedostoja 00_Mt, 01_Mk, 02_Lk ja 03_Jh. Aineiston analyysi osoitti, että ja-sana esiintyi eniten (4731/70091; 6.75 %), tämän jälkeen hän-sana (1610/70091; 2.30 %) ja seuraavaksi eniten esiintymiä oli on-sanalla (1210/70091; 1.73 %). Yksittäisten sanojen esiintymisten prosenttimäärät koko sanastosta olivat siis hyvin pienet. Prosentit on suhteutettu seuraavasti: jos ja-sana esiintyy eniten, 4731 kertaa, niin Jeesuksesta kertovia sanoja tähän suhteutettuna on 689/4731 × 100 % = 14.6 %. Analysointia varten rakennettin ohjelma, joka käytti Regular Expression -sääntöjä ja hash-taulukointia, joihin yksittäiset sanat talletettiin laskentaa varten.

      löydettyjä sanoja
      |   sanoja yhteensä
      |   |     prosentuaalisesti kaikista sanoista
      |   |     |      suhteutettuna ja-sanaan, joka esiintyi 4731 kertaa
      |   |     |      |
      689/70091 0.98%  15% krist|jeesu|messia|voidel|vapaht|lunast
      468/70091 0.67%  10% jeesus
      324/70091 0.46%   7% jumal
      314/70091 0.45%   7% isä
      313/70091 0.45%   7% lapsi  (opetuslapsi, "jumalan lapseksi" ...)
      232/70091 0.33%   5% ihmi
      197/70091 0.28%   4% usko
      164/70091 0.23% 3.5% taiv
      158/70091 0.23%   3% katu|paran|käänty
      152/70091 0.22%   3% tahd|tahto
      131/70091 0.19%   3% todist|saar|julis
      126/70091 0.18%   3% sana
      120/70091 0.17% 2.5% valtakun
      117/70091 0.17% 2.5% israel|juutal
      115/70091 0.16% 2.5% rukoil|^ano
       98/70091 0.14%   2% rakka|rakas
       80/70091 0.11%   2% vanhursk|autua|pyhi
       78/70091 0.11% 1.5% synti|synnit
       77/70091 0.11% 1.5% rukoil
       62/70091 0.09%   1% lanke|lange|kumar|palvo|palvelus
       53/70091 0.07%   1% "Jumalan valtakunta"
       48/70091 0.07%   1% henki
       36/70091 0.05%   1% pelast
       27/70091 0.04%   1% helvet|kiris|tulikiv|sammu
                          (ks. "hammasten kiristys" ja
                          "sammumattomaan tuleen")
       19/70091 0.03%   0% sielu
       11/70091 0.02%   0% helvet
        7/70091 0.01%   0% lunast|lunna
        1/70091 0.00%   0% paratii    

Seuraavassa on samat haut, mutta nyt koko Uuteen testamentiin kohdistettuna:

      löydettyjä sanoja
      |    sanoja yhteensä
      |    |     prosentuaalisesti kaikista sanoista
      |    |      |
      |    |      |
      1575/150658 1.05%  krist|jeesu|messia|voidel|vapaht|lunast
      1459/150658 0.97%  jumal
       625/150658 0.41%  usko
       557/150658 0.37%  jeesus
       512/150658 0.34%  isä
       437/150658 0.29%  ihmi
       405/150658 0.27%  todist|saar|julis
       366/150658 0.24%  rakka|rakas
       366/150658 0.24%  vanhursk|autua|pyhi
       323/150658 0.21%  tahd|tahto
       313/150658 0.21%  taiv
       290/150658 0.19%  sana
       276/150658 0.18%  israel|juutal
       224/150658 0.15%  lapsi
       222/150658 0.15%  rukoil|^ano
       197/150658 0.13%  synti|synnit
       194/150658 0.13%  katu|paran|käänty
       156/150658 0.10%  rukoil
       150/150658 0.10%  valtakun
       150/150658 0.10%  lanke|lange|kumar|palvo|palvelus
       148/150658 0.10%  henki
        73/150658 0.04%  "Jumalan valtakunta"
        55/150658 0.04%  sielu
        39/150658 0.03%  helvet|kiris|tulikiv|sammu
        22/150658 0.01%  lunast|lunna
        12/150658 0.01%  helvet
         3/150658 0.00%  paratii    

Jos Jeesus otettaisiin pois Uudesta testamentista, mitä jäisi jäljelle? Entä mitä Vanhasta testamentista jäisi jäljelle, jos Jeesuksesta kertovat profetiat, ennustukset, otettaisiin sieltä pois? Jeesus sanoi, että koko Vanha testamentti todistaa hänestä (Luuk. 24:27; Joh. 5:39; Apt. 7:52). Yllä olevan aineiston valossa Raamatun sanoma Uuden liiton ihmisille, avautuu vain, jos keskipisteenä on Jeesus ja hänen tutkimisensa.

1.5 Jehovan todistajat -järjestön jäsenen ja kristityn keskustelijan muistilista

Jehovan todistajat -järjestön jäsenen on hyvä tietää keskustelussa Jumalan persoonasta, että Kristinuskon mukaan Jeesus ei ole sama persoona kuin Raamatun Uuden testamentin Isä. Yhdistynyttä persoonaa Jeesus = Isä ei kristinuskossa ole milloinkaan opetettu. Järjestön hallintoelin on saattanut julkaisuissaan levittää epätarkkaa tietoa siitä, että kristityt uskoisivat Jeesuksen, Pyhän Hengen ja Isän oleva yksi ja sama persoona. Tämä käsitys on virheellinen. Kristinuskossa kukin on aina ollut oma yksilöllinen persoonansa. Kun Jeesus kuoli ristillä, ei voida sanoa "Jumalan kuolleen ristillä", kuten järjestön hallintoelin virheellisesti antaa ymmärtää kristinuskon opetuksista.

Kristinuskon mukaan Jeesus oli kokonainen ihminen maan päällä. Hän ei ollut maan päällä jotenkin puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen, jotenkin jumalihminen tai ainoastaan hurskas tavallinen ihminen. Hän oli 100 prosenttisesti ihminen ja 100 prosenttisesti Jumala. Nämä molemmat osat Jeesuksessa olivat täydellisesti sekoittuneena toisiinsa (Room. 1:1, 2, 3, 4). Kysymyksessä on sama, kuin sielun ja ruumiin olevan täydellinen sekoittuminen ihmisessä. Raamattu sanoo, että näitä kahta ihmisen ominaisuutta ei voi erottaa toisistaaan (Hepr. 4:12). Jeesus oli ihminen, Jumala lihaan tullut. Maan päällä Jeesus ihmisyydessään koki täysin samat asiat kuin muutkin ihmiset. Hän tunsi ja hän koko kiusauksia. Jeesus on jumaluuden puolesta Isän vertainen, mutta maan päällä eläessään ihmisyyden puolesta Isää vähempi.

Kristinuskon käsitystä Jumalasta voisi kansanomaisesti verrata perheeseen, jonka nimi on vaikkapa Virtanen. Siihen kuuluvat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kukin heistä on "Virtanen", mutta silti samanaikaisesti jokainen on oma yksilönsä. Tässä mielessä voidaan asia rinnastaa kuten sanontaan: Pekka on ihminen, Matti on ihminen ja Seppo on ihminen. Termejä "Jumala" ja "Jehova" voi käyttää kuten sukunimeä tai kuten termiä toisesta olomuodosta – erotuksena luoduista olomuodoista kuten ihmisistä, eläimistä ja enkeleistä. Nimitys Jehova ei ole kristinuskossa ainoastaan Isän nimi, vaan se on yhtä aikaa myös Jeesuksen nimi (Ilm. 19:11, 12, 13, 16; vrt. nimen ylistys Apt. 19:17 ja Ilm. 15:4). Siis ikäänkuin: Isä Jehova, Poika Jehova, tai Isä Jumala Kaikkivaltias, Poika Jumala Kaikkivaltias; samaan tapaan kuin perheestä sanottaisiin Matti Virtanen, Pekka Virtanen. Se miksi Kristinuskossa Jehova-sana ymmärretään näin, johtuu Uudessa testamentissa olevista Vanhan testamentin lainauksista, joissa "VT:n Jehova" lainataan suoraan samoin sanoin Jeesukseen. Jos Vanhan testamentin Jehovan sanoja sovelletaan yksi yhteen Jeesukseen, on Jeesuksesta siten myös käytettävä Jehovan nimeä. Jos asia tuntuu vieraalta tai monimutkaiselta, kannattaa yksinkertaisesti pitää mielessä "Virtasen perhe", niin asia on yksinkertaisempi ymmärtää. Ja kuitenkin, kuten raamattu julistaa, "Jumala on yksi" (5. Moos. 6:4, Room. 3:30). Tästä jumalallisesta ilmoituksessa on kyse. Loogisesti ajattelevan lukijan kannattaa pitää mieli avoinna ja pohtia mitä hänen mielestään tarkoittaa 1 × 1 × 1 × – ajatuskokeen tarkoitus on osoittaa, että Jumala ei ehkä kokonaisuudessaan sovellu ihmisten kesken vallitsevaan loogis-rationalistiseen ajattelutapaan.

Kristityn lukijan on hyvä tietää, että Jumalan nimen muoto Jehova, oikeammin JHVH-tetragrammi (2. Moos. 3:14: "Minä Olen"), Jumala ilmoitti vanhassa liitossa, lakiliitossa, Israelin kansalle. Tuon vanhan liiton aikana Jumala oli etäinen ja asui hänelle varatussa temppelisssä, jota saivat lähestyä ainoastaan erityiset siihen vihityt israelin sukunnan jäsenet: siihen vihitty pappisluokan jäsenet, leeviläiset. On tärkeää muistuttaa siitä, että arkeologiset ja alkuperäiset papyryskääröt kiistatta osoittavat JHVH-tetragrammin esiintyvän Vanhassa testamentissa. Lähes kaikissa tunnetuissa Raamatuissa tetragrammia ei ole säilytetty sen oikeassa kirjoitusasussaan. JHVH-tetragrammi tulisikin palauttaa takaisin yli 6800 kertaa Useisiin julkaistujen raamattujen Vanhan testamentin teksteihin.

Vanhan testamentin heprealainen JHVH-tetragrammi – kansanomaisesti Jahve tai Jehova ei kuitenkaan esiinny yhdessäkään kreikkalaisin, heprealaisin tai aramealaisin kirjaimin kirjoitettuna Uuden testamentin yli 5000:ssa tunnetuissa ja luetteloiduissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa tai papyrysfragmenteissa (ks. UM-tutkimus). Oikeaa on siten säilyttää kreikan Kyrios, herra-sana, kaikkialla sen jakeissa; mukaanlukien jakeet, jotka ovat Vanhan testamentin lainauksia Uudessa testamentissa. On virheellistä esittää, että Uudessa testamentissa lukisi tai esiintyisi Jehova-sana, koska todisteita tästä ei ole mistään maailman kolkasta löydetystä raamatun alkuperäistekstistä.

2.0 Onko Raamattu järjen vai uskon asia?

2.1 Lähestymistavat Raamattuun

Tavallinen ihminen voisi lukea Raamattua kuin mitä hyvänsä ihmisen kirjoittamaa kirjaa ja todeta, että ihmisten kirjoittamana se saattaa sisältää virheitä tai ristiriitaisuuksia eri kirjoittajien kynistä. Raamatun luotettavuutta voitaisin tarkastella kuten mitä hyvänsä historiallista teosta. Esimerkiksi Raamatussa esiintyvien historiallisten kertomusten, runojen ja sananlaskujen avulla ja muun tutkimuksen avulla voitaisiin ikäänkuin tehdä johtopäätöksiä siitä, miten kertomukset ovat kehittyneet, muuttuneet ja sulautuneet.

Ihmisjärki ei aina halua uskoa tai hyväksyä Raamatun ilmoitusta, sillä sen kertomukset saatavat olla tunnettujen luonnonlakien vastaisia tai kertomusten sanoma saattaa olla ristiriidassa lukijan omien eettisyyskäsitysten kanssa. Tavallinen ihminen saattaa pitää itsestäänselvänä totuutena joitakin moraalikysymyksiä ja elämänarvoja ja hänestä saattaa siksi tuntua oikeutetulta kysyä: "Miksi Jumala sallii kärsimyksen, jos Jumala on rakkaus?" Ongelmana tässä on se, että ihminen yrittää sovittaa Jumalaa omiin käsityksiinsä. "Jumala ei ole yksin rakkaus, vaan Jumala myös vihaa syntiä", vastauksesta kysyjä saattaa päätyä johtopääkseen, että hän ei halua tuntea kärsimystä aiheuttavaa Jumalaa. Nykyihminen ei halua listua minkään korkeamman jalan alle, sillä hän saattaa olla tottunut tekemään omat arvovalintansa ja päättämään omasta eleästään kuten parhaaksi katsoo. Tämä oikeus ihmisellä on ollut aikojen alusta asti. Synnin tekeminen ja ihmisten toisiaan vastaan tekemät rikokset olivat arkipäivää jo 2000 vuotta sitten Egyptissä. Auringon alla ei ole juuri tapahtunut muutoksia. Faaraot eivät uskoneen Israelin Jumalaan, vaikka ihmeitä tapahtui silmien edessä. Nykyihminen harvoin saa elinaikanaan mitään merkkiä Jumalan läsnäolosta, josta asian voisi henkilökohtaisesti todeta. Tarjolla ainoastaan usko korkeampaan olentoon raamatun status quo -ilmoituksessa.

Uskova lähimmäinen lähestyy Raamattua sydämen näkökulmasta ja ottaa sen ilmoittaman maailmankuvan ja sanoman totuutena. Uskova luottaa Raamatun ilmoitukseen ja ottaa vastaan Jumalalta niin hyvää kuin pahaakin (Job. 1:21, 2:10; 12. luku). Raamatun mukaan mitään ei koskaan tapahdu ilman Jumalan sitä sallimatta (Matt. 10:29).

Jobin kirjassa kerrotaan, miten Jumala salli vihollisen kiusata hurskasta miestä Jobia kaikilla elämän onnettomuuksilla. Job ei voinut ymmärtää, miksi hänelle tuotettiin kärsimystä, vaikka hän oli hurskas ja täysin syytön. Hän oli rukoillut Jumalaa koko elämänsä ajan ja vaeltanut siten kuin oli oikein. Jumala antoi viholliselle luvan iskeä Jobia kaikella, kunhan vain säästi hänen henkensä. Jobilta hävitettiin omaisuutta ja karjaa; hänen tyttärensä ja poikansa kuolivat. Job sai kivuliaita ja ylen tuskallisia paiseita, mutta kaikissa vaikeuksisssaan Job säilytti uskonsa ja Jumala siunasi häntä siitä lopulta kaksinkertaisesti. Job ei voinut tietää tapahtumista ja keskustelusta, joita hänestä käytiin taivaassa Jumalan ja vihollisen välillä (ks. myös 2. Aik. 18:20, 21, 22). Samoin on tunnustettava, että uskova, kuten Raamatun Job, ei voi ymmärtää kaikkia Jumalan teitä (Job. 37:23; Saarn. 3:11; Joh. 9:10). Kaikesta vastoinkäymisestä (Room. 5:4) huolimatta uskova riippuu Jumalassa kiinni. Uskovana oleminen ei tarkoita, että Jumala välttämättä tekee elämän yhtään sen helpommaksi.

Uskovalle Raamatun sanoma ei ole vain joidenkin ihmisten kirjoittamaa historiallista kirjallisuutta, vaan Jumalan sanasta sanaan tiettyjen henkilöiden kirjoitettavaksi annettua tekstiä. Tästä seuraa, että uskova pitää Raamattua kaikkien uskonnollisten oppien tarkastelemisen mittarina. Raamatun tutkiskelussa tulisikin pitää mielessä sen Jumalan ilmoitus: Jumala puhuu sinä ja jokainen sana, jonka Raamattu lausuu, on ehdotonta totuutta. Psalmin sanoin: "Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti" (Ps. 119:160). Raamatun ilmoittama Jumala on Kaikkivaltias eikä mikään ole hänelle mahdotonta (Job. 42:1; Matt. 19:26; Luuk. 1:37).

Kristitty uskova pitää Raamattua sellaisenaan kuin se on kirjoitettu, kirjaimellisesti, Jumalan sanana. Raamatun ristiriitaiset kohdat aukeavat usein, mutta ei aina, tutkimalla kaikkia samaa aihetta käsitteleviä kohtia. Kristitty uskova ei odota Raamatun olevan järkevä tai täysin ihmisen loogisen ajattelukyvyn ymmärrettävissä (Gal. 4:3, 9, 19; Kol. 2:8). Vaikeissa kohdissa Raamatun ilmoitus saattaa jäädä auki ja kenties avautua myöhemmin. Tälläisiä ovat esimerkiksi ennustukset, profetiat. Mitään tarvetta tai pakkoa selittää kaikki Raamatun jakeet, ei kristinuskossa keskimäärin esiinny. Jumalan tiet ovat paljon ihmisen teitä korkeammat, joten ymmärryksemme on rajallinen (Job. 11:7, 8, 37:23; Saarn. 3:11; Jes. 40:28, 55:7, 8; Room. 11:33). Vasta kun ihminen tunnistaa rajallisuutensa Jumalan edessä, hän voi heittäytyä siihen armoon, joka jokaiselle on luvattu viimeisenä päivänä (Apt. 26:18; Hepr. 9:26, 27, 28; 1. Joh. 1:7, 8, 9, 2:12; Ilm. 20:12).

On muistettava, että kristinusko-sanan alle luetaan koko joukko uskontokuntia ja uskonnollisia liikkeitä. Näiden keskinäiset eroavaisuudet ovat usein oppien painotustavoissa tai niiden ilmenemismuodoissa, kuten esimerkiksi joillekin ryhmille upotuskasteen katsotaan olevan pirskotuskastetta oikeampi. Eroavaisuuksia on myös siinä ovatko tapahtumat juhlallisia vai koruttomia ja onko toiminta pitkälle järjestäytynyttä vai vapaamuotoista; suurimuotoista, kattavaa vai pienimuotoista jne. Kristinusko ei ole yhtenäinen liike, vaan sen sisällä on useita teologisesti tai jopa dogmaattisesti eri tavalla Raamattuun suhtautuvia suuntia. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita liberaaliteologian, jota tämän dokumentin kirjoittaja itse ei lue alkuperäiseen kristillisyyteen, sillä se ei hyväksy koko Raamattua Jumalan ehdottomana sanana ja totuutena. Liberaaliteologian kannattaja saattaa esimerkiksi lausahtaa: "Paavalikin erehtyi", "Jeesusta tulee kuunnella enemmän kuin Paavalia", "Raamatun sanomaa on tulkittava modernisti nykyaikaan soveltaen, sillä yhteiskunta on muuttunut", "Paavalin tekstiä ja hänen sanomaansa on tutkittava eri tavalla kuin Matteuksen tekstiä ja hänen sanojaan" jne.

Tässä dokumentissa kristitty-sanalla tarkoitetaan yksittäisiä henkilöitä, Jeesuksen opetuslapsia, joille Jeesus luvannut sanassaa pelastukseen taivaaseen ja joiden ainoaksi opilliseksi ohjeena riittää Raamatun ilmoitus. Kristillisyys-sanalla tässä dokumentissa tarkoitetaan suuntauksia ja ryhmittymiä joiden pääopetuksena loistaa Jeesus Kristus, ja joiden opetuksen ainoaksi ohjeeksei riittää myös Raamattu.

Vartiotorniseura julkaisemassa kirjallisuudessaan raamatunkohtien käsittelyssä esiintyy usein järki- ja tunneperäisiä ilmauksia kuten: "kumpi vaihtoehdoista on järkevämpi" tai "ei ole mahdollista; eikö sinustakin tuntuisi; kumpi käännöksistä on sopusoinnussa; on johdonmukaista päätellä". Se, miten paljon Vartiotorniseura hengellinen johto, nk. hallintoelin, painottaa seurakuntalaisille järkevyyttä Raamatun tulkinnoissa, käy ilmi useista sen julkaisuista. Tunnetuin lienee järjestön yritys laskea kristinuskon uskon kiteytymä, opetus kolminaisuudesta, matemaattisesti kaavalla 1 + 1 + 1 = 3. Laskutoimituksen vastauksesta (3) on järjestö pyrkinyt kertomaan jäsenilleen, että yhteenlasku "osoittaa", kristinuskon opin Isästä, pojasta ja Pyhästä Hengestä mahdottomaksi, sillä "Jumala on yksi" (5. Moos. 6:4).

Kysymyksiä herättää, miksi järjestön kirjallisuudessa ylipäätään yritetään laskea Raamatun ilmoittamaa ääretöntä Jumala matemaattisesti? Raamatun mukaan ihmisjärki ei voi käsittää täysin Jumalaa (Job. 11:7, 8). Laskutoimitusten järjettömyyttä havainnollistaa toinen laskentatapa. Matematiikassa voidaan myös laskea myös: 1 × 1 × 1 = 1, jolloin tulos on aivan toinen. Vastaavasti matemaattisesti voidaan ääretön Jumala esittää vaikkapa kaavalla: ∞ + ∞ + ∞ = ∞; vastaus on edelleen ääretön. Matematiikan ja ihmisjärjen "loogisuuden" vankilasta olisi hedelmällisempää tutkia Jumalaa ja hänen olemustaan vain Raamatun omien sanojen kautta.

Järjestön julkaisemassa kirjallisuudessa harvoin esitetään luetteloja kaikista asiaan liittyvistä jakeista, joissa tarkasteltavana oleva aihe, esim. sana lunastus, esiintyisi. Ristiriitaisten jakeiden kohdalla taas järjestön kirjallisuus pyrkii saamaan lukijan päättelemään mikä näkökannoista on oikeampi ja enemmän sopusoinnussa. Sopusoinnun vaatimus on kuitenkin ongelmallinen, sillä mikäli jakeiden välillä näyttää olevan ristiriita, johon ei löydy tyydyttävää selitystä, on ihmisjärjen – tai mikään instituution tai järjestön – mahdotonta vaatia lukijaa päättelemään "kumpi jakeista on sopusoinnussa". Ainoa mahdollisuus on tutkia kaikkia asiaan liittyviä jakeita lisätietoja varten. Varmuutta ei jonkin vaikean jakeen kohdalla kenties voida lainkaan saavuttaa. Otetaan kuuluisa esimerkki: Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8), mutta Jumala on samalla valmis aina ja iankaikkisesti rankaisemaan tottelemattomia viimeisien päivien tapahtumista (Ilm. 14:9, 10, 11, 12, 13). Onko kysessä sovittamaton ristiriita? Mustavalkoisesti katsottuna näin saattaisi olla. Toisaalta taas jokainen ymmärtää, että teoilla on seurauksensa. Vanhemmat voivat rakastaa ja olla pitkämielisiä lastansa kohtaan, mutta rakkaus ei tarkoita "rikollisten tekojen hyväksymistä" tai "pääsemistä kuin koira veräjästä" ilman rangaistuksia. Teon tekeminen vaivihkaa, toisilta salassa, tai oikeusjärjestelmän harmaalla alueella ei valitettavasti anna vapauttavaa tuomiota Jumalan silmissä. Moraaliseen vääryyteen ei tarvita yhteikunnan lain kirjaimen tulkisemista; näistä teista joutuu kuitenkin vastuuseen ajan tuolla puolen (Ilm. 20:12).

Vartiotorniseura ts. järjestön hallintoelimen, julkaisemasta kirjallisuudesta nousee esiin raamatunselitystapa, jossa asiat pyritään selittämään aukottomaksi, toisiaan loogisesti seuraavaksi jatkumoksi. Käsiteltyjä asioita harvoin jätetään avoimeksi. Ongelmana tässä lähestymistavassa voidaan nähdä se, että ihmisjärjellä pyritään selittämään äärettömän (Jes. 55:8, 9) ja Kaikkivaltiaan Jumalan aikeet. On hyvä pitää mielessä, että Raamattua ei ole tarkoitettu aukottomaksi loogiseksi kirjaksi, vaan sen tarkoitus on toimia ensisijaisesti hengellisenä valona kohti pelastuksen polkua.

Jonkin liikkeen, kirkon tai järjestön ts. ihmisjärjen, kehittelemä loogisuuden ja aukottomuuden verkko ei ole välttämättä sama kuin Jumalan ilmoittama totuus. Tässä onkin suurin koetuskivi koko Raamatun tutkiskelemiseen; uskommeko Raamatun ilmoituksen vai yrittääkö jokin liike, kirkko tai järjestö "selittää pois" Raamatun hankalat kohdat? On mahdollista lakaista maton alle omaan moraaliin, uskomuksiin tai johonkin oppiin sopimattomat jakeet, mutta Raamatun oma ilmoitus ei kuitenkaan väisty ja jakeet ovat edelleen olemassa.

2.2 Järki ja Raamattu

Lujan uskon perustus on yksin ja ainoastaan Raamatun opetus. Jotkin opit ovat ihmisoppeja, jotka eivät perustu Raamattuun, jolloin niiden noudattaminen on lähinnä omantunnon asia ja jokaisen henkilökohtaisesti päätettävissä. Esimerkiksi lihan syöminen on jokaisen henkilökohtaisesti valittavissa. Olisi väärin ja Raamatun vastaista väittää, että "Raamattu sanoo" lihan syömisen olevan syntiä. Väite on helposti Raamatun sanoin torjuttavissa lukemalla jakeet Matt. 15:11-21; Room. 14:2, 3, 14, 15-21; Kol. 2:16; 1. Kor. 10:23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31; 1. Tim. 3:1, 2, 3, 4. Samoin väitteet, että nimipäivien, syntymäpäivien, juhlapyhien vietto, kuten esim. joulu, olisivat Raamatun vastaisia, ovat helppo todistaa vääräksi tutkimalla jakeita Apt. 17:25; Room. 14:5, 6; Kol. 2:16, 20. Jos henkilö uskoo Raamatun olevan kaiken opin arvostelun peruste, ovat Paavalin sanat Roomalaiskirjeessä päivien viettämisestä hyvin kirkkaat ja selvät: "kaikki päivät yhtä hyvinä". Mikään päivä vuodesta ei näiden sanojen valossa ole toista suurempi, pienempi, huonompi, pyhempi tai epäpyhempi kuin toinen. Päivät ovat todellakin keskenään Raamatun sanoin "yhtä hyviä".

Aina henkilön tai kirjallisuuden ilmoittaman "Raamattu sanoo, Raamattu opettaa" -kannan kohdalla, onkin tärkeää tutkia, mitkä opetukset ovat todella Raamatun omasta sanasta lähtöisin ja mitkä ovat vain ihmiskäskyjä, jotka on saatettu "sopusointuun" joidenkin Raamatun ulkopuolisten opinkappaleiden näkemysten kanssa. Ratkaisevaa onkin ymmärtää, että Raamattu ei lausu ohjetta kaikista asioista. Näissä tapauksissa ihmisen omatunto ja rukoileminen on ainut keino päättää siitä, mikä on asiassa oikein. Kun Raamattu jättää maitsematta asian, tai siellä ei esiinny jotain sanaa, se ei automaattisesti tee ko. asiasta epäraamatullista. Esimerkiksi on virheellistä päätellä, että jos Raamattu ei mainitse auto-sanaa (vrt. USAn mennoniitit-yhdyskynta), on auton käyttö Raamatun vastaista (tai pakanallista alkuperää, koska pakanat keksivät pyörän) – oikeammin on päätellä, että ohjeita auton käytöstä ei ole annettu. Auto vastaan Raamattu -keskustelua on mahdoton käydä, sillä kukaan ei voi vedota mihinkään jakeeseen suoraan, jossa asiasta mainittaisiin.

Mieti hetki edellistä kappaletta. Tiedätkö, että missään alkuperäisessä käsikirjoituksessa ei esiinny Jehova-sanaa ts. yhteenliitettyjä kirjaimia "J" "E" "H" "O" "V" "A" heprean, aramean tai kreikan kielellä kirjoitettuna. Olisiko Jehova-sana tämän valossa Raamatun vastainen? Ei varmaankaan. Entä mitä voidaan sanoa kolminaisuus-sanasta? Aivan. Mikään yksittäinen sana tai uusien sanojen käyttöön ottaminen ei niitä Raamatun vastaiseksi. Kysymys on enemmän siitä mitä sanoilla, kuten Jehova tai kolminaisuus, tarkoitetaan. Jos Jehova sanalla tarkoitetaan Profeetta Jeremiasta, niin sellainen väite on Raamatun ilmoituksen vastainen. Samoin tulee tutkia oppia kolminaisuudesta>; ts. sanan sisältöä.

2.3 Pakanallisuus ja Raamattu

Uskonnollisissa piireissä saattaa toisinaan olla vallalla käsitys asioiden pakanallisuudesta; siitä, että asiat yhdistetään niiden alkuperään. Esimerkiksi saatetaan väittää, että jos henkilö käyttää pakanallista alkuperää olevaa esinettä tai osallistuu juhlaan, jolla on pakanalliset juuret, niin hän toimi Jumalan tahdon vastaisesti. Jos ihminen uskoo tämän lähestymistavan, niin vastaavalla logiikalla hänet voidaan saada karttamaan mitä hyvänsä, sillä lähes kaikkien asioiden ja esineiden alkuperä on jossakin. Monissa tapauksissa tuntemamme esineiden, päivien ja tapojen alkuperä on ajoissa ennen Jeesuksen syntymää tai Juutalaisen kulttuurin ulkopuolella.

Mitä ymmärrämme sanalla pakanallisuus? Koruja käytettiin Egyptin hovissa ja muissa kulttuureissa jo kauan sitten. Vihkisormus on ehkä tunnetuin länsimaalaisten ja useiden Raamattuun perustuvien uskontokuntien käyttämä koru. Yhdeltä kannalta katsottuna se on rengas, jonka voidaan katsoa symbolisoivan elämän jatkumoa ja katkeamatonta kiertoa. Sormus kiertää aina takaisin alkuun, mikä voidaan katsoa symbolisoivan uudestisyntymisen loputonta ketjua, inkarnaatiota, ei-länsimaalaisissa kulttuureissa. Toiselta kannalta Raamatussa mainitaan sormus jakeessa Luuk. 15:22, missä Isä ottaessaan vastaan tuhlaajapojan, asetti hänen sormeensa sormuksen. Mikäli kuvittelemme Raamatun olevan ehdoton kokoelma lakeja, erehdymme. Raamattu mainitsee sormuksen, mutta se ei mainitse ohjetta muista koruista. Tulisiko siis muiden korujen käyttö kieltää tämän perusteella? Kuka tekee auktorisoidun päätöksen siitä mikä esine tai asia olisi "pakanallinen" ja sen mukaan ihmiseltä kielletty? Kuka on se henkilö tai organisaatio maan päällä, joka uskaltaa sanoa Jumalan totuutena, että Jumalan mielisuosio tulee "tästä" ja että Jumalan viha tulee ihmisten päälle "tuosta"?

