Raamatullis-konservatiivisen linjan kannattajat lähtevät siitä, että se, mitä Raamattu sanoo, pitää paikkansa, koko totuus (Ps. 119:160; Joh. 17:17). Se on Jumalan vaikutuksesta syntynyttä ehdotonta, luotettavaa ja pyhää sanaa. Tämän linjan edustajia voidaan kutsua tulkitsevan Raamattua puhtaasti vain sen omin sanoin. Raamattu ei kaipaa selittäjäkseen muuta kuin Raamatun omat sanat ja se on ymmärrettävä jokaiselle, joka sitä lukee uskossa (Joh. 6:45: "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi").
Katolis-Traditionaalinen opettaa, että Raamattu ei ole itsessään selvä, ymmärrettävä ja riittävä. Sen oikeaan ymmärtämiseen tarvitaan muita kirjoja, perimätietoa tai opetusvirkaa (Paavi). Vain korkeampi "opettaja" tai oppinut henkilö voi avata Raamatun sanat, sillä tavallisen ihmisen on mahdotonta täysin ymmärtää Raamatun sanaa oikein. Tämä suuntaus ei kuitenkaan kiellä sitä, etteikö Raamattu olisi täysin puhdasta Jumalan Sanaa, mutta varmuutta Raamatun sanasta ei oteta pelkästään Raamatusta, vaan tradition ja järjestön aikaisemmasta, koetellusta opetuksesta. Raamatun aito, ainoa Raamatun sanan merkityksen oikea ja arvovaltainen tulkinta on annettu yksistään opetusvirkoihin osallisille. Yksilön tulkinta ei voi mennä opetustehtävään määrätyn tulkinnan edelle (vrt. kirkkoinstituutio ja kirkolliskokoukset [ortodoksit]). Kirkolla on erehtymättömyys ja se harjoittaa korkeinta opetusvaltaa.
Liberaalis-Kriittinen ts. rationalistinen suuntaus lähtee liikeelle siitä perusolettamuksesta, että järjen avulla on tutkittava Raamattua. Ihmisjärjen on ratkaistava ne raamatunkohdat, mitkä ovat tosia ja hyväksyttäviä, mitä niistä voi pitää virheellisinä. Raamattu on vain osaksi Jumalan sanaa ja ohjeellinen oman järjen käytön mukaan: "Jos Jumala on rakkaus niin ei voi olla järkevää, että ...". Suuntaus esittää erilaisia kriteereitä Raamatun tosien osien erottamiseksi virheellisistä kohdista – niistä, jotka eivät ole sopusoinnussa "tosien" osien kanssa. Suuntauksen kannattajien mukaan voidaan olettaa, että jokin osa Raamatusta on toista todempi: esim. evankeliumit tai Apostoli Pietarin opetus jne. Raamattu ikäänkuin supistetaan omaan oppiin sopivaksi ja siitä hyväksytään vain sopi osa.
Historiallis-Kriittinen lähtee olettamuksesta että Raamattu on kuin mikä hyvänsä kirja, jota on mahdollista tutkia historian valossa. Tutkimisen pohjana ei voi olla yksin Raamattu, vaan on otettava huomioon myös historialliset seikat. Tämä tarkoittaa, että esim. Koraani ja Raamattu ovat samalla viivalla kun on kysymys kirjoitusten alkuperästä. Lähtökohtana on olettamus, että Raamattu on ihmisten kirjoittama tuote, ja se voi siksi olla erehtyväinen, koska "erehtyminen on inhimillistä". Historiallis-kriittiseen raamatuntutkimukseen ei kuulu ylösnousemususko tai muut yliluonnolliset asiat.