1.0 Alkusanat
3.0 Viitekehys: väitteet, joita tulee harkita huolella
2.0 Viitekehys: väitteet, jotka eivät todista mitään
4.0 Verkkosivu MR Raamattu
- 3.1 Sanojen eri käännösmerkitykset
- 3.2 Tekstilaitos XXX sanoo, että
- 3.3 Alkuperäiset käsikirjoitukset nrot X, XX sanovat, että
Verkossa on luettavissa sivuja, joissa käsitellään Raamatun sanomaa. Noiden sivujen argumentointiin ja perusteluihin annetaan kommentteja tässä dokumentissa.
Aluksi lukijan kannattaa tutustua viitekehykseen, jonka pohjalta kirjoituksia on tarkasteltu. Jotkin sivuilla olevista argumentaatioista on ohitettu, sillä kirjoittajan mielestä niitä ei voi käyttää todisteena esitetyn asian puolesta tai vastaan.
Epämääräisiä todisteluina voidaan pitää seuraavia:
- 1) Suhteellisen tuntemattomien ihmisten, julkaisujen ja teosten lausumat, jos henkilöiden oppiarvoja ei ole ilmoitettu eikä teosten voida katsoa olevan Raamatuntutkimiseen hyväksyttyjä lähdeteoksia.
- 2) Eri Raamatunversioiden luettelot. Kaikki Raamatut ovat käännöksiä, joten tukeutuminen köydenvetoon "X-kappaletta sanoo että... Kun. taas VAIN Y-kappaletta sanoo, että ..." on hyvin kyseenalaista. Selvästi tukevammalla perustalla on argumentaatio, jossa viitataan kuinka monta alkuperäistä käsikirjoitusta tukee ja kuinka monta vastustaa ehdotettua lukutapaa.
Kaikki lainatut jakeet ovat Kirkkoraamatun painoksesta 1938 (KR38).
2.0.1 Henkilö tai julkaisu XXX sanoo, että
Historian kirjojen lainaaminen (New Catholic ensyclopedia, A Catholic Dictionary), selitysteostenlainaaminen (Insight on the Scriptures, Raamatun sanakirja) esittävät usein kommentteja, lausumia ja mahdollisia selityksiä Raamatun jakeisiin nähden.
Nämä teokset ovat kuitenkin Raamatun ulkopuolelta ja niiden käyttämisessä on oltava huolellinen. Joskus teosten sanat ovat ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä, toisinaan taas vankasti Raamattuun perustuvia. Varmasti emme voi sanoa kumpaakaan. Teosten käytön tulisi olla aina toisarvoista, sillä mikään lausuma teoksesta XXX ei voi olla todiste jonkin asian oikeellisuudesta. Teoksessa esitettyä väitettä tulisi vertaamalla Raamatun omaan ilmoitukseen. Pitkien selitysten ja mielipiteiden sijasta teosten tulisi esittää todisteet helposti ja yksinkertaisesti luettelemalla ne jakeet, joihin teos haluaa johtopäätöksessään tukeutua. Mikäli teos sisältää paljon "selitystä" ilman viittauksia kantaa tukeviin jakeisiin, voidaan esitettyä johtopäätöstä pitää ainoastaan mielipiteenä tai olettamuksena.
Julkaisujen käytössä tulisi myös käyttää harkintaa. On eri asia lainata julkaisua Strong's Dictionary kuin New Catholic Ensyklopediaa – näistä Strong on arvostettu Raamatun sanojen selityslaitos, Kun. taas New Catholic Ensyklopedia on kommentaari, joka osin saattaa sisältää mielipidemäisiä kirjoituksia.
On lisäksi erittäin arveluttavaa lainata teoksia, jotka ovat vanhoja (1800-luvulta tai vanhempia), sillä näin lainauksia tehnyt yleensä 1) tietää, että luultavasti kukaan ei pysty tarkistamaan lainausta 2) eikä ole vaivautunut tutkimaan mitä asiasta nykyisin kirjoitetaan. Hyvään tapaan kuuluu lainata yleisesti saatavilla olevia ja tunnettuja teoksia, kuten laitoksia "Strong's Dictionary", "W.E.Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words" jne; ts. teoksia, joista jokainen kiinnostunut voi käydä tarvittaessa tarkistamassa asian.
2.1 Käännös XXX sanoo, että
Haettaessa tukea jollekin lukutavalle, saattaa ensimmäiseksi tulla mieleen listata joukko raamatunkäännöksiä ja käyttää niiden lukumäärää "todisteena" siitä mikä lukutapa jakeissa on oikea. Kuten seuraavassa:
Mitä eri käännökset sanovat? - New International Version - American Starndard Version, 1901 - Todays English Version - The New Jerusalem Bible ...Esitetty lista saattaa näyttää vakuuttavalta, jos toisella puolella vaihtoehtoiselle lukutavalle esiintyy "vain" 2-3 käännöstä. Se miksi eri käännöksien käyttäminen todisteluissa on hyvin harrastelijamaista, johtuu tietämättömyydestä seuraavista seikoista:
1) Raamatunkäännökset eivät ole yhdenvertaisia. Toiset ovat sanatarkkoja ja toiset vapaita.
Olisi todella kyseenalaista asettaa esimerkiksi KJV, King James Version (sanatarkka) ja TLB, The Living Bible (vapaa) keskinäiseen vertailuun. Samoin osoittaa tietämättömyyttä verrata Kirkkoraamattu 1938:aa (sanatarkkuus) ja Kirkkoraamattu 1992:ta (dynaaminen vastaavuusperiaate) toisiinsa. Vastaavasti Raamattu Nykysuomeksi on käännösperiaatteiltaan omassa luokassaan (erittäin vapaa käännös).
2) Julkaisija ja kaupallisuus
Ei ole samantekevää kuka on julkaissut Raamatun. Nykyään monia Raamattuja, erityisesti englanninkielisiä, painetaan kaupallisessa mielessä ainoana tavoitteena rahallinen voitto. Näiden raamattujen kääntäjät saattavat olla keikkatyöläisiä, joiden sopimus loppuu Kun. Raamattu on valmistunut. Käännöksien tarkkuudesta tai uskollisuudesta alkuperäisen sanan säilyttämiselle ei ole mitään takeita.
3) Kääntäjien ammattitaito
Liittyen edelliseen, jos Raamattua ei ole käännetty kaupallisessa mielessä, vaan sen on julkaissut jokin uskonnollinen yhteisö, niin on tärkeää tutkia keitä on osallistunut käännöstyöhön. Raamatun käännöksen luotettavuutta parantaa huomattavasti seuraavat seikat:
- käännöstyöhön on osallistunut useita henkilöitä. Mitä enemmän, sen parempi, jotta mikään "hallitseva mielipide" ei pääse vaikuttamaan lukutapoihin.
- käännökseen on osallistunut useista eri yhteisöistä henkilöitä (babptistit, katoliset, luterilaiset jne.). Jos käännöksen on suorittanut vain yhdestä yhteisöstä toiminut ryhmä, saattaa käännös olla "taipunut" mukailemaan tiettyjä opillisia kohtia.
- käännökseen osallistuneiden nimet ja oppiarvot raamatullisissa kielissä on jokaisen saatavilla. Mikäli näitä tietoja ei ole julkisesti saatavilla, miten käännöksen luotettavuutta voidaan lainkaan tarkastella? Emme hyväksyisi kirvesmies Pekan osallistumista käännöstyöhön, mutta professori Pekan kylläkin.