Korujen käytöstä ei Raamatussa anneta ohjeita, kuten ei monen muunkaan esineen käytöstä. Hajuveden käytöstä, tukan värjäyksestä, huulipunasta, meikkaamisesta, tanssimuksiikista, radion kuuntelusta, TV:n kaselusta, – suuresta osasta ihmiselämää, ei anneta ohjeita. Raamattu ei ole ohjekokoelma, jonka mukaan ihmiselämä täydellisesti voitaisiin järjestää. Raamattu mainitsee joitakin ihmiselämään liittyviä asioita – periaatteita – mutta ei yksityiskohtaisesti erittele ihmiselämän järjestämistä. Jos tarkkaan luemme tuhlaajapojan jakeen Luuk. 15:22, niin jae ei itse asiassa anna ohjetta sormuksen käytöstä. Kertomuksessa Isä otti vastaan pojan ja pani hänen sormeensa sormuksen. Jos ajattelemme, että kyseessä olisi ollut ohje, niin silloinhan jokaisen Isän tulisi varustaa hairahtunut poika kotiin tullessaan sormuksella. Tämä ei varmaankaan ollut Jeesuksen kertomuksen ydin, eikä hänen tarkoituksena ollut antaa "ohjetta" sormuksen käytöstä. Yritys tulkita kaikkea Raamatun jakeita ohjeiksi johtaa väistämättä harhaan ja estää näkemästä Raamatun ensisijaista tehtävää, joka on hengellinen. Raamtun tarkoituksena on osoittaa tie pelastukseen Kaikkivaltiaan Jumalan luokse.

Ihmiset usein unohtavat pysähtyä ja kysyä: "Näytä jae, jossa asiasta on annettu ohje. Näytä jae missä asia on kielletty". Niissä tapauksissa, joissa selviä jakeita ei asian tiimoilta löydy, on joku joku ihminen saattanut johtaa periaatteet Raamatusta. Johdettujen periaatteiden suhteen on oltava hyvin tarkkana, koska ne eivät perustu suoraan jakeiden sanoihin, vaan jonkin henkilön näkemykseen siitä, mitä jakeet kertovat ja minkälainen yhteenveto niistä voidaan tehdä. Kyseessä ovat siis ihmiskäskyt, eivät Raamatun oma ilmoitus.

2.4 Kuka määrittelee pakanallisuuden?

Pakanallisuus-käsitteen käyttöönottaminen uskonnollisessa yhteisössä johtaa väistämättä kysymykseen: "kuka määrittelee miten yksilön tulee toimia?" Raamattu sanoo, että Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle itsenäisen valinnan (3. Moos. 26:3; Joh. 7:17; 1. Tim. 2:4; ks. jakeiden jos- ja tahtoo-sanat). Raamatun mukaan ihmisen tulee rukoilla ja Jumala ohjaa (Matt. 6:25, 10:29; Luuk. 12:28, 29, 31) ja Jumala antaa neuvoja ihmisen toimintaan (1. Kor. 7:17). Raamatun mukaan jokaisen ihmisen tulisi siis pyytää henkilökohtaista ohjausta suoraan Jumalalta itseltään rukouksessa. Tässä ei ole mukana välikäsiä Jumalan ja ihmisen välillä.

Jeesuksen aikana erityinen ryhmä, fariseukset ja kirjanoppineet, vaativat kansaa toimimaan tiettyjen moraalisääntöjen, pyhityssääntöjen ja lakien mukaan. He korottautuivat Vanhan testamentin kirjoitusten ainooiksi oikeiksi tulkitsijoiksi. Tämä auktoriteetteihin perustunut Juutalaisten usko tai pelko harhaan menemisestä tai omien kykyjen riittämättömyydestä, esti ihmisiä huomaamasta, että vain kirjoitukset olivat ainoa ylin auktoriteetti. Sitä asemaa ei voi ottaa kukaan ihminen, ei mikään organisaatio, kirkkokunta tai järjestö.

Raamattu lausuu kantansa pakanallisuuteen, mutta aivan toisin kuin auktoriteettiin ja asemaan perustuvaa valtaa käyttävät ihmiset toivovat. Päinvastoin kuin voisi kuvitella, Raamattu sallii kaikkien esineiden käyttämisen ja osallistumisen kaikkeen mitä joku voisi sanoa pakanalliseksi. Miksi Raamattu tekee näin? Kyse on samasta asiasta kuin missä Jeesus nimitti fariseuksia ulkokultaisiksi ja tyhjiksi Jumalan silmissä (Matt. 23:27; Luuk. 11:39, 12:1). Mikään maallinen ei voi saastuttaa ihmistä, ei mikään esine, ei mikään tapa, ei mikään juhla (Matt. 15:11). Jumala ei kerta kaikkiaan katso siihen miten asiat ovat maallisesti. Esineet on joku tehnyt, ne ruostuvat, ja tulevat maaksi jälleen. Mikään ihmisteoin aikaan saatu ei ole pysyvää. Sen sijaan jos henkilön teot eivät ole tehty vilpittömän sydämen tilassa, ei niillä ole mitään arvoa (Matt. 6:3, 15:8). Jonkin asian, päivän, juhlan tai esineen nimittäminen pakanalliseksi on siten vain nimitys maalliselle asialle. Ihmisten pelotteleminen pakanallisuudella on kuin farisealaisuuden uusi nousu: "Älä tee sitä, se on epäpyhää". Paavali kertoi selkeästi, että kaikki, aivan kaikki, on ihmiselle puhdasta ja pyhää itsessään, kunhan hänen omatuntunsa on asian kohdalla puhdas (Apt. 15:9; vrt. vastuu jakeessa Luuk. 12:2, 3).

• 1. Tim. 4:1: – Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
• 1. Tim. 4:2: – valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
• 1. Tim. 4:3: – ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
• 1. Tim. 4:4: – Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
• 1. Tim. 4:5: – sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

Siitä, että jokaisella ihmisellä on omatunto, luonnollisesti seuraa, että jokaisella ihmisellä on erilainen omatunto. Toinen uskoo asian pyhäksi, toinen pitää sitä epäpyhänä. Ei ole olemassa yhteistä omatuntoa, joka olisi kaikille sama.

Tämä on kenties suurin ristiriita minkä ihminen kokee painiskellessaan asian kanssa. "Eikö kaikkien tulisi uskoa samoin?" -huudahdus saattaa karata ihmisen huulilta ihmetyksenä siihen sekasortoon, johon hän näkisi päättelyn johtavan. On muistettava, että "sama usko" on eri asia kuin "samat teot". Meillä on yksi ja sama uskon kohde, Jeesus Kristus, mutta se miten jokainen häntä palvelee omatuntonsa kautta on erilainen. Jeesus ei tullut kloonaamaan ihmisiä, tekemään heistä robotteja, kertomaan miten kaikki marssisivat samassa järjestyksessä, samassa jonossa ja samassa tahdissa hänen luokseen. Me ihmiset emme yksinkertaisesti voi vaatia toisiltamme samanmukaisuutta ja täydellistä yhtenäisyyttä omatuntoomme liittyvissä asioissa. Kuunteleeko seinäsi takana joku raskata heavy-musiikkia? Entä pukeutuuko naapurin Liisa punk-tyyliin niitteihin ja violetteihin hiuksiin super-hiuslakalla kiinitettynä? Tanssiiko joku henkilö intohimoisesti joka viikonloppu tassilavalla? Älä huoli, aatamin asussa me kaikki olemme Jumalan edessä samanarvoisia; karista ennakkaluulot ja valmistaudu shokkiin jo ajoissa: Jumalan lähettiläitä kristyttyjen keskuudessa jokaiselle elämänalueelle. Se naapurin Liisa saattakin olla moottoripyöräjengin evankelista, joka vie sanaa eteenpäin. Yllä olevan Paavalin kirje Tiitukselle -sanat tekee selväksi, että kukaan ihminen ei voi toimia toisen ihmisen omanatuntona. Jokainen ihminen itse voi voi ratkaista miten hän suhtautuu omiin asioihin. Vaikean päätöksen edessä ihmisen on tutkittava, pohdittava, rukoiltava, kyseltävä – mitään automaattista keinoa ei ole olemassa. On helpottavaa jättää huolehtiminen muista kanssaihmisistä Jumalan käsiin, sillä hän kuitenkin tuntee omansa (2. Tim. 2:19).

Tämän asian huomaaminen tuo itse asiassa ihmiselle rauhan, sillä hän oivaltaa, että hänen ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, miten jokin kirkko, seurakunta tai järjestö väittää asian tilan olevan. Henkilö voi keskustella rukouksessa Jumalan kanssa ja saa sydämeensä rauhan. Aidan toiselta puolelta uskonnolliset yhteisöt tietenkin pyrkivät määrittelemään, että henkilö ei toimi "raamatullisesti". Jonkin seurakunnan ohjeena saattaa olla "jos poltat tupakkaa, et toimi Raamatun mukaan", mutta tähän voisi vastata, että "missä Raamatussa Jumala on kieltänyt tupakanpolton?". Sellaisen jakeen puuttuessa, on todettava, että kysymyksessä on jonkun yhteisön tulkinta, joka on johtanut sääntöön "tupakanpoltto on kiellettyä". Useita samankaltaisia ihmiskäskyjä pyritään nostamaan ihmisten harteille tiukan kontrolloiduissa uskonnollisissa yhteisöissä. Oltiimpa asiasta mitä mieltä tahansa, tupanpoltto tai savuttomuus eivät kummassakaan tapauksessa vaikuta ihmisen pelastumiseen. Tanssia ja tupakanpolttoa harrastavat ovat yhtäläisesti tervetulleita Jumalan helmaan.

Pitäessään mielessään, että Raamattu on ensisijaisesti hengellinen kirja – uskoon ja pelastukseen johtava kirja – eikä kokoelma ihmiselon ohjeita, monet väärinkäsitykset elämän järjestämisestä "raamatunmukaisesti" on helppo tunnistaa vain modernisoiduiksi farisealaisiksi käskyiksi.

2.5 Kuka määrittelee mikä on omantunnon mukaista?

On helppoa antautua toisten ohjailtavaksi etsiessään ohjeita. Tästä suunnasta Raamatun fariseukset kuitenkin olivat varoittavana esimerkkinä.

• Luuk. 11:52: – Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.

Farisealaiset, he pelottelivat ihmisiä, syyllistivät ja saivat heidän tuntemaan huonoa omatuntoa, koska ihmiset uskoivat, että he määrittelivät heidän omatuntonsa. Ihmiset hakivat hyväksyntää fariseuksilta, vaikka heidän olisi tullut kääntyä pois heistä ja tutkia omaa uskoaan ja omaa sydäntään ja rakentaa sisimmässään vahvaa uskoa. Jumala lupasi, että ihminen ei uudessa liitossa, Jeesuksen tekemässä armon liitossa, tarvitse fariseuksia kertomaan hänelle miten hänen tulee toimia. Uudessa liitossa ihmisen omatunto – kyky erottaa oikea ja väärä toisistaan – asetettiin jokaisen sydämeen (Room. 2:15). Jos ihminen luovuttaa tämän omantunnon toisen käsiin, käy kuten Jeesus ennusti (Luuk. 8:12).

Auktoriteettien ongelmaan törmäsivät myös apostolit yrittäessään kitkeä ihmisistä pois syvään juurtunutta farisealaista käsitystä vanhan liiton oppien kunnioittamisesta myös uudessa liitossa (Apt. 15:10). Seurakunta riiteli myöhemminkin siitä kuka oli auktoriteetti; kenen opetuksen mukaan tuli toimia (1. Kor. 1:11, 12, 13, 14, 15, 16, 17). Ihmisillä on vahva taipumus katsoa johonkin johtajaan, jota he pitivät mielessään viisaampana kuin itseään. Jeesuksen aikanakin ihmiset erehtyivät uskomaan, että rabbit tiesivät paremmin ja kertoivat heille totuuden ja oikean tavan elää. Tämä oli vanhan liiton tapa, mutta asiat ovat toisin Jeesuksen uudessa liitossa. Omantunnon päätöstä ei voi kertoa kukaan auktoriteetti, ei mikään järjestö, vaan ainoastaan ihminen itse.

2.6 Uusi liitto ja ihmisen henkilökohtainen suhde Jumalaan

Raamattu puhuu jokaiselle #URL<http://raamattu.cante.net/jt/oppi/liitot><uuden liiton ihmiselle> henkilökohtaisesti ja jokainen voi keskustella Jumalan kanssa rukouksessa. Tämä on kaikkein suurin ero vanhaan liittoon, jossa aikaisemmin Jumalaa sai lähestyä vain hänen siihen nimittämänsä henkilöt. Jeesuksen uudessa liitossa taas Jumala lähestyy ihmistä henkilökohtaisesti. Meille on annettu hyvin henkilökohtainen suhde, josta läheinen nimi Isä kertoo. Olemme perheen asemassa, voimme kutsua Isää, kuten lapset kutsuvat. Meidän ei tarvitse käyttää etäistä Jehova-nimeä, kuten lapsetkaan eivät kutsu perheen päätä Matti-nimellä tai kauniimpaa puolisoa Seija-nimellä. Lapset käyttävät sanoja "Äiti" ja "Isä" ensimmäisistä vuosistaan lähtien – erisnimiä, joita ei voi henkilökohtaisesti käyttää kukaan muu kuin perheenjäsen. Samoin on uuden liiton kanssa. Jumala ei enää ole etäinen kenellekään. Vanhan liiton muodollisen Jehova-nimen tilalle on tullut "Herrani" (Jeesus) ja Isä.

Raamatun uuden liiton sopimus, jonka Jeesus allekirjoitti verellään, ei ole vanhan liiton lakikokoelma (Hepr. 7:18, 19) määräyksineen, vaan aivan jotain muuta. Paavali kieltää voimakkaasti pystyttämästä omaa vanhurskautta (Room. 10:3). Omavanhurskaus, siis omilla teoilla aikaan saatu pelastautuminen (Joh. 6:63), ei yhtään hyödytä ihmistä Jumalan palvonnassa. Mistään ohjeista ja niiden noudattamisesta ei ole mitään hyötyä, sillä Jumala ei katso tietoisesti tehtyyn tekoon (Matt. 6:3), kuten fariseusten ulkokultaisuuteen (Matt. 6:2, 5, 6, 16, 23:27, 28; ks. Matt. 5:20). Erityisesti tulee kavahtaa tekoihin keskittyvää ulkokultaista toimintaa (Luuk. 12:1). Jumalaa ei voi palvoa ihmisteoilla (Apt. 17:25), vaan sydämen muutoksella (Matt. 6:3, 15:7, 8, 9; 1. Kor. 13:3), joka on kaikkien teon käskyjen yläpuolella (Matt. 23:23).

2.7 Raamatun käsittelemät asiat ja ohjeet ovat hengellisiä

Raamattu ei käsittele eikä anna vastausta kaikkeen sosiaaliseen toimintaan ja ihmiselämän muuttuneisiin olosuhteisiin. Raamatun sanoma on ensi sijassa hengellinen, ei materialistinen. Etsitkö Raamatusta ohjeita miten saat perhe-elämääsi harmoniaan? Valitettavasti Raamattua ei ole tarkoitettu täsmälleen sitä varten. Saatat löytää joitakin jakeita, joissa asioista mainitaan, mutta yleispäteväksi ohjekirjaksi perheen kaitsemiseen sitä ei ole tarkoitettu. Perhe, ihmiselämä yleensä, on liian monimuotoinen, jotta kaikkeen olisi olemassa ohjeet. Raamattu puhuu sydämen muutoksesta. Ihminen kyllä voi yrittää elää sääntöjen mukaan, mutta jos hän ei muutu sisäisesti, vaikutus on yleensä väliaikainen ja mahdollisesti ulkoisesta paineesta johtuvan pakon alaista. Kun ihminen on uskossa, Jumala muuttaa hänet sisäisesti, eikä hän tarvitse sääntöjä kertomaan miten toimia. Rakkaus saa hänet toimimaan ystävällisesti toisia ihmisiä kohtaan. Ihminen tietää sydämen muutoksen jälkeen mikä on oikein ja mikä on väärin. Jeesuksen vertaus toisen posken kääntämisestä kertoo siitä, miten rakkaus voittaa kaiken (Matt. 5:39, 40, 41, 42, 43, 44).

Raamatun sanan tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luokse pelastukseen. Vasta uskoon tullessa ihminen alkaa ymmärtää sydämellään, miten hän parhaiten asettuu ympäröivään maailmaan Jumalan kunniaksi ja loistavaksi lampuksi (Luuk. 8:16, 11:32, 33, 34, 35, 36; Ilm. 2:5).

Raamatun opetusta tutkiessa ihmisten on vaikea irrottautua logiikan vaatimuksesta, koska ihmisillä on taipumus mieluummin ymmärtää asiat järjellä. Uskovan taas ei tulisi kyseenalaistaa Jumalan pyhää sanaa, koska Jumalan sana on ehdotonta totuutta. Jumala on aina oikeassa. Ihmisellä ei ole mitään, millä voisi puolustaa itseään Jumalan sanaa vastaan. Jobin, joka vanhurskaana luuli voivansa kiivailla Jumalaa vastaan, Jumala osoitti arvottomaksi arvostelemaan hänen päätöksiään (38. luvusta eteenpäin; Snl. 21:30).

Asiat, joita Raamatussa esitetään, eivät avaudu järjellä (2. Kor. 10:5; 1. Kor. 2:13). Järki ja viisaus, josta alla oleva katkelma kertoo, eivät tuoneet ihmisiä lähemmäksi ymmärtämistä 2000 vuotta sitten. Raamatun sanoma ja sen keskipiste – ilmoitus Jeesuksesta – on otettava vastaan hengessä, uskon mielentilassa, jotta Raamattu avautuisi lukijalle. Alla oleva katkelma on Vanhan kirkkoraamatun painoksesta 1938, jossa käytetään risti-sanaa (UM; paalu). On muistettava, että risti/paalu-teema ei ole merkityksellinen, sillä on samantekevää miten Jeesus kuoli; paalussa, ristillä, mestattuna, vankilassa tms. Raamatun tärkeä sanoma on että, hän kuoli meidän jokaisen ihmisen, sekä menneiden että tulevien, syntien tähden.

• 1. Kor. 1:17: – Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
• 1. Kor. 1:18: – Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
• 1. Kor. 1:19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi."
• 1. Kor. 1:20: – Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
• 1. Kor. 1:21: – Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, (ks. Joh. 12:47; 1. Tim. 1:15; 2. Tim. 1:9, 10)
• 1. Kor. 1:22: – koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
• 1. Kor. 1:23: – me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
• 1. Kor. 1:24: – mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Tavallinen ihminen, joka ei ole vielä uskova, törmää jatkuvasti näennäisiin ristiriitaisuuksiin ja kohtiin, joita hän ei mielestään ymmärrä. Tämä on tavallista, sillä Raamatun mukaan vain Hengessä ja uskossa voi ymmärtää Raamatun jakeiden sanomaa:

• Room. 8:5: – Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
• 1. Kor. 2:14: – Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
• Ef. 1:17: – anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
• Ef. 1:18: – ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään

Kuka sitten voi ymmärtää Raamattua? On lohdullista tietää, että ahkeraan Raamatun lukemiseen kätkeytyy väkevä Jumalan sanan voima. Hän kertoo Raamatun jakeiden kautta jokaiselle etsivälle sanoman, jota on julistettu jo 2000 vuotta. Raamatun säännöllinen lukeminen on erittäin tärkeää, sillä siinä Jumala ja Pyhä Henki puhuvat jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisesti:

• Jes. 48:17: – Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.
• Joh. 6:45: – Profeetoissa on kirjoitettuna: Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
• Room. 10:17: – Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
• 1. Kor. 2:12: – Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
• 1. Kor. 2:13: – ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.

Pohdi hetki suhdettasi uskoon ja järkeen. Jos mies- tai naisystäväsi kertoo sinulle vilpittömästi, että hän rakastaa sinua. Uskotko sen? Entä jos alat pohtimaan sitä järjellisesti? Voitko järjellisesti todistaa jonkin henkilön sydämen rakkauden? Voitko sanoa henkilöstä, joka ei kykene liikkumaan, ei puhumaan, että hän ei sydämessään rakasta? Onko järki rajallinen antamaan vastauksia? Entä miten suhtaudut Raamatun jakeisiin; tutki minkälaisia ennakko-odotuksia tai ennakkokäsityksiä sinulla voisi olla, jotka estäisivät Sanaa tavoittamasta sinua.

3.0 Raamatun lukemisen ja tulkinnan perussäännöt

Lyhyesti: käytä vain Raamattua.

Lukijaa kehoitetan tutkimaan Raamattua mahdollisimman paljon, sillä se antaa vastaukset moniin kysymyksiin. Oikean opetuksen voi oppia tuntemaan vain jakeen Matt. 22:29 sanoin: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia".

3.1 Käytä sanatarkkaa Raamattua

Tutustu sivulla <http://raamattu.cante.net> "Raamatun lukemisen ja tulkinnan säännöt" mainittuihin tai vastaaviin ehdotuksiin ennen Raamatun tutkiskelua. Jos tutkit asioita yhdessä muiden kanssa, on tärkeää päästä lähestymistavoista yhteisymmärrykseen, jotta olisi mahdollista tutkia jakeita yhteiseltä pohjalta. Raamatun lukeminen yhdessä on ongelmallista, mikäli toinen tulkitsee kohdan kuvaannollisesti ja toinen kirjaimellisesti.

Valitse tutkiskeluun mahdollisimman tarkka sanasta sanaan raamatunkäännös. Vain tarkan Raamatun kautta on mahdollista päästä lähimmäksi Jumalan alkuperäistä ilmoitusta. Esimerkiksi vuoden 1938 Kirkkoraamattu on suositeltava lähde suomalaiselle lukijalle, sillä se seuraa hyvin tarkasti Uuden testamentin kreikan tekstejä. Muita tarkkoja suomenkielisiä Raamattuja ovat vanha Agricolan Biblia ja Uuras Saarnivaaran toimittama Jumalan kansan Raamattu, joka on lähinnä KR38:n virheitä korjaava käännös.

Jos olet kielitaitoinen, voit ottaa lisäksi rinnalle kansainvälisesti toimitetun Novum 1-5 -kirjasarjan (kreikka-suomi) lukeaksesi miten jakeet ovat tarkasti ilmaistu Uuden testamentin kreikan alkuperäiskielessä. Verkossa Heprea-kreikka-englanti alkuperäiset tekstit löytyvät sivulta <http://www.blueletterbible.com>. Painamalla jakeen kohdalla nappia [C] voit nähdä alkuperäisen tekstin.

Epätarkempia Raamattuja ovat vuoden 1992 Kirkkoraamattu ja Raamattu nykysuomeksi. Nämä soveltuvat lähinnä Raamattuun tutustumiseksi ensikertalaiselle, jos muiden sanatarkempien käännösten teksti saattaa aluksi tuntua liian koukeroiselta. Valitettavasti KR92:n ym. vastaavien vapaiden käännösten teksti ei sovellu tarkkaan opillisten kohtien tarkasteluun, koska niiden käänösperiaatteena ei ole ollut pitäytyminen sanasta sanaan. Tarkka sanasta sanaan käännös tuo tekstiin koukeroisuutta, mutta samalla lukija voi olla varma, että hän lukee tekstiä, joka on mahdollisimman lähinnä Jumalan ilmoitusta. Lukijan ei tule pelästyä näitä hieman hankalasti luettavia käännöksiä, vaan rohkeasti tutustua teoksiin. Mielessä tulee kuitenkin pitää, että opillisia tarkasteluja ei tulisi suorittaa heikon ja tai mahdollisesti vapaamuotoisen käännöksen kanssa.

3.2 Käytä vain Raamattua

Älä tukeudu muihin selitysteoksiin tai oppineiden lainauksiin. Jos uskot Raamatun sanan olevan koko ja ainoa totuus, jonka perusteella muita oppeja on arvosteltava, niin muiden ihmisten lausunnot eivät voi mennä Raamatun Jumalan sanan ylitse.

3.3 Vältä ihmispäätelmiä

Asian vertaaminen johonkin arkipäiväiseen ja tuttuun on usein houkuttelevaa: "onko mahdollista, eikä tunnukin mahdottomalta, ei ole fysiikan lakien mukaista" jne. Raamatun sanoma on kuitenkin totuus, vaikka se tuntuisi mahdottomalta. Jumalalle kaikki on mahdollista (Jer. 32:17; Dan. 4:32; Matt. 19:26; Mark. 10:27, 14:36; Luuk. 1:37 – esim. 1. Moos. 20:18)

3.4 Raamatun lukeminen ja syvemmät piilomerkitykset?

Raamattua luettaessa saattaa olla suuri kiusaus johtaa jakeista jotakin yleisempää, moniulotteisia merkityksiä ns. metamerkityksiä. Tätä lähestymistapaa voidaan nimittää liberaaliteologiseksi otteeksi Raamattuun; sanat eivät tarkoita mitä ne sanovat, vaan niitä voidaan tulkita toisessa merkityksessä. Liberaaliteologisen näkemyksen mukaan sanomaa voidaan modernisoida, ajanmukaistaa ja soveltaa nykyaikaa vastaavaksi. Tätä perustellaan sillä, että yhteiskunta ja sen antama malli ei enää ole samanlainen kuin 2000 vuotta sitten. Liberaaliteologian voidaan sanoa olevan pahin Raamatun sanoman ymmärtämiseen kohdistuneista eksytyksistä. Seuraavassa on esimerkki liberaalista, vapaasta Raamatun lukemisesta, selitystavasta tai tulkinnasta, kohtaan Matt. 14:15-22:

• Jakeessa mainittu "kala" ei tarkoitakaan kalaa, vaan jotakin opetusta, josta kerrotaan, että "kala jaettiin syötäväksi". koska paikalla eivät olleet kaikki ihmiset, tulee opetusta antaa vain jollekin osajoukolle.

Selityksessä Raamatun sanomaa ei enää ole otettu sanojen yksinkertaisessa merkityksessä. Itse asiassa kohdasta voitaisiin hyvinkin esittää useita erilaisia tulkintoja jakeen sanojen yksinkertaisen merkityksen hylkäämisen jälkeen. Mistä tiedämme ovatko eri tulkinnat tai selitykset Raamatun kohdasta oikeita vai vääriä? Jokainen kertoja voisi antaa jakeille oman merkityksensä. A:n tulkinta olisi erilainen, koska "kala ei tarkoita kalaa vaan X:ää" ja B:n tulkinta olisi samoin erilainen, koska "kala tarkoittaakin Y:tä". Meillä olisi näin valittavana koko kirjo selityksiä: X, Y, Z jne. Millä tavalla ratkaisisimme mikä selitys näistä olisi oikea? Tehtävä on mahdoton, jos henkilöt eivät tukeudu sanojen tavalliseen merkitykseen. Valintamme näiden tulkintojen välillä ei enää pohjaudu Raamattuun, vaan valintaamme vaikuttavat muut seikat: pidämmekö A:ta luotettavampana kuin B:tä, tunnemmeko A:n entuudestaan, onko A:n käsitykset lähempänä omiamme kuin B:n, ovatko B.n käsitykset meille sellaisia, joita emme oman moraalimme vuoksi voi hyväksyä?

1) Jos luemme Raamattua kirjaimellisesti, on tulkinnan mahdollisuus huomattavasti pienempi. Yksittäisten sanojen ymmärtämisessä saattaa esiintyä eroavaisuuksia, mutta kokonaisen lauseen tai kappaleen sanoma on pääpiirteittäin sama kaikille lukijoille. Onko tämä oikeampi tapa lukea Raamattua? Tutkikaamme seuraavia Jeesuksen sanoja:

• Matt. 18:3: – ja sanoi: Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
• Matt. 18:4: – Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
• Matt. 19:14: – Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta"
• Mark. 10:15: – Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
• Luuk. 10:21: – Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

Jeesus kehottaa ihmisiä tulemaan lasten kaltaisiksi (vrt. Paavalin sanat 1. Kor. 3:1). Miksi? Mitä on olla lapsen kaltainen? Miksi juuri lapsen kaltaiseksi? Mitä erityistä on lapsessa? Jos lapsi kysyy: "Isä, mikä on karhu? Isä, mikä on pöytä? Isä, mitä on olla kuuro?", niin aikuinen yrittää selittää asiat hyvin yksinkertaisesti lapselle. Niin yksinkertaisesti, että jokainen voisi sen ymmärtää. Jos aikuinen käskee lasta, lapsi tavallisesti toimii aikuisen ohjeen mukaan; usein kirjaimellisesti. Ymmärtäminen lapsen tavoin on yksinkertaisuutta kaikessa vastaanottamisessa.

2) Toinen seikka, joka kannattaa pitää mielessä on, että Jeesus saarnasi tavallisille ihmisille, paimentolaisille, tietämättömille, raskaina oleville äideille, lapsille, vanhuksille, heikoille, spitaalisille, sairaille – kaikille ihmisille. Nämä ihmiset olivat yksinkertaisia ja ottivat sanoman vastaan sellaisenaan ts. kirjaimellisesti. Asiaa havainnollistaa eräs kertomus:

• Joh. 6:51: – Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.
• Joh. 6:52: – Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"

3) Kolmas muistutus on, että sanoma, jonka Raamattu kertoo, kirjoitettiin Uudessa testamentissa koinee-kreikalla, rahvaan arkikielellä. Sanomaa ei kirjoitettu muistiin oppineiden klassisella kreikalla.

Kaiken yllä olevan perusteella tuntuisi oudolta upottaa Raamatun sanoihin piilomerkityksiä tai syvempiä totuuksia esimerkiksi väittämällä jakeiden Matt. 14:15-22 kohdalla, että: "kala ei tarkoita kalaa". Jos lukisimme jakeet lapselle, niin miten hän sen lukisi? Kysyisikö lapsi: "Äiti minkälaista kalaa he söivät?" Jeesus sanoi, että meidän tulee tulla lasten kaltaisiksi. Kansajoukot ottivat vastaan Jeesuksen sanat kirjaimellisesti. Näin meidän on meidänkin otettava Jumalan sana vastaan. Jos lapsi voi ottaa sanoman vastaan, sen voi ottaa myös professori, mutta professorin sanomaa ei voi lapsi ottaa vastaan.

Entä vertaukset? Miten niitä voisi lukea? Ovatko nekin selvää kieltä? Tutkikaamme miten Jeesus kertoi vertauksia:

• Jeesus otti esille aiheen (esim. Matt. 13:18, 36, 51: Jumalan valtakunta)
• hän esitti yhden tai useita vertauksia aiheeseen liittyen
• Jeesus selitti vertauksen.

Matt. 13:3-51: – Ja hän puhui heille paljon vertauksilla (18.) Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä [selitys] (24.) Toisen vertauksen hän puhui (36.) Selitä meille vertaus pellon lusteesta [selitys] [... Useita vertauksia Taivasten valtakunnasta ...] (51.) Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken? He vastasivat hänelle: Olemme.

Jos Jeesuksen aihe oli Jumalan valtakunta, on vertaus ymmärrettävä ainoastaan kuvauksena Jumalan valtakunnasta. Olisi outoa väittää, että vertaus puhuisi muusta aiheesta. Mikäli vertauksille pyrittäisiin antamaan muita merkityksiä, kuin mistä aiheesta ne oli kerrottu, käy kuten Jeesus ennustaa:

• Matt. 13:13: – Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
• Matt. 13:14: – Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.
• Matt. 13:15: – Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'
• Matt. 13:16: – Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

Lukiessamme Raamattua kirjaimellisesti, luemme sitä sen yksinkertaisimmassa merkityksessä. Sanoma oli tarkoitettu kaikille maailman ihmisille; pienestä lapsesta suurimpaan, mahdollisimman helpossa ja ymmärrettävässä muodossa, vähän kouluja käyneestä koulutettuun ihmiseen. Kaikkein vaikeinta Raamatun sanoman vastaanottaminen oli 2000 vuotta sitten fariseuksille ja sen ajan oppineille. Kysy itseltäsi miksi? Oliko syynä heidän kyvyttömyytensä ottaa vastaan yksinkertaisesti ilmaistu sanoma totuudesta?

3.5 Todista vain raamatunjakeita käyttäen

Esitä todisteet vain raamatunjakeita käyttäen. Mitä ei voi Raamatusta todistaa, se ei ole Raamatun ilmoituksen mukaista opetusta. Matt. 15:9: "mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä".

4.0 Jeesus Raamatun mukaan

4.1 Jeesuksen opetuksen tärkeys

Raamattu ilmaisee monessa kohdin, miten Uuden testamentin opetuksen keskipisteenä meille uuden liiton ihmisille, pakanoille, on Jeesus. Kaikkien Raamattuun perustuvien uskontojen kulmakivi ja perustus voi siksi olla vain opetus Jeesuksesta ja evankeliumi hänestä. Raamattu kertoo oikeasta opetuksesta seuraavin sanoin:

• 1. Kor. 2:2: – Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen (...)
• 1. Kor. 3:11: – Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
• 2. Kor. 11:4: – Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

• Gal. 1:6: – Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
• Gal. 1:7: – joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
• Gal. 1:8: – Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
• Gal. 1:9: – Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

• Kol. 2:8: – Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.

• Juud. 4: – Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.

4.2 Kuka oli Jeesus – arkkienkeli Mikael?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus on enkeli; arkkienkeli Mikael (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 96).

4.2.1 Onko Jeesuksen arvovalta sama kuin enkeleillä tai Mikaelilla?

Tutki Jeesuksesta esitettyä väitettä ja etsi jakeita, joissa mainitaan arkkienkeli Mikael. Mikael mainitaan jakeissa Dan. 10:13, 21, 12:1 ja Ilm. 12:7. Tutki jokainen löytynyt jae huolellisesti.

Ota vierelle jae, jossa kerrotaan, että Jeesuksen kerrotaan olevan ylempi enkeleitä (1. Piet. 3:22). Raamattu lisäksi kertoo Jeesuksen olevan "Herrain Herra" (Ilm. 17:14, 19:16), mutta Mikaelin sanotaan olevan vain yksi "ensimmäisistä enkeliruhtinaista [MONIKKO]" (Dan. 10:13).

Arkkienkeli Mikaelilla, jota Dan. 12:1 kutsuu "suureksi enkeliruhtinaaksi", ei ollut arvovaltaa vastustaa Saatanaa ja lausua hänelle tuomiota (Juud. 1:9). Psalmissa 89 kerrotaan, että kukaan enkeleistä ei voi olla Jumalan vertainen; Ps. 89:6: "Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?". Jos taas tutkimme Jeesuksen arvovaltaa, niin hänelle oli valta käskeä Saatanaa sanoin: "Mene pois" (Matt. 4:10).

Onko yllä esitettyjen jakeiden valossa Mikelilla sama arvovalta kuin Jeesuksella? Jos Jeesus ei ole enkeli Mikael, niin voisiko hän olla jokin muu enkeli? Kenellä muulla enkelillä Raamattu mainitsee olevan enemmän arvovaltaa kuin Mikaelilla?

Ilmestyskirjan jakeissa 12:7-12 kerrotaan miten arkkienkeli Mikael ajoi Saatanaa pois taivaasta. Jos kyseessä olisi ollut Jeesus, niin silloin hän olisi toiminut vastoin Jumalan käskyä, jossa käsketään istua (= odottaa) kunnes, vihollinen, Saatana, asetetaan Jeesuksen astinlaudaksi:

• Ps. 110:1: – Daavidin virsi. Herra (hepr. JHVH) sanoi minun herralleni (hepr. adon): Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi. (vrt. Apt. 2:34, 35, 36 – Messiaanisen psalmin Herra on Jeesus.)

Apostolien teoissa Paavali julistaa kaikille kuulijoille lainaamalla Vanhaa testamenttia. Huomaatko mitä Paavali sanoo Jeesuksesta? Hän julistaa Jeesuksen olevan Vanhan testamentin Jehova.

• Apt. 2:24, 25; Sillä Daavid sanoo hänestä [Jeesus]: 'Minä näen alati edessäni Herran [VT: Jehova], sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. (Ps. 16:8, 9, 10, 11).

Kuka oli Daavidin mainitsema Herra? Jeesus kysyi mitä kirjanoppineet (Mark. 12:35; Luuk. 20:39, 41) opettivat jakeesta 110. Jae on luettava erittäin huolellisesti, sillä Jeesus ilmoittaa jotain suurta: Miten Daavid saaattoi kutsua jotakin toista Herrakseen?.

• Matt. 22:42: – sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".
• Matt. 22:43: – Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä (tarkoittaen: Jeesus) Herraksi, sanoen:
• Matt. 22:44: – ' Herra (tarkoittaen: JHVH) sanoi minun (tarkoittaa: Jeesus) Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä (tarkoittaen JHVH) panen sinun (tarkoittaen: Jeesus) vihollisesi sinun (tarkoittaen: Jeesus) jalkojesi alle'.
• Matt. 22:45: – Jos siis Daavid kutsuu häntä (tarkoittaen: Jeesus) Herraksi (tarkoittaen: Jumalaksi, JHVH:ksi), kuinka hän (tarkoittaen: Jeesus) on hänen (tarkoittaen: JHVH) poikansa?"
• Matt. 22:46: – Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

Kun Vanhassa testamentissa Daavid puhui Herrastaan", kuka tämä kohde oli Paavalin mukaan? Miksi Juutalaiset menivät sanattomaksi saadessaan kuulla vastauksen?

4.2.2 Enkelien tuomitseminen

Toisaalla lisäksi kerrotaan taivaaseen pelastetuttujen pyhien tuomitsevan enkeleitä (1. Kor. 6:3). Pohdi jaetta hetki. Jos Jeesus olisi enkeli, niin nuo pyhät tuomitsevat Jeesuksen muiden enkelien mukana? Jeesksen arvovalta olisi siis pienempi kuin pyhien ihmisten?

Onko Jeesus jotain muuta kuin enkeli näiden kohtien perusteella? Pohdi mitä vaihtoehtoja on olemassa: kuka on Jeesus?

4.2.3 Jeesuksen erikoisasema

Lue koko Heprealaiskirjeen 1. kappale ja kiinnitä huomiota sanaan kenellekään (siis EI muille), jossa Jeesusta kohdellaan täysin eri tavalla kuin taivaan enkeleitä. Jae Hepr. 1:6 käskee kaikkien enkelien kumartaa Jeesusta ja Jeesuksen kerrotaan palaavan kaikkien enkeleiden kanssa (Matt. 25:31; 2. Tess. 1:7). Sana "kaikki" on tyhjentävä ja sisältää kerubit (esim. Hes. 10:7), serafit (esim. Jes. 6:2) sekä myös arkkienkelit, vai voisiko kohdan ymmärtää jotenkin toisin? Lue myös kohdat, joissa kerrotaan Jeesuksesta erillään Jumalan enkeleistä: Luuk. 12:8, Joh. 1:51, Pohdi myös miksi Paavali erottaa toisistaan kaksi asiaa: enkelit ja Jeesus (Gal. 4:14)?

4.2.4 Jeesuksen valta enkeleihin verrattuna

Jeesuksen erikoisasemasta muihin nähden Raamattu kertoo, että Jeesuksella on kaikki valta (Matt. 28:18; Joh. 6:37, 16:14, 15; Ilm. 3:7, 3:21; vrt. Dan. 7:13, 14) ja Jeesukselle on kaikki alistettu (Fil. 3:21; 1. Kor. 15:27, 28; Ef. 1:20, 21, 22; Hepr. 2:8), erityisesti kaikki enkelit (1. Piet. 3:22). Lisäksi Raamattu sanoo, että nimenomaan enkeleille ei maailma voi olla alistettu (Hepr. 2:5).

Voiko Jeesus olla enkeli näiden kohtien valossa? Kuka Jeesus oikein on?

Jos luemme vielä Heprealasikirjettä lisää, Raamattu vahvistaa että Jeesuksen on mahdotonta olla enkeli, sillä enkeleille Jumala ei anna valtaa (Hepr. 2:5). Jeesus hallitsee kaikkia enkeleitä, valtoja ja voimia mm. Saatanaa (1. Piet. 3:22). Raamattu kertoo, että Jeesus oli ylempi kaikkia enkeleitä (Hepr. 1:4). Vasta Jeesuksen tullessa ihmiseksi maan pinnalle, hänen olemuksensa tuli hetkellisesti alemmaksi.

• Hepr. 2:5: – Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme.
• Hepr. 2:6: – Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?
• Hepr. 2:7: – Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja;
• Hepr. 2:8: – asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.
• Hepr. 2:9: – Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. (=> vrt. Maria, Jeesus-lapsi, Jeesus ihmisenä maan päällä)
• Hepr. 2:10: – Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

Taivaaseen astumisen jälkeen Jeesuksella on iankaikkisesti kaikki valta (vrt. Luuk. 9:1; Ilm. 3:21).

• Dan. 7:14: – Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
• Miika 5:3: – Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran (hepr. JHVH) voimassa, Herran (hepr. JHVH), Jumalansa, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. (ks. Jeesus: Miika 5:1: "Beetlehem(...)hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista")
• Matt. 11:27: – Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
• Matt. 28:18: – minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
• Joh. 3:35: – Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. (Samoin Joh. 13:3, 17:2)
• Ef. 1:22: – Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle

Jos Jeesus olisi enkeli, niin miten luodulle olennolle voitaisiin antaa sama valta ja kunnia kuin mikä Isällä on? Eikö tämä olisi mahdotonta, sillä Raamatun mukaan Jumala ei koskaan luovuta mitään osaa kunniastaan ja vallastaan kenellekään muulle (Jes. 42:8)? Kuka Jeesus on?

4.2.5 Enkelien olemus ja tehtävä

Jumala tekee enkeleistä oman mielen mukaisia muuttuvia palvelijoita Hepr. 1:7: "Ja enkeleistä hän sanoo: 'Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi'". Katso myös Ps. 104:4, jossa KR38 on kääntänyt väärin sanan "tuuli" => tulisi lukea enkeli. Jeesuksesta taas kerrotaan, että hän on muuttumaton Hepr. 1:12 ja Hepr. 13:8: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" ja että hän ollut olemassa iankaikkisesti (ks. alla). Pohdi asiaa hetki. Raamattu kertoo, että ainoastaan Jumalan on muuttumaton (Ps. 102:28; Mal. 3:6, Jes. 43:13, 48:12 ja Jaak. 1:17), sillä kaikki muut olennot ovat luotuja olentoja.

• 1. Joh. 1:2: – ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.

Miten Jeesus voisi olla muuttumaton, jos vain Jumala on muuttumaton? Miten tämä ristiriita on selitettävissä?

4.2.6 Jeesuksen yhtäsuuruus Isän kanssa

Enkeleistä kerrotaan, että ne palvelevat Jumalaa ja ihmisiä (Ilm. 19:10, 22:9 – "minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija") ja että Enkelit ovat Jumalan (Luuk. 12:9; Ilm. 3:5). Toisaalla taas kerrotaan, että Matt. 13:41: "Ihmisen Poika lähettää enkelinsä"; Matt. 16:27: "Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa"; Matt: 24:31 "hän (Jeesus) lähettää enkelinsä"; Luuk. 9:26; Ilm. 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini").

Onko Raamatussa ristiriita, koska enkelit ovat Jumalan. Kuitenkin kerrotaan, että että enkelit ovat Jeesuksen? Miten edellä luetellut ristiriitaiset jakeet on mahdollista ymmärtää?

Jeesuksen erikoislaatuisuudesta kerrotaan, että hän voi tehdä täysin samaja tekoja kuin Jumala. Miten ihmeessä Jeesus voisi pystyä samaan kuin Isä? Muista että Isä on kaikkivaltias - ja Jeesus tekee samaa?

• Joh. 5:19-32: – sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee, Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi.

Jeesus jopa otti hengen itseltään (vrt. Jes. 42:5; Sak. 12:1)

• Joh. 10:17, 18: – Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. (18) Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen.
• Luuk. 23:46: – Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: 'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.' Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. (Samoin Matt. 27:50 vrt Apt. 7:59).

Jeesus herättää kuolleet viimeisenä päivänä:

• Joh. 6:40: – Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Jos Jeesus siis herättää jopa kuolleet, niin mainitseeko Raamattu ainuttakaan tekoa, johon pystyisi vain Isä, mutta ei Jeesus? Voisiko Jumala luovuttaa valtaansa kenellekään luodulle olennolle, joka tekisi kaikkea samaa kuin hän itse (Joh. 5:19-32)? Kuka Jeesus oikein on, jos hän ei voi olla enkeli?

4.3 Entä muut Raamatun enkeli-viitaukset?

4.3.1 Viittako Malakian enkeli Jeesukseen?

Malakian kirjassa on kohta, jossa "liiton enkeli" toimii Jumalan sanansaattajana tulevina aikoina:

• Mal. 3:1: – Katso, minä [tarkkoittaen: JHVH] lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun (tarkkoittaen: JHVH:) eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra [hepr. adonai; tarkoittaen: JHVH], jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra (hepr. JHVH) Sebaot. http://www.blueletterbible.org/kjv/Mal/Mal003.html#top [paina C]

Ennekuin tutkimme jakeen yhteyttä muualle Raamattuun, pysähdy hetkeksi ja lue Malakian ensimmäiset sanat huolella. Jumala sanoo, että hän itse tulee; sanansaattaja on valmistava tien minun eteeni. Malakian ilouutisesta, että Kaikkivaltias Jumala kertoi itse tulevansa kaiken kansan nähtäville, kertoo toinenkin Vanhan testamentin ennustus:

• Sak. 12:8: – Sinä päivänä on Herra (hepr. JHVH) (...) kompastuvainen heidän seassansa http://www.blueletterbible.org/kjv/Zec/Zec012.html#8 [paina C]
• Sak. 12:9: – Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
• Sak. 12:10: – (...) He katsovat minuun (ks. jakeet 8 ja 9; JHVH), jonka he ovat lävistäneet http://www.blueletterbible.org/kjv/Zec/Zec012.html#10 [paina C]

Lue sitten miten Uusi testamentti kertoo Sakarian ennustusten täyttymisestä:

• Joh. 19:34-36: – (...) luovat katseensa häneen (Jeesukseen), jonka he ovat lävistäneet (...) että kirjoitus kävisi toteen
• Ilm. 1:7: – (5. jae Jeesus Kristus) (7.) Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

Lue lisäksi mitä Uusi testamentti puhuu Herran seurakunnasta ja hänen oman veren vuodattamisesta:

• Apt. 20:28: – Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.

Kuka lävistettiin Vanhan testamentin kirjoituksissa? Entä kuka lävistettiin Uuden testamentin teksteissä. Kuka on se lävistetty, jonka tulosta ilmoittaa Ilmestyskirja aikojen lopussa?

Malakian kohdasta on ristiviittaus jakeeseen Jes. 40:3: "huutava ääni kuuluu .. valmistakaa herralle (hepr. JHVH:lle) tie", mutta tyhjentävästi Malakian kirjan loppuosan jae selitetään seuraavissa Uuden testamentin jakeissa. Matteuksen evankeliumi kertoo:

• Matt. 11:7: – Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
• Matt. 11:8: – Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa.
• Matt. 11:9: – Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
• Matt. 11:10: – Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.'

Kytkennän Malakian ja Jesajan kohtien selityksiin vahvistetaan myös muissa Uuden testamentin evankeliumeissa. Markus kertoo:

• Mark. 1:2: – Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi."
• Mark. 1:3: – Huutavan ääni kuuluu erämaassa:'Valmistakaa Herralle (lainaus Jes. 40:4; JHVH) tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'
• Mark. 1:4: – niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan:

• Luuk. 7:24: – Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"
• Luuk. 7:25: – Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
• Luuk. 7:26: – Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
• Luuk. 7:27: – Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.'

Johannes itse kertoo vastanneensa pappien ja leeviläisten kysymykseen: "kuka sinä olet?" (1:19) sanoin:

• Joh. 1:23: – Hän (Johannes) sanoi: "Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle [tarkoitten: JHVH]', niinkuin profeetta Esaias (Jesaja) on sanonut."

Kävikö mielestäsi Malakian ennustus Johannes Kastajasta toteen Jeesuksen sanoin: "Tämä on se, josta on kirjoitettu"? Mitä Johannes itse vastaa jakeissa 1:23 ja 3:28? Tarkoittiko Vanhan testamentin viittaus enkeliin todelliseen enkeliin vai viittasisiko se sanansaattaja-nimitykseen? (vrt. Paavali Jumalan enkelinä Gal. 4:14).

Raamatun ilmoitus Johanneksesta ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä vaikka Johannes oli ennustettu "liiton enkeli" ts. tulevan Jumalan airut, sanansaattaja, oli hän myös ennustettu Elias. Kansa kuvitteli aluksi, että Jeesus olisi ollut Elias (Matt. 16:14), koska he eivät ymmärtäneet kuka Jeesus oli kaikista Vanhan testamentin ennustuksista.

• Mal. 4:5: – Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.

  Huom. Malakian ennustus saattaa olla viittaus vasta myöhempään tulevaisuuteen, jossa vielä kerran tulee yksi Eliaan hengessä ja toinen (ilmeisesti) Mooseksen kaltainen henkilö. Ilm. 11:3: "Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan."

• Matt. 11:13: – Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;
• Matt. 11:14: – ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.

• Matt. 17:10: – Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?"
• Matt. 17:11: – Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen.
• Matt. 17:12: – Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä."
• Matt. 17:13: – Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.

• Luuk. 1:17: – (jae 13: Elisabet on synnyttävä pojan Johanneksen) Ja hän (Johannes Kastaja) käy hänen (Jeesuksen) edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.

Johannes tosin oli itse hämmentynyt kysymyksestä, koska hän ei ymmärtänyt täyttäneensä Vanhan testamentin ennustuksen. Hän ei ollut vielä tavannut Jeesusta antaessaan seuraavia vastauksia:

• Joh. 1:21: – Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En".
• Joh. 1:22: – Niin he sanoivat hänelle: "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?"

4.3.2 Ylienkelin äänen kuuluessa 1. Tes.4:16?

Tessalonikalaiskirjeessa kerrotaan Herran Päivän (Harmagedonin) tapahtumista ja siitä miten Jumala astuu taivaasta alas ihmisten keskuuteen. Kohta kuuluu seuraavasti:

• 1. Tess. 4:16: – Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen [1] ja Jumalan pasuunan [2] kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
• 1. Tess. 4:17: – sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Lue jakeet huolellisesti. Kuten Malakian kirjassa, myös näissä jakeissa kerrotaan, että Herra Jumala Kaikkivaltias tulee. Tätä tuloa säestää käskyhuudot (ehkä muiden enkelien tai serafien), yhden ylienkelin ääni (muistutus: ylienkeleitä oli useita: Dan. 10:13) ja ääni joka kuvataan "Jumalan pasuunaksi" (2. Moos. 19:18, 19, 20:1, 18). Kohdassa ei mainita lainkaan arkkienkeli Mikaelia, Jeesusta tai hänestä käytettyjä synonyymisanoja Kristus, Messias, Voideltu, Karitsa jne.

Lue jae vielä kerran: kuka on Tessalonikalaiskirjeen jakeissa mainittu Herra, joka tulee? Onko hän Jumala itse?

[1] Suureen ääneen viitataan myös muualla Raamatussa:

• Ilm. 14:14: – Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi.
• Ilm. 14:15: – Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt."

[2] Pasuunaan viitataan myös muualla Raamatussa:

• Matt. 24:30: – Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.
• Matt. 24:31: – Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Kenen omistuksessa enkelit ovat edellisessä jakeessa? Mitä mielestäsi pasuuna ja taivaan ylienkelien käskyhuuto mielestäsi kertoo, jos tutkit niitä Ilmestyskirjan ja Matteuksen kohtien valossa? Kenen Herran tulosta Uusi testamentti kertoo? (Matt. 23:39; Luuk. 19:38; 1. Kor. 15:23; Ilm. 1:7, 8, 22:12)

4.3.3 Onko UT:n "Herran enkeli" viittaus Jeesukseen?

Uudessa testamentissa esiintyy "Herran enkeli". Kuka hän on? Seuraava Luukkaan kohta kertoo Herran enkelistä:

• Luuk. 1:11: – Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
• Luuk. 1:19: – Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman."

Matteus kertoo myös miten Joosefille unessa ilmestyi Herran enkeli useita kertoja (Matt. 1:20, 2:13, 19). Jakeessa Matt. 28:2 Herran enkeli vieritti kiven pois luolan suulta ja hän kertoi Jeesuksen olevan taivaassa (Matt. 28:5, 6) . Kedolla oleville paimenille Herran enkeli ilmoitti kirkkaudessaan, että Jeesus-lapsi oli syntynyt (Luuk. 2:9). Herran enkeli vapautti Pietarin kahleista ja johti hänet ulos kaupungista (Apt. 12:7, 8, 9, 10, 11). Herodes yritti korottautua Jumalaksi, mutta Herran enkeli rankaisi häntä heti ja Herodes kuoli (Apt. 12:23). Useimmissa jakeissa ei mainita enkelien nimiä, jotka tehtäviin oli määrätty.

Kaiken yllä olevan valossa: voiko Herran enkeli olla kuka hyvänsä Jumalaa palvelevista enkeleistä? Yhdistyykö Uudessa testamentissa "Herran Enkeli" yhdessäkään jakeessa Jeesukseen?

4.4 Jos Jeesus olisi enkeli, niin oliko enkeli ainutlaatuinen?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa toista arkkienkeli Mikaelin kaltaista ei ole taivaissa. Opetuksen mukaan on olemassa vain yksi ainutlaatuinen, arkkienkeli. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 96.)

Tutki väitteet, joissa mainitaan arkkienkeleitä olevan ainoastaan yksi. Tutustu tämän jälkeen jakeisiin Dan. 10:13, 20, joissa kerrotaan että Mikael oli vain yksi muiden samanlaisten enkeliruhtinaiden joukossa. Onko arkkienkeli Mikael näissä kohdissa ainutlaatuinen? Oliko muita hänen kaltaisiaan?

4.5 Onko Jeesus luotu olento?

"Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika, ainoa Poika, jonka Jehova tuotti yksin" (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 87; tuottaa-sana tarkoittaa lauseessa yhtä kuin "luoda"). Järjestön opetuksen mukaan Jeesus on Jehovan luotu olento. Jeesus on ensimmäinen kaikista luoduista olennoista. (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 87, 106).

Toisin sanoen: onko Jeesuksella joskus ollut alku, eli onko Isä luonut hänet? Tutkikaamme jaetta, jonka mukaan Vartiotorni-seura opettaa Jeesuksen olevan luotu olento:

• Sananl. 8:22: "Minä olin Herran omana (hepr. qanah), hänen tiensä (hepr. derek) alussa (hepr. reshiyth), ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua.". Katso alkuperäinen heprean teksti sivulla <http://www.blueletterbible.org/kjv/Pro/Pro008.html#22> [Paina C] Huomautus: KR38:n ja UM:n jakeessa Sananl. 8:22 on käännetty väärin. Heprea käyttää sanaa "qanah".

• Sananl. 8:30: "silloin minä olin hänen rinnallaan työmestarina, ihastuneena riemuitsin päivästä päivään. Hänen edessään minä iloitsin kaiken aikaa". Katso alkuperäinen heprean teksti sivulla <http://www.blueletterbible.org/kjv/Pro/Pro008.html#30> [Paina C] Huomautus: Sananl. 8:30 on KR38:ssa virheellinen.

Lue Sananlaskujen koko 8. luku huolellisesti suoraan heprean alkuperäiskielestä Blue Letter Bible -palvelun kautta vasmistaaksesi, että sanoma tulee oikein ymmärretyksi. Mitä koko luku kertoo? Kuka tai ketkä tekivät aikojen alussa luomistyötä yhdessä?

4.5.1 Jeesuksen alku ja olemus?

Jumala on sama (Jes. 13:8, 43:13), muuttumaton (Ps. 90:2; Mal. 3:6), niin on myös Jeesus sama ja muuttumaton (Hepr. 13:8). Jeesuksella on ollut kirkkaus jo ennen maailman perustamista (Joh. 17:5). Jeesuksen alkuperä on iankaikkisuudessa ts. ei aikaa (Room. 16:25) ennenkuin maailma olikaan (Joh. 17:5, 24).

Ota rinnalle Hepr. 7:3 jae, jossa sanotaan, että Jeesuksella ei ole "isää .. eikä päivien alkua"? Voisiko sen perusteella Jeesuksen alulle (luomiselle) asettaa aikamäärän?

4.5.2 Syntynyt vai luotu?

Raamattu puhuu Jeesuksesta Jumalan Poikana, johon juutalaiset kysyivät "Kuka on se Ihmisen Poika?" (Joh. 12:34). Raamatun mukaan Jumala on pojan synnyttänyt (Apt. 13:33; Hepr. 1:5, 5:5; samoin koko Jesajan 53. luku). Mieti voisiko luotua olentoa kutsua pojaksi? Onko lapsi "luotu" vai syntynyt? Miten ihmisen lapsi syntyy käytännössä? Onko hän edelleenkin syntymän jälkeen ihminen, mutta silti oma yksilönsä? Voisiko jakeen mainintaa syntymästä ajatella samoin: Jeesus on Jumalasta syntynyt? Tutki rinnalle Joh. 8:42; "Jumalasta lähtenyt ja tullut", jonka mukaan Jeesus ei tullut Jumalan luota, vaan Jumalasta (katso jakeen sanatarkka käännös kreikkalaista teksteistä: ek [-stä/-sta, pois] tu [määr. artikkeli] theu [Jumala] <http://www.blueletterbible.org/kjv/Jhn/Jhn008.html#24> [Paina C]). Tutki lisäksi kohtaa Fil. 2:6, jossa Jeesus on "Jumalan muoto" ja muita jakeita, joissa Jeesus on Isänsä kirkkaus (Joh. 1:14, 17:5, 24; 1. Kor. 2:8) sekä Kirkkauden Herra (1. Kor. 2:8).

Mieti vielä, voisiko Jumala sallia luodun olennon, Jeesuksen, istua valtaistuimella (Ilm. 3:21, 14:4, 22:1, 3)? Olisiko tilanne toinen, jos Poika olisi "samaa verta" (Kol 1:15; 4.4; Hepr. 1:3) – Jumala, niinkuin Isä (1. Joh. 5:20)?

Miksi Jumala puhuttelee poikaansa Jeesusta myös Jumalaksi jakeessa Hepr. 1:8?. Huom: UM on kääntänyt 1. luvun alun jakeet huolimattomasti eikä ole seurannut alkuperäistä kreikkaa, joten lue kohta joko järjestön julkaisemasta KIT-interlineaarista tai KR38:sta tai Blue Letter Biblen verkkosivulta <http://www.blueletterbible.org/kjv/Heb/Heb001.html#8> [Paina C]

4.6 Onko Jeesus ensimmäinen, jonka Jumala loi?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus on ensimmäinen luotu olento (Puhu Perustellen käyttäen Raamattua 1987, 87, 106).

Jumala loi kaiken taivaan ja maan päälle. Löydätkö jakeen, joissa kerrotaan, että Jumala loi ensimmäisenä Jeesuksen? Raamattu mainitsee esikoinen-sanan jakeissa Room. 8:29; Kol. 1:15, 16, 17, 18; Apt. 26:23; 1. Kor. 15:23; Ilm. 1:5). Voiko esikoinen-sanasta päätellä, että se tarkoittaa ensimmäistä?. Toisin sanoen, onko Raamatun mukaan oikein päätellä, että "esikoinen Jeesus" on samaa tarkoittava kuin "ensiksi luotu Jeesus"? Tutkimalla sitä, miten miten esikoinen-sanaa käytetään eri jakeissa, auttaa avaamaan sanan Raamatullisen merkityksen:

• Aabrahamilla oli kaksi poikaa: Ismael ja Iisak. Kuitenkin myöhemmin syntynyt Iisak oli Jumalan silmissä esikoinen: (1. Moos. 3:15, 17:21)
• Iisakille syntyi kaksi poikaa: Eesau ja Jaakob. Kuitenkin myöhemmin syntynyt Jaakob siunattiin esikoisena (1. Moos. 25:23, 27:29-35)
• Joosefilla oli kaksi poikaa, ensimmäinen oli Manasse (1. Moos. 41:51). Toinen poika oli Efraim. Efraimia kuitenkin nimitetään lopulta esikoisesksi (Jer. 31:9) Jumalan valintana.
• Iisailla oli 8 poikaa. Daavid oli heistä kaikkein viimeisin (1. Sam. 17:14). Daavid ei ollut ensimmäinen Israelin kuninkaista, mutta silti Jumala sanoo häntä Kuninkaiden esikoiseksi (Ps. 89:27, 28). Silti Salomonin, Daavidin pojan, sanotaan saaneen kaikkein suurimman kuninkuuden loiston, jonka kaltaista ei ollut yhdelläkään kuninkaalla Israelissa ollut ennen häntä (1. Aik. 29:25) eikä hänen jälkeensä (2. Aik. 1:12).