- Yliopistotutkinto tai vastaava ei riitä pätevyydeksi Raamatun alkuperäisissä kielissä vaaditaan erityiskoulutusta (koinee-kreikka), joka eroaa klassisen kreikan kielestä. Yliopiston muutaman vuosikurssin kreikan opinnoilla ei saa pätevyyttä raamatunkäännöskomitean jäseneksi, sillä yliopistoissa opetetaan klassista kreikkaa, joka eroaa Raamatun käyttämästä kreikasta.
4) Arviointikierrokset ja komiteat – työn julkisuusperiaate
Raamatunkäännöksessä erittäin tärkeää on julkisuus ja käännöstyön asettaminen ulkopuolisten arvioitavaksi. Jos käännös suoritetaan salassa tai suljetuin ovin, ei ole mitään mahdollista tarkastella miksi käännöskomitea päätyi käännöksessä tehtyihin ratkaisuihin. Ei ole mahdollista kysyä: "miksi kohta käännettiin siten kuin käännettiin".
On tärkeää lisäksi, että käännöstyöstä jää jäljelle dokumentaatiota, joista käännöstyön edistyminen ja tehdyt ratkaisut käyvät ilmi. Varsinkin perustelut tietyn kohdan kääntämiseen on toivottavaa olla saatavilla tarvittaessa esim. ottamalla yhteyttä työn tehneeseen komiteaan.
2.2 Varhaiset käännökset: Vulgata, Septuaginta
Vulgata on latinankielinen käännös, samoin kuin Septuaginta (LXX) on kreikankielinen käännös Vanhasta testamentista. Etsittäessä jakeen oikeaa lukutapaa, tulisi etsiminen näiden teosten sijasta kohdistua suoraan alkuperäisiin kirjakääröihin (papyryksiin, majuskeleihin ja minuskeleihin), joista sanat löytyvät alkuperäiskielillä. Verkossa alkuperäistekstejä voi tarkastella esim. palvelun <http://www.blueletterbible.org> sivujen kautta.
Raamatun alkuperäiset kielet olivat:
- VT: heprea, lisäksi harvoja osia arameaksi.
- UT: kreikka
Vertailun vuoksi teokset:
- Vulgata: VT latinaksi
- Septuaginta: VT kreikaksi
3.1 Sanojen eri käännösmerkitykset
Raamatun sanoilla on tunnetusti useita eri käänösmerkityksiä, kuten kielissä tavallisesti. Suomalainen lakka-sana tarkoittaa sekä marjaa, että puunsuoja-ainetta. Suomalaisessa sanakirjassa saattaisi lukea tämän perusteella:
lakka - marja; puunsuoja-aineJos nyt lukisimme lauseen:
Lakka on hyvä.Voisi osapuoli A väittää, että kyseessä on käännösmerkitys "marja", Kun. taas osapuoli B voisi esittää, että sanakirjan mukaan on mahdollista myös kääntää merkityksessä "puunsuoja-aine". Lyhyissä yksittäisestä lauseesta emme voi aina tietää merkitystä tarkasti, vaan on tutustuttava tekstiin ja lauseisiin sekä edessä ja jäljessä. Toisinaan, itse lause jo sellaisenaan kertoo mistä on kysymys, ja mahdolliset muut sanan merkitykset tulevat mahdottomiksi:
Lakka on hyvä kattoon.Se, että jokin on "mahdollinen käännös", ei ole sama kuin mitä Raamattu sanoo. Käännöstä on aina tutkittava:
- ympäröivien jakeiden valossa
- kaikkien muiden samasta aiheesa puhuvien jakeiden valossa
Vasta näiden jälkeen voidaan sanoa varmasti, mikä käännös-sana jakeeseen on sopivin. Raamatun kääntämisen kaikkein tunnetuimpia periaatteita on johdonmukaisuus; samaa sanaa käytetään samassa merkityksessä. Sanaa ei voida valita mielivaltaisesti eikä jakeeseen voi antaa toista käännöstä sillä perusteella, että se "sanakirjan mukaan muutkin sanat ovat mahdollisia".
3.2 Tekstilaitos XXX sanoo, että
Tekstilaitoksella, tarkoitetaan alkuperäisteksteistä koottua teosta, johon on konstruoitu Raamatun teksti käyttämällä pohjatekstinä joitakin tunnetuimpia käsikirjoituksia. Tekstilaitokset ovat lähes poikkeuksetta Uuden testamentin kreikkalaisten tekstien kokoelmia. Teoksissa on usein näkyvillä vaihtoehtoisia lukutapoja ja jakeiden kohdalla on listattu ne käsikirjoitukset, jotka tukevat eri lukutapoja. Esim, lukutapaa A tukevat papyrykset p1, p2, p52 jne ja lukutapaa B tukevat papyrys p57 ja majuskelit 020, 027 jne.
Tekstilaitoksia on julkaistu useita:
- Textus Receptus: Erasmus Rotterdamilainen, Robert "Stephanus" Estienne 1546, 1516, 1550 (3. painos), Beza 1565, Elvirzir 1624, 1633. (Novum-kirjasarja pohjautuu Textus Receptus 1550 -laitokseen)
- J.J Griesbach 1805
- Lachmann 1842 - 1850
- Tregelles 1857 - 1872
- Alford 1862 - 1871
- Wordsworth 1870
- Tischendorf 1869 - 1872 (8 edition)
- Weymouth 1886
- Westcott & Hortin 1881 (esim. Jehovan todistajat - järjestön julkaiseman KIT-rivienvälisen käännöksen kreikan pohjateksti).
- B. Weiss 1894 - 1900
- Eberhard Nestle Greek 1898 (yhdistelmä Wescort & Hort, Tischendorfi ja B. Weissin tekstien kesken)
- von Soden 1902 - 1910
- Nestle-Aland (26th edition)
- UBS, United Bible Societies 1996, 1975 ja 1993 (3rd edition) <http://www.ubs-translations.org>
Tekstilaitoksien välillä on eroavaisuuksia siinä, miten kattavasti ne luettelevat eri kirjakääröjen lukutapoja. Näistä kaikkein kattavin on UBS, joka listaa 53 papyrystä, 173 majuskelia, 522 minuskelia ja 149 lektionaaria. Tämän lisäksi UBS sisältää viitteitä useisiin varhaisiin käännöksiin kuten Old latin, Vulgata, koptilaiset ja syyrialaiset.
Etsittäessä alkuperäistä lukutapaa, on hyvä tarkastella mitkä alkuperäiset papyrykset tukevat tai eivät tue ehdotettua lukutapaa.
Mikäli tekstilaitos ei anna vaihtoehtoisia lukutapoja, kyseessä on pohjatekstinä käytetty lukutapa. Esim. Wescott & Hort -laitoksen pohjatekstinä on Codex Vaticanus B.
3.3 Alkuperäiset käsikirjoitukset nrot X, XX sanovat, että
Viitattaessa suoraan alkuperäisin käsikirjoituksiin, tulisi mahdollisuuksien mukaan mainita myös vuosisata, johon käsikirjoitukset on ajoitettu. Esimerkiksi 1000-luvun käsikirjoitus asettuu eri asemaan kuin 400-luvun käsikirjoitus. Käsikirjoitusten lukumäärästä (a) puolesta ja (b) vastaan on yleensä helppo jokaisen lukijan päätellä mikä on oikea lukutapa. Jos esimerkiksi mainitaan, että:
puolesta: - Majuskeli, Codex Sinaiticus aleph, 400 jKr vastaan: - Papyrys, p22, 300 jKrNäistä on yksinkertaista nähdä, mikä lukutavoista on vanhempi.