Huomaamme, että Raamattu ei käytä esikoinen-sanaa tarkoittamaan "järjestyksessä ensimmäistä", vaan sana ilmaisee Jumalan valittua (Ps. 89:28).

4.7 Saako Jeesusta palvoa?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jehova Jumalalle saa osoittaa rukouksia, palvelusta, palvontaa ja ylistystä. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 93). Rukous on Palvonnan muoto (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 321).

Vartiotorniseura opetuksessa palvonta (esim. rukoukset) tulee osoittaa Jehovalle, mutta tätmä voi tapahtua Jeesuksen kautta. kysymys on kuitenin siitä, saako palvonnan osoittaa yksinomaan Jeesuskselle (esim. rukoilemisessa), ilman että palvotaan lainkaan Isää.

Raamatun mukaan enkeleitä ei saa palvoa (Ilm. 19:10, 22:8) eikä demoneita (Matt. 4:9, 10). Jos Jeesus olisi järjestön opetuksen esittämä enkeli, niin Jeesusta ei edellisen jakeen perusteella saisi palvoa. Mielenkiintoista on se, että kaikki enkelit kuitenkin kumartavat Jeesusta (Hepr. 1:6) ja enkelit tekevät Jeesukselle palvelusta (Matt. 4:11). Miksi enkelit palvelevat Jeesusta? Enkelien tulisi palvella Jumalaa (Apt. 13:2), sillä Jumala on ainut, jota saa palvoa (Matt. 4:10; Huom. KR38:ssa kreikan proskyneis-sana on epätarkasti käännetty palvella-sanalla; käännös on sanatarkasti "palvoa").

Ihmisen riivaamat demonit tulivat Jeesuksen luo ja kumartuivat maahan hänen eteensä (Mark. 3:11, 5:2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9; Luuk. 8:28). Palvomisen kielto on erittäin selkeä Raamatun opeista, sillä yhdellekään ihmiselle ei saanut osoittaa palvontaa (Apt. 10:25, 26). Raamattu kuitenkin tekee selväksi, että meidän on käsketty palvoa Jeesusta (Dan. 7:14; Matt. 14:23, 18:26, 29; Mark. 5:22, 7:25; Luuk. 5:8, 12, 17:16, 24:52; Joh. 9:38, 11:32; Apt. 10:25; Ilm. 5:8, 12, 13, 14). Lue rinnalle vielä:

• Matt. 10:18: – ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.
• Matt. 10:22: – Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
• Apt. 15:26: – jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.

Pysähdy yllä esitettyihin jakeisiin miettimään hetkeksi, onko Raamatussa ristiriitaa? Miksi Raamattu kieltää ihmisten ja enkelien ja demonien palvomisen, mutta kuitenkin kertoo Jeesusta palvottavan? Miksi jo Jeesuslasta palvottiin (Matt. 2:11; vrt. Jes. 9:5; Tiit. 2:13). Miksi Jeesuksen nimi oli tärkeä?

Raamattu käyttää kumartaen rukoilla -sanontaa Jeesukseen (Matt. 28:9, 17; Joh. 4:20, 9:38) ja Jumalaan (Ilm. 4:10, 5:14, 7:11, 11:1, 16, 19:4, 19, 22:9; vrt. Vanha testamentti Neh. 9:3). Miksi samaa ylistystä, jota annetaan Isälle, annetaan myös Jeesukselle? Ilmestyskirjan viimeisen jakeen Ilm. 22:9 mukaan varoittaa meitä kumartaen rukoilemasta ketään muuta kuin Kaikkivaltiasta Jumalaa.

Raamatun kaikkein korkein palvonnan muoto on pyhä palvelus (kreik. latreuo; Novum 2670; Strong #3000). Ilmestyskirja on tässä suhteessa erittäin tarkka ja ilmaisee, että sekä Isään että Poikaan kohdistetaan pyhää palvelusta Ilm. 22:3. Sanaa käytetään myös jakeissa Apt. 7:7, 24:14; Fil. 3:3; Ilm. 7:15. Miten voi olla mahdollista, että Jeesusta kunnioitetaan täsmälleen samoin kuten Isää käyttäen palvonnan korkeinta muotoa?

Ilmestyskirja ilmoittaa jakeessaan vieläkin selvemmin kaikkien enkelien, olentojen ja vanhinten antavan ylistyksen Jeesukselle:

• Ilm. 5:12: – ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
• Ilm. 5:13: – Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" (Vert. 1. Piet. 4:11)

Kohdassa Joh. 5:23 mainitaan, että Jeesusta tulee kunnioittaa täsmälleen samoin kuin Isää, ei yhtään vähempää. Jos Jeesusta tulee kunnioittaa samalla kunnioituksella kuin Isää, niin silloin kaikki Raamatun tekstit, joissa kunnioitetaan Isää, pitää soveltaa yhtä lailla Jeesukseen. Vai voisiko kohdan Joh. 5:23 tulkita jotenkin toisin:

• Joh. 5:23: – että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

Miksi Jeesukselle annetaan kirkkaus, kunnia ja valta iankaikkisesti? (Gal. 1:5; Hepr. 13:21; 1. Piet. 4:11; 2. Piet. 3:18; Ilm. 1:6, 5:13) aivan samoin kuin Isälle (Fil. 4:20; 1. 1. Tim. 1:17; Piet. 5:11). Pohdi miksi on Isän käsky on totella Jeesusta. (Joh. 14:21). Miten ymmärrät sanan totella? Pohdi vielä miksi Raamattu sanoo Jeesuksen olevan meidän ainoa Valtiaamme (Juud. 1:4).

4.8 Saako Jeesusta huutaa avuksi?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan vain Jehova Jumalaa voi huutaa avuksi ja jae Apt. 2:21 tarkoittaa Jehova-nimeen huutamista (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 93).

ASettakaamme kysymys on siitä saako rukouksen, avun pyytämisen ja avun huutamisen osoittaa suoraan ja ainoastaan Jeesukselle? Rukous ja avun huutamisen ei siis tarkoiteta menevän lainkaan Jehovalle. Mitä Raamattu kertoo asiasta?

4.8.1 Kenen nimeä huudetaan avuksi?

Raamatussa kerrotaan, että "jokainen, joka huutaa avuksi Herran (kreik. Kyrios) nimeä, pelastuu" (Apt. 2:21, 22:16). Huomaa, että jae on lainaus Vanhasta testamentista (Joel. 2:32). Miksi se on lainattu juuri tähän Uuden testamentin kohtaan? Mistä Uuden testamentin kappale kertoo ennen ja jälkeen lainauksen? Kenenen Herran nimeä huudetaan avuksi, ja jossa pelastutaan uudessa liitossa Paavali Vanhan testamentin lainauksen mukaisesti?

Edellisestä kohdasta löytyy ristiviittaus Roomalaiskirjeeseen (Room. 10:9, 10, 11, 12, 13), missä myös huudetaan avuksi Herraa. Kirje lisäksi selittää kuka on huudettu Herra. Jakeiden mukaan jokaisen on tunnustettava Jeesus Herraksi (Room. 10:9); hän on yksi ja sama kaikkien Herra (Room. 10:12; Apt. 10:36; 1. Kor. 8:6; Ef. 4:5 – vrt. yksi mestari Matt. 23:10; yksi valtias ja Herra Juud. 1:4, joten "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (jae Room 10:13). Lue myös jae 14, jonka mukaan: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä (=Jeesusta), johon eivät usko?". Muualla Raamatussa vahvistetaan, että kaikkialla turvataan Poikaan (Ps. 2:12) ja huudetaan avuksi Jeesuksen nimeä (Apt. 9:5, 13, 14, 20, 21; Room. 10:20; 1. Kor. 1:2), huudetaan Jeesusta Herrana (Luuk. 6:46), sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa voi pelastua (Apt. 4:12).

Tee itsellesi uudelleen kysymys: miksi Paavali lainasi Vanhan testamentin jaetta Uuteen testamentiin? Minkä merkityksen hän antoi Herra-sanalle? Sisältääkö Roomalaiskirjeen jakeet mielestäsi erityisen voimakkaita ilmaisuja Herra-sanasta puhuttaessa? Ota rinnalle jakeet Matt. 7:21, 22 ja etsi vastausta sille, miksi Jeesusta erityisesti korostetaan Herrana?

Apt. 4:12:n mukaan Jeesus on ainoa nimi Uuden liiton ihmisille, jota voi huutaa ja jossa voi pelastua. Jeesuksen nimi on " kaikkia muita nimiä korkeampi" (Fil. 2:9). Pohdi Jeesuksen tekemää uutta liittoa ja pohdi miten juutalaisten vanhan liiton Jehova-nimen avuksi huutaminen (Ps. 50:5, 15, 91:15) asettuu Jeesuksen solmimassa uudessa liittossa? Oletko sinä uuden vain vanhan liiton jäsen (Room. 10:4)?

4.8.2 Keneltä ja kenen nimessä anotaan?

Jeesuksen nimessä voi anoa (Joh. 16:24, 26) ja anominen tapahtuu henkilökohtaisesti nimenomaan Jeesukselle (1. Joh. 5:13, 15) vain Jeesuksen nimeä käyttäen (Joh. 14:14, 16:23). Huom: UM-kääntää epätarkasti jättämällä minulta-sanan pois jakeessa Joh. 14:14. Katso alkuperäinen kreikkalainen teksti sivulla http://www.blueletterbible.org/kjv/Jhn/Jhn014.html#14 [paina C]

Raamatun kertoessa anomisesta tai pyytämisestä, niin miksi tämä pyytämistä ei koskaan tapahdu Uudessa liitossa Jehova-nimessä? Katso pyytäminen (esim. Joh. 15:16), anominen Jeesuksen nimessä jakeissa 1. Joh. 5:11, 12, 13, 14, 15, jossa kiitetään Jeesuksen nimessä (Ef. 5:20). Uskosta Jeesuksen nimeen ihmiset tulivat terveiksi; Jeesuksen nimi paransi (Apt. 3:16). Jeesus itse sanoi, että merkit seuraavat hänen nimeensä uskovia (Mark. 16:17).

Raamattu jopa vaatii, että Jeesus on ainoa nimi, jossa kaikki asiat: anominen, rukoileminen ja kiittäminen tulee tehdä, sillä Isän luo ei ole muuta tietä:

• Kol. 3:17: – Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
• Luuk. 9:48: – ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."

Miksi on näin, että kaikkien tulee tulla Jeesuksen luo ja toimia vain Jeesuksen nimessä? Vastaus on hyvin yksinkertainen: jos Jeesuksen kohdalla yhtään toimitaan siten, että hän olisi Isää alempi, Raamattu lausuu varoituksen:

• Joh. 5:23: – että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

Tutki löytyisikö jakeita, joissa uudessa liitossa anominen tehtäisiin "Jehovan" nimeen? Miksi Jeesus sanoi, että uudessa liitossa tuli anoa häneltä (Joh. 16:24)?

4.8.3 Ketä ja kenen nimessä rukoillaan?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan rukoilu on eräs ylistyksen ilmaus ja osa palvontaa (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 225, 228). Sen vuoksi rukous tulisi osoittaa ainoastaan Jehova Jumalalle, eikä kenellekään muulle. Järjestön raamatunselityksen mukaan kristittyjen täytyy lähestyä Jehova Jumalaa Jeesuksen kautta. Tämä merkitsee sitä, että meidän rukoukset tulee esittää Jeesuksen nimessä [rukoillen Jehovaa, ei Jeesusta]. Jumalan nimen on oltava rukouksessa etusijalla, jotta Jumala hyväksyisi rukouksen. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 225, 228, 229.)

Raamatusta rukoillaan Jeesusta hädän hetkellä (Apt. 7:54, 55, 56, 57, 58, 49, 60). Raamatussa löytyy lisäksi kohtia, jossa rukoillaan Isää (Matt. 5:9; Luuk. 11:2 – vertaa Joh. 5:43). Huomaa, että Raamattu käyttää Uudessa testamentissa, uudessa liitossa johdonmukaisesti Isä-nimeä (Apt. 13:17; Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; 2. Kor. 1:2; Gal. 1:3, 4; Ef. 1:2; Fil. 1:2; Kol. 1:2; Filemon 3; 1. Tess. 1:3, 1. Tess. 3:11, 13; 2. Tess. 2:16) silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan. Uuteen liittoon kutsuttiin ei-juutalaiset ihmiset Matt. 28:19 lähetyskäskyn mukaan Jeesuksen opetuspasiksi.

Raamatussa erityisesti anoataan = rukoillaan Jeesusta (Matt. 8:5; Joh. 14:14, 16:23, 24, 25, 26; 1. Joh. 5:15), jopa demonit rukoilivat Jeesusta (Luuk. 8:28). Erityisesti jakeessa Apt. 7:59 Stefanus rukoili täynnä Pyhää Henkeä (Apt. 6:5) nimenomaan Jeesusta, jonka hän näki taivaassa (Apt. 7:55, 56).

Apostolien teoissa Juudaan tilalle tuli valita uusi jäsen, mutta he eivät tienneet kumpi kahdesta ehdokkaasta tuli asettaa. He rukoilivat ja pyysivat ohjausta ja heittivät arpaa. Apostololit rukoilivat jakeessa (Apt. 1:21, 24) "Herra sinä, joka kaikkien sydämet tunnet".

Paavali rukoili kolmesti Herraa, että hänestä kaikki ylpeys lähtisi. Mainittu Herra on epäilemättä Jeesus, sillä juuri "Herra" kutsui hänen palvelukseen Damaskoksen tiellä (Apt. 9:5), sama Herra, jonka nimeä Paavali julisti (Apt. 9:27, 28).

Jos Jeesus olisi luotu olento, miksi Jumala voisi sallia rukoilla luotua olentoa? Olisiko luodun olennon rukoileminen epäjumalanpalvelusta? Onko Raamatussa ristiriita jos se antaa luvan rukoilla sekä Jeesusta, että isää, koska Vanhassa testamentissa kaikki rukoukset kuulee vain Jumala (Ps. 65:2)? Pohdi myös miksi uudessa liitossa Jeesus antoi ihmisille vain nimen Isä, jossa saattoi myös rukoilla? Miten ymmärrät jakeen Matt. 23:9 sanoman? Minkälaisen mallin Jeesus antoi meille lähestyessään Jumalaa jakeissa Mark. 14:36; Joh. 11:41, 17:1?

Miksi kaikki haudoissa olevat ihmiset kuulevat Jeesuksen äänen ylösnousemukseen, eivät Jehovan (Joh. 5:28)? Missään Raamatun kirjassa ei mainita, että enkeleitä tai ihmisiä, profeettaa, apostoleja, vanhimpia, tulisi rukoilla; Miksi Raamattu kertoisi, että Jeesusta tulee rukoilla?

4.8.4 Kenen nimeen notkistutaan ja kenen nimeä ylistetään?

Kaikkien polvien tulee notkistua Jeesuksen nimeen (Fil. 2:10) – lainaus joka on suoraan Vanhasta testamentista (Jes. 45:23; vrt. Ps. 22:30; Neh. 9:6)), jonka mukaan vain Jumalan eteen saa notkistua. Onko Jesajan ja Filippiläiskirjeen kohtien välillä ristiriita, koska toinen käskee notkistua vain Jumalan eteen, toinen vain Jeesuksen eteen? Kenen nimeen meidän tulee notkistua Uuden testamentin liitossa Paavalin mukaan? Raamatussa ylistetään Jumalaa (Matt. 5:16, 9:8; Luuk. 12:13; Room. 4:11, 15:11; Ilm. 19:5), joten miksi Raamatussa ylistetään (Luuk. 4:15) myös Jeesuksen nimeä (Luuk. 4:15; Apt. 19:17; Fil. 1:20) sekä kirkastetaan Jeesuksen nimeä (2. Tess. 1:12)? Onko Raamatussa ristiriita, koska Raamattu sanoo Jes. 42:8:ssa, että Jehova ei anna kunniaansa tai ylistystään toiselle? Tutki myös jae Ilm. 5:13, jossa Karitsalle, Jeesukselle, annetaan ylistys ja ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti.

Miten tuollaisen kunnian, joka on varattu vain Jumalalle, voisi antaa Jeesukselle? Vertaa rinnalle Joh. 12:26.

4.8.5 Kuka on meidän Herramme?

Raamattu toistaa lukemattomia kertoja (ainakin yli 50 kertaa) "Meidän Herramme", jolla tarkoitetaan Jeesusta mm. kohdissa: Apt. 15:26; Room. 4:24, 5:1, 11, 21, 7:25; 1. Kor. 1:2, 7, 8, 10; Gal. 6:14; 1. Tess. 5:28; 2. Tess. 2:14; 1. Tim. 6:3; Hepr. 13:20; 2. Piet. 1:2; 2. Piet. 1:8; Juud. 1:25 jne. Jeesus itse julistaa olevansa Herra jakeessa Joh. 13:13. Paavali kohtasi tiellä Damaskokseen Herran, joka ilmoitti olevansa Jeesus (Apt. 9:5, 10, 17, 27) ja Jeesukseen uskovat olivat "Herran pyhiä" (jatka lukemista kohtaan Apt. 9:13). Katso myös kohdat

• Matt. 3:3: "valmistakaa Herralle tie" – vrt. Matt. 21:9; 23:39; Luuk. 13:35,
• Matt. 4:7: "älä kiusaa herraa sinun Jumalaasi" – perkele kiusasi Jeesusta,
• Matt. 7:21, 22: "ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pääse.... Herra, emmekö..."
• Matt. 12:8: "Ihmisen poika on sapatinkin Herra" – vrt. Jumala asetti sapatin 1. Moos. 2:3
• Matt. 24:42: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee." – vrt. Jeesuksen tulemus.

Jeesus Kristus on kaikkien Herra (Apt. 10:36), sekä kuolleitten että elävien (Room. 14:9). Hän on kirkkauden Herra (1. Kor. 2:8). Uskovat tunnustavat Jeesuksen Herraksi (1. Kor. 12:3). Jeesus Kristus antaa kuoleman jälkeen palkan jokaiselle (Kol. 3:24; vrt. Isä maksaa palkan Matt. 6:1, 4, 6, 18). Lue erityisesti kohta Matt. 22:43, 44, 45, 46: "Herra sanoi minun Herralleni", jossa Jeesus, Herra, on Jumala. (Ps. 110:1; Apt. 2:33, 34, 35, 36).

Onko Jeesus Herra edellisten jakeiden valossa? Mitä tarkoittaa Herra-sana? (Joh. 1:1; Fil. 2:11; Ilm. 4:11)?

4.9 Kenen nimi on ylin ja korkein?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jumalan nimen muoto Jehova (vrt. Jahve) on korkein Raamatussa. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 98-105.)

Vanhan liiton ihmisille Jumalan nimi oli Raamatun ylin nimi (Neh. 9:5 – Huom. jae ei mainitse mikä Jumalan nimistä oli yli kaiken). Uudessa liitossa Jeesus julistetaan ylimmäksi nimeksi. (Ef. 1:21; Fil. 2:9, 10, 11 – Dan. 7:14, 15; Apt. 4:12; vrt. Hepr. 1:4). Pysähdy hetkeksi. Miten voi ylipäätään olla mahdollista, että jokin nimi menee Jehova-nimen ylitse, koska Jumala ei kunniaansa kenenellekään toiselle (Jes. 42:8, 11)?

Jos ajattelet itseäsi, niin kumman liiton yhteyteen sinut on kutsuttu: vanhaan liittoon vai uuteen liittoon? Mikä nimi on siinä liitossa korkein nimi?

Uudessa liitossa kaikki demoneja ajettiin ulos Jeesuksen nimessä. (Mark. 16:17; Luuk. 10:17; Apt. 3:6, 16, 4:7, 10, 30, 8:7, 9:34, 10:38, 16:18, 19:13). Samoin kaikki ihmeteot tehtiin Uudessa liitossa Jeesuksen nimessä (Mark. 9:38, 39; 16:17; Luuk. 10:17; Apt. 3:6, 16, 4:10, 30, 9:34, 10:38, 16:18 ja 19:13)

Voiko pahoja henkiä, riivaajia, joista UM käyttää nimitystä demonit, ajaa ulos Jehovan nimessä Raamatun mukaan? Voisiko ihmetekoja tehdä Jehovan nimeä lausuen?

Miksi juuri Jeesuksen nimessä on hyljättävä synnit, että pelastuisi Herran päivänä ts. harmagedonissa (1. Kor. 5:5)? Miten on Jehova-nimi tulisi ymmärtää seuraavien jakeiden valossa:

• Mark. 9:41: – Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.
• Room. 1:5: – jonka (jae 4: Jeesuksen) kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa
• Ef. 5:20: – kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
• Kol. 3:17: – Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. (Samoin 2. Tess. 3:6, 12 – vrt Joh. 12:26: "Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä").

Pohdi myös jaetta Matt. 6:9, jossa Jeesus ohjaa meitä rukoilemaan "Isää", ei Jehovaa. Miksi Uuden liiton ihmisiä, pakanoita, pyydettiin lähestymään Jumalaa henkilökohtaisesti Isä-nimellä eikä etäisemmällä Jehova-nimellä (mm. Matt. 5:16, 45, 6:9, 10:20)? Ajattele miten lapset kutsuvat vanhempiaan nimeltä: kutsumanimi Isä on paljon läheisempi kuin esim. Matti.

4.9.1 Mitä tarkoittaa se, että Jeesus on "Jumalan poika"?

Saatana sanoi Jeesusta Jumalan Pojaksi (Matt. 4:3), Riivaajat/demonit kumartuivat ja lankesivat maahan ja nimittivät Jeesusta Jumalan Pojaksi (Matt. 8:29; Mark. 3:11; Luuk. 8:28), Ihmiset kumarsivat Jeesus Jumalan Poikana (Matt. 14:33), Pietari tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt. 16:16; Apt. 9:20), Johannes todisti Jeesuksesta Jumalan Poikana (Joh. 1:34), jopa Roomalainen sotilas, sadanpäämies, tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt. 27:54). Ihmiset tuomitaan sen mukaan tunnustavatko he Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt. 10:32; 1. Joh. 2:23, 4:15)

Ylipappi halusi varmistuksen kaikkein korkeimman vannomisen kautta: "vannotan sinua elävän Jumalan kautta", että Jeesus omasta suustaan tunnustaa olevansa Jumalan Poika (Matt. 26:63). Miksi ihmeessä ylipappi halusi näin korkealla valalla varmistaa, että Jeesus oli nimenomaan Jumalan Poika. Oliko kyseessä jokin erityinen Juutaisille pyhä asia? Katso rinnalle jakeet (Matt. 26:65, Joh. 10:31, 32, 33) ja tee itsellesi kysymys: mikä on jumalanpilkka? Mikä seuraamus on jumalanpilkasta? Miksi Herran enkeli jakeissa Apt. 23:18, 19 tappoi Herodeksen? Julistiko Herodes itsensä kansan edessä Jumalaksi? Mieti näiden valossa, miten Jeesus saatoi sanoa, että hän oli Jumalan poika (Joh. 10:36)? Onko siinä jotakin erityistä, että Jeesusta nimitetään Jumalan Pojaksi? Katso miten Raamattu määrittelee Jumalan poika -termin:

• Joh. 5:18: – Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. (vrt. 1. Joh. 5:20)
• Ilm. 2:18: – Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski: (Dan. 7:9, 10; Ilm. 1:14, 15)

Juutalaiset fariseukset olivat opettaneet kautta aikojen, että heidän Jumalansa oli Abrahamin, Iisakin Ja Jaakobin Jumala, JHVH. Tässä Jeesus asetti tuon opetuksen täysin heidän silmiensä eteen eivätkä fariseukset pystyneet sulattamaan hänen ilmoitustaan. Tapahtui juuri niin kuin Jeesus kertoi vertauksessaan, jossa Matt. 9:17: "nuorta viiniä oli mahdotonta laskea vanhoihin nahkalaileileihin, muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät" Raamatussa kerrotaan, että Jeesus oli ainoa Jumalan poika (Joh. 3:16). Ei vain "yksi Jumalan pojista", niinkuin enkeleitä muutaman kerran nimitetään (1. Moos. 6:4; Job. 1:6, 2:1;, Ps. 29:1, 89:5, 6, 7).

Voiko Jeesus olla arkkienkeli Mikael tai enkeli ylipäänsä, jos hän ei ole yksi Jumalan muista pojista? Miksi Raamattu sanoo, että Jeesus oli ainoa, jota voitiin kutsua Jumalan poika -nimellä? Mikä on mielestäsi oikea opetus Jeesuksen saarnaamisesta (2. Kor. 11:4) Jumalan Poikana?

Mieti lisäksi Ihmisen Poika -nimitystä (Matt. 12:32, 13:41, 16:13, 27, 19:28, 24:44, 25:31, Luuk. 12:8, 12:10, Joh. 3:14, 15). Jeesus syntyi ihmiseksi, Marian lapseksi. Oliko Jeesus 100%:inen ihminen (Ihmisen Poika)? Miten vastaavasti ymmärtäisit Jumalan Poika -nimityksen? Lue etenkin jakeet Joh. 8:42 ja Fil. 2:6.

4.9.2 Miksi Jeesuksen nimi on sama kuin Isän nimi?

Miksi Raamattu kertoo Jeesuksen nimen olleen sama kuin Jumalan nimi kohdissa (Hoosianna Matt. 21:9; Matt. 23:39; Luuk. 19:38 – vrt nuhtelujakeet Luuk. 19:39, 40; Joh. 5:43, Joh. 8:19, 42 – vrt. Joh. 10:25, 14:7). Miten ymmärrät näiden jakeiden valossa enkelin ilmoituksen Marialle, jossa Jeesuksen nimen, Immanuel, kerrottiin tarkoittavan "Jumala meidän kanssamme" (Jes. 7:14, 8:10; Matt. 1:21, 22, 23). Miksi Jeesuksen nimi on Väkevä Jumala ja iankaikkinen Isä (Jes. 9:5, 6)?

Raamatussa ennustetaan, että "valmistakaa Herralle (JHVH) tie" ja että "kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden" (Luuk. 3:4, 5). Kuka oli tuo "Jumalan autuus" Luuk. 2:30:n mukaan? Lue Jes. 52:6, 7: "Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: "Katso, tässä minä olen"". Kenestä Jesajan ennustus puhuu? Entä Mitä nimeä Paavali saarnasi pakanoille, kun Mal. 1:11, 14 kertoo "minun (JHVH) nimeni oleva suuri pakanain seassa"? Lue vielä Miikan jae ja vertaa sitä Jeesuksen lähetyskäskyyn Matt. 28:19. Onko Raamatussa ristiriita, koska Uuden liiton ihmiset ovat Jeesuksen kansa (Tiit. 2:14) ja valittu Jeesuksen kuuliaisuuteen (1. Piet. 1:2)?

• Miika 4:5: – Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, meidän Jumalamme, nimessä [YKSIKKÖ] aina ja iankaikkisesti.

4.9.3 Mitä Raamattu kertoo Jeesuksen nimestä?

Pyhä Henki tulee Jeesuksen nimessä (Joh. 14:26). Vain Jeesuksen nimessä annetaan synnit anteeksi (Apt. 10:43, 26:18; 1. Joh. 2:12). Vain Jeesuksen nimessä ihmiset saavat iankaikkisen elämän (Matt. 19:29; 1. Joh. 5:13). Vain Jeesus antaa iankaikkisen elämän (Joh. 10:28; 1. Joh. 5:11).

Kaikki ihmiset ovat opetuslapsia, Jeesuksen nimessä (Matt. 28:19; Joh. 1:12, 2:23, 8:31, 15:8; Apt. 8:5, 12, 16; Gal 5:24), kansa Jeesuksen nimessä (Tiit. 2:14; Juud. 1). Jeesuksen nimeä on saarnattu ja julistettu kaikille (Luuk. 24:47; Apt. 5:40, 8:12, 9:15, 20, 11:20, 9:27; Room. 15:20, 21; 1. Kor. 1:19, 23, 15:12; 2. Kor. 4:5; Fil 1:15, 16, 17, 18; Kol. 1:28; 1. Tim. 3:16; 2. Tim. 2:9), Jeesuksesta todistetaan pakanoille (Matt. 10:18). Vain Jeesuksen nimeen meillä tulee olla uskon kuuliaisuus (Apt. 5:40; Room. 1:4, 5; Juud. 1:25). Vain Jeesuksen nimessä meillä on toivo (Matt. 12:15, 16, 17, 18, 21) Apostolit kertoivat kansalle vain Jeesuksesta, ei Jehovasta (Room. 15:18).

Onko Raamatussa ristiriita, koska profeettojen mukaan Jumala tulee ottamaan pakanakansat nimelleen (Mal. 1:11; Jes. 65:1; Aamos 9:12; Sak. 2:11; Apt. 15:9, 14, 17)? Miksi Jeesus julisti ottavansa kansan nimelleen? Jeesus jopa käski lähetyskäskyssä kastaa kaikki ihmiset Jeesuksen opetuslapsiksi (Ks. aihe: KASTE). Olemmeko Jehovan vai Jeesuksen nimelle otettu kansa?

Raamattu erityisesti käskee uskoa Jeesuksen nimeen (Joh. 2:23; 1. Joh. 3:23), ja tuomitsee kaikki jotka eivät usko Jeesuksen nimeen (Joh. 3:18). Jeesuksen nimeen on pantava toivo (Matt. 12:21), Jeesuksen nimeen on otettava ihminen vastaan (Matt. 18:5), ihmisten on kokoonnuttava yhteen Jeesuksen nimeen (Matt. 18:20) ja jätettävä maaallinen elämä Jeesuksen nimen tähden (Matt. 19:29; Ilm. 2:3, 13). Monta väärää opetusta tulee Jeesuksen nimessä (Matt. 24:5). Vain Jeesuksen nimessä meillä iankaikkinen elämä (Matt. 19:29; Joh. 1:12, 20:31; Apt. 4:12; 1. Joh. 5:13 – ks. myös_ Joh. 3:16, 11:25; Apt. 16:30, 31; Room. 8:1; Hepr. 5:8, 9, 10:4; 1. Tim. 1:16; 1. Joh. 4:11, 12; Juud. 1:21; Ilm. 2:1). Vain Jeesuksen nimi antaa syntimme anteeksi (Apt. 10:43 – vrt. 1. Joh. 2:2, 12) ja vain siinä nimessä olemme pyhitetyt (1. Kor. 6:11). Jeesuksen nimeä ei tule kieltää, sillä nimi avaa oven elämään (Ilm. 2:8).

Miksi Raamattu sanoo: "Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt. 10:22; Apt. 26:9; 1. Piet. 4:14)? Kertooko Raamattu missään, että Uuden liiton ihmiset joutuisivat vihattaviksi Jehovan nimen tähden?

4.9.4 Mitä Raamattu kertoo nimistä Vapahtaja, Pelastaja ja Lunastaja?

Tee itsellesi kysymys: kuka on Raamatun Pelastaja ja Vapahtaja? Jumalaa kutsutaan Pelastajaksi (Jes. 43:11; Luuk. 2:30; Juud. 25) ja Vapahtajaksi (Jes. 42:3, 45:10, 15; Jer. 14:8; Luuk. 1:47; 1. Tim. 2:3, 4:10; Tiit. 1:3, 4, 2:10, 3:4) ja lunastajaksi (Job. 19:25; Jes. 44:24, 49:26, 60:16, 63:16) ja auttaja (Hoos. 13:4).

Katso sitten jakeet, joissa Jeesus on Pelastaja (1. Tim. 1:15; 1. Tess. 1:10; 25.) ja Vapahtaja (Luuk. 2:11: "teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus"; Joh. 4:42: "tämä (Jeesus) totisesti on maailman Vapahtaja"; Apt. 13:23: "tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi"; Ef. 5:23: "Kristus (...) ruumiin vapahtaja"; Fil. 3:20: "odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi"; 1. Tim. 1:1; 2. Tim. 1:10; Tiit. 1:4, 2:13, 3:6; (Hepr. 7:25: "täydellisesti pelastaa"); 2. Piet. 1:1, 11, 2:20, 3:18) ja Lunastaja (Gal. 3:13: "Kristus on lunastanut meidät").

Ehkä kaikkein vaikuttavimmat ovat kohdat, joissa, ensimmäisessä kutsutaan Jumalaa vapahtajaksi ja heti seuraavassa nimitetään myös Jeesusta vapahtajaksi.

• Tiit. 1:3: – mutta kun aika oli tullut, ilmoitti hän sanansa saarnassa, joka on uskottu minulle Jumalan, meidän vapahtajamme käskyn mukaan:
• Tiit. 1:4: – Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta!

• Tiit. 3:4: – Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
• Tiit. 3:5: – pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
• Tiit. 3:6: – jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

Miksi Raamattu kertoo, että Vapahtaja, Pelastaja ja Lunastaja on yhtä aikaa sekä Jeesus että Jumala?

Miksi apostolit puhuvat ristiriitaisesti Jumalasta Vapahtajana, vaikka tiesivät, että Apt. 5:30, 31, 32: "Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi" ja 1. Joh. 4:14: "Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi"? Näiden jakeiden perusteella Jumala ei voi Vapahtaja, jos hän luovutti tehtävän Jeesukselle. Miksi Raamatussa silti kutsutaan Jumalaa Vapahtajaksi? Olisiko seuraavissa jakeissa jokin kätketty sanoma (Tiit. 1:4; 2. Piet. 1:1 – Joh. 20:28; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 5:20)?

4.9.5 Tunnetko sinä Raamatun ilmoittaman Jeesuksen?

Pohdi vielä kerran tarkasti kuka Jeesus oli lukemalla seuraavat jakeet ajatuksella: Mark. 9:37; Joh. 5:43; Fil. 2:9, 10, 11; Ef. 1:21, 5:20. Miksi Raamattu sanoo, että se on käsky uskoa juuri Jeesuksen nimeen kohdissa 1. Joh. 3:23 ja Kol. 3:17? – vrt. Joh. 1:12, 2:23; Luuk. 24:47, 48; 2. Tess. 3:6; 1 Joh. 5:13. Lue vielä kerran, sillä valintasi Jehovan ja Jeesuksen nimen välillä on elämäsi tärkein kysymys (Matt. 10:32, 33; Joh. 3:18, 36).

Mitä sinä vastaat Jeesukselle astuessasi hänen eteensä viimeisenä päivänä? Onko tuntemasi opetus ollut Raamatun mukaista vai ihmiskäskyjä (Mark 7:7; Apt. 5:29)? Mitä vastaat Jeesuksen kysyessä sinulta: "Kenen sinä sanot minun olevan?" (Mark. 8:27, 28, 29).

• Joh. 12:48: – Joka katsoo minut (Jeesus) ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
• 2. Kor. 5:10: – Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

4.10 Mihin nimeen tulee kastaa?

Henkilö, joka liittyy organisaation nimeltä Jehovan todistajat, ilmaisee kasteessa varauksettoman ja ehdottoman vihkiytymisensä tekemään Hallintoelimen määrittelemän Jehova Jumalan tahdon (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 137). Jehovan todistajat -järjestöön liittynyt henkilö kastetaan upottamalla ja kastekysymyksissä viitataan kuuliaisuuteen Jehovalle. Jos kasteessa kehoitetaan lisäksi henkilöä oleman kuuliainen järjestön opetuksille, on tätäkin vaatimusta tarkasteltava Raamatun valossa.

Katso myös aihe: Opetuslapsi

Aivan aluksi pohdi seuraavaa: Voisiko todellakin olla niin, että Raamatun tuntema kastekäsky Matt. 28:19 olisi luettavissa järjestön opin mukaisesti seuraavasti:

• Kaste Isän nimeen; Jehova Jumala Kaikkivaltiaan
• Kaste Pojan nimeen; luodun olennon, arkkienkeli Mikaelin
• Kaste Pyhän Hengen nimeen; Jumalan toimivan voiman, persoonattoman, kuten sähkön, nimeen

4.10.1 Tuleeko Jehova-nimi mainita kastetilaisuudessa?

Raamattu käskee kastaa kaikki ihmiset Jeesuksen nimeen ja jopa painottaa, että ihminen voi olla kastettu ainoastaan yhteen nimeen, Jeesuksen nimeen (Apt. 8:16). On jopa käsky kastaa nimenomaan Jeesuksen nimeen (Apt. 10:48):

• Apt. 2:38: – Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
• Apt. 8:16: – sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
• Apt. 10:48: – Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.
• Apt. 19:5: – Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
• Room. 6:3: – Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
• Gal. 3:27: – Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

Raamattu antaa vaihtoehtoisesti mahdollisuuden kastaa kolmesta koostuvaan nimeen lähetyskäskyssä Matt. 28:19. Huomaa jakeen sanamuoto: nimeen, joka on ilmaistu YKSIKÖSSÄ, eikä monikkomuodossa sanalla "nimiin". Pysähdy hetkeksi kysymään itseltäsi miksi käsketään kastaa yksikkomuotoiseen nimeen? Eikö kyseessä kuitenkin ollut kyse kolmesta, johon tuli kastaa?

Miksi Uuden liiton ihmisiä, pakanoita, kastettiin myös ainoastaan yhteen nimeen, Jeesuksen nimeen? Miksi Vanha testamentti sanoo, että pakanat tullaan kastamaan kastetaan Jumalan nimeen (Aam. 9:12)? Onko Jeesuksen nimi sama kuin Isän nimi? (Joh. 5:43) Miksi Uuden liiton pakanat ovat Jeesuksen kansa (Tiit. 2:14; vrt. Jeesuksen sanat kokoamisesta Luuk. 13:34)?

Muita kastenimiä tai vaihtoehtoja ei Raamatusta näytä näiden kahden jakeen lisäksi löytyvän.

Miksi järjestö on ohjannut kasteesa lausumaan Jehovan-nimen, vaikka mikään jae ei tue nimen käyttöä? Pohdi, eikö kaste ole Raamatun vastainen ja pätemätön, jos kastetilaisuutta ei toimiteta Raamatun ohjeiden mukaan? Eikö henkilö tulisi kastaa uudelleen oikeaan, Jeesuksen, nimeen Raamatun valossa? Johanneksen kastella käyneetkin kastettiin uudelleen, koska käytetty nimi oli väärä (1. Kor. 1:13; Apt. 19:5, 6 ), Flippuskin kastoi kerrottuaan Jeesuksesta hoviherralle (Apt. 8:33). Raamattu tuntee vain yhden oikean kasteen (Ef. 4:5).

4.10.2 Mikä on kasteen merkitys?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa kaste ei poista syntejä (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 138).

Tutki seuraavia kohtia, joissa kasteelle annetaan syntien anteeksiantamisen merkitys: Apt. 2:38, 22:16; Ef. 5:26. Jakeessa Room. 6:3 kerrotaan kastettujen olevan kastetut Jeesuksen kuolemaan. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Mikä merkitys oli Jeesuksen kuolemalla, josta kaste tekee osalliseksi? Tutki seuraavia: Matt. 26:18; Mark. 14:24; Apt. 26:15, 2:38; Room. 5:10, Kol. 1:14; Hepr. 9:12-28, 10:4, 18; 1. Joh. 1:7 (vrt. Matt. 9:2, 3, 4, 5, 6; Mark. 2:5, 6, 7, 8, 9, 10; Luuk. 7:47, 48, 49; Joh 20:23.

Lue mitä erityistä Raamattu kertoo kasteesta jakeissa Mark. 16:16; Apt. 2:38, 39, 22:16; Gal. 3:26, 27, 28, 29; 1. Piet. 2:21;

4.11 Monijumaluus eli onko Jeesus epäjumala ts. pikku-jumala?

Vartiotorniseura hallintoelimen asettaman käännöskomitean julkaisemassa Uuden maailman käännöksessä Joh. 1:1:ssä mainittu Jumalan Sana, ts. Jeesus, esitetään "eräänä jumalana" – jumalana. Huom. jumala-sana on kirjoitettu pienellä kirjaimella. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90-93, 120.) Tutustu myös Petri Paavolan sivuihin, joissa hän tutki hallintoelimen perusteluja jakeen Joh. 1:1 käännöksestä osoitteessa <koti.phnet.fi/petripaavola/Alussa%20oli%20Sana>

Suomalaisessa UM käännöksen jakeessa Jeesus esitetään jumalana pienellä j-kirjaimella kirjoitettuna. UM:n alkuperäisessä englanninkielisessä New World Translation -käännöksessä on sana "a god", jonka sanatarkka suomennos on "eräs jumala". Opettaako järjestö monijumaluutta vai oppia Jeesuksesta epäjumalana? Onko hallintoelimelle olemassa vain yksi Jumala-persoona, Jehova, jota palvotaan, mutta rinnalla toinen vähempi jumala, Jeesus, jota ei kuitenkaan saa palvoa? Jeesus joko on Jumalasta (-sta), tai täysin erillään hänestä. Kumpaa Jeesus siis on?

Järjestön aikaisemmin käyttämää matematiikkaa, mukaellen voisi tehdä seuraavan kuvitteellisen ajatuskokeen. Olettakaamme, että Jumala on arvoltaan 1 ja epäjumala on arvoltaan 0. Lähtökohdiltaan oletamme todeksi seuraavat kaksi kohtaa: a) Jeesus ei ole epäjumala, vaan pikku-Jumala (Joh. 1:1) ts. Väkevä Jumala (Jes. 9:6), mutta b) ei Kaikkivaltias Jumala ja niin silloin 1 + 1 = 2 Jumalaa. Jos otamme huomioon sen, että järjestön mukaan Jeesus ei ole kokonaan Jumalan Kaikkivaltiaan vertainen ja suhteutamme Jeesuksen Isäänsä vaikkapa arvolla 0.5, niin laskemme: 1 + 0.5 = 1.5 Jumalaa. Jos taas todistettaisiin, että Jeesus on enkeli, epäjumala, niin 1 + 0 = 1. Luonnollisestikaan näillä laskutoimituksilla ei ole muuta tehtävää kuin havainnollistaa hallintoelimen ajattelutapaa.

Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus ei voi olla enkeli (arvoltaan 0), sillä hän yli kaikkien muiden luotujen; enkelien ja ihmisten – täysin omassa luokassaan, jolloin viimeinen vaihtoehto yllä olevassa mielikuvituksellisessa laskelmassa on hylättävä. Jäljelle jää laskennassa kuitenkin luku, joka on suurempi kuin 1.

Miten montaa Jumalaa hallintoelin tahtoo siis opettaa Uuden maailman käännöksessä viittamalla Jeesukseen sanalla "jumala"?

Joissakin kohdissa Raamattu käyttää sanaa jumala (hepr. elohim) toisessa merkityksessä. Esim. jakeessa 2. Moos. 7:1, 21:6, 22:8, 9. Jumala itse nimittää Moosesta "jumalaksi" ja jae Ps. 82:6 nimittää kuninkaita, pahoja tuomareita ja Saatanaa jumaliksi (Jes. 14:15; 2. Kor. 4:4:ssa saatana on tämän maailman "jumala"). Ihmiset tekivät myös kuvia jumalasta (Jes. 44:17; 1. Kor. 8:5, 6), mutta kaikissa kohdissa on kuitenkin ollut kyse epäjumalista (Ps. 86:8; 1. Kor. 8:4, 5, 6) tai epäjumalien palvonnasta. Raamattu kehottaa meitä kavahtamaan epäjumalia (1. Joh. 5:21).

Kerrotaanko yhdessäkään näissä kohdissa kumartamaan ja palvoa näitä epäjumalia? käskettiinkö näitä "jumalia" rukoilla? Oliko Saatana Jumala vain epäjumala? Entä onko Johanneksen evankeliumin alussa mainittu Jeesus Joh. 1:1 epäjumala vai Tosi Jumala?

Miten niin hurskas uskova kuin Johannes voisi laittaa Raamattuun opin Jeesuksen epäjumaluudesta? Ei suinkaan Johannes voisi sellaisia opillisia virheitä tehdä, koska hän oli juuri se opetuslapsi, jota Jeesus eniten rakasti (Joh. 21:7) ja jolle Jeesus antoi ilmestyksensä (Ilm. 1:1 alkusanat). Mitä Johannes oikein tahtoi sanoa? Miksi hän olisi puhunut Sanasta, Jeesuksesta, epäjumalana, joka oli Jumalan luona? Katso vielä jae Hepr. 1:8, jossa Isä kutsuu poikaansa Jumalaksi. Onko Raamatussa vakava virhe tai ristiriita?

On varmaa, että Raamattu ei voi opettaa oppia useasta Jumalasta, vaan että Jumala on yksi (5. Moos. 6:4; Jes. 43:10: "Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule", Jes. 44:6, 8, 45:14: "ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa."; Hoos. 13:4; Mark. 12:29; 1. Kor. 8:5, 6; 1. Tim. 2:5). Ei ole ketäään Jumalan vertaista (Jes. 40:25) eivätkä epäjumalia palvovat peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9, 10). Miksi apostolit kuitenkin palvoivat Jeesusta?

Missään jakeessa ihmisiä, Jumalan asettamia toimijoita, ei verrata itse Jumalaan. Jeesusta käsitellään aivan toisin ja hänestä puhutaan aivan poikkeavin ilmaisuin ihmisiin verrattuna: hänen sanotaan olevan Jumalan kuva (2. Kor. 4:4). Lisää ihmettelyä aiheuttaa jae, jossa Vanhan testamentin jae sovelletaan Jeesuksen mainiten hänen olevan "Jumala ylistetty" kohdassa Room. 9:5 (vrt. ylistyskielto Jes. 42:8).

Katso myös Tiit. 2:13; 1. Joh. 5:20 ja miten Juutalaiset ymmärsivät Jeesuksen oman julistuksen tahtoessaan kivittää hänet (Joh. 8:58, 59, 10:30, 31, 32, 33). Kiinnitä huomiota erityisesti Joh. 8:n luvun jakeissa, jossa Jeesus viittaa itseensä useaan otteeseen:

• valkeus (Joh. 8:12)
• todistan itsestäni (Joh. 8:14, 17, 18)
• tuntisitte minut - tuntisitte Isän (19)
• ylhäältä (Joh. 8:23)
• ellette usko (Joh. 8:24)
• kuullut häneltä (Joh. 8:26)
• vasta myöhemmin ymmärrätte, että "että minä olen se, joka minä olen" (Joh. 8:28) – vrt. 2. Moos. 3:14
• teen (Joh. 8:29)
• Isän tykönä (Joh. 8:38)
• puhunut totuuden (Joh. 8:40)
• minä olen Jumalasta (Joh. 8:42)
• pitää minun sanani (Joh. 8:51)
• minulle kunnian (Joh. 8:54)
• minä olen – kreikan vastine JHVH:lle (Joh. 8:58). Huom. KR38:ssa on käännösvirhe jakeen kohdalla. Kreikassa kohdassa lukee ego eimi, ts. minä olen. Kirkkoraamattu kohta on huolimattomattomasti käännetty sanoin "minä olen ollut".

Vertaa miksi Juutalaiset tahtoivat kivittää kaikki, jotka ilmoittivat Jeesuksesta asioita, jotka olivat Jumalan pilkkaa (Apt. 7:54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 9:22, 23). Kivitys oli Juutalaisten tapa rangaista Jumalan pilkasta (3. Moos. 24:16).

Pohdi, miksi Jeesuksen sanat aina aiheuttivat suurta hämminkiä Juutalaisten oppineiden keskuudessa? Mikä hänen sanomassaan oli ennekuulumatonta (Joh. 8:53, 54, 55, 56, 57, 48, 59, 10:20, 30, 31)?

MOOSES "JUMALANA"

Toinen kohta Raamatussa, jossa jotakin henkilöä suoraan nimitetään jumalaksi, jakeen Joh. 1:1 lisäksi, on Mooses (2. Moos. 7:1). Teksti tekee kuitenkin selväksi että Moosesta ei tehty todelliseksi fyysiseksi jumalaksi, vaan vain jumalaksi faaraolle. Mooseksen voidaan sanoa olleen Jumalan edustaja, koska hänellä ei ollut Jumalan voimia tai ominaisuuksia nimityksestä huolimatta. Kukaan ei voi olla Jumalan vertainen (Jes. 40:18, 25; Jer. 10:6, 7); ei kukaan ihminen tai kuningas (Hes. 28:2, 9) tai mikään ihmisen kuvittelema (Gal. 4:8).

Kaikki ne, joihin Raamatussa aikaisemmin on liitetty jumala-sana, ovat olleet Jehovaan verrattuna epäjumalia. Lue erityisesti Paalin viitan repäisy, kun ihmiset yrittivät korottaa häntä Jumalaksi (Apt. Apt. 14:8-18). Kukaan ei ole ollut tosi Jumala sanan normaalissa merkityksessä. Vain poikeuksellisissa tapauksissa Raamattu käytti jumala-sanaa ilmaisemaan, että jonkun henkilön asema on jotenkin korkeampi muihin nähden (vrt. 2. Kor. 4:4: "tämän maailman jumala").

Yhteenveto:

• kukaan ihminen ei voi olla Jumala (esim. Mooses)
• kukaan taivaan luotu olento, esim. enkeli (saatana), ei voi olla Jumala
• jokin, joka ei ole enkeli tai ihminen, on tosi Jumala.

Kuka on siis Jeesus? Jos hän ei ole ihminen, eikä hän ole myöskään enkeli niin miten ratkaisemme jakeen Joh. 1:1 sanat? Miksi Johannes aloittaa kertomalla, että Jeesus oli kaikkein ensin, sanoin: "Alussa oli Sana"?. Miksi hän ei aloita kertomalla, että: "Alussa oli Jumala"? Jos Jeesus on luonut maailman (Hepr. 1:10; vrt. rinnastus Jes. 44:24, jossa Jumala yksin loi maailman), mitä kukaan enkeli ei ole tehnyt, niin kuka Jeesus on?

Mieti Johanneksen sanoja, jossa Sana oli "Jumalan luona" ja samanaikaisesti sana "oli Jumala". Onko asiassa samaa analogiaa, kuin sanonnnassa: Matti on Maijan luona ja Matti on ihminen?

ROOM. 9:5 TARKEMMIN

• Room. 9:5: – heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

Jaetta Room. 9:5: – on useasti yritetty jakaa kahdeksi siten, että kysessä on kahteen eri persoonaan kohdistuvat osuudet: [1] Jeesus joka on yli kaiken ja [2] Jumala, joka on ylistetty iankaikkisesti. Alkuperäisen kreikan valossa, joka ei sisällä välimerkkejä, teksti on kuitenkin mahdoton ymmärtää kahtena. Alla on sanasta sanaan kreikan tekstin suomennos jakeesta:

• [Novum] Room. 9:5: – joiden isät ja joista Kristus mukaan lihan oleva yli kaiken Jumala siunattu (kreik. eulogetos) iäisyyksiksi.

Se miksi lausetta on mahdotonta lukea kahdeksi kokonaisuuseksi on, että milloinkaan Uudessa testamentissa ei kahta erillistä asiaa sisällytetä samaan lauseeseen ilman ja-sanaa. Yllä olevassa jakeessa ja-sanaa ei ole. Esim. jakeessa Room. 1:25 (nuo – luoja) kahta erillistä osuutta erottaa ja-sana.

Toiseksi, Uudessa testamentissa kaikissa niissä Jumalaa ylistävissä jakeissa, joissa eulogetos-sana, ylistys, esiintyy aina ennen Jumala-sanaa (2. Kor. 1:3; Ef. 1:3; 1. Piet. 1:3). Roomalaiskirjeessä sana esiintyy jäjessä.

Kumman mukaan lukisit tavallista tekstiä? Laittaisitko uskosi siihen, miten kielellisiä ilmauksia käytetään normaalisti, vai kielen "mahdollisiin" erikoistapauksiin?

UUDEN TESTAMENTIN KREIKAN KIELEN ARTIKKELI HO THEOS

Vartiotorni-seura esittää julkaisuissaan, että koska artikkeli puuttuu, sana "jumala" on kirjoitettava pienellä eikä sanan tarkoita kaikkivaltiasta Jumalaa. (vert. Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90)

Kysy itseltäsi miksi ho artikkeli puuttuu theos (Jumala) sanasta, myös kohdassa Joh. 1:6? Tulisiko Joh. 1:6:ssa samalla lukea sanoin: "erään (epä)jumalan lähettämä"? Vastaavia jakeita ilman artikkelia löytyy Uudesta testamentista useita (Matt. 5:9, 6:24; Luuk. 1:35, 78, 2:40; Joh. 1:6, 12, 13, 18, 3:2, 21, 9:16, 33, 13:3; Room. 1:7, 17, 18, 21; 1. Kor. 1:30, 15:10; Gal. 4:8, 9; Fil. 2:11, 13; 1. Tess. 1:9; Tiit. 1:1; Hepr. 9:14; 1. Piet. 4:10, 11. Genetiivi esiintyy jakeissa Matt. 5:9, 6:24; Luuk. 1:35, 78; Joh. 1:6). Erityisesti Galatalaiskirjeen jakeet ovat havainnolisia. Paavali puhuu vääristä jumalista Kaikkivaltiaan Jumalan vastakohtana. Paavalin teksti kuitenkin tekee hyvin selväksi, että jakeessa Jumala-sanalla (ilman artikkelia) viitataan Kaikkivaltiaaseen.

Vartiotornin kirjallisuudessa annettu kuva – että kreikan määräinen artikkelin esiintyminen tai sen puuttuminen ratkaisisi sen, onko kyseessä viittaus Kaikkivaltiaaseen vai ei – ei saa tukea alkuperäistä kreikasta. Selvästi tuntemamme Kaikkivaltias Jumala on edelleen kyseessä niissäkin jakeissa, joissa artikkeli puuttuu. Vertailun vuoksi järjestön julkaisemassa KIT-interlineaarissa, ja englanninkielisessä UM käännöksessä jakeessa Luuk. 20:38 puhutellaan Kaikkivaltiasta Jumalaa "eräänä Jumalana" (a god).

Yksin artikkelin puuttumisesta jakeessa Joh. 1:1 ei siis voi tehdä johtopäätöstä, että Jeesus ei olisi Kaikkivaltias Jumala. Päinvastoin: jos Jumala-sana esiintyy usein ilman artikkelia, ja sillä viitataan Kaikkivaltiaaseen, niin miksi ei samoin Joh. 1:1 olisi yhtä vanvasti Jumala? Raamattu tuntee vain yhden Jumalan, ei useita Jumalia.

Jakeissa Joh. 20:28 ja Hepr. 1:8 kreikan alkuteksteissä on määräinen artikkeli sanoin, ho theos, Jumala. Jae puhuu Jeesuksesta.

HUOMAUTUS: SANAN PERUS- JA POIKKEUSMERKITYKSET

• Joh. 20:28: – Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (kreik. ho theos) http://www.blueletterbible.org/kjv/Jhn/Jhn020.html#28

Järjestö on esittänyt, että jakeessa Jumala-sana ei olisikaan sanan normaalissa merkityksessä, vaan sana tarkoittaisikin jotain muuta, heikompaa ilmausta kuten: väkevä, voimallinen.

Ei ole väärin sanoa Jeesusta "Jumalaksi", jos Tuomas tarkoitti tätä. Tämä olisi sopusoinnissa lainauksen kanssa, jossa mahtavia miehiä, tuomareita, sanottiin "jumaliksi" (Joh. 10:34, 35; Ps. 82:1-6). Kristuksella on tietysti paljon korkeampi asema kuin näillä miehillä. koska Jeesuksen asema suhteessa Jehovaan on ainutlaationen, häntä sanotaan Joh. 1:18:ssa (UM) "ainosyntyiseksi jumalaksi". Jesajan 9:5 kuvailee myös profeetallisesti Jeesuksen olevan "Väkevä Jumala", mutta ei Kaikkivaltias Jumala. Kaikki tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Jeesuksen kuvaillaan Johanneksen 1:1:ssä (UM, AT) olevan "jumala" tai "jumalallinen". (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 91).

Tämä on kuitenkin puhtaasti teoreettinen näkemys, jossa oletetaan, että Jumala-sana ei olekaan jakeessa normaali Jumala-sana. Raamatun puhuessa Jumalasta, se hyvin harvaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viittaa Kaikkivaltiasta Jumalaa. Sanan perusmerkitys on selvästi "Kaikkivaltias Jumala", ja vasta erikoismerkitys poikkeustilanteissa jokin muu.

Onko Tuomaksen jakeessa kysymys poikkeustilanteesta? Onko edellä tai jäljessä mainittu jotain, joka antaisi ymmärtää jumala-sanan toisin? Ottakaamme tarkasteluun yllä olevan lainauksessa manitut jakeet. Jakeessa Joh. 10:35 käy selvästi ilmi, että ihmiset, joille sana tuli, he eivät voi olla jumala-sanan sanan tarkoittamia Kaikkivaltiata. Psalmi 82 kertoo kuolevista jumalista (Ps. 82:7), joten taas jakeen yhteys kertoo selvästi, ettei kyse ole kaikkivaltiaista, sillä Jumala ei kuole. Lisäksi jakeen 2. Kor. 4:4. sanat "*tämän* maailman jumala" kertoo, että kyseessä on jokin muu kuin Kaikkivaltias Jumala; Jumalahan on kaiken valtias, kaiken olevaisuuden, avaruuksien, taivaan ja maan – hän ei ole rajoittunut vain "tähän maailmaan".

Lainauksessa viitataan myös Vanhan testamentin jakeeseen Jes. 9:5 ja väitetään, että se kuuluu myös poikkeustapauksiin. Puhu Perustellen -kirja ei kuitenkaan käsitele Jesajan jaetta ja perustele miten sen voidaan katsoa olevan poikkeustapaus. Jesajan jakeessa normaalia Jumala-sanan merkitystä puoltaa päinvastoin jakeen sanat: Iankaikkinen Isä. Kuka muu kuin Jumala on iankaikkinen? Kukaan epäjumala ei varmaankaan voi olla iankaikkinen?

Palatkaamme Tuomakseen. Jos Jumala-sanan perusmerkitys viittaa Kaikkivaltiaaseen, eikä mikään jakeen edellä tai jäljessä selitä, että kyseessä on poikkeustilanne, niin mihin päädymme? Kaikissa Raamatun mainitsemissa tapauksissa palvonnan osoittaminen enkelille tai ihmiselle kiellettiin heti ja jyrkästi (ks. kappale "Saako Jeesusta palvoa?"). Jeesus ei sanallakaan korjannut Tuomasta tämän huudahduksen jälkeen.

Lisäksi Raamattu kertoo miten väkijoukot huusivat Jeesukselle ylistystä, Hoosiannaa: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä" (vrt. Joh. 17:11: "nimessäsi"). Fariseukset kavahtivat moista toimintaa ja pyysivät Jeesusta ja apostoleja lopettamaan kansan huudot. Jeesus kuitenkin kieltäytyi jyrkästi antaen ymmärtää että kansan huudot hänelle olivat oikein. (Luuk. 19:38, 39, 40; Joh. 12:12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19)

Edelliset vain vahvistavat käsitystä, että Tuomaksen käytti jumala-sanaa sen normaalissa merkityksessä. Juutalaiselle Tuomakselle olisi ollut kaikkein suurin pyhäinhäväistys, jos hän olisi kutsunut ketään muuta kuin Kaikkivaltiasta omaksi Jumalakseen. Hän olisi tehnyt jumalanpilkan, josta juutalaisten lakien mukaan seuraisi kuolemantuomio. Jos Tuomas olisi tehnyt jumalanpilkan suoraan opettajansa edessä, Jeesus, joka tunsi kaikki kirjoitukset, olisi heti korjannut häntä, kuten Paavali ja enkeli korjasivat kaikkia ihmisiä heidän palvonnoissaan.