Huomautus vuosiluvuista
Hyvin usein alkuperäisin lukutapa on se, joka on kaikkein vanhimmissa papyryksissä. Asia ei kuitenkaan aina täysin näin yksinkertainen. Oletetaanpa, että:
- 400-luvun käsikirjoitus tukee lukutapaa A
- 500-luvun käsikirjoitus ja 80% kaikista muista käsikirjoituksista tukee lukutapaa B.
Kumpi lukutavoita on siis alkuperäisempi? Raamatun tutkimuksessa papyrysten painoarvo ei ole suoraviivaista "vanhin on alkuperäisin", vaan vallitseva lukutapa on se, jolle esiintyy eniten tukea suhteellisen samanikäisten kirjakääröjen joukossa.
Jos 20% tukee A:ta Ja 80% tukee B:täOn alkuperäisen lukutavan oltava B, sillä enemmistön lukutapa on se mikä on säilynyt. On muistettava, että kaikki kirjakääröt ovat melko itsenäisiä kokonaisuuksia, kirjoitettu erillään toisistaan, joten yksittäisiä kirjakääröjä voidaan pitää riippumattomina todistajina jonkin asian puolesta. Asiaa havainnollistaa oikeudenkäyntitapahtuma:
- 80 todistajaa sanoo B. Nämä todistajat eivät tunne toisiaan ja olivat sijoittuneena pitkin Eurooppaa, Lähi-itää ja Afrikkaa. Todistajat ovat riippumattomia toisistaan.
- 20 todistajaa sanoo A. Nämä ovat samoin riippumattomia.
Siksi vanhin lukutapa ei ole aina alkuperäisin, vaan se lukutapa, joka on vallitsevin. Kun. puhutaan kirjakääröistä ja vallitsevasta lukutavasta, niin tämä koskee ainoastaan alkuperäisiä yli 5000 tuhatta Uuden testamentin kreikkalaista tekstiä. Mukaan ei lasketa lainkaan tekstilaitoksia tai varhaisia Raamatunkäännöksiä, sillä ne eivät ole alkuperäisiä tekstejä ts. "todistajia".
Seuraavassa on kommentteja yksittäisen Jehovan todistajat -järjestön jäsenen esittämiin kirjoituksiin sivulla <http://www.geocities.com/mr_raamattu >
4.1 Jehova-nimi Uudessa testamentissa
Sivusto alkaa Jehova-nimen esittelyllä ja kirjoittaja esttelee "JEHOVAN NIMI UUDESSA TESTAMENTISSA" -sivun yhteenvedossa seuraavaa:
... Vaikka Jumalan nimi ei esiinnykään kreikkalaisissa pohjateksteissä nykyään, on olemassa voimakkaita taustalla olevia viitteitä ja todisteita siitä, että se alunperin esiintyi. Uuden maailman käännöstä käännettäessä on otettu huomioon nämä todisteet ja Jumalan nimi on entisöity niihin kreikkalaisten kirjoitusten kohtiin, mihin todistusaineiston jäljet ovat osoittaneet. [Viitattu 2004-10-20 http://www.geocities.com/biblelexicon => sivu: Uuden maailman käännös => linkki: "Jehova" Uudessa testamentissa ]
Sivulla olevien laajojen linkkien muut otsikot viittavat teemoihin: "Jumalan nimen esittely" "Ei esiinny UT:n pohjateksteissä", "Esiintyi alunperin", "Nykyisiä käännöksiä" ja "Miten Raamattu itse suhtautuu?". Valitettavasti useiden sivujen kirjoittaminen ja viittaaminen Vartiotorniseuran hallintoelimen lähteisiin eivät muuta sitä tosiseikkaa, että Jehova-nimeä ei esiinny uudessa testamentissa. Sivulla jätetään myös mainitsematta, että Hallelujah-sana ei ole kirjoitettu tetragrammin tapaan hepreaksi tai arameaksi vaan kreikaksi. Kirjoittaja on kenties unohtanut mitä sana "todisteet" tarkoittavat mainitessaan: "...otettu huomioon nämä todisteet", sillä yhtäkään todistetta ei ole olemassa. Jehova-sana ei hienoilla korulauseilla ja lujalla uskolla ilmesty Uuden testamentin teksteihin ja siksi kirjoittajan viittaamat todisteet ovat ilmaakin tyhjempiä. Yksikään Uuden testamentin kreikan käsikirjoitus ei sisällä Jehova-sanaa. Syy sanan pois jättämiseen on hyvin selkeä, sillä Uudessa testamentissa ihmisille pelastukseksi annettiin nimi on Jeesus Kristus; ainoa nimi, joka on annettu pelastukseksi ihmisille (Apt. 4:12). Tämän totuuden pyrkii Vartiotornin hallintoelin pimittämään lisäämällä tietoisesti Jehova-sanaa Uuteen testamenttiin.
4.2 Matteus 6:13 käännös
4.2.1 Esiintykö jakeessa sana paha vai paholainen?
Kirjoittaja on tutustunut Matteuksen evankeliumin jakeeseen, jossa uuden maailman käännös poikkeaa suomalaisesta vanhan Kirkkoraamatun käännöksestä otsikolla: "Seuraava erittely Matteus 6:13 paha (KR38) vai paholainen (UM95)" [ 2005-02-20 viitattu http://www.geocities.com/biblelexicon => sivu: Uuden maailman käännös => linkki: "paha" vai "paholainen" ]
Lukija voi tutustua jakeen alkuperäiseen kreikkalaiseen tekstiin sivulla <http://www.blueletterbible.org/kjv/Mat/Mat006.html#13> painamalla ilmestyvän jakeen kohdalla nappia [C].
UM-käyttää jakeessa sanoja "päästä meidät paholaisesta". Mr_raamtun sivulla on esitetty perusteluina seuraava listaus sanan "paholainen" puolesta:
- Tekstilaitokset: J.J. Griesbach, Westcott & Hort
- Sanakirjat: Strong, Liddell and Scott’s Greek-English Lexicon,
- Nykyiset Raamatut: useita käännöksiä
Mainitutu sanakirjat antavat merkityksen (wicked, evil), joka tarkoittaa "pahaa". Paholainen englanniksi on "devil". Kreikassa on sana diabolos, joka tarkoittaisi paholaista, mutta kyseisessä jakeessa tätä kreikan sanaa ei esiinny.
Jakeessa oleva kreikan poneros-sana kuvaa kaikkea mikä on pahaa - fyysisesti, moraalisesti ja henkisesti. Poneros ilmaisee myös tahallista ilkeyttä, toivetta saada tehtyä pahaa ja vahingoittaa toista. Fyysisessä mielessä sana merkitsi sairaana ja masentuneena olemista ja yleensäkin sellaista mikä on hankalaa ja vaivalloista. Eettisessä mielessä sanaa käytettiin siitä mikä oli huonoa, paheksutavaa, kelvotonta ja paheellista (Novum -sanakirja, osa 5, s. 634; poneros 3657).
Yhteenvetona voidaan todeta, että alkuperäinen teksti ei sisällä paholaisesta käytettyä diabolos-sanaa, eikä jaetta sanatarkkuuden periaatteen mukaan voida kääntää paholaiseksi. Sanatarkkuuden perusteella Kirkkoraamatun käyttämä paha-sana on tässä suhteessa oikeampi käännös.