HUOMAUTUS: JUUTALAISET JA JUMALA-SANA

Kuolleen meren kääröissä, jotka löydettiin n. 1945, haudasta 4, kertovat seuraavaa:

Hän tulee olemaan suuri maan päällä ... kaikki palvovat häntä .. Häntä tullaan kutsumaan Jumalan pojaksi and he kutsuvat häntä Kaikkein korkeimman pojaksi ... hänen valatakuntansa on iänkaikkinen valtakunta, (viittauksia jakeisiin Jes. 9:7 ja Luuk. 1:32, 33, 35) ja kaikki hänen polkunsa totuudessa ... Miekka poistetaan maan yltä ja kaikki kansat antavat hänelle kunniaa. Hän on suuri Jumala yli kaikkien jumalien (viittaus jakeeseen Dan. 2:47) ... Hänen valtakuntansa tulee olemaan iankaikkinen valtakunta, eikä kukaan maan syvyyksistä voi nousta häntä vastaan. (Teksti suomennettu. Viite: 4QAraimic Apocalypse [4Q246] Col 1:7-9; Col 2:1, 5-8; as cited by Morey in "Trinity" pages 228-229.)

Miksi Qumranin teksti on tärkeä? Liberaaliteologit ovat Tuomaksen lausuntoa vähätellessään vedonneet siihen, että Juutalaisille monteistiselle uskonnolle olisi ollut täysin vieras sellainen ajatus, jossa Kaikkivaltias Jumala -nimikkeellä olisi yhteys ainoastaan JHVH:n. Qumranin tekstilöytö kertoo kuitenkin toista. Qumranin lahkon juutalaisille, joka vaikutti Jeesus kuoleman jälkeen, käsitys Jumalasta sisälsi myös Jeesuksen. Väite, että sen ajan juutalaisten monoteistisen käsitysten mukaan Tuomaksen sanat tulisi ymmärtää toisessa merkityksessä., on Qumranin kaivausten testien valossa osoittautunut vain teoriaksi.

On muistettava, että liberaaliteologien teoria, että "Juutalaiset eivät tunnustaneet Jeesuksen aikaan muuta Jumalaa" ja yllä esitetty Qumranin pätkäkin ovat vain ajatuksia Raamatun ulkopuolelta. Ne eivät voi siis sellaisenaan todistaa Jumalasta mitään. Tämän voi tehdä ainoastaan Raamatun oma ilmoitus.

4.12 Loiko Jeesus maailman?

Vartiotorniseura opetuksen mukaan Jehova Jumala loi maailman mestarityöntekijän eli Jeesuksen välityksellä. Jeesus loi kaikki muut. UM käännöksessä Kol. 1:6 sana "muu" on lisätty useita kertoja ilman sulkuja. Huomautus: Sanaa "muu" ei esiinny alkuperäisissä kreikkalaisissa teksteissä.

Miten asia oikein on? Raamattu sanoo, että Jumalan Sana, toisin sanoen Jeesus, loi maailman (Ps. 33:6; Joh. 1:3; Hepr. 1:2; Kol. 1:15). Onko Raamattu ristiriitainen, koska Jumala loi maan ja taivaan (Jes. 45:18; Apt. 17:24) ja lisäksi että kukaan ei ollut Jumalan kanssa hänen luodessaan maailmaa jakeessa Jes. 44:24? Aikaisemmissa kohdissa Jeesus oli Jumalan kanssa ja Jeesus loi maailman. Miten on mahdollista, että Raamattu sanoo, ettei kukaan ollut Jumalana kanssa, ja kuitenkin toisaalla sanoo, että Jeesus oli Jumalan vierellä? Kumpaa jaetta tulisi uskoa? Onko Raamatussa ristiriita? Voisiko todellakin joku muu kuin Jumala luoda, sillä Vanhassa testamentin ilmoituksen mukaan kukaan ei voi olla Jumalan vertainen (Jer. 49:19).

Kumpi siis loi: Jeesus vain Jumala? Miksi maailman luomisessa paikalla oli vain "yksi" Jes. 44:24:n mukaan?

4.13 Kuoliko Jeesus ristillä?

Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Jeesus kuoli paaluun, ei ristille. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 306)

Kuolintavasta käytetty sana, risti tai paalu, ei ole kovin merkityksellinen asia Raamatun sanomassa, sillä yksikään Raamatun opetuksista ei muutu, valitsi käytettäväksi kumman sanan tahansa. Risti–paalu-kysymys on luonnollisesti tunteita herättävä. Tärkeämpää on kysyä, kuka kuoli? Uusi testamentti kertoo, että Jeesus kuoli. Tutki lisää Raamatun Vanhan testamentin ennustuksia, joissa Jumala sanoo kuolleensa paaluun/ristiin (Joh. 19:34, 35, 36; Sak. 12:8, 9, 10; Ilm. 1:7). Tutki myös Jeesuksen sanoja pelastamisesta (Joh. 13:7; Joh. 14:9) ja vertaa niitä Vanhan testamentin Jehovan sanoihin pelastamisesta (Jes. 43:12; Jes. 52:6, 7, 8, 9, 10).

Kuka kuoli? Jeesus vai Jumala? Miksi Raamattu antaa asiasta ristiriitaisen vastauksen? Tulisiko meidän uskoa vain toista ilmoitusta, Vanhaa testamenttia vai Uutta testamenttia?

4.14 Onko Jeesus välittäjä vain 144 000:lle?

Englanninkielinen Vartiotorni 1979 käsitteli Jeesuksen asemaa välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä. Kolumnin mukaan Jeesus on välittäjä vain 144 000:lle taivaaseen valitulle kuninkaille ja papeille, taivaan hallitsijajoukolle, ei suurelle laumalle maan päällä. (Watchtower 1979 4/1, sivu 31, Questions from Readers: "So in this strict Biblical sense Jesus is the 'mediator' only for annointed Christians.")

Laki säädettiin välimiehen, Mooseksen kautta (Gal. 3:19, 20). Jeesus oli uuden liiton välimies (Hepr. 8:6), välimies, että "ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön" (Hepr. 9:15, 12:24). Tee itsellesi kysymys: ketkä oli kutsuttu uuteen liittoon: osa ihmisistä vai kaikki ihmiset? Lue huolellisesti seuraava jae, jossa kreikan anthropon-sana on monikossa ja tarkoittaa ihmisiä, koko ihmiskuntaa, kaikkia ihmisiä.

• 1. Tim. 2:5: – Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten (kreik. anthropon) välillä, ihminen Kristus Jeesus,

Kertooko jae, että Jeesus on välittäjä kaikille ihmisille? Missä jakeessa kerrotaan, että Jeesus on välittäjä vain 144 000:lle?

4.15 Onko Jeesus jo tullut?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus on jo palannut henkiolentona näkymättömänä vuonna 1914. Tästä paluusta käytetään myös näkymätön läsnäolo -nimitystä. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 31, 186-190, 273 ja 433-435 sekä UM 1995, 1653.)

Tutki Raamatun jakeita, joissa kerrotaan Jeesuksen tulevan näkymättömänä. Tutki tarkkaan jokainen jae. Älä ryhdy laskemaan vuosilukuja, sillä (Apt. 1:7) "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä". Miten on ymmärrettävä Raamatun sanat, jotka kertovat näkyvästi saapumisesta? (Matt. 24:3, 27, 28, 29, 30; Apt. 1:9, 10, 11, 12, 13; Ilm. 1:7; vrt "liharuumis" Luuk. 24:39). Entä miksi Ilmestyskirjassa kerrotaan, että Jeesus istui pilvellä ja Johannes näki hänet?

Kertooko Raamattu näissä kohdissa että ne tulisi lukea kuvainnollisesti ts. vertauksina? Missä jakeessa kerrotaan kohtien olevan vertauksia?

Tutki lisäksi oliko kyse näkymättömästä vai näkyvästä pilvessä nousemisesta jakeissa Luuk. 24:51 ja Ilm. 11:1? Luukkaan jae kertoo miten Jeesus nousi ylös opetuslasten vielä katsellessa. Mieti miten tähän liittyvät Jeesuksen sanat, joissa hän lupasi opetuslapsien näkevän "taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle" (Joh. 1:51). Johanneksen jae on lainaus Vanhasta testamentista, jossa enkelit laskeutuvat Jumalan luota ja nousevat Jumalan luo. Miksi Jeesus lainasi jakeen itseensä?

Raamattu mainitsee miten Herran Henki kuljetti ihmisiä pois (Apt. 8:39). Oliko kyse näkyvästä vai näkymättömästä kuljetuksesta? Entä miten ymmäeerrät sanat herran enkelin näkymisestä maan ja taivaan välillä? Näkivätkö Daavid ja vanhimmat enkelin (1. Aik. 21:16)? On hyvä muistaa, että Raamatun sana kerrottiin juutalaisille, tavallisille ihmisille, joille "näkeminen" oli sanan yksinkertainen merkitys. Ihminen ollessa sokea – hän ei nähnyt; hänen saadessa näkönsä takaisin – hän näki. Todistus asiasta esitettiin aina koko kansan nähden (Joh. 10:32). Näkeminen ja uskominen asioihin rinnastetaan Raamatussa useassa kohdassa (Joh. 4:8; Joh. 20:25).

Miten kaiken edellisen valossa Jeesuksen tulosta kertova kohta, jossa "salama leimahtaa" (Matt.24:27, 28, 29, 30), on ymmärrettävä: näkyvänä vai näkymättömänä? Katso myös jakeet 1. Tess. 4:16, 17.

4.16 Tuomitseeko Jeesus tuomiopäivänä (Harmagedon)?

Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Jumala tuomitsee ihmiset Jeesuksen välityksellä.

Asia on mielenkiintoinen. Raamattu kertoo, että Jeesus tulee (Matt. 16:27; 24:27; 1. Kor. 1:7, 8, 15:23; 2. Kor. 1:14; 2. 1. Tess. 2:19, 3:13; 1. Tess. 5:23; 2. Tess. 2:1; 1. Tim. 6:14; Piet. 1:16; Ilm. 22:12) ja taas toisaalla se kertoo Jumalan tulevan (Ps. 96:11, 12, 13, 98:7, 8, 9; Jes. 40:10, 66:15, 16; Sak. 14:1, 2, 3, 4, 5; 1. Tess. 4:16, 17; Juud. 14, 15). Raamattu nimittää tapahtumaa myös "Herran päiväksi" (Jes. 2:12; Apt. 2:20; 1. Kor. 3:15, 5:5; 1. Tess. 5:2; 2. Tess. 2:2, 2. Piet. 3:8, 10).

Pohdi, opettaako Raamattu kahta erillistä tulemusta eli ensin Jeesuksen ja sitten toisen kerran Jumalan tulemusta? Vai tuleeko ensin Jeesus tuomitsemaan ja tuomitseeko vasta sitten Jumala? Kuinka asia oikein on? Ilmestyskirja sanoo lopussa viimeksi, että Jeesus on se, joka tulee (Ilm. 22:20).

Miten voimme selittää molemmat tulemiset?

4.16.1 Yksi tuomioistuin

Taivaassa on Jumalan tuomioistuin, jonka eteen meidät asetetaan (Room. 14:10). Miksi tuomioistuimella kuitenkin istuu Jeesus (2. Kor. 5:10)? Jeesus jopa julistaa, että hänen antamansa tuomio on oikea (Joh. 5:30; 8:16; vrt. 5:39). Paavali sanoo, että kyseessä on Jeesuksen tuomioistuin, jonka eteen jokainen tuodaan (2. Kor. 5:10 – vrt. 1. Kor. 4:4: "minun tuomitsijani on Herra").

Onko Raamatussa ristiriita, koska Raamattu kertoo vain Jumalan istuvan tuomioistuimella ja toisaalla Jeesuksen istuvan tuomioistuimella? Mistä on kysymys kun tuomioistuimia on vain yksi (Room. 14:10)?

4.16.2 Tuomitseminen

Raamattu kertoo Jumalan tuomitsevan ihmiset (Ps. 62:13, 96:10, 13; Sananl. 24:12; Saarn. 12:14; 66:16; Apt. 17:30; Room. 2:3, 5, 16, 3:6; Juud. 1:14; Ilm. 6:10) erityisesti ulkopuolella olevat (1. Kor. 5:13). Jumala saapuu tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan (Juud. 14, 15). Toisaalla taas kerrotaan Jeesuksen saapuvan tuomitsevaan (Joh. 5:27, 28, 29; Apt. 10:42; 2. Tess. 1:7, 8, 9; 2. Tim. 4:1, Ilm. 19:11, 12, 13, 14, 15, 16). Jumala on antanut kaiken tuomion pojalle (Joh. 5:22, 27), mutta edelleenkin Raamattu kertoo, että Jeesus tuomitsee (2. Tim. 4:1). Miksi Jeesus sanoo, että hän ei tuomitse ketään (Joh. 8:15)?

Mistä oikein on kysymys? Jos yhdessä kohdassa kerrotaan, että Jumala saapuu tuomitsemaa ja toisessa, että Jeesus saapuu tuomitsemaan, niin eikö Raamatussa ole silloin ristiriita?

Jos monessa jakeessa ilmoitetaan, että Jumala tuomitsee ja seuraavissa, että Jumala on antanut tuomion pojalle; kolmannessa, että Jeesus tuomitsee, ja jos lopulta Jeesus kumoaa kaiken edellä kerrotun sanomalla, että hän ei tuomitse, niin mistä on kysymys? Miksi Jeesus sanoi tuomitsemisesta jakeesta Joh. 8:16: "minä ja hän"?

4.16.3 Kuka istuu valtaistuimella?

Taivaassa on vain yksi, korkein, valtaistuin ja sillä istuu vain yksi henkilö (Matt. 23:22; Ilm. 4:2; vrt. yksi istuin Ilm 7:9). Tällä istuimella istuja ei voi olla kukaan muu kuin Jumala (Ilm. 4:10, 7:11, 19:4), koska taivaan valtaistuin on Jumalan (Ps. 47:9; Matt. 5:34; Apt. 7:47, 48, 49).

Ilmestyskirjan kohdat ovat ehkä Raamatun kaikkein pyhimpiä lauseita. Miten on siis mahdollista, että Jeesus istuu samalla valtaistuimella? Kohtien (Matt. 19:28, 25:31) mukaan Jeesus istuu valtaistuimella, Karitsana (Ilm. 3:21, 7:17) ja että Karitsa ja Jumala istuvat yhdellä ja samalla valtaistuimella (Ilm. 22:1, 3). Miksi Jeesus antaa myös ihmisten istua samalla valtaistuimellaan (Ilm. 3:21)?

Jakeet ovat vieläkin vaikeampi ymmärtää, jos oletamme, että Jeesus olisi ollut järjestön opetuksen mukainen luotu olento. Miten Jumala voisi sallia luodun olennon istua samaan aikaan hänen valtaistuimellansa?

Tutki edellisiä kohtia Raamatun ilmoituksen valossa, jossa Jeesus on kirkkaus (Matt. 19:28, 25:31), niin myös Jumala on kirkkaus 4. Moos. 16:19. Jeesus on ihmisten valkeus (Luuk. 2:32; Joh. 1:4, 12:35, 36), maailman valkeus (Joh. 8:12, 9:5) ja Johannes todisti, että valkeus oli saapunut maailmaan (Joh. 1:6, 7 – vrt. Joh. 3:19). Jeesus on suuri valkeus (Matt. 4:16), totinen valkeus (Joh. 1:9, 8:12) ja niin on myös Jumala valkeus (1. Joh. 1:5).

Miksi Jeesusta ja Jumalaa nimitetään molempia kirkkaudeksi? Miksi Jeesusta ja Jumalaa nimitetään molempia valkeudeksi?

4.16.4 Miten voimme ymmärtää aiemmat jakeet?

Kumpi siis tuomitsee ja istuu valtaistuimella, Jeesus vain Jumala? Voisiko vastaus olla että Jeesus ja Jumala ovat yhtä? (Matt. 11:27; Joh. 6:46, 7:29, 8:16, 19, 42, 10:15, 30, 38, 14:10, 11, 13, 20, 16:15, 27, 28, 17:5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 21, 22, 23). Katso myös "elämä itsessänsä" (Joh. 5:24, 25, 26) ja "elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Tim. 3:12).

4.17 Onko Jeesus Ilmestyskirjan A ja O eli Jumala Kaikkivaltias?

Vartiotorniseura julkaisemassa Uuden maailman käännöksessä lukee "Minä olen Alfa ja Omega, sanoo Jehova Jumala" (Ilm. 1:8).

Tuki jaetta Ilm. 1:8 perusteellisesti. Raamatussa on oltava Vartiotornin oppien mukaan ristiriita, sillä A ja O ei kai voi olla yhtä aikaa Jeesus ja Jumala? Pohdi asiaa seuraavan yhteenvedon valossa.

Alfa ja Omega, tai lyhennettynä A ja O, viittavat kreikan aakkosten ensimmäiseen ja viimeiseen kirjaimeen. Mitään ei ollut näiden ulkopuolella. Lue huolellisesti Ilmestyskirjan jakeet, joissa "A ja O" julisti olevansa kuollut ja taas elävä: Ilm. 1:17, 18, 2:8. Jakeessa Ilm. 22:12 A ja O maksaa palkan – ota rinnalle jae Kol. 3:24, jossa Herra Jeesus maksaa palkan. Johannes kääntyi katsomaan (Ilm. 1:12, 13) kuka oli se joka julisti olevansa A ja O; Kaikkivaltias (Joh. 1:8). Johannes näki Ihmisen Pojan muotoisen, joka eli ja joka oli kuollut.

• Isä on A ja O: Jes. 41:4, 44:6, 48:12
• Jeesus on A ja O: Ilm. 1:7, 8, 13, 17, 18, 2:8, 21:2 (elämän vesi), Ilm. 22:13, 20. Huomattavaa on, että jakeissa Ilm. 1:17 ja Ilm. 22:13 "A ja O" on ilmaistu kreikan alkuperäisessä tekstissä täysin identtisillä lauserakenteilla: ego minä eimi olen ho <määräinen artikkeli> protos ensimmäinen kai ja ho <määräinen artikkeli> eskhatos viimeinen.
• Vaski: vertaa jakeita Ilm. 1:15 ja Ilm. 2:18

Luettuasi edelliset kohdat, tee itsellesi kysymys, kuka tulee ilmestyskirjan mukaan: Isä vain Jeesus? Miten on ymmärrettävä jakeet Miik. 5:3, Luuk. 13:35, 19:38, joissa Jeesus itse kertoo ja ihmiset ylistävät hänen tulevan Jumalan nimessä. Kansan julkista ylistystä fariseukset kavahtivat ja käskivät Jeesuksen nuhtelemaan ihmisiä (Luuk. 19:39). Jeesus kieltäytyi jyrkästi, sillä se oli totuus (Luuk. 19:40).

A:n ja O:n synonyymi – ensimmäinen ja viimeinen

• [Isä] Jes. 41:4, 44:6, 48:12
• [Jeesus] Ilm. 1:13, 17, 18, 2:8, 22:13

Kuka hallitsee merien ja tuulten voimat?

• [Isä] Ps. 89:10, 107:29
• [Jeesus] Mark. 4:41; Luuk. 8:24

Kenen rauha meillä on sydämissämme?

• [Isän] Fil. 4:9; Room. 5:1
• [Jeesuksen] Joh. 14:27, 16:33; Kol. 3:15; 2. Tess. 3:16 (Herra = Jeesus, jae 2. Tim. 3:3)

Kuka tutkii munaskuut?

• [Isä] Ps. 7:10; Jer. 11:20, 17:10, 20:12
• [Jeesus] Ilm. 2:23, puhuja on Jeesus jae 2:27 – ks. Ilm. 2:12: "Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka"; Ilm. 1:16, 2:16, 23
• vrt. sanan avulla demonien ulos ajaminen: Matt. 8:16

Kuka nuhtelee ja kurittaa?

• [Isä] Sananl. 3:12
• [Jeesus] Ilm. 3:19

Kenen kädestä kukaan ei voi tempaista pois?

• Joh. 10:29: – (...) eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
• Joh. 10:28: – (...) eikä kukaan ryöstä heitä minun (Jeesus) kädestäni

Kuka tekee eläväksi? Herättää kuolleet?

• [Isä] 5. Moos. 32:39; 2. Kor. 1:9 (Apt. 26:8) "Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?". Samoin 2. Kor. 1:9.
• [Jeesus] (Joh. 6:39, 40, 44, 54) "minä .. herätän heidät viimeisenä päivänä."

Kuka on Raamatun kallio?

• [Isä] 5. Moos. 32:3, 4, 15 (pelastuksen kallio), 18, 30, 31; Ps. 18:32, 19:15 (kallioni ja lunastajani), 78:78:34, 35, 35, 89:27, 95:1 (pelastuksen kallio); 2 Sam. 22:32, 23:3; Jes. 17:10, 44:8
• [Jeesus] Apt. 4:10, 11; 1. Kor. 10:4; Ps. 118:22; Ef. 2:20, 21, 22. Lue erityisen huolla jakeet Hepr. 12:18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, jossa ihmiset tulevat elävän vuoren, elävän Jerusalemin kaupingin, Jeesuksen luo. Lue Heprealaiskirjeen jälkeen 4. luku, jossa kansanvirrat virtaavat Jumalan vuoren luokse. Vertaa Miika 4:6 ja Jeesuksen sanoja jakeessa Matt. 23:37 siitä miten hän halusi koota Israelin kansan siipiensä suojaan.

Kuka on elävä vesi?

• [Isä] Valtaistuimella oleva Jumala puhuu Ilm. 21:6: - Ja hän sanoi minulle: 'Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.' Ps. 36:10: sinun tykönäsi on elämän lähde.
• [Jeesus] Joh. 4:10: – Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Joh. 4:14 "mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ks myös Joh. 7:37, 38, 39; Sak. 13:1

Kuka on hyvä paimen?

• [Isä] Ps. 23:1
• [Jeesus] Joh. 10:11, 12, 13, 14, 15, 16 (vrt. Matt. 23:37)

Kuka on pelastaja?

• [Isä] Jes. 12:2
• [Jeesus] Apt. 4:10, 12; Luuk. 7:50, 8:48, 17:19; Joh. 12:47; 2. Kor. 1:10; 1. Tess. 1:10; 1. Tim. 1:15; Hepr. 7:25;
• Jeesus pelastaa taivaalliseen valtakuntaansa 2. Tim. 4:8, 18

Kuka on Israelin syntien lunastaja?

• [Isä] Ps. 130:8
• [Jeesus] Jeesus-lapsi; Luuk. 1:68, 2:38, 24:21

Kuka voi antaa synnit anteeksi? (Matt. 9:2, 3; Luuk. 7:49)

• Vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi (Jes. 43:25; Jer. 31:34; Mark. 2:7; Luuk. 5:21).
• Miten sitten Jeesus saattoi antaa syntejä anteeksi? (Matt. 9:2, 3, 9:8; Mark. 2:3-12; Luuk. 5:20, 21, 22, 23, 24, 7:47, 48, 49 – vrt. Apt. 7:59, 60)
• Huom: Jeesus antoi apostoleille Pyhän Hengen, ja voiman antaa syntejä anteeksi (Joh. 20:23). Katso 7-kertainen anteeksianto (Matt. 18:21) ihmiselle, joka tekee pahaa kanssaihmiselleen. Vaikka Jeesus antoi Apostoleille vallan antaa syntejä anteeksi, missään Raamatun luvussa ei kerrota, että Apostolit olisivat itse julistaneet Jumalaa vastaan tehdyt synnit anteeksi, niin kuin Jeesus teki. Matteuksen jae kertoi henkilökohtaisesta anteeksiantamisesta kanssaihmiselleen, mutta ei ulkopuolisille ihmisille julistettavasta anteeksiannosta, jossa kenen tahansa synnit voidaan julistaa pyyhityksi.

Kuka on valkeus?

• [Isä] Ps. 27:1; (Dan. 2:22); 1. Joh. 1:5; 1. Tim. 6:16
• [Jeesus] Joh. 1:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 "totinen valkeus", 8:12, 9:5. Vrt. Jeesus-lapsen ennustus Luuk. 2:27, 28, 29, 30, 31, 32;

Kuka on kirkkaus?

• [Isä] Apt. 7:2. Jumalan kirkkkaus: Hes. 8:4, 9:3, 10:19, 11:22; Apt. 7:55 – vrt. Room. 3:23, Ilm. 21:11, 23
• [Jeesus] Matt. 19:28, 25:31 – vrt. Joh. 1:14, 13:31, 32; 14:13; 17:5; 1. Kor. 2:8: "Kirkkauden Herra"
• Kirkkaus iankaikkisen elämän synonyyminä: 1. Kor. 15:43; 2. Kor. 4:17 – vrt. 2. Kor. 3:18; Fil. 3:21; 1. Tess. 2:12; 2. Tim. 2:10; 1. piet. 5:1

Kuka sotii miekalla?

• [Isä] Jes. 66:15, 16
• [Jeesus] Ilm. 1:16; 2:12, 16, 19:15, 21; suun kaksiteräisellä miekalla.
• Tämä miekka on Jumalan sana (Hepr. 4:12), joka lävistää ihmisen sielun ja tekee paljaaksi kaiken (Luuk. 2:35), sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi (Matt. 10:26; Hepr. 4:13)

Kenen ovat enkelit?

• Isän (Ilm. 3:5)
• Jeesuken (2 Tess. 1:7)

Kenen edessä kumarretaan?

• Jumalan Kaikkivaltiaan (Luuk. 4:10; Ilm. 4:10, 7:11, 11:16, 15:4)
• Jeesuksen (Matt. 28:17; Joh. 9:38; Hepr. 1:6)
• Enkeleitä ei saa kumartaa (Ilm. 22:8, 9).

Jeesuksen nimi on sama kuin Jumalan nimi

• Matt. 21:9, 23:39; Luuk. 19:38 (ks. nuhtelujae 39, 40); Joh. 5:43, 8:19, 42, 10:25, 14:7
• Jeesuksen nimen merkitys: Jes. 9:5: "Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas", 7:14: "Immanuel"; Matt. 1:21, 22, 23: "Immanuel, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme" (vrt. Jes. 8:10). Luuk. 19:38; Joh. 5:43;

Kantasanasta theos, johdettu jumaluus sanat jakeissa:

• [Isä] Room. 1:20; kreik. theiotes
• [Jeesus] Kol. 2:9; synonyymi kreik. theotes. Katso myös Jeesuksen jumalallinen voima; kreik. theias; 2. Piet. 1:3, 4.

Kuka on Kuningasten Kuningas, Herrain Herra?

• [Isä] 5. Moos. 10:17; Ps. 136:3; Jes 45:22!; Dan. 2:47; 1. Tim. 6:15
• [Jeesus] Luuk. 1:33; Ilm. 17:14; Ilm. 19:11, 12, 13, 14, 15, 16 (vrt. totinen Joh. 1:9; Ilm. 3:7); Apt. 10:36; 1. Kor. 8:6; Fil. 2:10
• Vrt. yksi herra: Sak. 14:9; 1. Kor. 8:4, 5, 6

Kuka on Kirkkauden Jumala, Kirkkauden Herra?

• [Isä] Apt. 7:2; Hes. 3:23
• [Jeesus] 1. Kor. 2:8; Jaak. 2:1 vrt. Joh. 1:14

Kuka on muuttumaton?

• [Isä] Ps. 102:27; Jes. 43:13, Jes. 48:12, 51:6; Mal. 3:6; Jaak. 1:17
• [Jeesus] Hepr. 1:10, 13:8

Kuka on Henki?

• [Isä] Joh. 4:24
• [Jeesus] 1. Kor. 15:45

Kuka on totinen Jumala?

• [Isä] Jer. 10:10
• [Jeesus] 1. Tess. 1:9; 1. Joh. 5:20

Kuka on totinen?

• [Isä] Jes. 48:12; Joh. 3:33, 17:3; Room. 3:4
• [Jeesus] Matt. 22:16; Joh. 1:9, 6:55, 15:1; 1. Joh. 5:20; Ilm. 3:7
• Lue vielä: Ilm. 6:10, 19:11

Kuka istuu valtaistuimella?

• [Isä] Ps. 47:9;
• [Jeesus] Hes. 1:26, 27, 28; Matt. 19:28, 25:31, Ilm. 7:17
• Huom. taivaassa on vain yksi korkein valtaistuin (Ilm. Ilm. 7:9), vaikka siellä on myös muitakin valtaistuimia (Matt. 19:28, Luuk. 22:30).
• Huom. korkeimmalla valtaistuimella istuu vain yksi (Matt. 23:22; Ilm. 4:2, 5:13, 7:11, 17, 20:11, 22:1, 3)

Miten yllä olevien kohtien valossa tulisi ymmärtää Jeesuksen istuminen Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle (Kol. 3:1; Hepr. 12:2)? Entä, miten ymmärräy Jumalan valtaistuin olevan taivas? (Jes. 66:1; Matt. 5:34; Apt. 7:48, 49)?

Lainauksia, jotka Vanhasta testamentista sovelletaan Jeesukseen:

• Huutamalla nimeä pelastuu: Jooel. 2:32 => Room. 10:9, 12, 13
• Huutaa avuksi Herran nimeä: koko apostolien teot, jonka sanoma on kaiken tekeminen ja pelastuminen Jeesuksen nimessä (Apt. 2:38, 3:6, 4:10, 7:59, 60, 8:12, 16, 9:14, 15) => Vanhassa liitossa taas oli toisin 1. Moos. 12:8, 13:4, 26:25; Ps. 80:19, 99:6, 105:1; Jes. 12:4; Jooel. 2:32; Sef. 3:9, Sak. 13:9
• Alussa Herra perusti maan: Hepr. 1:10 => Ps. 102:26, 27
• Herra on muuttumaton: Hepr 1:10 => Jes. 51:6

Raamattu sanoo kaiken olevan suuri salaisuus:

• Jes. 45:15: – Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.
• Kol. 1:26, 27: – (26.) sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, (27.) joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
• 1. Kor. 1:21: – Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat
• 1. Tim. 3:16: – Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.

4.18 Jeesuksen kuoleman muistonvietto (ehtoollinen)

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesuksen kuoleman muistonviettoa tulee viettää vain kerran vuodessa. Siihen ei voi osallistua nk. muiden lampaiden suureen joukkoon kuuluva henkilö, vaan se on varattu voidelluille, 144 000 valituille (Joh. 10:16; Ilm.7:9). (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 270, 366-368.)

Raamatussa on yksi maininta, jossa ehtoollinen ja "aika" on samassa jakeessa ja siinä aikamäärä on viikon ensimmäisenä päivänä, lepopäivänä, sapattina (Apt. 20:6; vrt. Jes. 66:23).

4.18.1 Jeesus ja ehtoollisen viettäminen

Jeesus asetti muistonvieton kaksi päivää (Matt. 26:2) ennen pääsiäistä, jolloin hän ensi kerran opetuslapsien kanssa vietti muistonviettoa:

• Matt. 26:26. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
• Matt. 26:27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
• Matt. 26:28. sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."

4.18.2 Mitä on muistonvieton viettäminen "usein"?

1. Kor. 11:26:n mukaan ehtoollista voi, ja tulee viettää "usein". Jos näet kadulla useita ihmisiä, niin onko niitä enemmän kuin yksi? Toisin sanoen, miten sana "usein" on mahdollista ymmärtää vain kerran vuodessa? Löydätkö jakeen, jossa sanotaan ehtoollisen tapahtuvan vain kerran vuodessa? Mieti vielä, miksi juutalaisten viikosta oli varattu tietty päivä, sapatti, tätä toimitusta varten? Alkuperäinen kreikka jakeessa 1. Kor. 11:26 käyttää ilmaisua gar an hosakis, jossa hosakis-sana tarkoittaa "niin paljon kuin/niin usein kuin". Paina [C] seuraavan linkin kohdalla nähdäksesi kreikkalaisen tekstin http://www.blueletterbible.org/kjv/1Cr/1Cr011.html#26 Sanaa hosakis käytetään myös Ilmestyskirjassa:

• Ilm. 11:6: – Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein (kreik. hosakis) kuin tahtovat. http://www.blueletterbible.org/kjv/Rev/Rev011.html#6

Miten ilmestyskirjan sanojen mukaan sana "usein" on ymmärrettävä? Lyödäänkö maata vain kerran vitsauksilla? Kyseessä on täsmälleen sama sana kuin ehtoollisesta puhuvassa Korinttolaiskirjeessä.

Raamattu kertoo, että ehtoolista vietettiin aina seurakunnan kokoontuessa yhteen. Kyse ei ollut tavallisesta ateriasta, vaan nimenomaan ehtoollisesta (ts. muistonvietosta). Huomaa sanan kokoontuminen käyttö, joka ilmaisee erityistä seurakunnan jäsenten tulemista yhteiseen tilaisuuteen (jae 20), jonka yhteydessä ehtoollinen oli tapa nauttia. Huomaa lisäksi varoitus rangaistuksesta jakeessa (34).

• 1. Kor. 11:17: – Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.
• 1. Kor. 11:18: – Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
• 1. Kor. 11:19: – Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.
• 1. Kor. 11:20: – Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista,
• 1. Kor. 11:21: – sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa.
• 1. Kor. 11:22: – Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä.
• 1. Kor. 11:23-32 [Paavali antaa oikeat ohjeet muistonveitosta Jeesuksen mukaan]
• 1. Kor. 11:33. Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
• 1. Kor. 11:34. Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen.

Paavali erottaa ohjeessaan selvästi tavallisen syömisen (1. Kor. 11:21) ja ehtoollisen ts. muistonvieton (1. Kor. 11:22). Nämä kaksi asiaa on pidettävä erillään. Samoin kerrotaan alttarista heprealaiskirjeessä, joka ei ollut syömistä varten (Hepr. 13:10), vaan alttari oli varattu ainoastaan pyhiin toimituksiin.

4.18.3 Missä Raamatussa sanotaan, että muistonviettoon osallistuu vain 144 000?

Löydätkö jakeen, jossa jollakin lailla rajoitetaan ehtoolliselle osallistujien joukkoa? Miksi Paavali antaa ohjeita koko Korintton seurakunnalle, ketään erittelemättä sen tarkemmin, miten ehtoollista tulee viettää (1. Kor. 1:23: "*teille* tiedoksi antanut"; 26: "*te* syötte (...) ja juotte"; 33: "*veljeni*, kun kokoonnutte")? Paavali kutsui kaikki ihmiset. Ainoa ehto oli ihmisen itselleen asettama tutkiskelu siitä, sopiiko hänen osallistua. Tällä Paavali tarkoitti ei-uskovia ihmisiä, joiden tulisi jättäytyä pois; muistonviettoon osallistuminen on vakava asia, sillä siinä ihminen on läsnä kristuksen kanssa.

• 1. Kor. 11:28, 29: – (28.) Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; (29.) sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
• 2. Kor. 13:5: – Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

4.18.4 Kuinka kauan vietetään muistonviettoa?

• 1. Kor. 11:26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

Lue yllä oleva jae huolellisesti moneen kertaan. Paavali sanoo, että Jeesuksen muistonviettoa tulee viettää siihen hetkeen asti kunnes Jeesus tulee. Tästä kertovat myös Jeesuksen sanat Luuk. 22:19 ja 1. Kor. 11:24, 25: "(...) tehkää se minun muistokseni". Järjestön julkaisussa Puhu perustellen käyttämällä raamattua (1987) -kirjan sivuilla 186-189 kerrotaan, että Jeesus on jo palannut, tullut läsnäolevaksi, ja Jeesuksen valtakunta taivaassa perustettiin 1914 (s. 13, 14, 410).

Pohdi seuraavaa: Miksi hallintoelin edelleen ohjaa vietettämään Jeesuksen muistonviettoa, jos Paavali käski viettää sitä vain siihen asti kunnes Jeesus tulee? Asiassa tuntuisi olevan ristiriita jos järjestön opetuksen mukaan Jeesuksen näkymätön läsnäolo tapahtui vuonna 1914, mutta samalla edelleen jatketaan muistonviettoa yhä edelleen.

4.18.5 Miksi jokaisen tulisi osallistua muistonviettoon?

Raamattu kertoo, että vain muistonvietossa voi olla yhteydessä Jeesuksen ruumiseen (seurakuntaan). Seurakunnan yhteyden säilyttäminen on tärkeää.

• 1. Kor. 10:16: – Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
• 1. Kor. 10:17: – Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.

Jeesuksesta elämän leipänä kerrotaako jakeissa (Joh. 6:35, 41, 48) ja Jeesus vertaa itseään mannaan, syötävään leipäään (Joh. 6:32, 33, 34, 35, 50), jota syömällä tulee osalliseksi ikuisesta elämästä (Joh. 6:50, 51, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58).

4.18.6 Ovatko leipä ja viini vertauskuvallisia?

Sanooko Jeesus seuraavien jakeiden edessä tai jäljessä, että kyseessä on vertauskuvallinen teko, vai toteaako hän että viini ja leipä "on"?

• Matt. 26:26: – Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi op etuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
• Matt. 26:27. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: Juokaa tästä kaikki;
• Matt. 26:28: – sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Mitä Jeesus sanoo muualla leivästä? Sanooko Jeesus, että hän "on" itse leipä?

• Joh. 6:31: – Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.'"
• Joh. 6:32: – Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
• Joh. 6:33: – Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
• Joh. 6:34: – Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää."
• Joh. 6:35: – Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Kohta jatkuu jakeilla:

• Joh. 6:47: – Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
• Joh. 6:48: – Minä olen elämän leipä.
• Joh. 6:49: – Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
• Joh. 6:50: – Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
• Joh. 6:51: – Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.
• Joh. 6:52: – Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
• Joh. 6:53: – Niin Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
• Joh. 6:54: – Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
• Joh. 6:55: – Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
• Joh. 6:56: – Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
• Joh. 6:57: – Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
• Joh. 6:58: – Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti

Millä tavalla Jeesuksen lihan syöminen ja veren juominen oli mahdollista? Tätä samaa kyselivät ihmiset jakeessa Joh. 6:52. Kertoiko Jeesus ehtoollisella miten tämä syöminen, kuten Mooseksen aikoinaan mannan, tapahtui? Sanooko Jeesus missään että hän puhuu vertauskuvista? Miksi ihmiset ottivat hänen sanansa kirjaimellisesti (Joh. 6:52)? Antaako yllä oleva kertomus erityisen ilmoituksen siitä mitä Jeesuksen lihan syöminen ja veren juominen tarkoittaa?

4.19 Jeesuksen lunnaat ja Adam?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksen mukaan Jeesuksen tehtävä oli ostaa takaisin Adamin jälkeläisille mahdollisuus palata menettettyyn maanpäälliseen paratiisiin. Jeesus vastasi täysiarvoisesti Adamia ja lunastushinta, joka luovutettiin vastineeksi uuden paratiisin mahdollisuudesta, oli Jeesuksen veri. (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 207-213, 245). Vartiotorni-seura käyttää lunastusjärjestely-termiä, jolla he viittaavat Jehovan oikeudenmukaisuuteen, jossa Adamin täydellistä elämää vastasi Jeesuksen täydellinen elämä.

4.19.1 Lunastus-sanojen käyttö Raamatussa

Onko lunnaat todellakin tarkoitettu vastineeksi Adamista ja hänen menettämästään paratiisista? Miten lunnaat tai lunastus sanoja käytetään Raamatussa? Sanat esiintyvät vain 22 kertaa jakeissa: Matt. 16:26, 20:28; Mark. 8:37, 10:45; Luuk. 1:68, 2:38, 24:21; Apt. 7:35; Room. 3:22, 23, 24, 25, 8:23; 1. Kor. 1:30; Gal. 3:13, 4:5; Ef. 1:7, 1:14, 4:30; Kol. 1:14; 1. Tim. 2:6; Tiit. 2:14; Hepr. 9:12, 15; 1. Piet. 1:18.

Jos sinulla on UM käytettävissäsi, kysy itseltäsi, miksi UM on kääntäessään käyttänyt vapautus-sanaa eikä alkuperäistä kreikan lunastus-sanaa jakeissa: Luuk. 1:68, 2:38, 24:21; Apt. 7:35; Ef. 4:10; Tiit. 2:14; 1. Piet. 1:18; Hepr. 9:12. Jos luet lunastus-sanan niissä jakeissa, joista se on jätetty pois, niin mistä lunastuksesta Raamattu puhuu? Miksi lukija ei löydä kaikkia lunastaa sanoja UM käännöksestä? Vertaa myös UM:n jakeen 1. Kor. 1:30 käännöstä alkuperäiseen kreikkaan. Onko UM:n sanoma mielestäsi erilainen kuin alkuperäinen kreikan teksti?

Entä miksi UM puhuu vapautuksesta eikä alkuperäisten kreikkalaisten tekstien mainitsemasta lunastuksesta, syntien anteeksiantamisesta, jakeessa Kol. 1:14?

Lue erityisesti jae Ef. 1:14, jossa lunastus tarkoittaa Jeesuksen omaisuudeksi lunastamista. Room. 3:24, joka kertoo ihmisten saavan lahjaksi vanhurskauden Jeesuksen lunastuksen kautta. 1. Kor. 1:30 kertoo Jeesuksesta, joka tuli meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

4.19.2 Mitä on lunastaa? Mistä lunastus on?

Jumala valmisti Israelin kansalle lunastuksen (Luuk. 1:68; 24:21) Lapsi, Jeesus, oli lunastava Israelin (Luuk. 2:38; vrt. Luuk. 2:30, 31, 32 – vrt. JHVH oli lunastava Israelin Jes. 49:7, 8, 49:26; Ps. 19:15, 34:23, Ps. 49:8, 16). Aivan kuten Mooses oli Israelin kansan lunastaja aikoinaan (Apt. 7:35; KR38 kääntää virheellisesti sanalla vapauttaa). Jeesus tuli antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (Matt. 20:28 ja Mark. 10:45; vrt. Room. 5:16, 18; Gal. 3:20), kaikkien edestä (1. Tim. 2:6). "monen edestä" viittaa syntien anteeksi antamiseen (Matt. 26:28; ehtoollinen), koko maailman syntien sovittamiseen (1. Joh. 2:2; Joh. 1:29; vrt. Room. 5:10; Hepr. 2:17). Vain Jeesuksen nimen tähden on synnit anteeksi annetut (1. Joh. 2:12).

Pysähdy tähän hetkeksi. Kertooko järjestö, että Jeesus oli maksu vain yhden ihmisen, Adamin, puolesta? Lue uudelleen yllä olevat jakeet. Kertooko Raamattu päinvastoin, että Jeesus antoi henkensä monien, kaikkien edestä?

Lunastus on Jumalan lapseksi ottamista (Room. 8:19, 20, 21, 22, 23; Gal. 4:5) ja vielä tarkemmin lunastaminen tarkoitti Jeesuksen omaisuudeksi ottamista (Ef. 1:4, 7; Tiit. 2:14; vrt. Ilm. 5:9). Jeesuksen paluussa tapahtuu lopullinen lunastus kansaksi (Luuk. 21:28; Ef. 4:30). Jeesus tunnistaa oman kansansa pyhän Hengen sinetistä (Ef. 1:13, 14).

Jeesuksen lunastus tuo ihmisille lahjan; armosta vanhurskauden ja pyhityksen (Room. 3:23, 24, 25, 26; 1. Kor. 1:30; Hepr. 9:12; vrt. Room. 5:16). Lunastus oli kutsu iankaikkiseen perintöön. (Hepr. 9:15; vrt. Room. 5:21). Tämä perintö on pyhitettyjen joukossa (Apt. 20:32; Apt. 26:18: "uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa"; Ef. 1:11). Tämä perintö on lahja (Gal. 3:18). Perintöosa on Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa (Ef. 5:5). Tämä perintö on taivaissa (1. Piet. 1:4). Se joka hylkää Jeesuksen tarjoaman lunastuksen, ei saa hyvää osaa, hyvää perintöä, ylösnousemuksessa (Hepr. 11:35).

4.19.3 Mitä on Jeesuksen veren arvo?

1) Jeesuksen veri lunasti synneistä; se toi ihmisille syntien anteeksi antamisen (Matt. 26:28; Joh. 1:29; Ef. 1:7; Kol. 1:14; Room. 3:25; Ilm. 1:5) monen edestä (ehtoollinen: Matt. 26:28; synnit peitetyt: Room. 4:7); lunastus tarkoitti syntien sovitusta (Hepr. 2:14, 15, 16, 17, 18). Jeesusken veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7, 8, 9). Lunastus synneistä puhdistaa rikkomuksemme (Hepr. 9:14) ja kattoi aikaisemman lakiliiton aikaiset rikkomukset (Hepr. 9:15). Kauristen veri ei voinut lakiliitossa poistaa syntejä (Hepr. 10:4), vaikka ylimäinen pappi sen vuosi uhrasikin (Hepr. 13:11). Lunastus päästi meidät irti lain kirouksesta (Gal. 3:13, 4:5: vrt. Gal. 2:10, 12).

2) Jeesuksen veri asetti uuden liiton voimaan (Room. 11:27; Ef. 2:12-22); iankaikkisen liiton veri (Hepr. 13:20). Jeesuksen kuolema ja veren vuodatus (Joh. 19:34; Jeesuksen kyljen puhkaiseminen) oli sama kuin teurasuhri, joilla vihmottiin vanhassa liitossa kaikki esineet pyhäksi (Hepr. 9:13). Ensimmäinen liittokin pantiin voimaan veren vihmomisella (2. Moos. 24:6, 7, 8; Hepr. 9:18, 19). Näin verellä, Jeesuksen verellä, niin vihittiin (Hepr. 12:24) myös uusi liitto täytäntöön (Hepr. 9:16-28).

Kaikki vanhan liiton lupaukset tulivat Jeesuksen uudessa liitossa kaikkien ihmisten osaksi (Gal. 3:16, 29) ja nämä lupaukset annetaan uskosta Jeesukseen (Gal. 3:22, 23, 24), ja lupaus on vanhurskautus, syntien anteeksiantaminen, uskosta (Luuk. 5:20; Gal. 3:24; Apt. 13:38, 39). Pakanat pääsivät osalliseksi Israelin kansalaisoikeuksista Jeesuksen veressä (Ef. 2:11-22).

3) Tässä veressä uskovat vihmottiin Jeesuksen kuuliaisuuteen (1. Piet. 1:2). Jokaiselle uskovalle ihmiselle annettu Pyhä Henki toimii sinettinä uudesta liitosta lopulliseen lunastuksen päivään saakka (Ef. 4:30), jossa Jeesus lopullisesti lunastaa itselleen kansansa (Ef. 1:14).

4) Jeesuksen veressä on iankaikkinen elämä (Joh. 6:54), pääsy kaikkeinpyhimpään (Hepr. 10:19). Jeesuksen veren kautta tulee pelastus (Ilm. 12:10, 11).

5) Joka pilkkaa ja pitää epäpyhänä Jeesuksen veren, se saa kaikkein ankariman rangaistuksen (Hepr. 10:29)

Lue lopuksi miten tärkeä Jeesuksen nimi ja veri on:

• Apt. 5:28: – ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän (Jeesuksen) nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren."

4.19.4 Jeesuksen kuoleman merkitys/tarkoitus muualla Raamatussa

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus lähetettiin maan päälle sitä tarkoitusta varten, että hän teki tunnetuksi Jehovan nimeä ja valtakuntaa. Valtakunta (tarkoittaen; Vartiotorniseura hengellisen hallintoelimen johtama Jehovan todistajat -järjestö) on se välikappale, jonka avulla Jumala täyttää ihmiskuntaa koskevat tarkoituksensa. Jeesus teki mahdolliseksi sen, että me voimme saada ikuisen elämän Jumalan valtakunnan hallinnon [=hallintoelimen johtaman Vartiotorniseura] alaisuudessa. (Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, 1987, 60, 61).

Lue seuraava Raamatun ilmoitus, jossa Jumala lähetti Poikansa syntien sovitukseksi (Sak. 13:1; Joh. 3:17; Room. 8:3; 1. Joh. 2:2, 3:5, 4:10; 1. Tim. 1:15 – vrt. Apt. 10:43, nimi: 26:18!; veri: Room. 3:25), koska kaikki ovat synnin alla eikä kukaan ole ilman syntiä (Joh. 9:34; Room. 3:9, 5:12, 7:14; Gal. 3:22). Jeesus kuoleman tarkoitus oli kuolema vain meidän syntiemme tähden (Matt. 1:21; Room. 4:25, 5:6-21; Gal. 1:4; 1. Piet. 2:24, 3:18; Hepr. 9:26, 28, 7:27, 10:12; 1. Kor. 15:3; 2. Kor. 5:14, 15; Ilm. 1:5). Jeesuksen tehtävä maan päällä oli toimittaa puhdistus synneistä (Hepr. 1:3, 9:26, 28; 1. Joh. 3:5), hän kantoi meidän syntimme ruumiissansa Golgatalle (1. Piet. 2:24), sillä ihmisen erottaa Jumalasta synti (Jes. 59:2), että synnin ruumis kukistettaisiin (Room. 6:6, 7, 10, 14), jotta ihminen vapautettaisiin synnistä (Room. 6:18, 22). Jeesus on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien (1. Joh. 2:2). Tätä tarkoittaa nimitys Maailman Vapahtaja (1. Joh. 4:14).

Jeesus antoi henkensä kaikkien lampaiden, kaikkien ihmisten, edestä (Joh. 10:15, 11:51, 52, 18:14; Room. 5:6, 7, 8, 8:32; 2. Kor. 5:14, 15; Gal. 2:20; Ef. 5:2, 1. Tess. 5:10; 1. Tim. 2:6; Tiit. 2:14; Hepr. 2:9: 1. Joh. 3:16). Jeesuksen kuolema oli syntien sovitus ja pelastus ihmisille (Room. 5:10, 11; Hepr. 2:17; 2. Kor. 5:18, 19, 20, 21; Kol. 1:20, 21, 22; Hepr. 2:17, 1. Joh. 2:2, 12, 4:9, 10) ja vapautus synnin laista (Room. 8:2). Tämä sovitus on armolahja (Room. 5:15, 6:23).

Jeesus antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi Jumalalle (Ef. 5:2; vrt. Mark. 12:33).

Jeesuksen kuolema tuo meille palastustuksen hänen saapumisessaan (1. Tess. 5:10), iankaikkisen kirkkauden (2. Tim. 2:10, 11).

Edellisen valossa, missä lunastuksesta kerrotaan vain Adamista, yhdestä ihmisestä, annettuna vastineena? Oliko Jeesuksen lunastushinta maksu monesta ihmisestä? Missä kohdissa yhdistetään paratiisin maksu ja lunastus? Löytyykö Raamatusta yhtäkään jaetta, missä mainintaan paratiisi ja sen lunastaminen takaisin? Miksi jae Hepr. 9:15 kertoo Jeesuksen lunastuksen antavan iankaikkisen perinnön, ja jonka jae 1. Piet. 1:4 kertoo olevan taivaassa? Viitataanko jakeissa lunastus-sanalla tai Jeesuksen kuolemalla syntien maksamiseen ja hänen verensä syntien pois pyyhkivään voimaan? Mainitaanko jakeissa, että lunastusta tarjotaan kaikille ihmisille vai vain osalle ihmisistä?

4.19.5 Erityiskysymys: 5. luku mainitsee Adamin

Room. 5:12 mainitsee, että Adamin kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta ihmisten kuoleminen. Synti tuli kaikkien ihmisten osaksi, aina Adamista lähtien jokaiseen. Jeesuksen armolahja tuli ylenpalttisesti monien osaksi.

Eivätkö nämä kohdat tue sitä, että Jeesus maksoi Adamin velan menettyyn paratiisiin?

Ole huolellinen lukiessasi ja tutkiessasi Raamattua ja kysy mistä Roomalaiskirjeen 5. luku kertoo? Pohdi alla olevaa yhteenvetoa Raamatun jakeita lukiessasi:

• 1) Uskosta vanhurskaiksi
• 2) Uskossa saaneet pääsyn armoon
• 3) Tämä on meidän kerskauksemme
• 4) Kärsivällisyyttä tarvitsemme koettelemuksissa
• 6) Kristus kuoli jumalattomien (= syntisten) edestä
• 7) Harva kuolee toisen puolesta
• 8) Kristus kuoli meidän syntisten edestä
• 9) Olemme vanhurskautuneet hänen veressään
• 10) Jeesuksen kuolema oli meidän sovituksemme; pelastuksemme
• 11) Me nyt olemme sovituksen saaneet
• 12) Adamin kautta synti – synnin kautta kuolema – kaikki ihmiset kuolevat; ovat syntisiä
• 13) Koko ihmiskunta on ollut syntinen Adamista lähtien, ennen vanhaa liittoakin
• 14) Kuolema hallitsi Moosekseen asti.
• 15) Adamin lankeemus toi kaikille synnin – kuoleman. Jumala armahti ihmisiä ja antoi lahjan: Jeesuksen Kristuksen
• 16) Tämä armolahja, Jeesus oli monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
• 17) "ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta."
• 18) "yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi"
• 19) Adamin kautta ihmisen joutuivat syntisiksi – Jeesuksen kautta ihmiset tulevat vanhurskaiksi.
• 20) Lakilitto teki synnin näkyväksi – uudessa liitossa armoa on ylenpalttisesti
• 21) synnin palkka oli kuolema – armo hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksessa Kristuksessa

Luku puhuu uskosta (Room. 5:1, 2), josta saa vanhurskauden (Room. 5:1). Tämän vanhurskautuksen (= syntien pois pyyhkiminen) saa aikaan Jeesuksen veri (Room. 5:9). Vanhurskautus on lahja, suuri Jumalan armo (Room. 5:2, 15), kaikille ihmisille (Room. 5:6, 8, 16) iankaikkiseksi elämäksi (Room. 5:18, 21, ks. 6:23). Jeesuksen veri tuo pelastuksen tulevaisuudessa (Room. 5:9).

Mainitaanko jakeissa paratiisi? Miksi ei? Mainitaano Adamista, että hän toi maailmaan synnin, että synti on kaikkien ihmisten päällä? Mistä Jeesus maksoi? Jos luvussa ei mainita paratiisia niin oliko maksu jostakin muusta? Mainitsevatko jakeet 15, 16, 17, 18, 19 kaikkien ihmisten osaksi tulleesta lahjasta, että Jeesus pyyhki pois Adamin tuoman synnin taakan? Mitä tarkoittaa viimeisen jakeen sanat Jeesuksen tuomasta vanhurskaudesta iankaikkiseksi elämäksi?

4.20 Tapahtuiko Jeesuksen ylösnousemus liharuumiissa?

Ylösnousemuksessa yksilön elämän malli, jonka Jumala on säilyttänyt muistissaan, palautetaan jälleen toimimaan (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95, 425). Jos Jeesus olisi ottanut takaisin liharuumiinsa, hän olisi ottanut takaisin antamansa lunnaat (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95). Jeesus aineellisti itselleen useita ruumiita kohdatessaan apostolit ylösnousemuksen jälkeen (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 95, 426).

4.20.1 Hajosiko Jeesuksen ruumis kaasuihin?

Järjestön opetuksen mukaan Jeesuksen ruumis hajosi kaasuihin ja Jehova loi hänelle uusia ruumiita aina hänen näyttäytyessään eri yhteyksissä apostoleille. Miten on ymmärrettävä seuraava jae, jonka mukaan Jeesuksen ruumis ei hävinnyt minnekään?

• Apt. 2:31: – niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta

Entä miten on ymmärrettävä seuraava jae, jossa Jeesus on muuttumaton? Tarkoittaako jae pelkästään Jeesuksen fyysistä ruumista?

• Hepr. 13:8: – Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Jeesus syntyi lapsena, kasvoi nuoreksi, harjoitti puusepän ammattia ja kuoli vanhempana. Jeesuksen fyysinen ruumis ruumis siis koki muutoksia koko Jeesuksen eliniän. Raamattu ei voi olla ristiriidassa oman ilmoituksen kanssa, joten Jos Jeesus on "sama", niin sitä ei ainakaan ollut hänen fyysinen, näkyvä ruumiinsa. Jeesus oli jotain muuta ennen kuin hän ilmestyi maan pinnalle ihmisenä (Fil. 2:7). Tämä sama hän on ikuisesti jälleen astuttuaan takaisin Isänsä luokse.

Halusiko Johanneksen evankeliumissa Tuomas varmistua siitä, että kysessä oli täsmälleen sama Jeesuksen ruumis?

• Joh. 20:25: – Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko."
• Joh. 20:27: – Sitten hän sanoi Tuomaalle: "*Ojenna* sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

4.20.2 Ylösnousemus ja inkarnaatio – samoja käsitteitä?

Jos Jeesuksen olisi tullut takaisin jossakin toisessa ruumiissa kuin hänen alkuperäisessä ruumiissaan, niin kysessä olisi inkarnaatio ts. uudelleensyntyminen toisessa ihmisruumiissa, eikä Raamatun ilmoittama ylösnousemus. Mitä sana inkarnaatio mielestäsi tarkoittaa? Lue jakeet 1. Kor. 15:35-54, joissa kerrotaan siemenestä, joka muuttuu, mutta se on kuitenkin sama siemen. Kohta alkaa jakeella: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?".

Pohdi onko kertomuksen siemen muuttunut aivan toiseksi, eri siemeneksi, vai onko kyseessä edelleen sama siemen?

4.20.3 Ylösnousemus – mitä on herääminen ylösnousemukseen?

Mieti mitä tarkoittaa sana "herättää". Jos ihminen on unessa ja hänen herätetään, onko se sama ihminen joka nukahti? Lue jakeet 1. Kor. 15:12, 13, 14, 15, 16, 17, 18 ylösnousemuksesta ja herättämisestä. Mieti myös itse sanaa ylösnousemus. Jos puhutaan ylösnousemuksesta, pitääkö olla jotain joka nousee ylös? Jos kyse olisi luomisesta, se ei olisi ylösnousemista? Mieti lisäksi seuraavaa jaetta suhteessa luomiseen ja ylösnousemukseen: tarkoittaako Jeesus herättää-sanalla luomista vai ylösnousemusta?

• Matt. 3:9: – älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.

Miksi Raamattu sanoo, että että kaikki elävät, vaikka ihminen fyysisesti kuolee maan päällä?

• Luuk. 20:38. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.

Jeesus puhui temppelin hajottamisesta ja sen uudelleen rakentamisesta jakeissa Joh. 2:19, 20, 21, 22. Raamattu sanoo, että kysessä oli vertaus ylösnousemuksesta (Joh. 2:21). Mieti hetki Jeesuksen sanoja. Kun temppeli hävitetään, kivet irrotetaan ja rakennus raunioitetaan. Kun temppeli rakennetaan uudelleen, niin kivet asetetaan paikoilleen. Lue erityisen tarkasti jakeet ja etsi vastausta kysymykseen: Kuka rakensi temppelin? Kuka nosti Jeesuksen kuolleista?

Jos Jeesus olisi rauennut tyhjiin kuoleman hetkellä, Järjestön opetuksen mukaan "kaasuihin" tms., niin miten on mahdollista, että Jeesus itse nosti itsensä kuolleista (Joh. 2:19, 20)? Järjestön opetuksen mukaan Jehova loi Jeesuksen uudelleen muistista. Eikö tämä väite ole ristiridassa Raamatun oman sanan kanssa, jossa Jeesus itse nosti ruumiinsa ylösnousemukseen? Pohdi vielä, oliko Jeesus kuollessaan tiedoton Johanneksen jakeissa? Voiko tiedoton nostaa itsensä kuolleista? (vrt. 1. Piet. 3:18, 19, 20).

Mitä Jeesus, Ihminen, kertoo esimerkkinä ylösnousemuksesta?

• Room. 8:34: – Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
• 1. Kor. 15:20: – Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
• 1. Kor. 15:21: – Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
• 2. Kor. 5:15: – ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

Lue vielä jae 1. Kor. 15:14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, jossa koko apostolien työ, koko raamatun keskeisin sanoma asetetaan ylösnousemuksen julistamiseksi: "jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne"

4.21 Erityiskysymys: minun Jumalani? Rukoiliko Jeesus Isää?

Vartiotorniseura hallintoelimen opetuksessa Jeesus ei voi olla Jumala, koska miten silloin tulisi ymmärtää Raamatun sanat: "Isä on minua suurempi" (Joh. 10:18, 29, 14:28) ja "minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö" (Joh. 10:27)? (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90.)

Ongelmana näissä kysymyksissä on hallintoelimen virheellinen käsitys kristinuskon tuntemasta Jumalasta. Kristityille Jeesus ei ole yhtä kuin Isä; molemmat ovat omia persooniansa. Jeesus ei palannut "itsensä luokse", eikä "rukoillut itseään", vaan kysymyksessä oli hänen rakastava Isänsä.