4.2.2 Onko jakeessa sanat: sillä sinun valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti
Sivulla tarkastellaan lisäksi tulisiko jae sisältää sanat "sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti". Kirkkoraamattu säilyttää ne, kun taas Uuden maailman käännös on jättänyt sanat pois. Perusteluina sanojen pois jättämiselle esitettiin sivulla seuraavat perustelut:
- ei esiinny; Tekstilaitokset: J.J Griesbach, Westcott & Hort. Varhaiset Raamatut: Vulgata. Nykyiset Raamatut: NIV, Zwingli Bibel, 1966, ASV 1901 (14 käännöstä)
- esiintyy; Nykyiset Raamatut: Svensk Bibeln 1878, KJV 1611 ... (2 + 2 käännöstä)
Kirjoittajan on vedonnut lukumääräiseen paremmuuteet ja todennut, että neljäntoista käännöksen ja tekstilaitoksen mainitseminen olisi todiste "oikeasta" jakeen ymmärtämisestä. Todellisuudessa mitään jaetta ei titkita sen mukaan kuinka monta myöhempää käännöstä tukisi lukutapaa A tai lukutapaa B, vaan kyse on siitä, mitä todelliset kirjkääröt eli Raamtun alkuperäiset tekstit kertovat jakeen sisällöstä. Luettelossa on mainittu ainoastaan kaksi tekstilaitosta, joista alkuperäistä tekstiä voidaan arvioida. Jakeen pohjana olevista alkuperäisistä kirjakääröistä saamme seuraavaa tietoa:
- Wescott & hort; jakeen kohdalla ei ole huomautuksia. Wescott & Hort tekstilaitoksen pohjatekstinä on käytetty Codex Vaticanus B. -kirjakääröä.
- J.J Griesbach; jakeen pohjatekstistä ei ole tietoa, eikä tekstilaitoksen pohjana olevasta kirjakäärö ole tiedossa.
Jotta saisimme lisää valaistusta asiaan tutustumme suomeksi ilmestyneeseen uuden testamentin tekstien tutkimiseen tehtyyn Novum-tekstilaitokseen, jonka pohjana on ollut Textus Receptus. Kirjasarja antaa jakeen kohdalla tarkempaa tietoa lukutavoista seuraavasti: NOK = lausetta ei esiinny ja OK = esiintyy.
- NOK, 400 jKr, 01 Codex Sinaiticus "Aleph"
- NOK, 400 jKr, 03 Codex Vaticanus "B"
- NOK, 5-600 jKr, 05 Codex Bezae "D"
- NOK, 5-600 jKr, 0170 majuskeli
- OK, 900 jKr, 017 Codex "K"
- OK, 800 jKr, 019 Codex "L"
- OK, 500 jKr, 032 Codex Washingtonesis "W"
- OK, 900 jKr, 037 majuskeli
- OK, 900 jKr, 038 majuskeli
- OK, 900 jKr, 041 majuskeli
4.3 Pyhä henki ei voi olla persoona
Otsikko: mitä historia kertoo?
Sivun alussa on useita kommentteja ja lainauksia eri lähteistä, kuten Vartiotorni, Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus (Aimo T. Nikolainen), New Catholic Encyclopedia, Insight on the Scriptures (julkaisija: Jehovan todistajat), Gregorios Nazianzilainen, The New Encyclopaedia Britannica jne.
Mikään näistä ei lainaa Raamatun omaa sanomaa, joten lainaukset sivuutetaan mahdollisina yksittäisten kirjoittajien mielipiteinä. On tärkeämpää tutkia Raamatun omaa sanomaa, kuin muiden kommentteja sen sanomasta.
Otsikko: alkukieliset sanat
Artikkelissa todetaan oikein, että itse henki-sanasta on mahdotonta suoraan päätellä onko kyseessä persoona vai ei. Luonnollisten kielien kohdalla asiaa voisi kuvata esim. sanalla wicca: on mahdotonta tietää onko kyseessä henkilön nimi vai viitataanko sanalla lauseessa aatesuuntaukseen. Sana on luettava lauseissa, joissa sitä käytetään ja vasta tämän jälkeen on mahdollista määrittää käytetäänkö sanaa persoonan nimenä; onko XXX jokin itsenäinen henkilö, joka toimii, puhuu ja tekee päätöksiä.
Kirjoittaja esittää seuraavan teorian:
Kun. tutkitaan useita kohtia mistä tahansa rivienvälisestä kreikkalaisesta raamatunkäännöksestä, niin käy ilmi, että ilmaisu "pyhä henki" esiintyy ilman määräävää artikkelia, mikä osoittaa, ettei henki ole persoona. (Ks. Apt.6:3,5; 7:55; 8:15,17,19; 9:17; 11:24; 13:9,52; 19:2; Room.9:1; 14:17; 15:13,16,19; 1.Kor.12:3; Hepr.2:4; 6:4; 2.Piet.1:21; Juud.20) - Määräinen artikkeli tarkoittaisi: "Se tunnettu Pyhä Henki [persoona]"; mutta artikkelin puuttuminen tarkoittaa: "jokin henki yleensä"
Valitettavasti teorialla ei ole pohjaa kreikan kielen ja Raamatun valossa, sillä kreikan määräinen artikkeli tai sen puuttuminen ei todista mitään siitä onko kyseessä persoona (joku) tai personnaton (jokin). Lukija voi itse havaita miten yllä olevan teorian heikkouden tarkastelemalla vaikkapa sanaa Jumala. Sana esiintyy sekä ilman artikkelia (mm. Matt. 6:24; Joh. 1:6, 12, 13), että artikkelin kanssa, mutta silti tiedämme varmaksi, että kyseessä on persoona.
Artikkelin puuttuminen -teoria ei saa tukea kreikan kieliopista. Esitetty teoria on Raamatun tekstien valossa vieras.
Otsikko: eikö Raamatussa käytetä isoja alkukirjaimia puhuttaessa "Pyhästä Hengestä"
Artikkelissa mainitaan että:
Se käyttääkö joku käännös suuria alkukirjaimia vai ei, riippuu kääntäjästä. Raamatun alkuteksti ei itsessään puolla eikä kiellä kumpaakaan. Alunperin Raamatun käsikirjoitukset kirjoitettiin käyttäen AINOASTAAN ISOJA KIRJAIMIA, joten on mahdotonta sanoa pelkästään tekstityylin pohjalta, ajatteliko Raamatun kirjoittaja "pyhää henkeä" voimana vai "Pyhänä Henkenä" - persoonana.
Alkuperäisiä käsikirjoituksia on kahta lajia: majuskeleita ts. unsiaaleja (MSS), joiden teksti on nimensä mukaisesti kirjoitettu isoin kirjoaimin sekä minuskeleja (mss), joiden teksti taas on kirjoitettu pienillä kirjaimilla. Raamatun alkuperäisissä teksteissä ei ole yhtä yhtenäistä kirjoitustapaa
Kirjoittaja toteaa huolimattomasti, että kaikki kreikkalaiset tekstit (UT) olisivat kirjoitetut käyttäen "ainoastaan isoja kirjaimia". Näin ei asia ole yli 5000 kirjakäärön kohdalla; toiset on kirjoitettu pienin kirjaimin, toiset suurin kirjaimin.
Otsikko: mutta eikö raamattu käytä pyhästä hengestä puhuttaessa sanaa "hän"?
Artikkelin mukaan:
Useimmat raamatunkäännökset tekevät näin, vaikka kreikkalainen pohjateksti ei antaisikaan siihen aihetta. Kolminaisuusopin kannattaminen on vaikuttanut monien kääntäjien rehellisyyteen. Uuden maailman käännös käyttää johdonmukaisesti pronominia "se". NAB myöntää monien käännösten epärehellisyyden tässä pronominiasiassa: "'Henkeä' vastaava kreikkalainen sana on neutrisukuinen, ja vaikka me englannin kielessä käytämme persoonapronomineja ('he', 'his', 'him'), niin useimmat kreikkalaiset käsikirjoitukset käyttävät [neutrisukuista] pronominia 'se'."
Kenties kirjoittaja ei ole selvillä kreikan kieliopista, sillä yllä oleva kommentti antaa ymmärtää se-pronominin käytön olevan kieliopin sääntöjen mukaista eri Raamatunkäännöksissä (UM). Alla on hieman taustatietoa kreikan kieliopista; yksikön kolmannesta persoonapronomista hän/se:
- suku maskuliini hän: ekeinos (-os)
- suku feminiini hän: ekeinoi (-oi)
- suku neutri (sukupuoleton) se: ekeino (-o)
Persoonapronomini taivutetaan samaan sukuun kuin viitattu sana. Toisin sanoen, esimerkiksi sanan pneuma (henki; suku neutri), kohdalla tulee kieliopin sääntöjen mukaan käyttää saman suvun taivutusmuotoa:
ekeino (neutri, "se")Seuraavassa kommentissa kirjoittaja joutuu kehään kirjoittaessaan:
Esim. Kun. pyhästä hengestä käytetään sanaa "auttaja" (kreik. parakletos), joka on maskuliinisuvussa, käytetään maskuliinisukuisia persoonapronomineja (...)
Tämä lause itse asiassa todistaa kirjoittajan päätelmiä vastaan. Se, että Pyhän hengen synonyyminä käytetään maskuliinista parakletos-sanaa (-os), kertoo selvästi, että Raamatun kirjoittajat tarkoittivat henkilöä. Jos kirjoittajat olisivat halunneet sanoa Hengen olevan eloton, he olisivat käyttäneet sanan neutrimuotoista sukua: parakleto-sanaa (-o).
Kirjoittaja jatkaa yhteenvedossa, että:
Kreikan kielessä pyhään henkeen viittaava persoonapronomini (oli se sitten "hän" tai "se") ei esitä mitään opetusta pyhän hengen olemuksesta, vaan noudattaa puhtaasti kreikan kielen kielioppia.
Mikään ei voisi olla täysin päinvastoin kuin kirjoittaja väittää. Kreikan kieliopin hienoudet tulevat esiin juurin sen ilmaisuvoimassa sanoa täsmälleen juuri sen mitä kirjoittaja on halunnut ilmaista. Kreikassa on lukuisia verbimuotoja, joista toiminnan ajoitusta ja tapahtumia voidaan täsmällisesti kertoa. Samoin jokaisen sanan kohdalla voi selvästi ilmaista milloin kyse on persoonasta (käyttämällä feminiini ja maskuliinisukuja) ja elottomasta (neutri). Juuri hän-sanan Pyhän Hengen kohdalla on suurin todistus, sillä:
- 1) Raamattu toimii kaikkien kielioppien vastaisesti käyttämällä maskuliinista persoonapronominia hän, (kreik. ekeinos) henki sanan (kreik. pneuma) kohdalla, joka on neutri. Jos kirjoittajat olisivat tarkoittaneet hengen olevan eloton, he olisivat seuranneet normaalia kielioppia ja käyttäneet neutria "se" (kreik. ekeino).
- 2) Raamattu ei kertaakaan käytä elotonta se pronomia ekeino Pyhän Hengen kohdalla.
Kirjoittaja ei kenties tunne tarpeeksi kreikan kieliopin sääntöjä ja ekeino-persoonapronominin taivuttamista sen eri sukumuodoissa kreikan muiden sanojen kanssa tehdessään virheellisiä päätelmiä.
Kappale: mikä on pyhän hengen nimi?
Kirjoittaja lähtee olettamuksesta, että Raamattu "vaatii" jokaisella persoonalla olevan nimen. Tämä on kuitenkin teoria eikä Raamatusta lähtevä ajatus. Pyhällä Hengellä voisi olla erityinen nimi vain, jos Jumala olisi halunnut sen ilmoittaa. Kukaan ihminen ei voi vaatia, että "Jumalan on ollut pakko ilmoittaa erityinen nimi Pyhälle Hengelle". Kyseessä on samankaltainen asia kuin, jos vaatisimme, että "Jumalan on pakko ollut antaa ohjeita kihlasormuksen käytöstä". Raamattu ei yksinkertaisesti puhu kaikista asioista, joten emme saa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä Raamatun pitäisi tai sen olisi pakko meille ilmoittaa.
Mutta mikä on pyhän hengen persoonanimi? Raamattu ei missään ilmoita sellaista. Eikö tämän pitäisi selvästi osoittaa, että pyhä henki poikkeaa ratkaisevasti sellaisesta, minkä ymmärrämme olevan persoona - Jumalahan pitää nimiä tärkeinä (...)
Kirjoittaja on lähtenyt hyvin kapeasta taustaolettamuksesta, että Jumalaan olisi viitattu vain yhdellä nimellä – nimellä Jehova. Vanha testamentti kuitenkin tuntee Jumalan useilla eri nimillä, ei ainoastaan yhdellä: Adon, Asonai, Elohim, El-Elyon, El-Olam, El-Roi, El-Gibbor. Lisäksi Vanhassa testamentissa Jumalaa puhutellaan yhdistelmäsanoin JHVH Elohim ja JHVH Sebaot. Tunnetuin Jumalan nimistä on tetragrammi JHVH. Vanhassa testamentissa kaikilla näistä nimistä viitattiin meidän tuntemaamme Jumalaan.
Uudessa testamentissa Juutalaiset viittasivat häneen käyttäen nimeä "*Aabrahamin*, Iisakin ja Jaakobin Jumala". Tällä Israelilaiset korostivat sitä, että Jumala oli vain heidän Jumalansa, joka ilmestyi heidän isilleen, Israelin kansalle.
Jeesus ei koskaan käyttänyt mitään edellä mainituista nimistä. Uuden liiton ihmiset tulivat tuntemaan Jumalan ainoastaan nimellä Isä. Tämä käy ilmi Jeesus opetuksesta, jossa hän antoi meille mallin rukoilla Jumalaa nimellä Isä. (Luuk. 11:2; Isä meidän -mallirukous) ja Jeesus käski viedä sanaa maailmaan omassa nimessä, Pyhän Hengen nimessä ja Isä-nimessä (Matt. 28:19; lähetyskäsky). Onko "Isä" Jumalan nimi? Varmasti, koska Jeesus antoi sen uuden liiton ihmisille. Emme nimitä ketään muuta Isäksi, rukoilessamme siinä nimessä Jumalaa. Jeesuksen käsky Isä-nimen käyttöön on nerokas: se on paljon läheisempi kuin mikään muu nimi voisi koskaan olla – ajattele miten perheen lapset käyttävät kaikkein rakkaimmista vanhemmistaan nimitystä Isä, eikä etäisempää Pekka-nimeä.