Jeesus oli tosi ihminen (1. Tim. 2:5), joten kysymykseen: "onko Isä suurempi" (Joh. 10:18, 29, 14:28), on yksinkertainen vastaus: Jeesus ihmisenä maan päällä on pienempi, Jumala on ihmistä suurempi. Tutki vielä kohtia (Room. 8:3 vrt. 1. Tim. 3:16; 1. Piet. 4:1) ja jaetta Fil. 2:7 "vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi". Kuka jakeessa otti ihmisen muodon? Kuka tuli enkeleitä pienemmäksi? Miksi Jeesuksen oli pakko tulla ihmisen muodossa maan päälle (Hepr. 2:17, 18; 1. Tim. 2:5; 1. Joh. 2:1)? Oliko tämä alentaminen väliaikainen (Joh. 20:17; Hepr. 2:14)? Kysymys Isän ja Jeesuksen suhteesta on sama kuin mistä Raamattu kertoo miehen ja naisen välisestä suhteesta:

• onko nainen yhdenvertainen miehen kanssa? Kyllä ja ei. Nainen on samaa olemusta miehen kanssa (Gal. 3:28), ihminen, mutta Raamattu sanoo, että hänen tulee olla miehelle alamainen (1 Piet. 3:1; Ef. 5:24). Tästä huolimatta miesten velvollisuus on osoittaa naisille kunnioitusta, jotta "rukoukset eivät estyisi" (1. Piet. 3:7). Miesten velvollisuus on lisäksi rakastaa naisia (Ef. 5:25; Kol. 3:19). Katso myös 1. Kor. 11:7 miten suhteet Isä-Mies-Nainen menevät. Mies ja nainen ovat kaikesta huolimatta samanarvoisia (1. Kor. 7:4).

• onko Jeesus yhdenvertainen Isän kanssa? Kyllä ja ei. Jeesus on sama, yhtä olemusta Isän kanssa (Joh. 7:29, 8:42, 10:30, 14:9, 10, 11, 20, 16:28, 17:11, 22, 23). Hän on Jumalan muoto (Fil. 2:6), Jumalan kuva (1. Kor. 4:4; Kol. 1:15), Jumalan olemuksen säteily kuva (Hepr. 8:5), Isänsä kirkkaus (Matt. 16:27). Kuitenkin asioilla on tietty järjestys: Jumala-Kristus-Mies-Nainen (1. Kor. 11:3)

VANHAN TESTAMENTIN VALOSSA - MINUN JUMALANI?

Ehkä kaikkein selvemmin jakeisiin Joh. 10:27: "minun Jumalani tykö" ja Ef. 1:17: "Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala" saamme vastauksen Vanhan testamentin puolelta, joka ilmoittaa kahdesta tasavertaisesta persoonasta, jotka puhuvat toisilleen. Huomaa Herra [1] oli muualla kuin Herra [2], joka oli taivaassa.

• 1. Moos. 19:24: – Ja [1] Herra (hepr. JHVH) antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, [2] Herran (hepr. JHVH) tyköä taivaasta,

Psalmissa ennustetaan miten yhden Jumalan [1] valtaistuin pysyy ikuisesti, jonka asettaa toinen Jumala [2]:

• Ps. 45:7: – [1] Jumala (hepr. Elohim), sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
• Ps. 45:8: – Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on [2] Jumala (hepr. Elohim), sinun [2] Jumalasi (hepr. Elohim), voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.

Samoin yksi Jumala lähettää toisen puhumaan puolestaan:

• Jes. 48:12: – Kuule [1] minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.
• Jes. 48:13: – [1] Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan; minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.
• Jes. 48:14: – Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa - kuka niistä muista on ilmoittanut tämän: että hän, jota Herra rakastaa, tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan, on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.
• Jes. 48:15: – [1] Minä, minä olen puhunut, minä olen [2] hänet kutsunut, olen hänet tuonut, ja hän on menestynyt teillänsä.
• Jes. 48:16: – Lähestykää [2] minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin [2] minä jo siellä. Ja nyt Herra, Herra [1] on lähettänyt [2] minut ynnä [1] oman Henkensä.
• Jes. 48:17: – Näin sanoo [1] Herra (hepr. JHVH), sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen [1] Herra (hepr. JHVH), sinun Jumalasi (hepr. Elohim), joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan [2] sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

Samasta kahdesta Herrasta, joka pelastaa, puhuu myös Hoosea:

• Hoos. 1:7: – Mutta Juudan heimoa [1] minä armahdan: [1] minä pelastan heidät [2] Herran (hepr. JHVH) , [2] heidän Jumalansa (hepr. Elohim), avulla, mutta [1] en pelasta heitä jousella, miekalla [1] enkä sodalla, [1] en hevosilla enkä ratsumiehillä.

4.22 Erityiskysymys: Isä on minua suurempi

Vartiotorniseura hallintoelimen mukaan Jeesus ei voi olla Jumala, koska miten silloin tulisi ymmärtää Raamatun sanat: "Isä on minua suurempi" (Joh. 10:18, 29, 14:28) (Puhu perustellen käyttäen Raamattua 1987, 90.)

Hyvin usein unohdetaan, että Jeesus lausuessaan näitä sanoja, oli ihmisen muodossaan, jolloin hän ei ollut täydellisessä loistossa, joka hänellä oli ennen ihmiseksi tuloa (Joh. 17:5). Hän oli kuitenkin palaamassa takaisin (Joh. 14:28).

Tarkastellaampa mitä on olla suurempi seuraavien esimerkkien valossa:

• nainen tehdä kaikkea samaa kuin mies.
• samoin Jeesus voi tehdä kaikkea samaa kuin Isä. (Joh. 5:19, 20, 21, 22, 23)
• mutta mies voi pääättää ja kieltää, samoin Isä voi päättää ja kieltää (Matt. 24:36: "Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin"; Joh. 14:28: "minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.")

Onko kyse järjestyksen säilyttämisestä, vai tarkoittaako "olla suurempi" jotakin muuta? Tutki seuraavia:

• Jumala loi miehen ennen naista (1. Moos. 2:22).
• Jumala synnytti Poikansa (Ps. 2:7; Apt. 13:33); Jeesus – ihminen syntyi ja Jumala asetti hänen Jumalan Pojaksi (Room. 1:4; Sananl. 30:4).
• Seurakunta on Jeesukselle alamainen (Ef. Ef. 5:24). Kyse on järjestyksestä, sillä Jeesus tuli palvelemaan (Matt. 20:28) ja me olemme yksi ruumis Kristuksessa (Room. 12:5; 1. Kor. 12:12). Samoin jokaisen ihmisen pitää olla toinen toiselleen alamainen (Ef. 5:21), sillä ensimmäiset tulevat viimeiseksi (Matt. 19:30, 20:10, 16, 27).
• Jeesus sanoi, että isä on suurempi ja että kaikki alistetaan lopussa isälle (1. Kor. 15:28). Jumala on siis ensin Kristusta, koska Jeesus palveli isäänsä. Vertaa kohtaa raamatun tahtoon, jossa nainen palvelee miestänsä.
• Jeesus tuli palvelemaan ihmisiä (Mark. 10:45). Ihmiset ovat siis Jeesusta suurempia? Jeesus on siis alamainen ihmisille?

Ehkäpä kyse on asemasta, ei yläpuolella olemisesta:

• Jumala on yläpuolella luomakuntaa sillä hän on eri olemusta.
• ihminen on yläpuolella luomakuntaa, sillä hän on eri olemusta.
• Jumala on Jeesuksen pää: hänellä on järjestyksen puolesta korkeampi asema, kuitenkin molemmat ovat samaa olemusta
• mies on naisen pää: hänellä on järjestyksen puolesta korkeampi asema, kuitenkin molemmat ovat samaa olemusta
• työnantaja on työntekijän pää: hänellä on järjestyksen puolesta korkeampi asema, kuitenkin molemmat ovat samaa olemusta
• vanhemmat ovat lapsen pää: heillä on järjestyksen puolesta korkeampi asema, kuitenkin lapsi on samaa olemusta

4.23 Erityiskysymys: Poikakin alistetaan

Lukiessasi jaetta 1. Kor. 15:28, jossa kerrotaan, että: "Poikakin alistetaan", ota rinnallesi seuraava Luukkaan jae:

• Luuk. 2:51: – Ja hän (Jeesus) lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.

Lue rauhassa koko kappale. Jeesus, nuori poika, oli kuuliainen Isälle ja äidilleen. Minkälainen on perhe? Onko Raamatussa kuvattu perhe sellainen, jossa jokaisella on omat tehtävänsä? Nainen on miehen rinnalla, mutta molemmilla on eri tehtävät? Onko lapsen aseman kanssa samoin? Kuka oli Jeesus? Jumalan poika. (Matt. 8:29, 14:33, 16:16, 27:43; Mark. 3:11 jne.) Isä rakasti poikaansa yli kaiken (Matt. 3:17, 17:5; Joh. 3:16). Miten lukisit edellä olevat jakeet (Luuk. 2:51 ja 1. Kor. 15:28), kun pidät mielessä, että Jeesus oli Jumalan poika?

4.24 Erityiskysymys: meillä on yksi Jumala

Korinttolaiskirjeen (1. Kor. 8:6) jakeen mukaan meillä on "ainoastaan yksi Jumala" ja "yksi Herra, Jeesus Kristus". Pysähdy tähän jakeeseen huolella ja lue lisäksi jakeet Ef. 4:5, 6. Jakeiden mukaan Jeesus on ainoa Uudessa testamentissa mainittu Herra; lue tarkasti jakeen sanoma: yksi Herra. Miksi sitten Raamatussa nimitystä Herra, käytetään myös Jumalasta puhuttaessa? Onko Raamattu ristiriitainen?

• Matt. 11:25: – Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille."

Ja kuitenkin Raamatussa sanotaan, että ainoa valtias ja Herra on Jeesus?

• Juud. 4: – Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
• Apt. 10:36: – Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra

Apostolit tuntivat kaiken Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. He olivat myös juutalaisia, jotka tunsivat kaikki Pyhät kirjoitukset (VT) ja niiden sanoman. Miksi Tuomas sitten nimitti Jeesusta Jumalaksi, vaikka hän oli juutalainen, tunsi hyvin kirjoitukset (VT) ja niiden ilmoituksen JHVH:sta?

• Joh. 20:28: – Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (kreik. ho theos)

Miksi kaikkien tulee polvistua Jeesuksen nimeen? Onko kyse samasta kunnioituksesta kuin Jumalaa kohtaan (Jes. 45:23; Room 14:11, 12)? Jumala lupasi kirkastaa nimensä Poikaansa kasteen hetkellä ja lupasi kirkastaa sen vielä uudestaan (Joh. 12:28). Miten jae mielestäsi sopii Filippiläiskirjeen sanoihin, jossa Jeesus-nimi korotetaan kaiken yläpuolelle. Kenen nimi on kirkastettu?

• Fil. 2:10: – niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
• Fil. 2:11: – ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

4.25 Erityiskysymys: rukoiliko Jeesus itseään?

Vartiotorniseura hallintoelimen painama kirjallisuus käsittelee huolimattomasti kristinuskon näkemystä Jeesuksen ja Isän välisestä suhteesta. Henkilö, joka lukee hallintoelimen selityksen kristinuskon opetuksesta, saattaa vahingossa saada kuvan, että kysessä olisi samat persoonat: Isä - Poika. Tmän väärinkäsityksen jälkeen, saattaa tuntua loogiselta kysyä "Rukoiliko Jeesus itseään?"

Jeesus rukoili ihmisenä ollessaan Isää (Matt. 26:39). Jeesus oli 100%:sti ihminen maan päällä ollessaan (Fil. 2:7) – asia, josta järjestö opettaa täsmälleen samoin kuin kristinusko. Raamatun mukaan ihmisen tuleekin rukoilla Isää (Matt. 6:9).

"Rukoiliko Jeesus itseään?" -kysymys tässä mielessä merkityksetön, sillä kristinusko on aina opettanut, että Isä on oma persoonansa ja Jeesus on myös oma persoonansa. Kristinuskon tuntema Jumala ei ole yhdistynyt persoona Isä-Jeesus. Tältä kannalta "rukoilla itseään?" -kysymys ei lainkaan kosketa kristinuskon opetuksia.

4.26 Erityiskysymys: miksi sanot minua hyväksi?

Markuksen evankeliumissa (Mark. 10:18) Jeesus vastasi rikkaalle kysymykseen, mitä miehen olisi tehtävä tullakseen täydelliseksi. Jeesus kehotti rikasta luopumaan omaisuudestaan. Tällä hän halusi osoittaa, että mies oli silti edelleen syntinen. Hänen sydämensä oli edelleen kiinni maallisessa, vaikka hän käskyjä noudattikin. Jeesus kertoo luukkaan evankeliumissa Luuk. 12:34: "Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne."

Markuksen kertomus alkaa:

• Mark. 10:17: – Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "*Hyvä* opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
• Mark. 10:18: – Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Toisaalla Raamatussa luemme:

• Matt. 22:16: – Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
• Joh. 8:46: – Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?

Jos Markuksen evankeliumin sanat, että Jeesus ei olisi ollut hyvä, ymmärrettäisiin niin, että Jeesus oli epätäydellinen, niin tämä olisi ristiriidassa Johanneksen ja Matteuksen jakeiden kanssa, joissa Jeesus ilmoittaa, että hänessä on totuus ja että hänestä ei syntiä löydy. Markuksen jakeen hyvyys, jossa asiaa verrataan Jumalaan, edellyttää täydellistä synnittömyyttä. Jeesus oli täydellinen: totuudellinen ts. totinen (Luuk. 4:25; Joh. 1:14, 17; 8:40, 45, 46, 14:6!, Ilm. 3:7; vrt. Jumala on totinen Dan. 4:34; Room. 3:4) ja synnitön (Hepr. 4:15; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22), sillä hän ei ollut Adamin jälkeläinen, vaan pyhästä Hengestä (Luuk. 1:31, 35). Lue vielä Heprealaiskirjeen sanat Jeesuksesta, Melkisedekistä, ylimmäisestä papista edessämme pyhittämään meidät Isälleen.

• Hepr. 7:26: – Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
• Hepr. 7:27: – jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
• Hepr. 7:28: – Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

JEESUS ASETTI ISÄNSÄ KUNNIAN ENNEN OMAANSA; POIKA – ISÄ SUHDE

Jeesus asetti Isänsä kunnian aina edelle, ennen omaa kunniaansa (Matt. 11:25; Mark. 12:30; Joh. 7:16, 8:54; Ilm. 3:14). Tämä oli oikea tapa, sillä Jeesus kertoi aina Isän lähettäneen hänet (Joh. 3:17, 34, 7:16, 17, 18, 8:26)

Kuitenkin kaikki mikä on Isän, on myös Jeesuksen (Matt. 11:27, 16:27; Joh. 3:35, 16:15, 17:10). Jeesus julistaa oikeaa järjestystä (Matt. 10:40; Joh. 15:1), Johannes julistaa oikeaa järjestystä (Joh. 5:23) ja Paavali julistaa oikean järjestyksen puolesta, että ihmiset ovat Kristuksen, mutta Kristus on Jumalan (1. Kor. 3:23; vrt. 1. Kor. 11:12).

Edellisen valossa, miten lukisit jakeen Mark. 10:18? Kielsikö Jeesus olevansa hyvä? Missä? Jos vastauksesi on "kyllä kielsi", niin eikä tämä päätelmä ole ristiriidassa kaiken muun Raamatun sanoman kanssa Jeesuksen täydellisestä totuudellisuudesta ja synnittömyydestä? Miten lukisit Jeesuksen vastauksen rikkaalle miehelle hänen sydämensä tilasta ja synnistä Paavalin vastauksen kanssa: "sinun rahasi (...) sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä." (Apt. 8,20, 21). Ovatko opetukset sopusoinnussa keskenään? Entä jos jakeen sanoma olikin retorinen: antakaamme kunnia ensin Isälle? Tai, että: "Pidätkö minua vain inhimillisenä opettajana – voi jospa tietäisit kuka olen!". Oliko Jeesuksen tarkoitus osoittaa kysyjälle, että hänen sanansa olivat tietämättömästi asetettu? Ota vierelle Jeesuksen epätäydellinen asema maan pinnalla ollessaan (Fil. 2:7) ja pohdi millainen on inhimillisen ihmisen, Jeesuksen, hyvyys ja taivaan Isän ehdottoman hyvyyden suhde. Lue vielä erittäin huolellisesti Markuksen kertomus ja ja jae Mark. 10:21. Miksi Jeesus nimenomaan käski itsensä seuraamista sanoin: "tule ja seuraa minua"? Miksi hän ei käskenyt seurata Jumalaa?

4.27 Erityiskysymys: tietääkö Jeesus kaiken?

Jeesus mainitsi, että lopunajan hetkesä ei tiedä kukaan muu kuin Isä yksin (Matt. 24:36; Mark. 13:32). Tarkoittiko tämä että, että Jeesus olisi jollakin lailla tietämätön? Lue seuraavat jakeet, joissa kerrotaan, että Jeesus tiesi kaikki, jo maan päällä ollessaan. Hän näki ihmisten ajatuksetkin (Matt. 9:4, 12:25; Luuk. 5:22, 9:47; Joh. 2:25, 4:39).

• Joh. 5:19: – Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
• Joh. 5:20: – Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.

• Joh. 16:30: – Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.
• Joh. 21:17: – Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.

Onko Raamatussa ristiriita, jos Jeesus ilmoitti maan päällä, että vain Isä tietää ajan ja toisaalla taas apostolit tunnustivat, että Jeesus tiesi kaiken?

4.28 Erityiskysymys: kuoliko Jumala ristillä?

Hallintoelimen tuottamassa kirjallisuudessa saatetaan pohtia järkeävältä tuntuvaa kysymystä: "Jos Jeesus oli Jumala, niin Miten on mahdollista, Jumala kuoli, jos Jumala ei voi kuolla? (Dan. 4:34; Jes. 57:15)".

Kysymyksen taustaoletukset kristinuskon tuntemasta Jeesuksesta ovat hallintoelimellä epätarkat. Kristinuskon mukaan Jumala ei kuollut (Matt. 27:50, 58), vaan ihminen Jeeus kuoli (Joh. 1:14). Jeesuksessa oli sekä Jumalallinen, että Inhimillinen osuus hänen olleessaan maan päällä. Tämä ihimillinen osuus näkyy jakeissa, jotka kertovat Jeesuksen olleeen kiusattavana (Hepr. 2:18, 4:15 – vrt. jumalaa ei voi kiusata Jaak. 1:13), jotta hän pystyisi ymmärtämään meitä (Hepr. 2:18). Jeesuksen inhimillisyyttä kertovat myös hänen vuotensa lapsena: hän oppi (Hepr. 5:8) ja kasvoi (Luuk. 2:52).

Miten ihmeessä Jeesuksessa oli siis sekä Jumalallinen, että inhimillinen? Asiaa voisi tarkastella samoin siten, että ihmisessäkin on kaksi puolta: toinen osa on syntiin altis, mutta toinen osa taas kestää synnin koetuksen. Ihmisessä taistelevat useat tunteet ja mielihalut samanaikaisesti. Ei ole kuitenkaan erotettavissa selvästi mikä osuus on "altis" ja mikä osuus "vastustaa". Nämä kaksi ovat täydellisesti sekoittuneena.

4.29 Erityiskysymys: Herra, meidän Jumalamme on yksi

"Miten on mahdollista, että kristinuskossa sanotaan Jumalan olevan yksi, Jos Jeesus on Jumala ja Isä on Jumala? Eikö silloin ole kaksi Jumalaa?" (yksi hallintoelimen kristinuskoon liittyvistä väärinkäsityksistä).

Tutustu myös Petri Paavolan Jumala on yksi -sivuun osoitteessa <http://koti.phnet.fi/petripaavola/Jumala%20on%20yksi>

Kysymys saattaa olla seuraus siitä, että henkilö ei ole saanut tarpeeksi tietoa siitä, mitä krisitinusko tarkoittaa kolminaisuus-käsitteeseen liittyvällä ykseydellä. Suoraviivaisen ajattelun rinnalla usein unohdetaan, että sana yksi (5. Moos. 6:4), ei ole sellaisenaan itsestäänselvä. Se voi tarkoitaa singulaarista, matemaattista yksikköä, kuten sanoissa: "yksi omena, yksi sormi". Mutta se voi tarkoittaa myös komposiittista tai kollektiivistä yksikköä, kuten ilmaisussa yksi käsi, yksi marjaterttu tai yksi apila. Kädessä on monta sormea, tertussa on monta marjaa ja apilassa on muutamia lehtiä. Kolminaisuus-sanaa on tavallisesti myös pyritty havainnollistamaan viittamalla geometriseen piirrokseen, kolmioon, jossa kaikki kolme kulmaa yhdessä tekevät "yhden kolmion", mutta silti jokainen kulma on oma erillinen kulmansa.

Kristinuskon ilmoitus Jumalasta "yhtenä", ei tarkoita matemaattisesti jakamatonta yksikköä. Kristinuskossa yksi-sanalla viitataan kollektiiviseen ykseyteen. Tämä käsitys perustuu juutalaisten Vanhan testamentin uskontunnustukseen:

• 5. Moos. 6:4: : – Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. (hepr. echad; Strong #259).

  Alkuperäistä hepreaa voit tarkastella sivulla http://www.blueletterbible.org/kjv/Deu/Deu006.html#top jakeessa olevan napin [C] takaa. Suoraan Strongin sananselitysjärjestelmään pääset sivulta http://www.blueletterbible.org/search.html#strongs

Vanhan testamentin tekstissä käytetään 9:ää sanaa, jotka käännetään yksi-sanalla. Mutta useaa niistä käytetään vain miehestä tai naisesta puhuttaessa. Jäljelle jää kaksi sanaa: yachid (Strong #3173), joka tarkoittaa matemaattista jakamatonta absoluuttista yhtä, ja echad (Strong #259), joka tarkoitaa kollektiivista ykseyttä. Sanaa echad käytetään jakeessa, jossa kerrotaan Naisen ja miehen tulemisesta yhdeksi (2. Moos. 2:24) intiimissä kanssakaymisessä. Naisesta ja miehestä ei tule yksi ihminen, vaan kollektiivinen yksi (vrt. Mark. 10:8: "Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha."; 1. Kor. 6:16; Ef. 5:31). Vastaasta ykseydestä uusi testamentti kertoo puhuessaan yhdestä uskosta (Ef. 4:5), yhdestä uskon ruumista, mutta monista yksittäisistä uskovista, jotka jakavat saman uskon ja ovat saman ruumiin jäseniä (1. Kor. 12:20)

Jos ihminen pitää kiinni matemaattisesta määritelmän sanalle yksi, onko tämä määritelmä niin pakottava, että Raamattu itse ei saa selittää mitä yksi-sana tarkoittaa? Onko kaikkien muiden jakeiden todisteet taivutettava sopimaan matemaattisen ykseyden määritelmään: Jumala on yksi, jakamaton persoona? Tässä näkökannassa ei anneta lainkaan tilaa Uudelle testamentille ja mahdollisuutta, että se paljastaisi Jumalasta jotain lisää. Miksi paljastukset rajoittuisivat vain Vanhaan testmenttiin? Millä perusteella voidaan sanoa, että Vanha testamentti sisältäisi jo kaiken tarvittavan Jumalan olemuksesta? Eikä voitaisi ajatella, että Jumala on antanut vinkkejä Vanhassa testamentissa ja vasta täydellisesti paljastanut (1. Kor. 13:12) kaiken Uudessa testamentissa? Kokonaisuutta ajatellen on väärin tukeutua vain joko VT:stä tai UT:sta poimittuun Jumalan määritelmään. Koko näkemys Jumalasta voi olla vain näiden molempien yhteensovittaminen ja ristiriitojen ymmärtäminen.

Juutalaiset kokivat suurta ristiriita kaikissa Jeesuksen puheissa, koska pitivät kiinni matemaattisesta määritelmästä yksi-sanalle. Jeesus sanoi, että he eivät ymmärrrä (Matt. 13:13, 14, 15, 16, 17; Luuk. 24:25; Joh. 12:40), koska he eivät halunneet ottaa vastaan Jeesuksen ilmoitusta totuudesta (Joh. 8:43, 52). Vaikka Jeesus kuinka yritti selittää kuka hän oli (Joh. 10:38), vain lapsenmieliset ymmärsivät (Matt. 11:25); viisaus oli este ymmärtämiselle (Luuk. 10:21). Mutta Apostolit ymmärsivät paremmin (Luuk. 24:45), mutta eivät aivan kaikkea (Joh. 20:9) niistä salaisuuksista, joita Jeesus kertoi (Matt. 13:11). Jeesus ennusti, että vasta hänen ylösnousemuksensa jälkeen salaisuus paljastuisi (Joh. 8:28, 12:16, 14:20, 17:23). Paavalinkin jälkeen Juutalaiset olivat ymmärtämättömiä (Apt. 7:25, 28:27; Room. 1:21). Juutalaisilla oli kaikki tieto kirjoituksissa edessään, mutta kirjoituksista, VT:stä, löysivät oikean Jumalan muut kuin Israelin kansa (Room. 10:18, 19, 20, 21, 15:21). Täysi ymmärrys oli Jumalan salaisuus: Kristus (Kol. 2:2).

Jos siis Juutalaiset ymmärsivät Jeesuksen väärin, miksi Jeesus ei sitten puhut selvästi korjatakseen heidän käsityksiään kirjoituksista? Eikö olisi ollut paljon helpompi Juutalaisille selittää, että "ette ole ymmärtäneet sanaa yksi-Jumala täydellisesti, minäpä kerron ..." Voimme vain arvailla. Ehkä kysymys oli Jumalan suunnitelmasta, eikä Jeesus voinut paljastaa sitä, vaikka hän olisi tahtonutkin. Ei ollut tullut vielä aika (Joh. 2:4, 7:6, 8, 30, 8:40). Jokaisen ihmisen tuli itse henkilökohtaisesti löytää helmi, kätketty aarre (Matt. 13:44, 46).

Tulisiko meidän mielestäsi etsiä määritelmää sanalle "yksi" Raamatusta. Vai tulisko meidän uskoa jonkin ulkopuolisen opin tai kirjallisuuden antamaan määritelmään esim. matemaattisena, jakamattomana yksikkönä, ja vasta sitten etsiä tukea Raamatusta tälle ulkopuoliselle määritelmälle? Olisiko parempi jos kaikki mahdollisuudet yksi-sanalle pidettäisiin avoimena ja vasta vertaamalla Raamatun ilmoitusta saattaisimme huomata sen tukevan jotain noista mahdollisuuksista?

Lisätietoja Jeesuksen löytäneiden juutalaisten käsityksistä:

• Messiaaniset Juutalaiset, heidän uskonsa julistus http://www.mjaa.org/
• Toinen linkki Messiaanisten juutalaisten uskontunnustukseen http://www.messianicjewishonline.com/page1002.html

4.30 Erityiskysymys: Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt

Hallintoelimen opetusten valossa saattaa nousta kysymys: "Jos Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt, eikä häntä voi nähdä, niin Jeesus ei voi olla Jumala". Tutkikaamme mitä Raamattu kertoo.

Jeesus lausui, että kukaan ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa (Joh. 1:18, 5:37). Jeesuksen ilmoituksen kanssa ristiriidassa ovat kuitenkin kaikki Vanhan testamentin jakeet, joissa ihmiset puhuivat Jumalan kanssa (1. Moos. 16:13) näkivät Jumalan (kolme miestä 1. Moos. 18:1, 2, 3, 4, 5, 22, 33 – Siinai 2. Moos. 19:11, 18, 20, 24:9, 10, 11 ja 5. Moos. 5:4 – Jaakobin paini 1. Moos. 32:24, 25, 26, 27, 28, 29, 30; Hoos. 12:4, 5, 6 – Kuningas Ussia Jes. 6:1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9). Jumala ilmestyi Jaakobille kaksi kertaa: 1. Moos. 35:1, 3, 7, 9, 13. Apostolit mainitsevat myös Jumalan ilmestymisestä Abrahamille (Apt. 7:2).

Siinain tapahtumista kertovissa jakeissa Mooses ei nähnyt Jumalan täydellistä kirkkautta (2. Moos. 33:18 – vrt. 2. Kor. 3:7, 18; 2. Tess. 1:9) ts. kasvoja (2. Moos. 33:20). "Kasvot" on tässä kohdassa viittaus Jumalan täyteen kirkkauteen, sillä Jumala on täysi kirkkaus estää ihmisten lähestymisen (2. Moos. 24:17, 40:35; 2. Aik. 7:2)

Jumala itse puhui suoraan, ilman välikäsiä, antaessaan lainkäskyt (5. Moos. 5:4, 5, 22-31) ja hän puhui viedessään Israelin kansan pois pakkosiirtolaisuudesta (2. Moos. 20:1)

Hagar puhui "Jumalan enkelin" kanssa, joka oli itse Jumala jakeessa 13. On muistettava että heprean ja kreikan sanan enkeli tarkoittaa myös sanansaattajaa, ei välttämättä todellista enkeliä (vertaa ennustukset Johannes kastajasta enkelinä).

• 1. Moos. 16:7: – Ja Herran enkeli tapasi hänet vesilähteeltä erämaassa, sen lähteen luota, joka on Suurin tien varressa.
• 1. Moos. 16:8: – Ja hän sanoi: "Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?" Hän vastasi: "Olen paossa emäntääni Saaraita".
• 1. Moos. 16:9: – Ja Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle".
• 1. Moos. 16:10: – Ja Herran enkeli sanoi hänelle: "Minä teen sinun jälkeläistesi luvun niin suureksi, ettei heitä voida lukea heidän paljoutensa tähden".
• 1. Moos. 16:11: – Vielä Herran enkeli puhui hänelle: "Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan ja kutsut hänet Ismaeliksi, sillä Herra on kuullut sinun hätäsi.
• 1. Moos. 16:12: – Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa."
• 1. Moos. 16:13: – Ja Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: "*Sinä* olet ilmestyksen Jumala". Sillä hän sanoi: "Olenko minä tässä vilaukselta saanut nähdä hänet, joka minut näkee?"

Abrahamin uhratessa poikaansa, enkeli joka häntä puhutteli kertoo ylimmällä auktoriteetilla, että häneltä ei Abraham ollut kieltänyt mitään. Vertaa kertomusta Hagarin kohtaamiseen.

• 1. Moos. 22:10: – Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.
• 1. Moos. 22:11: – Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".
• 1. Moos. 22:12: – Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".

Mooseksen ja palavan pensaan kohtaus on myös mielenkiintoinen, sillä Herran enkeli osoittautuu itse Jumalaksi:

• 2. Moos. 3:2: – Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.
• 2. Moos. 3:3: – Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi".
• 2. Moos. 3:4: – Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: "Mooses, Mooses!" Hän vastasi: "Tässä olen".
• 2. Moos. 3:5: – Hän sanoi: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."
• 2. Moos. 3:6: – Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala". Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.