Samoin voimme kysyä onko Pyhästä Hengestä käytetyt sanat Puolustaja tai Auttaja nimiä? Muodostavatko jo sanat Pyhä Henki nimen? Miksi tarvitsisimme vielä lisää nimiä tai jonkin erityisen yhden nimen, jota meidän tulisi käyttää? Jumala ei käyttänyt yhtä nimeä kanssakäymisessään Israelin kanssa, miksi Pyhällä Hengellä tulisi olla vain yksi nimi?
Vaatimus yhdestä persoonallisesta nimestä Pyhälle Hengelle ei nouse Raamatun ilmoituksesta. Vaatimus on lähtöisin kirjoittajan logiikasta, johon Raamatun tekstin oletetaan mukautuvan.
Kappale: Pyhää henkeä voidaan osittaa pienempiin osasiin
Kirjoittajan ajattelua rajoittaa kuva "persoonasta", jolla hän haluaa samaistaa asian ihmisen kaltaiseen olemukseen. Kyseessä on kardinaalivirhe aivan samoin kuin jos ajattelisimme, että Jumala on ihmisen kaltainen persoona. Jumala on jotain täysin erilaista, jotain sellaista, jota emme voi käsittää. Ymmärryksemme ei riitä tajuamaan hänen olemuksestaan edes pientä hitusta. Miten voisimmekaan kuvailla jotain, joka on kaikkivaltias, kaikkitietävä, ja jolle kaikki on mahdollista?
Koska kirjoittaja on edellä olettanut, että Pyhä Henki on ihmisen kaltainen persoona, ei kirjoittaja ota huomioon vaihtoehtoa, että Pyhä henki voisi olla jotain paljon enemmän. Jos ajatellaan Pyhä henki persoonana, samaan tapaan persoona kuin Jumala, niin kaikki, todellakin kaikki, Raamatussa Pyhään Henkeen liittyvät jakeet ja kuvatut tapahtumat ovat mahdollisia.
Kappale: Pyhää henkeä annetaan ja otetaan (se ei itse päätä sitä)
Kappale: Jumala voi "jaella" pyhää henkeä
Kappale: Pyhää henkeä voi "vuodattaa"
Kappale: Pyhä henki voi "täyttää" useita ihmisiä yhtä aikaa
Kappale: Pyhällä hengellä voi "kastaa"
Kappale: Pyhällä hengellä voidaan "sinetöidä"
Kappale: Pyhällä hengellä voidaan "voidella"
Kappale: Pyhä henki voi tulla ihmisen "päälle" ja "verhota"
Kappale: Pyhä henki on ominaisuus muiden joukossa, ihminen voi olla sitä "täynnä"
Kirjoittaja ei ole tarpeeksi tutkinut Raamatun omaa todistusta Pyhästä Hengestä. Raamatun mukaan Pyhä Henki tulee ihmisen sisälle asumaan, Kun. ihminen tulee uskovaksi. Pyhä henki voi myös poistua tästä majasta, jos ihminen ei halua häntä.
Raamattu kertoo aivan toista Kun. kirjoittaja antaa ymmärtää:
Jeesus rinnasti pyhän hengen puhallukseen - ei persoonaan" jakeessa Joh. 20:22: "(...) puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: 'Ottakaa Pyhä Henki'"
Esimerkiksi Apostolien teoissa kerrotaan uskoviksi tulleista ihmisistä. He eivät olleet saanet Pyhää Henkeä aikaisemmin, koska kaste oli ollut väärä. Kertomuksessa ei ole mitään viittausta puhalluksen ja Pyhän Hengen rinnastamiseen, vaan tapahtumasta, jossa Pyhä Henki laskeutui ihmisten sisälle.
- Apt. 19:2: – Ja hän sanoi heille: "*Saitteko* Pyhän Hengen silloin, Kun. te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "*Emme* ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
- Apt. 19:3: – Ja hän sanoi: "*Millä* kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "_Johanneksen_ kasteella".
- Apt. 19:4: – Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
- Apt. 19:5: – Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
- Apt. 19:6: – Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
Selvimmin asia on ilmaistu seuraavassa jakeessa:
- 1. Kor. 6:19: – Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
Kirjoittajan seuraava päätelmä kuvaavastaa rationaalista (järjellä) suhtautumista, uskon sijasta, Raamatun omaan ilmoitukseen:
(miten lisäksi Jumala voisi antaa persoonan jokaiselle, joka sitä pyytää: persoona pitäisi paloitella miljooniksi palasiksi)
Jos kirjoittaja uskoisi, että se mitä Raamattu sanoo, on mahdollista, hän ei epäilisi Raamatun sanoja. Jeesus antoi lupauksen jokaiselle ihmiselle seuraavasti:
- Joh. 14:23: – Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Juuri tästä Pyhän Hengen salaisuudesta Raamattu ilmoittaa:
- Kor. 1:22: – (jae 21: Jumala) joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
- Ef. 1:13: – Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti Ks. Joh. 16:13: "hän".
Koska kirjoittaja olettaa jonkin olevan mahdotonta, hän hylkää Raamatun oman ilmoituksen asiasta. Raamattu taas sanoo, että kaikki on Jumalalle mahdollista (Matt. 19:26). Tätä tarkoittaa myös nimitys, että Jumala on kaikkivaltias.
Otsikko: KOHDAT JOTKA NÄYTTÄVÄT VIITTAAVAN PERSOONAAN
Kappale: Pyhä henki opettaa jne. "auttajana"
Kirjoittaja päätyy "kiertämään" kaikki ne useat kymmenet jakeet, jotka puhuvat Pyhän Hengen persoonallisista ominaisuuksista: opettamisesta, puhumisesta, kuulemisesta, itsenäisestä toiminnasta jne. Kirjoittaja kuittaa kaikki nämä jakeet sanoin:
Näissä kohdissa käytetään kuvakieltä, jossa Jumalan pyhä henki, hänen vaikuttava voimansa, personoidaan. Raamattu käyttää personointia värikkäänä kielikuvallisena ilmauksena myös muualla (joten tällaiset ilmaukset eivät yksin todista pyhän hengen olevan persoona).
Herää kysymys millä perusteella kirjoittaja leimaa kaikki persoonasta kertovat jakeet kuvakieleksi? Mikä jakeiden edellä tai jäljessä antaa ilmaista, että kysessä olisi kohta, jossa puhutaan kuvauksista (vertauksista), eikä fyysistä, tosi maailman tapahtumista? Kirjoittaja ei vaivaudu käsittelemään jakeita, vaan tyytyy tekemään johtopäätöksensä suurimmaksi osaksi lainaamalla ulkopuolisia teoksia. Kirjoittaja ei ota huomioon, että jo yksikin jae riittäisi sellaisenaan todistamaan Pyhästä Hengestä persoonana, sillä jokainen jae on Jumalan pyhää sanaa ja sellaisenaan ehdotonta totuutta. Raamattu ei voi sisältää uskovan näkökulmasta ristiriitaisia totuuksia.
Raamatun selittämisessä jakeen leimaaminen kuvakieleksi antaa vapaat kädet tulkita kohtia miten tahansa. Suurin osa Uudesta testamentista ei ole kuvakieltä lainkaan, vaan sitä on ainoastaan erityisissä kohdissa: Jeesuksen vertauksissa (UM käyttää sanaa kuvaus) ja profetioissa. Kaikkialla muualla kysymyksessä on normaali kieli, jossa ihmiset puhuvat ihmisille, joissa Raamattu puhuu meille todellisista tapahtumista.
Kirjoittajan taakkana on todistaa jokainen Pyhän Hengen persoonasta kertovan jakeen kohdalla, miksi se olisi ymmärrettävä kuvakieleksi. Tätä ei artikkelissa kuitenkaan käsitellä.
Oudosti kirjoittaja hakee tukea kuvakielelle Vanhasta testamentista ja rinnastaa jopa seuraavat jakeet samanarvoisiksi. Rinnastuksia tulisi hakea samasta luvusta kuin missä jae sijaitsee (Johanneksen evankeliumi) ja osoittaa miten Johannes aloittaa ja lopettaa kuvaukset. Vasta tämän perusteella on mahdollista osoittaa jokin samankaltainen jae myös kuvaukseksi.
Joh. 14:26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
1.Moos.4:7,NEB: "Synti on ovella kyyristelevä demoni"
Voimme kysyä, mitä yhteistä näillä jakeilla? Mikä on se yhdistävä tekijä näiden kahden jakeen kohdalla, että niitä voisi lainata samassa yhteydessä? Toinen puhuu synnistä ja toinen puhuu Pyhästä Hengestä. Raamatun selittämisessä tulisi välttää mielivaltaisia rinnastuksia, sillä se johtaa mielivaltaiseen selittämiseen. Kirjoittajan tulisi Pyhään Henkeä koskevissa jakeissa tukeutua Pyhää Henkeä koskeviin jakeisiin ja esittää argumenttinsa niiden pohjalta. Tässä hän kuitenkin esittää irrallisia jakeita toistensa tueksi; että kyseessä olisi kuvakieli. Toistaiseksi ainuttakaan jaetta, jossa kirjoittaja havainnollistaisi miten Johannes käyttää kuvauksia, ei kirjoittaja esitä.
Kirjoittaja jatkaa hakemalla tukea kuvaus-väitteelleen normaalielämästä. Herää kysymys, mitä yhteistä seuraavalla on viitatun Johanneksen jakeen kanssa?
ihmisen iho tuottaa D-vitamiinia auringonpaisteessa; Lääkäri voisi sanoa aurinkoa (helios) "auttajakseen" (parakletos) potilaan terveyden parantamiseksi (esim. psoriasis-ihosairaus).
Se että ihminen normaalielämässä saattaa antaa asioille mitä tahansa synonyymejä, ei tarkoita että Raamattu tekisi niin. Raamattu ei missään kutsu aurinkoa "auttajaksi" kreikkalaisella parakletos-sanalla. Kaukaa haetut vertaukset eivät voi toimia "todisteina" Raamatun lukutavasta.
Toistaiseksi kirjoittaja ei esittänyt todisteita, että Raamatullisessa kielessä sanontaa "Pyhää Henki" käytettäisiin synonyymin tavoin esimerkiksi sanasta "voima" kohdalla.
Kirjoittaja lainaa New Catholic Encyclopedia ja Theological Dictionary of the New Testament -teoksia, joiden sisältöä ei ole tarpeen kommentoida, sillä kirjoittaja ei yksilöi mitä Raamatun jakeita käyttäen miksi Pyhä Henki olisi "retorisesti personoitu" Toisin sanoen, kirjoittaja ei tarkenna miten jakeista ilmenee, että kohdat olisi ymmärrettävä kuvakielenä.
Otamme esimerkin kirjoittajan lainauksesta New Catholic Encyclopedista, ja tutkimme sen arvoa Raamatun omien sanojen valossa. Ensyklopedia kertoo:
Niinpä sanonnan 'hengen pilkkaaminen' (Matt.12:31; vrt. Matt.12:28; Luuk.11:20) lauseyhteys osoittaa, että tarkoitetaan Jumalan voimaa.
Kysymme "onko todellakin niin, että lauseyhteys osoittaa näin?" Lukijaa kehotetaan ottamaan Raamattu esiin ensiksi mainitun jakeen kohdalta ja tarkastelemaan lauseyhteyttä ts. jakeita edestä ja jäljestä. Mitä Jeesus kertoo kohdassa?
- Matt. 12:30: – Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
- Matt. 12:31: – Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
- Matt. 12:32: – Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.
Selvästikin kohta kertoo pilkkaamisesta: Pojan pilkkamisesta ja Pyhän Hengen pilkkaamisesta. Pojan pilkkaaminen annetaan anteeksi, mutta Pyhän Hengen ei. Sanoma on kirkas ja selvä. Missä lauseyhteys "osoittaa", että Jeesus viittaa tai puhuu "voimasta"?
Lisäksi, eikö Jeesuksen sanomassa ole jotakin kummallista? Miten Pyhän hengen pilkkaaminen on suurempi synti kuin Jeesuksen? Onko Pyhä Henki jotain vielä pyhempää kuin Poika, koska Jeesus itse sanoi nämä sanat?
Näitä kysymyksiä ei tulisi lainkaan mieleen, jos Pyhä Henki olisi persoonaton voima - voimahan ei voi olla Pyhä. Eikä voimaa voisi pilkata, sillä miten pilkattaisiin kiveä tai sähköä? Miten elottoman olennon kohtelusta voisi saada rangaistuksen?
Ei, Jeesus rinnasti oman persoonansa pilkkaamisen toiseen persoonaan. Aivan kuten hän puhui synnistä, joka on pilkkaa itse Jumalaa, persoonaa, vastaan. Jeesus puhui persoonan, Pyhän Hengen, pilkkaamisesta, josta ihmiselle langetetaan hirmuinen rangaistus. Niin suuri, ettei mikään saa sitä anteeksi.
Kirjoittaja ei ole tutustunut kaikkiin Pyhän Hengen aktiivisesta ja itsenäisestä toiminnasta ja päätösten teosta kertoviin jakeisiin , vaan kuittaa kaikki kohdat kuvakieleksi, vaikka Raamattu ei edessä tai jäljessä kerro jakeiden olevan kuvakieltä. Hyvin havainnollinen Pyhän Hengen itsenäisestä toiminnasta ja päätäntävallasta on Apt. 13:1, 2: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut".
Kappale: Pyhän hengen "murehduttaminen"
Kirjoittaja tukeutuu arkitietoon verratessaan jaetta "musiikin loukkaamisesta" sanoin:
(...) ilmaus "pyhän hengen murehduttaminen" ei välttämättä merkitse sitä, että pyhä henki olisi persoona: Jos joku soittaisi huonosti jotakin kaunista musiikkia, niin hänen menettelynsä voitaisiin sanoa olevan "musiikin loukkaamista"; se olisi myös loukkaus säveltäjää kohtaan. Samalla tavalla - koska henki on Jumalan ohjauksessa - se, joka ei miellytä sitä ja 'saattaa murheelliseksi' sen, vastustaa ja murehduttaa Jehovaa.
Kirjoittajan tulisi perustella kantansa Raamatun omin sanoin eikä esimerkillä, jota Raamattu ei tunne. Kyseessä on harhapolku, jota lukijan toivotaan seuraavan, pois Raamatun omasta ilmoituksesta.
Kappale: Pyhän hengen "nimessä kastaminen"
Kirjoittaja kertoo, että:
Ilmaus "nimessä" merkitsee todellisuudessa "jonkun antamalla valtuudella" tai "tunnustaen jonkun aseman" (..) sanaa 'nimi' (onoma) käytetään Septuagintassa [LXX] ja papyrysteksteissä yleisesti tarkoittamaan voimaa tai valtaa.
Lukijan on hyvä muistaa, että Septuagintalla (VT) ei ole mitään yhteyttä, UT:n keikkaan, sillä UT; kreikka kirjoitettiin 200-300 vuotta myöhemmin. Vaikka Vanhassa testamentissa olisikin "nimellä" viitattu voimaan ja valtaan, ei tämä tarkoita välttämättä, että asia olisi niin myös Uudessa testamentissa. Uusi testamentti on kielellisesti erilainen ja sen käyttämiä sanoja on käsiteltävä sen omien jakeiden yhteyksissä. Kirjoittaja perusidea on saada lukija ajattelamaan, että kastaminen nimessä tarkoittaisikin jotain muuta; jotakin, joka ei tarkoita nimelle ottamista. Tähän väitteeseen Uusi testamentti ei anna lainkaan tukea, sillä nimeen ottaminen (kastaminen) oli mitä suurimmassa mielessä seuraajaksi ja yhteyteen ottamista. Juuri nimessä ilmaistiin "kenen riveissä seisot", kuten Jeesus sanoi:
- Matt. 28:19: – Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Tämän kanssa Raamattu kertoo tyhjentävästi, että Jumala ottaa kansan nimelleen. Juuri yllä olevan käskyn mukaan Jeesus kertoi miten tämä Jumalan kansan lapseksi ottaminen tapahtui ja mitä nimeä (yksikkö) tuli käyttää:
- Apt. 15:14: – Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.
Jos jumala otti kansan nimelleen, niin miksi ihmisiä kastettiin toisinaan vain Jeesuksen nimeen? Tämä onkin Raamatun suurin ilmoitus!
- Apt. 8:16: – sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
Kirjoittaja tahtoi välttämättä ymmärtää, että lähetyskäskyn jakeessa asiat olisivat olleet erillisiä:
- Jeesus on nimi
- Isä on nimi
- Pyhä Henki ei ole nimi.
Tämä lukutapa ja jakeen käsittelytapa on Raamatulle täysin vieras. Jaetta tulee tarkastella aina kokonaisuudessaan: joko kaikki siinä esitetyt asiat ovat nimiä, persoonien nimiä, tai sitten mikään niistä ei ole nimi. Ei ole mahdollista, että jae luettaisiin niin, että yksi on nimi, mutta toinen ei ole. Jos näin tehtäisiin, niin tämä antaisi vapaat kädet tulkita yksittäisiä jakeita täysin mielivaltaisesti.
Lisäksi, jos lähetyskäskyä tarkastellaan kirjoittajan aiempien premissien valossa Pyhän Hengen olemuksesta toimivana voimana, lukisi kastekäsky:
- Kaste Jeesuksen, persoonan nimeen
- Kaste Isän, persoonan nimeen
- Kaste Pyhän Hengen, elottoman toimivan voiman (kuten sähkö) nimeen.
Tämä lukutapa kastekäskylle on jo ajatuksena mahdoton. Kun. teksti luettiin 2000 vuotta sitten ymmärtämättömille ja lukutaivottomille juutalaisille ja pakanoille, tiesivätkö he mitään käsitteestä "toimiva voima"? Eivätkö heille enneminkin ollut tuttu Henki-sana ja sen merkitys (Apt. 16:16; tietäjähenget)?
Kirjoittaja ei tutki Raamatun ilmoitusta kokonaisuutena ja ja unohtaa analysoida kastekäskyn, jonka jakeessa ei kasteta monikkoon "nimiin", vaan nimeen. Siis yhteen nimeen. Tämä tekee aina vain mahdottomammaksi lukea jaetta erillisinä osina – lukea Jeesus ja Isä niminä ja jättää joukosta pois Pyhästä Henki.
Otsikko: kokonaisuudessaan raamatun tapa puhua "pyhästä hengestä"
Otsikon alla kirjoittaja luettelee joukon lainauksia muista teoksista, mutta ei esitä mitään todisteita Raamatun omasta tekstistä, joten tätä kohtaa ei ole tarpeen kommentoida.
Raamatun Uudessa Testamentissa jokainen lukija voi nähdä miten Pyhä Henki tekee itsenäisiä päätöksiä esim. jakeessa:
- Room. 8:26: – Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
- Room. 8:27: – Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Henki rukoilee samoin kuin Jeesuskin rukoili meidän puolestamme:
- Hepr. 7:25: – jonka tähden hän (Jeesus) myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
Miten kirjoittajan olettama "persoonaton voima" rukoilisi Jumalaa? Rukoileeko Jumala itseään persoonattoman voimansa kautta? Tämä on mahdoton ajatus. Samoin kuin Jeesus rukoilee meidän puolesta, niin rukoilee myös Pyhä Henki pyhien puolesta (Room. 8:26).
otsikko: Persoonallinen "pyhä henki" hämmentää
Kirjoittaja lainaa lopuksi useita teoksia, joiden kappaleista on lainattu kohdat, jotka tukevat kirjoittajan omaa näkemystä Pyhästä Hengestä toimivana voimana Jehovan todistajat -järjestön oppien mukaisesti.
Kun. totuus Jumalan pyhästä hengestä Hänen vaikuttavana voimanaan muutetaan esimerkiksi kolminaisuusopilla ja pyhästä hengestä tehdään persoona, syntyy suuri juokko selittämättömiä ongelmia ja ristiriitoja Raamatun tekstin johdonmukaisen ymmärtämisen suhteen. Eräät kolminaisuusoppia voimakkaasti puoltavat tietoteokset myöntävätkin persoonallisen "Pyhän Hengen" olemuksen ymmärtämisestä seuraavaa: (...)
Kirjoittaja on aivan unohtanut Raamatun omat sanat siitä miten se määrittelee ja kuvailee henkiä; demoneja, joita KR38 nimitää riivaajiksi. Nämä henget ovat yksilöllisiä persoonia:
- Luuk. 8:27: – Ja Kun. hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies [YKSIKKÖ], jossa oli riivaajia; [MONIKKO] ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa.
- Luuk. 8:28: – Kun. hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa."
- Luuk. 8:29: – Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä [YKSIKKÖ] menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan [YKSIKKÖ] ajamana erämaihin.
- Luuk. 8:30: – Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi? [YKSIKKÖ] " Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa [MONIKKO] oli mennyt häneen.
Jeesus puhutteli montaa demonia, pahoja henkiä, jotka olivat menneet ihmisen sisään, yhdellä nimellä (1 + 1 + 1 .. = 1), "legio". Nämä henget olivat ilmiselvästi persoonia. Ei ole siis mitään ristiriitaista siitä, etteikö Pyhä Henki voisi olla persoona, joka demonien tavoin voi mennä ihmiseen sisälle ja poistua ihmisestä. Tämän kaiken takana on Raamatun ilmoitus itse Jumalan olemuksesta:
- Joh. 4:24: – Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.
- 2. Kor. 3:17: – Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Siksi Pyhä Henki voi yhdistää kaikki ihmiset:
- 2. Kor. 4:13: – Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
Selittämättömät ongelmat, joihin kirjoittaja viittaa, ovat hänen rationaalisia ajatuksiaan, kuten: "miten on mahdollista täyttyä persoonalla", "ei persoonaa voi jakaa tuhansiin osiin". Ongelmat johtuvat suurimmaksi osaksi kirjoituksen kapeasta persoona-sanan määritelmästä, jossa Pyhä Henki -persoona rinnastetaan ihmisen kaltaiseen persoonaan ja ihmisen ominaisuuksiin. Kirjoittaja ei ole etsinyt persoona-sanan määritelmää ja ominaisuuksia Raamatusta. Raamattu kertoo persoonallisista hengistä, kuten demoneista ja siitä miten nämä persoonat voivat täyttää ja ohjata ihmisiä.